Rotaatio rullaa

nat23w.jpg


Junnu suoritti onnistuneesti n. 160km marssin ja ansaitsi moisen merkin barettiinsa.
 
Poitsulla pieni 9 vrk syysloma. Loppu häämöttää ja gonameininkiä havaittavissa. Rivissä enään vain noin parikymmentä päivää.
 
Viimeksi muokattu:
Tää juttu ainakin on muuttunut vuosien saatossa. Kysymykseen; onkos paljon kuntsareita fikassa, vastaus on ; en mä tiedä. :eek: Eihän sitä yya-armeijassa muuta laskettukaan.

Ja tärkein :p eli ruk tanssiaisetkin vedetään nykyään maihareissa ja kurkkusalaatissa. On siinä pieni epäsuhta kun lady liihottaa sifongissa ja jätkä ramppaa päälle viidakko varustuksessa. Kait niitä harmaita suntis pukuja edes kurssillisen verran olisi kuvitellut olevan vielä jemmassa.
 
Kysyin pojalta.."Täh! että noin paljon kuntsareita??!"" Vastaus oili .. "juu ja kaikkia en kerkiä edes pitämäänkään...!". Tosin ovat kuulemma olleet normi nurmiporia enemmän kineksessä, siinä kuulemma syy kuntsareiden määrään!:)
 
Käytiin Haminassa omaisille järjestetyssä tutustumistilaisuudessa RUK:hon. Leppoisa oli tunnelma pojilla ja seisovapöytä upseerikerholla oli maukas.

Olivat käyneet viikolla kadettikoulun "rekryretkellä" Santahaminassa ja erityisen vaikutuksen oli tehnyt kadettien oma oluttupa. Moni oli alkanut vakavasti miettimään uraa. Oikeista naruista oli näemmä vedelty. :D
 
Poitsu suoritti loppu Coopperin, 3200 tuli täyteen. Ja minäpä kysymään, että "kait haet juoksumerkin?..muistoksi?" "Ei me olla mitään joulukuusia" Tuli tiukka vastaus!:solthum:
 
Kannattaa ne hakea muistoksi mutta ei pukea. :D
 
Juoksin itse 3450m (pitää kehua hieman) ja samoin kultainen ampumamerkki.

Yksikössä (3. ErVK/SavPr) oli tapana, että aliupseerit ja alemmat kantoivat merkkejä rinnassa, kokelaat eivät edes hihaan neulottua aselajimerkkiä. Kun kaikki palvelivat yksikössä silloin 11kk, niin kaikki tiesivät kuka on kuka. Kun komentaa gonahtaneita saman oman saapumiserän viestimiehiä, niin siinä kertyy tiettyä taitoa. Silloin oli 3 saapumiserää, joten sovittiin että ne, jotka komentelee oman saapumiserän porukkaa, komentaa sitten sitä kolmattakin aluksi.

Meillä oli aina kasarmin käytävän päässä pöytä, jossa oli viestikirjoja (kutsuttiin nimellä "purkautumiskirja"). Jokaisella alikersantilla ja kokelaalla oli omansa johon alaiset saivat kirjoittaa vapaasti. Joillakin oli aika hurjia turpaanvetouhkauksia, itsellä ei ensimmäistäkään. Muistan aina yhden kommentin omasta..."kunnioitat alaisiasi ja alaiset kunnioittavat sinua".
 
Toi purkautumiskirja kuulostaa hyvalta idealta, meilla oli Rukissa IDF:sta lainattuja jotain 'toverituokioita', jossa kirjoitetiin lapulle palautetta toisistamme ja ne kaytiin lapi jotenkuten nimettomana. Siina tuli hyvaa feedbackia, valitettavasti Kaartissa ei ollut vastaa systeemia vaan kokelaana joutui kaikenlaisiin turhiin esitutkintoihin kun oli oman saapumiseran stadilaiset 9kk gonat vahan herkkahipiaisia enaa yhtaan minkaanlaiselle kaskytykselle ja aversiivisia neuvonnalle koska 'TJ vahan' ja koska stadi. Ja mina Espoosta.

Olin itse Stadissa Lipaston paasykokeissa kun juostiin intissa eka cooper-testi mutta tein sen myohemmin yksin, 3600m. Vaapeli (jonka kanssa myohemmin oltiin ampumasuunnistuskisoissa parina Riksussa) antoi ensimmaisena palautteena suoraviivaisesti: "Vittu alotit liian hiljaa"... yritin ilmoittaa ettei nimeni ole 'Vittu' mutta se nyt ei ketaan kiinnostanut.
Totuus on etta ylamakijuoksu, intervalliharjoittelu, nuori ika ja korkeahko kipukynnys on ne edellytykset joilla Cooperissa saa tulosta, VO_Max on kaikki kaikessa viimeiset 4 kiekkaa radalla - seka meikalaisen tapauksessa terve herranpelko kun joku metallikauluksinen huutelee valiaikoja, ja ilmoittaa joka helvetin kierroksella vanhan mutsinsa saunareissujen sujuvan vauhdikkaammin!
 
Tykistöprikaatissa oli ainakin sikalista nimellä vihko mihin sai avuatua johtajista. :solthum:
Ja tämä 2013.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top