Reserviläiskirje

Reserviläiskirje


  • Äänestäjiä yhteensä
    270
Pistetään tämä ajatusvirta tähän ketjuun, kun reserviläiskirje ja sitä seuranneet kertauskutsut ovat aktivoineet oman armeijaporukkani toiminta- ja ajatusmaailmaa.

Kokemus viikon kovasta kertauksesta, jota edelsi kolmen päivän erillinen koulutus, oli liian paljon huonojen inttimuistojen kertausta: odottelua erinnäisissä asioissa ihan liikaa, perusmeininkiä "kohta pääsette huoltamaan" yms muut lupaukset ja sitten aikataulut pissivätkin, nuoret (öbaut 10v nuoremmat) upseerit kohtelivat ressuja kuin mitään tajuamattomia, taitamattomia varusmiehiä, kuppikuntaisuutta eli pääosa jengistä kotiutunut vain vähän aikaa sitten (sinänsä hyvä, että verevät kertaavat!) mutta sekaan sullottu "muita" eli vanhoja partoja.
No hyvääkin: kutsutaan vanhojakin! Paljon muutosta tapahtunut itse toiminnassa ja sai uutta tietoa ja taitoa. Paljon enemmän pitäisi itse kerrata asioita, joka on tietysti teknisesti hieman hankalaa täältä siviilistä käsin.
Loppupäätelmä: resursseja (Kh-vuorokausia, rahaa, reissujen aikaa) menee hukkaan odottelun ja turhautumisen myötä, vaikka osaamistakin karttuu. Kertauksien aikataulutusta, sisältöä ja koulutusta voisi skarpata (valitettavan samaa kuin MPK:n kursseihin kohdistuva nurinani). Mutta hyvä, kun kertauttavat.
 
Pistetään tämä ajatusvirta tähän ketjuun, kun reserviläiskirje ja sitä seuranneet kertauskutsut ovat aktivoineet oman armeijaporukkani toiminta- ja ajatusmaailmaa.

Kokemus viikon kovasta kertauksesta, jota edelsi kolmen päivän erillinen koulutus, oli liian paljon huonojen inttimuistojen kertausta: odottelua erinnäisissä asioissa ihan liikaa, perusmeininkiä "kohta pääsette huoltamaan" yms muut lupaukset ja sitten aikataulut pissivätkin, nuoret (öbaut 10v nuoremmat) upseerit kohtelivat ressuja kuin mitään tajuamattomia, taitamattomia varusmiehiä, kuppikuntaisuutta eli pääosa jengistä kotiutunut vain vähän aikaa sitten (sinänsä hyvä, että verevät kertaavat!) mutta sekaan sullottu "muita" eli vanhoja partoja.
No hyvääkin: kutsutaan vanhojakin! Paljon muutosta tapahtunut itse toiminnassa ja sai uutta tietoa ja taitoa. Paljon enemmän pitäisi itse kerrata asioita, joka on tietysti teknisesti hieman hankalaa täältä siviilistä käsin.
Loppupäätelmä: resursseja (Kh-vuorokausia, rahaa, reissujen aikaa) menee hukkaan odottelun ja turhautumisen myötä, vaikka osaamistakin karttuu. Kertauksien aikataulutusta, sisältöä ja koulutusta voisi skarpata (valitettavan samaa kuin MPK:n kursseihin kohdistuva nurinani). Mutta hyvä, kun kertauttavat.

Ettet vain olisi hiukan vaativa? Ei harjoitus ole mikään auskultantin oppitunti.

Mitä reserviläisten suunnittelemiin harjoituksiin tulee, jos joku itseni suunnittelema aikataulu takkuaa, sanon vain, että nämä on just niitä intin touhuja. Jos taas virkamiehen puolella asioita pallotellaan, sanon, että nämä on just niitä intin touhuja. Kuuluu homman luonteeseen. Junailu on oma lajinsa. Jotkut ovat hyvin taitavia ja luovia ja osaavat kantaa vastuuta ja tehdä päätöksiä, jotkut miettivät ja pallottelevat vastuuta.

Kun olin ensi kerran MPK:n tehtävissä muuna kuin tetsettijoukon johtajana, kysyin harjoituksen johtajalta (osallistujia n. 60) perjantaina klo 17, mitä hän tarvitsee. Hän sanoi: "Hommaatko jostain ajoneuvoja? Meillä ei ole yhtään." Kyllä siinä tekee mieli lähteä takavasemmalle.

Saksalaisilla sotilailla oli aikanaan sana kaikkiin puutteisiin: besorgen. Se tarkoittaa osapuilleen: järjestä jostain.
 
Kaikesta päätellen on silti myös niin, että varusmiespalveluksen arvostelu laahaa ja kovaa mukana koko armon reserviläisajan. Olen tästä varsin varma. Joten nuorukaiset, jotka luette näitä, mutta intti on vielä käymättä: käykää se intti kunnolla, ottakaa itsestänne vähän mittaa ja hoitakaa tehtävänne hyvin.

Veikkaan, että esim. pari kiitettävää tai erinomaista arvostelua tai huomiota, jotka ilmestyvät arvostelulirpakkeeseen määrittävät sijoituksen hyvin pitkälle tuleviin. Ja toimii varmasti toisin päin myös. Omalla kohdallani, vähän yllättäenkin, on käynyt juuri näin.

Melko pitkälle samaa mieltä, mutta onneksi on poikkeuksiakin: toisessa threadissa kuvailin miten oman sotilaspassini yleisarvostelu "suli" vastoin muiden paperieni todistusvoimaa jouduttuani (mielestäni syyttä) parin skapparin hampaisiin, vaikka aina pyrin hommani parhaani mukaan suorittamaan, enkä koskaan jättänyt annettua tehtävää kesken. "Sotaleikeistä" oikein nautin!

Neljästi PV kuitenkin näki parhaaksi kutsua minua kertaamaan ja kolmasissa kh:ssani Niinisalossa vuosituhannen alussa harjoituksen johtaja kapt. "A" oikein lähestyi minua iltanuotiolla ja ihmetteli kahdenkesken ääneen papereitani menemättä tarkemmin niiden yksityiskohtiin. Kerroin hänelle em. "tapauksestani" ja hän tuntui ymmärtävän ja vahvistikin joitain omia käsityksiäni. Hänen silmissään ennakko-odotukset minusta ja nähdyt suoritukseni eivät ilmeisesti olleet korreloineet, ja hän sanoi sen suoraan. Olin nimittäin silloin sijoitukseltani "lähettiupseeri" (joo - mikä v... se on?!! Yritin googlatakin ennen harjoitusta.), mutta koska harjoitukseen kutsuttu tiedustelu-upseeri oli "no-show", toimin siinä hommassa oman toimeni ohella - ilmeisesti menestyksellä, koska seuraavana itsenäisyyspäivänä tuli toinen ruusuke.

Neljännet kh:t tämän vuosikymmenen alussa sen sijaan oli ihan "kiva kokemus" itselleni, mutta tällä kertaa Moottoroidun taisteluosaston yhden komppanian kantaupseeripäällikkö oli saikulla, joten kuorma-autollinen reserviupseereja huseerasi viikon metsässä lähes omin nokkinensa - toki kovasti suunnitelmia papereille ja kartoille tuhertaen - mutta luulenpa niiden tuotosten joutuneen lopulta "mappi-Ö:hön". Mukava viisipäiväinen kuitenkin!

Tämä sijoitus päättyi kuitenkin viime keväänä, kun 40 vuotta tuli täyteen. Tämän tiedän siksi, kun alkuvuodesta olin vielä vahvuudessa. Ilmeisesti "ällitällejä" ei riitä ihan kaikille keski-ikäisille äijille. Sic transit gloria mundi...
 
Viimeksi muokattu:
Mikähän se idea reservinostoväen pitämisestä listoilla on? Kyllä tämän pitäisi olla niin että reservinostoväelle pitäisi olla mahdollisuus harjoitteluun vaikka omalla kustannuksella (ilman vaimon/työnantajan esteitä ;)) tai sitten vapautus koko reservistä. Mulle kelpais vaikka poistoluokan varusteet (ne oman inttiajan M62:et puvut etc varustelekasta) ja voisin maksaa patruunatkin reservirynkyn verryttelystä. Itte voitais opiskella materiaalit ja suunnitella harjoitus. Ja tätä voisi kutsua vaikka suojeluskunnaksi kun ennen niillä oli vastaava funktio.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä tämän pitäisi olla niin että reservinostoväelle pitäisi olla mahdollisuus harjoitteluun vaikka omalla kustannuksella

Toki onkin! Kaverini kanssa rakensin perikunnan metsään ihan oman AMPUMARADAN!, oikein poliisin hyväksymän. :D (Tai siis virallisesti se on siis "vähäinen ampumapaikka", reilusti alle 10 000 laukausta vuodessa.) Luonnonvallit kolmeen suuntaan ja lailliset etäisyydet alueen muuhun asutukseen + vaimennetut aseet. Että meillä on kivaa! Siellä on metallipleittejä eri etäisyyksille ja oikeaoppinen potero valmistuu toivottavasti vielä tänä vuonna. Järki päässä siellä tietysti touhutaan, mutta kieltämättä joku "wanhempi ratamestari" voisi saada herneen nenäänsä. Joidenkin mielestä kun Oikeaa Ammuntaa on vain lappu silmän edessä isopistoolein ja kääntyvin tauluin.
 
Viimeksi muokattu:
Mikähän se idea reservinostoväen pitämisestä listoilla on? Kyllä tämän pitäisi olla niin että reservinostoväelle pitäisi olla mahdollisuus harjoitteluun vaikka omalla kustannuksella (ilman vaimon/työnantajan esteitä ;)) tai sitten vapautus koko reservistä. Mulle kelpais vaikka poistoluokan varusteet (ne oman inttiajan M62:et puvut etc varustelekasta) ja voisin maksaa patruunatkin reservirynkyn verryttelystä. Itte voitais opiskella materiaalit ja suunnitella harjoitus. Ja tätä voisi kutsua vaikka suojeluskunnaksi niin pysyis noi suvakit loitolla.

Jokaiseen helvetin ketjuun pitää upottaa maahanmuuttokriittisiä käsitteitä?
Mitä järkeä? Nykyään on muotia perustelu: läpällä. Läpällä tehdään kaiken-
laista.
 
Saksalaisilla sotilailla oli aikanaan sana kaikkiin puutteisiin: besorgen. Se tarkoittaa osapuilleen: järjestä jostain.

Pikku-OT...eikös suomalaisetkin puhuneet "besorkkaamisesta". Parhaimmillaan jotain lainaamisen ja varastamisen välimaastosta, pahimmillaan jälkimmäistä ihan puhtaasti.
 
Jokaiseen helvetin ketjuun pitää upottaa maahanmuuttokriittisiä käsitteitä?

Joo, huumori on taitolaji. Sinänsä tausta-ajatus oli kuitenkin sellainen että maanpuolustukselta putoaa pohja jos rajat avataan (rajattomassa maailmassa ei ole maita..), Suojeluskunnilla oli vissi maanpuolustuksellinen funktio ja tietyt mielipiteet nyt vaan sattuvat osumaan tilastollisesti yhteen. Olet kuitenkin oikeassa että viestin alkuperäinen asiasisältö hukkui sopimattomaan sanavalintaan. joten korjasin sen.
 
Pistetään tämä ajatusvirta tähän ketjuun, kun reserviläiskirje ja sitä seuranneet kertauskutsut ovat aktivoineet oman armeijaporukkani toiminta- ja ajatusmaailmaa.

Kokemus viikon kovasta kertauksesta, jota edelsi kolmen päivän erillinen koulutus, oli liian paljon huonojen inttimuistojen kertausta: odottelua erinnäisissä asioissa ihan liikaa, perusmeininkiä "kohta pääsette huoltamaan" yms muut lupaukset ja sitten aikataulut pissivätkin, nuoret (öbaut 10v nuoremmat) upseerit kohtelivat ressuja kuin mitään tajuamattomia, taitamattomia varusmiehiä, kuppikuntaisuutta eli pääosa jengistä kotiutunut vain vähän aikaa sitten (sinänsä hyvä, että verevät kertaavat!) mutta sekaan sullottu "muita" eli vanhoja partoja.
No hyvääkin: kutsutaan vanhojakin! Paljon muutosta tapahtunut itse toiminnassa ja sai uutta tietoa ja taitoa. Paljon enemmän pitäisi itse kerrata asioita, joka on tietysti teknisesti hieman hankalaa täältä siviilistä käsin.
Loppupäätelmä: resursseja (Kh-vuorokausia, rahaa, reissujen aikaa) menee hukkaan odottelun ja turhautumisen myötä, vaikka osaamistakin karttuu. Kertauksien aikataulutusta, sisältöä ja koulutusta voisi skarpata (valitettavan samaa kuin MPK:n kursseihin kohdistuva nurinani). Mutta hyvä, kun kertauttavat.

Olinpa tuossa kertauksissa minäkin. (uuden sijoituksen perusteella) Meitä oli vanhoja ja sitten TOSI vanhoja! Tekemisen meininki oli kova. Tuloksia tuli ja isot viskaalit olivat tyytyväisiä (ei pelkästään paraatipuheissa) jossain asioissa kokemus on RAUTAA. Täytyy sanoa, että ko. harjoitus avarsi näkemystä ja lisäsi luottamusta puolustusvoimien toimintaan.
 
Viimeksi muokattu:
En mä koneella istu...kännykkää naputtelen leikkipuistossa, tuttipullohommissa tai kakkavaippaspesialistina. Keeps me sane. Parhaillaan täysistunnossa :D Mutta kyllä, aion mä mennä kunhan Maslowin hierarkian alimmat vaiheet hieman paremmin täyttyvät. Onhan se MPK ehkä tuossa love/belonging -kohdalla?

Maslowr.png


Siltikin...olisi oikeasti hauska nähdä palvelustietoni.
Sitten tilaat vain ne tietosi aluetoimistosta mistä näet asevelvollisuusrekisteriin naputellut tietosi ja arvostelusi ;)
 
No ei ilmeisesti @niceduck tai @late347 kumpikaan ole käynyt kertaamassa. Varusmiesaikana pidetään muodollisista seikoista kiinni. Kertauksissa tuota herroittelua harjoitetaan lähinnä muodollisissa tilanteissa kuten (pataljoonan) käskynjaossa, kun ilmoitetaan oppitunti tai ilmoittaudutaan alistuksena toisen joukon johtajalle. Myös kun alainen kuittaa käskyn vastaanotetuksi laitetaan usein "herra (arvo) mukaan, joko tosissaan, tai piristyksen vuoksi. Tämä koskee omia kokemuksia reserviläisenä komppanianpäällikkönä. Ryhmä ja joukkuetasolla tuskin ollaan näin muodollisia. Se ettei koko ajan herroitella ei tietenkään vapauta siitä että hommat suoritetaan säntillisesti.

Komppanian päällikkönä ei ole yhdyssana! Kyllä päällikön pitää osata kotimaiset kielet, eikö?
 
Sitten tilaat vain ne tietosi aluetoimistosta mistä näet asevelvollisuusrekisteriin naputellut tietosi ja arvostelusi ;)

Vaatii kai fyysisen käynnin paikalla. En saanut kuin suppeat tiedot kun pyysin postitse.
 
Missä vaiheessa nuokin sijoitukset muuttuvat?
 

Tämä oli vissiin keski-ikä 50v heeboille. Voisivat vielä selventää tiedotuksessa sitä, että sotatilanteessa veri lentää ja vähän nuorempaa sijoittamatonta väkeä tarvitaan rutosti paikkaamaan haavoittuneiden riveihin jättämiä aukkoja. Muuten ei ole staying poweria.

Edit: Mutta erinomainen päänavaus silti!
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top