Reservin käyttö valmiutta kohotettaessa

JR49

Respected Leader
"Tästä ryhmästä täydennetään joukkoja tai muodostetaan uusia joukkoja." Näin reserviläiskirjeessä todettiin.
Jäin miettimään, mitä se käytännössä tarkoittaa. Uudet joukot tarvitsevat varmaankin varustuksen, ja mitä meillä on jäljellä ylimääräistä mitä jakaa näille? Rynkkyjä ja tetsareita? Eli vartiokomppanioita pystyttäisiin pykäämään nopeasti pystyyn?

Täydennyksistä, täydennysmiesten pitäisi osata samat peliliikkeet kuin rintamalla olleidenkin, jotta homma pysyisi tehokkaana. Toisin sanoen viimeistään LKP:n toisena päivänä kaikki reservissä olleet pitäisi käskyttää koulutuskeskuksiin, jotta olisi sitten sitä osaavaa reserviä täydennykseksi. Tärkeää varsinkin sen vähäisenkin kh-kierron ulkopuolella olleille.
Mitä mieltä olette, kuis kulkis?
 
"Tästä ryhmästä täydennetään joukkoja tai muodostetaan uusia joukkoja." Näin reserviläiskirjeessä todettiin.
Jäin miettimään, mitä se käytännössä tarkoittaa. Uudet joukot tarvitsevat varmaankin varustuksen, ja mitä meillä on jäljellä ylimääräistä mitä jakaa näille? Rynkkyjä ja tetsareita? Eli vartiokomppanioita pystyttäisiin pykäämään nopeasti pystyyn?

Täydennyksistä, täydennysmiesten pitäisi osata samat peliliikkeet kuin rintamalla olleidenkin, jotta homma pysyisi tehokkaana. Toisin sanoen viimeistään LKP:n toisena päivänä kaikki reservissä olleet pitäisi käskyttää koulutuskeskuksiin, jotta olisi sitten sitä osaavaa reserviä täydennykseksi. Tärkeää varsinkin sen vähäisenkin kh-kierron ulkopuolella olleille.
Mitä mieltä olette, kuis kulkis?

Kulkee tietysti miten kulkee. Joukkojen täydentäminen reservistä ei ole niin toivotonta kuin äkkiä luulisi. Osaava, taistelukokemusta omaava runko on hyvä opettaja ja perehdyttäjä, parempi kuin koulutuskeskus kuunaan. Kokonaan uusi yksikkö on aina uusi yksikkö, jonka pitää hankkia tulikaste ja kannukset, kokenut joukko on pari askelta edellä. Siihen on täykkärin jopa turvallisempaa sujahtaa sekaan kuin seisoa täysin uuden yksikön rivissä odottamassa sankaritekojen alkamista. Paitsi jos uskoo holywoodin tarinoita, joiden mukaan vietnamtäykkärit syötiin aamupalaksi ja persraiskattiin jo saattuekopterissa ja annettiin loppu vietkongille lunnaina.
 
Täydennysmiehet ennen vanhaan: Juuri koulutuskeskuksesta päässyt nuorukainen saapuu jakovarusteineen hissuksiin linjaan, ja tulee arasti kyselemään joukon komentajaa herroitellen kaikkia. Isällisesti sitten tulokkaalle näytetään kaikki väijypaikat vanhempien taistelijoiden toimesta. Vanhemmat ja kokeneemmat hieman taivastelevat naiivia nuorukaista. Jos kyseessä on kaunokirjallinen romaani, kuolee nuorukainen toki ensimmäisenä iltana tyhmänrohkeuden ja kokemattomuuden seurauksena.

Täydennysmiehet nykyisin: Jääkärijoukkueen varajohtaja juoksee hengästyneenä 25-vuotiaan joukkueenjohtajan luokse, ja sanoo puuskuttaen "Ei jumal.... sieltä tulee täydennysmiehiä, taitavat olla MPnettiläisiä". Joukkueenjohtaja valahtaa aivan kalpeaksi ja kiroaa karkeasti..."Mistä p-leestä minua oikein rangaistaan!". Nämä kolmenkympin ja kuudenkympin välillä olevat häiriköt nähdään lähinnä häiriötekijöinä sotkemassa nuorempien ja koulutetumpien asiallisia sotaponnisteluja. Peräsuolessa PERKin läpi salakuljetetut kalliit erikoisvarusteet päällä osa tästä sakista on niin yli-innokasta että on lähdössä Bundeswehrin ylijäämä-kenttälapiot teroitettuna heti rynnäkköön viidensadan geelipohjaisissa maihareissaan paljastaen huolella valmistellut väijypaikat. Mukana on kaikenkarvaista sakkia, jopa joku joka ei koskaan ikinä missään ole saanut päivääkään sotilaskoulutusta, mutta osaa tappaa vaikka "goat starella" talossa ja puutarhassa kenet vaan miten vaan kädet sidottuina selän taakse ja silmät peitettyinä. Joku pienenä poikana pari kuukautta kehnohkoa sotilaskoulutusta saanut ja sen jälkeen lähinnä siemenlingolla taistellut suurperheen kolmekymppinen isä vaahtoaa taisteluintoaan ja uhrimieltään pelkoaan peittääkseen muiden pudistellessa päätään epäuskoisina. Kortongin sisällä niellyllä kännykällä googletetaan ja kuolataan erilaisia tyttökuvia. Siellä täällä käydään kovaäänistä keskustelua, keksitään mahdollisimman ilkeitä nimityksiä Vladimir Putinille joita muut käyvät jonossa ilmoittamassa tykkäävänsä. Välillä syntyy keskustelu siitä onko asevelvollisuus hyvä vai huono systeemi, pari jannua (tai ainakin saman henkilön eri persoonallisuudet) väittävät että ei ja saavat noin kymmenen-kahdenkymmenen innokkaan puolustajan vihat päällensä. Molemmat osapuolet ilmoittavat voittaneensa kyseisen keskustelun, kuten aina ennenkin. Erilaisista asejärjestelmistä käydään kiivasta keskustelua, joissa mielipiteet ovat jakaumaa "tosi loistava - täysi paska" eikä mitään välimuotoja. Samoin aiheesta "kuinka kauan Suomi kestää" jossa vaihteluväli on se, että Suomi valtaa Pietarin ja Kuolan niemimaan helposti siihen että Suomi kestää korkeintaan 8 minuuttia jos ei viimeistään eilen liity NATO-jäseneksi. Joku UKK:n näköinen PERKin herra esittää rauhallisia, mutta piiloupseerien mielestä piiloupseerivihamielisiä ja yleisesti ottaen varsin kaikkea epäileviä lausuntoja, joissa sarkastinen de facto -sivistyssanan käyttö syö herkkähermoisimpien mielenterveyttä.

"Ei voi olla totta", huokailevat nuoret jääkärit väsyneinä. "Mihin me tarvitaan ryssiä kun on tällaisia täydennysmiehiä...perhanan Siilasmaa ja reserviläiskirje!"
 
Kulkee tietysti miten kulkee. Joukkojen täydentäminen reservistä ei ole niin toivotonta kuin äkkiä luulisi. Osaava, taistelukokemusta omaava runko on hyvä opettaja ja perehdyttäjä, parempi kuin koulutuskeskus kuunaan. Kokonaan uusi yksikkö on aina uusi yksikkö, jonka pitää hankkia tulikaste ja kannukset, kokenut joukko on pari askelta edellä. Siihen on täykkärin jopa turvallisempaa sujahtaa sekaan kuin seisoa täysin uuden yksikön rivissä odottamassa sankaritekojen alkamista. Paitsi jos uskoo holywoodin tarinoita, joiden mukaan vietnamtäykkärit syötiin aamupalaksi ja persraiskattiin jo saattuekopterissa ja annettiin loppu vietkongille lunnaina.
Olet lukenut eri tarinoita. Itselle tuli mieleen vuoden -44 täydennysmiehet omilta rintamilta. Se on totta, että pienemmät tappiot joukko kärsii, mikäli on kokeneempia rinnalla opettamassa.

Varsinaisesti halusin herätellä keskustelua siitä näkökulmasta, miten tätä syrjään pantua reservin osaa alettaisiin käyttää valmiutta nostettaessa. Itse pistäisin tietyn osan heti täydennyskoulutukseen, kun valmiiksi sijoitetut menevät tehtäviinsä. Jos (toivon mukaan koskaan ei) vakansseja aukeaa, niin viikonkin koulutusta saanut on eri mies. Kuka nämä kouluttaa ja missä? Taistelujoukoissa annetaan viimeisin silaus, mutta siellä ei varmasti ole aikaa muistella, kuinka kvkk:n vyölipas täytetään, ettei tule häiriöitä tms. Ne pitää olla hallussa, jonkun kouluttamana, jo ennakkoon.
Yksiköistä kun puhutaan, niin sodankäynnin nopeus on tänä päivänä sitä luokkaa, että jos niille pitää kalusto ostaa ja kouluttaa, niin ehtii seuraavaan rähinään korkeintaan. Kohteensuojausyksiköt tulevat ensimmäisenä mieleen, joiden perustamiseen ja hyötykäyttöön ajoissa on realistiset mahdollisuudet.
 
Olettaisin myös että täydennysmiehiä siirrellään alemman portaan joukoista seuraaviin. Nythän meillä on operatiiviset-alueelliset-paikalliset, joka periaatteessa on myös miehistön laatujärjestys, niin on mahdollista että ensimmäiset täydennykset otetaan alemmalta portaalta sopivista janttereista, ja alempia sitten täydennetään uusilla tulokkailla. Loputtomiin tätä ei tietenkään voi jatkaa, mutta ensimmäisten viikkojen aikana mahdollista.

Uskoisin kyllä että sijoittamattomien koulutusrumba alkaa pyöriä välittömästi, jotta tosiaan on sitä virkeää täydennystä saatavilla. PaikP:n organisaatioonkin näyttäisi kuuluvan 'taistelukoulutuskeskus'.
 
Yksiköistä kun puhutaan, niin sodankäynnin nopeus on tänä päivänä sitä luokkaa, että jos niille pitää kalusto ostaa ja kouluttaa, niin ehtii seuraavaan rähinään korkeintaan. Kohteensuojausyksiköt tulevat ensimmäisenä mieleen, joiden perustamiseen ja hyötykäyttöön ajoissa on realistiset mahdollisuudet.

Meillä ei ole edellytyksiä päättää sotatoimien kestoa, vain hyökkääjällä on. Sodankäynnin nopeus tänä päivänä? Noh, tänä päivänä käydään Ukrainassa sotaa joka muistuttaa enemmän 1. maailmansodan juoksuhautakamppailua kuin salamannopeaa strategista iskua. Irakissa ja Afganistanissa on sodittu toistakymmentä vuotta putkeen. Vastaavasti Israelin sodat ovat todella lyhyitä.

Me emme voi tietää emmekä päättää kuinka pitkä seuraava sota on. Siksi pitää varautua kaikkiin vaihtoehtoihin, tuntiluokasta vuosikausiin kestäviin.
 
Meillä ei ole edellytyksiä päättää sotatoimien kestoa, vain hyökkääjällä on. Sodankäynnin nopeus tänä päivänä? Noh, tänä päivänä käydään Ukrainassa sotaa joka muistuttaa enemmän 1. maailmansodan juoksuhautakamppailua kuin salamannopeaa strategista iskua. Irakissa ja Afganistanissa on sodittu toistakymmentä vuotta putkeen. Vastaavasti Israelin sodat ovat todella lyhyitä.

Me emme voi tietää emmekä päättää kuinka pitkä seuraava sota on. Siksi pitää varautua kaikkiin vaihtoehtoihin, tuntiluokasta vuosikausiin kestäviin.
230.000 miehen kenttäarmeija ei ole varautumista kaikkiin vaihtoehtoihin. Pidän sitä liian pienenä nykyiseen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen.
Sen uskottavuus voisi hieman nousta (mutta vain vähän, silloinkin ehkä), jos joku vaivautuisi kertomaan, miten suurta reserviämme hyödynnettäisiin näissä mainituissa tilanteissa. Viittaan kahteen edelliseen viestiini.
Mutta ehkä vastauksia ei ole kenelläkään, ainakaan julkiseen keskusteluun, kun sinäkin poimit lähinnä yksittäisen lauseen sodankäynnin nopeudesta. Mites olis sen sijaan lause: "Kuka nämä kouluttaa ja missä"?
 
Kyllä meille kaikille ne kiväärit löytyy, ja varmaan jotkut lämpösäteilyä vähentävät maastopuvut ja ydinsuojataikaviitat. Ja KESsit tuskin ihan heti loppuvat.

Eli ei kai tässä sentään AIVAN tyhjillä olla, jos todellakin lähdetään siihen että kerätään kokoon kaikki "tuulimyllyn pyörittäjätkin" (katsoin Talvisota-leffan hiljattain ja olen vain odottanut hetkeä että pääsen käyttämään tuota ilmaisua :D)

Edit: Mutta olisi se kieltämättä ihan jo pelotteenkin kannalta hyvä olla jonkinlainen JULKISESTI ilmaistu suunnitelma siitä miten tätä sijoittamatonta reserviä ruvetaan hyödyntämään ns. all-out tilanteessa. Jos tuolta itänaapurista jotenkin, jollakin tavalla kerättäisiin kasaan sellainen joukko kukkopillinsoittajia ja samovaarinlämmittäjiä myöten että jäätäisin alakynteen.
 
Olet lukenut eri tarinoita. Itselle tuli mieleen vuoden -44 täydennysmiehet omilta rintamilta. Se on totta, että pienemmät tappiot joukko kärsii, mikäli on kokeneempia rinnalla opettamassa.

Varsinaisesti halusin herätellä keskustelua siitä näkökulmasta, miten tätä syrjään pantua reservin osaa alettaisiin käyttää valmiutta nostettaessa. Itse pistäisin tietyn osan heti täydennyskoulutukseen, kun valmiiksi sijoitetut menevät tehtäviinsä. Jos (toivon mukaan koskaan ei) vakansseja aukeaa, niin viikonkin koulutusta saanut on eri mies. Kuka nämä kouluttaa ja missä? Taistelujoukoissa annetaan viimeisin silaus, mutta siellä ei varmasti ole aikaa muistella, kuinka kvkk:n vyölipas täytetään, ettei tule häiriöitä tms. Ne pitää olla hallussa, jonkun kouluttamana, jo ennakkoon.
Yksiköistä kun puhutaan, niin sodankäynnin nopeus on tänä päivänä sitä luokkaa, että jos niille pitää kalusto ostaa ja kouluttaa, niin ehtii seuraavaan rähinään korkeintaan. Kohteensuojausyksiköt tulevat ensimmäisenä mieleen, joiden perustamiseen ja hyötykäyttöön ajoissa on realistiset mahdollisuudet.

http://www.tapiolanreserviupseerit.fi/attachments/Gona_20100715.pdf

Lainaus GONA-lehdestä 1/2010:

Sotilasläänin Taistelukoulutusyksikkö on Puolustusvoimien uusi joukkotyyppi, joka on aloittanut toimintansa Etelä-Suomen
sotilasläänissä vuonna 2006. Tämä melkein 300 henkilön vahvuinen yksikkö toimii sekä sodan että rauhan aikana (SA&RA).

Toimintaan sitoutuneen sodan ajan tehtävä on tässä yksikössä. Puolustusvoimien suunnitelmissa yksikkö muodostuu yksikön
päälliköstä, varapäälliköstä, komento- ja huoltojoukkueesta, neljästä taisteluammuntajoukkueesta sekä koulutusjoukkueesta.

ESSL:n alueella on tehty hieman toisin. Täällä yksikössä on neljä koulutusjoukkuetta ja yksi taisteluammuntajoukkue. Yksikkö on
samanlainen kuin muutkin Puolustusvoimien sodan ajan joukot, mutta siihen ei tuoteta henkilöstöä varusmieskoulutuksen tai joukkojen
uudelleen sijouttamisen kautta, vaan yksikkö on henkilösijoitteinen eli jokaiseen tehtävään pyritään sijoittamaan siihen
parhaiten sopiva “vapaa” reserviläinen.

Taistelukoulutusyksikön tehtävät keskittyvät pääasiassa joukkojen perustamisen jälkeiseen koulutukseen, tuli
kysymykseen sitten joukkueen puolustusammunnat tai aselajikoulutus. Tätä tehtävää varten yksikkö harjoittelee rauhan aikana säännöllisesti omissa harjoituksissa sekä mm. toteuttamalla maakuntakomppanioiden vapaaehtoisia- sekä varsinaisia kertausharjoituksia.
Yksikön omissa harjoituksissa harjoitellaan kouluttajien kesken, tehtäviä vaihtaen, nousujohteisesti, aina muodollisesta
asekoulutuksesta vaativampiin simulaattorein toteutettaviin taisteluharjoituksiin ja ammuntoihin. Maakuntakomppanioiden harjoituksissa
puolestaan suunnitellaan ja toteutetaan “tilattuja” koulutuksia ja toimitaan ryhmän ja joukkueen kouluttajina.

Kouluttajana toimiminen vaatii reserviläiseltä hyvää perus- sekä aselajitaitojen osaamista ja uutena elementtinä sotilaspedagogista osaamista. Kouluttajana toimiessa, palautetta saadessa ja antaessa kuitenkin varmasti kehittyy niin koulutus-, esiintymis- kuin
johtamistaidoiltaan ja samalla myös perus- ja aselajitaidot kasvavat selkäytimeen, useiden toistojen kautta.
 
Viimeksi muokattu:
Onkohan nykypäivänä ihan kadonnutta kansanperinnettä ja sotahistoriaa samanlaiset linnoitustyöt, isolta osin ihan ihmisvoimin, joita teetettiin mm. työvelvollisilla viime sotien aikaan?

Onko siis nykyisin niin, että esim. krh-joukkueen katsotaan aina kaivavan itse heittimien asemat, jalkaväen suorittavan itse riittävän kaivautumisen nykyajan nopeasti liikkuvassa sodassa, ja kaikki isommat "maanrakennustyöt" hoidetaan konevoimin?

Pyydän jo etukäteen mitä nöyrimmin anteeksi tätä naiivia kysymystä (ja olemassaoloani :D )
 
Back
Top