PV:n virka-apu 80-luvulla

[jokiranta]

Sotilaskarkuria ammuttiin

Niimpä se oli mullakin kertaalleen pahamaineinen sotilaskarkuri vahdattavana. Tämä pirullinen yhteiskunnan vihollinen yksi kysyi minulta: ammutko, jos hän karkaa? Minä sanoin, että en varmasti ammu, juokse vaan. No ei se juossut. Tarina on taivahan tosi.

Ohjesäännön mukaan sotilaskarkuria ammuttiin jalkaan. Lokakuussa 1984 näin tehtiinkin Savon Prikaatissa.

Asianomianen oli oikeudenkäyntiä odottava sotilaskarkuri, joka oli karannut arestikopin ikkunasta. Kiertovartio huomasi hänet autohalleilla ja otti kiinni.

Asianomainen rimpuili vapaaksi ja lähti uimaan kohtia Karkialampea eikä totellut seis, seis, seis, varoituslaukausta, joten variomies ampui tarkalla laukauksella juoksijaa kohti tältä polvilumpion.

 

[jokiranta]

Laaki ja vainaa

Entäs tapaukset, joissa kyseessä on sovittu diili. "kolkkaa mut olevinaan, otat rynkyn ja maksat 800 egee".....ja ostajia löytyy kyllä.
Voin olla väärillä jäljillä, mutta tämmöisiä tuli mieleen...

Ampumavarastoalueella, jonne pääsy oli piikkilangan läpäisyn takana ja yöllä vartiointi parivartiona ja päivällä yhden miehen vartiona, valmistauduimme henkisesti ampumaan tunkeilijat.

Hommassa oli toisaalta ammattirikollisten pelon ja toisaalta alikersantti Yrjö Lahtisen tapaan "tappamisen meininki".

Valmistautuminen vartioon tosin tarkoitti kaikkien sääntöjen opettelemista tarkasti ja kurinalaista vartiointia, jotta vartiomies saattoi olla varma oikeuksistaan eikä tarvinnut epäröidä.

Sen sijaan portilla oli tapauksia, jossa vanhemman saapumiserän iltalomalaiset härnäsivät ensimmäistä kertaa vartiossa olevia. Jos joku olisi tullut tuolloin ammutuksi ohjesäännön mukaisesti, olisi siitä ampujalle neljä vuorokautta kuntoisuuslomaa ja ammuttavalle asianomainen puolen vuoden vankeusrangaistus.

Nykyään on aivan turha antaa varusmiehille aseita, koska niitä ei uskallettaisi käyttää oikein kuitenkaan, vaan aseista tulisi vartiomiehille turvallisuusriski.

Ennen kuitenkaan löysäilyyn ei ollut varaa, koska viikonloppuina piti kasarmeilla valmistautua oikeaan toimintaan: toimintavalmiuden nostoon liikekannallepanon turvaamiseksi.

Lekkeripeliksi homma on mennyt. Ehkä 1980-luvun huoltokomppanian B-vartiosto voisi ottaa sotilaspoliisien vartioiman varuskunnan haltuunsa koska vain.

 

[Suis]

80-luvusta tiedä, mutta 70-luvulla oli ihan reipasta meininkiä.
Omalla kohdalla virka-aputehtävät olivat lähinnä liikenneonettomuus paikoilla käyntiä ja avustusta siinä.
Vartioinnista senverran että sen hoitivat varusmiehet ( RK62 +täys lipas).
Ohje oli että jos asetta joutuu käyttään niin ensin huuto sitten varoituslaukaukset ja sen jälkeen jalkoihin.
Päävartiossa oli pidätetyt ja vangitut, heidän ulkoiluttaminen kuului sille porukalle joka sattui olemaan vartiovuorossa.
Ohje: Pidätettyjä kohti ei saanut ampua mutta vangittuja kohti(jalkoihin) olisi pitänyt ampua esim.karkaus tilanteessa (varoituslaukausten jälkeen tietty).
Kukaan ei kyllä koettanut karata ulkoilusta.( Kunhan kysyi ennen ulkoilua kaikilta: Olekko muuten vangittu
Sattuipa kerran PU tarkastuskierrokselle ollessani vartiopäällikkönä ja kysyi lenkiltään palaavalta vartiomieheltä kuinka hän käyttää asettaan jos tulee seuraavalla lenkillä tarvis?
No poitsu luetteli ohjeet ja ne oli OK.
Majuri totes vaan että juuri näin, mutta varoituslaukaukset kannattaa ampua esim. viereiseen seinään tai puun kylkeen jotta ne voi sitten näyttää.
Lopuksi totesi ettei siitä kukaan ota selvää missä järjestyksessä laukaukset on ammuttu ja "kuntsarit" paukkuu jos ampuu...
No seuraavana päivänä oli vartio jostain toisesta komppaniasta ja siellä yhden onnettoman vartiomiehen aikana oli yksi vartiokoira päässyt häkistään karkuun, no ukko kiipes yhden rakennuksen katolle tikkailla ja ampui sitten jonkun ajan päästä ko. koiran.(Ei tullu kuntsareita...)
Mm. tällasta oli silloin...

Juohtuipa vaan mieleeni Suis

 

[jokiranta]

Arestilainen ja pidätetty

Sen verran tarkennan, että "vangittu" on tutkintavankeustuomion oikeudessa saanut henkilö, kun taas se, joka istui arestikopissa odottamaan vuoroaan sotilaskarkuruudesta oikeudessa oli "pidätetty". Se, joka oli kurinpito-ojennettuna arestikopissa, oli "arestilainen".

Toisin sanoen ohjeet olivat seuraavat:

- Arestilaista, jolla siis ei ole mitään tuomiota ja joka ei odota sotilaskarkurina sotilasoikeudenkäyntiä ja joka on siis vain kurinpito-ojennettu, ei saa ampua

- Pidätettyä, joka odottaa päästyään sotilasoikeudenkäyntiin epäiltynä sotilaskarkuruudesta, saa ampua. Käytännössä myös pitää ampua, jotta voisi estää häntä karkaamasta.

- Itseään saa puolustaa samoin kuin vartiopaikkaansa tultuaan hyökkäyksen kohteeksi, myös jopa puolustusvoimain omaisuutta

Ampumiseen ryhdytään siten, että kun kyseessä on hiippari tai karkuri, huudetaan KOLME kertaa SEIS, ammutaan varoituslaukaus ja sen jälkeen toinen ja muut laukaukset jalkaan tähdäten.

Tämä arestilaisen erottaminen karkaavasta pidätetystä oli niin tärkeä asia, että piti tarkkaan katsoa asianomaisen papereista, että hän todella oli pidätetty eikä arestilainen, koska arestilaista nimenomaan ei saanut ampua.

Tätä aseenkäyttöä oli vartio-oppitunneillakin, mutta vartiopäällikkö huolellisena esimiehenä erikseen tarkisti vielä paperit ja antoi vartiolleen tiedoksi, jotta aseenkäyttö olisi mennyt oikein.

Lisäksi kannatti pidätetyistä katsoa, oliko kyseessä vain tavallinen armeijaan kyllästynyt vai aivan oikeasti vaarallinen henkilö.

Omassa prikaatissa kaikki ampumiset menivät periaatteessa oikein ja ampuja sai neljä vuorokautta kuntoisuuslomaa.

Tuossa hommassa oppi, että pykälät kannattaa aina katsoa ja varmistaa, jotta ei tule lasketuksi karkuun pidätettyä tai jottei arestilainen voi tulla ammutuksi vahingossa pidätettynä.

Vartiopäällikölle oli suuri huoli niistä, jotka olivat ensimmäistä kertaa vartiossa. Ensimmäinen huoli oli se, että ovatko he liian pehmeitä eli ottaako joku roisto heiltä aseen ja vahingoittaa heitä ja toinen asia on sitten se, että kun ei tiedä, miten he suhtautuvat, ampuvatko he vahingossa jota kuta ohjesäännön vastaisesti tai sitten kun yrittävät jalkaan niin tappavatko kaverin ampumalla vahingossa hieman ylös etäältä vaikka selkärankaan.

Se kuitenkin oli varmaa, että ammusvarastoalueella piikkilangan takana parivartiossa olisi ammuttu, koska ajatuksena oli se, että kukaan muu kuin tosikriminaali ei voi olla niin hullu, että varta vasten tunkeutuu alueelle.

 

[skärdis]

RE: Arestilainen ja pidätetty

Hienosti kerrottu ohjeistus.

Se kuitenkin oli varmaa, että ammusvarastoalueella piikkilangan takana parivartiossa olisi ammuttu, koska ajatuksena oli se, että kukaan muu kuin tosikriminaali ei voi olla niin hullu, että varta vasten tunkeutuu alueelle.

Sitä ei luonnollisestikaan kerrottu vartiomiehelle, että ne todelliset kriminaalit todennäköisesti hoitavat vartijat ennen kuin ehtivät aseitaan räpläilemään.

Olisi voinut elokuvatyyliin heittää kiven jonnekin pusikkoon ja sen jälkeen pusikossa SEIS-käskyjään huhuilevat vartijat olisi saanut takaapäin hiljaisiksi.

 

[KorpiSISSI]

..
No seuraavana päivänä oli vartio jostain toisesta komppaniasta ja siellä yhden onnettoman vartiomiehen aikana oli yksi vartiokoira päässyt häkistään karkuun, no ukko kiipes yhden rakennuksen katolle tikkailla ja ampui sitten jonkun ajan päästä ko. koiran.(Ei tullu kuntsareita...)
..

Ihan oikein ettei kuntsaria. Ite ois häkkiin joutanna ..kele. Ei omia ammuta :a-cool:

 

[jokiranta]

Eivät hoitaneet

Hienosti kerrottu ohjeistus.

Se kuitenkin oli varmaa, että ammusvarastoalueella piikkilangan takana parivartiossa olisi ammuttu, koska ajatuksena oli se, että kukaan muu kuin tosikriminaali ei voi olla niin hullu, että varta vasten tunkeutuu alueelle.

Sitä ei luonnollisestikaan kerrottu vartiomiehelle, että ne todelliset kriminaalit todennäköisesti hoitavat vartijat ennen kuin ehtivät aseitaan räpläilemään.

Olisi voinut elokuvatyyliin heittää kiven jonnekin pusikkoon ja sen jälkeen pusikossa SEIS-käskyjään huhuilevat vartijat olisi saanut takaapäin hiljaisiksi.

Noin asia ei olisi mennyt. Varastojen ympärillä olivat maavallit ja maavallin päältä olisi pudottauduttu vartiomiehen päälle. Siksi yöllä paikalla oli parivartio.

Toinen asia on sitten se, että vartiomies olisi melko helposti tulkinnut tilanteen itseään kohtaan välittömästi uhkaavaksi vaaraksi, jolloin hän olisi ampunut huutelematta mitään.

Jos vartiolla olisi ollut ongelma niin sitten olisi pitänyt lähettää partio vahvistukseksi polkupyörällä. Ammusvarastoalueella ei dokumentoitu tappioita.

Kuitenkin tuo ammusvarasto oli jonkinlainen stressitekijä ja opetusta sodanajan olosuhteisiin, jota nykyään eivät saa hankituksi kokemuksena edes sotilaspoliisit, eivät pistoolivartiossa eivätkä pamppuvartiossa.

 

[niäämi]

Eräässä varuskunnassa, jossa vartiolenkillä kohtasi kohtuullisen paljon liikennettä ja osa liikkujista oli vittuuntunut ainaiseen lupien kyselyyn, oli heidän käytöksensäkin melko ylimielistä ja uskomuksena että ei ne ammu kuitenkaan. Meille opetettiin ampumaan varoituslaukaukset maahan itsensä ja pysäytettävän väliin. Seuraavassa saapumiserässä entinen koulukaverini teki näin. Kohdalle osui kivi ja Suomeen yksi pyörätuolipotilas enemmän. En tiedä kuinka pitkäaikainen vamma oli. Saapumiserästäni kesävänskäksi jääneltä kuulin myöhemmin, että jatkossa opetettiin ampumaan varoituslaukaus selvästi sivuun maahan, kohtaan, johon jää selkeä jälki. Kivestä oli jäkeä jonkin aikaa haettu ja löydetty. Entinen koulukaveri ei saanut seuraamuksia. Ei kuntsareita eikä kurinpitotoimiakaan.

 

[veffeade]

Eräässä varuskunnassa, jossa vartiolenkillä kohtasi kohtuullisen paljon liikennettä ja osa liikkujista oli vittuuntunut ainaiseen lupien kyselyyn, oli heidän käytöksensäkin melko ylimielistä ja uskomuksena että ei ne ammu kuitenkaan. Meille opetettiin ampumaan varoituslaukaukset maahan itsensä ja pysäytettävän väliin. Seuraavassa saapumiserässä entinen koulukaverini teki näin. Kohdalle osui kivi ja Suomeen yksi pyörätuolipotilas enemmän. En tiedä kuinka pitkäaikainen vamma oli. Saapumiserästäni kesävänskäksi jääneltä kuulin myöhemmin, että jatkossa opetettiin ampumaan varoituslaukaus selvästi sivuun maahan, kohtaan, johon jää selkeä jälki. Kivestä oli jäkeä jonkin aikaa haettu ja löydetty. Entinen koulukaveri ei saanut seuraamuksia. Ei kuntsareita eikä kurinpitotoimiakaan.

Jaahas, tästä tuli mieleeni vuoden -82 heinäkuu; olisko ollut ihan alkuviikot. Panssariprikaati oli leirillä Niinisalossa; itte oltiin mortteina 1 PsVk:ssa ja kesäkuisen lumisateen jalkeen taivastelimme melkoisessa helteessä; yöt tosin olivat viileitä.

No, Niinisalossa oleva vanhempi vaunuporukka porukka oli "jotenkin sählännyt ja ampunut kankaan kanervikon tuleen". Mitä teki silloinen komentaja Tankki-Masa: Hän perusti meistä morteista sammutusyksikön "Erillisosasto Savu".

Eihän siinä mitään; illalla kuultiin jotta aamusta lähdetään; varoiksi vielä tietenkin siten, että tehdään kapiot valmiiksi yöllä ja siirrytään kasarmin ulkopuolelle odottamaan autokyytiä Niinisaloon about 1 yöllä. Autojen oli määrä tulla heti aamusella.

Kylmähän siinä tuli ja nälkäkin aamusella; ei voinut lähteän minnekkään kun piti odottaa tuota erilliskuljetusta .

Perkele; koko aamupäivä odotettiin kyytiä ja lopulta saapui kommandon päällikkö ilmoittamaan, että operaatio "Erillisosasto Savu" on peruuutettu; kuulema Niinisalon omat jägsterit yhdessä vaunumiesten kanssa saivat kankaat sammutettua.

Tässä osallistumiseni virka-apuun; tosin kerran morttina huusin itseni valmiusosastoon 2 viikon ajaksi soittamalla hälytyksen ja kajauttamalla käytävällä reippaan hälykommandon "VALMIUSOSASTO HÄLYTYS"; oli muuten hubaa; en ole sen jälkeen nähnyt nuin liukkaita lasseja alikkien keskuudessa...

 

[eddie]

RE: Eivät hoitaneet

Hienosti kerrottu ohjeistus.

Se kuitenkin oli varmaa, että ammusvarastoalueella piikkilangan takana parivartiossa olisi ammuttu, koska ajatuksena oli se, että kukaan muu kuin tosikriminaali ei voi olla niin hullu, että varta vasten tunkeutuu alueelle.

Sitä ei luonnollisestikaan kerrottu vartiomiehelle, että ne todelliset kriminaalit todennäköisesti hoitavat vartijat ennen kuin ehtivät aseitaan räpläilemään.

Olisi voinut elokuvatyyliin heittää kiven jonnekin pusikkoon ja sen jälkeen pusikossa SEIS-käskyjään huhuilevat vartijat olisi saanut takaapäin hiljaisiksi.

Noin asia ei olisi mennyt. Varastojen ympärillä olivat maavallit ja maavallin päältä olisi pudottauduttu vartiomiehen päälle. Siksi yöllä paikalla oli parivartio.

Toinen asia on sitten se, että vartiomies olisi melko helposti tulkinnut tilanteen itseään kohtaan välittömästi uhkaavaksi vaaraksi, jolloin hän olisi ampunut huutelematta mitään.

Jos vartiolla olisi ollut ongelma niin sitten olisi pitänyt lähettää partio vahvistukseksi polkupyörällä. Ammusvarastoalueella ei dokumentoitu tappioita.

Kuitenkin tuo ammusvarasto oli jonkinlainen stressitekijä ja opetusta sodanajan olosuhteisiin, jota nykyään eivät saa hankituksi kokemuksena edes sotilaspoliisit, eivät pistoolivartiossa eivätkä pamppuvartiossa.

Aivan. Itse suoritin varusmiespalveluksen vuosina 90-91. Vartioitiin ammusvarikkoa todella totisella otteella. Eli lipas täynnä kuteja. Vartio-päällikkö ohjeisti ampumaan ensin kohti ja sitten vasta varotus laukauksen. Kiireellisessä tilanteessa siis. Armeijan jälkeen palvelin muutaman vuoden jugoslaviassa saman kaltaisissa vartio hommissa. Fiilis oli täysin sama. Enpä ole asiaa aikaisemmin miettinyt..

 

[vm78]

Tulipa nähtyä TV-uutiskuvaa 1986 Mikkelin panttivankidraaman tiimoilta ja siinä räjähdyksenjälkeisenä päivänä seisoo alueen eristämistehtävissä ilmeisesti varusmiehiä virka-avussa varustuksenaan sorsalippis, m62, kumpparit ja rynkky lipas kiinnitettynä ilman sysäriä. Melkoisen järeät on keinot olleet tuolloin kyllä jos lipas on kovilla ladattu, kun edes mistään väkivallan uhasta ei tuossa vaiheessa ollut enää kyse.

:huh:

 

[veffeade]

Eräässä varuskunnassa, jossa vartiolenkillä kohtasi kohtuullisen paljon liikennettä ja osa liikkujista oli vittuuntunut ainaiseen lupien kyselyyn, oli heidän käytöksensäkin melko ylimielistä ja uskomuksena että ei ne ammu kuitenkaan. Meille opetettiin ampumaan varoituslaukaukset maahan itsensä ja pysäytettävän väliin. Seuraavassa saapumiserässä entinen koulukaverini teki näin. Kohdalle osui kivi ja Suomeen yksi pyörätuolipotilas enemmän. En tiedä kuinka pitkäaikainen vamma oli. Saapumiserästäni kesävänskäksi jääneltä kuulin myöhemmin, että jatkossa opetettiin ampumaan varoituslaukaus selvästi sivuun maahan, kohtaan, johon jää selkeä jälki. Kivestä oli jäkeä jonkin aikaa haettu ja löydetty. Entinen koulukaveri ei saanut seuraamuksia. Ei kuntsareita eikä kurinpitotoimiakaan.

Edit: Siirsinpä toiseen ketjuun...

http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=1132&pid=47491#pid47491

 

[jokiranta]

Lataa ja varmista

Tulipa nähtyä TV-uutiskuvaa 1986 Mikkelin panttivankidraaman tiimoilta ja siinä räjähdyksenjälkeisenä päivänä seisoo alueen eristämistehtävissä ilmeisesti varusmiehiä virka-avussa varustuksenaan sorsalippis, m62, kumpparit ja rynkky lipas kiinnitettynä ilman sysäriä. Melkoisen järeät on keinot olleet tuolloin kyllä jos lipas on kovilla ladattu, kun edes mistään väkivallan uhasta ei tuossa vaiheessa ollut enää kyse.

Jos paikalla olisi ollut poliiseja niin luuletko, ettei heillä olisi ollut oikeita patruunoita?

Savon Prikaatissa järjestyspartioonkin kuului johtaja ja kaksi sotilaspoliisia pampuin varustettuna. Johtajalla oli 9 mm:n pistooli ja kaasusumutin. Johtajaksi olisi voinut joutua kuka tahansa upseerikokelas, varusmieskersantti, ylikersantti tai vääpeli tai nuorempi luutnantti.

Minusta rynnäkkökivääriä ei pidä tarjota kaupunkilaisille, ellei siinä ole oikeita patruunoita lippaassa. Patruunaton ase on käyttäjälleen erittäin vaarallinen, koska kuka tahansa voi tulla hakemaan sen pois puukolla tai pesäpallomailalla.

Eilatissa menin 1998 ulkoilmadiscothequeen ja ihmettelin, kun sinne tuli farkuissa ja t-paidassa venäjää puhuva kivääriryhmä. Kun hieman ihmettelin järjeää loma-asustusta, sanoivat, että ovat palveluksesta lomalla ja että Israelissa ei saa olla armeijasta lomalla, ellei ota asetaan mukaan. Aseen hukkaamisesta puolestaan tulee tai voi tulla vankeutta.

Loppujen lopuksi totesin, että on tosiaan turvallista juoda virvoitusjuomaa, kun on selvää venäjää puhuvia mukavia nuoria, jolla on automaattiaseetkin mukana, vaikka se kyllä hieman haittaa tanssimista. Pojilla oli M16 ja tytöillä pieni sievä Uzi, joka kävi kyllä vallan mainiosti käsilaukusta kaikessa naisellisuudessaan ja söpöydessään.

Laskin mielessäni, että discothequessa oli noin puolentoista suomalaisen jääkäriryhmän tulivoima. Siinä on melkoinen neuvotteluvoima, jos asiat eivät selviä baarimestarin kanssa.

Yhdestä tai kahdesta häiriköstä tai terroristista ei jäisi kuin märkä läiskä, jos joko puolitoista ryhmää olisi alkanut ampumaan.

 

[jokiranta]

Varoituslaukaus ilmaan

Eräässä varuskunnassa, jossa vartiolenkillä kohtasi kohtuullisen paljon liikennettä ja osa liikkujista oli vittuuntunut ainaiseen lupien kyselyyn, oli heidän käytöksensäkin melko ylimielistä ja uskomuksena että ei ne ammu kuitenkaan. Meille opetettiin ampumaan varoituslaukaukset maahan itsensä ja pysäytettävän väliin. Seuraavassa saapumiserässä entinen koulukaverini teki näin. Kohdalle osui kivi ja Suomeen yksi pyörätuolipotilas enemmän. En tiedä kuinka pitkäaikainen vamma oli. Saapumiserästäni kesävänskäksi jääneltä kuulin myöhemmin, että jatkossa opetettiin ampumaan varoituslaukaus selvästi sivuun maahan, kohtaan, johon jää selkeä jälki. Kivestä oli jäkeä jonkin aikaa haettu ja löydetty. Entinen koulukaveri ei saanut seuraamuksia. Ei kuntsareita eikä kurinpitotoimiakaan.

Meillä ei käsketty ampumaan mihinkään kohtaan varoituslaukausta ilmeisesti juuri siitä syystä, että jos sen ampuu maahan vaikka graniittikalliolla niin mitä tahansa voi sattua. Toinen asia on sitten se, että jos sen ampuu johonkin suuntaan niin se voi osua jäniksen, hirven, auton, punttaajan tai marjastajan lisäksi vielä johonkin muuhun hiipparin. Onhan se raskaana luotina läpäisevä.

Kaikilla olisi siis olettamuksena, että ammutaan ilmaan.

 

[veffeade]

RE: Varoituslaukaus ilmaan

Eräässä varuskunnassa, jossa vartiolenkillä kohtasi kohtuullisen paljon liikennettä ja osa liikkujista oli vittuuntunut ainaiseen lupien kyselyyn, oli heidän käytöksensäkin melko ylimielistä ja uskomuksena että ei ne ammu kuitenkaan. Meille opetettiin ampumaan varoituslaukaukset maahan itsensä ja pysäytettävän väliin. Seuraavassa saapumiserässä entinen koulukaverini teki näin. Kohdalle osui kivi ja Suomeen yksi pyörätuolipotilas enemmän. En tiedä kuinka pitkäaikainen vamma oli. Saapumiserästäni kesävänskäksi jääneltä kuulin myöhemmin, että jatkossa opetettiin ampumaan varoituslaukaus selvästi sivuun maahan, kohtaan, johon jää selkeä jälki. Kivestä oli jäkeä jonkin aikaa haettu ja löydetty. Entinen koulukaveri ei saanut seuraamuksia. Ei kuntsareita eikä kurinpitotoimiakaan.

Meillä ei käsketty ampumaan mihinkään kohtaan varoituslaukausta ilmeisesti juuri siitä syystä, että jos sen ampuu maahan vaikka graniittikalliolla niin mitä tahansa voi sattua. Toinen asia on sitten se, että jos sen ampuu johonkin suuntaan niin se voi osua jäniksen, hirven, auton, punttaajan tai marjastajan lisäksi vielä johonkin muuhun hiipparin. Onhan se raskaana luotina läpäisevä.

Kaikilla olisi siis olettamuksena, että ammutaan ilmaan.

Meni ensimmäinen lainaus kyllä väärin, mutta nuinhan meillekin opetettin; tosin korostettiin varoituslaukausen ampumista puuhun, seinään tms; siis kohteeseen johon jääpi jälki eikä aiheudu kimmokevaaraa...

 

[Suis]

Arestilainen ja pidätetty

Jokirannalle kiitos termien oikaisusta.
Vanhalla menee vähän sekaisin vaikkei siitä ole vielä neljääkymmentä vuottakaan...
Silti pidän vanhaa systemiä(Varusmiehet vartiossa aseistettuna) ihan hyvänä vaihtoehtona siinä selvisi heti ketä ei ainakaan voi ko. tehtävässä käyttää.

-Suis-

 

[jokiranta]

Täydennyspoliisi

Apupamppuja ei ole varmaan kertausharjoitettu vuosiin.

 

[jokiranta]

Vastuuta

Silti pidän vanhaa systemiä(Varusmiehet vartiossa aseistettuna) ihan hyvänä vaihtoehtona siinä selvisi heti ketä ei ainakaan voi ko. tehtävässä käyttää.

No ennen oli niin, että 100:sta alokkaasta saatettiin alokasvaiheessa tai P1:llä kotiuttaa 5%. Ne loput 95% olivat melko standardeja. Se, mitä ei 1980-luvulla oikein uskallettu ottaa palvelukseen aseiden kanssa, olivat huumeiden käyttäjät, mutta muut kyllä.

Se, että harjoitettiin aivan oikeaa kovaa vartiointia, jossa tiedettiin, että ammutaan ohjesäännön mukaan synnytti vartiopäällikölle paineita siitä, että onko hän muistanut tarkistaa, että arestikopissa oleva on arestilainen, jonka karkaamista ei saa estää asetta käyttämällä niin kuin pidätetyn.

Siinä tavallaan vartiopäällikölle tuli huoli ja oikea virkavastuu siitä, että osaa toimia oikein.

Toinen huoli oli sitten se, että jos sai jonkun muun joukkueen sotilaita vaikkakin samasta komppaniasta alaisekseen, esimerkiksi nuorinta saapumiserää niin ei voinut olla oikein varma, mikä on kaverin ampumataito ja miten hän suhtautuu asioihin. Omasta joukkueesta, jonka kanssa oli ollut alokasaikana kolme kuukautta ja oli toista kolmen kuukauden jaksoa kokelasaikana saattoi tietää, kuka sopii ja millaiseen tehtävään.

Inhottavinta oli se, että kerran piti lähettää aamulla lääkärin vastaanotolle sotilaskarkuri, joka oli pidätettynä eikä ollut käytössä aamuvuoron lähettyä edes varavartiopäällikköä, vaan ensimmäistä kertaa vartiopalveluksessa oleva nuorimman saapumiserän sotilas. Ajattelin, että tästä voi tulla kauheita, jos esimerkiksi vastaanottolla ruvetaan ampumaan.

Käskin häntä yksityisesti ennen vastaanotolle pidätetyn kanssa lähtemistä, että muuten toimitaan ohjesäännön mukaan, mutta ohjesäännöstä poiketen käsken, että kun mennään vastaanottotiloihin sisälle niin hän ottaa lippaan pois, virittää lukon, ampuu tyhjän laukauksen ilmaan ja ilman lipasta aseessa menee vastaanotolle eli että missään tapauksessa vastaanottotilassa ei ruveta ampumaan, vaikka pidätetty karkaisi, koska kuolleita tulee aivan liikaa.

Tuolloin aivan oikeasti ilmassa oli sellainen ajatus, että vartiosto pitää "paljain käsin" varuskuntaa hallussa puolisen tuntia, että saadaan viikonlopun kiinni oleville patruunat ja heidät lähipuolutusasemiin.

Varsinaiset suunnitelmat olivat kirjekuorissa joten se, miten olisi valmiutta nostettu, ei koskaan tullut yleiseen tietoon, mikä turvallisuussyystä olikin aiheellista.

Henki oli se, että "joka mies aseisiin mahdollisimman nopeasti tarvittaessa", jolloin ei ollut ammatillista erikoistujista sotilaspoliiseihin ja muihin, jotka eivät osaa vartioida.

Käsittääkseni vanha malli oli ainoa mahdollinen, jos haluttiin turvata se, että prikaateissa saadaan iso remmi päälle mahdollisimman nopeasti ja varuskunta suojattua.

Tämä nykyinen pamppuvartio on melko sympaattinen samoin kuin pistoolivartio.

Se osoittaa sotalelujen kieltämistä pojilta ja myös sitä, että aseita ei voi antaa ainakaan kaupunkilaisten käsiin, jotta eivät vahingoittaisi niillä itseään.

Pistooli on vaarallinen ase kahdella tavalla. Kun se on varmistamatonta mallia, sillä voi ampua itseään jalkaan taitamattomana ja pistoolina se on pidemmiltä etäisyyksiltä tehoton. Vihollinen pääsee miltei käsikranaatin heittoalueelle.

Kun venäläiset laskuvarjojääkärit hyökkäsivät elokuussa 2008 Abhasiaan yhteen solaan varmistaen sen, he pyysivät Georgian poliisilta pois vain kivääriaseet jättäen heille "titulaariset (muodolliset)" pistoolit, sanottiin uutisissa.

Toisin sanoen Kaukasiassa ei pistooli ole ase eikä mikään, joten sen voi jättää vaikka vihollisen poliisivoimalle miehitetyllä alueella, jotteivat rosvot hypi pöydälle ja vaaranna poliisin turvallisuutta.

1990-luvulla Moskovassa perjantaisin liikenteenvalvontaan tuli OMON mustine baretteineen ja lyhyellä 5,54 mm:n rynnäkkökiväärillä, kun autoilijat eivät jaksaneet kunnioittaa pelkillä virkapistooleilla varustettua miliisiä riittävästi.

Itä-Euroopassa ja varsinkin Kaukasiassa ase alkaa vasta rynnäkkökivääristä. Pistooli lienee lähinnö kalliseen kelloon rinnattavaa rekvisiittaa vain.

 

[jokiranta]

Perällä päähän

Osittain asiaa sivuavana tuli mieleeni, että eikös Pääesikunnan kunniavartiolta koitettu joskus viedä rynkkyjä käsistä keskellä päivää? Juttu taisi päättyä siihen, että vartija täräytti rynkynperällä anastajaa leukaan niin että leegot lentelivät.

Tornilegenda kertoo, että prikaatin sotilaspoliisikoulutuksesta vastaava apulaiskomendantti olisi mennyt ammusvarastolle testaamaan vartiomiesten hermoja ja toimintakykyjä ja että hänen nenänsä vinous johtui siitä, että vartiomies oli iskenyt nenään rynnäkkökiväärin perällä. Asianomaista tunnollista luutnanttia kutsuttiinkin tämän vuoksi kuminenä-*****ksi.

 

[Victor Charlie]

90-luvun puolivälissä Savitaipaleessa ammusvarastoa vartioitiin kovat piipussa. Vartioon kuului yksi sotilaspoliisi ja kaksi meitä vartioon käskettyä, kaikki varusmiehiä. Rynkky oli aseena kaikilla. Muistan, että jatkuvan lipastamisen takia useimmissa patruunoissa luodit heiluivat, osa oli melkeun irti. Muutaman kerran piti varikkoalueen ulkopuoli kiertää polkupyörällä. Vähän jänskätti pilkkopimeässä valottomalla fillarilla.

Vartio-ohjeet tentattiin tuolloinkin tarkkaan.