Reserviläiskirje synnytti ryntäyksen reservistä siviilipalvelukseen

[Hanski]

Kertausharjoituksissa taasen paljon väkeä oli pois erinäisin vapautuslapuin. Opiskelujen ja työelämän takia, helpolta se ainakin kuulosti.

Kirjoittajan mielestä varmaan viikon flunssakin myöhästyttää valmistumista merkittävästi. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, millä alalla hän opiskelee. Diagnoosi: krooninen selkärangattomuus, akuutti rintamakarkuruus.

Yksiin kertausharjoituksiin kanssataistelija saapui Kiinasta omalla kustannuksellaan ja uhraten viikon verran kesälomaansa. Herra sai ansaitsemansa kehut meiltä muilta, mutta hän vaan totesi, että halusi tulla harjoitukseen, hän olisi muutenkin tullut kohta käymään Suomessa ja kun oli noita lentomailipisteitäkin...

Reserviläinen ei saa joutua työnantajan vuoksi valintatilanteeseen, että ottaako paskaa niskaan ja epävarmuutta toimeentulosta - vai jättääkö menemättä kertaukseen. Perkele.

Edit: Nykyinen firma joustaisi...aivan varmasti.

Olen kirjoituttanut jokaisen työntekijäni työsopimukseen, että yritys maksaa kertausharjoitusajalta täyden palkan ja selväksi on tehty, että yritys katsoo suopeasti maanpuolustuksellista aktiivisuutta. Honchon kanssa kyllä täysin samaa mieltä, että osallistuminen kertausharjoituksiin ei saa olla kiinni yrityksen suhtautumisesta!

 

[Rintamakarkuri]

Näkökulmassa esitetty tilanne on täysin mahdollinen ja johtaa käytännössä helposti valmistumisen viivästymiseen jopa vuodella, mikä puolestaan tarkoittaa yksilölle vuoden ansiotulojen menetystä ja yhteiskunnalle tämän tuloverokertymän menettämistä. Jos esimerkkitapauksen henkilö tienaisi valmistuttuaan vuodessa lähtöpalkkanaan vaikka 40 000 euroa (+ eläkekertymä) ja yhteiskunta rokottaisi tästä n. +13000 euroa tuloverona, niin jo tämän karkean laskelman perusteella kertausharjoituksen hintalappu olisi melkoinen ja kovaa uhrimieltä vaativa. Opintojen sisältämien pakollisten osioiden suorittaminen olisi tässäkin tapauksessa lopulta hyvinkin yksinkertainen järjestelykysymys, mutta oppilaitokset osaavat tyypillisesti olla tässä asiassa erittäin joustamattomia. Yksittäinen opiskelija on tämän arroganssin ja byrogratiakoneiston edessä aika yksin.

Summa summarum. Ei ole suurikaan ihme, että osallistuminen ei tällaisessa artikkelin kuvaamassa tilanteessa houkuttele. Saman kaltaisessa tilanteessa on korkeakouluopiskelijoiden lisäksi myös moni yrittäjä eikä em. ryhmiä ole osattu täysin reservipalveluksen sosiaalietuuksissa täysimääräisesti huomioida. Lähtökohtana kun on savupiipputeollisuuden aikakauden palkansaajan ansiomenetyksen ja työnantajan asevelvollisen työntekijän työpanoksen menetyksen kompensoiminen. Muita järjestelmä ei edes kykene tunnistamaan.

Asia vain on niin, että todellisuudessa ihmiset eivät ole niin vain irroitettavissa yhteiskunnan rattaista. Ei edes lakipykälällä tai sotilaskäskyllä, vaikka aluetoimiston pomppamajuri karjuisi kuinka kovaa tahansa. Tarkoituksenmukaisuuden vuoksi on tärkeää, että tavoitetila ja vallitseva todellisuus saataisiin mahdollisimman hyvin kohtaamaan, koska muuten järjestelmä toimii ainoastaan paperilla ja on muilta osin hyödytön. Yhteiskunnassa on kyllä paljon joutilastakin väkeä työvoimareservissä, joten ainakin heidän tulisi olla valmiina singahtamaan palvelukseen koska tahansa, joskin heidän tosiasiallinen palveluskelpoisuus ja -halukkuus ovat hieman hämärän peitossa.

Toki tilanne on teoriassa mahdollinen, mutta todellisuudessa kyse on pelkästä saivartelusta. 1,5vko poissaolo fuksivuonna ei myöhästytä kenenkään valmistumista. Surullista, että yksi valtakunnan ykkösmedioista lähtee tällaista julkaiseman, mutta joku motiivi heitä kai ajaa. Luulen, että loppujen lopuksi on kaikkien yhteinen etu, että tällaiset yksilöt jäävät armeijan vahvuudesta pois, sillä eipä siellä paljoakaan tehdä miehillä, joita ei maan puolustaminen kiinnosta.

Sellaisiakin opintojaksoja korkeakouluissa tiedetään olevan, jotka kestävät esimerkiksi puolivuotta ja jonkun osasuorituksen tekemättä jättäminen tarkoittaa uutta yritystä seuraavana vuonna. Tämä luonnollisesti aiheuttaa hyvin helposti valmistumisen viivästymisen, mikä käytännössä tarkoittaa laskennallisesti puhdasta persnettoa yksilölle itselleen. Asia itsessään olisi hyvinkin yksinkertainen järjestelykysymys, mutta edellyttäisi oppilaitoksilta joustavuutta, jota niillä tunnetusti on erittäin vähän. Tässä tilanteessa yksittäinen opiskelija on suuren kasvottoman koneiston edessä aika avuton ja joutuu tekemään valintoja.

Jos kirjoittaja on ollut esimerkiksi edellä kuvatun kaltaisessa tilanteessa, niin ymmärrän hänen tekemänsä ratkaisun, koska se on hyvin looginen ja hänen kannaltaan viisas valinta - varsinkin jos maanpuolustus ei muutenkaan ole lähimpänä sydäntä olevien asioiden top-10 joukossa, kuten se monella tavallisella ihmisellä ei olekaan. Näiden ihmisten "kuplan" sisällä kirjoittajan valinta on hyvin linjassa vallitsevien asepalvelusta koskevien näkemysten ja mielikuvien kanssa eikä aiheuta esimerkiksi yhteisön paheksuntaa.

Yleisesti ja erikseen nimimerkki @Ingsoc otti jo mielestäni hyvin kantaa asepalveluksen sosiaaliseen statukseen nykypäivän ja lähitulevaisuuden Suomessa, joten en lähde sitä uudelleen toistamaan. Se on kuitenkin tekijä, jonka olemassaolo kannattaa tiedostaa ja merkitys huomioida. Tähän kansaa on ilmeisen tietoisesti valtavirtaistettu ja kohti tätä tavoitetilaa myös ns. valtamedia on määrätietoisesti omassa viestinnässään pyrkinyt. Lopulta niitetään täsmälleen sitä satoa, mitä on kylvetty.



Tämä on itsessään hyvä vakavan pohdinnan ja keskustelun paikka. En kaikesta huolimatta ole täysin vakuuttunut, että Suomessa ollaan vielä valmiita käymään tästä aiheesta avointa ja ennakkoluulotonta keskustelua.

Itse kävin pari koko lukuvuoden kestänyttä kurssia ja koskaan ei ollut ongelmia seminaarien/harjoitusten/välikokeiden/tenttien kanssaongelmia, kunhan ajoissa sopi ja oli mahdollisesti valmis hiukan ekstraa tekeään, mikäli esteitä tai päällekkäisyyksiä ilmeni. Aivan varmasti joustoa löytyy, kunhan asian osaa oikein esittää. Ja edelleen puhutaan fuksivuoden opinnoista, jolloin 1,5vko poissaolo, tai jopa koko kurssin käymättä jääminenkään, ei vaikuta valmistumiseen. Syventävien opintojen kohdalla tilanne olisi tietenkin toinen. Kyllä tässä vaikuttaa hyvin vahvasti sille, että kyseessä on kirjoittajan kohdalla priorisointikysymys, ja tämä oman elämänsä pronssimitalisti olisi saanut kouluasiat hoidettua sillä tarmolla, jolla hän on yrittänyt vapautusta itselleen venkoilla.

 

[koponen]

Mutta kun sitä esimiestä (tai sellaiseksi itseään väittävää) ei ole mikään pakko ottaa vastaan, saati jollakin tavalla verkostoitua.

Juu, ei ole. Silti yhteydenotolla voi olla paljonkin vaikutuksia, enemmän myönteisiä kuin kielteisiä. Tuomalla asian todelliseksi a) lusmut livistävät -> mies / nainen tilalle b) välinpitämättömät tunnistetaan c) jokin osa porukasta voi liittyä elefanttijonoon. Itse tyydyn vähään. Jokainen paremmin kartalla oleva ja paremmin hommansa hanskaava sotilas on askel oikeaan suuntaan.

Itse suhtautuisin erittäin pidättäytyvästi tuntemattomaan henkilöön joka epävirallisesti ottaisi yhteyttä ja haluaisi keskustella minun sa-tehtävistä.

Eipä ilman PV myötävaikutusta kannatakaan soitella "tällä mjämmämmäätöneinen, SA-sijoituksistasi soittelen, mikäs se tilanne sinulla nyt olikaan?". Ihan eri asia on se, jos SA-esimies on fiksu ja etenee ammattisotilaiden avulla. Kun yhteys ja sitä kautta luottamus on luotu, niin jatko on luontevaa. Enkä ymmärrä mitä epävirallista siinä on jos poikkeusolojen tehtävään sijoitettu tekee sitä työtä joka siihen kuuluu. Mitäpä luulette (ammattitaitoisten) ammattisotilaiden tekevän oman joukkonsa osalta? Jos hyväksytään ajatus siitä että reserviläinen voi toimia huonommin, vaikka on asetettu samaan asemaan, on otettu pitkä ja ikävä askel väärään suuntaan doktriinimme mukaisen SA-kokoonpanon osalta.

Ettei nyt kuulosta vaahtosuiselta, niin kirjoitettakoon että minusta on ihan OK, että kenttäarmeijan kokoonapanossa on ja pysyy suuret määrät rauhan aikana passiivisena pysytteleviä, sijoitettuja sotilaita. Tavoitteena se, että rungot muodostetaan lähtökohtaisesti peruskuviota paremmin informoidusta ja enemmän harjoitelleesta väestä on kuitenkin olennaisen tärkeä. Ei ole komppapäällikkökursseja kuin ennen, ei.

 

[Laamanator]

Toki tilanne on teoriassa mahdollinen, mutta todellisuudessa kyse on pelkästä saivartelusta. 1,5vko poissaolo fuksivuonna ei myöhästytä kenenkään valmistumista. Surullista, että yksi valtakunnan ykkösmedioista lähtee tällaista julkaiseman, mutta joku motiivi heitä kai ajaa. Luulen, että loppujen lopuksi on kaikkien yhteinen etu, että tällaiset yksilöt jäävät armeijan vahvuudesta pois, sillä eipä siellä paljoakaan tehdä miehillä, joita ei maan puolustaminen kiinnosta.


Itse kävin pari koko lukuvuoden kestänyttä kurssia ja koskaan ei ollut ongelmia seminaarien/harjoitusten/välikokeiden/tenttien kanssaongelmia, kunhan ajoissa sopi ja oli mahdollisesti valmis hiukan ekstraa tekeään, mikäli esteitä tai päällekkäisyyksiä ilmeni. Aivan varmasti joustoa löytyy, kunhan asian osaa oikein esittää. Ja edelleen puhutaan fuksivuoden opinnoista, jolloin 1,5vko poissaolo, tai jopa koko kurssin käymättä jääminenkään, ei vaikuta valmistumiseen. Syventävien opintojen kohdalla tilanne olisi tietenkin toinen. Kyllä tässä vaikuttaa hyvin vahvasti sille, että kyseessä on kirjoittajan kohdalla priorisointikysymys, ja tämä oman elämänsä pronssimitalisti olisi saanut kouluasiat hoidettua sillä tarmolla, jolla hän on yrittänyt vapautusta itselleen venkoilla.

Mistä tiedät, että todellisuudessa kysymys on pelkästä saivartelusta eikä todellisesta tarpeesta? Kirjoittajan mahdollisilla motiiveilla voidaan spekuloida vaikka loputtomiin, mutta jos esimerkkitapauksessa 1,5 viikon poissaolo tuottaa kohtuuttomia hankaluuksia, niin ymmärrän sen tarkoittavan silloin jotain sen tyyppistä skenaariota, jossa näinkin lyhyt poissaolo kaataisi esimerkiksi 6 kuukautta kestävän opintojakson, siirtäen sen opintojen myöhempään ajankohtaan. Se riittää jo helposti viivyttämään valmistumista, minkä lisäksi ei ole aivan tavatonta sekään, että myöhempien kurssien esitietovaatimuksena voi olla aikaisessa vaiheessa suoritettaviin perusopintoihin kuuluvia kursseja, jolloin tämän kirjoituksessa mainitun "suuren ja raskaan" opintojakson kaatuminen voi muodostaa suuremmankin showstopperin opinnoissa etenemiselle. Tällaiset sudenkuopat eivät ole lainkaan tuntemattomia ja johtuvat yksinomaan oppilaitoksen joustamattomuudesta sekä kankeaksi tehdyistä rakenteista.

Jos lähtötilanne on edes osittain edellä kuvatun mukainen, niin kertausharjoitukseen osallistuminen vaatisi tässä tapauksessa yksilöltä melkoista uhrimieltä sotilaallisen maanpuolustuksen hyväksi. Kirjoittajan tekemä ratkaisu onkin täysin odotettu, jos kyseessä on esimerkiksi suureen enemmistöön kuuluva tavallinen ihminen, jota ei sotilastouhut puhuttele aivan erityisellä tavalla. Jokainen tekee ratkaisunsa omista lähtökohdistaan ja järjestelmän väliinputoajaksi on turha ryhtyä eikä omien opintojen ja toimeentulon vaarantaminen tällaisen asian takia nauti kovin suurta suosiota tämän foorumin edustaman "kuplan" ulkopuolella. Samanlaisia kannustinloukkuja myös monet yrittäjät tai "yrittäjämäisesti työskentelevät" joutuvat kohtaamaan, koska normeissa reservin harjoituksiin käsketty asevelvollinen on lähtökohtaisesti aina perinteisen savupiipputeollisuuden tyypillisessä työsuhteessa oleva palkansaaja tai työtön.

Tällaiset kannustinloukut ja sudenkuopat ovat ensisijaisesti järjestelmän ongelma, joiden ei tule missään olosuhteissa koitua yksilön vahingoksi. Sen vuoksi ne tulee tunnistaa ja korjata.

 

[skärdis]

Eipä ilman PV myötävaikutusta kannatakaan soitella "tällä mjämmämmäätöneinen, SA-sijoituksistasi soittelen, mikäs se tilanne sinulla nyt olikaan?". Ihan eri asia on se, jos SA-esimies on fiksu ja etenee ammattisotilaiden avulla. Kun yhteys ja sitä kautta luottamus on luotu, niin jatko on luontevaa. Enkä ymmärrä mitä epävirallista siinä on jos poikkeusolojen tehtävään sijoitettu tekee sitä työtä joka siihen kuuluu. Mitäpä luulette (ammattitaitoisten) ammattisotilaiden tekevän oman joukkonsa osalta? Jos hyväksytään ajatus siitä että reserviläinen voi toimia huonommin, vaikka on asetettu samaan asemaan, on otettu pitkä ja ikävä askel väärään suuntaan doktriinimme mukaisen SA-kokoonpanon osalta.

Tutustuminen ja yhteydenpito on ok, mutta sen on alettava käsketyn kh:n yhteydessä. Se on ainoa oikea tapa varmistaa, että on oikeat henkilöt kyseessä.

Senkin jälkeen on syytä muistaa, että yksittäisellä ressulla ei ole mitään velvollisuutta seurustella esimiehensä kanssa muutoin kuin käsketyissä harjoituksissa.

Ettei nyt kuulosta vaahtosuiselta, niin kirjoitettakoon että minusta on ihan OK, että kenttäarmeijan kokoonapanossa on ja pysyy suuret määrät rauhan aikana passiivisena pysytteleviä, sijoitettuja sotilaita. Tavoitteena se, että rungot muodostetaan lähtökohtaisesti peruskuviota paremmin informoidusta ja enemmän harjoitelleesta väestä on kuitenkin olennaisen tärkeä. Ei ole komppapäällikkökursseja kuin ennen, ei.

Tuosta olen täysin samaa mieltä ja tuo on oikeastaan asevelvollisuusarmeijan vahvuuksia.

 

[Honcho]

Mistä tiedät, että todellisuudessa kysymys on pelkästä saivartelusta eikä todellisesta tarpeesta? Kirjoittajan mahdollisilla motiiveilla voidaan spekuloida vaikka loputtomiin, mutta jos esimerkkitapauksessa 1,5 viikon poissaolo tuottaa kohtuuttomia hankaluuksia, niin ymmärrän sen tarkoittavan silloin jotain sen tyyppistä skenaariota, jossa näinkin lyhyt poissaolo kaataisi esimerkiksi 6 kuukautta kestävän opintojakson, siirtäen sen opintojen myöhempään ajankohtaan. Se riittää jo helposti viivyttämään valmistumista, minkä lisäksi ei ole aivan tavatonta sekään, että myöhempien kurssien esitietovaatimuksena voi olla aikaisessa vaiheessa suoritettaviin perusopintoihin kuuluvia kursseja, jolloin tämän kirjoituksessa mainitun "suuren ja raskaan" opintojakson kaatuminen voi muodostaa suuremmankin showstopperin opinnoissa etenemiselle. Tällaiset sudenkuopat eivät ole lainkaan tuntemattomia ja johtuvat yksinomaan oppilaitoksen joustamattomuudesta sekä kankeaksi tehdyistä rakenteista.

Jos lähtötilanne on edes osittain edellä kuvatun mukainen, niin kertausharjoitukseen osallistuminen vaatisi tässä tapauksessa yksilöltä melkoista uhrimieltä sotilaallisen maanpuolustuksen hyväksi. Kirjoittajan tekemä ratkaisu onkin täysin odotettu, jos kyseessä on esimerkiksi suureen enemmistöön kuuluva tavallinen ihminen, jota ei sotilastouhut puhuttele aivan erityisellä tavalla. Jokainen tekee ratkaisunsa omista lähtökohdistaan ja järjestelmän väliinputoajaksi on turha ryhtyä eikä omien opintojen ja toimeentulon vaarantaminen tällaisen asian takia nauti kovin suurta suosiota tämän foorumin edustaman "kuplan" ulkopuolella. Samanlaisia kannustinloukkuja myös monet yrittäjät tai "yrittäjämäisesti työskentelevät" joutuvat kohtaamaan, koska normeissa reservin harjoituksiin käsketty asevelvollinen on lähtökohtaisesti aina perinteisen savupiipputeollisuuden tyypillisessä työsuhteessa oleva palkansaaja tai työtön.

Tällaiset kannustinloukut ja sudenkuopat ovat ensisijaisesti järjestelmän ongelma, joiden ei tule missään olosuhteissa koitua yksilön vahingoksi. Sen vuoksi ne tulee tunnistaa ja korjata.

Juuri näin tämä asia on. Itsekin pidän näitä julki-itkuja suurella todennäköisyydellä pelkkänä julkisena ripittämisenä millä yritetään perustella oma haluttomuus jollakin hienommalla perusteella, mutta on varsin pitkälle vietyä väittää etteikö voisi tulla tilanteita, jossa asialla on merkittävät henkilökohtaiset vaikutukset. Tämä asia riippuu paljon (=aivan liikaa) siitä että vastapuolella on ihminen jolla on oikea halu auttaa maanpuolustajaa tekemään hommansa. Se, että itselle on sattunut joustavia, luonneviattomia kumppaneita opintoihin liittyen ja työnantajapuolella parhaimmillaan isänmaallisia patruunoita jotka läpsäyttävät kertaamaan menijää selkään ja lupaavat maksaa reserviläispalkan ja normaalipalkan erotuksen vapaaehtoisesti, ei tarkoita sitä, etteikö siellä voi olla myös joku vanha luonnevikainen ilkimys taikka henkilökohtaisista syistä katkeroitunut henkilö, jos vaikka jotkut varastetut varsikengät korpeavat vielä vuosien jälkeen. Asialla voidaan spekuloida loputtomiin, mutta kukaan ei sitä pysty varmasti valheeksikaan todistamaan.

Nyt en puhu mistään tapauksista missä olisi ollut kivampi viettää aikaa jotenkin muuten tai että tulee pieniä taloudellisia menetyksiä, mutta jos vaikkapa vaakakupissa on yrittäjämäisesti työskentelevällä se, että onko varaa ostaa parin kuukauden päästä lapsille joululahjat ja ruokaa pöytään, niin en jaksaisi mennä syyttämään ketään kategorisesti rintamakarkuriksi. Muuten ollaan jo niin syvällä kurkkusalaatinvärisessä kuplassa, että tulee mieleen muutamat muut "unelmat" joiden tavoitteiden edestä voidaan täysin jättää huomiotta se, että kaikilla ei välttämättä ole vastaavan hyvä tilanne kuin ehkä itsellä on. Kuten tiedätte, minä pidän asevelvollisuutta arvossa ja siinä on elementtejä jotka ovat jopa itseisarvon oloisia, mutta siltikin - rauhanajan maanpuolustus ei saa olla "hullun hommaa" jossa oletuksena ja ihanteena on se, että sen eteen voi joutua tekemään eeppisen tason henkilökohtaisia/perhekohtaisia uhrauksia.

Maanpuolustuksella suojellaan kaikkea hyvää, ei uhrata sitä rauhan aikana. Tätä asiaa ei voi kaataa yksilön niskaan, vaan tilanteen olisi oltava se, että kohtuuttomasti asioita hankaloittava oppilaitos / työnantaja saa laajaa ja julkista paheksuntaa. Jokin julkistamismenettely pitäisi olla, fakta on se että jokainen Suomessa toimiva yritys saa hyötyä sotilaallisesta maanpuolustuksesta (esim. maariskiä ei pidetä isona investointien kannalta vaikka meillä on imperialistisen roistovaltion tavoin puuhasteleva toimija vieressä ja emme ole sotilaallisesti liittoutuneita!) ja tällöin ei voida lähteä siitä, että sillä on oikeus tuosta vain lyödä kohtuuttomuuksia kun pitäisi jokin panoskin asian eteen antaa esim. avaintyöntekijän parin viikon poissaolon vuoksi.

Olisi vinkeää tietää, miten suhtauduttaisiin vaikkapa Israelissa sellaiseen firmaan joka ei "päästä" työntekijöitään ilman kohtuuttomia ongelmia ja uhrauksia osallistumaan maanpuolustukseen. Ja oppilaitokseen joka tekee vastaavaa oppilailleen. Veikkaanpa ettei sellaista katsota hyvällä, eikä asiaa kaadeta näiden ihmisten niskaan. Meillä tilanne on kuitenkin se, että osa valtionhallinnostakin on avoimesti sotilaallisen maanpuolustuksen tai ainakin asevelvollisuuden vastainen. Jos yksilö menee harjoitukseen, merkitään kylmiin dokumentteihin että tämä ja tämä ressu kävi harjoituksessa ja that's it. Jos kakka kaatuu niskaan tavalla tai toisella, onko valtion puolelta odotettavissa merkittävästi apua? Veikkaan että ei, AY-järjestö saattaisi auttaa jos se ei ole mikään luonnevikaisten tanttojen ompeluseura mutta sekään ei välttämättä ole mikään relevantti toimija jossain hieman erikoistuneemmassa ammattikunnassa. Jos asia tehtäisiin kuten pitää, löytyisi Yle:n sivuilta (tai edes Ruotuväestä) "protestilista" yrityksistä ja oppilaitoksista jotka ovat vaikeuttaneet väkensä pääsyä kertaamaan - sieltä voisi sitten boikotoida päätöksissään kyseisiä scumbagejä ja poliitikot löisivät kyseisiä oppilaitoksia uhkaamalla esim. tukien menetyksillä sanktiona. Kuulostaako utopialta Suomessa? Niinpä...

 

[roopeluhtala]

rauhanajan maanpuolustus ei saa olla "hullun hommaa" jossa oletuksena ja ihanteena on se, että sen eteen voi joutua tekemään eeppisen tason henkilökohtaisia/perhekohtaisia uhrauksia.

Jos valtio korvaisi kaikille maanpuolustukseen osallistuville tästä aiheutuvat kustannukset, kenenkään maanpuolustukseen osallistuvan ei tarvitsisi tehdä osallistumisen takia uhrauksia.

Tätä asiaa ei voi kaataa yksilön niskaan, vaan tilanteen olisi oltava se, että kohtuuttomasti asioita hankaloittava oppilaitos / työnantaja saa laajaa ja julkista paheksuntaa.

Paheksunnan sijasta olisi varmaan tehokkaampaa korvata oppilaitokselle/työntantajalle kertausharjoituksiin osallistumisesta koituvat järjestelykustannukset, jolloin kannustin hankaloittamiseen poistuisi.

Meillä tilanne on kuitenkin se, että osa valtionhallinnostakin on avoimesti sotilaallisen maanpuolustuksen tai ainakin asevelvollisuuden vastainen.

Itse vastustan asevelvollisuutta juuri siitä syystä, että sen seurauksena kustannukset kaadetaan maanpuolustukseen osallistuvien varusmiesten niskaan. Vapaaehtoismallissa palveluksen aiheuttamat kustannukset jouduttaisiin korvaamaan nykyistä suuremmalla päivärahalla: http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/KAK42010/KAK42010Poutvaara.pdf

"Asevelvollisuus vastaa miehille asetettua ylimääräistä veroa, joka kerätään rahan sijasta pakollisena työpalveluna.

Vapaaehtoisuuteen pohjaavan mallin kustannuksia kauhistelevilta voi kysyä, onko oikein sysätä asevelvollisuuden taloudellinen taakka lähes kokonaan nuorille itsenäistä elämäänsä aloitteleville miehille? Eikö olisi oikeudenmukaista, että maanpuolustukseen sitoutuville miehille ja naisille maksettaisiin kohtuullinen korvaus menetetyistä työtuloista ja viivästyneestä urakehityksestä? Kustannukset tulisi rahoittaa kaikilta kansalaisilta perittävillä veroilla."

 

[Honcho]

Paheksunnan sijasta olisi varmaan tehokkaampaa korvata oppilaitokselle/työntantajalle kertausharjoituksiin osallistumisesta koituvat järjestelykustannukset, jolloin kannustin hankaloittamiseen poistuisi.

Tästä voimme olla harvinaisen samaa mieltä. Mutta maanpuolustus ei valitettavasti ole niitä asioita, joihin kovin helposti saisi "piikin auki", paradoksaalisesti uusiin sotavehkeisiin saa helpommin hyväksynnän kuin tällaiselle reservin koulutuksen tukemiselle.

E: Kyse ei kuitenkaan ole aina kustannuskysymyksestä. Esim. oppilaitoksen tapauksessa joustavuudesta tai -mattomuudesta päättävä henkilö ei välttämättä ole mitenkään sidoksissa rahoituspuoleen...

 

[Ingsoc]

Tässä on nyt aika monipuolisesti käsitelty näitä kysymykseen liittyviä ongelmia.

Puolustusvoimien ei pidä mennä siihen, että korkeakouluopiskelijoita vapautettaisiin kertausharjoituksista. Hyvin usein kertausharjoitukset kun ovat oman sodanajan joukon harjoituksia ja niitä ei niin sanotusti voi suorittaa myöhemmin. Puolustusvoimissa ei myöskään riitä ammattitaito määrittämään, kuinka pakottava joku tarve osallistua opintoihin on vaikka 1.10-14.10.2017? Korkeakouluista on kuulunut sellaista viestiä, että Bolognan prosessi on tuonut yhä enemmän vaatimuksia läsnäolopakosta ja opiskelijoiden osalta sitä akateemista vapautta on viety vähitellen pois. Ammattikorkeakouluissahan läsnäolopakko on ollut tosiasia aina ja henkilöstöksikin on valikoitunut sitä vähemmän joustavaa ja omasta asemasta ja korvaamattomuudestaan huolestunutta porukkaa. Yleensä asemastaan ja arvostuksestaan epävarma ihminen on ehdoton. "Ei Jani-Petteri sinä et voi olla pois satujumppa koulutuksesta kertausharjoitusten vuoksi. Se on pedagogisesti niin tärkeä juttu, että et voi suorittaa niitä syksyn opintoja, jos se on suorittamatta. Sanot sille kertausharjoitus yli-kapteenille, että et voi olla pois!" Toki foorumilla on silmäänpistävää, että tässä asiassa kyllä ymmärretään byrokratian ja pätemisen uhreiksi joutuneita. Sen sijaan alempien luokkien osalta kysymys on lähinnä osaamisen puutteesta ja haluttomuudesta parantaa omaa asemaa.

Puolustusvoimathan yritti parantaa pisteitään korkeakouluopiskelijoiden silmissä 2000-luvun alussa myöntämällä varsinkin upseerikoulutuksen suorittaneille opintoviikkoja. Yllättäen puolustusvoimat ei huomioinut sitä, että oppilaitokset itse päättävät vastaavuuksista. Eli ne opintoviikot hyväksyttiin täysimääräisesti hyväksi lähinnä susirajan AMK-opistoissa. Etelän tiedekorkeakouluissa ne pääsääntöisesti aiheuttivat vain hymyilyä. Jos torjuntavoittoakatemian tutkinnon status on vähintään epäilyttävä tiedemaailmassa, niin ei RUK:n opinnotkaan mitään suurta arvostusta nauti.

 

[baikal]

Terve Roope pitkästä aikaa!

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen vihoviimeinen henkilö sanomaan mitään tautofoniasta, syyllistyn siihen itsekin tavantakaa.

Pliis, Roope, ei tarvitse aloittaa alusta. Palstaa lukeneet ovat varsin kohtuudella valistettuja agendastasi. Koeta pitää ainakin kohtuudessa toistavuuden synti.

 

[baikal]

paradoksaalisesti uusiin sotavehkeisiin saa helpommin hyväksynnän kuin tällaiselle reservin koulutuksen tukemiselle.

Tai siltä ainakin näyttää.

 

[Talvela]

Jos valtio korvaisi kaikille maanpuolustukseen osallistuville tästä aiheutuvat kustannukset, kenenkään maanpuolustukseen osallistuvan ei tarvitsisi tehdä osallistumisen takia uhrauksia.



Paheksunnan sijasta olisi varmaan tehokkaampaa korvata oppilaitokselle/työntantajalle kertausharjoituksiin osallistumisesta koituvat järjestelykustannukset, jolloin kannustin hankaloittamiseen poistuisi.



Itse vastustan asevelvollisuutta juuri siitä syystä, että sen seurauksena kustannukset kaadetaan maanpuolustukseen osallistuvien varusmiesten niskaan. Vapaaehtoismallissa palveluksen aiheuttamat kustannukset jouduttaisiin korvaamaan nykyistä suuremmalla päivärahalla: http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/KAK42010/KAK42010Poutvaara.pdf

"Asevelvollisuus vastaa miehille asetettua ylimääräistä veroa, joka kerätään rahan sijasta pakollisena työpalveluna.

Vapaaehtoisuuteen pohjaavan mallin kustannuksia kauhistelevilta voi kysyä, onko oikein sysätä asevelvollisuuden taloudellinen taakka lähes kokonaan nuorille itsenäistä elämäänsä aloitteleville miehille? Eikö olisi oikeudenmukaista, että maanpuolustukseen sitoutuville miehille ja naisille maksettaisiin kohtuullinen korvaus menetetyistä työtuloista ja viivästyneestä urakehityksestä? Kustannukset tulisi rahoittaa kaikilta kansalaisilta perittävillä veroilla."

Se että joku aina maksaa hengellään sodissa ei ole mikään iso periaattellinen kustannuskysymys sinulle? Oletko sinä valmis kuolemaan minkään muun puolesta kuin itsesi?

 

[Honcho]

Tässä on nyt aika monipuolisesti käsitelty näitä kysymykseen liittyviä ongelmia.

Puolustusvoimien ei pidä mennä siihen, että korkeakouluopiskelijoita vapautettaisiin kertausharjoituksista. Hyvin usein kertausharjoitukset kun ovat oman sodanajan joukon harjoituksia ja niitä ei niin sanotusti voi suorittaa myöhemmin. Puolustusvoimissa ei myöskään riitä ammattitaito määrittämään, kuinka pakottava joku tarve osallistua opintoihin on vaikka 1.10-14.10.2017? Korkeakouluista on kuulunut sellaista viestiä, että Bolognan prosessi on tuonut yhä enemmän vaatimuksia läsnäolopakosta ja opiskelijoiden osalta sitä akateemista vapautta on viety vähitellen pois. Ammattikorkeakouluissahan läsnäolopakko on ollut tosiasia aina ja henkilöstöksikin on valikoitunut sitä vähemmän joustavaa ja omasta asemasta ja korvaamattomuudestaan huolestunutta porukkaa. Yleensä asemastaan ja arvostuksestaan epävarma ihminen on ehdoton. "Ei Jani-Petteri sinä et voi olla pois satujumppa koulutuksesta kertausharjoitusten vuoksi. Se on pedagogisesti niin tärkeä juttu, että et voi suorittaa niitä syksyn opintoja, jos se on suorittamatta. Sanot sille kertausharjoitus yli-kapteenille, että et voi olla pois!" Toki foorumilla on silmäänpistävää, että tässä asiassa kyllä ymmärretään byrokratian ja pätemisen uhreiksi joutuneita. Sen sijaan alempien luokkien osalta kysymys on lähinnä osaamisen puutteesta ja haluttomuudesta parantaa omaa asemaa.

Puolustusvoimathan yritti parantaa pisteitään korkeakouluopiskelijoiden silmissä 2000-luvun alussa myöntämällä varsinkin upseerikoulutuksen suorittaneille opintoviikkoja. Yllättäen puolustusvoimat ei huomioinut sitä, että oppilaitokset itse päättävät vastaavuuksista. Eli ne opintoviikot hyväksyttiin täysimääräisesti hyväksi lähinnä susirajan AMK-opistoissa. Etelän tiedekorkeakouluissa ne pääsääntöisesti aiheuttivat vain hymyilyä. Jos torjuntavoittoakatemian tutkinnon status on vähintään epäilyttävä tiedemaailmassa, niin ei RUK:n opinnotkaan mitään suurta arvostusta nauti.

Minä sain heitinmiehen puolen vuoden koulutuksesta 34 opintoviikkoa. Luin niistä hyväksi talouden ja rahoituksen AMK-opinnoissa muistaakseni 0 ov. Ymmärtääkseni RUK-taustaiset opiskelukaverinikaan eivät edes yrittäneet hyödyntää opintoviikkojaan mitenkään. Lähtökohtana kuitenkin että olisi opiskellessa opittava se käsiteltävä asia. Työelämässä ei inttimuistelot auta, toki etenkin johtajakoulutuksen suorittaneille saattaa olla kertynyt jonkinlaista itsetuntemusta ja -varmuutta mistä nyt ei haittaa ole lainkaan. Mutta opintoviikkoajatus on huvittava.

 

[roopeluhtala]

Tästä voimme olla harvinaisen samaa mieltä. Mutta maanpuolustus ei valitettavasti ole niitä asioita, joihin kovin helposti saisi "piikin auki", paradoksaalisesti uusiin sotavehkeisiin saa helpommin hyväksynnän kuin tällaiselle reservin koulutuksen tukemiselle.

Kertausharjoitusten joustavuutta voisi kehittää myös siten, että PV julkaisisi netissä kalenterin tulevista kertausharjoituksista, ja reserviläiset voisivat hakeutua nettilomakkeella oma-aloitteisesti itselleen sopiviin harjoituksiin. Tästä ei koituisi juurikaan lisäkustannuksia, eikä pakollisten harjoitusten aiheuttamia järjestelyongelmia syntyisi.

 

[Nenialas Idook]

Kertausharjoitusten joustavuutta voisi kehittää myös siten, että PV julkaisisi netissä kalenterin tulevista kertausharjoituksista, ja reserviläiset voisivat hakeutua nettilomakkeella oma-aloitteisesti itselleen sopiviin harjoituksiin. Tästä ei koituisi juurikaan lisäkustannuksia, eikä pakollisten harjoitusten aiheuttamia järjestelyongelmia syntyisi.

Tämä käyttäjäystävällinen vaihtoehto ei valitettavasti oikein kuulosta joukkotuotantoa tukevalta tominnalta. Ennenhän MPK:n toiminta oli tuollaista, nykyisin sekin tuntuu olevan enemmän maakuntajoukkojen joukkotuotantoon tähtäävää. Edes tyyli "Teille on määrätty vuodelle 2017 nn kertausharjoituspäivää. Osoitteessa www.kertausharjoitus.fi voitte valita itsellenne sopivan ajankohdan" ei oikein tuntuisi auttavan sodan ajan joukon kouluttamista, puhumattakaan sitten toisesta tavasta ymmärtää ehdotus "Teille on määrätty vuodelle 2017 nn kertausharjoituspäivää. Valitkaa itseänne kiinnostava kertausharjoitus vuodelle 2017 luettelosta osoitteessa www.kertausharjoitus.fi."

 

[Lunni]

Koska en halunnut riskeerata opiskelujani puolentoista viikon kertausharjoituksen takia

Aikoinaan AMK:ssa oli tentti ja yli-ope sitten painotti kuinka siitä ei missään nimessä saanut olla pois. Luokan takaa nousi käsi ja ja kuului ilmoitusluonteisella äänellä:
- "Mä olen sit poissa tosta tentistä."
- "?? No, mutta miksi?"
- "Mulla on kertausharjoitukset tolla viikolla."
- "No, teet sitten kokeen seuraavalla viikolla."

On se vaikeeta, se elämä, joutuu avaamaan suunsa ja sopimaan kuinka asiat hoidetaan.

 

[baikal]

Aikoinaan AMK:ssa oli tentti ja yli-ope sitten painotti kuinka siitä ei missään nimessä saanut olla pois. Luokan takaa nousi käsi ja ja kuului ilmoitusluonteisella äänellä:
- "Mä olen sit poissa tosta tentistä."
- "?? No, mutta miksi?"
- "Mulla on kertausharjoitukset tolla viikolla."
- "No, teet sitten kokeen seuraavalla viikolla."

On se vaikeeta, se elämä, joutuu avaamaan suunsa ja sopimaan kuinka asiat hoidetaan.

Väitän, että 99-prosenttisesti homma toimii juuri näin.

 

[Rintamakarkuri]

Puolustusvoimathan yritti parantaa pisteitään korkeakouluopiskelijoiden silmissä 2000-luvun alussa myöntämällä varsinkin upseerikoulutuksen suorittaneille opintoviikkoja. Yllättäen puolustusvoimat ei huomioinut sitä, että oppilaitokset itse päättävät vastaavuuksista. Eli ne opintoviikot hyväksyttiin täysimääräisesti hyväksi lähinnä susirajan AMK-opistoissa. Etelän tiedekorkeakouluissa ne pääsääntöisesti aiheuttivat vain hymyilyä. Jos torjuntavoittoakatemian tutkinnon status on vähintään epäilyttävä tiedemaailmassa, niin ei RUK:n opinnotkaan mitään suurta arvostusta nauti.

Itse sain etelän tiedeyliopistossa hyväksiluettua armeijan johtajakoulutuksesta 4ov, jotka menivät vapaavalintaisiin opintoihin, enkä kyllä huomannut tämän hymyilyä aiheuttaneen, kun saman teki moni muukin useammalla tieteen alalla.

Edit. Nopealla tutkailulla tuota samaa mahdollisuutta tarjoaa useampikin yliopisto vielä tänäkin päivänä.

 

[Honcho]

Väitän, että 99-prosenttisesti homma toimii juuri näin.

Oma mutu: n. 95%

Suhteutettuna vaikka tähän:

"Psykopatian on huomattu olevan yleisempää johtavassa asemassa olevien henkilöiden keskuudessa, ja eräiden selvitysten mukaan jopa 4 % toimitusjohtajina toimivista henkilöistä täyttää psykopatian kriteerit.
---
Kymmenen ammattia joissa psykopaatteja esiintyy eniten, ovat järjestyksessä: toimitusjohtaja, asianajaja, mediatyöntekijät (TV ja radio), myyntimiehet, kirurgit, toimittajat, poliisit, uskontojen johtohahmot, kokit ja julkishallinnon työntekijät."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykopatia

 

[Ingsoc]

Itse sain etelän tiedeyliopistossa hyväksiluettua armeijan johtajakoulutuksesta 4ov, jotka menivät vapaavalintaisiin opintoihin, enkä kyllä huomannut tämän hymyilyä aiheuttaneen, kun saman teki moni muukin useammalla tieteen alalla.

No sittenhän muistikuvani olivat täysin oikeita. Eli noista hyvitettiin muutaman opintoviikon verran. Ja tosiaankin oli aikamoinen pettymys eräille, kun olivat saaneet sen käsityksen, että ovat lähes jumalan valittuja.

Hymyily terminä on ehkä sievistelyä tässä yhteydessä. Tunnen eräänkin vänrikin, joka ei ollut tyytynyt muutaman opintoviikon hyväksilukemisiin ja teki asiasta valituksen. Kyseinen varaväen vänrikki oli käytännössä naurettu pihalle.

En sitten tiedä on kirjoitustyylini ehkä liian vaativa lukijoille? Varsinaisesti piikki oli suunnattu puolustusvoimien suuntaan, eikä tarkoitus suinkaan ollut vittuilla asevelvollisten kustannuksella.

Puolustusvoimat ilmeisesti kuvitteli reilu 15 vuotta sitten, että se on taho joka määrittelee normeja yhteiskunnassa oman toimialueensa ulkopuolella. Käytännössä noita opintojen vastaavuuksia olisi kannattanut miettiä yhdessä arvostettujen opinahjojen kanssa, sen sijaan, että lätkittiin opintoviikkoja papereihin Stetson-Harrison menetelmällä.