(Suomen) energiapolitiikka ja energiatuotannon tulevaisuus

Kaikesta samaa mieltä.

Sähkön tuotannon osalta ottaisin mielelläni esimerkkiä Ruotsista. Siellä on osattu mitoittaa sähköntuotanto sopivasti..ja kaiken lisäksi koko maailman vihreät pitävät Ruotsia oikeana mallimaana jossa kansalaiset ensimmäisenä kielsivät kokonaan ydinvoiman..

Tämä on joo varsin huvittavaa ja kertoo kahdesta asiasta.
  • Ruotsalaiset ovat maailman parhaimpia brändäämään :) "Kielletty ydinvoima" on todellisuudessa yksi suurimpia ydinvoiman käyttäjiä maailmassa, "globaalien ihmisoikeuksien puolustaja" on yksi suurimpia asekauppiaita maailmassa
  • Kansanäänestysten hyöty ja soveltuvuus moniin tapauksiin on valitettavasti kyseenalainen
 
Näin juuri.. Itselläni ei ollut ajatuksena että otettaisiin meillä käyttöön saksanmalli sinällään, veroineen ja tukineen jne. Heillä kun on ydinvoiman alasajon johdosta tarvetta ikäänkuin pakottaa kansalaisia energiainvestointeihin. Mutta teknisesti sieltä löytyy hyvä esimerkki..

Uskoisin että meille voisi löytyä varsin hyviä toteutusmalleja jos niitä todella tutkittaisiin. Suomella pohjoisena maana pimeät talvet ja valoisat kesät jotka asettavat omat edellytyksensä aurinkoenergian tuottamiselle.

Ajattelin myös Saksan olevan ennemminkin tekninen esimerkki, mutta ettei missään nimessä kopioitaisi kyseistä mallia kaikkine ongelmineen ja (minusta) puutteineen.

Pidän Saksan toteutuksessa juuri ongelmallisena sitä hyvin voimakasta yhteiskunnallista tukea aurinkopaneeleille (johon
@Mustaruuti omassa viestissään viittasi), mutta olisi kannattavaa pohtia millä tapaa teknisesti tällaista toimintaa olisi mahdollista edistää ja millaisia mahdollisuuksia se tulevaisuudessa tuo jos/kun teknologia kehittyy ja kennomateriaalit ovat sellaisia, että niiden avulla olisi mahdollista hyödyntää rakennusten pystyelementtejä, kattoja ja jopa ikkunoita nykyistä olennaisesti paremmin.

Suomella ei onneksi ole pakottavaa tarvetta ryhtyä yhteiskunnallisiin subventioihin, joten tällöin aihetta olisi kenties mahdollista lähestyä laajemmin juuri teknisen pohdinnan ja käsittelyn kautta ja miettiä tätä kautta saavutettavia hyötyjä.

vlad.
 
Suomessa ei kuitenkaan anneta mahdollisuutta tuottaa sähköä kiinteistökohtaisesti siten että kiinteistön ylimääräinen tuotanto menisi jakeluyhtiölle ja siitä saisi rahaa tai hyvitystä jakeluyhtiötä ostettavasta sähköstä. Saksassa jakeluyhtiön on velvoitettu ottamaan vastaan tilaajakiinteistöjen itse tuottama ylijäämäenergia. Siitä saa myös rahallista hyvitystä.

On tämä täysin mahdollista. Pitää vain tehdä sopimus sähköyhtiön kanssa sähkön ostamisesta. Toki sitten joutuu myös maksamaan veroja kuten kuka tahansa sähköntuottaja.

Asiassa vain on yksi, harvoin julkisuudessa käsitelty "mutta." Aurinkosähkö on Suomessa varsin marginaalisessa roolissa ja tulee myös seuraavat vuosikymmenet olemaan. Syynä on se, että ylivoimaisesti suurin osa aurinkosähkötuotannosta tapahtuu kesällä, jolloin sähkön kulutus on vähäistä mutta sitä on yleensä tarjolla paljon, vähäpäästöisesti, ja varsin edulliseen hintaan. Asia tuskin tulee radikaalisti muuttumaan ellei vesivoimasta päätetä Pohjoismaiden alueella luopua.

Kyllä Suomeen aurinkosähkönkin tuotantoa mahtuu mutta tästä syystä markkinaehtoisesti ei kovin paljon. Joissain arvioissa on kyllä esitetty jopa kahdeksasosaa nykyisestä sähköntuotannosta (n. 10 TWh/a) mutta olen hivenen epäileväinen, onko näissä huomioitu dynaamisia vaikutuksia. Kun aurinkoenergian kaltaista energiaa on verkossa paljon, se painaa kaiken sähkön hintaa alas silloin kun aurinko sattuu paistamaan. Toisin sanoen, jossain vaiheessa saavutetaan tasapaino, jossa verkkosähkön hinta aurinkoisten päivien aurinkoisina tunteina on niin alhainen, että paneelien asentaminen ei enää kannata.

Ymmärsin viestisi niin, että haluaisit Suomeen ns. nettomittarointia, jossa tätä ongelmaa kierrettäisiin käyttämällä nykyisiä sähkön tuottajia aurinkopaneelien omistajien maksuttomina akkuina. Joissain maissa tosiaan on kokeiltu järjestelyä, jossa aurinkopaneelin tuottama kilowattitunti vähennetään suoraan sähkölaskusta katsomatta kilowattitunnin hintaa. Tämä on kaikkien alaan perehtyneiden mielestä typerä ja haitallisia vääristymiä aiheuttava tapa tukea aurinkosähkön tuotantoa. Sähkö kun ei ole samanarvoista eri ajan hetkinä, ja jos paneelin omistaja saa vaikkapa talvipimeillä nostaa "sähköpankkiin" aurinkoisena kesäpäivänä tekemänsä talletuksen, kyseessä on efektiivisesti piilotuki paneelin omistajalle. Jos taas paneelin omistaja joutuisi maksamaan tälläisen varastoinnin tai varautumisen todelliset kustannukset, niin aurinkosähkö ei olisikaan ollenkaan niin kiinnostavaa.

Ainoa reilu hyvitys ylijäämäsähkölle on se, mitä sähkömarkkinoilla sähköstä kullakin hetkellä tarjotaan. Tietyissä erikoistapauksissa toki sähköyhtiö saattaa voida maksaa ekstraa, mutta nämä käsiteltäköön erikseen. Tällä hetkellä ja nähtävässä tulevaisuudessa markkinahinta kesäpäivien sähköstä tosin on em. syistä varsin alhainen, mutta siitä ei liene syyttäminen sähköyhtiöitä.

Suurempien yksiköiden ja kokonaisuuksien suosimiseen on muutenkin ihan selviä syitä. Näitä pientuotannon potentiaaleja on selvitetty lukuisia kertoja, ja jopa uusiutuviin muuten hillittömän kritiikittömästi suhtautuva Greenpeacekin pitää pientuotannon mahdollisuuksia varsin, no, pieninä. Ei täysin väheksyttävinä ja hyvänä lisänä, mutta vain lisänä kokonaisuudessa. Eli jos haluamme energiaa Suomenniemellä tuottaa, niin niitä isojakin yksiköitä tarvitaan. Fysiikan lait kun luovat energiantuotannossa ihan luonnollisia monopoleja ja suuruuden ekonomiaa.

Muuten, tuulivoimasta: Suomessa on itse asiassa ihan kohtuullisen järjellinen tuulivoimamekanismi. Luojan kiitos täällä ei erehdytty menemään Saksan malliin ja antamaan kaikille uusiutuville ehdotonta etuajo-oikeutta verkkoon; meillä tuulivoiman omistajan täytyy myydä sähkönsä etukäteen ja taata, että myyty määrä sähköä todella toimitetaan. Tervehdyttää alaa ihan ihmeellisellä tavalla ja tuo investointeja tarvittavaan säätö- ja varakapasiteettiin. Toki nykyinen takuuhinta on melko korkea, mutta siinäkin on sisäänrakennettu leikkuri joka itse asiassa laukesi ensimmäisen kerran nyt kesällä: sähkönhinta alitti rajan, jonka jälkeen tukea leikattiin.
 
Markkinoilla taas mielenkiintoinen tilanne. Sähköä saa Ruotsissa alta kympin, kun se täällä on 35€/MWh:
upload_2015-7-27_15-50-5.png
http://www.nordpoolspot.com/Market-data1/Elspot/Area-Prices/ALL1/Hourly1/?view=table
EDIT: toki päälle siirto ja verot.
Näillä hinnoilla ei kyllä monikaan kvartaaliajatteluun pakotettu toimija pysty investoimaan. Aika fakiiri saa olla jos pystyy sanomaan milloin sähkö on yli 50€/MWh vaikka noin kuukauden jakson verran.
 
Tuosta näkee hyvin myös sen, miksi aurinkopaneelit eivät välttis ole hirveän tuottava investointi.

Tällä hetkellä energiamarkkinoilla on kyllä sairas tilanne. Mikään investointi ei kannata, ja nähtiinpä sekin, että Norjassa tehtiin isot alaskirjaukset tuulivoimasta. Edes rakennetun tuulivoiman ajaminen ei tällä hetkellä oikein tahdo kannattaa.

Tasan 100% varmaa on, että tässä tilanteessa mitään markkinaehtoista energiantuotantoinvestointia ei ole tulossa - ei varsinkaan vähäpäästöisenä eikä varastoitaviin polttoaineisiin tukeutuvana. Tästä syystä suren Fennovoiman tilannetta kovasti. Parempi olisi osin venäläistenkin omistama pytty omalla maalla.
 
On tämä täysin mahdollista. Pitää vain tehdä sopimus sähköyhtiön kanssa sähkön ostamisesta. Toki sitten joutuu myös maksamaan veroja kuten kuka tahansa sähköntuottaja.

Jos laitos on alle 100 kVA teholtaan on tuottaja vapautettu sähköverosta. Vuosittaisen tuotannon pitää myös olla yli 800 000 kWh. Tämä muuttui hiljattain, koska aikaisempi muistaakseni 50 kVA raja esti oikeastaan kokonaan esim. biokaasulaitosten käyttöönoton.



Tällä hetkellä pientuotantolaitoksen (esim. omakotitalossa) aurinkosähkön tuotanto on niin kauan kannattavaa kun kaiken tuotetun sähkön pystyy itse hyödyntämään. Tämä tietysti käytännössä tarkoittaa max 1-2 kW luokan systeemiä. Myydystä sähköstä ei saa niin paljon tuottoa (sähköpörssihinta) että se kattaisi suuremman laitoksen investointikulut.

Yksityishenkilöllä mielestäni ainoa ratkaiseva tekijä on maksukyky. Suomesta löytyy melkoisesti porukkaa joille 6-8 k€ ivestointi ei ole mikään ongelma. On jotenkin huvittavaa että tietyissä asioissa ollaan niin valmiita laskemaan kaiken maailman kannattavuuksia ja sitte toisaalla tehdään aivan järjettömiä ratkaisuita ilman minkäänlaista pohdintaa hyödyistä/haitoista. Toki aurinkosähkön hyödyistä/haitoista sähkömarkkinoille tai sähköverkolle voidaan keskustella.
 
Suolavesi riittää lampun virranlähteeksi
31.7.2015 09:19 http://etn.fi/index.php?option=com_...mpun-virranlahteeksi&catid=13:news&Itemid=101
LAITTEET
Saltwaterlamp-www.jpg

Mikäli sähköä ei ole käytettävissä, valaistus täytyy hoitaa jollakin muulla menetelmällä. Filippiiniläinen SALt on kehittänyt tekniikan, joka on erittäin ympäristöystävällinen. Ledilampun virranlähteeksi kun käy lasi vettä ja kaksi ruokalusikallista suolaa.

SALt (Sustainable Alternative Lighting) on pieni yritys, joka on työstänyt vaihtoehtoa akkukäyttöisille lampuille sekä haiseville kerosiinilampuille.

SALtin tekniikka perustuu galvaaniseen kennoon, jossa suolavettä käytetään elektrolyytteina perinteisten, akuista löytyvien kemikaalien sijaan. Mikäli lamppuun laitetaan uusi suolavesiannos päivittäin, se jaksaa tuottaa valoa kahdeksan tunnin ajan. Yhtiön mukaan lampun elektrodit pitää tällöin vaihtaa puolen vuoden välein.

SALt pyrkii siihen, että lamput ehtivät markkinoille vielä tämän vuoden aikana tai viimeistään ensi vuoden alkupuolella. Lamppujen hintoja ei ole vielä kerrottu, mutta tavoitteena on edullinen hinta, joka lisäksi mahdollistaa kannattavan tuotannon.

Lampun virralla voidaan myös hätätilanteessa ladata älypuhelinta USB-liitännän avulla.
 
Jos laitos on alle 100 kVA teholtaan on tuottaja vapautettu sähköverosta. Vuosittaisen tuotannon pitää myös olla yli 800 000 kWh. Tämä muuttui hiljattain, koska aikaisempi muistaakseni 50 kVA raja esti oikeastaan kokonaan esim. biokaasulaitosten käyttöönoton.



Tällä hetkellä pientuotantolaitoksen (esim. omakotitalossa) aurinkosähkön tuotanto on niin kauan kannattavaa kun kaiken tuotetun sähkön pystyy itse hyödyntämään. Tämä tietysti käytännössä tarkoittaa max 1-2 kW luokan systeemiä. Myydystä sähköstä ei saa niin paljon tuottoa (sähköpörssihinta) että se kattaisi suuremman laitoksen investointikulut.

Yksityishenkilöllä mielestäni ainoa ratkaiseva tekijä on maksukyky. Suomesta löytyy melkoisesti porukkaa joille 6-8 k€ ivestointi ei ole mikään ongelma. On jotenkin huvittavaa että tietyissä asioissa ollaan niin valmiita laskemaan kaiken maailman kannattavuuksia ja sitte toisaalla tehdään aivan järjettömiä ratkaisuita ilman minkäänlaista pohdintaa hyödyistä/haitoista. Toki aurinkosähkön hyödyistä/haitoista sähkömarkkinoille tai sähköverkolle voidaan keskustella.

Kiitos korjauksesta.

Toivottavasti kirjoitustani ei ymmärretty niin, että vastustaisin yksityisten harrastelua aurinkosähkön parissa. Antaa mennä vaan jos kiinnostaa, on noita hullumpiakin harrastuksia.

Yllämainituista syistä en kuitenkaan usko aurinkosähkön olevan Suomen energiaongelmien ratkaisija edes kaukaisemmassa tulevaisuudessa, enkä pidä perusteltuna ajaa sen tukemista yhteisin varoin.

Hintaa alentava vaikutus näkyy vaikka paneelit eivät syöttäisi sähköä verkkoon, olettaen että ne vähentävät verkkosähkön kulutusta aurinkoisina päivinä. Tästä syntyy sitten ennen pitkää tasapainotilanne jossa uusien paneelien asentaminen ei välttämättä enää kannata.

Tosin sähkömarkkinoilla saatetaan vielä nähdä mulllistuksia. Osa väestä puhuu ihan vakavissaan siitä, että energian sijaan asiakkaita ryhdyttäisiin laskuttamaan huipputehosta, samaan tapaan kuin nettiliittymissä ei makseta siirretyn datan määrästä vaan kaistanleveydestä. Tällä olisi mielenkiintoisia vaikutuksia energiamarkkinoihin, ja se kyllä tekisi aurinkopaneelien pienasennuksista ja akustoista nykyistä kannattavampia. Eri asia on sitten se, tuleeko tälläistä järjestelmää koskaan ja jos tulee, niin kuinka pian.
 
Kiitos korjauksesta.

Toivottavasti kirjoitustani ei ymmärretty niin, että vastustaisin yksityisten harrastelua aurinkosähkön parissa. Antaa mennä vaan jos kiinnostaa, on noita hullumpiakin harrastuksia.

Yllämainituista syistä en kuitenkaan usko aurinkosähkön olevan Suomen energiaongelmien ratkaisija edes kaukaisemmassa tulevaisuudessa, enkä pidä perusteltuna ajaa sen tukemista yhteisin varoin.

Hintaa alentava vaikutus näkyy vaikka paneelit eivät syöttäisi sähköä verkkoon, olettaen että ne vähentävät verkkosähkön kulutusta aurinkoisina päivinä. Tästä syntyy sitten ennen pitkää tasapainotilanne jossa uusien paneelien asentaminen ei välttämättä enää kannata.

Tosin sähkömarkkinoilla saatetaan vielä nähdä mulllistuksia. Osa väestä puhuu ihan vakavissaan siitä, että energian sijaan asiakkaita ryhdyttäisiin laskuttamaan huipputehosta, samaan tapaan kuin nettiliittymissä ei makseta siirretyn datan määrästä vaan kaistanleveydestä. Tällä olisi mielenkiintoisia vaikutuksia energiamarkkinoihin, ja se kyllä tekisi aurinkopaneelien pienasennuksista ja akustoista nykyistä kannattavampia. Eri asia on sitten se, tuleeko tälläistä järjestelmää koskaan ja jos tulee, niin kuinka pian.

Hyvää pohdintaa. Hintadynamiikka menee varmasti ihan oikein.

Sellainen kommentti teknisestä näkökulmasta, että pitäisin itse aurinkolämpöpaneeleja teknisesti järkevämpinä kuin aurinkosähköä. Sähköpaneelien perusongelma on että ne pystyvät hyödyntämään vain tiettyjä aallonpituusalueita, joten niiden tehokkuus on vain ~ 20% luokkaa. Lämpöpaneelit taas hyödyntävät laajaa aallonpituusaluetta ja niiden tehokkuus onkin ~ 70% luokkaa. Suomessa kuitenkin iso osa energiasta kuluu talojen ja lämpimän käyttöveden lämmitykseen. Käsittääkseni lämpöpaneelien käyttöaika on helmikuusta lokakuulle, mikä on selkeästi parempi kuin sähköpaneeleilla.
 
Hyvää pohdintaa. Hintadynamiikka menee varmasti ihan oikein.

Sellainen kommentti teknisestä näkökulmasta, että pitäisin itse aurinkolämpöpaneeleja teknisesti järkevämpinä kuin aurinkosähköä. Sähköpaneelien perusongelma on että ne pystyvät hyödyntämään vain tiettyjä aallonpituusalueita, joten niiden tehokkuus on vain ~ 20% luokkaa. Lämpöpaneelit taas hyödyntävät laajaa aallonpituusaluetta ja niiden tehokkuus onkin ~ 70% luokkaa. Suomessa kuitenkin iso osa energiasta kuluu talojen ja lämpimän käyttöveden lämmitykseen. Käsittääkseni lämpöpaneelien käyttöaika on helmikuusta lokakuulle, mikä on selkeästi parempi kuin sähköpaneeleilla.

Samaa tiedän monen miettineen. Omastakin näkökulmastani aurinkolämpö vaikuttaisi Suomessa selvästi aurinkosähköä fiksummalta ratkaisulta. Mielenkiintoisena lisänä niiden tuotantoprofiili sopii erinomaisesti hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen: aurinkolämmöllä voidaan tuottaa suoraan lämmintä käyttövettä aikana, jolloin sen kulutus on suurin - eli kesällä - ja näin syrjäyttää (kaukolämpöalueella) tarkoitukseen käytettäviä, kesäisin vain lämmöntuoton vuoksi käytettäviä polttovoimaloita.

Sähkön puolesta puhuu lähinnä se, että kyseisessä asennuksessa ei ole juurikaan liikkuvia tai huoltoa vaativia osia, toisin kuin nestettä kierrättävässä lämpökeräimessä. Jos aurinkosähköpaneelit halpenevat riittävästi, jossain vaiheessa voi ehkä olla helpompaa yhdistää paneelit sähkölämmitteiseen kuumavesivaraajaan. Tästä ollaan kyllä vielä useimmissa tapauksissa kaukana, paitsi silloin jos ollaan aurinkovoimauttamassa aikaisemmin pelkän suoran sähkölämmityksen varassa ollutta taloa.

Tehokkuuden per neliömetri en katso olevan kovin määräävä tekijä ainakaan toistaiseksi. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista taloa, missä katon pinta-ala loppuisi ennen kuin asentajan maksuhalut. Tehokas käyttöaika on aurinkolämmöllä kyllä laajempi ja sitäkin kautta se puoltaa paikkaansa.

Taloja rakentaville tutuille olen antanut yhden ohjeen: rakentakaa jonkinlainen varaava lämmitysjärjestelmä, esimerkiksi vesikiertoinen lämmitys. Tähän voi sitten tekniikan kehittyessä yhdistää erinäisiä värkkejä tarpeen mukaan.

Ja toisin kuin joskus kuulee, sähkölämmitys, varaava eritoten, ei ole mihinkään kuolemassa. Se voi tulla jopa kaukolämmön tuotantoon lähivuosina.
 
Ajankohtaista. Aika hurja lukema. Siinä ei paljon muuta tuotantoa kannata pyörittää.

http://yle.fi/uutiset/saksassa_uusi...a_sahkosta_uusiutuvilla/8194563?ref=leiki-uup

Saksassa uusi ennätys: Jo 78 prosenttia sähköstä uusiutuvilla

Ei niin. Saksassa on tyhmästi tehty semmoinen syöttötariffijärjestelmä, että uusiutuva sähkö on pakko ottaa verkkoon aina kun sitä tulee. Tästä seuraa sitten kaikenlaista hankaluutta, lisäkustannuksia ja hiusten harmaantumista verkon ylläpitäjille, sekä esimerkiksi negatiivisia sähkön hintoja kun hiilivoimaloita ei kannata ajaa alas lyhyen tehopiikin aikana mutta sähkö pitää saada tuupattua johonkin. Se myös aiheuttaa riitoja naapureiden kanssa, koska ylituotanto ja sen dumppaaminen vaarantavat myös heidän sähköverkkonsa toimivuuden; Tshekki on jo rakentelemassa eristyskatkaisijaa maiden rajalle ja Puola vissiin kaavailee samaa.

Näitä hurraa-optimismin sävyttämiä uutisia lukiessa tahtoo vaan tulla ihan fyysisesti paha olo kun tietää vähän paremmin mitä kauniiden lukujen takaa löytyy. Yksi juttu esimerkiksi on se, että noista nähdään aurinkovoiman maksimipotentiaalin olevan aika lähellä: kun nyt jo on päiviä, jolloin puolet sähköstä tulee aurinkopaneeleista, niin voi päätellä, että aurinkopaneelien määrää Saksassa ei voi edes kaksinkertaistaa. Mikä on himppasen ongelma kun vuotuisesta energiankulutuksesta niillä katetaan vasta jotain kolmisen prosenttia, jos oikein muistan.

Miksi näin? Koska verkkoon ei vaan mahdu määräänsä enempää tuotantoa, ja kaikki aurinkopaneelit tuottavat sähköä suunnilleen samoihin aikoihin. Kun tuotantokustannuksiltaan liki ilmaisesta sähköstä on ylitarjontaa, kaiken sähkön hinta putoaa vapailla markkinoilla lähelle nollaa. Joten uusien paneelien asentaminen ei ole enää mitenkään kannattavaa ilman tukiaisia tai muita järjestelyjä. Ja vaikka niitä asennettaisiinkin, niin lisätyn sähköntuotannon marginaalikustannus tulee olemaan huikea, säästetyn päästötonnin vielä huikeampi.

Tätä tietty yrittävät nahkapöksyt helpottaa viemällä ylijäämäsähköä ympäri Eurooppaa, ja toimiihan se jollain tasolla - kunhan ei katso liian tarkasti miten paljon saksalainen veronmaksaja ottaa siinä persnettoa. Mutta se vain alleviivaa seuraavaa pointtia, eli sitä, että Saksan tarkasteleminen yksinään - mitä populaari lehdistö yksinomaan tekee - on äärimmäisen harhaanjohtavaa, vähän kuin jos tarkasteltaisiin Lapin läänin energiantuotantoa yksinään. Pitäisi katsoa koko verkkoa, mikä tälleen yksinkertaistaen on koko Keski-Euroopan verkko.

Näin kun tehdään niin huomataan, että Saksaan rakennettavat uusiutuvat ovat jollain nollaa suuremmalla mutta ykköstä pienemmällä korrelaatiokertoimella poissa siitä, miten paljon uusiutuvia mahtuu muualle Eurooppaan. Eli Saksa saattaa jopa onnistua Energiewendessään, mutta kun niiden naapurimaidenkin pitäisi jotenkin nollata päästönsä...

Tästä onkin viime aikoina ollut aika hapanta keskustelua tietyissä piireissä, kun naapurimaat sanovat että Saksa tavallaan ryövää niiltä mahdollisuuden rakentaa uusiutuvia.
 
Isoissa kaupungeissa kaukolämpö tulee olemaan juuri tulevaisuuden juttu. Sitä hukkalämmön (aurinko, jätevesi yms.) talteenottoa voidaan toteuttaa myös isossa mittakaavassa. Tähän vielä kaukojäähdytys päälle. Toki pienemmissä taajamissa tilanne voi muuttua ja pienet hakelaitokset saattavat rakennuskannan uusiutumisen myötä vähentyä.
 
Tossa on kaksi mielenkiintoista ja osin vastakkaista trendiä. Passiivitalot ja lämpöpumput tosiaan syövät kaukolämmön kannattavuutta, mutta toisaalta sitten taas kaukolämmössäkin tehdään kehitystä ja esimerkiksi aurinkokeräimiä onkin jo kaavailtu. Sitten on se, että tuotannon heilahtelujen tasaamiseksi jatkossa pitäisi olla jotain käyttökohteita missä energiaa voitaisiin säilöä myöhempää käyttöä varten. Varaava sähkölämmitys ja kaukolämmön lämpöakut olisivat tähän ihan omiaan.

Tosin Suomessa ja Pohjoismaissa on onneksi sen verran vesivoimaa että ihan heti ei näitä tarvitse aktiivisesti miettiä. Tai ehkä pitäisi, koska nyt tehdään ratkaisuja siitä, millaista infraa meillä on 30 vuoden päästä.

Pienille polttolaitoksille saattaa tulla jossain välissä ongelmia myös pienhiukkaspäästörajoista ym. Tätä on tosi vaikea ennustaa koska niille on poliittista kannatusta, mutta toisaalta uudempi tutkimus pienhiukkasista lisää kyllä paineita kiristää polttamisen päästörajoja.
 
Ei niin. Saksassa on tyhmästi tehty semmoinen syöttötariffijärjestelmä, että uusiutuva sähkö on pakko ottaa verkkoon aina kun sitä tulee. Tästä seuraa sitten kaikenlaista hankaluutta, lisäkustannuksia ja hiusten harmaantumista verkon ylläpitäjille, sekä esimerkiksi negatiivisia sähkön hintoja kun hiilivoimaloita ei kannata ajaa alas lyhyen tehopiikin aikana mutta sähkö pitää saada tuupattua johonkin. Se myös aiheuttaa riitoja naapureiden kanssa, koska ylituotanto ja sen dumppaaminen vaarantavat myös heidän sähköverkkonsa toimivuuden; Tshekki on jo rakentelemassa eristyskatkaisijaa maiden rajalle ja Puola vissiin kaavailee samaa.

Näitä hurraa-optimismin sävyttämiä uutisia lukiessa tahtoo vaan tulla ihan fyysisesti paha olo kun tietää vähän paremmin mitä kauniiden lukujen takaa löytyy. Yksi juttu esimerkiksi on se, että noista nähdään aurinkovoiman maksimipotentiaalin olevan aika lähellä: kun nyt jo on päiviä, jolloin puolet sähköstä tulee aurinkopaneeleista, niin voi päätellä, että aurinkopaneelien määrää Saksassa ei voi edes kaksinkertaistaa. Mikä on himppasen ongelma kun vuotuisesta energiankulutuksesta niillä katetaan vasta jotain kolmisen prosenttia, jos oikein muistan.

Miksi näin? Koska verkkoon ei vaan mahdu määräänsä enempää tuotantoa, ja kaikki aurinkopaneelit tuottavat sähköä suunnilleen samoihin aikoihin. Kun tuotantokustannuksiltaan liki ilmaisesta sähköstä on ylitarjontaa, kaiken sähkön hinta putoaa vapailla markkinoilla lähelle nollaa. Joten uusien paneelien asentaminen ei ole enää mitenkään kannattavaa ilman tukiaisia tai muita järjestelyjä. Ja vaikka niitä asennettaisiinkin, niin lisätyn sähköntuotannon marginaalikustannus tulee olemaan huikea, säästetyn päästötonnin vielä huikeampi.

Tätä tietty yrittävät nahkapöksyt helpottaa viemällä ylijäämäsähköä ympäri Eurooppaa, ja toimiihan se jollain tasolla - kunhan ei katso liian tarkasti miten paljon saksalainen veronmaksaja ottaa siinä persnettoa. Mutta se vain alleviivaa seuraavaa pointtia, eli sitä, että Saksan tarkasteleminen yksinään - mitä populaari lehdistö yksinomaan tekee - on äärimmäisen harhaanjohtavaa, vähän kuin jos tarkasteltaisiin Lapin läänin energiantuotantoa yksinään. Pitäisi katsoa koko verkkoa, mikä tälleen yksinkertaistaen on koko Keski-Euroopan verkko.

Näin kun tehdään niin huomataan, että Saksaan rakennettavat uusiutuvat ovat jollain nollaa suuremmalla mutta ykköstä pienemmällä korrelaatiokertoimella poissa siitä, miten paljon uusiutuvia mahtuu muualle Eurooppaan. Eli Saksa saattaa jopa onnistua Energiewendessään, mutta kun niiden naapurimaidenkin pitäisi jotenkin nollata päästönsä...

Tästä onkin viime aikoina ollut aika hapanta keskustelua tietyissä piireissä, kun naapurimaat sanovat että Saksa tavallaan ryövää niiltä mahdollisuuden rakentaa uusiutuvia.
Mielenkiintoista settiä.

EU:n sähkönjakelu pitäisi yhdenmukaistaa ja suunnitella oikeasti koko EU:n aluetta ajatellen. Nykyään jokainen maa kai häärää omaa verkkoaan pitkälti, ajattelematta pahemmin naapureitaan tai heidän naapureita? Mikä on valtioiden huomavaisuusaste keskimäärin naapureita kohtaan? Miten lie käyttöjännitteet muualla EU:ssa? Meillä taitaa olla 230V @ 50Hz. Onko sama muuallakin EU:ssa? Olisiko käyttöjännitteiden ja taajuuksien eroilla edes suurta väliä isossa mittakaavassa? Muistelisin vain, että mitä suurempi jännite, sitä pienemmät häviöt sähkönsiirrossa (tavallaan). Jenkeillä on muistaakseni 120V @ 60Hz. Entä käyttävätkö EU:n suurjännitelinjat keskenään samoja jännitteitä? EU-maiden sähköinsinöörit pitäisi kai saada saman pöydän ääreen suunnittelemaan näitä juttuja (elleivät jo ole, jäljestä päätellen :D ). Tuskinpa se on kenenkään etu jos jokaisessa maassa on omat systeeminsä. Vai onko monimuotoisuus rikkautta? Tuoko se jollain tavalla toimintavarmuutta vai heikentääkö se sitä?

Muistuu asian tiimoilta mieleen ikivanha vitsikin...
Mitä yhteistä on salamalla ja (sähkö)insinöörillä?
Ensin välähtää... sitten korjataan vahingot. :D
 
Mielenkiintoista settiä.

EU:n sähkönjakelu pitäisi yhdenmukaistaa ja suunnitella oikeasti koko EU:n aluetta ajatellen. Nykyään jokainen maa kai häärää omaa verkkoaan pitkälti, ajattelematta pahemmin naapureitaan tai heidän naapureita? Mikä on valtioiden huomavaisuusaste keskimäärin naapureita kohtaan? Miten lie käyttöjännitteet muualla EU:ssa? Meillä taitaa olla 230V @ 50Hz. Onko sama muuallakin EU:ssa? Olisiko käyttöjännitteiden ja taajuuksien eroilla edes suurta väliä isossa mittakaavassa? Muistelisin vain, että mitä suurempi jännite, sitä pienemmät häviöt sähkönsiirrossa (tavallaan). Jenkeillä on muistaakseni 120V @ 60Hz. Entä käyttävätkö EU:n suurjännitelinjat keskenään samoja jännitteitä? EU-maiden sähköinsinöörit pitäisi kai saada saman pöydän ääreen suunnittelemaan näitä juttuja (elleivät jo ole, jäljestä päätellen :D ). Tuskinpa se on kenenkään etu jos jokaisessa maassa on omat systeeminsä. Vai onko monimuotoisuus rikkautta? Tuoko se jollain tavalla toimintavarmuutta vai heikentääkö se sitä?

Muistuu asian tiimoilta mieleen ikivanha vitsikin...
Mitä yhteistä on salamalla ja (sähkö)insinöörillä?
Ensin välähtää... sitten korjataan vahingot. :D

Tässä mennään vähän mun mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta here goes.

Kyllähän tässä siihen suuntaan ollaan menossa että sähköverkkoa yhtenäistetään, eikä tää nyt ihan tälläkään hetkellä aivan sooloilua ole. Euroopassa on tahdistettuja verkkoja viisi, manner-Eurooppa, Pohjoismaat, Baltia, Irlanti ja UK. Näiden välillä sitten mennään erinäisillä siirtolinjoilla, joiden määrä on koko ajan lisääntymään päin. Insinööritasolla yhteistyö sujuu kaikesta päätellen varsin hyvin mutta politiikka on tässä se ongelma. Ja tietysti se, että kuka maksaa mitäkin. Kyllä insinööri rakentaa kun vaan joku lapioi rahaa tiskiin.

Esityksiä koko EU:n tai suuremmatkin alueet kattavasta synkronoidusta verkosta on lukuisia, ja toi maksupuoli lähinnä siinä kiikastaa. Tuohon suuntaan mennään kyllä varmasti, mutta luultavasti niin että nämä nykyiset alueet yhdentyvät pikkuhiljaa. Varjopuolena tietty tulee se, että mitä isompi verkko niin sitä komeammin se kaatuu :D.

Käsittääkseni käyttöjännitteet ovat kyllä EU:n alueella aika samat mutta sillä ei ole niin väliä koska sähköä ei siirretä 230V kovinkaan pitkiä matkoja, lähinnä vain se "viimeinen maili" muuntajalta kotitalouteen. Suurjännitelinjat sitten rakennetaan aina vähän tapauskohtaisesti mutta jännitteet niissä on 110 kV vähintään. Nyt uusimpana on korkean jännitteen tasavirtajohtoja (HVDC) joilla häviöitä pystytään vähentämään aika hyvin, mutta näitä kannattaa rakentaa lähinnä pitkiin ja/tai mertenalaisiin yhteyksiin ja eri verkkojen välille. (Näillä voidaan aika helposti yhdistää eri tahdissa käyvät verkot.)

Itselleni olen selvittänyt asian niin, että monimuotoisuus ja tuotannon hajauttaminen toisaalta parantaa toimintavarmuutta mutta toisaalta heikentää sitä. Parannusta tapahtuu esim. siinä, että yksittäisen voimalan tai johtimen kaatuminen ei ole välttämättä niin vakava juttu. Huononnusta tapahtuu esim. siinä, että verkon monimutkaistuminen ja ns. älyverkkoon liittyvä toiminnanohjaus tuovat hyvin paljon lisää potentiaalisia häiriölähteitä ja odottamattomia interaktioita eri osien välillä. Huonolla tuurilla tälläinen järjestelmä lähtee käyttäytymään oskilloivasti ja voimistaa mahdollisen pienen häiriön vaikutuksia. Mitä moninaisempi ja hajautetumpi ja kaksisuuntaisempi verkosta tulee, sitä vaikeampaa sen toiminnan ennakoiminen on. Missään nimessä hajauttaminen ei ainakaan mikään patenttiratkaisu sähkönjakelun luotettavuusongelmiin ole, nettovaikutuksen suuntaakin on nykytiedoilla vähän hankala arvioida. Näin siis jos ei erkane kokonaan verkosta.

Saksassa ainakin on erään kuulemani esitelmän mukaan verkonvalvojan tekemät puuttumiset sähköverkon toimintaan lisääntyneet viime vuosina aivan huikeasti, tyyliin muutamista per vuosi yli kolmeen tuhanteen per vuosi (ei tullut otettua ylös tarkkaa numeroa). Toisaalta myös työkaluja puuttumiseen on, mutta jokainen noista tapauksista on potentiaalisesti semmoinen missä väärä reaktio olisi voinut kaataa verkon tai osan siitä. Toistaiseksi homma toimii ja sähkönjakelun laatu Saksassa on erittäin hyvä, mutta toisissa hommissa olevat kertovat että kyllä siellä miestä ennenaikaisesti valvomoissa vanhenee.
 
Tässä mennään vähän mun mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta here goes.

Kyllähän tässä siihen suuntaan ollaan menossa että sähköverkkoa yhtenäistetään, eikä tää nyt ihan tälläkään hetkellä aivan sooloilua ole. Euroopassa on tahdistettuja verkkoja viisi, manner-Eurooppa, Pohjoismaat, Baltia, Irlanti ja UK. Näiden välillä sitten mennään erinäisillä siirtolinjoilla, joiden määrä on koko ajan lisääntymään päin. Insinööritasolla yhteistyö sujuu kaikesta päätellen varsin hyvin mutta politiikka on tässä se ongelma. Ja tietysti se, että kuka maksaa mitäkin. Kyllä insinööri rakentaa kun vaan joku lapioi rahaa tiskiin.

Esityksiä koko EU:n tai suuremmatkin alueet kattavasta synkronoidusta verkosta on lukuisia, ja toi maksupuoli lähinnä siinä kiikastaa. Tuohon suuntaan mennään kyllä varmasti, mutta luultavasti niin että nämä nykyiset alueet yhdentyvät pikkuhiljaa. Varjopuolena tietty tulee se, että mitä isompi verkko niin sitä komeammin se kaatuu :D.

Käsittääkseni käyttöjännitteet ovat kyllä EU:n alueella aika samat mutta sillä ei ole niin väliä koska sähköä ei siirretä 230V kovinkaan pitkiä matkoja, lähinnä vain se "viimeinen maili" muuntajalta kotitalouteen. Suurjännitelinjat sitten rakennetaan aina vähän tapauskohtaisesti mutta jännitteet niissä on 110 kV vähintään. Nyt uusimpana on korkean jännitteen tasavirtajohtoja (HVDC) joilla häviöitä pystytään vähentämään aika hyvin, mutta näitä kannattaa rakentaa lähinnä pitkiin ja/tai mertenalaisiin yhteyksiin ja eri verkkojen välille. (Näillä voidaan aika helposti yhdistää eri tahdissa käyvät verkot.)

Itselleni olen selvittänyt asian niin, että monimuotoisuus ja tuotannon hajauttaminen toisaalta parantaa toimintavarmuutta mutta toisaalta heikentää sitä. Parannusta tapahtuu esim. siinä, että yksittäisen voimalan tai johtimen kaatuminen ei ole välttämättä niin vakava juttu. Huononnusta tapahtuu esim. siinä, että verkon monimutkaistuminen ja ns. älyverkkoon liittyvä toiminnanohjaus tuovat hyvin paljon lisää potentiaalisia häiriölähteitä ja odottamattomia interaktioita eri osien välillä. Huonolla tuurilla tälläinen järjestelmä lähtee käyttäytymään oskilloivasti ja voimistaa mahdollisen pienen häiriön vaikutuksia. Mitä moninaisempi ja hajautetumpi ja kaksisuuntaisempi verkosta tulee, sitä vaikeampaa sen toiminnan ennakoiminen on. Missään nimessä hajauttaminen ei ainakaan mikään patenttiratkaisu sähkönjakelun luotettavuusongelmiin ole, nettovaikutuksen suuntaakin on nykytiedoilla vähän hankala arvioida. Näin siis jos ei erkane kokonaan verkosta.

Saksassa ainakin on erään kuulemani esitelmän mukaan verkonvalvojan tekemät puuttumiset sähköverkon toimintaan lisääntyneet viime vuosina aivan huikeasti, tyyliin muutamista per vuosi yli kolmeen tuhanteen per vuosi (ei tullut otettua ylös tarkkaa numeroa). Toisaalta myös työkaluja puuttumiseen on, mutta jokainen noista tapauksista on potentiaalisesti semmoinen missä väärä reaktio olisi voinut kaataa verkon tai osan siitä. Toistaiseksi homma toimii ja sähkönjakelun laatu Saksassa on erittäin hyvä, mutta toisissa hommissa olevat kertovat että kyllä siellä miestä ennenaikaisesti valvomoissa vanhenee.
OK! Ymmärrän karkeasti mistä on kyse, lähinnä vain koska olet esittänyt asiaa selkeästi. :D

Mikä lie olisi oikeudenmukaisin kustannusjakoperuste? Jokaisen valtion väkiluku? Viimeisen 5 vuoden BKT? Vai otetaan rahat EU:n rahoista? Tilithän voidaan tasata vaikka 20v myöhemmin, kun tarkastellaan jälkikäteen kuka on hyötynyt (tai menettänyt) ja miten paljon (suhteellisesti). Puolueettomat talousasiantuntijat pääsisivät varmasti jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen selkeistä häviäjistä ja voittajista. Tarjotaan häviäjille korvaukseksi erinäisiä edullisia kauppasopimuksia jälkikäteen, ellei budjetista irtoa tasausrahaa.

Jännä että sähköverkon toimintaan joudutaan puuttumaan noin paljon ihmisen toimesta. Tulee sellainen fiilis, että ikään kuin verkkoon tarvittaisiin miljoonia pieniä akkuja tai kondensaattoreita tasaamaan kulutuksen ja tuotannon jakautumista, loiventamaan niiden jyrkkiä ylämäkiä ja alamäkiä. Täytyyhän siellä jotain olla jo nyt, mutta niitä ei vain ole tarpeeksi. Arvattavasti tässä tullaan taas siihen, että mitään käytännöllistä materiaalia ei olla keksitty millä sähköä saataisiin varastoitua ja purettua hyväksyttävällä hyötysuhteella? Niitäkin varaajia pitäisi sitten vaihtaa väliajoin kun mikään sähkönvaraaja ei taida kestää ikuisesti. Sitten jos niitä pienvaraajia olisi miljoonia, niin huolto olisi työlästä, ja se pitäisi porrastaa vuosikymmenien varrelle. Ensimmäisten vaihtaminen pitäisi aloittaa ennen kuin ne olisivat edes kuluneet loppuun... Eikö meillä ole mitään ympäristöystävällistä ja uusiutuvaa elektrolyyttinestettä? Tässä kohtaa tulee mieleen kaikki varoitukset vanhoista telkuista ja monitoreista, kun "niissä voi säilyä hengenvaaralliset sähkövaraukset vuosikausia".

Eikö sähköä voisi varastoida ilmaan, ukkospilvien tapaan? Oikein semmonen kunnon iso tummansininen pilvi pysyvästi jokaisen kaupungin ylle, piristämään jokaista päivää... Pilveä sitten sörkitään ukkosenjohdattimilla aina kun tarvitaan virtaa. Tosin suuri tumma pilvi kai haittaisi aurinkopaneeleita?
 
@Deeiii - kiitos hyvästä selostuksesta. @Beerfect - kuten Deeii mainitsi, kyse ennen kaikkea politiikasta.

Otetaan esimerkki: Ranska on vuosikaudet torpannut halvan sähkön tuonnin Espanjasta Ranskaan. Mitä ihmeen järkeä tässä on? No, syynä on ranskalainen protektionismi ja ranskalaisen ydinvoimateollisuuden suojelu pitämällä sähkön hintoja ylhäällä.

Ohessa mm. artikkeli. Lopussa tästä taustasta.

http://yle.fi/uutiset/sahkoa_ja_kaa...-_espanja_ajaa_isoja_energiahankkeita/7849335

Hollande lupaa pelastaa Arevan
Ydinvoimasähköään suojeleva Ranska on aiemmin ollut nihkeä lisäämään siirtoyhteyksiä Espanjasta, mutta näyttää taipuvan EU:n yhteisen energiapolitiikan tavoitteisiin.

Presidentti Francois Hollande kuitenkin vakuutti lehdistölle, että ydinvoima "pysyy Ranskan paraatiteollisuutena".

Hollande antoi ymmärtää, että muun muassa Olkiluodon voimalan takia pahoissa talousvaikeuksissa oleva ydinvoimarakentaja Areva pelastetaan. Ydinvoimateollisuuden työpaikkoja ei saa menettää, Hollande linjasi.
 
Back
Top