Sotilaallinen isku Suomeen? ”Meillä ei olisi ketään, joka vastaisi tuleen”

[Ohjus-tiedustelija]

No ei tässä mitään vastakkainasettelua ole. Nykyaikaisimpia simulaatioita muuten ei kannata aliarvioida lainkaan. Niitä on kehittäneet vissit sotilaat, jotka tosissaan ovat aiheeseen myös perehtyneet. En tunne asiaa kuin vain pinnalta pyyhkäisten, mutta on varmaan vaikea kuvitella enää sotilaskoulutusta ja sen kehittämistä ilman nykyaikaisia simulaatioita.

Toki ne ovat menneet eteenpäin, etenkin vaunu vs. vaunu ottelut alkavat olla aika realistisia, ikävä kyllä kunnon peltoaukeille päästään reenaamaan aniharvoin. Urilla ja pienemmillä aukeilla voidaan tietty hieroa "nopein käsi voittaa" tulenavausta automaatio tasolle.

Mitä peitteisempään maastoon mennään, niin sitä enemmän realismia tippuu pois kyydistä edelleenkin, eli vaunut vs. jalkamiehet ja jalkamiehet vs. jalkamiehet ottelu peitteisessä maastossa on/jää turhan kauas tositilanteesta koska laserit ei mene edes heinänkorresta läpi ja sirpaleiden vaikutus jää kokonaan pois.

 

[kimmo.j]

Omat kokemukset ovat toki vanhoja, mutta tässä selventävä esimerkki. Olimme Niinisalossa isossa sotaharjoituksessa jossa reserviläisistä koottu panssaripatalioona kävi varusveijareista kootun taisteluosaston kimppuun. Oma joukkue tuhottiin ainakin pari kertaa Apilasmiesten toimesta, homma oli lievästi turhauttavaa kun vaunuilla ei ollut mitään keinoa vastata tulitukseen, Apilaksissa oli ampumasimulaattori, samoin vaunuissa, mutta vain vaunuissa oli maaliprismat. Voitte uskoa, että turhautti:a-embarassed:

No tämä oli -93, toivottavasti ja oletettavasti tilanne on muuttunut.


Totuus kuitenkin on, että kilpailun puuttuminen aiheuttaa tyytyväisyyttä jolla on tapana aiheuttaa kehityksen pysähtymistä. Pahimmillaan syntyy sisäsiittoisuutta joka ei ikinä ole hyväksi, tietäähän sen millaisia lapsiakin siitä syntyy...
Ehkä Suomalaisen panssariaseen kohdalla on käynyt juuri näin. Se ei kuitenkaan tee panssariyhtymistä kategorisesti tehottomia

 

[Ohjus-tiedustelija]

Omat kokemukset ovat toki vanhoja, mutta tässä selventävä esimerkki. Olimme Niinisalossa isossa sotaharjoituksessa jossa reserviläisistä koottu panssaripatalioona kävi varusveijareista kootun taisteluosaston kimppuun. Oma joukkue tuhottiin ainakin pari kertaa Apilasmiesten toimesta, homma oli lievästi turhauttavaa kun vaunuilla ei ollut mitään keinoa vastata tulitukseen, Apilaksissa oli ampumasimulaattori, samoin vaunuissa, mutta vain vaunuissa oli maaliprismat. Voitte uskoa, että turhautti:a-embarassed:

No tämä oli -93, toivottavasti ja oletettavasti tilanne on muuttunut.

No järjettömintä oli se että Apilaksilla pystyi ampumaan "sarjaa" lataamatta (asetta vaihtamatta) vastaavasti kuin rk:lla kertatulta.

No eihän se ole siitä sen ihmeemmäksi muuttunut kuin että jalkamiehilläkin voi olla nykyisin prismat kypärässä ja vartalossa, mutta niihin on saatava suora osuma. Eli mikä tahansa pusikko estää kk sarjan osumisen ja sirpalelaukauksia ei kaiketi voida simuloida kuin tuomarin käskyillä että tuo ja tuo ryhmä ammuttiin nyt riekaleiksi.

Totuus kuitenkin on, että kilpailun puuttuminen aiheuttaa tyytyväisyyttä jolla on tapana aiheuttaa kehityksen pysähtymistä. Pahimmillaan syntyy sisäsiittoisuutta joka ei ikinä ole hyväksi, tietäähän sen millaisia lapsiakin siitä syntyy...
Ehkä Suomalaisen panssariaseen kohdalla on käynyt juuri näin. Se ei kuitenkaan tee panssariyhtymistä kategorisesti tehottomia

En kiistä etteikö näin voisi käydä, mutta onko kellään heittää mitään vähääkään faktaan pohjautuvaa perustelua siitä missä/miten meidän ps.joukot olisivat pudonneet kehityksen kelkasta jotenkin muka pois?

Jos kaluston kanssa perusosaaminen on hanskassa niin mielestäni joukkojen osaamisen/motivaation taso (=suorituskyky) tst-tilanteessa selviää kunnolla vasta tositilanteessa. Muu on todella hataraa spekulaatiota.

 

[baikal]

Kyllä se on tunnustettu asia, että vaunujen hilaaminen Vekaralle piristi ps-elementin eloa. Ja toistan: en väitä, että Suomen ps-aseella ei tekisi mitään, se mitä olen tivannut on etten usko esiteltyihin käyttötapoihin. Tuosta Vekarasta vielä sen verran, että sen pohjoisen naapurivaruskunnan väki on suitsuttanut runsaasti myönteistä ko. joukko-osastosta. Se tahtoo olla vähän niin, että myönteisyyden kehä tuottaa myönteisyyttä enemmän kuin oman mittansa. Se näkyy hankinnoissa, henkilöstössä ja siinä, KETÄ sinne saadaan hommiin, kun homma tuntuu luistavan. Tämä on tuttua siviilimaailmastakin.

 

[koponen]

Simulaatioita on muitakin kuin lasereita ja prismoja fyysisissä laveteissa kiinni. Ihan hyvää tutkimusta ja soveltamista tehdään Suomessa alalla. En lähtisi aliarvioimaan selitysastetta.

Se tuntuu usein unohtuvan että Firmassa on paljon väkeä jotka syventyvät vuosikausia omiin osaamisalueihinsa ja verkottuvat muiden huippuosaajien kanssa sekä ostavat raa'alla rahalla puuttuvia palasia. Tämä puoli työstä vaan jää nostamatta pintaan kun ykköslähde on ampparit.com ja kakkoslähde kokemukset Mikkelin kolmannesta erillisestä autokomppaniasta vuodelta kaheksanviis.

Ammattimainen, analyyttinen työ on ainakin minun kokemuksieni mukaan pohjalla monessa kehittämishankkeessa. Ei sillä etteikö olisi niitä "missämunsadelahkeet"-majureja aina välillä sotkemassa pakkaa, mutta moni keskeinen asia on ihan oikean osaajan omistuksessa PV:ssä.

Joka ei puolestaan tarkoita sitä ettenkö kannattaisi Sveitsin mallia Suomeenkin...

 

[Ohjus-tiedustelija]

Kyllä se on tunnustettu asia, että vaunujen hilaaminen Vekaralle piristi ps-elementin eloa.

Varmasti näin, mutta millä mittarilla Parolassa on tuotettu jotenkin osaamattomampia ps-jääkäri kokoonpanoja tms? Tst-vaunu kokoonpanothan tuotetaan edelleenkin 100%:sti Parolassa.

 

[baikal]

Kyllä se on tunnustettu asia, että vaunujen hilaaminen Vekaralle piristi ps-elementin eloa.

Varmasti näin, mutta millä mittarilla Parolassa on tuotettu jotenkin osaamattomampia ps-jääkäri kokoonpanoja tms? Tst-vaunu kokoonpanothan tuotetaan edelleenkin 100%:sti Parolassa.

äääh. Piristi eloa, kirjoitin. Se darwinismi, sano, kilpailu, vertailu, uusia näkemyksiä, kokeiluja ja ähkimistä. Homma menee eteenpäin siten.

Tarkoitukseni ei ole osoittaa, että Parola on persiestä, ei todellakaan, elämä vaan on sellaista, että aina on hyvästä, ettei kenellään ole monopolia mihinkään.

 

[baikal]

Simulaatioita on muitakin kuin lasereita ja prismoja fyysisissä laveteissa kiinni. Ihan hyvää tutkimusta ja soveltamista tehdään Suomessa alalla. En lähtisi aliarvioimaan selitysastetta.

Se tuntuu usein unohtuvan että Firmassa on paljon väkeä jotka syventyvät vuosikausia omiin osaamisalueihinsa ja verkottuvat muiden huippuosaajien kanssa sekä ostavat raa'alla rahalla puuttuvia palasia. Tämä puoli työstä vaan jää nostamatta pintaan kun ykköslähde on ampparit.com ja kakkoslähde kokemukset Mikkelin kolmannesta erillisestä autokomppaniasta vuodelta kaheksanviis.

Ammattimainen, analyyttinen työ on ainakin minun kokemuksieni mukaan pohjalla monessa kehittämishankkeessa. Ei sillä etteikö olisi niitä "missämunsadelahkeet"-majureja aina välillä sotkemassa pakkaa, mutta moni keskeinen asia on ihan oikean osaajan omistuksessa PV:ssä.

Joka ei puolestaan tarkoita sitä ettenkö kannattaisi Sveitsin mallia Suomeenkin...

Unohtamatta sitä, että moni evp on tehnyt toisen uran eläköidyttyään mm. näiden asioiden parissa. Silloin tämä homma toimii etten sanoisi parhaimmillaan.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Simulaatioita on muitakin kuin lasereita ja prismoja fyysisissä laveteissa kiinni. Ihan hyvää tutkimusta ja soveltamista tehdään Suomessa alalla. En lähtisi aliarvioimaan selitysastetta.

En aliarvio alansa osaajia, mutta oikean sotatantereen simuloiminen tietyiltä osin siellä ruohonjuuritasolla on vaan kertakaikkisen mahdotonta ja jää aivan liian kauas todellisuudesta jotta siitä voitasiin vetää kunnollisia johtopäätöksiä joukkojen osaamisen tasosta.

Nuo isomman tason simulaatiothan lasketaan ymmärtääkseni nimenomaan pitkälti joukkojen teknisten suorituskyky arvojen perusteella. Yksittäisten miesten, ryhmien tai joukkueiden osaamista ei voida mitata oikein muuten kuin noilla mies kohtaisilla laser simuilla joissa aika pahoja vajavaisuuksia etenkin mitä enemmän joukolla on elävää voimaa vastaan suunniteltua tulivoimaa käytössään. Maaston käyttö on tietty yksi jolla joukon osaamista voisi arvioida, mutta kun oikeisiin ympäristöihin ei päästä esim. vaunuilla rellestämään vapaasti ja/tai harjoitusalueet ovat petteisiä uria (joissa laserit ei vastaa todellisuutta), niin ei sitä todellista suorituskykyä saada tuotakaan kautta kovinkaan hyvin esiin.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Kyllä se on tunnustettu asia, että vaunujen hilaaminen Vekaralle piristi ps-elementin eloa.

Varmasti näin, mutta millä mittarilla Parolassa on tuotettu jotenkin osaamattomampia ps-jääkäri kokoonpanoja tms? Tst-vaunu kokoonpanothan tuotetaan edelleenkin 100%:sti Parolassa.

äääh. Piristi eloa, kirjoitin. Se darwinismi, sano, kilpailu, vertailu, uusia näkemyksiä, kokeiluja ja ähkimistä. Homma menee eteenpäin siten.

Tarkoitukseni ei ole osoittaa, että Parola on persiestä, ei todellakaan, elämä vaan on sellaista, että aina on hyvästä, ettei kenellään ole monopolia mihinkään.

No sivu takaperin teillä oli Kapiaisen kanssa yhdessä tuumin puhetta että muut porukat antavat Parolalle lähes poikkeuksetta 100-0 loimeen... Se ei minulle ihan heti aukea.

Homman laajentaminen/siirtäminen on vain ja ainoastaan positiivista, siitä olen samaa mieltä.

 

[koponen]

En aliarvio alansa osaajia, mutta oikean sotatantereen simuloiminen tietyiltä osin siellä ruohonjuuritasolla on vaan kertakaikkisen mahdotonta ja jää aivan liian kauas todellisuudesta jotta siitä voitasiin vetää kunnollisia johtopäätöksiä joukkojen osaamisen tasosta.

Nuo isomman tason simulaatiothan lasketaan ymmärtääkseni nimenomaan pitkälti joukkojen teknisten suorituskyky arvojen perusteella.

Näistäpä olen jossain määrin eri mieltä, ja niin on alan tiedeyhteisön tilaisuuksissaan kertomakin. Aina siitä sirpaleen tasolta kun kerää dataa ja mallintaa sopivin - ei karkein - yksinkertaistuksin ja todentaa todentamisen perään, niin kummasti vaan alkavat konfliktien AAR:t ja simulaatioajojen tulokset korreloimaan. Oikeastaan vasta kun taktiikasta lähdetään monimutkaistamaan toimintaympäristöä niin hajonta kasvaa hallitsemattomasti. Sielläkin löytyy selkeästi mallinnettavia osajärjestelmiä ajatusprosssin tueksi.

Mutta foorumi ja aihe lienevät vääriä tälle veivaamiselle. Suosittelen joka tapauksessa aiheesta julkaistuun tutustumista ennen kovin kategorista asennoitumista.

Yksilöiden ja pienehköjen joukkojen kouluttamisessa fyysisillä simulaattoreilla on erittäin tärkeä rooli joka tapauksessa.

 

[KorpiSISSI]

Simulaatioita on muitakin kuin lasereita ja prismoja fyysisissä laveteissa kiinni. Ihan hyvää tutkimusta ja soveltamista tehdään Suomessa alalla. En lähtisi aliarvioimaan selitysastetta.

En aliarvio alansa osaajia, mutta oikean sotatantereen simuloiminen tietyiltä osin siellä ruohonjuuritasolla on vaan kertakaikkisen mahdotonta ja jää aivan liian kauas todellisuudesta jotta siitä voitasiin vetää kunnollisia johtopäätöksiä joukkojen osaamisen tasosta.

Nuo isomman tason simulaatiothan lasketaan ymmärtääkseni nimenomaan pitkälti joukkojen teknisten suorituskyky arvojen perusteella. Yksittäisten miesten, ryhmien tai joukkueiden osaamista ei voida mitata oikein muuten kuin noilla mies kohtaisilla laser simuilla joissa aika pahoja vajavaisuuksia etenkin mitä enemmän joukolla on elävää voimaa vastaan suunniteltua tulivoimaa käytössään. Maaston käyttö on tietty yksi jolla joukon osaamista voisi arvioida, mutta kun oikeisiin ympäristöihin ei päästä esim. vaunuilla rellestämään vapaasti ja/tai harjoitusalueet ovat petteisiä uria (joissa laserit ei vastaa todellisuutta), niin ei sitä todellista suorituskykyä saada tuotakaan kautta kovinkaan hyvin esiin.

SIMULOINNISTA:

Simulointia tehdään monella tasolla, niin "virtuaalisilla taistelukentillä" tietokoneiden sisäisissä maailmoissa kuin myös kenttäsimulaatioita lasereilla/infrapunalla eri installaatioissa. Ainakin läntisillä armeijoilla on käytössä myös ns. yhdistetyn todellisuuden simulaatioympäristöjä, joissa tietokone- ja kentäsimulaatio toimii yhdistettynä kokonaisuutena. Simuointia tietokoneissakin voidaan tehdä jopa mieskohtaisesti, kunkin taitojen ja kykyjen mukaisina. Maastonkäyttöäkin voi opetella "oikeassa maastossa" kun todelliset maastonkohdat rakenteineen on mallinnettuna tietokoneelle. Sijaintitieto saadaan "kartalle" jo nykyisistä, kuten "osumat", epäsuora tuli, sulutteet ja viestiliikennekin.

Seuraava kehitysaste on kun kytketään liike- yms. sensorit mieskohtaisiin liiveihin ja aseisiin/asejärjestelmiin ja palautetaan kentän tapahtumat ja liikkeet tietokonemalliin.

 

[KorpiSISSI]

Hyvä esimerkki yhdestä sotilassimulaatiojärjestelmästä on VBS2:

http://en.wikipedia.org/wiki/VBS2
http://www.bisimulations.com/

Peliharrastajille lienee tuttu "samaa sukujuurta" oleva ArmA: http://fi.wikipedia.org/wiki/ARMA_2

 

[KorpiSISSI]

En aliarvio alansa osaajia, mutta oikean sotatantereen simuloiminen tietyiltä osin siellä ruohonjuuritasolla on vaan kertakaikkisen mahdotonta ja jää aivan liian kauas todellisuudesta jotta siitä voitasiin vetää kunnollisia johtopäätöksiä joukkojen osaamisen tasosta.

Nuo isomman tason simulaatiothan lasketaan ymmärtääkseni nimenomaan pitkälti joukkojen teknisten suorituskyky arvojen perusteella.

Näistäpä olen jossain määrin eri mieltä, ja niin on alan tiedeyhteisön tilaisuuksissaan kertomakin. Aina siitä sirpaleen tasolta kun kerää dataa ja mallintaa sopivin - ei karkein - yksinkertaistuksin ja todentaa todentamisen perään, niin kummasti vaan alkavat konfliktien AAR:t ja simulaatioajojen tulokset korreloimaan. Oikeastaan vasta kun taktiikasta lähdetään monimutkaistamaan toimintaympäristöä niin hajonta kasvaa hallitsemattomasti. Sielläkin löytyy selkeästi mallinnettavia osajärjestelmiä ajatusprosssin tueksi.

Mutta foorumi ja aihe lienevät vääriä tälle veivaamiselle. Suosittelen joka tapauksessa aiheesta julkaistuun tutustumista ennen kovin kategorista asennoitumista.

Yksilöiden ja pienehköjen joukkojen kouluttamisessa fyysisillä simulaattoreilla on erittäin tärkeä rooli joka tapauksessa.

JUURI NÄIN. Simulointia tehdään myös ihan oikealla, "todellisella" taistelukenttädatalla. Tekniikka kehittyy tälläkin alalla valtavan nopeasti ja uutta tulee miltei viikottain. Muinoinen "Anne-nukkekin" on saanut elektroniikkaa sisäänsä, joten jopa haavoittuneiden hoitotoimetkin on simuloitavissa/todennettavissa/mitattavissa.

 

[baikal]

Kyllä se on tunnustettu asia, että vaunujen hilaaminen Vekaralle piristi ps-elementin eloa.

Varmasti näin, mutta millä mittarilla Parolassa on tuotettu jotenkin osaamattomampia ps-jääkäri kokoonpanoja tms? Tst-vaunu kokoonpanothan tuotetaan edelleenkin 100%:sti Parolassa.

äääh. Piristi eloa, kirjoitin. Se darwinismi, sano, kilpailu, vertailu, uusia näkemyksiä, kokeiluja ja ähkimistä. Homma menee eteenpäin siten.

Tarkoitukseni ei ole osoittaa, että Parola on persiestä, ei todellakaan, elämä vaan on sellaista, että aina on hyvästä, ettei kenellään ole monopolia mihinkään.

No sivu takaperin teillä oli Kapiaisen kanssa yhdessä tuumin puhetta että muut porukat antavat Parolalle lähes poikkeuksetta 100-0 loimeen... Se ei minulle ihan heti aukea.

Homman laajentaminen/siirtäminen on vain ja ainoastaan positiivista, siitä olen samaa mieltä.

Usko nyt, tarkoitukseni ei ole mollata Parolaa. Tyydyn toteamaan vain sen, että oli hyvä, kun hommaa vähän levitettiin.

Olen monasti miettinyt kuinka uutta sähköä tulisi kehiin, jos Suomeen perustettaisiin vaikka Tikkakoskelle toinen ljk? Tai erikoisrajajääkäri2 Onttolaan tai Ivaloon?

 

[Ohjus-tiedustelija]

En aliarvio alansa osaajia, mutta oikean sotatantereen simuloiminen tietyiltä osin siellä ruohonjuuritasolla on vaan kertakaikkisen mahdotonta ja jää aivan liian kauas todellisuudesta jotta siitä voitasiin vetää kunnollisia johtopäätöksiä joukkojen osaamisen tasosta.

Nuo isomman tason simulaatiothan lasketaan ymmärtääkseni nimenomaan pitkälti joukkojen teknisten suorituskyky arvojen perusteella.

Näistäpä olen jossain määrin eri mieltä, ja niin on alan tiedeyhteisön tilaisuuksissaan kertomakin. Aina siitä sirpaleen tasolta kun kerää dataa ja mallintaa sopivin - ei karkein - yksinkertaistuksin ja todentaa todentamisen perään, niin kummasti vaan alkavat konfliktien AAR:t ja simulaatioajojen tulokset korreloimaan.

Juu-u, mutta ongelma on siinä että kun tälläisessä "harjoituksessa" ryntövaunu päräyttää oletetun sirpalesarjan metsään tai pkm ampuja tikkaa pusikoihin niin mitään ei tapahdu vaan jalkamiehet jatkaa siellä käyskentelyä kuin marjametsällä.

Simulaatiot voi olla vaikka kuinka hienoja, mutta jos niitä ei kyetä soveltamaan käytönnön harjoituksiin realistisesti, niin ei niistä ole mitään iloa. Sitten täällä todetaan että joku joukko otti 100-0 loimeen... hohhoijakkaa :dodgy:

Ajoneuvot vs. avoneuvot simuloinneissa tilanne on jo aika hyvä, jalkamiesten osalta turhan kaukana todellisuudesta.

 

[baikal]

En aliarvio alansa osaajia, mutta oikean sotatantereen simuloiminen tietyiltä osin siellä ruohonjuuritasolla on vaan kertakaikkisen mahdotonta ja jää aivan liian kauas todellisuudesta jotta siitä voitasiin vetää kunnollisia johtopäätöksiä joukkojen osaamisen tasosta.

Nuo isomman tason simulaatiothan lasketaan ymmärtääkseni nimenomaan pitkälti joukkojen teknisten suorituskyky arvojen perusteella.

Näistäpä olen jossain määrin eri mieltä, ja niin on alan tiedeyhteisön tilaisuuksissaan kertomakin. Aina siitä sirpaleen tasolta kun kerää dataa ja mallintaa sopivin - ei karkein - yksinkertaistuksin ja todentaa todentamisen perään, niin kummasti vaan alkavat konfliktien AAR:t ja simulaatioajojen tulokset korreloimaan.

Juu-u, mutta ongelma on siinä että kun tälläisessä "harjoituksessa" ryntövaunu päräyttää oletetun sirpalesarjan metsään tai pkm ampuja tikkaa pusikoihin niin mitään ei tapahdu vaan jalkamiehet jatkaa siellä käyskentelyä kuin marjametsällä.

Simulaatiot voi olla vaikka kuinka hienoja, mutta jos niitä ei kyetä soveltamaan käytönnön harjoituksiin realistisesti, niin ei niistä ole mitään iloa. Sitten täällä todetaan että joku joukko otti 100-0 loimeen... hohhoijakkaa :dodgy:

Ajoneuvot vs. avoneuvot simuloinneissa tilanne on jo aika hyvä, jalkamiesten osalta turhan kaukana todellisuudesta.

Koita nyt hyvä mies jo rauhoittua. Ei tätä teemaa kukaan muu enää jaksa paahtaa. :a-cool:

 

[Kapiainen]

Simulaatioista sen verran, että vaikka niillä ei kovin hyvin kyetäkään ennustamaan tai arvioimaan ruohonjuuritason toimintaa, koska siellä on niin vahvasti läsnä erilaiset "inhimilliset tekijät" ja myös puhdas sattuma.

Kun sensijaan arvioidaan taisteluiden lopputuloksia sotapeleillä tai simulaatioilla, on niiden luotettavuus erittäin suuri. Taistelun lopputulos on kuitenkin, kaikista epävarmuus- ja sattumatekijöistä huolimatta loppujenlopuksi melko puhtaasti matematiikkaa.
Ennen toista maailmansotaa Saksalaiset pelasivat erilaisia operaatiovaihtoehtoja erilaisiin oletettavasti edessä oleviin tilanteisiin yhä uudelleen ja uudelleen - niiden simulaatioiden perusteella kehitettiin sekä taktiikkaa että itse suunnitelmia..jotka sitten osoittivat tehonsa myöhemmin tosipaikoissa. Ylipäätään heillä ei 30-luvulla ollut edes mahdollisuuksia järjestää suuria panssarijoukkojen harjoituksia - koska sellaisia ei ollut edes olemassa - mutta silti kyettiin kehittämään panssarijoukkojen taktiikkaa menestyksekkäästi. Se tehtiin nimenomaan pelien, eli simulaatioiden avulla.
Kuten sanoin: taistelun lopputulos on laskettavissa hyvinkin tarkasti..ja jos siihen on pystytty pelkillä ihmisaivoilla 30- ja 40-luvulla, niin johan nyt olisi perin outoa jos siihen ei kyettäisi 2000-luvun tietokoneiden avustamana.
Pelit ja simulaatiot ovat täysin korvaamaton osa taktiikan kehittämistä ja myöskin suunnitelmien kokeilemista ja kehittämistä ajatellen..kuten myös taisteluiden lopputulokset niiden perusteella laskettavissa.
Tietenkin joskus - jopa useinkin - simulaation kertoma voi olla se että taistelun voitto on siinä ja siinä - kuten vaikkapa Saksalaisten ennakkokaavailuissa Kurskin taisteluun liittyen. Se on sitten ylimmän johdon asia arvioida kannattaako riski ottaa vaiko ei. Se etu simulaatioilla kuitenkin saadaan, että täysin päättömiin yrityksiin ei tarvitse ryhtyä, kun se voidaan jo ennakolta nähdä täysin toivottomaksi.

 

[baikal]

Jos ajatellaan vähänkään suurempia taisteluja ja niiden etukäteisarviointia, laskelmointia ja suunnittelua niin osuakseen oikeaan tai ollakseen ainakin suhteellisen luotettavia on varmasti aika tarkoin tunnettava KETÄ JA MITÄ vastaan soditaan. Aika tarkasti on kyettävä antamaan vastustajalle peliin oikeat määreet ja summat, temput ja metkut. Omat jutut aina tunnetaan, mutta entäs se Kaveri.

Voisin kuvitella, että tuollaisen simulaation laatijalle olisi mehevä tilanne päästää molempien osapuolien hemmot peliin ja antaa näiden arvottaa ja luokittaa se Toinen.

 

[JOKO]

Äkkiseltään kuvittelisi ennalta koettelemattomien välineiden muodostavan suuren epävarmuustekijän simuloinneissa. Tältä osin on myös käsittääkseni sattunut useita pahoja kömmähdyksiä. Joidenkin järjestelmien suorituskykyä on yliarvoitu ja toisten taas aliarvioitu. Vielä karkeampia virheitä on sattunut, kun on pyritty arvioimaan useiden järjestelmien yhteisvaikutusta.

Aiemmin tällaisia virhearvioita on sattunut niin maa-, meri-, kuin ilmasodankin saralla. Nykyisin kuvittelisi varsinkin ilmasodan tarjoavan mahdollisuuden megaluokan tyrimiseen.