Reserviläiskirje synnytti ryntäyksen reservistä siviilipalvelukseen

80-luvulla oppi että kaikki tärkeät miehet kävi kertaamassa.

Miespuoliset opettajat, kunnanhallituksen jäsenet, pankin johto jne..

Ainakin Kainuun pienessä kunnassa.
Joo, miten pankinjohtajuus ja lukion rehtorius kummasti pätevöittikin Perkkiin. :)
Tiedän tapauksen, jossa varapäällikkö oli varma, että hän oli vain varapäällikkö siksi, koska istui sellaisen pankkiryhmän isäntäneuvostossa, jonka markkinaosuus oli... toiseksi isoin kunnassa :D.
 
Joo, miten pankinjohtajuus ja lukion rehtorius kummasti pätevöittikin Perkkiin. :)
Tiedän tapauksen, jossa varapäällikkö oli varma, että hän oli vain varapäällikkö siksi, koska istui sellaisen pankkiryhmän isäntäneuvostossa, jonka markkinaosuus oli... toiseksi isoin kunnassa :D.

Menee ehkä IV-tason juttuihin, mutta Pankin johtajan tehtävä oli Perkissä istua arviointilautakunnassa. Rahan arvon tuntevana miehenä hän osasi määritellä valtiolle lunastettavien kalsareiden arvon.
 
Menee ehkä IV-tason juttuihin, mutta Pankin johtajan tehtävä oli Perkissä istua arviointilautakunnassa. Rahan arvon tuntevana miehenä hän osasi määritellä valtiolle lunastettavien kalsareiden arvon.

Ei mene, kunhan ei avata liikaa!
Jotta ei synny väärää kuvaa, niin on siellä myös ajoneuvojen ottalautakunta, joiden arvonmäärityksissä puhutaan hieman isommista summista, kun "räteil ja lumpuiil."
 
Joo, miten pankinjohtajuus ja lukion rehtorius kummasti pätevöittikin Perkkiin. :)
Tiedän tapauksen, jossa varapäällikkö oli varma, että hän oli vain varapäällikkö siksi, koska istui sellaisen pankkiryhmän isäntäneuvostossa, jonka markkinaosuus oli... toiseksi isoin kunnassa :D.

Rehtoreita olen tavannut maanpuolustustehtävissä ja ru-kerhoissa aika monta. Ammattikuntana ehkä yliedustuskin? Suppealla otannallani ovat hyvinkin tehokasta ja aikaansaavaa väkeä ja näillä tapaamillani vielä hyvät kommunikaatiokyvyt ja ryhmätyöskentelykyvyt. En tiedä onko sattumaa, vai valikoituuko tehtäviin tietyn tyyppisiä ihmisiä. Mieltä lämmittää että nämäkin tuntemani maanpuolustushenkiset rehtorit kaitsevat tulevia sukupolvia.
 
Ei mene, kunhan ei avata liikaa!
Jotta ei synny väärää kuvaa, niin on siellä myös ajoneuvojen ottalautakunta, joiden arvonmäärityksissä puhutaan hieman isommista summista, kun "räteil ja lumpuiil."
Ja miten sattuikin, siinäkin oli pankinjohtaja meillä päin. Mies paikallaan siis.

Yleisesti totean kaikille, ettei tätä irvailuani pidä ottaa ihan tosissaan. Sijoitukset, tai ainakin korkeammat, saadaan vain ja ainoastaan näyttöjen perusteella. Rehtorit ja opettajat ovat tottuneet luovimaan ison ihmismassan käsittelyssä, esiintyvät joka hetki ja koulutustakin on. Ei siis ihme, että pääsevätkin eteenpäin sotavaltion sijoituksissa. Valintakokeet yliopistoihin ovat karsineet pahimmat ihmishirviöt pois.

Eräs tuntemani ison pankkiryhmän paikallisjohtaja oli kapteeni, ja kultaisella 80-luvulla kävi jopa kahden viikon kh-putkia läpi, ja oli jopa pupsina viikon verran. Kyllähän siinä jotain hihaan tarttuun. Pankinjohtajallekin.
Ehkä tässä on se, että entisen alueellisen puolustuksen mallissa maaseutupitäjissä ei niin ollut valinnanvaraa näissä koulutetuissa ja ihmisiä käsittelemään tottuneissa. Johtuisiko tiettyjen ammattiryhmien edustus siitä?
 
Sijoitukset, tai ainakin korkeammat, saadaan vain ja ainoastaan näyttöjen perusteella. Rehtorit ja opettajat ovat tottuneet luovimaan ison ihmismassan käsittelyssä, esiintyvät joka hetki ja koulutustakin on. Ei siis ihme, että pääsevätkin eteenpäin sotavaltion sijoituksissa. Valintakokeet yliopistoihin ovat karsineet pahimmat ihmishirviöt pois.

Nää Perkit ennen nykyisiä Paikallispataljoonia oli vähän eri juttu. Nehän pääsääntöisesti saivat itse täydentää itsensä. Tämä tapahtui paikallisten res ups ja au -kerhojen aktiivijäsenistä. Toimintahan oli ihan yhtä salaista, kun nytkin eikä siihen voinut suo-
raan sotilaspiirin kortistoista johtajia määrätä. Vielä 1970 -luvulla ainoat enemmän kouluja käyneet ammattiryhmät kymmenentuhannen asukkaan maaseutupitäjässä olivat opettajat sekä pankkitoimihenkilöt. Joita siis löytyi kunnasta enemmän kuin 2-3.

Eräs tuntemani ison pankkiryhmän paikallisjohtaja oli kapteeni, ja kultaisella 80-luvulla kävi jopa kahden viikon kh-putkia läpi, ja oli jopa pupsina viikon verran. Kyllähän siinä jotain hihaan tarttuun. Pankinjohtajallekin.
Ehkä tässä on se, että entisen alueellisen puolustuksen mallissa maaseutupitäjissä ei niin ollut valinnanvaraa näissä koulutetuissa ja ihmisiä käsittelemään tottuneissa. Johtuisiko tiettyjen ammattiryhmien edustus siitä?

Normi kh upseereille kesti siihen aikaan sen kaksi viikkoa. Oli lyhentynyt puoleen 60 -luvusta, jolloin pituus oli neljä viikkoa. Pataljoonaups ja patteriston komentaja eivät olleet harvinaisia ressusijoituksia, joten koulutustakin tietysti tarvittiin. 1980 -luvun
alussa oli jopa lyhyen aikaa käytäntö, että SKK:n valmistuneet majurit koulutti ensin jonkin aikaa kh:ssa. Perusteluna oli se fakta, ettei ressujoukko todellisuudessa vilahtele paikasta toiseen ihan yhtä livakasti kuin tussikynä kartalla. Tästä valitettavasti
pian luovuttiin. Pitivät ehkä itseään vähän ylikoulutetuina.
 
Johtuisiko tiettyjen ammattiryhmien edustus siitä

Tjaah. Taisi olla yhtä paljon sitä sidosryhmäajattelua taustalla? Eli sitoutettiin pitäjien paukkunavat ja annettiin arvonmukainen puuhapaikka yhtälössä? Taisi olla sellaista sisäpolitiikan hoitamista yhtälailla kuin maanpuolustusta. Ja sitten kun vielä pelättiin niskat hiessä sitä kommonistivallankumoustakin.....

Ehdin pari kertaa päästä näkemään tuota ylivertaista sotilasosaamista ihan mestoilla. Aamupäivä saattoi kulua ihan hyvin esim. keskustelussa siitä, pitääkö upseeripistooli siinä hevonnahkakotelossa olla mahan päällä vai sivulla? Karttatehtäviin kutsuttiin suosiolla pitäjän suunnistusmestari (kranaatinheitinmies herra sotamies) ja kuljetuksia varten paimennettiin jo hyvissä ajoin paikalle Pohjolan liikenteen ajomestari, korpraali. Osaaminen oli lähinnä juuri sitä "yhteiskuntaosaamista" ja kun sotaväki ryyditti sitä arvomerkeillä, niin johan lykkäs. Useimmat heput edustivat osaamista, joka olisi taannut koko revohkan hajoamista kuin oravanpaska Tammasuon tuuleen, jos iivana olisi parhaimpien skenaarioiden mukaisesti tölväissyt päälle.

Yhteiskuntasuhteita ja vankkaa sotilasosaamista harjoitettiin myös ryyppäämällä taivaallisen tehokkaasti ennen pitäjän kh:ta ja luonnollisesti myös iltaisin kh:n aikana....parhaat kinkerit sitten harjoituksen jälkeen.

Heppoisinkin mpk-kurssi on aivan taatusti paremmin sotilasasiaa kuin tuolloinen himmelöinti. Saati sotaväen ihka omat systeemit. Muutos on ollut suuri ja ehdottomasti parempaan.
 
Tjaah. Taisi olla yhtä paljon sitä sidosryhmäajattelua taustalla? Eli sitoutettiin pitäjien paukkunavat ja annettiin arvonmukainen puuhapaikka yhtälössä? Taisi olla sellaista sisäpolitiikan hoitamista yhtälailla kuin maanpuolustusta. Ja sitten kun vielä pelättiin niskat hiessä sitä kommonistivallankumoustakin.....

Ehdin pari kertaa päästä näkemään tuota ylivertaista sotilasosaamista ihan mestoilla. Aamupäivä saattoi kulua ihan hyvin esim. keskustelussa siitä, pitääkö upseeripistooli siinä hevonnahkakotelossa olla mahan päällä vai sivulla? Karttatehtäviin kutsuttiin suosiolla pitäjän suunnistusmestari (kranaatinheitinmies herra sotamies) ja kuljetuksia varten paimennettiin jo hyvissä ajoin paikalle Pohjolan liikenteen ajomestari, korpraali. Osaaminen oli lähinnä juuri sitä "yhteiskuntaosaamista" ja kun sotaväki ryyditti sitä arvomerkeillä, niin johan lykkäs. Useimmat heput edustivat osaamista, joka olisi taannut koko revohkan hajoamista kuin oravanpaska Tammasuon tuuleen, jos iivana olisi parhaimpien skenaarioiden mukaisesti tölväissyt päälle.

Yhteiskuntasuhteita ja vankkaa sotilasosaamista harjoitettiin myös ryyppäämällä taivaallisen tehokkaasti ennen pitäjän kh:ta ja luonnollisesti myös iltaisin kh:n aikana....parhaat kinkerit sitten harjoituksen jälkeen.

Heppoisinkin mpk-kurssi on aivan taatusti paremmin sotilasasiaa kuin tuolloinen himmelöinti. Saati sotaväen ihka omat systeemit. Muutos on ollut suuri ja ehdottomasti parempaan.
:D
Tämän kaiken on sallinut harjoitusta valvonut kapiukko?
 
Tämän kaiken on sallinut harjoitusta valvonut kapiukko?

Ehdin pari kertaa päästä näkemään tuota ylivertaista sotilasosaamista ihan mestoilla

Veli @baikal in havainnot on varmaan ihan oikeita, mutta niistä välittyy ihan väärä kuva!
Ei tosin atarvikekulutuksen suhteen, mutta aikakin oli ihan toinen. Kului niitä siviilissäkin toisilta ihan töissä. II MS:n tapaan alkoholin nauttiminen oli edelleen sotaherraksi päässeiden privilegio. Hommat tietenkin hoidettiin; tottakai! Joten jatketaan siitä
pääasiasta. Paikallispuolustuksen harjoittelu oli enimmäkseen suunnittelua. Ja kaikesta oli jo valmiit suunnitelmat. Jos joukon X, oli se sitten paikalliskomppania tai vaikka perk, tehtävä ei ollut muuttunut edellisestä kh:stä, joita oli tiuhaan, ei suunnitel-
mien päivittämiseen mennyt tuntia enempää. Johonkin oli tullut pätkä uutta tietä tai paremmin kantava silta. Siis sinne pitää lisätätä jokunen miinoite, vastaanottoasema ja vartiopaikka. Sitten tunnin päästä lähdettiin autolla katsomaan muuttuneita mai-
semia. Loppuaika voitiinkin sitten käyttää nykykielellä "verkostoitumisen ja ryhmäytymisen."

Tätä toimintaa johti Sotilaspiiri, joka muuttui 90 -luvun alussa Sotilaslääniksi ja kasvoi alueellisesti laajemmaksi. Sen kantahenkilökuntana oli eläkepäiviä jo odottelevia ns "pomppamajureita" , joiden homma oli hoitaa suhteita alueen kuntiin ja johtaa näitä
ym harjoituksia. Heille kertyi vuoden mittaan mukava tili helpoista kh -päivistä näitä harjoituksia johtaessa. Paikalla usein enemmän kantiksia kun olisi tarvittu. Se kompensoi saamatta jääneen everstin palkan.
 
Ehkä tässä on se, että entisen alueellisen puolustuksen mallissa maaseutupitäjissä ei niin ollut valinnanvaraa näissä koulutetuissa ja ihmisiä käsittelemään tottuneissa. Johtuisiko tiettyjen ammattiryhmien edustus siitä?

Hyvin todennäköisesti. Lisäksi nuo olivat jollakin tapaa arvostusta nauttivia jo muilta osin, joten ei tarvinnut tyytyä ainoastaan kaluunan nappien antamaan muodolliseen auktoriteettiin, vaan sitä oli myös ihan oikeista asioista olemassa :)

On tuosta ehkä rippeitä vieläkin jäljellä, pk-seudulla opettajat tuntuivat olevan sylkykupin asemassa sekä kakaroiden että hellantelttujensa pyhää individualismia ja itsensätoteuttamisoikeutta vaalivien maailman parhaiden vanhempien taholta. Täällä susirajan takana en havaitse samaa, vaan ainakin subjektiivisen kokemuksen mukaan opettajaa arvostetaan ammattihenkilönä ja lapset nyt keskimäärin tottelevat ihan OK. Eikä hysteeriset vanhemmat ole heti kimpussa ja uhriutuvaa some-ryhmää perustamassa kun opettaja on häirinnyt Jani-Juulian tasapainoista kehitystä puhumalla naisista ja miehistä naisoletettujen ja miesoletettujen sijaan.

Aluejärjestelmässä (omien hyyyyyvin pinnallisten mutu-käsitysteni mukaan) on kyllä ollut puolensakin etenkin silloin kun riviin piti saada jokainen mies, silloin miehet ja heidän kykynsä tunnettiin ja osattiin hieman katsoa kuka menee mihinkin hommaan. Esim. Möttönen on tuurijuoppo mutta helvetin kova työmies, kyllä se sotilaan paikan täyttää.
 
Nää Perkit ennen nykyisiä Paikallispataljoonia oli vähän eri juttu. Nehän pääsääntöisesti saivat itse täydentää itsensä. Tämä tapahtui paikallisten res ups ja au -kerhojen aktiivijäsenistä. Toimintahan oli ihan yhtä salaista, kun nytkin eikä siihen voinut suo-
raan sotilaspiirin kortistoista johtajia määrätä. Vielä 1970 -luvulla ainoat enemmän kouluja käyneet ammattiryhmät kymmenentuhannen asukkaan maaseutupitäjässä olivat opettajat sekä pankkitoimihenkilöt. Joita siis löytyi kunnasta enemmän kuin 2-3.



Normi kh upseereille kesti siihen aikaan sen kaksi viikkoa. Oli lyhentynyt puoleen 60 -luvusta, jolloin pituus oli neljä viikkoa. Pataljoonaups ja patteriston komentaja eivät olleet harvinaisia ressusijoituksia, joten koulutustakin tietysti tarvittiin. 1980 -luvun
alussa oli jopa lyhyen aikaa käytäntö, että SKK:n valmistuneet majurit koulutti ensin jonkin aikaa kh:ssa. Perusteluna oli se fakta, ettei ressujoukko todellisuudessa vilahtele paikasta toiseen ihan yhtä livakasti kuin tussikynä kartalla. Tästä valitettavasti
pian luovuttiin. Pitivät ehkä itseään vähän ylikoulutetuina.


Näinhän se on varmasti mennyt. Kun muistelee 80-lukua Kainuussa, niin monella työikäisellä ei ollut välttämättä käytynä edes ammattikoulua.

Ja nuoret aikuiset koulutetut miehet tulivat paikkakunnalle opettajiksi, kunnan insinööreiksi, paikallisen sahan myynti ja insinöörihommiin, pankille töihin, kunnan taloushallintoon jne.

Ja ikärakennekkin oli erilainen paikkakunnalla. Kun miettii silloisita 13 000 asukkaan kylää, niin ikäluokassa oli helposti yli 150 nuorta miestä. Ja suurin osa jäi armeijan jälkeen kotiseudulle perustamaan elämäänsä.


Äkkiähän siinä on ollut ainekset kylän omaan rajajääkäripataljoonaan ja heikompi kuntoset nuoret miehet sitten PV:n hommiin. Siis jos olisi kakka osunut propelliin.
 
Viimeksi muokattu:
Tämän kaiken on sallinut harjoitusta valvonut kapiukko

Useampikin ja parhaasta päästä iltaisin pitäjän soittoruokalassa valomerkkiin asti, kyyti valtion puolesta, saabit jne. hurrasivat yötä päivää. Ei niin paljon legendaa kuin äkkiä luulisi. Nuorena miehenä oli hyvä aitiopaikka, kun raflassa oli pätkätöissä. :cool:
 
Raskas työ, raskaat huvit.

Eli "Andy McNabin" sanoin: "Fight hard, play hard".

Ei ole yksin suomalaisten juttu. Ei noita juttuja nyt ilman rajumpaa rentoutumista kukaan kestä.
 
Useampikin ja parhaasta päästä iltaisin pitäjän soittoruokalassa valomerkkiin asti, kyyti valtion puolesta, saabit jne. hurrasivat yötä päivää. Ei niin paljon legendaa kuin äkkiä luulisi. Nuorena miehenä oli hyvä aitiopaikka, kun raflassa oli pätkätöissä. :cool:
Veli @Old Boy otti esille suunnitteluharjoitukset, mitä en ollut tullut ajatelleeksi.
Totta vieköön, itsekin olen päässyt haikuja toteamaan ko. asenteesta. Suunnitteluharjoitus, eli staattinen kohde, ja kun siellä tavan takaa sai rampata, niin kyllähän ne suunnitelmat aika valmiita olivat.Pääskapparin vaihtuessa tuppasi kuitenkin uhkakuvakin vaihtua :eek::rolleyes:, jolloin luonnollisesti suunnitelmatkin menivät uusiksi. Mutta pari pitkää harkkkaa oli sellaisia, että viimeisenä iltana vietiin upseerikerholle erittäin painokkaalla kehoituksella, että herrat reservinupseerit olisivat erittäin isänmaallisia, mikäli kannattaisivat kerhon kassaa investoimalla runsaasti oluen juontiin. Kukin sitten moraalinsa mukaan kehoitusta toteutti. Seuraava aamuna kun oli palvelusta, niin pysyin aina kohtuudessa, tylsä kun olin.;)
Tämä sitten vaihtui, kun pääskappari vaihtui ihan kadettiupseeriin. Mutta sitä ennen muistan kaikenlaista jännää, mitä varusmiesaikana ei päässyt kokemaan :D. Mutta ei se kyllä pääasiaa mitenkään haitannut. Jos hommat olivat persiillään, niin ne olivat sitä jo ennen kerhoa.
 
Useampikin ja parhaasta päästä iltaisin pitäjän soittoruokalassa valomerkkiin asti, kyyti valtion puolesta, saabit jne. hurrasivat yötä päivää. Ei niin paljon legendaa kuin äkkiä luulisi. Nuorena miehenä oli hyvä aitiopaikka, kun raflassa oli pätkätöissä. :cool:
Kas, tuo on ilmeisesti ollut yleisempikin käytäntö joskus. Minullekin vanhemmat reservikollegat ovat kertoneet, että kapiaiset heittäytyivät juuri tuonkaltaiselle viihteelle, ja jättivät hommansa näiden paikallisten ressujen hoteisiin.
 
http://yle.fi/uutiset/3-9520740

Täällä länsirannikolla on myös kova tarve "reservikarkurien" uudelleen koulutukselle. Eli ns. täydennyspalvelusta annettaan jatkossa myös Porissa. Melkoista touhua :(

Se tullee laista. Lain mukaan reservissä kieltäytyville on järjestettävä viikon mittainen täydennyspalvelu. Se ei paljoa jätää sijaa soveltamiselle, kuten vaikkapa kertausharjoitusten osalla on. Kertausharjoituksiin voidaan käskeä Pv:n halun ja tarpeen mukaan. Tilanne olisi toinen, jos laki määräisi järjestämään jokaiselle jampalle X päivää kertausharjoitusta.
 
Voisiko MPK kouluttaa noita sivareita?

Upseerista tiskirätiksi.
Aliupseerista antisankariksi.
Miehistöstä luopioksi.

Luokiolais tytöille sitten sivarin morsian kurssi.
 
https://yle.fi/uutiset/3-10438925

Reserviläisliiton pelko joukkopaosta osoittautui turhaksi: Reservistä siviilipalvelukseen haluavien määrä laski
Reservistä siviilipalvelukseen siirtyvien määrä nousi lähes tuhanteen vuonna 2015. Täydennyskoulutukseen hakeutuvien määrä on sittemmin laskenut vuosi vuodelta.

Into vaihtaa reservistä siviilipalvelukseen on laantunut. Aiheen ympärillä kuohui vuoden 2017 alussa, kun Yle uutisoi, että reservistä siviilipalvelukseen täydennyspalvelusvelvollisiksi vaihtavien määrä oli moninkertaistunut.
Vuonna 2015 hakemuksia tuli lähes tuhat, kun sitä ennen niitä oli ollut vuosittain pari sataa. Vielä vuonna 2016 hakemuksia tuli runsaat 700. Muutosta hakeneet täytyy kouluttaa vuoden kuluessa hakemuksen jättämisestä.
Nyt koulutukseen hakeutuneiden määrä on tasaantunut. Siviilipalveluskeskus vastaanotti viime vuonna noin 600 hakemusta. Tänä vuonna hakemusten määrän arvioidaan laskevan alle neljäänsataan.
– Kohu täydennyspalvelukseen siirtymisen ympärillä on laantunut eikä Reserviläisliiton pelkäämää joukkopakoa ole tullut. Arvioin tuolloin (vuonna 2017) hakemusmäärän tasaantuvan noin viidensadan vuotuisen hakemuksen paikkeille, mutta nyt näyttää että tästä määrästä jäädään kauas, arvioi siviilipalvelusjohtaja Mikko Reijonen.

Reserviläisliitto: Parempaan suuntaan ollaan menossa
Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Olli Nyberg kertoi Ylelle viime vuonna pelkäävänsä, että reservistä siviilipalvelukseen siirtyvien määrän kasvu aiheuttaisi lumipalloefektin, jossa hakemusten määrät kasvaisivat entisestään. Nyt vaikuttaa siltä, että huoli oli turha.
– Viime vuosina kertausharjoituksiin on kutsuttu 18 000 reserviläistä. Neljäsataa on tuosta kutsun saaneesta porukasta 2,2 prosenttia eli luku on mennyt huippuvuosista selvästi alaspäin. Parempaan suuntaan ollaan menossa, Nyberg kommentoi.
Hän tähdentää kuitenkin edelleen, että reservistä täydennyspalvelukseen siirtymisen prosessia olisi mietittävä uudelleen. Reserviläisliitto on jo pitkään halunnut pitempää harkinta-aikaa siirtymiseen.
– Pitäisi olla niin, että siviilipalvelukseen haluavan täytyisi käydä vielä yhdessä kertausharjoituksessa. Jos senkin jälkeen on edelleen sitä mieltä, että vakaumus estää reservissä olon, niin sitten voisi siirtyä täydennyspalvelukseen, Nyberg painottaa.

Kuopion Pelastusopistolla on alkanut tänään maanantaina järjestyksessään viides täydennyspalveluskoulutus, joka on toinen tänä vuonna.
Kuopion Pelastusopistossa järjestettiin ensimmäistä kertaa täydennyspalveluskoulutusta vuonna 2017. Viikon kestävät kurssit on tarkoitettu niille, jotka ovat varusmiespalveluksen jälkeen muuttaneet mieltänsä ja hakeneet siviilipalvelusvelvolliseksi.
Täydennyspalveluskoulutusta on järjestetty tänä vuonna Kuopion ja Uudenmaan Lapinjärvellä sijaitsevan siviilipalveluskeskuksen lisäksi Porissa, Raaseporissa sekä Lohjalla.
Siviilipalvelusjohtaja Mikko Reijosen mukaan hakemusten määrän laskun vuoksi on mietittävä, järjestetäänkö koulutuksia jatkossa tässä laajuudessa. Reijosen mukaan valtaosa reservistä siviilipalvelukseen siirtyvistä olisi mahdollista kouluttaa Lapinjärvellä.
– Kokemukset eri puolella Suomea järjestetyistä koulutuksista ovat olleet hyviä. Täydennyspalveluskoulutus on ollut poikkeuksetta erittäin laadukasta ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta tukevaa, Reijonen toteaa.
 
Back
Top