Jälleen yksi "maamiinoja korvaava järjestelmä", joka olisi hankittu joka tapauksessa tai olisi pitänyt olla hankittuna jo aikaa sitten.
Puolustusvoimien hankinnat: huhut, ilmoitukset, kilpailutukset, tilaukset, toimitukset
- Viestiketjun aloittaja RPG83
- Aloitus PVM
Jälleen yksi "maamiinoja korvaava järjestelmä", joka olisi hankittu joka tapauksessa tai olisi pitänyt olla hankittuna jo aikaa sitten.
Liturgian mukaan. On muuten ihmeen pitkälle ajalle hajautettu nuo maamiinoja korvaavat järjestelmät. Luulin niiden rahojen tulleen käytetyiksi jo aikoja sitten. Oikeastaan ko. miinakielto lienee ollut PV:lle enemmän eduksi kuin haitaksi, jos mietitään näitä kaikkia hankintoja... viuhkapanokset, MLRS, valonvahvistimet, lämpötähystimet.
Olet liian wanha, 666. vartiokomppania ei tuollaisia saa.
Tiedän olevani liian vanha ja vanhan aikainen. Lähinnä mietin että tarkoittaako tulenjohtosensori lämpökameraa vai jotain aivan uutta. Ja mitä hienoa sillä voi tehdä
Olen monesti itsekkin miettinyt niin maamiinoista luopumisesta saaduilla rahoilla saatiin tilattua sellaista tavaraa, jota olisi ollut pakko tilata muutenkin.
Tätä juuri mietinkin itse.
Mutta jos tuo laite on noin helppo käyttää. Niin kyllähän tuollaisen käytön miekin voisin oppia. Eli varsin helppo laite nykyisille varusmiehille
Hanski
Ylipäällikkö
Deagel.com tiesi jo kertoa, että kyseesä on Millogin Lisa-tähystin. Millogin verkkosivut kertovat tuotteesta seuraavaa:
LISA on etäisyyden mittaukseen ja maalinosoitukseen soveltuva monokulaarinen lämpökamera. Käyttämällä LISA järjestelmän laseretäisyysmittausta ja päiväkanavaa tai lämpökameraa, maali voidaan havaita ja määrittää sen sijainti riippumatta vuorokauden ajasta. LISA on tarkka, kevyt ja helppokäyttöinen laite, jossa on matala virrankulutus. LISA järjestelmä soveltuu erityisesti tiedustelu- ja jalkaväkijoukkojen tarpeisiin
Hanski
Ylipäällikkö
Eikö tämä ole ensimmäinen tilaus? Ainakaan minulla ei ole sattunut silmiin edellistä vastaavaa hankintaa.
RPG83 arvioi määräksi n. 1500 tähystintä jenkkihintoihin pohjautuen. Veikkaan, että tätä joutuu tiputtamaan muutaman sadan kappaleen verran, jos kyseessä oli 1. tilaus. Kauppaan kuuluu varmaan varaosia, testilaitteita, koulutusmateriaalia, dokumentaatiota yms. muuta sälää, mikä vaatii oman osansa hankintarahoista.
RPG83
Soome Majori
Tulenjohtosensorien riittävyys tulee uskoakseni olemaan suomalaisittain hyvä, vaikka hehkutinkin ehkä vähän liikaa. Laskin noita laitteita menevän 8 kpl per komppania (3+1 tulenjohtopartiota) + 10 kpl per pataljoona/taisteluosasto (tästä valutetaan myös prikaatin tiedustelukomppanian tarpeeseen). Tuolloin noilla tulenjohtosensoreilla varustettaisiin 1500/44=34 pataljoonaa/taisteluosastoa. Valmiusprikaatit ja Moot./Mek. taisteluosastot imaisevat tuosta suunnilleen 13 pataljoonan tulenjohtosensorit, alueellisille taisteluosastoille niitä riittää 21 taisteluosaston tarpeisiin. Alueellisten taisteluosastojen määrää ei kai ole julkaistu (viisi al. taisteluryhmää kylläkin), mutta niiden määrä heiluu uskoakseni tuossa 20 kappaleen tienoilla. Erikois- ja laskuvarjojääkärit imaisevat jonkinlaisen osan vielä (no erkkareilla saattaa jo kalustoa ollakin), jolloin loputkin on allokoitu.
Jos taas kitsastellaan ja jaetaan tulenjohtosensoreita vain yksi per tulenjohtopartio, niin tuolloin tilanne voisi olla esim. 3*4+5=17 per pataljoona. Tällöin tavaraa olisi 88 pataljoonan/taisteluosaston tarpeisiin. Operatiivisille allokoidaan 13 pataljoonan verran (=221 kpl), alueellisille 20 pataljoonan verran (=340 kpl). Paikallisjoukoille 26 pataljoonan verran (=442) + 26 komppanian verran (=104). Tuohon meni 1107 tulenjohtosensoria. Vielä jäi jokunen sata erikois- ja laskuvarjojääkäreille, rannikkojääkäreille ja muille.
Todellisuus lienee jossain noiden kahden jakoesimerkin välissä. Kalustoa on siis riittävästi operatiivisille ja tärkeimmille alueellisille joukoille. Murusia riittää myös muualle, missä se katsotaan tarpeelliseksi.
Kuinkakohan paljon pataljoonatasolla on noiden käyttäjiä? Tiedustelujoukkueelle muutama, ehkä tarkka-ampujille? Tarkka-ampujille taitaa kyllä olla jo etäisyysmittareita ja lämpökameroitakin.
Jos taas kitsastellaan ja jaetaan tulenjohtosensoreita vain yksi per tulenjohtopartio, niin tuolloin tilanne voisi olla esim. 3*4+5=17 per pataljoona. Tällöin tavaraa olisi 88 pataljoonan/taisteluosaston tarpeisiin. Operatiivisille allokoidaan 13 pataljoonan verran (=221 kpl), alueellisille 20 pataljoonan verran (=340 kpl). Paikallisjoukoille 26 pataljoonan verran (=442) + 26 komppanian verran (=104). Tuohon meni 1107 tulenjohtosensoria. Vielä jäi jokunen sata erikois- ja laskuvarjojääkäreille, rannikkojääkäreille ja muille.
Todellisuus lienee jossain noiden kahden jakoesimerkin välissä. Kalustoa on siis riittävästi operatiivisille ja tärkeimmille alueellisille joukoille. Murusia riittää myös muualle, missä se katsotaan tarpeelliseksi.
Kuinkakohan paljon pataljoonatasolla on noiden käyttäjiä? Tiedustelujoukkueelle muutama, ehkä tarkka-ampujille? Tarkka-ampujille taitaa kyllä olla jo etäisyysmittareita ja lämpökameroitakin.
Koulutuksen kannalta on myös hyvä, että lämpökameroita alkaa löytyä joukoista. Omana varusmiesaikanani kyllä aina puhuttiin naamioinnin merkityksestä ja sitä harjoiteltiin, mutta koskaan ei ollut tilaisuutta katsoa lopputulosta lämpökameralla, saati sitten ilmasta! Riitti kunhan naamioverkot olivat silminnähden siistin näköisesti viritetty.
Raivaaja
Kapteeni
Protoa käpistelin LISAsta viimesyksyllä ja pätevä kampe olomuodoltaan, poistaa sen lem+käsisuuntakehä+GPS+lämpökamera kaluston TJ porukalta ja keventää taakkaa. Toki teknologia ei tee autuaaksi ja veikkaan että ainakin Rauhan aikana ammunnoissa vanhan koulukunnan tavalla tehdään tarkistukset väittää näyttö mitä vaan.
Muutenkin itse käsittäisin tuollaiset "oikotienä" mitä ilmankin pitää pystyä pärjäämään, esim GPS lasken oikotieksi onneen joka pettää silloin kun ei saisi..
Muutenkin itse käsittäisin tuollaiset "oikotienä" mitä ilmankin pitää pystyä pärjäämään, esim GPS lasken oikotieksi onneen joka pettää silloin kun ei saisi..
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Siis Lievestuoreen Liisa...
Lievestuoreen Liisa on Irwin Goodmanin vuonna 1971 julkaistu musiikkikappale Poing poing poing -albumilta. Goodmanin säveltämä ja Vexi Salmen (Emil von Retee) sanoittama kappale käsittelee Lievestuoreen sellutehtaan aiheuttamia ympäristöhaittoja. (Wikipedia)
Suunnistukseen on tulossa muutakin apua:
Kvanttikompassi kiinnostaa nimenomaan armeijoita. Hanketta rahoittaakin Britannian puolustusministeriö. Porton Downin ja Britannian kansallisen fysiikan laboratorion tutkijoiden mukaan kvanttikompassi päihittäisi tarkkuudellaan satelliitteihin pohjautuvat navigointiohjelmat, kuten GPS:n. Kvanttikompassia kehitetään, koska kaikkein hienostuneimmatkin satelliitteihin pohjautuvat navigointiohjelmat tekevät päivittäin virheitä. (Talouselämä 16.5.2014, Financial Times)
Tuttu punarinnallekin:
Linnut hallitsevat kvanttimekaniikan. Punarinta kykenee silmissään ylläpitämään lomittumiseksi kutsuttua kvantti-ilmiötä 20 mikrosekuntia kauemmin kuin hiukkasfyysikot parhaissa laboratorioissaan. Tähän kvantti-ilmiöön perustuu linnun silmissä oleva kompassi, jonka avulla se kykenee havaitsemaan Maan magneettikentän ja suunnistamaan tarkasti.(Tieteen rakkikoira –blogi)
*Like*
Mielestäni tätä ei voi painottaa liikaa, pätee AIVAN KAIKKEEN vähänkään perustekniikoita auttavaan elektroniikkaan/materiaaliin. Ensin pitää osata ns. analoginen menetelmä kuin omat taskunsa, jotta:
-Sormi ei mene suuhun teknologian pettäessä syystä tai toisesta
-Vältetään viimeiseen asti ns. hemmoteltu kakara-syndroomaa, jossa alahuuli rupeaa väpättämään harmistuksen merkiksi jos pitää vähän nähdä vaivaa jonkun asian eteen. (WHAT, only an iPhone 4 ?!!)
-Hienoista vehkeistä saadaan ulosmitattua maksimaalinen hyöty kun ymmärretään perustekniikan pohjalta, miten asiaa saa helpotettua/nopeutettua eniten.
GPS:n kohdalla on mielestäni oltava jarrun päällä niin kauan, kun asiasta ei, ainakaan tietääkseni (todellisuushan voi sitten olla toinen) ole olemassa mitään vakuuksia antavia sopimuksia, että järjestelmän ylläpitäjä tarjoaa aina ja iänkaikkisesti tätä käyttöömme, ilman häirintää ja muita kepulikonsteja. Todellisuudessa uskallan luottaa tähän, mutta tämä on liian tärkeä asia jätettäväksi uskon varaan.
Luulen ja toivon, että ihan hirveästi ei metsään mennä, ainakaan negatiivisessa mielessä, jos arvioidaan tuolla n.27Meur:lla saatavan n.1000-1200 laitetta. Sitä vähän ihmettelen, että miksi tulenjohtopartiolle pitäisi antaa enemmän, kuin yksi laite? Oliko idea, että tarvittaessa tämä voidaan jakaa muun kaluston riittäessä kahteen tulenjohto/tähystyskykyiseen osaan?
Tähän on pakko tarttua. Mikä on asiantuntijoiden näkökulma, harjoitellaanko meillä hommia siten että tekniikan apuun luotettaan mahdollisimman vähän? Ymmärrän toki että kovin keskimääräsitä vastusta ei voi antaa, kun jokainen kouluttaja itse vastaa siitä miten kouluttaa, kunhan mielenkiinnosta utelen koska aihe on mielenkiintoinen.
Esim ameriikkalaisten USMC:ssä palvelleilta olen kuullut että he ovat harjoitelleet juuri paskimmalla kalustolla jota on ollut saatavilla, varastoissa on kyllä ollut uutta välineistöä mutta vahempi on ensin käytetty pois alta ja toisaalta ajatus kai on ollut juuri tämä että opitaan perusteet kunnolla. Esim ensimmäisetä Irakin Sotaa edeltävältä ajalta parikin kaveria on maininnut miten leuka putosi alas kun näkivät miten kehittyneitä välineistä heillä lopun viimein oli, kun lähdettiin sotaan. Toki tämä taisi pääasiassa käsittää perusvälineistöä, saappaat vaihtui 40-luvun malleista 80-luvulle ja niin pois päin. En tiedä miten teknisemmän välineistön kanssa on toimittu, onko selässä kannettu jotakin 40-luvun kaappikelloa vai onko jopa vietnamin aikaisella venttiseiskalla toimittu... vai jopa jotakin modernimpaa?
Itse olen ainakin josskin määrin sitä mieltä että meillä ei välttämättä toimita ihan näin vaan yleensä homma on toisin päin: SA-joukolle jaettu varustus on heikompaa kuin se millä on varusmiehenä harjoitelu ensimmäinen kertausharjoitus aiheuttaakin sitten hillitsemättömiä itkun turskahduksia ja tappiomielialaa... Toki 90-luvun lopulla kun itse palvelin niin ryhmä/joukkuetasolla sitä tekniikkaa ei järin paljoa vielä ollutkaan. Mutta itse palvelin erittäin hyvin varustetussa PSTohj-joukkueessa ja koulutettu (hajautettu) tst-tapa pohjaututui ryhmäradioiden ja muun apuvälineistön käyttöön, ilman noita homma olisi voinut kuivua kasaan aika tehokkaasti. En tiedä oliko JJ:llä valmiuksia toimia keskitetymmin jos vihollisen ELSO olisi ollut toiminnassa tai radioiden akut yksinkertaisesti tyhjentyneet... Ainakaan joukkueena ei ikinä harjoiteltu ilman teknisiä apuvälineitä.
RPG83
Soome Majori
Laskin kaksi laitetta osittain sitä varten, että kaksi tj-partion jäsentä voisi tähystää yhtä aikaa ja osittain taistelunkestävyyden takia. Jälkimmäinen on tosin huono argumentti kun vähän miettii, koska helpostihan se koko partio menee samalla jos kranaatti sattuu tippumaan juuri kohdalle ja se on negatiivinen lottovoitto, jos vihollisen TA onnistuu ampumaan niin että hajottaa samalla tulenjohtosensorin. Tähystyksenkin voisi varmasti hoitaa edullisemmin kiikarilla/valonvahvistimella/lämpökameralla kuin tuollaisella spesiaalilaitteella.
Sovitaan, että niitä on varattu yksi tulenjohtosensori per tulenjohtopartio. Riittääpähän kaikille.
Omien kokemuksieni mukaan homma menee pääsääntöisesti niin, että low-tech tekniikoita painotetaan ja kaikki hieman hienommat vehkeet tuodaan sitten siihen päälle, koulutuksen loppuvaiheessa. Mikäli hienoja kilkkeitä on hieman todellisia jakomääriä enemmän, ei homman anneta mennä sille asteelle, että näiden takia opittaisiin täysin vääriä toimintatapoja. Kokemukseni ovat toki rajalliset, joten kaikenkattavaa vastausta ei voi antaa. Kaikenlaiset harjoitustekniset syyt, koulutusta järjestävän tahon resurssit ja viitseliäisyys myös vaikuttavat osaltaan siihen, mitä joukko niskassaan kantaa harjoitustilanteissa reserviläisinä. Usein fiksusti pohjataan toiminta faktoihin: Jos JJ-KPÄÄLL yhteys toimii LV217:lla, ei niitä tarvitse korvata uudemmalla kalustolla vain sen takia, että jollain olisi parempi mieli, kun niskassa kannettavan kaluston kilohinta on moninkertainen vanhempaan verrattuna. Laitteistojen käyttö on yleensäkin niin helppo oppia, että esim. viestiliikenteessä on tärkeää oppia oikeat toimintatavat (viestiliikennekuri, radioiden taktinen käyttö jne.), koska ne pätevät pääsääntöisesti mitä tahansa laitteistoa käytettäessä.
Yksi iso poikkeus on erilaiset varusmiehillä toteutettavat kokeilut ja testit. Näissäkin toki pyritään siihen, ettei joukon koulutus kärsi liiaksi kokeellisten teknologioiden ja tekniikoiden käytöstä.
Esimerkkinä voidaan antaa vaikka torjuntajoukkueen tasolle asti viety MATI-päätelaite. Laitteisto ei ollut kriittistä toiminnan kannalta, mutta se jaettiin ja sitä käytettiin jatkuvasti, jolloin saatiin paljon käyttökelpoista dataa analysoitavaksi. Tuotetun komppanian jakokalustosta näitä laitteita löytyisi maksimissaan KOPAn kalustosta ja havaintojen perusteella joukkuetasolla optimiratkaisu lienee jokin ruggeroitua läppäriä keveämpi malli, niin painoltaan kuin ominaisuuksiltaankin.
Jenkkimerijalkaväen tyyliin kuuluu tunnetusti tietynlainen maanläheisyys, eli suomalaisittain sanottuna heidän mielestään "kaikki on paskaa paitsi kusi, mutta näillä mennään. Semper fi!"
Kuvaamasi kaltainen toiminta, että hienoja vehkeitä säästellään tositilannetta varten edustaa mielestäni erittäin JÄRKEVÄÄ ajattelutapaa ja itse olen saanut sellaisen kuvan, että oma puolustuslaitoksemme toimii pitkälti tällä ajattelumallilla. Jos annetun rahoituskehyksen puitteissa ei ole mahdollista uusia koulutuskäytössä hiljalleen mätänevää kalustoa jatkuvalla syötöllä, järkevintä on säästellä sitä kaikin mahdollisin tavoin, jotta tosipaikan tullen ei jää luu käteen.
Laskin kaksi laitetta osittain sitä varten, että kaksi tj-partion jäsentä voisi tähystää yhtä aikaa ja osittain taistelunkestävyyden takia. Jälkimmäinen on tosin huono argumentti kun vähän miettii, koska helpostihan se koko partio menee samalla jos kranaatti sattuu tippumaan juuri kohdalle ja se on negatiivinen lottovoitto, jos vihollisen TA onnistuu ampumaan niin että hajottaa samalla tulenjohtosensorin. Tähystyksenkin voisi varmasti hoitaa edullisemmin kiikarilla/valonvahvistimella/lämpökameralla kuin tuollaisella spesiaalilaitteella.
Sovitaan, että niitä on varattu yksi tulenjohtosensori per tulenjohtopartio. Riittääpähän kaikille.
Two is one, one is none on hyvä sääntö, mutta senkin voi mielestäni viedä liiallisuuksiin
Rajallisilla resursseilla on silkkaa hulluutta alkaa jakamaan kaikkea hienoa ja kallista kaksin kappalein. Ei radioita, sanomalaitteita ja LEMejäkään ole jaossa kaksin kappalein TJR/TJP:illä. Pitää myöskin muistaa, ettei tässä pelata kaikkea yhden kortin varaan. Toiminta ei edelleenkään ole mahdotonta ilman kyseistä aparaattia. Sitten käytetään muita tekniikoita! Erilaisia valonvahvistimia ja lämpötähystimiä alkaa myöskin olemaan jo sen verran, että mahdolliset tulenkorjaukseen tarvittavat havainnot voidaan pimeän aikaan hoitaa myös tulenjohtolaite-valonvahvistinkombolla, mutta käytännössä näkisin, että pelkkä tulenjohtolaite on riittävä tähän tarkoitukseen.Niin no tuo jo itsessään toki on aika järkevä peruste sille että opetellaan low tech toiminta ensin. Meikäläinen kun on sortunut siihen unelmaan että varusmieskoulutuksessa on materiaalia käytettävissä ilman mitään rajaa. Hieman harhainen näkemys, myönnän.
Niin no tuo jo itsessään toki on aika järkevä peruste sille että opetellaan low tech toiminta ensin. Meikäläinen kun on sortunut siihen unelmaan että varusmieskoulutuksessa on materiaalia käytettävissä ilman mitään rajaa. Hieman harhainen näkemys, myönnän.
Onhan se järkevää opetella joku varahomma jos on aikaa.
Jenkkimerijalkaväen tiedustelujoukkojen (Marine Recon) toiminnasta Irakin toisessa invaasiossa 2003 saa hyvän kuvan minisarjasta "Generation Kill", joka perustuu osallistuneen hepun kirjoittamaan kirjaan.
Hurjaa touhua, kun kaverit ostelevat itse "kanttiinista" esim. paristoja yönäkölaitteisiin, kun pataljoona ei niitä pysty toimittamaan, puhumattakaan muusta kamasta. Eli ei varuste/kalusto-ongelmat ole aina olleet tuntemattomia edes suurvalta-armeijalle. "Marines make do".
Hurjaa touhua, kun kaverit ostelevat itse "kanttiinista" esim. paristoja yönäkölaitteisiin, kun pataljoona ei niitä pysty toimittamaan, puhumattakaan muusta kamasta. Eli ei varuste/kalusto-ongelmat ole aina olleet tuntemattomia edes suurvalta-armeijalle. "Marines make do".
Reality check olisi tosiaan paikallaan useille, jotka elävät siinä harhaluulossa, että se, miten homma toimii esim. jenkeillä, kun monen vuoden aikajänteellä rakennetut logistiikkaketjut irakissa ja afganistanissa puskevat ihan megalomaanisia tavaramääriä kentälle, olisi jotenkin vertailukelpoinen todellisuudentila siihen, kun jokin konflikti leimahtaa hieman äkimmin. Mitä enemmän teknologiaa ympätään mukaan, sitä massiivisemmaksi haasteet kaiken sen ylläpidon saralla muuttuvat.
Toisaalta näistä on selkeästi otettu oppia ja pikaprintattuja dollarivuoria on syydetty jokaiseen ilmansuuntaan niin, että myös tavalliselle jalkaväkitaistelijalle asti on siunaantunut yhtä sun toista.
Toisaalta näistä on selkeästi otettu oppia ja pikaprintattuja dollarivuoria on syydetty jokaiseen ilmansuuntaan niin, että myös tavalliselle jalkaväkitaistelijalle asti on siunaantunut yhtä sun toista.
Tuohon käytön helppouteen ihan aito esimerkki: Venttiseiskan käyttöä koulutettaessa makasin varuskuntasairaalassa noin neljässäkymmenessä asteessa omaa ruumiinlämpöä. Silti seuraavalla viikolla tervehdyttyäni, kun koko osasto suoritti mm. tuosta aiheesta koetta, ainoa virhe jonka tein oli että sanoin lähettäjän ja vastaanottajan tunnukset väärässä järjestyksessä. Toki saatan olla keskimääräistä kyvykkäämpi henkilö teknisten laitteiden kanssa puljattuani moisten parissa esiteinistä alkaen ja nykyään sillä toisella IT-alalla töissä. Mutta siltikin (tai juuri siksi) pidän k.o. värkkiä erinomaisen käyttäjäystävällisenä.