Rotaatio rullaa

Harmi vaan, että komennukset on pudotettu minimiin. Afganistanissa ei enään olla. Afrikassa taitaa olla muutama. Nyt pieni joukko Libanonissa ja Irakin pesmerkhakouluttajia sekä suojajoukkoina yhteensä satakunta miestä. Näistä operatiivisista komennuksista Suomi saisi paljon tietotaitoa ja nyt sellaisen tarjoaa vain Irak.

Tässä suhteessa olisin valmis kritisoimaan puolustusministeriämme Niinistöä.
Mihin perustuu tieto, ettei Afganistanissa olisi suomalaisia?

Suurin hyöty kv-operaatioista on kouluttavalle kantahenkilökunnalle, jolloin saatu oppi voidaan siirtää muulle kantahenkilökunnalle ja joukkotuotanon kautta SA-joukoille mahdollisimman laajalla jaolla.
 
Viimeksi muokattu:
Kasvatukselliset näkökohdat on otettava ensisijaisesti ja pitkällä tähtäimellä huomioon eikä paatosta, hurmosta tai tuputusta tarvita. Mm. urheiluvalmennuksessa tehdään valitettavan usein lopulta jonkinlainen negaatiotulos kun rakennetaan vanhempien henkseleiden napsuttelua sen sijaan, että lapsi iloitsisi ja nauttisi liikkumisesta.

Kupletin juoni on loppujen lopuksi aika yksinkertainen.

Kaverit ovat nuorelle tärkeitä. Birds of a feather flock together. Myös hyvässä ja siihen tuo porukan hengen rakentamiskoulutus viittaa. Opittuja asioita on myöhemmin helppo soveltaa - vaikka siellä armeijassa.
Tätä vanhaa ketjua lueskelin, ja tässä kohtaa tuli mieleen, että vielä ala-asteen loppumetreillä oleva poikani osallistuu luokkansa kanssa veteraanipäivän juhlallisuuksiin sankarihaudoilla. Koko luokka siis menee.
Lipunkantajat oli pitänyt arpoa, kun oli ollut niin paljon halukkaita. Poika oli hyvin tyytyväinen, kun arpa lankesi hänelle.
Oli kotiin tullessa sanonut äidilleen:
- Kyllä iskä on nyt ylpeä!
Että jospa sitä vielä viidennen sukupolven saattelisi tästä suvusta armeijaan. Sitten jos se vielä olis jalkaväessä, kuten kaikki edelliset sukupolvet :rolleyes:... Voisin tuopin tai kaksi nauttia laatuolutta sen kunniaksi.:cool:
:)
 
Tätä vanhaa ketjua lueskelin, ja tässä kohtaa tuli mieleen, että vielä ala-asteen loppumetreillä oleva poikani osallistuu luokkansa kanssa veteraanipäivän juhlallisuuksiin sankarihaudoilla. Koko luokka siis menee.
Lipunkantajat oli pitänyt arpoa, kun oli ollut niin paljon halukkaita. Poika oli hyvin tyytyväinen, kun arpa lankesi hänelle.
Oli kotiin tullessa sanonut äidilleen:
- Kyllä iskä on nyt ylpeä!
Että jospa sitä vielä viidennen sukupolven saattelisi tästä suvusta armeijaan. Sitten jos se vielä olis jalkaväessä, kuten kaikki edelliset sukupolvet :rolleyes:... Voisin tuopin tai kaksi nauttia laatuolutta sen kunniaksi.:cool:
:)


Onpa todella hienoa, että Suomen kouluissa on vielä jäljellä tuollaisia tapoja, todella hienoa. Pienelle ihmisen alulle jää varmasti kytemään asian tarkoitus ja tulee jonain päivänä ottamaan asiasta tarkan selon, huomatakseen, kuinka sankarillisia esi-isänsä olivat.
Ja tulee jatkamaan ylpeänä samalla tiellä, jatkaen perinteitä.
 
Onpa todella hienoa, että Suomen kouluissa on vielä jäljellä tuollaisia tapoja, todella hienoa. Pienelle ihmisen alulle jää varmasti kytemään asian tarkoitus ja tulee jonain päivänä ottamaan asiasta tarkan selon, huomatakseen, kuinka sankarillisia esi-isänsä olivat.
Ja tulee jatkamaan ylpeänä samalla tiellä, jatkaen perinteitä.
On jo ottanut tarkan selon, hyvin kiinnostunut historiasta ja sotahistoriasta. Suvun kokemukset on kerrottu ja luki tuossa äskettäin Tuntemattoman sotilaan. Ihan itse siihen tarttui. Ja ilmoittautui jo mukaan Kuhmon sotahistorian maastoreissulle. Sitä piti toppuutella, että jospa minä ensiksi käyn ikään kuin maastontiedustelussa ja syö sinä vielä puuroa. Mutta muutaman vuoden päästä tilanne on toinen :).
Tämä on ensimmäinen kerta täällä päin, kun luokkia viedään paikalle tuolla tavoin. Minustakin hieno tapa välittää perinnettä, liikaa tyrkyttämättä. Aivan varmasti jää tilaisuus mieleen.
 
Nuorin junnu kävi syynissä ja KP.tä tuli. Aikoo seurata isoveljensä jalanjälkiä. KV-touhu kiinnostaa, kun on kuunnellut veljensä "sotajuttuja"... No, katsotaan..
 
Hyvänmielen juttu! Noin sitä pitää :)

Muistan kun itse vuosikymmenen vaihteen tienoilla lippaan kanssa seisoessa pari romanikerjäläisnaista tuli pahvikupin kanssa eteen heilumaan ja elehtimään "anna lantti". En ole tähän päivään asti joutunut tilanteeseen, jossa olisi tarvinnut yhtä paljon itsehillintää, hyvä etten kuristanut niitä syöpäläisiä siihen paikkaan. Sen minkä kiukultani pystyin, ilmoitin että "get. the fuck. out of my face. or I will KILL you."

Saatanan syöpäläiset!
 
Tuli tuossa taannoin videopuhelu Libanonista. Teimpä havainnon, että poika oli miehistynyt ja lihonut. On jo ihan sotilaan oloinen. Puheli siihen malliin. Ei taida enään mennä Coopperissa 3500m kuten varusmiehenä. mutta on jo sotilaallista varmuutta toimia vaativissa tilanteissa.

Urheiluvarusteita suklaata yms. pientä pyyntö ja paketti lähti huoltolennolla poitsulle

Kyl se vaan on, että varusveijarit on hieman keskenkasvuisa, kaikesta huolimatta. 20v. Lapsia.

Niinhän mekin olemme olleet.
 
Viimeksi muokattu:
Tukikohdassa riehuu jallajalla. Poika totes viestissään lakonisesti että:" ei se ole rauhanturvaaja eikä mikään, jollei ole ainakin kerran paskonut housuunsa..":)
 
Ekaluokkalaisen esikoiseni luokan kesäretki kohdistui Salpalinjalle. Ei paha.

Olihan tuo varmaan yksi niistä monista tekijöistä jotka ajoivat Isä Aurinkoisen hyväksymään rauhanteon silloin 1944.
 
Non niin AKE-ukki jr komennus Libanonissa on päättynyt. On saapunut Suomeen rotaatiolennolla. 4kk on lyhyt aika.
Poitsu kuvaili olosuhteita siellä oloksi avovankilassa. Saas nähdä kuinka alkaa sopeutumaan taas normaaliin elämään.

Sai hyvät arvostelut toiminnastaan ( yleisarvosana 4,7 maksimit oli 5).

Hauskaa oli kuulla hänen näkemystään minkälaista oli toimia muiden maiden sotilaiden kanssa. Yllätys yllätys hän kehui kovasti Intialaisia joukkoja. Heillä oli viikon koulutus-jakso yhdessä.

Kuulemma oli mielenkiintoinen kokemus. Ja valmis lähtemään uudelle reissulle.

Päivitys: Sain tuliaiseksi AIDON Hizbollahin t-paidan!:)
 
Viimeksi muokattu:
Lebanon
20686826_288001408344418_3586540941927776256_n.jpg
 
Suomipoika ja Famas?
Kuvateksti imgrumissa kertoo: A finnish soldier firing the French FAMAS assault rifle while training side by side with the French troops as a part of the UNIFIL operation in South Lebanon.

Suomipoika on päässyt kokeilemaan Famasta ja varmaan ranskalainen on ihmetellyt RK:ta jolla voi ampua lippaallisen ilman häiriötä.

Kuvasta tulee mieleen kun suomalainen on selvästi ostanut kanttiinista ranskalaisen baretin (suomalainen versio puolta suurempi). Niin irlantilaisten kanssa toimivilla suomalaisilla on sinisiä lippiksiä käytössä kun taas ranskalaisten tukikohdassa on vain baretit. Lippiksiäkin on sikäli, että se on ranskalaisilla kurinpitovälineenä. Jonkinlaisen palvelusrikkeen tmv jäynän tehnyt joutuu pitämään päivän lippistä.
 
Back
Top