Zervuska Haidis
Korpraali
Tjaahas... eihän tämä Vauva-lehden keskustelupalstaa kummempi foorumi olisi, ellei nyt ihan pientä erimielisyyttä jostain asiasta saataisi heti alkuun aikaiseksi. Alkuhämmennyksen jälkeen epäilin jo hetken olenko saattanut jollain ihmeellisellä tavalla erehtyä, mutta voih enpä tietenkään taaskaan....
Joo... Billnäs hän se sitten kuitenkin olikin (kahdella ällällä ja yhdellä äällä)... taisipa olla perinteiset antiikkimarkkinat. Ilmiselvästi kaksituhattaluvun puolen väin pintaan. YK-lada oli jo vaihtunut leasingautoksi. Ja mitä hittoa valkoinen lihaasyövä heteroksi itseään väittävä taistelija tekee jossain antiikkimarkkinoilla? No akka pakotti. Siellä piti hypistellä jotain muumimukeja, käsitöitä ja juoda kahvia pikkurilli pystyssä. Ainoa paikka joka haisi yhtään Man Cavelle, oli se Fiskarskin putiikki. Ja sielläkin väkeä ihan hitokseen ja jotain konsulentteja paikalla.
No löytyihän sieltä niitä puukkoja ja puntareitakin. Hyperventiloidessani erään sissileukun kovaa hintaa ja kyseenalaistaessani sen käytettävyyttä saapui paikalle arrogantin oloinen vanhempi kaveri, joka sieraimet pyöreinä totesi, että "Minä olen tuon puukon suunnitellut"... siitä vetämään johtopäätös, että oliskohan hän sitten kuitenkin ollut se Sir, Mon Capitan itse, mutta saattoi se olla stuntmänkin. Joku epäili, että liekö helppoheikkinä ollut siellä, mutta itse ehkä tituuleeraisin kohteliaammin Fiskarsin mannekiiniksi, vähän niinkuin Rokan Anttia lainaten. Kovasti hän kiertää puukkomessuilla, ase- ja erämessuilla ja muissa tapahtumissa Fiskarsille PR:ää tekemässä sekä suunnittelemiensa tuotteiden tunnettavuutta lisäämässä, joten olisihan se ollut perin hassua, jos ei Fiskarsin kotipitäjän omissa antiikkikinkereissä olisi ollut edustamassa. Mutta en rupea väittelemään, koska tiedätte paremin kun ette siellä itse ehkä silloin olleet.
Koska emäntä halusi lipastaa mukaan kaikenmaailman oksasaksia yms. sälää, niin havahduin puukon suunnitellutta herrasmiestä ärsyttäessäni kohta tuttuun rykäisyyn ja silmämunien pyörittämiseen, joka viittasi siihen ainako saa kärsiä ja hävetä ilmiöön, joka julkisilla paikalla tinkiessäni emännälle pukkasi tulemaan. Lupasin antaa sissipuukolle mahdollisuuden. Sain kuitenkin tingittyä kaupantekijäisiksi sellaisen kivan oranssipäisen teroituspuikon. Se kyllä meni hukkaan jo vuosia sitten. No varsinaisen transaktion suoritin kyllä tiskillä Fiskarsin tädille.
Sissipuukko ei oikein ollut hyvä ahventen puhkomiseen, hauen perkaamiseen, marmelaadin levittämiseen cream crakkerille, vuolemiseenkaan. Haavan sai kätevästi peukaloon ja ihan paras työkalu teltassa halkojen pilkkomiseen. Kesti lyödä toisella halolla vauhtia. Tosi makeen ja taktisen näköinen sekä nauttii lähes kansallisikonin statusta ressupiireissä. Puukkohipassa voisi olla kova sana, mutta en tykkää sitä leikkiä.
Ja hävisiköhän se puukko oikeasti tetsatessa. Aikoinaanhan se tetsaaminen oli sellaista, että mentiin M/62 maastopuku päällä, villahousut alla sekä kumpparit jalassa ja peltikypärä päässä metsään ampumaan räkäpäitä ja syöksyttiin taistelijaparin kanssa vuorotellen huudellen "syöksy sinä, minä suojaan". Sirpaleliivejä oltiin nähty Vietnam-leffoissa (esim. Platoon). Päällä killuivat ne tetsarit mallia 85. Loppuvuodesta kuluvaa vuotta kohteensuojausharjoituksessa liikuttiin mystisessä uuden taistelutavan mukaisessa triangelissa partiokokoonpanossa. Ehkä siksi kun rastin aiheena taisi olla partion toiminta tuliylläkössä tai jotain. Nyt munat lyötiin sohjoon M05 maastopuku päällä, nallepuku alla, maiharit jalassa ja kompostipotta päässä, niin ja ah niin ihanat M85 tetsarit sirpaleliivien päällä, jotka MPK oli juhlavasti kuitannut käyttöön. Riesana ne suojapelksit joita ennenvanhaan käytettiin lähinnä taajamataistelussa, nykyään kait jotain TRA:ta tms aketusta. No etäisesti syöksyilyä muistuttavaa toimintaa uralta metsään (johtopäätös... ei taidettu olla PK-seudulla) molemmat räkäpäät ampuen. Sovitaan, että tämä uusi taistelutapa ei ole tetsaamista, niin ei tule erimielisyyttä.
Ok, se puukko ja muovituppi menee silleen semitaktisen näköiseti tarranauhan avulla ja tetsarin neppariremmiä hyödyntäen siihen vasempaan olkahihnaan kahva alaspäin jotenkin, mutta kun luotan kuin neuvostoliittoon ettei se siitä tipahda ja liuskahda terä edellä leukaan, niin ei viiti silleen laittaa. Kahva ylöstpäin se törröttää sieraimeen. Vyöllä se jiirautuu kylkeen, reisitaskuun se ei mahdu, eikä näköjään siihen tetsarin leipälaukkuun. Olisi pitänyt hillota se sinne sirujen kengurutaskuun, mutta kun ei tajunnut.
Noh rastin jälkeen vanhan liiton kouluttaja kysyi onko materiaalitappioita. Totesin, että kylläpä vain. Yhtä puukkoa vajaa. Kovasti olisivat muut ryhmäläiset lähteneet avuksi haravoimaan lähimetsää ryhmäläiset, mutta kun siellä oli juuri ukkoja juossut ristiin rastiin, niin niitä jälkiä oli lumessa kovasti (eli ei oltu taaskaan PK-seudulla), aikataulu tiukka ja muutenkin vi... korjaan jo hieman väsytti, niin tuumasin että palataan asiaan kevväämmällä (vuodesta en tiedä). Muu varustus oli kunnossa. Paracord koristeet näkyivät, tarrat, merkit yms sotilassoimistus oli itse kullakin paikallaan ja kaikki näyttivät niin kovin sotaisilta ja taktisilta, että homma jatkuis sitten ohjelman mukaan.
No mitäpä hyötyä tästäkään mielipiteestä taas oli? Enpä tiedä, mutta pääasia on, että kaikilla on kivaa ja mukavaa. Maanpuolustus on iloinen asia!
