Tvälups
Ylipäällikkö
Kouluttajat hävisivät
Petteri Leino 15.6.2012 11.30
Puolustusvoimauudistuksen tavoitteet eivät toteutuneet.
Uudistuksen tavoitteena oli kouluttajahenkilökunnan määrän merkittävä lisääminen. Puolustusvoimain komentaja ja puolustusministeri ovat useaan otteeseen korostaneet, että uudistuksen tavoitteena on saada lisää kouluttajia kentälle. Suunnitteluperusteena oli, että jatkossa pitää olla 2,5 kouluttajaa jokaista joukkuetta kohden - nykyisen 1,7 kouluttajan sijaan.
Mutta miten kävi?
Jokainen jalkaväen alokaskin tietää, että joukkueessa on noin 30 sotilasta. Kun pv-uudistuksessa ei löydetty riittävästi tehtäviä kohdennettavaksi kouluttajiksi, niin sotaväki päätti muuttaa perusteita ja nosti joukkueen kokoa 1/6:lla eli 35 sotilaaseen. Näin saatiin laskennallisesti asiat näyttämään siltä, että jatkossa jokaista joukkuetta kohden on 2,5 kouluttajaa. Lukuun ei ole laskettu yksikön päällikköä, varapäällikköä eikä vääpeliä.
Aliupseeriliitto on korostanut koko ajan, että on aivan eri asia tarkastella koulutusjoukkueen kokoa eri palvelusjaksoilla. Peruskoulutuskaudella alokkaiden koulutus voidaan toteuttaa kootusti ja suuremmalle joukolle. Sitä vastoin erikois- ja joukkokoulutuskaudella koulutus jakautuu pienryhmiin, joiden koulutus edellyttää merkittävästi enemmän kouluttajia kuin 2,5 kouluttajaa 35 koulutettavaa kohden! Suurimman puolustushaaran, maavoimien koulutuksessa siirrytään uuden taistelutavan mukaiseen koulutukseen. Se edellyttää nykyistä enemmän kouluttajia.
Tiedän, että on niitäkin, joiden mielestä Leino taas kitisee täysin turhasta ja nakertaa puolustustahtoa. He kääntävät asian niin, että onhan siellä asevelvollisia kouluttamassa kokelaat ja ryhmänjohtajat. Ja toiseksi he muistuttavat, että jokaiseen joukko-osaston esikuntaan perustetaan jälleen kerran koulutusosastot, joista löytyy kouluttajaresurssia.
Eräät uskovat joulupukkiin, toiset vahvaan valuuttaan. Mua ei puhuttele kumpikaan, joten en usko esikuntien kouluttajatukeen. Se ei vain toimi, että ikäloput esikunnan sedät jalkautuvat kentälle aurinkoisella ilmalla, mukanaan nokipannu ja kahvitarpeet.
Jälleen kerran varusmieskoulutuksen piti olla se ydintehtävä, johon keskitetään resursseja. Toivon, että jokin puolueeton taho tekee kriittisen analalyysin muutaman vuoden päästä siitä, miten asevelvollisten koulutuksen resurssit lisääntyivät vuonna 2015. Toivottavasti he silloin pystyvät osoittamaan, että olin tässä blogissa väärässä.
Petteri Leino
JK Puolustusvoimien Palvelukeskus menee Joensuuhun, mutta vain osittain. Kun kaikkia SAP-osaajia ei saada siirtymään sinne missä susi vielä ulvoo ja karhu kopsehtii kotipihalla, niin palvelukeskuksen toimintoja hajautetaan. Kysyn vain, että miksei muitakin toimintoja voida hajauttaa ympäri valtakuntaa? Ja vastaan itse. Puolustusvoimissa esimiehet haluavat, että alaiset ovat samassa rakennuksessa ja samalla käytävällä. Sotaväessä yhä edelleen organisaatio määritetään tilanhallinnan lähtökohdista. Mielestäni todellinen puolustusvoimauudistus olisi pitänyt lähteä johtamisen muutoksesta.
Petteri Leino 15.6.2012 11.30
Puolustusvoimauudistuksen tavoitteet eivät toteutuneet.
Uudistuksen tavoitteena oli kouluttajahenkilökunnan määrän merkittävä lisääminen. Puolustusvoimain komentaja ja puolustusministeri ovat useaan otteeseen korostaneet, että uudistuksen tavoitteena on saada lisää kouluttajia kentälle. Suunnitteluperusteena oli, että jatkossa pitää olla 2,5 kouluttajaa jokaista joukkuetta kohden - nykyisen 1,7 kouluttajan sijaan.
Mutta miten kävi?
Jokainen jalkaväen alokaskin tietää, että joukkueessa on noin 30 sotilasta. Kun pv-uudistuksessa ei löydetty riittävästi tehtäviä kohdennettavaksi kouluttajiksi, niin sotaväki päätti muuttaa perusteita ja nosti joukkueen kokoa 1/6:lla eli 35 sotilaaseen. Näin saatiin laskennallisesti asiat näyttämään siltä, että jatkossa jokaista joukkuetta kohden on 2,5 kouluttajaa. Lukuun ei ole laskettu yksikön päällikköä, varapäällikköä eikä vääpeliä.
Aliupseeriliitto on korostanut koko ajan, että on aivan eri asia tarkastella koulutusjoukkueen kokoa eri palvelusjaksoilla. Peruskoulutuskaudella alokkaiden koulutus voidaan toteuttaa kootusti ja suuremmalle joukolle. Sitä vastoin erikois- ja joukkokoulutuskaudella koulutus jakautuu pienryhmiin, joiden koulutus edellyttää merkittävästi enemmän kouluttajia kuin 2,5 kouluttajaa 35 koulutettavaa kohden! Suurimman puolustushaaran, maavoimien koulutuksessa siirrytään uuden taistelutavan mukaiseen koulutukseen. Se edellyttää nykyistä enemmän kouluttajia.
Tiedän, että on niitäkin, joiden mielestä Leino taas kitisee täysin turhasta ja nakertaa puolustustahtoa. He kääntävät asian niin, että onhan siellä asevelvollisia kouluttamassa kokelaat ja ryhmänjohtajat. Ja toiseksi he muistuttavat, että jokaiseen joukko-osaston esikuntaan perustetaan jälleen kerran koulutusosastot, joista löytyy kouluttajaresurssia.
Eräät uskovat joulupukkiin, toiset vahvaan valuuttaan. Mua ei puhuttele kumpikaan, joten en usko esikuntien kouluttajatukeen. Se ei vain toimi, että ikäloput esikunnan sedät jalkautuvat kentälle aurinkoisella ilmalla, mukanaan nokipannu ja kahvitarpeet.
Jälleen kerran varusmieskoulutuksen piti olla se ydintehtävä, johon keskitetään resursseja. Toivon, että jokin puolueeton taho tekee kriittisen analalyysin muutaman vuoden päästä siitä, miten asevelvollisten koulutuksen resurssit lisääntyivät vuonna 2015. Toivottavasti he silloin pystyvät osoittamaan, että olin tässä blogissa väärässä.
Petteri Leino
JK Puolustusvoimien Palvelukeskus menee Joensuuhun, mutta vain osittain. Kun kaikkia SAP-osaajia ei saada siirtymään sinne missä susi vielä ulvoo ja karhu kopsehtii kotipihalla, niin palvelukeskuksen toimintoja hajautetaan. Kysyn vain, että miksei muitakin toimintoja voida hajauttaa ympäri valtakuntaa? Ja vastaan itse. Puolustusvoimissa esimiehet haluavat, että alaiset ovat samassa rakennuksessa ja samalla käytävällä. Sotaväessä yhä edelleen organisaatio määritetään tilanhallinnan lähtökohdista. Mielestäni todellinen puolustusvoimauudistus olisi pitänyt lähteä johtamisen muutoksesta.