Reserviläiskirje synnytti ryntäyksen reservistä siviilipalvelukseen

Näkökulmassa esitetty tilanne on täysin mahdollinen ja johtaa käytännössä helposti valmistumisen viivästymiseen jopa vuodella, mikä puolestaan tarkoittaa yksilölle vuoden ansiotulojen menetystä ja yhteiskunnalle tämän tuloverokertymän menettämistä. Jos esimerkkitapauksen henkilö tienaisi valmistuttuaan vuodessa lähtöpalkkanaan vaikka 40 000 euroa (+ eläkekertymä) ja yhteiskunta rokottaisi tästä n. +13000 euroa tuloverona, niin jo tämän karkean laskelman perusteella kertausharjoituksen hintalappu olisi melkoinen ja kovaa uhrimieltä vaativa. Opintojen sisältämien pakollisten osioiden suorittaminen olisi tässäkin tapauksessa lopulta hyvinkin yksinkertainen järjestelykysymys, mutta oppilaitokset osaavat tyypillisesti olla tässä asiassa erittäin joustamattomia. Yksittäinen opiskelija on tämän arroganssin ja byrogratiakoneiston edessä aika yksin.

Summa summarum. Ei ole suurikaan ihme, että osallistuminen ei tällaisessa artikkelin kuvaamassa tilanteessa houkuttele. Saman kaltaisessa tilanteessa on korkeakouluopiskelijoiden lisäksi myös moni yrittäjä eikä em. ryhmiä ole osattu täysin reservipalveluksen sosiaalietuuksissa täysimääräisesti huomioida. Lähtökohtana kun on savupiipputeollisuuden aikakauden palkansaajan ansiomenetyksen ja työnantajan asevelvollisen työntekijän työpanoksen menetyksen kompensoiminen. Muita järjestelmä ei edes kykene tunnistamaan.

Asia vain on niin, että todellisuudessa ihmiset eivät ole niin vain irroitettavissa yhteiskunnan rattaista. Ei edes lakipykälällä tai sotilaskäskyllä, vaikka aluetoimiston pomppamajuri karjuisi kuinka kovaa tahansa. Tarkoituksenmukaisuuden vuoksi on tärkeää, että tavoitetila ja vallitseva todellisuus saataisiin mahdollisimman hyvin kohtaamaan, koska muuten järjestelmä toimii ainoastaan paperilla ja on muilta osin hyödytön. Yhteiskunnassa on kyllä paljon joutilastakin väkeä työvoimareservissä, joten ainakin heidän tulisi olla valmiina singahtamaan palvelukseen koska tahansa, joskin heidän tosiasiallinen palveluskelpoisuus ja -halukkuus ovat hieman hämärän peitossa.
Toki tilanne on teoriassa mahdollinen, mutta todellisuudessa kyse on pelkästä saivartelusta. 1,5vko poissaolo fuksivuonna ei myöhästytä kenenkään valmistumista. Surullista, että yksi valtakunnan ykkösmedioista lähtee tällaista julkaiseman, mutta joku motiivi heitä kai ajaa. Luulen, että loppujen lopuksi on kaikkien yhteinen etu, että tällaiset yksilöt jäävät armeijan vahvuudesta pois, sillä eipä siellä paljoakaan tehdä miehillä, joita ei maan puolustaminen kiinnosta.
 
Meillä on töissä tyyppi joka on vältellyt armeijaa jo vuosia. Nyt sai sitten juuri ennen palvelukseen astumista lääkäriltä kelpaamaton palvelukseen-paperit. On selkä niin kipiä. Yrittää saada hyväksyntää työkavereilta. Ei ole sitä saanut. Kaikki vittuilee aivan tosissaan hänelle asiasta. Kaikki äijät täällä käynyt armeijan. Ja ollaan tehtaassa töissä eikä mitään porvareita. Tyyppi täysin paskan puhuja itsensä kehuja. Lusmu. Olevinaan huippu nyrkkeilijä. Se ei ilmeisesti satu selkään. Se on turpa kiini lavalla kun velvollisuus kutsuu..
 
Tuossahan on erinomaisesti kuvailtu asevelvollisuuden problematiikkaa.

Tuollainen pohdinta on täyttä totta sekä varusmiespalveluksen että kertausharjoitusten osalta ylemmän keskiluokan sekä eliitin parissa. Yhä useampi kyseisten yhteiskuntaluokkien edustaja on vahvasti sitä mieltä, että he ovat tuollaisen yläpuolella. Heidän maailmassaan on samantekevää mikä sotilasarvo on. Ei professoria arvosteta maailmalla tippaakaan enemmän jos hän on yliluutnantti, kuten ei kirurgia tai huippujohtajaakaan.

Suomessa puhutaan paljon valikoivasta asevelvollisuudesta. Puolustusvoimat haluaisi parhaimmiston riveihinsä, mutta ikävä kyllä ylempi keskiluokka ja varsinkaan eliitti ei ole enää kiinnostunut asepalveluksesta, ei edes RUK:lla kuorrutettuna. Mikä ikävintä keskiluokka haluaa aina matkia ylempiään ja tavat leviävät 10-20 vuodessa myös sen alempiin kerrostumiin.

Taidat olla masentavan oikeassa.
Itselle tämä kaikki on vain niin vierasta, en ole ikinä pitänyt omaa elämääni ja halujani tärkeämpinä kuin isänmaan etu.
Lienee kasvatuksellinen kysymys, se ehdollistaminen esti jopa koulun epäisänmaallisen propagandan uppoamisen.
Pattonia lainaten mielellään tietenkin annetaan sen vastapuolen paskiaisen kuolla maansa puolesta mutta ennemmin henki pois itseltä kuin että piileskellään jossain paskaa lapioimassa jonkun keksityn syyn perusteella.
 
Edellä olleissa kirjoituksissa on välittynyt vaikutelma, että nimenomaan sijoituksessa olevis ratkaisutaistelijoita on poistunut vahvuudesta. Prosentti jota nyt toitotetaan on vaihteleva siitä riippuen mitä käsitetään "reserviksi".
Kyllä tästä on syytä aidosti huolestua. Vaikka meillä ei nyt olekaan tutkimustuloksia käytettävissä (@skärdis) niin juuri sen takia asiaa pitäisi selvittää. On aivan aavisteltavaa ilman tutkimuksiakin, että sijoitetut pelkäävät sotaan joutumista nyt kun se on enemmän todellinen riski kuin vielä 5 vuotta sitten. Silloin riitti kun kävi särmän koulutuksen ja voi sitten leveillä kaveripiireissä. Nyt onkin toinen ääni kellossa ja sillä aseen huoltamisella on ihan oikeesti tarkoitus.


Minustakin tuntuu että nuorilla ei ole enää isänmaata. Missä vakaumuksellinen maanpuolustaminen? Mitä vittua tämä tällainen on?
Sijoitetusta reservistä poistuva pitäisi panna maksamaan koulutukseen uhrattua kustannusta. Suomi satsasi ja mies livisti, niin tässä kävi.


.

Valtio ei kuitenkaan ole kaikkiin satsannut riittävästi. Maanpuolustushenkeä tulisi pitää yllä enemmän. Sekin syö tahtoa kum ei ole kertauksia, annetaan kaiken maailman desanttien touhuta vapaalla jalalla, ei arvosteta isänmaallisuutta, hyysätään hiekkaneekereitä... Minullakin on motivaation kanssa taas tekemistä. Sodan ajan sijoitetulta esimieheltä tuli taas lista koulutuksista joissa pitäisi tänä vuonna käydä. Tekemistä on n. 15 päivälle. Tiedän, että noiden lisäksi tulee vielä kymmenkunta kutsua. Yhtään kovaa harjoitusta ei kuitenkaan ole joukossa...
 
Valtio ei kuitenkaan ole kaikkiin satsannut riittävästi....
Tämä on varmasti totta ja maanpuolustustahdon kannalta olisi tärkeää satsata enemmän. Vanhempi ikäpolvi elää muistoillaan ja maanpuolustustahto elää siitä. Kun Suomen nykymenoa katselee niin monilla saattaa käydä mielessä että tämä ei ole enää se maa mistä puhutaan, että pitäisi puolustaa. Suomalaisten Suomi olisi jotain arvokasta ja puolustettavaa. Mutta kun maa päästetään jamaan, että ovet on auki kaikille siivestäjille ja suomalainen alkaa olla kaakkosluokan kansalainen, niin saattaahan se olla, että joillakin nuoremmilla tekee mieli antaa piu paut tällaisen sotkun puolustamiselle. Poliitikkojen kannattaisi ajatella asiaa tosiaan hieman pidemmälle kuin aina vaali kerrallaan ja Merkelin ohjauksessa.
 
Kieltämättä aktiivisen tiedottamisen, omaan tehtävään perehdyttämisen ja omaehtoisen harjoittelun olisi syytä laajentua perinteistä laajemmalle joukolle. Kun KH-kierto on mitä on monella joukolla, fiiliksen osalta "niille muille" on musertavaa olla tulematta koskaan lähestytyksi. Ei paljon "meidän tiimistä" tee mieli fiilistellä, jos a) ei tiedä mikä se on b) ei ole koskaan yhteydessä, puolin eikä toisin (eikä tiedä miten saa yhteyden vaikka haluaisi) c) koskaan ei tehdä mitään yhdessä.

Kuten @Inhottava reserviläinen tuossa hyvin avasikin, SA-esimiehillähän se vastuu noiden asioiden hoitamisesta on. Ja kun tämän maan armeija on reserviläisarmeija, niin sen pitää tarkoittaa että SA-sijoitus johtamistehtävään ei saa olla vain paperi arkistossa, vaan sen pitää näkyä myös rauhan aikana johtajan arjessa. Vähäisintä mitä itse tekisin on aluetoimistolla käynti ja omien alaisten (ainakin suorien) selvittäminen ja epävirallinen moikkaaminen. Siitä voi käynnistyä hyvä kehitysputki, jos (ja ilmeisen usein kun) aines on oikeaa.
 
Pattonia lainaten mielellään tietenkin annetaan sen vastapuolen paskiaisen kuolla maansa puolesta mutta ennemmin henki pois itseltä kuin että piileskellään jossain paskaa lapioimassa jonkun keksityn syyn perusteella.

"Grandpa, what did you do in the second Great World War?"
"Well, I was shoveling shit in Louisiana..."

"Pappa, mitä Sinä teit kun oli Suuri Itä-Karjalan vapautussota, siis silloin kun Venäjä hajosi osiin Putinin salamurhan jälkeen?"
"Noh...minä olin työkkärin määräämänä Vantaan Kansalaisopiston "hyödynnä some työnhaussa"-kurssilla..."

:D
 
Tämä maa on perustetu sosialidemokratialle ja sen ideologiaan ei kuulu militarismin ihannointi vaan pasifismi.

Omissa ajatelmissani pasifismi ei sulle pois militarismin ihannointia. Nuo on vaan molemmat käsitteet pilattu. Ajattelen pasifismin olevan rauhantahtoisuutta. Isänmaallinen militarismismin ihannointi on terveellistä ja jopa pakollista kansakunnan säilyttämiseksi. Sopivassa määrin esiintyvä isänmaallinen militarismin ihannointi on siis itse asiassa paras takuu rauhalle. Militarismin ei tarvitse/kuulu olla uhoavaa. Venäjäkin arvostaa luonteeltaan vahvoja vastustajia. Ne hyökkää ensimmäisenä heikkojen kimppuun. Kansat joissa on runsaasti tervettä kansallista militarismia ovat yleensä sotilaallisesti varautuneita/valmistautuneita henkisesti, materiaalilla ja koulutuksella. Eli eivät joudu kovin helposti sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Pasifismia?
 
Paitsi ettei sivareille ole minkäänlaista sijoitusmenettelyä. Ei siis ole mitään käyttöä tuollaiselle soveltuvuusarvionnille vaan täydennyspalveluksessa lusitaan määrätyt aamut ja puuhastellaan jotakin.

Mielestäni pitäisi olla sijoittamisjärjestelmä myös hyville sivareille. Jotakin VPK:den tai saksalaisen THW:n kaltaista.

Techniches hilfswerk eli THW on saksalainen palokuntien ja armeijan pioneerijoukkojen väliin sijoittuva puolisotilaallinen laitos. Nimensä mukaisesti se on erikoistunut infran suojaamiseen ja ylläpitoon niin sodassa kuin rauhassakin.

thw.de

Kyllä! Kun meillä kerran Suomessa on (kuulemma) kokonaismaanpuolustuksellinen...ja TOTAALImaanpuolustuksellinen malli, niin miksi sitten ainoa osa mille on selkeät suunnitelmat olemassa, on se terävin kärkiporukka joka joko pysäyttää panssarilautan ennen Pälkkistä tai sitten suoraan tukee tätä terävää kärkeä?

Aina on tapana sanoa, että sodan sattuessa jokaiselle halukkaalle riittää hommia kansanvihollisen pysäyttämiseksi. Eli henki on sama kuin WW2-propagandafilmeissä, puuhastellaan isänmaallisesti ammustehtaassa ja hoilataan "ain laulain työtäs tee". Mutta ruvetaanko niitä mukamas suunnittelemaan todellisuudessa vasta kun tilanne on päällä? Onko siis ajatus kaikille riittävistä "hommista" jossakin sotilaallisessa, puolisotilaallisessa tai teollisuus/väestönsuojelu/siviilipuolen jutussa A) Propagandaa ettei meidän sijoittamattomien, maanpuolustustahtoisten ressujen henkinen identiteetti täysin romahtaisi arvaamattomin vihapuhe- ym. seuraksin vai B) Utopiaa, mistä olisi kylläkin hyötyä mutta rahaa/valtuuksia/jaksamista asioiden järjestelyyn ei yksinkertaisesti löydy?

Itse kyllä uskon että pystyisin ja osaisin tehdä yhtä sun toista hyödyllistä (etenkin ilman asetta, vaikka miksei sellaisen kanssakin) jos pilliin puhalletaan, työpaikka on rajan pinnassa ja kotikin suht lähellä joten muussa tapauksessa piereskelen James-farkkujen lahkeeseen jossain pimennetyn jumppasalin lattialla Vantaalla tappelevien lasten seassa. Sillä aikaa te muut tappelette verissä päin kotini hallinnasta Pietarin esikaupunkien kasvattien kanssa. Mutta hyvä kai se olisi sekin rehellisesti kuulla, jos Tarot-kortit tuonsuuntaista lupailevat "in case of".
 
Aiheeseen liittyvänä bonuskysymyksenä vielä jokaisen pohdittavaksi tai vastattavaksi: miksi Suomessa sotilaallisen maanpuolustuksen alalla puuttuu niin sanottu espirit de corps melkein kokonaan? Ikään kuin sellaista ei olisi koskaan edes yritetty luoda.

Jep, asia näyttäisi olevan eräässä kaupassa jopa sarkastisen huumorin kohde...tällaista ei "virallisesti" näe, vaan inttihommat vedetään hyvin virkamiesmäiseen ja paperinmakuiseen muottiin tuolta osin. Vanhoja torrjuntavoittoja saa toki hehkuttaa, mutta nykypäivän Esprit de Corps on täysin hakusessa.
32069.jpg
 
Nyt olemme tilanteessa jossa suomalainen keskiluokka alkaa yhä enemmän kyseenalaistamaan asepalveluksen hyödyn. Miehistöpalveluksesta keskiluokalle ei ole koskaan ollut hyötyä ja sitä on pidetty hiukan sivaria tai vammaisuutta parempana. Nyt alkaa olla uhattuna jo RUK:n CV:tä vitalisoiva vaikutus.

Mielenkiintoinen subjektiivinen fakta - oma esimies (TJ / pääomistaja) on suorittanut miehistöpalveluksen jossain rannikko/saaristohommissa ja firman kakkosmies miehistöpalveluksen...jossain. En tiedä onko meillä itse asiassa ainakaan hallintopuolella YHTÄÄN res-ups-koulutettua miestä (naista ei ainakaan). Korkein sotilasarvo on myyntijohtajan (ahkeraan kerrannut ja yhä kertaava viisikymppinen muinoin sissikoulutettu) vääpelin arvo.

Silti täällä suhtaudutaan hyvin positiivisesti asevelvollisuuteen...olemme muutenkin ihan isänmaallinen firma :) Itärajan tuntumassa mikään muu tuntuisi heikkopäiseltä, jopa siihen verrattuna miltä se tuntuisi Helsingissä (tai Turussa...tai Keminmaalla).
 
"Salmi päätyi omaan ratkaisuunsa pitkän harkinnan ja eettisen pohdinnan jälkeen. Päällimmäisenä syynä oli maailmanpoliittinen tilanne.
– Lähimpänä vaikutti Venäjän uhka ja sitä myöten kiristynyt tilanne maailmanlaajuisesti."


Siinä on käyty kunnon eettiset pohdiskelut. "Omg parempi lähteä äkkiä ennenkuin sota alkaa..."

Monty Pythonilla on loistava sketsi tähän saumaan.

-"Are you a pacifist?"
-"No,sir, I'm not a pacifist, I'm a coward"

 
Omissa ajatelmissani pasifismi ei sulle pois militarismin ihannointia. Nuo on vaan molemmat käsitteet pilattu. Ajattelen pasifismin olevan rauhantahtoisuutta. Isänmaallinen militarismismin ihannointi on terveellistä ja jopa pakollista kansakunnan säilyttämiseksi. Sopivassa määrin esiintyvä isänmaallinen militarismin ihannointi on siis itse asiassa paras takuu rauhalle. Militarismin ei tarvitse/kuulu olla uhoavaa. Venäjäkin arvostaa luonteeltaan vahvoja vastustajia. Ne hyökkää ensimmäisenä heikkojen kimppuun. Kansat joissa on runsaasti tervettä kansallista militarismia ovat yleensä sotilaallisesti varautuneita/valmistautuneita henkisesti, materiaalilla ja koulutuksella. Eli eivät joudu kovin helposti sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Pasifismia?


Rauhaan jätetään tosiaan ne jotka eivät ota sitä itsestäänselvyytenä.
 
Jep, asia näyttäisi olevan eräässä kaupassa jopa sarkastisen huumorin kohde...tällaista ei "virallisesti" näe, vaan inttihommat vedetään hyvin virkamiesmäiseen ja paperinmakuiseen muottiin tuolta osin. Vanhoja torrjuntavoittoja saa toki hehkuttaa, mutta nykypäivän Esprit de Corps on täysin hakusessa.
32069.jpg


Juuri sen takia haluan ratsuväkeä Suomeen, helvetilliset perinteet, rikos lakkauttaa.
Missään muussa maassa tätä ei pidettäisi outona ehdotuksena mutta Suomi on maa jossa on tuhottu 1700-1800 luvulta olevien kaupunkien keskustoja betonirotiskojen tieltä joita nyt puretaan.
 
. Vähäisintä mitä itse tekisin on aluetoimistolla käynti ja omien alaisten (ainakin suorien) selvittäminen ja epävirallinen moikkaaminen. Siitä voi käynnistyä hyvä kehitysputki, jos (ja ilmeisen usein kun) aines on oikeaa.

Mutta kun sitä esimiestä (tai sellaiseksi itseään väittävää) ei ole mikään pakko ottaa vastaan, saati jollakin tavalla verkostoitua.

Itse suhtautuisin erittäin pidättäytyvästi tuntemattomaan henkilöön joka epävirallisesti ottaisi yhteyttä ja haluaisi keskustella minun sa-tehtävistä.
 
Omissa ajatelmissani pasifismi ei sulle pois militarismin ihannointia. Nuo on vaan molemmat käsitteet pilattu. Ajattelen pasifismin olevan rauhantahtoisuutta. Isänmaallinen militarismismin ihannointi on terveellistä ja jopa pakollista kansakunnan säilyttämiseksi. Sopivassa määrin esiintyvä isänmaallinen militarismin ihannointi on siis itse asiassa paras takuu rauhalle. Militarismin ei tarvitse/kuulu olla uhoavaa. Venäjäkin arvostaa luonteeltaan vahvoja vastustajia. Ne hyökkää ensimmäisenä heikkojen kimppuun. Kansat joissa on runsaasti tervettä kansallista militarismia ovat yleensä sotilaallisesti varautuneita/valmistautuneita henkisesti, materiaalilla ja koulutuksella. Eli eivät joudu kovin helposti sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Pasifismia?

Pehmeät arvot joutuu tositilanteessa lunastamaan kovalla raudalla ja tahdolla. Ne on lunastettu jo aikaisemmin, mutta se oli vain rankka osamaksuerä...pitää olla valmis maksamaan uusi lyhennyserä milloin tahansa. Vitsi on siinä, että jos on valmis maksamaan, niin saakin helposti lyhennysvapaata ja makselee pelkkiä korkoja, puolustusmäärärahojen sekä asevelvollisuusajan muodossa...

Pehmeiden arvojen puolustaminen pelkällä pehmeydellä ja pasifismilla johtaa siihen, että meille tuodaan ulkoa paljon kovemmat arvot kovalla raudalla. Ennemmin tai myöhemmin.

Arvostan rauhaa, välittämistä ja keskustelevaa yhteistyötä. Mutta jos joku yrittää mahdollisuudet näihin viedä, niin silloin kova kovaa vastaan, vaikka henki menis. Armeijan tappovehkeet ja lasten hellä hoito päiväkodissa ym ym eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan armeijan tappovehkeet ja -koulutus ovat hyvinvointiyhteiskuntamme sulake ja viimekäden varmistus. Suurin osa näistä "puhumalla pärjää aina, ei aseilla" -tyypeistä ovat löysimyksiä jotka ovat valmiita antamaan itsensä ja läheistensä menettää elämänlaatunsa, jos saattaisi joutua hengenvaaraan muuten.
 
Oma kokemukseni kertausharjoituksista ja opiskelusta ei tue kirjoittajan väitettä. Aiemmin opiskelin Aalto-Yliopistossa tekniikan kandidaatiksi ja opiskelusta pystyi joskus olemaan viikkojakin pois ilman, että opiskelut kärsivät ollenkaan. Tentteihin pystyi ilmoittautumaan silloin, kun se itselle parhaiten sopi. Joskus oli niin, että tenttejä järjestetään vain kerran syksyllä ja kerran keväällä, mutta uskon, että opintotoimiston avustuksella olisivat asiat järjestyneet. Vaikka villapaitaan pukeutunut, osittain laitokseen jo kiinteäksi maatunut professori olisi ollut vastahakoinen erityisjärjestelyissä, olisi käsky järjestää korvaava tentti saapunut ylemmältä taholta.

Teekkarina akateeminen vapaus ehkä avitti asiaa, mutta tuoreempi esimerkki oli vuosi sitten, kun käsky kävi 9 vrk kertausharjoituksiin (ei veh). Opiskelen lääketieteellisessä, jossa sanaa akateeminen vapaus ei tunneta. Opiskelijat suorittavat opintonsa valmiiksi annetun lukujärjestyksen mukaan. Piste. Paljon pakollista läsnäoloa. Marssin opintotoimistoon ja kysyin, että miten hoidan asian (viikon poissaolon)? Tokaisi heti, että kirjoitan sinulle vapautuslapun. Kielsin ja sanoin, että haluan kertaamaan. Opintoasiainsuunnittelijan kanssa yhdessä katsoimme, että miten ja kenen kanssa olen yhteydessä korvaavuuksien sopimiseksi. Kaiken kaikkiaan hyvin helppoa ja nopeaa, asiat järjestyivät ilman mutinoita.

Kertausharjoituksissa taasen paljon väkeä oli pois erinäisin vapautuslapuin. Opiskelujen ja työelämän takia, helpolta se ainakin kuulosti.

Kirjoittajan mielestä varmaan viikon flunssakin myöhästyttää valmistumista merkittävästi. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, millä alalla hän opiskelee. Diagnoosi: krooninen selkärangattomuus, akuutti rintamakarkuruus.
 
Oma kokemukseni kertausharjoituksista ja opiskelusta ei tue kirjoittajan väitettä. Aiemmin opiskelin Aalto-Yliopistossa tekniikan kandidaatiksi ja opiskelusta pystyi joskus olemaan viikkojakin pois ilman, että opiskelut kärsivät ollenkaan. Tentteihin pystyi ilmoittautumaan silloin, kun se itselle parhaiten sopi. Joskus oli niin, että tenttejä järjestetään vain kerran syksyllä ja kerran keväällä, mutta uskon, että opintotoimiston avustuksella olisivat asiat järjestyneet. Vaikka villapaitaan pukeutunut, osittain laitokseen jo kiinteäksi maatunut professori olisi ollut vastahakoinen erityisjärjestelyissä, olisi käsky järjestää korvaava tentti saapunut ylemmältä taholta.

AMK:ssa suoritin opintoja oudosti siten, että tulin kesken lukukauden intistä opiskelemaan. No, opintosuunnitelmat vaihtuivat sitten juuri siinä puolen vuoden jälkeen ja minun piti mm. suorittaa kursseja joita ei enää kukaan luennoitsija siellä vetänyt. Aika hyvin oli kuitenkin vapautta tuossa, opintosuuntani yliopettajan kanssa käytiin noita läpi ja hän luki kaikenlaista aika luovalla tavalla hyväkseni. "Konekirjoitus"-nimisen kurssin (3 opintoviikkoa) läpäisin tenttimällä puolessa tunnissa kun tietokonenörttinä kirjoitin vaaditun tekstin määräajassa kolminkertaisesti. Jne jne. Olisi siitä varmaan kertaamaankin irrottu.

Työelämän puolella on ollut tiukempia paikkoja, jopa pörssiyhtiössä homma voidaan muuten hoitaa todella leväperäisesti varamiesjärjestelyjä ajatellen! Todennäköisesti työnantaja olisi joustanut (minäkin joustin...lukemattomia kertoja...samoin toki työnantaja esim. lasten kanssa lääkärillä rampatessa), mutta jos joutuisi valintatilanteeseen jossa selvästi annetaan ymmärtää että ei katsota hyvällä jos menee? Se vituttaisi ja varmaan aktivoisi työnhakuun, mutta kuinka paljon epävarmuutta aineellisesta selviämisestä lyhyellä tähtäimellä sitä olisi valmis ottamaan, jos vaakakupissa olisi se että isänmaa joutuisi repimään siihen hommaan jonkun toisen ns. riittävästä poolista. Kyse ei ole kuitenkaan siitä että päällä olisi sota, josta jänistää. Mutta kyllä se on niin että kertaukset estävät firmat pitäisi ilmiantaa jonnekin ja niistä julkaistaisiin häpeälistat jossakin. Reserviläinen ei saa joutua työnantajan vuoksi valintatilanteeseen, että ottaako paskaa niskaan ja epävarmuutta toimeentulosta - vai jättääkö menemättä kertaukseen. Perkele.

Edit: Nykyinen firma joustaisi...aivan varmasti.
 
Toki tilanne on teoriassa mahdollinen, mutta todellisuudessa kyse on pelkästä saivartelusta. 1,5vko poissaolo fuksivuonna ei myöhästytä kenenkään valmistumista. Surullista, että yksi valtakunnan ykkösmedioista lähtee tällaista julkaiseman, mutta joku motiivi heitä kai ajaa. Luulen, että loppujen lopuksi on kaikkien yhteinen etu, että tällaiset yksilöt jäävät armeijan vahvuudesta pois, sillä eipä siellä paljoakaan tehdä miehillä, joita ei maan puolustaminen kiinnosta.

Sellaisiakin opintojaksoja korkeakouluissa tiedetään olevan, jotka kestävät esimerkiksi puolivuotta ja jonkun osasuorituksen tekemättä jättäminen tarkoittaa uutta yritystä seuraavana vuonna. Tämä luonnollisesti aiheuttaa hyvin helposti valmistumisen viivästymisen, mikä käytännössä tarkoittaa laskennallisesti puhdasta persnettoa yksilölle itselleen. Asia itsessään olisi hyvinkin yksinkertainen järjestelykysymys, mutta edellyttäisi oppilaitoksilta joustavuutta, jota niillä tunnetusti on erittäin vähän. Tässä tilanteessa yksittäinen opiskelija on suuren kasvottoman koneiston edessä aika avuton ja joutuu tekemään valintoja.

Jos kirjoittaja on ollut esimerkiksi edellä kuvatun kaltaisessa tilanteessa, niin ymmärrän hänen tekemänsä ratkaisun, koska se on hyvin looginen ja hänen kannaltaan viisas valinta - varsinkin jos maanpuolustus ei muutenkaan ole lähimpänä sydäntä olevien asioiden top-10 joukossa, kuten se monella tavallisella ihmisellä ei olekaan. Näiden ihmisten "kuplan" sisällä kirjoittajan valinta on hyvin linjassa vallitsevien asepalvelusta koskevien näkemysten ja mielikuvien kanssa eikä aiheuta esimerkiksi yhteisön paheksuntaa.

Yleisesti ja erikseen nimimerkki @Ingsoc otti jo mielestäni hyvin kantaa asepalveluksen sosiaaliseen statukseen nykypäivän ja lähitulevaisuuden Suomessa, joten en lähde sitä uudelleen toistamaan. Se on kuitenkin tekijä, jonka olemassaolo kannattaa tiedostaa ja merkitys huomioida. Tähän kansaa on ilmeisen tietoisesti valtavirtaistettu ja kohti tätä tavoitetilaa myös ns. valtamedia on määrätietoisesti omassa viestinnässään pyrkinyt. Lopulta niitetään täsmälleen sitä satoa, mitä on kylvetty.

Tämä on varmasti totta ja maanpuolustustahdon kannalta olisi tärkeää satsata enemmän. Vanhempi ikäpolvi elää muistoillaan ja maanpuolustustahto elää siitä. Kun Suomen nykymenoa katselee niin monilla saattaa käydä mielessä että tämä ei ole enää se maa mistä puhutaan, että pitäisi puolustaa. Suomalaisten Suomi olisi jotain arvokasta ja puolustettavaa. Mutta kun maa päästetään jamaan, että ovet on auki kaikille siivestäjille ja suomalainen alkaa olla kaakkosluokan kansalainen, niin saattaahan se olla, että joillakin nuoremmilla tekee mieli antaa piu paut tällaisen sotkun puolustamiselle. Poliitikkojen kannattaisi ajatella asiaa tosiaan hieman pidemmälle kuin aina vaali kerrallaan ja Merkelin ohjauksessa.

Tämä on itsessään hyvä vakavan pohdinnan ja keskustelun paikka. En kaikesta huolimatta ole täysin vakuuttunut, että Suomessa ollaan vielä valmiita käymään tästä aiheesta avointa ja ennakkoluulotonta keskustelua.
 
Back
Top