Puolustusministeri harkitsisi sodan ajan joukkojen vahvuuden osittaista palautusta

Korjaus: SA-joukkojen varustamisesta puhuttaessa ei tosiaankaan ongelmakohta ole kiväärikaliiperisten JV-aseiden puute (niitä kyllä löytyy, jopa Jussi "Res.Ups" Niinistö on siitä saatu nyt vakuutettua), jos näin olet käsittänyt. Se on se kaikki muu! Ajoneuvot, viestivälineet, PST-aseet, majoituskalusto yms yms. Pataljoonat ja taistelusosastot tarvitsevat tukeville osille kalustoa, jonkun pitää näitä joukkoyksikköjä komentaa jne. jne. Ne rynnäkkökiväärit kyllä löytyy, se on se _kaikki_ muu, joka maksaa rahaa, täytyy uusia parinkymmenen vuoden välein ja jonka varastoimisesta Senaatti-vitun-kiinteistöt repii helvetillisiä summia rahaa. Puhumattakaan siitä, että puhtaasti ylimäärästä tämmöisten joukkojen varustamiseen ei saada, vaan se väistämättä syö iskukykyisempien ja tärkeämpien joukkojen varustamisesta ja kouluttamisesta resursseja, mikä on vaan typerää.

Ja se koulutus. Valmiudellinen tilanne ei tosiasiassa muutu millään tavalla, vaikka ne joukot, joille ns. hirviprikaatitason varustus löytyy varastoista ympättäisiin SA-vahvuuteen, jos niitä ei ole mahdollista harjoittaa. Samalla tavalla ne joutuvat käymään koulutusputken läpi liikekannallepanon aikana, kuin sijoittamattomista perustettavat joukotkin.

Esittäisin kysymyksen, että millainen tuomionpäivän skenaario sulla nyt oikeen on mielessäsi, kun heität, että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kun lisätä SA-vahvuuteen jotain kivääriprikaateja, jotka juuri sieltä poistettiin kun tajuttiin, että nykyaikaisella taistelukentällä oletettua vihollistamme vastaan ne ovat siellä käytännössä vain ottamassa tappioita, syömässä resursseja ja yleisesti lähinnä maalitauluja. Tämä ei johdu niistä äijistä itsestään, vaan siitä ettei ole minkäännäköistä liikehtimiskykyä (ajoneuvot, mieluiten panssaroidut), viestivälineitä, iskukykyä (pst, epäsuora, maalinosoitus jne.)
Haiskahtaa vähän siltä, että on jäänyt ymmärtämättä se tosiseikka, ettei PJ-teltta suojaa sirpaleilta.

edit: korjattu Niini-Stöön nimivirhe
 
Viimeksi muokattu:
Ei vähätellä yhtään turhamaisuuden vaikutusta. En sano että se on ainoa vaikutin mutta monella kuitenkin erittäin tärkeä osanen kokonaisuudessa.

Kapteenit ylenevät aika harvoin.

Mutta kamppailulajeissa on vyöjärjestelmä osoittamassa osaamista. Intissä on sitten nappijärjestelmä
 
Kapteenit ylenevät aika harvoin.

Mutta kamppailulajeissa on vyöjärjestelmä osoittamassa osaamista. Intissä on sitten nappijärjestelmä

Kamppailulajeissa vaateet on kuitenkin asetettu huomattavasti täsmällisemmin. Liikkuvia osiakin on luonnollisesti huomattavasti vähemmän.
 
Tässä ketjussa oli muutaman sivun verran ihan hyvääkin keskustelua, mutta nyt tämä on vähän 'levähtänyt' minne sattuu.

Se tuli siis joka tapauksessa moneen kertaa todistettua, että demografisessa mielessä Suomesta saisi polkaistua kasaan paljon laajemmankin kenttäarmeijan. Mutta pullonkaula on siellä resurssipuolella. Ei niinkään pyssyissä ja torrakoissa, vaan viesti-, pimeänäkö-, pst-, it- yms välineistössä. Ja tietysti niissä kertausharjoitusvuorokausissa.

No joo, mutta entäs sitten tämä Niinistön ulostulo. Onko siinä enemmän kyse poliitikon ääntenkalastelusta (varsinkin kun persujen gallup-suosio on parhaillaan vapaassa pudotuksessa) vai jostakin muusta? Onko esim. kenraalikunnassa ja/tai Puolustusministeriössä vallalla sellaista ajatusta, että sodanajan vahvuutta tulisi lisätä. Ja että Niinistö oli vain se henkilö, joka lausui tämän ääneen. Tämä kyllä edellyttäisi jotain tasonkorotusta puolustusbudjettiin, jotta maavoimien kalustotilannetta saataisiin parannettua, varsinkin kun nyt on isot HX- ja Laivue 2020 -hankinnat joka tapauksessa tulossa Ilma- ja merivoimille.
 
  • Tykkää
Reactions: s91
Sen jälkeen kun Suomi mitätöi yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuken sotilaspykälät, on avoin vapaaehtoinen sotilaskoulutus ollut mahdollista Suomessa. Puolustusvoimat pystyy nykyisin poimimaan koulutusputkeen sopivaa väkeä. Yhteiskunnallista ylentämistä siviili ansioiden pohjalta tapahtuu, mutta selkeästi vähemmän kuin aikaisemmin ja näitä pankinjohtajien ja hiihtomestareiden ylennyksiä ei hyväksytä samaan tapaan kuin aikaisemmin.

Vielä 20 vuotta sitten reserviläistoiminnassa oli vahvasti mukana salkkulinja, jonka osanottajat olivat näitä 50 vuotiaita johtajia, joiden maanpuolustus koostui lähinnä luennoilla, saunassa ja ravintolassa käymisestä.

Muutos on ollut hidas mutta varma. Vielä 90-luvulla törmäsi siihen, että sotilaallisissa harjoituksissa oli näitä saunojia tai varusmiespalvelun muistelijoita, joiden oikea paikka olisi ehdottamasti ollut killassa tai kerhossa. Vuoden 2014 jälkeen suunta on ollut vain jyrkästi parempaan, nyt harjoitellaan sodan ajan tehtäviin ja tosissaan.
 
Viimeksi muokattu:
Läntisissä demokratioissa asevoimat ovat poliittisessa ohjauksessa ja puolustusministeri on siviili.

Ei puolustusministeri todellakaan ole mikään kenraalien juoksupoika, joka käy vain kyselemässä mitä herroille saisi olla.

Kysymys joukkojen määrästä ja resevin määrästä on täysin relevantti. Esimerkiksi Ukrainassa on jatkuva pula miehistä ja koulutetuista yksiköistä. Sekä talvi että jatkosotien alussa oli lukuisia yksiköitä joita ei voitu lähettää rintamalle raskaiden aseiden tai muiden välineiden puuttuessa. Aseet saatiin hankittua jostain ja yksikkö lähetettiin rintamalle tai sitten se hajoitettiin täydennykseksi muihin yksiköihin.

Varustetilanne on joukkojen pienentämisen yhteydessä parantunut, kun lähes 100 000 miehen aseet ja varusteet voidaan jyvittää pienemmille maavoimille. Sellaista tilannetta, että joukot ovat täysin varustettuja ei kannata jäädä odottelemaan. Yhdysvaltain sisällissodassa eräs armeija odotti sopivaa kalustoa ja miehistöä lähes 18 kuukautta, kunnes presidentti erotti kuhnailijan. Stalin ryöpytti kenraalejaan vuonna 1940 valmiusilmoituksista ja ihmetteli kuinka hänelle on ilmoitettu, että useampi jalkaväkidivisioona on puutteellisesti varustettu. Kun sitten selvitettiin mitä puutteet oli, niin ilmoitettiin, että divisioonilta puuttui sinappikaasun kestävät saappaanpäälliset.
 
Läntisissä demokratioissa asevoimat ovat poliittisessa ohjauksessa ja puolustusministeri on siviili.

Ei puolustusministeri todellakaan ole mikään kenraalien juoksupoika, joka käy vain kyselemässä mitä herroille saisi olla.

Jos PuMi haluaa PV:n tekevän jotain nykyistä enemmän, täytyy hänen joko osata kertoa mitä nykyistä jätetään tekemättä tai hommata budjettineuvotteluista PV:lle enemmän rahaa.

Kysymys joukkojen määrästä ja resevin määrästä on täysin relevantti. Esimerkiksi Ukrainassa on jatkuva pula miehistä ja koulutetuista yksiköistä. Sekä talvi että jatkosotien alussa oli lukuisia yksiköitä joita ei voitu lähettää rintamalle raskaiden aseiden tai muiden välineiden puuttuessa. Aseet saatiin hankittua jostain ja yksikkö lähetettiin rintamalle tai sitten se hajoitettiin täydennykseksi muihin yksiköihin.

Varustetilanne on joukkojen pienentämisen yhteydessä parantunut, kun lähes 100 000 miehen aseet ja varusteet voidaan jyvittää pienemmille maavoimille. Sellaista tilannetta, että joukot ovat täysin varustettuja ei kannata jäädä odottelemaan.

Sen 100 000 miehen varusteet ovat pääosin joko vanhentuneet tai sitten niitä ei alunperin ollutkaan. Se mitä oli ja on edelleen käyttökelpoista, on käytössä. Ei nykyinen 230 000 taistelijan kenttäarmeijakaan ole siltikään täysin varustettu. Toivottavasti nykyään on edes telttoja osoittaa riittävä määrä.

Paras keino materiaalipuutteiden korjaamiseksi olisi järjestää täyden kenttäarmeijan perustamisharjoitus. Kun 230 000 ukkoa näkisi millä vehkeillä pitää sotaan lähteä, alkaisi harjoituksen jälkeen melkoinen puhelu- ja sähköpostiralli kansanedustajille.
 
Sen 100 000 miehen varusteet ovat pääosin joko vanhentuneet tai sitten niitä ei alunperin ollutkaan. Se mitä oli ja on edelleen käyttökelpoista, on käytössä. Ei nykyinen 230 000 taistelijan kenttäarmeijakaan ole siltikään täysin varustettu. Toivottavasti nykyään on edes telttoja osoittaa riittävä määrä.

Kävin keväällä kertaamassa ja noita asioita käytiin läpi.

Paikallisjoukoilla nuo joukkojen lakkautukset näkyvät huomattavana varustetason parantumisena.

Vai mitä nyt tarkoitat kenttäarmeijalla? Maavoimat kun on jaettu paikallisjoukkoihin, alueellisiin joukkoihin ja operatiivisiin joukkoihin.
 
Jos PuMi haluaa PV:n tekevän jotain nykyistä enemmän, täytyy hänen joko osata kertoa mitä nykyistä jätetään tekemättä tai hommata budjettineuvotteluista PV:lle enemmän rahaa.

Pari päivää sitten uutisoitiin hankitamäärärahojen korotuksista!

Puolustusministerin tehtäviin kuuluu nimenomaan suuret linjaukset ja tuollaiset strategisen tason jutut, kuten sodan ajan asevoimien koko.

Mitä tässä nyt sitten pelätään? Ehkä panssarikoulutus ajetaan kokonaan alas, että saadaan paikallisjoukkoja kertautettua? Todennäköisesti jatketaan vanhalla tavalla jossa uuden varusteet ja aseet menevät operatiivisille joukoille ja käyttökelpoinen vanhempi varustus ja aseistus annetaan alueellisille ja paikallisjoukoille.

Pidän puolustusvoimien ongelmien pohjimmaisena syynä erään narsistin suuruudenhulluja unelmia mm. ilmamekanisoinnista ja muita vastaavia hullutuksia. Miksi taistelupanssarivaunujen määrä juuri kaksikertaistettiin vaikka lähes 20 vuotta sitten puolustusvoimien komentaja kertoi, ettei niitä tulevaisuudessa tarvita, kun ilmamekanisoidut joukot tuhoavat ne kädenkäänteessä!
 
Kävin keväällä kertaamassa ja noita asioita käytiin läpi.

Paikallisjoukoilla nuo joukkojen lakkautukset näkyvät huomattavana varustetason parantumisena.

Vai mitä nyt tarkoitat kenttäarmeijalla? Maavoimat kun on jaettu paikallisjoukkoihin, alueellisiin joukkoihin ja operatiivisiin joukkoihin.

Koko sodan ajan puolustusvoimia.

Tottahan erityisesti paikallisjoukkojen varustamistaso parani, mutta materiaalipuutteita on edelleen kaikilla joukoilla, ja tulee aina olemaan. Täten lisäjoukkojen perustaminen edellyttää lisärahoitusta.
 
Pari päivää sitten uutisoitiin hankitamäärärahojen korotuksista!

Puolustusministerin tehtäviin kuuluu nimenomaan suuret linjaukset ja tuollaiset strategisen tason jutut, kuten sodan ajan asevoimien koko.

Nämö korotukset olivat aivan pähkinöitä.

Toki joukkojen kokoa voi linjata mutta tehokkaat joukot eivät synny itsestään. Suorituskyky kun muodostuu koulutetusta henkilöstöstä, materiaalista ja käyttöperiaatteista. Mikäli et ole pannut merkille, PV:n henkilökunnasta on vähennetty n. 40% 1990-luvun alusta. Yhä monimutkaisemmat hankeprosessit, monimutkaisten järjestelmien operointi ja ylläpito syö valtaosan henkilöstöstä. Varsinaista sotilaskoulutusta antaa päätyökseen ehkäpä n. 1500 ammattisotilasta. Tämä joukko on päävastuussa sekä varusmiesten että reserviläisten koulutuksesta ja on tällä hetkellä aivan tupella, työuupumus on selvässä kasvussa. Pelkkä hankintamääräraha ei tuo yhtään kouluttajaa lisää ja ilman kouluttajia ei tule suorituskykyisiä joukkojakaan. Vastaavasti muista toiminnoista ei ole mahdollista irrottaa henkilöstöä kouluttamaan päätyöksi, väliaikaista tukea toki annetaan isommissa harjoituksissa.

Toisin sanoen: jos halutaan nostaa SA-vahvuutta (mitä itse toki varauksetta kannatan), tarvitaan ISO tasokorotus materiaalirahoihin, lisää ammattisotilaita palvelukseen ja lisää toimintamenoja joilla rahoitetaan ko. joukon harjoittelu. Pelkkä aseiden ja varusteiden hankinta ei riitä.
 
Tottahan erityisesti paikallisjoukkojen varustamistaso parani, mutta materiaalipuutteita on edelleen kaikilla joukoilla, ja tulee aina olemaan. Täten lisäjoukkojen perustaminen edellyttää lisärahoitusta.

Kyllä lisää rahaa tarvitaan ja tarvitaan myös päätös minkä kokoiset ja tyyppiset asevoimat on riittävät Suomen olosuhteisiin. Juuri sitä poliittista ohjausta. GH:n sekoilujen jälkeen puolustusvoimat ei tule saamaan 30-40 vuoteen vapaita käsiä rahojen ja resurssien käytössä.

Suomen kaltaisella maalla ei koskaan ole varaa pitää rullissaan vain hyvin varusteltuja joukkoja. Edes suurvalloilla ei riitä resurssit siihen. Vaan osa kalustosta ja aseistuksesta on aina vanhaa mutta käyttekelpoista. Noin vertailun vuoksi kesän 1944 taisteluissa tykistö käytti 1800-luvun "hyppyheikkejä" joiden kantama ja tulinopeus olivat surkeita, mutta puna-armeijan sotilaat kuolivat kyllä niiden kranaatteihin.

Jos Suomen puolustusvoimia olisi rakennettu 20- ja 30-luvuilla sillä periaatteella että pojille parasta ja varusteet sekä yksiköt vimpan päälle ja viimeisen huudon mukaan niin talvisodan alkaessa meillä olisi ollut käytössä kaksi motorisoitua divisioonaa. Toinen olisi ollut Kannaksella ja toinen Laatokan pohjoispuolella. Melkoinen Rommel olisi saanut olla, että Kannaksella olisi torjunta onnistunut 12 motorisoidulla pataljoonalla. Vertailun vuoksi Iso-Britannian armeija oli mekanisoitu ja moderni asevoima jonka vahvuus oli vajaat 230 000 miestä.
 
Pari päivää sitten uutisoitiin hankitamäärärahojen korotuksista!

Olet aivan oikeassa. Niin uutisoitiin. Vahinko vaan, että uutinen oli ankka. Todellisuudessa määrärahat ovat laskemassa. Aiheesta on oma keskustelunsa täällä: http://maanpuolustus.net/threads/va...kintoihin-yli-500-miljoonaa-euroa-lisää.5328/

Sodanajan joukkojen määrä ei käsittääkseni suoranaisesti pohjaudu kuitenkaan sen enempää koulutettujen reserviläisten määrää kuin käytettävissä olevaan kalustoonkaan. Pohjana on uhka-arviot vihollisesta sekä voimassaolevat puolustussuunnitelmat. Ilmeisesti PV on laskenut, että Venäjän nykyistä sotilaallista potentiaalia vastaan Suomelle riittää 230 000 taistelijan asevoimat. Ja puolustussuunnitelmat on tehty tuolta pohjalta.

Otan esimerkin historiasta. 1930-luvulla uskottiin, että Suomi pärjää Venäjää vastaan 9:llä divisioonalla. Ja puolustussuunnitelmat tehtiin siltä pohjalta. Laskettiin, että ei Venäjä voi Suomen rajalle keskittää kuin korkeintaan puoli miljoonaa sotilasta, ja meillähän on helpot rajat puolustettavana. Kuitenkin, vain puolitoista vuotta myöhemmin (!), jatkosotaan lähdettäissä Suomen maavoimien vahvuus oli 16 divisioonaa. Miettikääpä, divisioonien määrää nostettiin 78 prosenttia! Se on ihan huikeaa. Pohjalla oli tilannekuvan muutos. Tiedettiin, että Venäjä pystyy tuomaan Suomen rajoille jopa miljoona miestä. Uudet rajat olivat myös paljon vaikeammin puolustettavissa. Ja sitten myöhemmin tuli vielä päätös, että nyt hyökätäänkin eikä puolusteta. Tästä divisioonien määrä nostosta (9 -> 16) seurasi se, että Suomi hamstrasi välirauhan aikana aseita niin paljon kuin pystyin. Samoin välirauhan aikana koulutettiin monia sellaisia ryhmiä asevelvollisia, jotka olivat aiemmin saaneet vapautuksen.

Sodanajan joukkojen määrää aletaan nostamaan sinä päivänä, kun PV päättää, että 230 000 taistelijalla ei pysty puolustamaan tätä maata.
 
Kävin keväällä kertaamassa ja noita asioita käytiin läpi.

Paikallisjoukoilla nuo joukkojen lakkautukset näkyvät huomattavana varustetason parantumisena.

Vai mitä nyt tarkoitat kenttäarmeijalla? Maavoimat kun on jaettu paikallisjoukkoihin, alueellisiin joukkoihin ja operatiivisiin joukkoihin.

Tässä kohdin päästään taas kysymykseen siitä kuinka tasokkaita joukkoja pitää olla toisaalla jotta niillä pärjätään myös siellä missä joukkoja ei ole lainkaan ja mihin niitä ei millään järkevällä aikajänteellä saada myöskään siirrettyä. Laadusta voisi tinkiä ja nostaa määrää mutta eipä ole kummoinen ratkaisu sekään. Kaksi huonoa vaihtoehtoa tarjolla kun resurssit ei vaan riitä.
 
Puolustusvoimat on saanut Suomessa melko vapaasti häärätä omalla alallaan.

Se luotto meni GH:n kautena.

Asevoimat tarvitsevat nimenomaan poliittista ohjausta ja sellainen malli jossa puolustusvoimat on valtio valtiossa joka päättää omista asioista yhden komentajan arvostelukyvyn varassa on historiaa. Foorumilla eletään sitten eri todellisuudessa jossa puolustusvoimien pitäisi ohjata ministeriä, hallitusta ja varmaan eduskuntaakin.

Ehdottamanne malli jossa nykyiset yksiköt varustetaan hyvään kuosiin ja aletaan sen jälkeen miettimään uusien yksiköiden perustamista on tietenkin ymmärrettävä. Noin pyöritetään esimerkiksi ravintoloita. Yksi kuntoon ja sen jälkeen perustetaan seuraava. Ikävä kyllä asevoimien kohdalla homma ei toimi noin. Asevoimien mitoitukset on läntisessä Euroopassa selvästi alakanttiin vuosien 2014-2016 tapahtumien valossa ja vaikka Suomessa tilanne on parempi, niin mitoitukset on alakanttiin.

Kyllä varmasti kouluttajat stressaantuvat kun on paljon tekemistä. Onko ylikersantin stressi sitten pahempaa kuin vaikka vankimielisairaalan osastolla öisin yksin työskentelevän vartijan? Julkisella sektorilla kaikki valittavat päättäjille riittämättömiä resursseja. Jos puolustusvoimilla on vain 1500 kouluttajaa niin kannattaisiko esim. pillien ja rumpujen soittaminen jättää varusmiehille ja reserviläisille? On lähes irvokasta, että noissa hommissa on yli 100 henkeä palkattua henkilökuntaa ja kouluttamassa vain 1500! Iso-Britanniassa useimmat pillipiiparit hoitavat soittamista vain sivutyönään ja varsinaisena tehtävänä on panssarivaunu kuskin hommat tai lentomekaanikon tehtävät.
 
Korjaus: SA-joukkojen varustamisesta puhuttaessa ei tosiaankaan ongelmakohta ole kiväärikaliiperisten JV-aseiden puute (niitä kyllä löytyy, jopa Ville "Res.Ups" Niinistö on siitä saatu nyt vakuutettua), jos näin olet käsittänyt. Se on se kaikki muu! Ajoneuvot, viestivälineet, PST-aseet, majoituskalusto yms yms. Pataljoonat ja taistelusosastot tarvitsevat tukeville osille kalustoa, jonkun pitää näitä joukkoyksikköjä komentaa jne. jne. Ne rynnäkkökiväärit kyllä löytyy, se on se _kaikki_ muu, joka maksaa rahaa, täytyy uusia parinkymmenen vuoden välein ja jonka varastoimisesta Senaatti-vitun-kiinteistöt repii helvetillisiä summia rahaa. Puhumattakaan siitä, että puhtaasti ylimäärästä tämmöisten joukkojen varustamiseen ei saada, vaan se väistämättä syö iskukykyisempien ja tärkeämpien joukkojen varustamisesta ja kouluttamisesta resursseja, mikä on vaan typerää.

Ja se koulutus. Valmiudellinen tilanne ei tosiasiassa muutu millään tavalla, vaikka ne joukot, joille ns. hirviprikaatitason varustus löytyy varastoista ympättäisiin SA-vahvuuteen, jos niitä ei ole mahdollista harjoittaa. Samalla tavalla ne joutuvat käymään koulutusputken läpi liikekannallepanon aikana, kuin sijoittamattomista perustettavat joukotkin.

Esittäisin kysymyksen, että millainen tuomionpäivän skenaario sulla nyt oikeen on mielessäsi, kun heität, että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kun lisätä SA-vahvuuteen jotain kivääriprikaateja, jotka juuri sieltä poistettiin kun tajuttiin, että nykyaikaisella taistelukentällä oletettua vihollistamme vastaan ne ovat siellä käytännössä vain ottamassa tappioita, syömässä resursseja ja yleisesti lähinnä maalitauluja. Tämä ei johdu niistä äijistä itsestään, vaan siitä ettei ole minkäännäköistä liikehtimiskykyä (ajoneuvot, mieluiten panssaroidut), viestivälineitä, iskukykyä (pst, epäsuora, maalinosoitus jne.)
Haiskahtaa vähän siltä, että on jäänyt ymmärtämättä se tosiseikka, ettei PJ-teltta suojaa sirpaleilta.

Lisäksi on hyvä huomata, että useita huolto- ja tukitoimintoja on nykyaikana siirretty puolustusvoimien SA-organisaatiolta siviiliyhteiskunnan tehtäväksi. Näin ollen SA-vahvuuden lasku ei ole iskevien osien osalta ehkä niin dramaattinen kuin mitä luvuista voisi päätellä.

Ulkoistuksilla on ehkä jopa saatu laadullista etua. Voisi ajatella, että esimerkiksi linnoittaminen käynnistyy nopeammin rakennusliikkeen suorittamana, verrattuna tilanteeseen, jossa pioneerirykmentin miehet ensin kutsutaan ylimääräiseen palvelukseen, joukolle lunastetaan ajoneuvot ja työkoneet siviilistä ja sitten vasta käydään töihin.
 
Back
Top