Sotavankien kohtelu uusiksi(ko?)

VUps kirjoitti:
Sivuhuomio:

Vaikka Tuntemattomassa Sotilaassa vangiksi jäänyt viholliskapteeni majoitetaan korsuun ja viedään seuraavana päivänä joukkoyksikön komentopaikalle, niin ei pidä tehdä oikeassa elämässä. Vangit luovutetaan ylemmälle johtoportaalle sovitussa maastopisteessä, joka ei ole komentopaikkojen tai huoltoalueiden läheisyydessä. Kuljetus tapahtuu silmät sidottuna.
Klikkaa laajentaaksesi...
Aivan. Lisäksi oletan, että ylempi johtoporras ohjeistaa asian huolella. Sotavankeja varten on oma putkensa. Käytin väärää termiä aikaisemmassa viestissä, toki on selvää, ettei vankeja viedä johtamisen yms. kannalta kriittisille alueille.

Sinänsä sinulta niitä harvoja realistisia kommentteja tässä ketjussa, että miten sotavankien kanssa oikeasti menetellään.
 
siis hetikun vanki saadaan kiinne ja kädet nippuun

-peitetään silmät, pussi tai vastaava
-peitetään korvat esim korvatulpilla (kuulevat puheen kyllä, kuiskaaminen ym vaikeutuu)
-tutkitaan vangin taskut. Lippalakit,maiharit,munat, kainalot ja tietysti järjestelmällisesti. Löytyneet tavarat pussiin ja vangin mukana. Esim muistitikut
-vangit pidetään erillään toisistaan
-kuulustelu on hyvä aloittaa jo kuljetuksen aikana, mitä nopeammin sen parempi koska vanki on monesti shokissa eikä mieti sanojaan tarkkaan. Vastaukset kirjattava paperille mikä luovutetaan vangin mukana. Kuulustelussa kannattaa kysyä avoimia kysymyksiä pääasiallisesti ja useamman kerran samoja kysymyksiä hiukan eri tavalla. Haetaan poikkeamaa tarinaan ja avoimiin kysymyksiin vastatessa voi lipsauttaa jotain.
-spessuilla melkein aina backup tarina.

Vankia kohden min 2 miestä ja kaikki keskustelut käydään niin että vanki ei kuule, radiopuhelimet hiljaselle sekä mennään kauemmaksi vastaamaan. Kuljetus ei tarvi olla mitään mukavaa vaan rohkeasti epämukavaan asentoon vangin käsiä esim taittamalla ylöspäin kun taakse sidottuna. Paikoilleen jäädessä voi laittaa stressiasentoon ihan rohkeasti.

On myös hyvä muistaa että jos löydätte yhden miehen niin siellä on muitakin.

Paras mahdollisuus on päästä karkuun joko pidätystilanteessa tai kuljetuksen aikana. Sen jälkeen pakomahdollisuus laskee merkittävästi joten erityisen tarkkana tässävaiheessa.
 
Eli siis tuntolevyn puolikas ja kaikki löydetyt dokumentit omalle tiedustelulle? Löytäjä saa pitää kokardin ja arvomerkit?
 
Joo.
Jos päätät pitää jotain varusteita itselläsi esim vaikka celox pussit tai vastaavat niin kirjaa asia ylös kuitenkin ja lappu vangin mukana. Varusteet on yksi tapa millä selvitetään mitä miehiä kaveri on.
Erkkarit esim monesti saattaa ommella kankaisen kartan vaatteisiin, juuri siitä syystä jos jää kiinne jollain ihmeen syyllä. Tosin tälläisen etsiminen ei kuulu perus sotilaalle kun otetaan kiinne.

Hiukset kannattaa myös koplata läpi ja vyönaluset. Pinnit ym ottaa pois.
Kuvitelkaa itse mitä tekisitte jos olisitte linjojen takana, varmasti varautuisitte siihen että jos jäätte kiinne. Jemmaisitte käsirautojen avaimen jonnee tai laittaisitte huomaamattoman pinnin johonkin.

Ainii. Ainakun kun vanki vaihtaa saattajaa on hyvä tehdä kopelointi uusiksi.
 
Viimeksi muokattu:
pstsika kirjoitti:
Eli siis tuntolevyn puolikas ja kaikki löydetyt dokumentit omalle tiedustelulle? Löytäjä saa pitää kokardin ja arvomerkit?
Klikkaa laajentaaksesi...

Geneven sopimuksen mukaan vangit saavat pitää arvomerkkinsä ja uniformunsa. Kuolleet on sitten erikseen. Mutta niistäkin pitää saada kaikki tiedustelutieto irti. Ja jos sotamuistojen keräily on kielletty, niin sitten se on kielletty.
 
Lisäksi sotavankeja käsitellessä tulee muistaa se, että mitä nopeammin naapurista saadaan tietoa irti, sitä varmemmin siitä on hyötyä meille. Jokaisella tasolla (ainakin Pataljoonasta ylöspäin, mieluiten komppaniassakin jos mahdollista) vankia kuulustellaan ja saadut tiedot kirjataan ylös ja laitetaan vankia kuljettaville matkaan seuraavalle tasolle vietäväksi. Vangit myös luokitellaan alemmilla portailla yhteistyökyvyn ja tietomäärän mukaan siten, että ylemmillä portailla osataan käyttää aika oikeiden vankien kuulusteluun.

Aika lyhykäisesti nämä sotavanki-asiat käytiin silloin Tiedustelu-upseerikurssilla läpi. Ei toki enempää voine odottaa kun on 2 viikkoa aikaa, omia ja vihollisen organisaatioita, tilannekuvan ylläpitämistä, laitteidenkäyttöä ja informaationkulkua harjoiteltavana.
 
BlackFox kirjoitti:
siis hetikun vanki saadaan kiinne ja kädet nippuun

-peitetään silmät, pussi tai vastaava
-peitetään korvat esim korvatulpilla (kuulevat puheen kyllä, kuiskaaminen ym vaikeutuu)
-tutkitaan vangin taskut. Lippalakit,maiharit,munat, kainalot ja tietysti järjestelmällisesti. Löytyneet tavarat pussiin ja vangin mukana. Esim muistitikut
-vangit pidetään erillään toisistaan
-kuulustelu on hyvä aloittaa jo kuljetuksen aikana, mitä nopeammin sen parempi koska vanki on monesti shokissa eikä mieti sanojaan tarkkaan. Vastaukset kirjattava paperille mikä luovutetaan vangin mukana. Kuulustelussa kannattaa kysyä avoimia kysymyksiä pääasiallisesti ja useamman kerran samoja kysymyksiä hiukan eri tavalla. Haetaan poikkeamaa tarinaan ja avoimiin kysymyksiin vastatessa voi lipsauttaa jotain.
-spessuilla melkein aina backup tarina.

Vankia kohden min 2 miestä ja kaikki keskustelut käydään niin että vanki ei kuule, radiopuhelimet hiljaselle sekä mennään kauemmaksi vastaamaan. Kuljetus ei tarvi olla mitään mukavaa vaan rohkeasti epämukavaan asentoon vangin käsiä esim taittamalla ylöspäin kun taakse sidottuna. Paikoilleen jäädessä voi laittaa stressiasentoon ihan rohkeasti.

On myös hyvä muistaa että jos löydätte yhden miehen niin siellä on muitakin.

Paras mahdollisuus on päästä karkuun joko pidätystilanteessa tai kuljetuksen aikana. Sen jälkeen pakomahdollisuus laskee merkittävästi joten erityisen tarkkana tässävaiheessa.
Klikkaa laajentaaksesi...


Noinhan se suurinpiirtein menee. Korvatulppia tuskin kukaan kantaa mukanaan, mutta ei nyt ole siihen tarkoitus puuttua.
Lisään vielä hieman:

1. Mitkä rytkyt päällä, siviilit vaiko asepuku?
2. Uhmakas vaiko alistuva?
3. Laittoiko vastaan kohdatessa jos niin miten?
4. Muut kuolleet, oliko yksin?

1. Silmät välittömästi peitettävä on todellakin tärkein asia kun kädet on kiinni. Potkaise vaikka munille jos rimpuilee taikka laittaa vastaan. Kyse on sinun ja muiden miestesi turvallisuudesta!
2. Jos tappeli vastaan, ei välttämättä peittele omia tavaroitaan, MUTTA voi toimillaan yrittää antaa aikaa muille ryhmänsä jäsenille tehdä jotain. ÄLÄ KOSKAAN LUOTA VIHOLLISEN ARVOMERKKEIHIN TAHI UNIVORMUUN! Ne voidaan nopeastikin vaihtaa taikka muuttaa. Uhman jatkuessa kohdista iskut pehmytkudoksiin taikka selkään, älä ala leikittelemään taikka yritä olla sossutäti, vihollinen voittaa sen kamppailun.
3. Miten laittoi vastaan? Yrittikö estää tutkimisen, vai pelkäsikö vain alasti riisumista taikka muuta nöyryytystä? Niillä on eroa, ole siis tarkkana.
4. Tavattiinko yksin harhailemassa, vai jäikö jalkoihin hyökkäyksen/puolustaistelun yhteydessä. Nämä asiat vaikuttavat sotilaan psyykkeeseen helpostikin. Hän ei välttämättä ole hangoitteleva, vaan "pihalla" ylipäätäänsä.

Suomessa tulee ongelmaksi se että jos ollaan metsässä, taikka muuten vaan kaukana jostain, voi vankien kuljetukseen irroittaa vain miehen taikka kaksi.
Älä yritä tehdä jotain mitä et osaa, vaan ole mies ja sano esimiehelle taikka taistelutoverillesi ettet esim. osaa laittaa siteitä yms.

Vihollinen aivan varmasti käsittelee omia vankejaan vittumaisesti, julmasti ja raa'asti, sinulla työkaluna on vain ja ainoastaan ohjeet ja moraalisi. Venäläinen tapa on nöyryyttää, hakata ja tappaa vihollisen vankeja, samoin tekevät monet muutkin "ei niin länsimaisesti ajattelevat tahot".
Älä tuomitse omia äläkä vihollisia sillä yleensä se vain aiheuttaa eripuraa joukossasi ja miestesi keskuudessa. Jos johtajana osoitat halveksuntaa vihollista kohtaa, se tulee varmasti kostautumaan taistelukentällä turhina riskien ottoina, siiviileihin ja sotilaisiin kohdistuneina julmuuksina, koska helposti väsyneet miehet alkavat ajattelemaan että ei tarvitse välittää...

Pitää myös muistaa, että joskus vaan ei voi vankeja ottaa. Sota on sotaa, ja siinä sääntöjä ei loppu pelissä ole. On vain voittajan säännöt ja oikeus.
 
Joo. Ihan rohkeasti kiinne, eikä siinä mietitä että sattuuko. Kiinniotossa ei ole sääntöjä jos alkaa kikkailemaan.
Muistakaa suojata selustanne aina! Sekä Jos käsi yllättäen tipahtaakin alaspäin niin samantien kuulaa.
Jos ei paljasta käsiä niin ampukaa jalkaan. Eikä siinä aleta väittelemään, 2kerran kun käskenyt niin ammutte vaikka viereen tai jalkaan riippuen tilanteesta jos ei tottele.

Mm 9,10, 11,12,13.

image.jpg
 
Lone Soldier kirjoitti:
1. Silmät välittömästi peitettävä on todellakin tärkein asia kun kädet on kiinni. Potkaise vaikka munille jos rimpuilee taikka laittaa vastaan. Kyse on sinun ja muiden miestesi turvallisuudesta!
2. Jos tappeli vastaan, ei välttämättä peittele omia tavaroitaan, MUTTA voi toimillaan yrittää antaa aikaa muille ryhmänsä jäsenille tehdä jotain. ÄLÄ KOSKAAN LUOTA VIHOLLISEN ARVOMERKKEIHIN TAHI UNIVORMUUN! Ne voidaan nopeastikin vaihtaa taikka muuttaa. Uhman jatkuessa kohdista iskut pehmytkudoksiin taikka selkään, älä ala leikittelemään taikka yritä olla sossutäti, vihollinen voittaa sen kamppailun.
Klikkaa laajentaaksesi...

Komppaan näihin sen verran, että kun vihollinen panee vastaan, niin hän ei ole enää sotavanki, vaan vihollistaistelija. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sinä et olisi velvoitettu täyttämään tehtävääsi ja pyrkimään vihollisen vangitsemista. "Ottakaa vankeja" lienee pysyväismääräys.
 
Beerfect kirjoitti:
Kevyttä trollausta? Vai oletko vain vailla kykyä asettua toisen ihmisen asemaan?

Mieti vaan omalle kohdalle. Näet joidenkin sukulaistesi teloitetut ruumiit, ja seassa on sukulaistyttösi Minna 13v, housut nilkoissa ja ammuttuna. Kuolleet lasittuneet silmät puoliksi aukinaisena, kalpea iho, sinertävät huulet. Toki Minnan paikalle voit asettaa jonkun tuntemasi lapsen. Mikä on reaktiosi? Tekijät, eli ne ketkä selvisivät kiinniotosta hengissä, ovat lähistöllä polvillaan maassa rivissä, kädet niskojen takana, mutisevat jotain ja naurahtavat välillä. Kuljetus heitä varten on saapumassa piakkoin. Annatko Suomen Lain kouran prosessoida heidät, olettaen siis ettei heitä käytetä sotavankien vaihtoon? Riittääkö (se mahdollinen) tuomio sinulle? Uskoisitko jos joku paikan päällä kuiskaisi sinulle että "Nuo äijät eivät selviä hengissä perille." Ilmiantaisitko sanojan, koska selvästikin hän tietäisi jotain sotavankien tulevasta teloituksesta?

Entä jatkossa 10v päästä? Oletko antanut anteeksi siihen mennessä vai haudotko jotain muuta, jotain mikä ei ehkä ole osa sotilasvalaa? Vai sanotko tässä kohtaa "Ähäkutti, sittenpä en olekaan enää sotilas, eikä vala enää sido minua."?

Pystyisitkö katsomaan eloonjääneitä sukulaisiasi silmiin ja sanomaan avoimesti "Tekijät oli kiinniotettuina vähän aikaa, mutta minä valitsin jättää ne henkiin, vaikka olisi ollut parikin tilaisuutta ampua ne, ja jopa selvitä seuraamuksitta siitä." Entä jos jälkeenpäin saat tietää, että kiinniotetut äijät ovat myöhemmin jatkaneet sotilasuraansa toisessa maailman kolkassa? Sitten luet uutisista, että kyseisellä alueella on teloitettu siviilejä. Olisiko hyvä omatunto?
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyse ei ole ole edes kevyestä trollauksesta.

Olen sanonut tuolla jo aikaisemmin että Suomen ja suomalaisuuden eräs vahvuus on se että sopimuksista ja säännöistä pidetään kiinni.

Enkä halua horjuttaa sellaista voima omankäden oikeudella.

Kuvailemasi tilanteet olisivat varmasti hankalia tilanteita. Elämässä joutuu usein tilanteisiin joissa ihanteet ja tapahtumien luoma todellisuus ovat ristiriidassa. Tilanteissa sisälläni varmasti sotisivat eläimelliset kostontarpeet ja näkemys siitä että asemani johdosta joudun noudattamaan sääntöjä.

Toivoisin että sisälläni voittaisi sääntöjen noudattaminen.
 
Viimeksi muokattu:
JR49 kirjoitti:
Täällä esille otetut caset ovat kovin äärimmäisiä ja epätodennäköisiä. Tarkoitan siis sitä, että sotilas sattuisi paikalle läheisten murhaamiseen tms.
Realistinen tilanne sen sijaan on, että sattuu paikalle, jossa vihollinen on murhannut meikäläisistä äskettäin saamiaan sotavankeja, haavoittuneita, tai hyvä kaveri kaatuu vierestä. Mitä sen jälkeen on pikaistuksissaan valmis tekemään, jos eteen tulee antautuva vihollinen, on se yleisin tilanne.

Itse olen ajatellut asian niin, että joukon johtaja, puhutaan nyt ryhmätasosta lähtien ja ylöspäin, ei missään tilanteessa saa syyllistyä mihinkään teloittaja-meininkiin. Voiko johtaja ottaa riskiä, että hänen käytöksensä huonontaa alaisten suhtautumista häneen, ja siten huonontaa joukon toimintakykyä? Tällöin huonohenkinen joukko epäonnistuu herkemmin tehtävissään ja kärsii isompia tappioita. Jolloin joku toinen joukko ehkä ottamaan vastuuta, ja on poissa muualta.
Puhun siis äärimmäisyyksistä, eli että olisi henkilökohtaisesti teloittanut koko joukon antautuneita vihollisia tai käskenyt miehiään siihen.

Otetaan toinen case. Annan joukon kuullen käskyn jjohtajalleni viedä antautuneet viholliset komentopaikalle ja luovuttaa eteenpäin. Hän haistattaa paskat ja myöhemmin surmaa viholliset. Onko luutnantilla tämän jälkeen joukkue näpeissään? Ottaako hän riskin miesten kunnioituksen menettämisestä? Lisäksi hän on toiminut vastoin esimiehen selkeää käskyä, voiko hän toimintansa jälkeen odottaa, että joukkue tottelee hänen itsensä antamia käskyjä entisellä intensiteetillä? Entä joutuuko päällikkö kiusalliseen välikäteen?
Ei. Kyllä. Ei. Kyllä.

Miten päällikön sitten pitäisi suhtautua tällaiseen alaiseen? Antamaasi käskyä on kustu silmään. On hyvä mies, mutta tekonsa vuoksi koko joukko kyräilee kaveria. Heivaatko pihalle vai annatko olla, jolloin takaraivossa asuu pelko, että nyt ne syyttää minua kohta kanssarikolliseksi. Jos heivaat pihalle, niin tilalle tulee kokematon kaveri, jonka sisäänajaminen ottaa aikaa ja maksaa mahdollisesti verta. Toisaalta mietit sitä, mitä käskyä kaveri seuraavaksi rikkoo ja sitä, kuinka kyräilevä joukko suoriutuu taistelusta. Joukko seuraa myös päällikön reaktiota asiaan. Jos hän kohauttaa olkapäitään, löytyykö teloittajia kohta pilvin pimein?

Tätä voi jatkaa loputtomiin, mutta tässä muutamia ajatuksia.
Että kun tarkastelua laajentaa, niin eiköhän ne vangit ole paras heivata takaportaan vastuulle ja keskittyä pitämään joukko hyvähenkisenä ja mahdollisimman tehokkaasti taistelukentällä toimivana. Silloin niitä ruumiita eniten syntyy.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen sitä mieltä että esimerkiksi ryhmänjohtajan, joukkueenjohtajan jne arvovalta ja kyky johtaa on menetetty, jos he alkavat toimimaan eläimellisten vaistojensa varassa.

Toki sota pyrkii tuomaan ihmisistä esiin ne rumimmat puolet, mutta
 
Lopuksi vielä sen verran että..

Mielestäni suomalaisen sotilaan tunnistaa -asevelvollisen, reserviläisen tai parjatun kapiaisen- siitä että hän hoitaa hommat jämysti. Oli olosuhteet mitkä tahansa ja vastassa olisi sitten mitä tahansa.

Se erottaa pätevän sotilan jostain ISI:n tai Don Bassin taistelijoista.
 
Viimeksi muokattu:
Jos joku haluaa pistää itsensä inhimillisen käytöksen ulkopuolelle, niin siitä ei yleensä hyvää seuraa. Vaikka joku joskus on sanonutkin, että "viha on sotilaalle hyvä ominaisuus", niin se ei tarkoita mitään eläimellistä käytöstä.
 
Ranskan muukalaislegioonan kunniasääntö on mielestäni aika osuva:

1. Legionnaire : you are a volunteer serving the Legion faithfully and with honor.

2. Every Legionnaire is your brother-at-arms, irrespective of his nationality, race or creed. You will demonstrate this by an unwavering and straight forward solidarity which must always bind together members of the same family.

3. Respectful of the Legion's traditions, honoring your superiors, discipline and comradeship are your strength, courage and loyalty your virtues.

4. Proud of your status as a legionnaire, you will display this pride, by your turnout, always impeccable, your behavior, ever worthy, though modest, your living-quarters, always tidy.

5. An elite soldier : you will train vigorously, you will maintain your weapons as if it were your most precious possession, you will keep your body in the peak of condition, always fit.

6. A mission once given to you becomes sacred to you, you will accomplish it to the end and at all costs.

7. In combat : you will act without relish of your tasks, or hatred ; you will respect the vanquished enemy and will never abandon neither your wounded nor your dead, nor will you under any circumstances surrender your arms.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Olen sitä mieltä että esimerkiksi ryhmänjohtajan, joukkueenjohtajan jne arvovalta ja kyky johtaa on menetetty, jos he alkavat toimimaan eläimellisten vaistojensa varassa.

Toki sota pyrkii tuomaan ihmisistä esiin ne rumimmat puolet, mutta
Klikkaa laajentaaksesi...

Sota tuo esiin rumat puolet, sitä on edes turha miettiä. Myös ne eläimelliset puolet tulee esiin, kyse onkin siitä miten toimit kun ne tulevat esiin. Kykeneekö johtaja käyttämään niitä hyväkseen vaiko ei, sillä niitä kuitenkin tarvitaan.
Vastaan tulee se vatsa pystyssä oleva nainen. Hän on TA tähtäimessä joka ei kykene sanomaan onko vaiko eikö raskaana. Mitä teet? Tapatatko miehesi, annatko ampua? Aika kuluu...
Miehet hermostuvat, vaistot alkavat toimimaan, jokainen odottaa käskyäsi, mitä teet?

On turha luulla täällä suomessa ettei tuo ole mahdollista, sodassa kaikki on mahdollista. Lähelle tuleva lapsi ei välttämättä edes tietä että toimii "aseena" Tien vieressä lapset pelaavat jalkapalloa, hymyilet ja potkaiset cokis tölkkiä, puolet ryhmästäsi lentää hevon kuuseen...
Tai olet vihollisen tarkka-ampujan tulen alla, menetät useamman miehen, kunnes saatte uhan esiin, hän on siviileissä oleva nainen taikka lapsi. Mitä teet?

Sota on julmaa, mutta ehdottomuus kaikessa tappaa ne joita yrität suojella, ja mitä enemmän koetat suojella, sitä enemmän tulet tekemään virheitä jotka kostautuvat itselle.

IDF on pitkään liki kaikin keinoin vältellyt siviili uhreja, sitä painotetaan jatkuvasti ja kaikkialla, silti niitä tulee. Onpa kyseessä sitten roof-knocker taikka terrorist hunterin täsmä-isku, niin siltikin voi sivullinenkin saada osumaa. Jos vihollinen ei käytä univormua, sinulla on aika vaikeaa eroittaa kuka on vihollinen kuka ei.

Joku tappaa sinusta siviilin, sinä nostat metelin ja halveksit koska oli siviili, takaan että menetät miesten kunnioituksen liki heti. Johtaja ei voi koskaan halveksia miehiään, miehet ovat tovereita siinä missä upseeri ei ole. Rangaista voi, mutta ei halveksia.

Nyt käynnissä olevissa sodissa hyvin harvalla on se univormu, eli sota on todellakin likaista. isis, hizbollah, hamas, ukrainan kapinaliset + venäläiset joukot, boko haram, lista on pitkä, eikä se tule koskaan loppumaan.
Suomalainenkin sotilas on ihminen ja sitä myötä inhimillinen pelkoineen ja haaveineen.
Jokaisella sotaan osallistuvalla joskus alkaa inhimillisyys kadota. Et tee välttämättä mitään "pahaa" mutta esim. suhtautuminen viholliseen ja hänen kansalaisiin muuttuu ehkä ensin välinpitämöttömäksi ja sitten halveksunnaksi. Ja taas päästään siihen kohtaan jolloin niitä - ei niin kivoja asioita- alkaa tapahtumaan.

Sota vaan on perseestä, ja sodassa aina joku kuolee, ensimmäisenä menee totuus, sitten inhimillisyys...
 
Ukrainan sota on tuonut esille mielenkiintoisia ilmiöitä.

Nähtävästi osa aktiiviressuista alkaa olla henkisesti melko kiihoittuneessa tilassa ja omalle käytökselle etsitään tekosyitä potentiaalisen vihollisen tekemistä sotarikoksista jo etukäteen. Wanha keino jolla pyritään oikeuttamaan omat tekemiset.

Voin kuitenkin vakuuttaa, että itse en johtajana tule miettimään "mitäköhän nyt minusta ajatellaan" jos joku porukasta menee siviilejä syystä tai toisesta tappamaan. Asiasta seuraa aivan sama juttu kun jos menee siviilejä tappamaan tällä hetkellä- vähintään esitutkinta ja sitä mahdollisesti seuraa syyte ja tuomio.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ilmiö, joka osoittaa kuinka läntinen sotilaskulttuuri on näilläkin osa-alueilla alkanut valloittaa Suomea. Toisaalta aivan samaa mätää on alkanut ilmetä ainakin merivoimien erikoisjoukoissa joissa näköjään kiduttaminen ja anaalinöyryytykset on osittain hyväksytty.

Kuten amerikkalaiset ilmoittavat "ME EMME KIDUTA! Ai niin ja me määrittelemme kidutuksen näin..."
 
Lone Soldier kirjoitti:
Sota tuo esiin rumat puolet, sitä on edes turha miettiä. Myös ne eläimelliset puolet tulee esiin, kyse onkin siitä miten toimit kun ne tulevat esiin. Kykeneekö johtaja käyttämään niitä hyväkseen vaiko ei, sillä niitä kuitenkin tarvitaan.
Vastaan tulee se vatsa pystyssä oleva nainen. Hän on TA tähtäimessä joka ei kykene sanomaan onko vaiko eikö raskaana. Mitä teet? Tapatatko miehesi, annatko ampua? Aika kuluu...
Miehet hermostuvat, vaistot alkavat toimimaan, jokainen odottaa käskyäsi, mitä teet?

On turha luulla täällä suomessa ettei tuo ole mahdollista, sodassa kaikki on mahdollista. Lähelle tuleva lapsi ei välttämättä edes tietä että toimii "aseena" Tien vieressä lapset pelaavat jalkapalloa, hymyilet ja potkaiset cokis tölkkiä, puolet ryhmästäsi lentää hevon kuuseen...
Tai olet vihollisen tarkka-ampujan tulen alla, menetät useamman miehen, kunnes saatte uhan esiin, hän on siviileissä oleva nainen taikka lapsi. Mitä teet?

Sota on julmaa, mutta ehdottomuus kaikessa tappaa ne joita yrität suojella, ja mitä enemmän koetat suojella, sitä enemmän tulet tekemään virheitä jotka kostautuvat itselle.

IDF on pitkään liki kaikin keinoin vältellyt siviili uhreja, sitä painotetaan jatkuvasti ja kaikkialla, silti niitä tulee. Onpa kyseessä sitten roof-knocker taikka terrorist hunterin täsmä-isku, niin siltikin voi sivullinenkin saada osumaa. Jos vihollinen ei käytä univormua, sinulla on aika vaikeaa eroittaa kuka on vihollinen kuka ei.

Joku tappaa sinusta siviilin, sinä nostat metelin ja halveksit koska oli siviili, takaan että menetät miesten kunnioituksen liki heti. Johtaja ei voi koskaan halveksia miehiään, miehet ovat tovereita siinä missä upseeri ei ole. Rangaista voi, mutta ei halveksia.

Nyt käynnissä olevissa sodissa hyvin harvalla on se univormu, eli sota on todellakin likaista. isis, hizbollah, hamas, ukrainan kapinaliset + venäläiset joukot, boko haram, lista on pitkä, eikä se tule koskaan loppumaan.
Suomalainenkin sotilas on ihminen ja sitä myötä inhimillinen pelkoineen ja haaveineen.
Jokaisella sotaan osallistuvalla joskus alkaa inhimillisyys kadota. Et tee välttämättä mitään "pahaa" mutta esim. suhtautuminen viholliseen ja hänen kansalaisiin muuttuu ehkä ensin välinpitämöttömäksi ja sitten halveksunnaksi. Ja taas päästään siihen kohtaan jolloin niitä - ei niin kivoja asioita- alkaa tapahtumaan.

Sota vaan on perseestä, ja sodassa aina joku kuolee, ensimmäisenä menee totuus, sitten inhimillisyys...
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen edelleen sitä mieltä että kaikessa toiminnassa pitää välttää sotarikoksia.

Joskus voi käydä niin että siviilejä kuolee jne. Mutta tärkein ero on siinä että oliko kyseessä tahaton vahinko vai suunniteltu teko.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top