Sotien syyt
- Viestiketjun aloittaja larrythorn
- Aloitus PVM
larrythorn
Kersantti
Hejsan kirjoitti:
Tšingis-kaanin on spekuloitu uskoneen šamanistiseen tengriismiin, mikä oli tyypillistä keskisen Aasian mongolisten ja turkkilaisten kansojen keskuudessa. Hän oli kuitenkin uskonasioiden suhteen varsin suvaitseva, ja kiinnostunut muiden uskontojen filosofisista ja moraalisista opetuksista. Hän kuuli aikanaan monia buddhalaismunkkeja, muslimeja, kristittyjä lähetyssaarnaajia sekä taolaista munkkia Qiu Chujia. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tšingis-kaani
Imperialismi ja joukkosurmat liittyneet voimakkaasti noihin sotiin. Myöhemmin sitten uskonto näytellyt myös omaa rooliaan.
aj77
Greatest Leader
larrythorn kirjoitti:
Syyriassa kansanousu on vähän turhan voimakas sana. Varsinkin nykyää. Kun joka toinen on ulkomaalainen palkkasotilas ja siellä kokonaisia prikaateja taistelee al-qaedan nimissä. Kuten Irakin Al-qaeda prikaati. Muuten mitä tulee lännen apuun,niin parhaiten varusteltuja taistelijoita löytyy juuri näistä terroriryhmittymistä.
Varsinainen syyrian Fsa taistelee aika vajailla varusteilla. Varvastossut on kovat taistelijan kengät.
Nykyään kun katselee kapinallisten videoita ei voi olla huomaamatta usein mustaa lippua joka on Al-qaedan sotalippu. Jenkit on nyt järjestäynt kunnon sotkun. Heti kun tämä kapina alkoi ja loikkareita armeijasta tuli jatkuvasti Fsa:n riveihin,niin silloin olisi pitänyt antaa kaikki mahdollinen tuki eikä empiä. Terroristitjärjestöt paikkasivat sen tuen mitä jenkeiltä jäi puuttumaan. Aseapukin oli rynnäkkökiväärejä ja vastassa oli panssariprikaateja,.
larrythorn
Kersantti
Täyttikö nykyiset uudet sodat eli järjestäytyneen väkivallan uudet ilmenemismuodot (konfliktit) ja nopea globalisaatiokehitys Neuvostoliiton ja kommunismin sortumisen seurauksena muodostuneen tyhjiön ?
Vai eikö se tapahtunutkaan tyhjiössä vaan siihen vaikutti yleinen kehitys niin sosiaalinen, poliittinen, teknologinen kuin taloudellinenkin muutos ?
Puhutaanko tänä päivänä tiettyjen ryhmien intresseistä etnisten ja kulttuuristen valta-asemien lujittamisesta ja taloudellisten etujen maksimoimisesta kenties ?
Onko raja sodan, organisoidun rikollisuuden ja laajamittaisten ihmisoikeusrikkomusten välillä alkanut hämärtymään radikaalisti ?
Onko sodasta tulossa yleinen ilmiö, globaali ja loputon?
Vai eikö se tapahtunutkaan tyhjiössä vaan siihen vaikutti yleinen kehitys niin sosiaalinen, poliittinen, teknologinen kuin taloudellinenkin muutos ?
Puhutaanko tänä päivänä tiettyjen ryhmien intresseistä etnisten ja kulttuuristen valta-asemien lujittamisesta ja taloudellisten etujen maksimoimisesta kenties ?
Onko raja sodan, organisoidun rikollisuuden ja laajamittaisten ihmisoikeusrikkomusten välillä alkanut hämärtymään radikaalisti ?
Onko sodasta tulossa yleinen ilmiö, globaali ja loputon?
larrythorn
Kersantti
Vastaan itselleni Georgian sodan kautta.
Etelä-Ossetian/Georgian sodassa uuden ja vanhan sodan piirteitä?
Georgian ja Venäjän koalition välisestä konfliktista löytyy uuden sodan piirteitä, kuten separatistialueiden muuttuminen rikosvyöhykkeiksi, aiempien sisällissotien ja vuoden 2008 konfliktin etniset taustat, kyseisessä konfliktissa tehty etninen puhdistus sekä Georgian itsenäistymisen alun yksityisen väkivallan markkinat. Vuoden 2008 konfliktissa oli kaksi päätasoa, valtioiden väliset taistelut ja separatistien taistelut omaa maataan vastaan, mikä tekee tapahtumista monitahoisia. Konfliktissa oli siis piirteitä sekä uusista että vanhanmallisista sodista.
Kun maailma seurasi Pekingin kesäolympialaisia, ja Eurooppa vietti kesälomiaan vuoden 2008 elokuussa, Venäjä provosoi eteläkaukasialaisvaltio Georgiaa niin pitkälle, että se kutsui johtajansa ja joukkonsa töihin kesälomiltaan ja hyökkäsi Venäjän, Etelä-Ossetian ja Abhasian koalitiota vastaan ilman suunnitelmaa, mutta konflikti tuli sille yllätyksenä. Georgia on hyvän sijaintinsa vuoksi ollut usein naapurivaltioiden intressien kohteena.
Georgiassa asuu ihmisiä noin 4.3 miljoonaa ja on pinta-alaltaan viidennes Suomen koosta.
Vuoden 2008 tapahtumat olivat kulminaatiopiste pitkälle ajanjaksolle jännitteitä, provokaatioita ja yhteenottoja, joten konfliktilla on pitkät juuret alueen, kansanperinteiden ja halujen historiassa.
Vuonna 2004 Georgian presidentiksi valittiin Mikheil Saakashvili, joka halusi viedä maansa länteen, mikä ärsytti Venäjää. Välit alkoivat kiristyä hiljalleen, joten vuonna 2006 Georgia muun muassa pidätti venäläisiä syytettynä vakoilusta, Moskova asetti Georgialle täyden kauppasaarron ja ahdisteli Venäjällä asuvia georgialaisia.
Abhasia on Etelä-Ossetiaa strategisempi alue, sillä se on paitsi pinta-alaltaan noin kaksi kertaa Etelä-Ossetian kokoinen, siellä on myös Georgian ainoa rautatie, tärkeä tieyhteys Venäjälle, puolet Georgian rantaviivasta, parhaat turistikohteet, maatalous- ja mineraaliresursseja ja suuri voimalaitos.
Länsi katsoi Kaukasuksella läpi sormien melkein mitä vain Venäjän tekemää mukaan lukien Abhasian sotaa, jotta vakaus säilyisi.
Venäjä oli tyytyväinen, että länsi ei puuttunut etnisiin puhdistuksiin eikä joukkomurhiin.
Venäjään kuuluvan Tshetshenian tasavallan rajalla sijaitseva Pankisin laakso, missä on venäläisten virkamiesten mukaan 12 000 tshetsheenipakolaisen joukossa satoja ellei tuhansia islamilaisia jihadi-taistelijoita, erityisesti talebaneja, joita on myös muualla Kaukasuksella. Venäjä on syyttänyt Georgiaa Pankisin laakson tilanteesta. Satoja taistelijoita ja joitain ulkomaalaisia islamistitaistelijoita suurempi ongelma ovat rikollisryhmät, joista osalla on taistelukokemusta Tshetsheniasta. Ne pyörittävät yhdessä poliisin kanssa laakson kidnappauksia ja huumekauppaa. Moskova väittikin, että laakso oli yksi maailman vaarallisimmista terrorismin keskuksista, jolloin Yhdysvallat alkoi kiinnittää siihen huomiota 9/11 terrori-iskujen jälkeen. Amerikkalaiset kiinnostuivat maasta yhä enemmän, kun huomasivat Baku-Tbilisi-Ceyhanin putkiprojektin.
Etelä-Ossetian separatistijohtajat ovat vähemmistöstatuksestaan huolimatta pääosin etnisiä venäläisiä, joista useat ovat työskennelleet Neuvostoliiton salaisessa poliisissa KGB:ssä, armeijassa tai kommunistisessa puolueessa.
Etniset identiteetit kovenevat konfliktitilanteissa. Separatistialueiden salakuljetus on tärkeää taloudelle.
Identiteettipolitiikkaa vahvistaa globalisaation ilmiö, jossa ihmiset jakautuvat ylikansallisiin osallistujiin ja verkostoista tipahtaneisiin.
Human Rights Watch määritteli 1990-luvulla yhteisöjen välisen väkivallan tärkeäksi
ihmisoikeusongelmaksi. Siihen kuuluu etnisesti, kielen tai rodun perusteella erottautuvia ryhmiä, jotka surmaavat siviilejä. Kaikki alkaa siitä, että hallitus manipuloi etnisiä jännitteitä polarisoidakseen yleistä mielipidettä. Väkivalta kumpuaa vihan legitimisoivasta politiikasta, eli hallitus voi kannustaa ryhmien välisiä hyökkäyksiä, määrätä eri ryhmille eri määrän oikeuksia tai määrätä valtion etnisyyden, jättää tarjoamatta fyysistä turvaa tai tukahduttaa hyökkäysten vastustajien mielipiteet.
Uusissa sodissa on esiintynyt myös laajaa ja tietoista väkivaltaa siviileihin. Väestöä halutaan hallita hankkiutumalla eroon ihmisistä, joilla on erilainen identiteetti. Kaikki osapuolet levittävät pelkoa ja vihaa, ja väestöä karkotetaan massamurhilla ja pakkosiirroilla, mikä lisää pakolaisia.
Uusien sotien eräs päämäärä on väestön karkottaminen muun muassa pakkosiirtojen avulla. Uusille sodille on myös tyypillistä väkivallan yksityistäminen, mikä on murentanut valtion yksinoikeutta järjestäytyneeseen väkivaltaan. Myös Georgian valtio on ostanut palveluita yksityisiltä väkivaltayrittäjiltä.
Kun valtio on liian heikko kontrolloimaan sisäistä väkivaltaansa, sen rinnalle tulee aseellisia ryhmiä lain rajamailta. Sotiin sekaantuu puolisotilaallisia joukkoja, paikallisia itsepuolustusjoukkoja ja ulkomaisia palkka-armeijoita. Sota lujittaa liikemiesten ja rikollisten liittoutumia. Identiteettipolitiikka yhdistää liikemiehet ja seikkailijat, jolloin epämääräiset ”liikemiehet” sekaantuvat rappeutuneisiin institutionaalisiin elimiin ja sotiin. Toinen ryhmä ovat nuoret miehet ja seikkailijat, jotka esimerkiksi Kaukasuksella vaihtavat panttivankeja ruokaan, aseisiin tai rahaan.
Kontrollin puute Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa lisää haavoittuvuutta kansainvälisille rikosryhmille. Ryhmät täyttävät usein valtatyhjiön, ovat joustavia ja nopeita ja tekevät yhteistyötä muualla Georgiassa sijaitsevien rikollisryhmien ja valtionhallinnon kanssa. Päätoimijoina pidetään venäläisiä rauhanturvaajia, jotka tekevät erityisesti huume- ja asekauppaa.
Separatistialueilla myös ei-demokraattisesti valitut johtajat voivat pitää kansaa pelossa militanteilla ideologioillaan ja ylläpitämällä korruptoitunutta järjestelmää, jolloin kansalaiset pelkäävät irrationaalista sotaa. Kylmän sodan loppu heijastaa siirtymävaiheen vallan tyhjiötä.
Tapahtumat koskettivat konfliktialuetta valtavasti, kun Neuvostoliitto hajosi ja Georgia itsenäistyi. Sodan loputtua markkinoille jäi ylijäämäaseita ja työttömiä sotilaita nimenomaan Neuvostoliiton alueelle Georgian sisällissotien alkuun vaikutti heikon valtion ja yksityisten väkivaltayrittäjien yhteistyö, Neuvostoliiton hajottava etnofederalismi ja kansallismielisen eliitin sisäinen pirstoutuminen. Eri sisällissotien väkivalta organisoitiin eri tavoin, mutta vuosien 1990 ja 1991 tapahtumia institutionaalisten puitteiden romahdettua voi kutsua väkivallan markkinoiksi. Maan itsenäistyessä kaksi aseistettua joukkoa olivat kansalliskaarti ja puolisotilaallinen Mkhedrioni, joista molemmat verottivat taloutta, tekivät rikoksia ja keskittyivät enemmän ryöstelyyn kuin taistelemiseen.
Georgian itsenäistyessä kansalliskaartissa oli 1000 sotilasta, eli alle kymmenesosa tavoitteesta. Heidän lisäkseen käytettiin tarvittaessa ammattitaidottomia, kurittomia ja ryöstelyyn taipuvaisia kannattajia. Poliitikon ja tuomitun rikollisen johtamalla puolisotilaallisella Mkhedrioni-ryhmällä oli 1000 jäsentä, ja se rahoitti toimintansa kiristyksellä ja luvattomalla kaupankäynnillä. Uuden sodan teorian mukaan yksityiset joukot ovat tavallisesti järjestäytyneet karismaattisen johtajan ympärille. Niin myös tässä tapauksessa, sillä Mkhedrionia johti rikollinen poliitikko, ja muutenkin ryhmät olivat uskollisia vain johtajilleen.
Koska Georgialla ei ole mittavia luonnonvaroja, ryhmät joutuivat hankkimaan elantonsa rikoksilla asekaupasta tiemaksuihin ja bensiinikauppaan. Ryhmissä näkyy hyvin, kuinka kylmän sodan loppu lietsoi yksityistämistä, koska siitä jäi jäljelle miljoonia kotiutettuja sotilaita ja valtion ulottumattomissa olevia aseita.
Kaiken kaikkiaan tshetsheenipataljoonilla, eteläossetialaisilla ja abhaasien miliisijoukoilla oli sodassa tärkeä rooli. Venäjän ja separatistialueiden sissit järjestettiin ennen sodan syttymistä, ja ne todennäköisesti hoitivat tiedustelua ja etuvartio-operaatioita.
Uuden sodan aseryhmät eivät ole hierarkkisia, ne käyttävät sissisodankäyntiä ja kantavat pienaseita.
Vuoden 2008 konfliktissa venäläisjoukot eivät pystyneet ehkäisemään tai lopettamaan eteläosseettisissijoukkojen väkivaltaisuuksia Etelä-Ossetiassa ennen ja jälkeen tulitauon. EU, YK ja ihmisoikeusjärjestöt kritisoivat venäläisiä siitä, etteivät ne kontrolloineet itse kouluttamiaan joukkoja, jotka taistelivat venäläisten rinnalla.
Eräs käänteentekevä tutkimus osoitti, että matala kansantulo lisää sodan riskiä. Sota on myös sitä todennäköisempi, mitä lähempänä maan historiassa on ollut sotia. Sama tutkimus huomioi myös kokokriteerin, eli sodan riski kasvaa myös maan koon myötä, mikä pätee sodan toisen osapuolen, Venäjän koalition kohdalla.
Vastuulliset hallitukset eivät aloita sotia, koska niistä kärsivä kansa vaihtaa herkästi johtajansa.
Oliko Georgian sekä Abhasian, Etelä-Ossetian ja Venäjän koalition välinen konflikti uusi sota vai ei? Se oli selkeästi etninen konflikti, vaikka syitä oli muitakin. Suurimmat uusiin sotiin viittaavat näkökulmat olivat siviileihin kohdistuva väkivalta ja pitkään jatkunut Abhasian ja Etelä-Ossetian muuttuminen rikosvyöhykkeiksi. Konflikti oli valtion sisäinen ja valtioiden välinen, mikä viittaa jo siihen, että se voidaan laskea sekä vanhoihin että uusiin sotiin. Jos Venäjä-Georgia-tason taistelut saivat motivaationsa energiasta, läntistymisen dominoefektin estämisestä ja molempien maiden sisäpolitiikasta, konflikti voidaan laskea vanhoihin sotiin. Kaksi valtiota taisteli toisiaan vastaan aseellisesti, ja sodan alun ja lopun voi määritellä ajallisesti. Samaan aikaan toisella tasolla taistelivat abhaasit ja osseetit georgialaisia vastaan, eli saman maan kansalaiset toisiaan vastaan. Vaikka separatisteilla oli tiukat kytkökset Venäjään, niiden oma motivaatio oli peräisin lähes vuosisata sitten tehdyistä rajoista, jotka olivat jakaneet etnisiä ryhmiä. Vähemmistöt eivät halunneet jäädä odottamaan, miten niille käy kansallismielistyvässä valtiossa. Eräs uusien sotien tärkeistä piirteistä, etnisen ryhmän valtapyrkimys eli identiteettipolitiikka, toteutui konfliktissa. Myös konfliktin sotilaat sisälsivät uusien sotien tapaan sekalaisen joukon Etelä-Ossetian aseellisia sissijoukkoja, palkkasotilaita ja vapaaehtoisia, jotka syyllistyivät erityisesti kansainvälisten lakien rikkomuksiin.
Myös venäläisten rauhanturvaajien kääntyminen sotilaiksi poisti neutraalisuuden lakia. Uusien sotien logiikkaan sopii myös georgialaisia vastaan Etelä-Ossetiassa tehty etninen puhdistus, joka oli selvä merkki siviileihin kohdistetusta väkivallasta. Sota aiheutti myös pakolaisaallon, jonka seurauksena pro gradun tekohetkellä eli viisi vuotta konfliktin jälkeen kaikki pakolaiset eivät vieläkään olleet pystyneet palaamaan koteihinsa.
Väkivallan yksityistämisen rooli on epäselvä tässä konfliktissa, mutta ilmiö näkyy selkeästi Georgian historiassa sen itsenäistymisen aikaan, kun valtio osti väkivaltapalvelut kahdelta yritykseltä, jotka syyllistyivät myös rikoksiin. Uudet sodat ovat selkeiden taisteluiden sijaan tila, joka kestää. Tässä tapauksessa varsinainen konflikti oli lyhyt, mutta toisaalta Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat militarisoituneita alueita, joissa tehdään rikoksia ja laitonta kauppaa epävirallisessa globalisoituneessa rinnakkaistaloudessa.
Kritiikissä on esitetty, että uusia sotia luonnehtivat tekijät ovat olleet näkyvissä jo vuosisadan ajan. Tekijät eivät ole muuttuneet, vaan ne huomataan aiempaa herkemmin, mitä viestintäteknologia edistää.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/41119/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201304011378.pdf?sequence=1.
Etelä-Ossetian/Georgian sodassa uuden ja vanhan sodan piirteitä?
Georgian ja Venäjän koalition välisestä konfliktista löytyy uuden sodan piirteitä, kuten separatistialueiden muuttuminen rikosvyöhykkeiksi, aiempien sisällissotien ja vuoden 2008 konfliktin etniset taustat, kyseisessä konfliktissa tehty etninen puhdistus sekä Georgian itsenäistymisen alun yksityisen väkivallan markkinat. Vuoden 2008 konfliktissa oli kaksi päätasoa, valtioiden väliset taistelut ja separatistien taistelut omaa maataan vastaan, mikä tekee tapahtumista monitahoisia. Konfliktissa oli siis piirteitä sekä uusista että vanhanmallisista sodista.
Kun maailma seurasi Pekingin kesäolympialaisia, ja Eurooppa vietti kesälomiaan vuoden 2008 elokuussa, Venäjä provosoi eteläkaukasialaisvaltio Georgiaa niin pitkälle, että se kutsui johtajansa ja joukkonsa töihin kesälomiltaan ja hyökkäsi Venäjän, Etelä-Ossetian ja Abhasian koalitiota vastaan ilman suunnitelmaa, mutta konflikti tuli sille yllätyksenä. Georgia on hyvän sijaintinsa vuoksi ollut usein naapurivaltioiden intressien kohteena.
Georgiassa asuu ihmisiä noin 4.3 miljoonaa ja on pinta-alaltaan viidennes Suomen koosta.
Vuoden 2008 tapahtumat olivat kulminaatiopiste pitkälle ajanjaksolle jännitteitä, provokaatioita ja yhteenottoja, joten konfliktilla on pitkät juuret alueen, kansanperinteiden ja halujen historiassa.
Vuonna 2004 Georgian presidentiksi valittiin Mikheil Saakashvili, joka halusi viedä maansa länteen, mikä ärsytti Venäjää. Välit alkoivat kiristyä hiljalleen, joten vuonna 2006 Georgia muun muassa pidätti venäläisiä syytettynä vakoilusta, Moskova asetti Georgialle täyden kauppasaarron ja ahdisteli Venäjällä asuvia georgialaisia.
Abhasia on Etelä-Ossetiaa strategisempi alue, sillä se on paitsi pinta-alaltaan noin kaksi kertaa Etelä-Ossetian kokoinen, siellä on myös Georgian ainoa rautatie, tärkeä tieyhteys Venäjälle, puolet Georgian rantaviivasta, parhaat turistikohteet, maatalous- ja mineraaliresursseja ja suuri voimalaitos.
Länsi katsoi Kaukasuksella läpi sormien melkein mitä vain Venäjän tekemää mukaan lukien Abhasian sotaa, jotta vakaus säilyisi.
Venäjä oli tyytyväinen, että länsi ei puuttunut etnisiin puhdistuksiin eikä joukkomurhiin.
Venäjään kuuluvan Tshetshenian tasavallan rajalla sijaitseva Pankisin laakso, missä on venäläisten virkamiesten mukaan 12 000 tshetsheenipakolaisen joukossa satoja ellei tuhansia islamilaisia jihadi-taistelijoita, erityisesti talebaneja, joita on myös muualla Kaukasuksella. Venäjä on syyttänyt Georgiaa Pankisin laakson tilanteesta. Satoja taistelijoita ja joitain ulkomaalaisia islamistitaistelijoita suurempi ongelma ovat rikollisryhmät, joista osalla on taistelukokemusta Tshetsheniasta. Ne pyörittävät yhdessä poliisin kanssa laakson kidnappauksia ja huumekauppaa. Moskova väittikin, että laakso oli yksi maailman vaarallisimmista terrorismin keskuksista, jolloin Yhdysvallat alkoi kiinnittää siihen huomiota 9/11 terrori-iskujen jälkeen. Amerikkalaiset kiinnostuivat maasta yhä enemmän, kun huomasivat Baku-Tbilisi-Ceyhanin putkiprojektin.
Etelä-Ossetian separatistijohtajat ovat vähemmistöstatuksestaan huolimatta pääosin etnisiä venäläisiä, joista useat ovat työskennelleet Neuvostoliiton salaisessa poliisissa KGB:ssä, armeijassa tai kommunistisessa puolueessa.
Etniset identiteetit kovenevat konfliktitilanteissa. Separatistialueiden salakuljetus on tärkeää taloudelle.
Identiteettipolitiikkaa vahvistaa globalisaation ilmiö, jossa ihmiset jakautuvat ylikansallisiin osallistujiin ja verkostoista tipahtaneisiin.
Human Rights Watch määritteli 1990-luvulla yhteisöjen välisen väkivallan tärkeäksi
ihmisoikeusongelmaksi. Siihen kuuluu etnisesti, kielen tai rodun perusteella erottautuvia ryhmiä, jotka surmaavat siviilejä. Kaikki alkaa siitä, että hallitus manipuloi etnisiä jännitteitä polarisoidakseen yleistä mielipidettä. Väkivalta kumpuaa vihan legitimisoivasta politiikasta, eli hallitus voi kannustaa ryhmien välisiä hyökkäyksiä, määrätä eri ryhmille eri määrän oikeuksia tai määrätä valtion etnisyyden, jättää tarjoamatta fyysistä turvaa tai tukahduttaa hyökkäysten vastustajien mielipiteet.
Uusissa sodissa on esiintynyt myös laajaa ja tietoista väkivaltaa siviileihin. Väestöä halutaan hallita hankkiutumalla eroon ihmisistä, joilla on erilainen identiteetti. Kaikki osapuolet levittävät pelkoa ja vihaa, ja väestöä karkotetaan massamurhilla ja pakkosiirroilla, mikä lisää pakolaisia.
Uusien sotien eräs päämäärä on väestön karkottaminen muun muassa pakkosiirtojen avulla. Uusille sodille on myös tyypillistä väkivallan yksityistäminen, mikä on murentanut valtion yksinoikeutta järjestäytyneeseen väkivaltaan. Myös Georgian valtio on ostanut palveluita yksityisiltä väkivaltayrittäjiltä.
Kun valtio on liian heikko kontrolloimaan sisäistä väkivaltaansa, sen rinnalle tulee aseellisia ryhmiä lain rajamailta. Sotiin sekaantuu puolisotilaallisia joukkoja, paikallisia itsepuolustusjoukkoja ja ulkomaisia palkka-armeijoita. Sota lujittaa liikemiesten ja rikollisten liittoutumia. Identiteettipolitiikka yhdistää liikemiehet ja seikkailijat, jolloin epämääräiset ”liikemiehet” sekaantuvat rappeutuneisiin institutionaalisiin elimiin ja sotiin. Toinen ryhmä ovat nuoret miehet ja seikkailijat, jotka esimerkiksi Kaukasuksella vaihtavat panttivankeja ruokaan, aseisiin tai rahaan.
Kontrollin puute Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa lisää haavoittuvuutta kansainvälisille rikosryhmille. Ryhmät täyttävät usein valtatyhjiön, ovat joustavia ja nopeita ja tekevät yhteistyötä muualla Georgiassa sijaitsevien rikollisryhmien ja valtionhallinnon kanssa. Päätoimijoina pidetään venäläisiä rauhanturvaajia, jotka tekevät erityisesti huume- ja asekauppaa.
Separatistialueilla myös ei-demokraattisesti valitut johtajat voivat pitää kansaa pelossa militanteilla ideologioillaan ja ylläpitämällä korruptoitunutta järjestelmää, jolloin kansalaiset pelkäävät irrationaalista sotaa. Kylmän sodan loppu heijastaa siirtymävaiheen vallan tyhjiötä.
Tapahtumat koskettivat konfliktialuetta valtavasti, kun Neuvostoliitto hajosi ja Georgia itsenäistyi. Sodan loputtua markkinoille jäi ylijäämäaseita ja työttömiä sotilaita nimenomaan Neuvostoliiton alueelle Georgian sisällissotien alkuun vaikutti heikon valtion ja yksityisten väkivaltayrittäjien yhteistyö, Neuvostoliiton hajottava etnofederalismi ja kansallismielisen eliitin sisäinen pirstoutuminen. Eri sisällissotien väkivalta organisoitiin eri tavoin, mutta vuosien 1990 ja 1991 tapahtumia institutionaalisten puitteiden romahdettua voi kutsua väkivallan markkinoiksi. Maan itsenäistyessä kaksi aseistettua joukkoa olivat kansalliskaarti ja puolisotilaallinen Mkhedrioni, joista molemmat verottivat taloutta, tekivät rikoksia ja keskittyivät enemmän ryöstelyyn kuin taistelemiseen.
Georgian itsenäistyessä kansalliskaartissa oli 1000 sotilasta, eli alle kymmenesosa tavoitteesta. Heidän lisäkseen käytettiin tarvittaessa ammattitaidottomia, kurittomia ja ryöstelyyn taipuvaisia kannattajia. Poliitikon ja tuomitun rikollisen johtamalla puolisotilaallisella Mkhedrioni-ryhmällä oli 1000 jäsentä, ja se rahoitti toimintansa kiristyksellä ja luvattomalla kaupankäynnillä. Uuden sodan teorian mukaan yksityiset joukot ovat tavallisesti järjestäytyneet karismaattisen johtajan ympärille. Niin myös tässä tapauksessa, sillä Mkhedrionia johti rikollinen poliitikko, ja muutenkin ryhmät olivat uskollisia vain johtajilleen.
Koska Georgialla ei ole mittavia luonnonvaroja, ryhmät joutuivat hankkimaan elantonsa rikoksilla asekaupasta tiemaksuihin ja bensiinikauppaan. Ryhmissä näkyy hyvin, kuinka kylmän sodan loppu lietsoi yksityistämistä, koska siitä jäi jäljelle miljoonia kotiutettuja sotilaita ja valtion ulottumattomissa olevia aseita.
Kaiken kaikkiaan tshetsheenipataljoonilla, eteläossetialaisilla ja abhaasien miliisijoukoilla oli sodassa tärkeä rooli. Venäjän ja separatistialueiden sissit järjestettiin ennen sodan syttymistä, ja ne todennäköisesti hoitivat tiedustelua ja etuvartio-operaatioita.
Uuden sodan aseryhmät eivät ole hierarkkisia, ne käyttävät sissisodankäyntiä ja kantavat pienaseita.
Vuoden 2008 konfliktissa venäläisjoukot eivät pystyneet ehkäisemään tai lopettamaan eteläosseettisissijoukkojen väkivaltaisuuksia Etelä-Ossetiassa ennen ja jälkeen tulitauon. EU, YK ja ihmisoikeusjärjestöt kritisoivat venäläisiä siitä, etteivät ne kontrolloineet itse kouluttamiaan joukkoja, jotka taistelivat venäläisten rinnalla.
Eräs käänteentekevä tutkimus osoitti, että matala kansantulo lisää sodan riskiä. Sota on myös sitä todennäköisempi, mitä lähempänä maan historiassa on ollut sotia. Sama tutkimus huomioi myös kokokriteerin, eli sodan riski kasvaa myös maan koon myötä, mikä pätee sodan toisen osapuolen, Venäjän koalition kohdalla.
Vastuulliset hallitukset eivät aloita sotia, koska niistä kärsivä kansa vaihtaa herkästi johtajansa.
Oliko Georgian sekä Abhasian, Etelä-Ossetian ja Venäjän koalition välinen konflikti uusi sota vai ei? Se oli selkeästi etninen konflikti, vaikka syitä oli muitakin. Suurimmat uusiin sotiin viittaavat näkökulmat olivat siviileihin kohdistuva väkivalta ja pitkään jatkunut Abhasian ja Etelä-Ossetian muuttuminen rikosvyöhykkeiksi. Konflikti oli valtion sisäinen ja valtioiden välinen, mikä viittaa jo siihen, että se voidaan laskea sekä vanhoihin että uusiin sotiin. Jos Venäjä-Georgia-tason taistelut saivat motivaationsa energiasta, läntistymisen dominoefektin estämisestä ja molempien maiden sisäpolitiikasta, konflikti voidaan laskea vanhoihin sotiin. Kaksi valtiota taisteli toisiaan vastaan aseellisesti, ja sodan alun ja lopun voi määritellä ajallisesti. Samaan aikaan toisella tasolla taistelivat abhaasit ja osseetit georgialaisia vastaan, eli saman maan kansalaiset toisiaan vastaan. Vaikka separatisteilla oli tiukat kytkökset Venäjään, niiden oma motivaatio oli peräisin lähes vuosisata sitten tehdyistä rajoista, jotka olivat jakaneet etnisiä ryhmiä. Vähemmistöt eivät halunneet jäädä odottamaan, miten niille käy kansallismielistyvässä valtiossa. Eräs uusien sotien tärkeistä piirteistä, etnisen ryhmän valtapyrkimys eli identiteettipolitiikka, toteutui konfliktissa. Myös konfliktin sotilaat sisälsivät uusien sotien tapaan sekalaisen joukon Etelä-Ossetian aseellisia sissijoukkoja, palkkasotilaita ja vapaaehtoisia, jotka syyllistyivät erityisesti kansainvälisten lakien rikkomuksiin.
Myös venäläisten rauhanturvaajien kääntyminen sotilaiksi poisti neutraalisuuden lakia. Uusien sotien logiikkaan sopii myös georgialaisia vastaan Etelä-Ossetiassa tehty etninen puhdistus, joka oli selvä merkki siviileihin kohdistetusta väkivallasta. Sota aiheutti myös pakolaisaallon, jonka seurauksena pro gradun tekohetkellä eli viisi vuotta konfliktin jälkeen kaikki pakolaiset eivät vieläkään olleet pystyneet palaamaan koteihinsa.
Väkivallan yksityistämisen rooli on epäselvä tässä konfliktissa, mutta ilmiö näkyy selkeästi Georgian historiassa sen itsenäistymisen aikaan, kun valtio osti väkivaltapalvelut kahdelta yritykseltä, jotka syyllistyivät myös rikoksiin. Uudet sodat ovat selkeiden taisteluiden sijaan tila, joka kestää. Tässä tapauksessa varsinainen konflikti oli lyhyt, mutta toisaalta Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat militarisoituneita alueita, joissa tehdään rikoksia ja laitonta kauppaa epävirallisessa globalisoituneessa rinnakkaistaloudessa.
Kritiikissä on esitetty, että uusia sotia luonnehtivat tekijät ovat olleet näkyvissä jo vuosisadan ajan. Tekijät eivät ole muuttuneet, vaan ne huomataan aiempaa herkemmin, mitä viestintäteknologia edistää.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/41119/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201304011378.pdf?sequence=1.
larrythorn
Kersantti
Hejsan kirjoitti:Meinatko sä että Japani ja Kiina on kiistänyt paljon enemmän taakse aikaan?
oliko silloin Japanin Samurai vs Kiinan Shaolin Kung-Fu?
FAK EYAH!
Nipponit omaksuivat sodassa bushido etiikan eli vastustajan johtajien suku pyrittiin tuhoamaan täydellisesti-> naiset, vanhukset ja lapset mukaan lukien vähentääkseen seurauksia omaa sukuaan kohtaan. Jaappanilaiset taisteli lähinnä sukunsa puolesta itsensä unohtaen. Uhrauksista taistelukentällä kantoi kunnian hänen sukunsa. Epäonnistumisesta tai pelkuruudesta kärsi muuten hänen sukunsa laajasti.Niin tämähän liittyi syihin jossa Japanin hyökkäys Kiinaan kuului Japanin armeijan suunnitelmaan hallita Manner-Aasiaa.
Syyrian sotaan liityen löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Syitä ja seurauksia voisi olla osuvampi nimitys topicille
larrythorn
Kersantti
larrythorn kirjoitti:Hejsan kirjoitti:Meinatko sä että Japani ja Kiina on kiistänyt paljon enemmän taakse aikaan?
oliko silloin Japanin Samurai vs Kiinan Shaolin Kung-Fu?
FAK EYAH!
Niin tämähän liittyi syihin jossa Japanin hyökkäys Kiinaan kuului Japanin armeijan suunnitelmaan hallita Manner-Aasiaa.
Syyrian sotaan liityen löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Syitä ja seurauksia voisi olla osuvampi nimitys topicille
Ei ole omena kaus puusta pudonnut kun mietitään Nanjingin verilöylyä ja Stalinin lähettämiä 800 lentokoneen ja lentäjän avustusta Kiinalle.
Taisivat shaolin munkit olla, elää ja meditoida temppelissään tuohon aik
aan
Nankingissa kuoli miljoonia se on selvä, mutta japanilaisiakin kuoli 450 000 Kiinassa. Kaiken kaikkiaan 19 miljoonaan kiinalaistakin kuoli..toiset toisen puolella toista vastaan..eli siis Mantsukuon hallinnon ja komukoiden puolella..jälkimmäiset voitti ja sille ei voinut imperialistinen Japanikaan mitään. Myös Koreassa tuli turpaan YK/NATOlle niin että tukka lähti samoin Vietnamissa. Kiitos Kiinan jota USA tuki Japanilaisia vastaan...maailma on mutkikas...enkä usko että voidaan suoraan johtaa kuka hyökkää kenenkä kimppuun seuraavaksi.
Pelkään että hupenevat luonnonvarat saattavat olla syy seuraavaan sotaan, jota toivottavasti ei tule. Ellei sitä jo käydä....jenkit on jotenkin kivasti sijoittunut laajimpien öljyalueiden läheisyyteen ja venäjänkin öljy loppuu joskus, ehken myös Norjan.
Pelkään että hupenevat luonnonvarat saattavat olla syy seuraavaan sotaan, jota toivottavasti ei tule. Ellei sitä jo käydä....jenkit on jotenkin kivasti sijoittunut laajimpien öljyalueiden läheisyyteen ja venäjänkin öljy loppuu joskus, ehken myös Norjan.
larrythorn
Kersantti
Juke kirjoitti:
Tiedä sitä sitten mitä jäiden alta löytyy ja kuinka paljon ja kenelle. Mutta ennen sitä on selvitettävä Lähi-Itä. Mielenkiinnolla odotan seurauksia myös täällä meillä pohjolassa :huh: :huh:
larrythorn
Kersantti
Nyt joukolla vaan biojätettä pussiin ja säästöliekki sähkönkulutukseen
larrythorn
Kersantti
Tuossa kaksi kiinalaista ja kaksi japanilaista lajia, joista ainoastaan kahta tullut harrastettua. Näistä Aikido ja Judo lähinnä toisiaan. Aikidossa myös tekniikoita jujutsusta. Aiki-jujutsu. Judosta ainakin koshinage eli lonkkaheitot. Karatesta ainoastaan etu- ja sivupotku. Ninjutsu myös japanilainen mutta lähimpänä ehkä ukemit, jotka poikkeavat kuitenkin merkittävästi judosta ja aikidosta. Aikidossa jujutsu tekniikat tehdään pehmeämmin, toki poikkeuksiakin löytyy, riippuen tyylisuunnasta.Hejsan kirjoitti:
Eli jos mietitään sotien syitä niin varastettu paljon toisilta tekniikkaa
larrythorn
Kersantti
larrythorn kirjoitti:Tuossa kaksi kiinalaista ja kaksi japanilaista lajia, joista ainoastaan kahta tullut harrastettua. Näistä Aikido ja Judo lähinnä toisiaan. Aikidossa myös tekniikoita jujutsusta. Aiki-jujutsu. Judosta ainakin koshinage eli lonkkaheitot. Karatesta ainoastaan etu- ja sivupotku. Ninjutsu myös japanilainen mutta lähimpänä ehkä ukemit, jotka poikkeavat kuitenkin merkittävästi judosta ja aikidosta. Aikidossa jujutsu tekniikat tehdään pehmeämmin, toki poikkeuksiakin löytyy, riippuen tyylisuunnasta.Hejsan kirjoitti:
Eli jos mietitään sotien syitä niin varastettu paljon toisilta tekniikkaa
Korjaa 1 ja 3 ainoastaan karate kiinalainen siksi japanilaiset hyökkäsivät sinne, koska luulivat ylivoimaisuuteen
Ja Shaolin temppelissä oltiin hiljaa ja meditoitiin, tätäkin lajia tullut harrastettua ja tekniikoiden puolesta tuli mieleen heti isku munille ja kivesten repiminen paikaltaan larrythorn
Kersantti
Hejsan kirjoitti:
En kumpaakaan, vaan Shaolin temppelin tyyliä lähinnä. Jos näin voi sanoa. Mutta kyllä perus nyrkkeilyllä saa hyvän syyn sotia ketä tahansa vastaan, siinä paljoo kunfut auta, no okei yhdistetään siihen taekwondo ja kickboxing sekä krav maga, niin rumaa jälkeä tarvittaessa
larrythorn
Kersantti
Shaolin eteläinen ja Pohjoinen tyyli huomioitavaa!
larrythorn
Kersantti
Ei tehdä tästä foorumista chattii
Facebookissa nähdään Lrr Thorn nimellä löytyy ja saa pyytää kaveriksi jos näin haluaapi tervetuloa rinkiin pieneen
Facebookissa nähdään Lrr Thorn nimellä löytyy ja saa pyytää kaveriksi jos näin haluaapi tervetuloa rinkiin pieneen
larrythorn kirjoitti:Ei tehdä tästä foorumista chattii
Facebookissa nähdään Lrr Thorn nimellä löytyy ja saa pyytää kaveriksi jos näin haluaapi tervetuloa rinkiin pieneen
Larrythorninen
Oletko nähny sen elokuvan The Octagon (Chuck Norris) paljon ninjoita....
ja The way of the dragon (bruce lees paras) se oli se wing tsun kung-fu
Jackie Chan mä luule on se uusi style Jet kunedo kung-fu