RK-62 jää historiaan – huoli Suomen aseista

Mielenkiintoisempaa on mitä ihmiset luulevat nähneensä. Erinäisten todistajanlausuntojen mukaan Suomesta löytyy kymmenittäin salaisia Horneteja, helikoptereita Vekaranjärven luolista, sadoittain panssarivaunuja, tunnelit jotka kertojasta riippuen ovat kymmeniä tai tuhansia kilometrejä pitkiä jne.
 
Mielenkiintoisempaa on mitä ihmiset luulevat nähneensä. Erinäisten todistajanlausuntojen mukaan Suomesta löytyy kymmenittäin salaisia Horneteja, helikoptereita Vekaranjärven luolista, sadoittain panssarivaunuja,
Valemaaleja?
 

Todennäköisemmin vilkas mielikuvitus. Suomessa joudutaan pitämään ihan oikeaa sotakalustoakin ulkona, joten voin melkeinpä luvata, ettei valtavaa valemaalivarastoa säilötä luolissa. Ja määrien arvioiminen on todella vaikeaa muutenkin. Jos laitetaan esimerkiksi joukko lentokoneita paraatiriviin niin väitän, että suurin osa ihmisistä yliarvioi koneiden määrän reippaasti.
 
Mikäli kyseessä ei ole jonkin todellisuudentajun hämärtymisen aiheuttava mielenterveysongelma, niin ehkäpä kyseessä on käänteinen ilmiö Laamanatorin kuvaamasta joitain ressuja vaivaamasta pessimistisyydessä. Oireina henkilö uskottelee PV:n suorituskyvyn olevan parempi mitä se oikeasti on, kalustomäärien olevan reippaasti suurempia mitä ilmoitettu, jne.
 
Ilmeisesti suurin huoli m/62 -rynnäkkökivääreistä on jo koettu? Ainakin sen perusteella, että täällä on sivukaupalla voihkittu pv:n kenkäpolitiikkaa. Antoisaa kesksutelua, eihän siinä, mutta vahvasti oman aihepiirinsä asiaa.
 
Mikäli kyseessä ei ole jonkin todellisuudentajun hämärtymisen aiheuttava mielenterveysongelma, niin ehkäpä kyseessä on käänteinen ilmiö Laamanatorin kuvaamasta joitain ressuja vaivaamasta pessimistisyydessä. Oireina henkilö uskottelee PV:n suorituskyvyn olevan parempi mitä se oikeasti on, kalustomäärien olevan reippaasti suurempia mitä ilmoitettu, jne.

Totuus lienee taas kerran siellä puolivälissä. Tärkeimpien joukkojen tilanne on osin kohtalainen, mutta paljon puutteitakin löytyy. Eihän sillä rahalla, mitä meillä puolustukseen käytetään ole mitenkään mahdollista saada kaikille kaikkea.

Kysymyshän on toisaalta myös valinnoista, eli miten laadukasta tavaraa hankitaan. Puolustusvoimathan on ilmoittanut, että esim. varsikengät eivät edes ole pitkäaikaiseen säilytykseen soveltuvia, joten niitä hankitaan rajoitettuja määriä. Kengistä saisi säilytystä paremmin kestäviä valmistamalla ne laadukkaammista materiaaleista, mutta se taas pienentäisi radikaalisti määrää ja vähät kengät kuluisivat joka tapauksessa loppuun varusmiesten käytössä.

Luulin joskus varusmiesaikana, ettei huolella käytettyjä nahkasaappaita karmeampia jalkineita olekaan. Sittemmin sain kertauksissa käyttöön saman käsittelyn kokeneet varsikengät mallia 91 ja nyt tiedän paremmin. Sen koommin en ole mennyt harjoituksiin ilman omia varsikenkiä.
 
Se on kumma juttu miten kapiaisetkin uskovat tarinoihin joihinkin luolastoihin, jossa on irtinostettu torni tankista YK:n laskelmien huijaamiseksi...

Joukkojen varustaminen ei ole mikään uskonasia eikä se onnistu viidestä leivästä ja kahdesta kalasta taikomalla, kuten jotkut tuntuvat kuvittelevan. Vahvan järkähtämättömän uskon ja delfoin oraakkelin osaamisen sijaan kapiaisten henkilötyövuosia asian järjestelyyn liittyvät sangen moninaiset yksityisseikat vaativat sitäkin enemmän. Kyseessä on muun muassa se työ, jota eräässäkin ketjussa ylen kärkkäästi käsitellyt "toimistotyötä tekevät" lihavat ja huonokuntoiset sotilaan irvikuvat suorittavat.

Tavallinen kadunmies voi uskoa kaikenlaisiin luolastoihin, niiden Ameriikkaan asti yltäviin salaisiin tunneleihin, kymmeniin tuhansiin ilmassa leijuviin panssarivaunuihin ja vaikka siihen taikuuteenkin, mutta tällaisten uskomusten kosketuspinta itse asiaan on surrealistista scifiä, kuten myös höpinä niistä "luolastoista", joka on ties mistä hobittien fantasiamaailmasta.

Vaikka käsitteenä luolasto kuulostaa hurjan jännittävältä, niin lopulta vain marginaalinen murto-osa varastokapasiteetista on varastoluolatilaa.

Joukko-osastot varastoivat tyypillisesti oman joukkotuotantonsa tarvitseman koulutusmateriaalin ja järjestävät sen tarvitseman jakeluvarastoinnin. Lisäksi varusvarasto ei esimerkiksi ole mikään mittatilaustyötä tekevä räätälinliike, vaan vaatetusmateriaalia ulostava jakelupiste, jonka vaatekokojen tarjonta perustuu tilastoituun keskimääräiseen tarpeeseen, joka saattaa varjopuolenaan joskus tuottaa yli- tai alikasvaneelle asiakkaalleen lievän tuntemuksen epätasa-arvoisesta kohtelusta, tarjoten siten oivallisen mahdollisuuden vaikka mielensä pahoittamiseen.

Suomessa joudutaan pitämään ihan oikeaa sotakalustoakin ulkona.

Ei nyt sentään. Sitäpaitsi edes lähtökohtaisesti aivan äärettömän robusti itämainen hevimetalli ei säily ulkona seisoessaan kovin kauan käyttökelpoisena, vaan vaatii myös tarkoituksenmukaiset varastointiolosuhteet.
 
Ei nyt sentään. Sitäpaitsi edes lähtökohtaisesti aivan äärettömän robusti itämainen hevimetalli ei säily ulkona seisoessaan kovin kauan käyttökelpoisena, vaan vaatii myös tarkoituksenmukaiset varastointiolosuhteet.

No en tiedä onko tilanne muuttunut, mutta näin oli aiemmin. Toki itäkaluston vähentyessä tilalle hankitulle länsikalustolle on yleensä rakennettu varastotilat jos niitä ei aiemmin ole ollut.
 
Olen nähnyt valokuvia joissa Leopardeja säilytettiin pelkän katoksen alla.
On toki mahdollista, että kyseiset vaunut odottivat huoltoa, tai vastaavaa välivarastointia.
 
Olen nähnyt valokuvia joissa Leopardeja säilytettiin pelkän katoksen alla.
On toki mahdollista, että kyseiset vaunut odottivat huoltoa, tai vastaavaa välivarastointia.

Ulkona voi tosiaan tarkoittaa katospaikkaa, johon ajoneuvo on huputettu. Huppuun on tyypillisesti kytketty kuivuri tms. joka estää kosteuden kertymisen ajoneuvoon. Ulkosäilytys ei aina ole taivasalla säilyttämisen synonyymi. Saksassa kai aikanaan säilytettiin käsiin jääneitä itävaunuja niityllä luukut auki.
 
Kuivatussysteemit liittyvät tietysti pitkäaikaiseen säilytykseen, katokseen vaunut voidaan muutenkin ajaa vaikka seuraavaa harjoitusta odottamaan.
Suomeen ostetuista Leo-2A4:sta taisi olla varastointikuva Saksasta oikein ps-lehden kannessakin ja pitkässä katoksessa ne siinä näyttivät seisovan. Eihän sillä kait kovin isoa merkitystä ole vaunun sisätilojen kannalta seisovatko ne katoksessa vai kylmässä hallissa kun lämpötilan vaihtelu tuo sen kosteuden vaunun sisään kummassakin tapauksessa.

Ilman kierrätys vaunujen sisälle on järjestetty Parolan varuskunnan katoksissakin, seisovat ne siinä sitten pari päivää tai usemman kuukaudenkin. Ymmärtääkseni suurin osa kotimaisesta ps-kalustosta säilytetään kylmissä peltihalleissa ja ilmaa kierrätetään vaunun sisällä ettei kosteus kertyisi sisäpinnoille ns. kasteeksi asti. Mitä enemmän elektroniikkaa vaunu sisältää, sitä herkempi se on kosteudelle, en osaa sanoa kuinka näppärästi esim. tst-vaunujen A-hallinta/lämpökamerat on irroitettavissa ja säilöttävissä erikseen lämpimään tilaan. Joku"pelkkää patarautaa" sisältävä MtLb herää varmaa henkiin ja toimii moitteetta vaikka seisoisi taivasallakin. Sen olen myös nähnyt lehteen painettuna että jo sulatettuejn itävaunujen koneet käsiteltiin meillä varikolla korroosionestoaineilla pitkäaikaisvarastointiin sijoituksen yhteydessä ja roudattiin paikoilleen ilman oman koneen käynnistämistä.
 
Suomeen ostetuista Leo-2A4:sta taisi olla varastointikuva Saksasta oikein ps-lehden kannessakin ja pitkässä katoksessa ne siinä näyttivät seisovan. Eihän sillä kait kovin isoa merkitystä ole vaunun sisätilojen kannalta seisovatko ne katoksessa vai kylmässä hallissa kun lämpötilan vaihtelu tuo sen kosteuden vaunun sisään kummassakin tapauksessa.

Ilman kierrätys vaunujen sisälle on järjestetty Parolan varuskunnan katoksissakin, seisovat ne siinä sitten pari päivää tai usemman kuukaudenkin. Ymmärtääkseni suurin osa kotimaisesta ps-kalustosta säilytetään kylmissä peltihalleissa ja ilmaa kierrätetään vaunun sisällä ettei kosteus kertyisi sisäpinnoille ns. kasteeksi asti. Mitä enemmän elektroniikkaa vaunu sisältää, sitä herkempi se on kosteudelle, en osaa sanoa kuinka näppärästi esim. tst-vaunujen A-hallinta/lämpökamerat on irroitettavissa ja säilöttävissä erikseen lämpimään tilaan. Joku"pelkkää patarautaa" sisältävä MtLb herää varmaa henkiin ja toimii moitteetta vaikka seisoisi taivasallakin. Sen olen myös nähnyt lehteen painettuna että jo sulatettuejn itävaunujen koneet käsiteltiin meillä varikolla korroosionestoaineilla pitkäaikaisvarastointiin sijoituksen yhteydessä ja roudattiin paikoilleen ilman oman koneen käynnistämistä.

Omiin silmiin on osunut kuva rivistä Nasuja ja Toisella kertaa Bemareita tuollaisessa huppusäilytyksessä aaltopeltikatoksessa. Järjestely lienee kustannuksiltaan kohtuullinen ja teholtaankin riittävä. Kyllä kai kosteus haittaa kaikkien sähkölaitteiden toimintaa, joten kuivattamista kannattaa harrastaa yksinkertaisemmankin kaluston kohdalla, jos se on pidemmän aikaa pois ajosta.
 
Joka ikisessä varuskunnassa kalustoa on taivasalla sekä peltikatoksissa. Kiitos Senaatin vuokrien, ei pv:lla tule koskaan olemaan tarpeeksi rahaa parempaan varastointiin.

Varuskuntien ja Varikoiden lakkauttaminen supistaa entisestään rajallista säilytyskapasitettiia ja henkilökuntaa. Muun muassa Vaajakoskella sijainneen Suojeluvarikon lakkauttamisen myötä Lievestuoreen varikon piha-alueet täyttyivät suojeluvälinekolleista (mm Suojanaamareita). Kaikkein arimmalle materiaalille pystytettiin telttavarasto!

Mitäs luulette PKARPR:n yli 50 rakennuksessa säilytetyn? Varusmiesten majoituskasarmeja taisi olla neljä-viisi. Mihin mystiseen luolastoon luulette varastoidun materiaalin nyt siirtyneen? Ja oli siellä muutakin gamagutshaa kuin vain vahvuuksista poistuneen Jääkäriprikaati m/90 -kaluston. Jokainen varikko/varuskunta-leikkauskierros supistaa kenttä-armeijan SA-vahvuuksia enemmän kuin huomattavasti. Puhe varuskuntien pelkästä rauhanajan koulutustoiminnasta on silkkaa asiantuntemattomien aasien pskanjauhantaa. PKARPR osalta pelkäksi jalkaväen prikaatiksi leimautuminen oli myrkkyä. Perustamisvastuun alaisia joukkoja löytyi KAIKISTA maavoimien aselajeista. No eipä löydy enää.
 
Ihmettelen että näin paljon jaksetaan jauhaa huolestuneesti kokonaisuuden kannalta niinkin vähäpätöisistä asioista kuin varsikengät, alusvaatetus tai vaikkapa selkäreput.

Tosiasia on että isolla osalla kutsuttavasta reservistä on itsellään maastokelpoiset jalkineet jotka ovat ominaisuuksiltaan maastokelpoisemmat kuin Jalakset tai Sievit. Niille joilta ei sellaisia löydy, voidaan kyllä tarjota vaikkapa m/91:t tai m/05:t ja jos ne loppuvat kesken, ei ole suuren suuri temppu hankkia sekalaisia varsikenkiä lisää vaikkapa poikkeustilalain mahdollistamalla lunastusmenettelyllä vaikkapa erävälinevalmistajilta ja maahantuojilta. Tätä kautta saisi onnekas taistelija jälleen paremmat jatsarit kuin millä varusmiespalveluksensa on talsinut. Sama pätee alusvaatteisiin ja välivaatetukseen. Yhtenäistä paraatirivistöä ei toki saada paraatikatselmukseen, mutta se ei liene ajankohtaista ennen rauhansopimuksen allekirjoittamista.

Kiinnittäisin huomionne siihen että länsimaisissa ammattiarmeijoissa (Britannia, Ranska, Italia, Espanja) sotilaat saavat käyttöönsä firman tarjoamia kamoja alokaskaudelle jotka korvautuvat hyvin pian omahankintaisilla, paremmin käyttötarkoituksiinsa soveltuvilla välineillä joilla sitten palvellaan operaatioissa. Poikkeuksen tietysti muodostavat ulkoisesti näkyvimmät ja tunnistettavimmat pukineet.

Soisin mieluusti saman menettelyn saavan jalansijaa myös meillä. Henkilökohtaisten havaintojen perusteella näin on vähitellen tapahtumassakin pienessä mittakaavassa. Tästä kiitos kuuluu kasvavalle sotilaskaman tarjonnalle sekä valveutuneemmalle kouluttajaportaalle joka sen sallii.

Pimeätoimintamateriaalin osalta ei kannata olla huolissaan. Tavaraa tulee. Ei ehkä vieläkään ihan joka ukon välineeksi, mutta siten että taistelevat joukot eivät todellakaan tule jyrätyksi pimeässä. Tilanne on itseasiassa parempi kuin todennäköisimmällä vastustajalla.
 
Viimeksi muokattu:
Se ei tosiaan ole millään muotoa merkittävä asia onko varsikenkiä kaikille vai yhdelle kymmenestä. Kyllä porukalle jotain jalkinetta löytyy.

Täällä foorumilla on kuitenkin toisinaan syytetty suunnilleen rienauksesta, jos on rohjennut epäillä, ettei kaikille ehkä olekaan ihan kaikkea varattuna.

Se on kyllä huolestuttavaa, jos hankittua varustusta ei saada asiallisesti varastoitua.
 
Puhe varuskuntien pelkästä rauhanajan koulutustoiminnasta on silkkaa asiantuntemattomien aasien pskanjauhantaa. PKARPR osalta pelkäksi jalkaväen prikaatiksi leimautuminen oli myrkkyä. Perustamisvastuun alaisia joukkoja löytyi KAIKISTA maavoimien aselajeista. No eipä löydy enää.

Tiedät 100% varmasti, että joukko-osaston perustamisvastuu on täysin eri asia kuin varausmateriaalin varastointi, joka useimmissa tapauksissa on toisen hallintoyksikön (esim. HR) vastuulla. Myöskään tukeutuminen puolin ja toisin jopa yli puolustushaararajojen ei ole sekään perin vierasta. Tässä myöskään PKARPR ei ole (tai ollut) kaikki rikkaudet sisälleen hilloava poikkeus eikä sen mahdollinen leimautuminen "pelkän jalkaväen joukko-osastoksi" ainakaan siitä ole kiinni.

Muuhun vuodatukseen otan sen verran kantaa, että kysyn millä vuosikymmenellä (tai vuosituhannella) oikein elät? Sirkus kulkee, show jatkuu ja välillä ohjelma tai pellet vaihtuu. PKARPR:ssa on kuitenkin parin päivän päästä aika sammuttaa valot. Rauha tämän kunniakkaan joukko-osaston muistolle.

Omiin silmiin on osunut kuva rivistä Nasuja ja Toisella kertaa Bemareita tuollaisessa huppusäilytyksessä aaltopeltikatoksessa.

Kyseessä on niin sanottu kylmä-kuiva varastointiolosuhde, joka tarkoittaa sitä, että ilmankosteus on hupulla ja ilmankuivaimella hallittu, mutta lämpötila vaihtelee sääolosuhteiden vaikutuksesta. Karkeasti kuvailtuna se soveltuu esimerkiksi useimpien pyörä-/tela-ajoneuvojen ja tyhmän raudan pitkäaikaiseen varastointiin. Sen lisäksi kalustoa on tietysti myös määräajoin huollettava, vaikkei sitä edes käytettäisikään.
 
Muuhun vuodatukseen otan sen verran kantaa, että kysyn millä vuosikymmenellä (tai vuosituhannella) oikein elät? Sirkus kulkee, show jatkuu ja välillä ohjelma tai pellet vaihtuu. PKARPR:ssa on kuitenkin parin päivän päästä aika sammuttaa valot. Rauha tämän kunniakkaan joukko-osaston muistolle.

Esimerkki rakas Lamanaator, esimerkki. Koska Kontioranta on loppulaulua vaille lepo, en paljasta supersalaisia sotasalaisuuksia sen menneestä roolista kertoessani.
Vuoden päästä voin antaa vastaavanlaisia lausuntoja Kauhavan, Keuruun ja Lahden osalta. Nyt ne asiat ovat vielä hys-hys.
 
Kiinnittäisin huomionne siihen että länsimaisissa ammattiarmeijoissa (Britannia, Ranska, Italia, Espanja) sotilaat saavat käyttöönsä firman tarjoamia kamoja alokaskaudelle jotka korvautuvat hyvin pian omahankintaisilla, paremmin käyttötarkoituksiinsa soveltuvilla välineillä joilla sitten palvellaan operaatioissa. Poikkeuksen tietysti muodostavat ulkoisesti näkyvimmät ja tunnistettavimmat pukineet.

Soisin mieluusti saman menettelyn saavan jalansijaa myös meillä. Henkilökohtaisten havaintojen perusteella näin on vähitellen tapahtumassakin pienessä mittakaavassa. Tästä kiitos kuuluu kasvavalle sotilaskaman tarjonnalle sekä valveutuneemmalle kouluttajaportaalle joka sen sallii.

Tämä näkyy myös erittäin selkeästi suomalaisessa reserviläistoiminnassa, sillä entistä useammalla jää palloreput, M/05 varsikengät sekä telamiinankantolaite m/85 siviilivaatteiden kanssa autoon ja tilalla on käyttökelpoista varusmateriaalia. Monella maastopuku ja päähine/kypärä on se, mitä jakokamasta käytetään ellei sitten noitakin löydy omasta takaa. Ei ole tainnut olla ongelma.

Liikekannallepanoasioista kenties voidaan näin asioista tarkemmin tietämättä spekuloida jonkin verran ja mikään ei myöskään estä kritisoimasta Puolustusvoimien varusteita. Kyllähän siellä on paskaakin helmien seassa ja helmiä tuntuu ainakin harjoitusmateriaalin osalta olevan liian vähän tarpeeseen nähden. Toivottavasti varastoissa on tarpeeksi.

En kuitenkaan noin perskohtaisesti ole kovinkaan huolissani siitä millaiset kamppeet kruunu pystyy tarjoamaan. Otan tarpeelliset vehkeet kotoa mukaan (en aio luovuttaa niitä PERKin varkaille!) enkä kitise Anttilasta lunastettujen valkoisten tennissukkien tai lötkövartisten nilkanrikkojamaiharien M/05 kanssa. Tämä on jokaisen oma valinta. Minulla on käyttöä maastokelpoiselle varustukselle ihan jo omien ajanviettotapojeni kautta ja on mielekästä käyttää toimivia varusteita myös vihreissä ollessa.

Alushousujakin on kaapissa ihan tarpeeksi, enkä tarvitse linjastolta valkoisia Sloggin munapusseja. On aika loogista, että esimerkiksi alusvaatteita olisi hankittu vain rauhan-ajan varusmieskäyttöön. Mitä etua saadaan sillä, että koko kenttäarmeija pukeutuu vaikkapa M/05 boksereihin? Tai Kumitehtaan valmistamiin surkeisiin nahkasormikkaisiin. Tai...
 
Back
Top