Putinin seuraajan toimintaedellyty

StmSvejk

Respected Leader
Oletetaanpa että vaikkapa ensi vuoden aikana Putinin hallinto on kaput ilman sisällissotaa tai muuta erityisen veristä vallanvaihtoa. Ottamatta kantaa siihen millainen seuraaja tulisi, olisipa sitten kyseessä äärinationalistinen diktaattori tai demokraattismielinen hallinto, olen tässä pohtinut että seuraajan edellytykset rakentaa uutta Venäjää haluamaansa suuntaan ovat monessa suhteessa heikommat kuin Jeltsinillä 1992. Otetaanpa muutamia pointteja:

-Kansainvälinen arvovalta. Neuvostoliitto oli supervalta ja Venäjä nähtiin sen heikentyneenä perillisenä. Venäjä pystyi hyödyntämään 1990-luvulla tätä perinteistä asemaansa erilaisissa neuvotteluissa. Nyt Venäjää ei kukaan RT:n lisäksi pidä supervaltana vaan suurvaltana jonka asema on jossain kaukana USA:n, Kiinan ja EU:n takana.

-Infrastruktuuri. Kaikesta NL:n kehnoudesta huolimatta Venäjä sai 1992 perinnökseen teollisuusvallan infrastruktuurin voimaloineen, teineen, rautateineen, sairaaloineen jne. Tätä infrastruktuuria Venäjä ei ole kyennyt edes ylläpitämään viimeisen 23 vuoden aikana muutamia näytösprojekteja lukuun ottamatta. Korjausvelka on valtava.

-Asevoimat. Vaikka uusi hallinto pyrkisi rauhanomaiseen rinnakkaiseloon naapureidensa kanssa niin suurvalta tarvitsee asevoimia ihan legitiimeihin puolustustarkoituksiin. 1992 Venäjä peri supervallan asevoimat jonka kalustoa se on kyenny hyödyntämään näihin päiviin asti. Uuden Venäjän pitäisi rakentaa omat asevoimansa itse ihan oikealla rahalla.

-Väestö. Vuoteen 1992 verrattuna Venäjän väestötilanne on paljon kehnompi. Nuorta väkeä on vähemmän, vanhaa enemmän. Väestön koulutustaso on myös reaalisesti heikompi kuin 1992. NL:n koulutusjärjestelmä kykeni kaikesta tehottomuudestaan huolimatta tuottamaan ihan kuranttia insinööriä, lääkäriä, opettajaa jne. Yli kahdenkymmenen vuoden järjestelmällinen korruptio on johtanut tilanteeseen jossa kansainvälisten vertailujen mukaan Venäjällä on vähemmän huippuyliopistoja kuin Suomella. NL:n perintönä ollut luonnontieteiden kansainvälisesti arvostettu tutkimus on mennyttä.

-Teollisuus. Mikä?
 
Jatkan vielä omaa pohdintaani: Suomen kannalta tärkeää on huomata että naapurin hallinnon, tulipa Putinin jälkeen millainen hallinto tahansa, toimintaedellytykset tulevat olemaan erittäin heikot. Voimme unohtaa haaveet vakaasta Venäjästä pitkäksi aikaa, tarkoittipa sitten vakaus Väyrysmäistä intoilua uuteen YYA-sopimukseen, talousintoilua uusista valtavista Venäjän markkinoista tai pasifistista unelmaa Venäjästä jossa miekat on taottu auroiksi ja puolustusvoimat voidaan supistaa rauhanturva ja kunniavartio-organisaatioksi.
 
Oletetaanpa että vaikkapa ensi vuoden aikana Putinin hallinto on kaput ilman sisällissotaa tai muuta erityisen veristä vallanvaihtoa. Ottamatta kantaa siihen millainen seuraaja tulisi, olisipa sitten kyseessä äärinationalistinen diktaattori tai demokraattismielinen hallinto, olen tässä pohtinut että seuraajan edellytykset rakentaa uutta Venäjää haluamaansa suuntaan ovat monessa suhteessa heikommat kuin Jeltsinillä 1992. Otetaanpa muutamia pointteja:

-Kansainvälinen arvovalta. Neuvostoliitto oli supervalta ja Venäjä nähtiin sen heikentyneenä perillisenä. Venäjä pystyi hyödyntämään 1990-luvulla tätä perinteistä asemaansa erilaisissa neuvotteluissa. Nyt Venäjää ei kukaan RT:n lisäksi pidä supervaltana vaan suurvaltana jonka asema on jossain kaukana USA:n, Kiinan ja EU:n takana.

-Infrastruktuuri. Kaikesta NL:n kehnoudesta huolimatta Venäjä sai 1992 perinnökseen teollisuusvallan infrastruktuurin voimaloineen, teineen, rautateineen, sairaaloineen jne. Tätä infrastruktuuria Venäjä ei ole kyennyt edes ylläpitämään viimeisen 23 vuoden aikana muutamia näytösprojekteja lukuun ottamatta. Korjausvelka on valtava.

-Asevoimat. Vaikka uusi hallinto pyrkisi rauhanomaiseen rinnakkaiseloon naapureidensa kanssa niin suurvalta tarvitsee asevoimia ihan legitiimeihin puolustustarkoituksiin. 1992 Venäjä peri supervallan asevoimat jonka kalustoa se on kyenny hyödyntämään näihin päiviin asti. Uuden Venäjän pitäisi rakentaa omat asevoimansa itse ihan oikealla rahalla.

-Väestö. Vuoteen 1992 verrattuna Venäjän väestötilanne on paljon kehnompi. Nuorta väkeä on vähemmän, vanhaa enemmän. Väestön koulutustaso on myös reaalisesti heikompi kuin 1992. NL:n koulutusjärjestelmä kykeni kaikesta tehottomuudestaan huolimatta tuottamaan ihan kuranttia insinööriä, lääkäriä, opettajaa jne. Yli kahdenkymmenen vuoden järjestelmällinen korruptio on johtanut tilanteeseen jossa kansainvälisten vertailujen mukaan Venäjällä on vähemmän huippuyliopistoja kuin Suomella. NL:n perintönä ollut luonnontieteiden kansainvälisesti arvostettu tutkimus on mennyttä.

-Teollisuus. Mikä?

Venäjältä hävisi Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä parhaat edellytykset kaiken yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kehittämiseen. Noin puolet NL:n alistamista väestömäärästä siirtyi pois kommunismista omiin itsenäisiin valtioihinsa.

Lähes kaikki näistä itsenäisistä valtioista ovat nostaneet kansallisen hyvinvointinsa tasoa huomattavan paljon. Osa on jo palautunut lähestulkoon siihen asemaan eurooppalaisten valtioiden joukossa joka niillä oli ennen kommunistiaikoja.

Tästä huolimatta Venäjälläkin oli kaikki edellytyksen nostaa talouttaan ja kansalaistensa hyvinvointia merkittävästi, öljyn hinnannousun sekä länsimailta saadun erittäin mittavan taloudellisen tuen myötä. Ikävä kyllä tämä mahdollisuus kadotettiin lähinnä maan johdon sekä oligarkkien pohjattomiin taskuihin. Samalla Venäjältä karsittiin lähes täydellisesti poliittinen oppositio, joka olisi voinut tarjota maalle vaihtoehtoisia kasvupolkuja. Ihan samalla tavalla kuin Mafiakaan ei hyväksy kilpailijoita omilla reviireilllään.

Toistaiseksi kansalaisten kannatus Putinia kohtaan on erittäin korkeissa lukemissa. Tunnettua on että mitä korkemmalta tipahtaa sitä nopeammalla vauhdilla rymähtää. Kaiken kaikkiaan diktatuureissa mielenmuutokset ja tapahtumien käänteet käyvät nopeasti. Tämä nähtiin jo NL:n romahduksen yhteydessä.

Se lienee varmaa että juuri tällä hetkellä Venäjällä sekä maan ulkopuolellakin on henkilöitä sekä poliittisia liikkeitä/puolueita jotka valmistelevat toimintaansa siihen hetkeen jolloin vallan vaihtaminen tulee mahdolliseksi. Uskoisin että jo lähiaikoina tulemme näkemään myös julkisuudessa merkkejä tällaisista ehdokkaista.

Liian aikaisin ei kenenkään kannata nostaa päätään muiden yläpuolelle. Siinä on suuri vaara että käy samalla tavalla kuin Navalnyille.

 
Viimeksi muokattu:
Back
Top