Tässä nyt voi kyllä nähdä tietyn realismin puutteen myös keski-ikäisten ressujen puolelta.
Vaikka into olisi kuinka kova, niin kyllä se tahtoo olla niin, että 20-30v. on se iskevä osa. Sen jälkeen sitten mennään "varalisänä".
Reserviläiskirje synnytti ryntäyksen reservistä siviilipalvelukseen
- Viestiketjun aloittaja Umkhonto
- Aloitus PVM
Tässä nyt voi kyllä nähdä tietyn realismin puutteen myös keski-ikäisten ressujen puolelta.
Vaikka into olisi kuinka kova, niin kyllä se tahtoo olla niin, että 20-30v. on se iskevä osa. Sen jälkeen sitten mennään "varalisänä".
koponen
Kenraali
Paitsi jos on hyödyllistä ammattiosaamista, verkostoa tai koulutetaan vaativampaan tehtävään (siis oikeasti koulutetaan, ei vain sijoiteta
. Palkansaajia on niin pirun vähän tehtäviin nähden, että myös vaativia reservin tehtäviä on ja paljon.Jalkaväen ja muiden vastaavien osalta on niin pirun kovat vaatimukset että on syytäkin pitää väki nuorena ja tuoreena.
Olen eräässä isossa organisaatiossa näitä täydennyssivariin menevien papereita käsitellyt.
Ikävä kyllä lähes kaikki näistä täydennyskoulutukseen menijöistä ovat ovat olleet nuoria tai ainakin alle 35 vuotiaita reservinupseereita tai aliupseereita. Ja useimmat olivat aikaisemmin kertauksissa käyneet tai ainakin saaneet kutsun.
Yksi miehistöön kuuluva tutkapuolen korpraali kuului myös sivariin menijöihin. Oli kuulemma alkanut nyppiä jatkuva kertauksissa ravaaminen, varsinkin kun pirttikarjaa oli enemmän kuin tarpeeksi ja kertauksetkin oli useimmiten Lapissa. (Tämän siis ilmoitti facebookissa julkisesti syyksi.)
Miksi joku sijoittamaton viitsisi mennä viikoksi kertauskoulutukseen? Eihän noita perusteita jälkisivariin menoon mihinkään kirjata, joten mielenosoitus menee täysin hukkaan! Varuskuntien lakkautukset on poikineet kyllä kaikennäköistä protestointia ja maakuntajoukoistakin on erottu joukkueittain protestiksi milloin mistäkin syystä. Onko tuo protestointi koskaan mitään muuttanut tai saanut julkisuutta 15 sekuntia enemmän?
Hemmo Paskiainen
Kapteeni
Lisätäänpä soppaan yksi kuva noin suunnilleen samoilta ajoilta kuin ressukirje.
Mikäs se slogan nyt olikaan? Tee työtä jolla on tarkoitus.
Kuka kusi ja kenen muroihin?
Mikäs se slogan nyt olikaan? Tee työtä jolla on tarkoitus.
Kuka kusi ja kenen muroihin?
Rauhantekijä
Greatest Leader
Edellä olleissa kirjoituksissa on välittynyt vaikutelma, että nimenomaan sijoituksessa olevis ratkaisutaistelijoita on poistunut vahvuudesta. Prosentti jota nyt toitotetaan on vaihteleva siitä riippuen mitä käsitetään "reserviksi".
Kyllä tästä on syytä aidosti huolestua. Vaikka meillä ei nyt olekaan tutkimustuloksia käytettävissä (@skärdis) niin juuri sen takia asiaa pitäisi selvittää. On aivan aavisteltavaa ilman tutkimuksiakin, että sijoitetut pelkäävät sotaan joutumista nyt kun se on enemmän todellinen riski kuin vielä 5 vuotta sitten. Silloin riitti kun kävi särmän koulutuksen ja voi sitten leveillä kaveripiireissä. Nyt onkin toinen ääni kellossa ja sillä aseen huoltamisella on ihan oikeesti tarkoitus.
Minustakin tuntuu että nuorilla ei ole enää isänmaata. Missä vakaumuksellinen maanpuolustaminen? Mitä vittua tämä tällainen on?
Sijoitetusta reservistä poistuva pitäisi panna maksamaan koulutukseen uhrattua kustannusta. Suomi satsasi ja mies livisti, niin tässä kävi.
.
Viimeksi muokattu:
Tietty -kaikki mi jaksaa kalpaa käyttää- ethos sai tuossa toden totta kolhun. Tuota eetosta on riiputettu monesta syystä hyödyllisenä ja ah varmasti niin kiusallisenakin jostain näkökulmasta vuosikymmenet. Tuossa ethoksessa on parasta se, ettei sen könyyttäminen ole maksanut yhtään mitään. Kaikki sen eteen tehty työ on suoritettu ilmaiseksi res-kerhoissa, killoissa ja järjestöissä.
Jokainen kohtuullisella mielitolkulla varustettu ihminen tajuaa, mitä tarkoittaisi yhteiskunnasta irroitettu 250 tuhatta miestä vähänkään pidemmällä aikajanalla. Eikä -irroittaa- edes riitä, vaan nämähän pistäisivät rahaa palamaan vielä ja huolella....tänä päivänä käsipareja ei voida korvata sotilaspoikatoiminnalla tai yli-ikäisillä möllyköillä ja tällä tarkoitan siviiliyhteiskuntaa.
Veikkaan vahvasti, että ethos saisi gigalotskun korvalliselle, jos todella kerrottaisiin, minkä kokoisilla joukoilla seuraavaa Torjuntavoittoa on tarkoitus kotiuttaa.
Suomessa on silti helvetisti sotilaskoulutettua väkeä suhteessa väkilukuun, olipa ethokset mitä tahansa tai ovat olematta. Se vo isi
tarjota jonkinlaista lisäarvoa jossain tilanteessa, mutta mikäköhän tuo tilanne sitten olisi? Ai siinä, että ensimmäinen 200 tuhannen miehen puolllustusaalto makaa tontissa räsyinä ja seuraava astuu remmiin....ohhoijjaa. Uskoo ken tahtoo, minä en.
Ei no, sehän nyt on kaikille selvää että nykynuoret kasvatetaan maailmankansalaisiksi globaaliin maailman.
Victor Charlie
Kapteeni
Tässähän on sellainen juttu, että tosioloissa sotimiseen käytettävien joukkojen määrän ja toisaalta meidän oloissamme toteutettavan ammattiarmeijan väliin jää kuitenkin miinustamislaskun jälkeen ikävä, vähintään jokusen kymmenen tuhannen ukon aukko. Nykyistä vm-koulutukseen perustuvaa joukkotuotantoa taas on paha mennä enää viilaamaan alaspäin ilman, että koko järjestelmä romuttuu.
Tämä jatkuva kh:ssa ramppaamiseen vittuuntuminen on kyllä sikäli todellista, että minullakin on tuttava, joka aikoinaan resupseerina joutui sellaiseen pumppuun, joka kertasi lapissa parhaimmillaan kaksi kertaa vuodessa viikon kerrallaan. Kaverilla oli samaan aikaan aivan pienet lapset, vaimo kulki töissä jossain sadan kilsan päässä ja vanhaa isäukkoa piti autella farmilla ainakin kesäaikoina. Kun perheellä ei lisäksi ollut kuin yksi auto, niin pelkkä kulkeminen harjoituksiin vei vähintään vuorokauden suuntaansa. Pari, kolme vuotta kertauksissa ravattuaan tämä kaveri tuumi esimiehelleen, että eikö tämä jo minun osaltani riittäisi? Esimies oli luvannut katsella tilalle jonkun toisen, eikä käskyjä sen jälkeen enää tullut. Sivariksi ei siis sentään tarvinut lähteä.
En lähtisi heti tuomitsemaan pelkkiä nuoria tässä reservin joukkopaossa. On siellä varmast mukavuuden halusia 40-vee ukkojakin matkassa.
Toki varmasti nuorisolla on erilainen käsitys isänmaasta kuin esimerkiksi minulla joka on vängännyt maailmaan 70-luvulla Kekkosen Suomessa. Minä muistan vielä Karhun tarralenkkarit, Sisun Karhu-kuorma-autot, mystisen Asepalveluksen jossa oltiin kuuskekkosissa ja ajettiin Uazin pakulla taisteluun. Kun katsoo 80-luvun alun kuvia kotikylästä niin pitää miettiä onko kuva Neuvostoliitosta vai 100 km. lännenpää.
Tänää 18 vuotiaat on eläneet maailmassa jossa kansainväliset ketjut ovat täällä ja Berliinissä samoja. Nykin kadut on paremmin hallussa kuin oman kylän historia. Osataan paremmin kieliä jne. Talvet Thaimaassa ja satunnaiset vaihdot Euroopassa on arkipäivää.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Lihavoitu teksti perustuu oletukseen. Tuo ei ole niinkään se ongelma-alue, koska monella ei ole sijoitustakaan enää 35 ikävuoden jälkeen.
Enin osa ja siksi merkittävin osa ovat nimenomaan nuoret, jotka haluavat välttää asellisen taistelun kaikin mahdollisin keinoin. Silläkin tavalla, että ulkoistavat itsensä yhteisöstä. Kaikki keinot ilmeisen ok.
Perusteluja kansainvälisyydestä en edes jaksa lukea, koska tämän aiheen käsittelyyn riittää ihan kansallinen näkökulma.
Koska ei ole sen tarkempaa tieto asiasta, niin en ihmettelisi vaika media tekisi asiasta älinää ilman ikärajoja.
Kansainvälistyminen on vain tosiasia. Pitää kyetä muuttumaan niin että nuoretkin omaksuu terveen isänmaallisuuden -skinejä tuskin kukaan kaipaa näihin hommiin- ja haluavat palvella asepalveluksen. Ja tietysti muutenkin haluavat olla mukana hoitamassa yhteiskunnan asioita.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Niin, kukapa ei haluaisi olla hoitamassa kivoja asiota. Hiemankin vastenmielisen asian moni kuittaa just että "ku tää ei sovi mulle ".
ja tämäkin: "En ajattele maailmaa nykyään enää valtioitten ja kansallisuuksien kautta, hän kertoo."
Just. Rusinat on kyllä ottamassa tästä Suomi-pullasta niin, että siinä valtio kyllä kelpaa, mutta heti kun pitää miettiä hieman yhteisöllisemmin ja velvoitteita, niin vaihde kääntääkin ajatukset toisaalle. "Kato kun valtiot ei oo mulle mitään..."
Mielipidehän tämäkin, mutta ei mene mulle jakeluun saatana.
.
Ei se munkaan maailmaan mahdu.
Kun näiden kanssa juttelee, niin korostuu kauheasti esimerkiksi yhteisöllisyys.
Kun kehun asepalvelusta yhteisölliseksi traditioksi niin en oikein saa vastakaikua.
Laamanator
Eversti
Nyt osittain niitetään tällaisella kasvatuksella kylvettyä satoa. Ei liene mikään suuri salaisuus, että Suomessa on jo parin vuosikymmenen ajan pyritty kasvattamaan kansan uusia sukupolvia pois suomalaisesta kansallisvaltioajattelusta ja samalla suomalaiskansallista identiteettiä on ilmeisen tarkoituksella hämärretty. Isänmaallisuus ja kansallismielisyys on työnnetty marginaaliin, minkä lisäksi on pyritty tekemään niistä jotenkin "juntteja" ja "noloja" arvoja tai jopa näiden kriminalisoimiseen. Tilalle on tarjottu globaalia maailmankansalaisuutta ja epämääräisen keinotekoista "eurooppalaisuutta". Vertailun vuoksi samaan aikaan kun suomalaisessa koulujärjestelmässä sanotetaan lippulaulua uusiksi, lapsilta kielletään "sotaisat lelut" ja taivutetaan näitä sukupuolineutraaliin muottiin, naapurimaassa jo pieniä alakouluikäisiä lapsia totutetaan sotilaskuriin ja kerrotaan heille suoraan, että sotilaan hommat ovat oikeiden miesten työtä.
Tällainen nykyajan "globaali maailmankansalaisuus" kasvatus ja kulttuuri yhdistettynä keskimäärin korkeaan koulutustasoon sekä heikkoon taloustilanteeseen, jonka maksumiehiksi joutuvat tyypillisesti nuoret, ei liene mikään ihmekään, jos "iskevimpien osien" maanpuolustustahto sekä sitoutuneisuus alkavat hieman rapistumaan - jos niitä nyt koskaan on oikeasti edes muodostunut. Nykyajan koulutetulla ja kielitaitoisella suomalaisella on paljon mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, joita sille on suorastaan hopeavadilla tarjottu eikä samanlaisia mahdollisuuksia ole ollut yhdelläkään aikaisemmalla sukupolvella. Yhä useampi on myös halukas nämä lähestulkoon itsestäänselvät vaihtoehdot käyttämään - myös siinä tilanteessa, että Suomea kohtaisi jokin kriisi, mikä edellyttäisi jopa jotain toimenpiteitä yksilöltä itseltään.
Reservin täydennyskoulutukseen hakeutuvat ovat vain jäävuoren huippu ja oire, mikä kertoo omaa karua kieltään siitä, että kaikki ei ole mennyt täysin oikein ja suunnitelmien mukaisesti. Siitä on turha syyttää yksilöitä itseään, sillä syyt ovat suomalaisessa yhteiskunnassa ja olosuhteissa. Tämä seikka kannattaa huolellisesti selvittää ja analysoida, jolloin selviää mitä korjausliikkeitä asian eteen on tehtävissä.
Kukaan normaali ihminen ei halua taistella huvikseen vain taistelun itsensä vuoksi, vaan siihen on oltava vahvat sisäiset ja ulkoiset motivaatiotekijät. Mitkä tosiasiassa ovat tämän päivän suomalaisen motivaatiotekijät, mitkä taipumatta kestävät myös pientä koeponnistusta, on erinomaisen hyvä kysymys? Esimerkiksi Puolustusvoimissa ajatellaan suomalaisen maanpuolustustahdon kumpuavan yhä halusta taistella kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Maassa, jossa yhä useampi on eronnut kirkosta, maassa, jossa yhä useammalla ei ole varaa maksaa edes vuokraa ja maassa, jossa isänmaan käsite on pyritty eliitin toimesta tarmokkaasti demonisoimaan ja marginalisoimaan. Ei tarvitse montaa sammakonselkää nuolaista pystyäkseen ennustamaan, että tämä käsitys vaatii perusteellista tutkimusta ja päivittämistä ajantasalle.
Aiheeseen liittyvänä bonuskysymyksenä vielä jokaisen pohdittavaksi tai vastattavaksi: miksi Suomessa sotilaallisen maanpuolustuksen alalla puuttuu niin sanottu espirit de corps melkein kokonaan? Ikään kuin sellaista ei olisi koskaan edes yritetty luoda.