Suomen ja Yhdysvaltain välinen puolustusyhteistyösopimus

Hyvä vaan että puolustusministeri ottaa heti luulot pois. Pahimmillaan piiparit voisi jurnuttaa että nyt ollaan tarpeeksi Natossa.

Toinen hyvä on että "idän Israel" setuppi alkaa saada tuulta purjeisiin. Ruotsiin ei voi luottaa missään tapauksessa ja uskallan väittää että ne vaan käyttäsi meitä kilpenä keräämään paskan jos se sujahtaa rupellista, eikä liittolaisena. Samaan henkeen veikkaan että Venäjän ei tarvitsisi kuin vihjata erillissopimuksesta ja hurrit juoksisi muna vielä ruskeena Moskovaan ruuttamaan nimmarit alle. Taitaavat haaveilla vielä suuremmista säästöistä samalla kun puolustus sälytetään metsäserkuille.
 
http://www.hs.fi/politiikka/a1474768598603



No mikäs Jussin on. Onko ajatellut, että tämä kohteliaisuus vähentää puolustusbudjettia ja pitää näin ollen viherpiiparit ja rauhantekijät heti hiljentää. No toimittajissahan noita piipertäjiä riittää.

Kyllä minä ymmärsin artikkelin ihan selkeästi, ettei se Natolta mitään lupausta saa mutta antoi ymmärtää, että lähtökohtaisesti Nato on kumppaniensa puolella ja niitä auttamassa. Toki itse Nato jäsentenkin apu toisilleen on sikäli itsekästä, että järjestön voima nojaa juuri siihen.

Jussi tekee selväksi.
Taitaa taustalla olla viimeaikojen uutiset.
Pariviikkoa sitten käytiin shellillä siviilien Turpo keskustelu. Todettiin, että Vihervasemmisto ei saanut 90-luvulla armeijaa lakkautettua. Että nyt on ollut hiljaisempaa. Tälle naureskeltiin. Että kukaan ei enää ole niin tyhmä, että alkaisi ajaa armeijaa alas. Jos ei 90-luvulla saanut niin nyt ei ole mitään toivoa.

Menikö viikko kun Vihreät täräytti taas. Ihan puskasta. Jos katsoo opposition agendojen mukaan,niin Natoherran kohteliaat sanat voi olla vaarallisia. Vihreät takertuu kohta niihin kuin takiainen.
 
Olihan siinä samaisessa kurmuutuksessa oma osansa myös Suomella. Sillä kertaa Hitler ja Stalin sopivat omista etupiireistään keskenään. Johtuen siitä että Suomi ei osannut hoitaa asioitaan.. Siis, pitää huolta jo etukäteen siitä kenen etupiiriin (tai pysyminen itsenäisenä) päätyisimme. Toki (monen yhteensattuman vuoksi) kykenimme säilyttämään itsenäisyytemme sillä kertaa. Poliitikkojemme (Cajander, Niukkanen, Tanner jne.) suunnattoman typeryyden johdosta se tapahtui erittäin suurin uhrauksin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Cajanderin_III_hallitus

Tuskinpa nykyiset poliitikkomme ovat yhtään parempia itsenäisyytemme puolustajia kuin tuo em. hallitusesimerkki.

Mitä realistisia vaihtoehtoja 1930-luvulla oli, reunavaltiopolitiikkaa lukuunottamatta? Mikä valtio olisi halunnut liittoutua meidän kanssamme 1930-luvulla ja kyennyt takaamaan itsenäisyytemme läpi toisen maailmansodan?

Ei ainakaan Ranska, koska maa miehitettiin varsin nopeasti toisen maailmansodan alettua. Britit taas kykenivät hädin tuskin puolustamaan omaa saarivaltakuntaansa, joten eipä heistäkään olisi ollut juuri apua.

Saksa? Tuskin. Saksan kanssa liittoutuminen jo rauhan aikana olisi luultavasti johtanut länsiliittoutuneiden sympatioiden katoamiseen, ja Neuvostoliitolle olisi ollut vaikea pala solmia erillisrauhaa Saksan pitkäaikaisen ja läheisen liittolaisen kanssa. Seurauksena olisi luultavasti ollut neuvostomiehitys Saksan luhistuessa -45.

Ruotsi? Ruotsilta saatiin joka tapauksessa hyvin merkittävää apua, samanlaista kuin liittolaisen voisi ajatella antavan toiselle. Miten paljon enemmän pasifismissa elävältä maalta olisi voinut saada liittolaisenakaan?

Yhdysvallat? Yhdysvallat olisi varmaankin kyennyt Suomen itsenäisyyden turvaamiseen. Sen sijaan on puhdasta toiveajattelua, että eristäytymispolitiikkaa harjoittanut valtio olisi halunnut liittoutua Suomen kanssa.

Puolustusmäärärahoja olisi tietysti voitu myöntää enemmän. Mutta kyllähän Suomi silti panosti noihin aikoihin huomattavan osan köyhän maan vähistä rahoista puolustukseen. Panostettiin aika pirusti, suhteessa talouden kokoon ja maan köyhyyteen. Nykyiset puolustusmäärärahat voisi hyvin kolminkertaistaa, eikä panostus olisi edelleenkään samaa luokkaa kuin tuolloin.
 
Mitä realistisia vaihtoehtoja 1930-luvulla oli, reunavaltiopolitiikkaa lukuunottamatta? Mikä valtio olisi halunnut liittoutua meidän kanssamme 1930-luvulla ja kyennyt takaamaan itsenäisyytemme läpi toisen maailmansodan?

Ei ainakaan Ranska, koska maa miehitettiin varsin nopeasti toisen maailmansodan alettua. Britit taas kykenivät hädin tuskin puolustamaan omaa saarivaltakuntaansa, joten eipä heistäkään olisi ollut juuri apua.

Saksa? Tuskin. Saksan kanssa liittoutuminen jo rauhan aikana olisi luultavasti johtanut länsiliittoutuneiden sympatioiden katoamiseen, ja Neuvostoliitolle olisi ollut vaikea pala solmia erillisrauhaa Saksan pitkäaikaisen ja läheisen liittolaisen kanssa. Seurauksena olisi luultavasti ollut neuvostomiehitys Saksan luhistuessa -45.

Ruotsi? Ruotsilta saatiin joka tapauksessa hyvin merkittävää apua, samanlaista kuin liittolaisen voisi ajatella antavan toiselle. Miten paljon enemmän pasifismissa elävältä maalta olisi voinut saada liittolaisenakaan?

Yhdysvallat? Yhdysvallat olisi varmaankin kyennyt Suomen itsenäisyyden turvaamiseen. Sen sijaan on puhdasta toiveajattelua, että eristäytymispolitiikkaa harjoittanut valtio olisi halunnut liittoutua Suomen kanssa.

Puolustusmäärärahoja olisi tietysti voitu myöntää enemmän. Mutta kyllähän Suomi silti panosti noihin aikoihin huomattavan osan köyhän maan vähistä rahoista puolustukseen. Panostettiin aika pirusti, suhteessa talouden kokoon ja maan köyhyyteen. Nykyiset puolustusmäärärahat voisi hyvin kolminkertaistaa, eikä panostus olisi edelleenkään samaa luokkaa kuin tuolloin.

Erittäin hyvä ja vaikea kysymys..

Tähän olisi helppo vastata näin jälkeen päin kun tiedämme miten asiat etenivät niin meidän kuin muidenkin osalta.. Kun asetutaan aikalaisten asemaan ja ryhdytään miettimään vaihtoehtoja ikään kuin tapahtumien edeltä niin tilanne muuttuukin täysin toisenlaiseksi.. Olen lukenut paljon kaikenlaista historiaa juuri Suomen itsenäistymisen ja sotiemme väliseltä ajoilta..sekä erityisesti henkilöhistorioita juuri näiden aikojen johtavilta poliitikoilta. Itselleni on muodostunut jonkinlainen kokonaiskuva, mutta veikkaisin että kaikilla muillakin on omat yhtä hyvät näkemyksensä asioista..

Kyseinen parinkymmenen vuoden jakso (1918-1940) oli oman, juuri itsenäistyneen, maamme historiassa monilla tavoin erittäin ristiriitainen. Vapaussodan ajat ja tapahtumat olivat konkreettisesti kaikkien muistossa. Kapinan jälkeen uudelleen organisoituvissa puolustusvoimissa, Saksassa koulutuksensa saaneet jääkärit hakivat paikkojaan. Suojeluskunnat toimivat aktiivisesti lähes kaikissa kunnissa ja kaupungeissakin. Niiden puitteissa harjoitettiin aktiivisesti myös kaikenlaista urheilua jne. Torppareiden juuri tapahtunut vapautumien muokkasi maaseudun ihmisten ja sen aikaisen agraariyhteiskunnan rakenteita uusiksi. Punaisten puolella sotineet palasivat takaisin arjen töihin ja muukin vasemmistolainen väki toipui varsin nopeasti kapina-aikojen tapahtumista. Uusia poliitikkoja sekä puolueita nousi kilpailemaan itsenäisen maan johtopaikoista. Eikä mennyt kauan kun jo nousi myös uusia aatteita ideologioita varsinkin Pohjanmaan suunnalla.

Mielestäni Suomesta puuttui (luonnollisista syistä) sellaisia poliitikkoja joilla olisi ollut tietoa ja kokemusta ulkomaan suhteiden hoidosta. Maamme politiikka kokonaisuudessaan keskittyi vain kotimaan asioiden hoitamiseen ja innokkaaseen kilpailuun politiikan johtoasemista. Tämäkin on toki helppoa ymmärtää itsenäistymisen alkuvaiheita elävässä valtiossa.

Tuossa hieman taustoja..Mutta mitä sitten olisi Suomen johtajien pitänyt tehdä..mitä jätettiin tekemättä ja miksi?

- ei ehkä ymmärretty riittävästi ulkosuhteiden aktiivisen hoitamisen merkitystä. Vasta "reissu-Lasse" Relander ryhtyi presidenttinä jonkin verran vierailemaan ulkomailla. Sitäkin hieman vähäteltiin turhana "reissaamisena", kuten jo lempinimikin antaa hieman ymmärtää. Olisi pitänyt matkustella enemmän luomassa/vahvistamassa suhteita.
- Neuvostoliiton suhteet unohdettiin täysin..Tähän on tietenkin monet syynsä. Eikä naapurimme kommunistit olleet myöskään innokkaita veljeilemään porvarisuomen kanssa. Lenin ja Stalin harmittelivat Suomen itsenäistymistä ja punakaartien tappiota.. Suomalaisten olisi kuitenkin pitänyt ymmärtää paremmin ja pyrkiä luomaan valtioiden välisiä suhteita itänaapuriinkin..Mutta kuten sanottu, sille oli paljon poliittisia esteitä sen aikaisessa Suomessa. Ei mikään puolue (ei edes sosdem) kyennyt/pyrkinyt avaamaan edes keskustelua tästä.
- Suomelle tärkeissä Saksan suhteissa myös epäonnistuttiin. Siihenkin on kyseisen aikakauden huomioiden ymmärrettävät syynsä. Hitler ei ollut mitenkään houkutteleva tuttavuus. Suomen olisi kuitenkin pitänyt luoda/hoitaa paremmin valtioiden välisiä suhteita Hitleristä huolimatta. Suomella oli paljon ystäviä Saksassa.

Jos, olisimme kyenneet ylläpitämään vaikkapa vain neutraaleja valtioiden välisiä suhteita sekä Neuvostoliittoon että Hitlerin Saksaan, olisi Suomen asema mahdollisesti ollut vahvempi siinä vaiheessa kun Hitler ja Stalin hyväksyivät kuuluisan RIbbentropp- sopimuksen. Erityisesti sen lisäpöytäkirjan. Pidän todennäköisenä ettei Hitler olisi suostunut "antamaan" Suomea Stalinille jos Suomen ja Saksan suhteet olisivat olleet valtiollisella tasolla paremmassa hoidossa. Kaiken lisäksi Saksa/Hitler olisi halunnut tehdä Suomen kanssa samanlaisen hyökkäämättömyyssopimuksen kuin meillä oli Neuvostoliiton kanssa. Tälle sopimukselle oli poliittisia esteitä, mutta ne olisi ehkä pitänyt kyetä sopimaan. Tämä sopimus ei olisi väistämättä tarkoittanut Suomen liittymistä Saksan puolelle. Mutta olisi voinut estää meitä joutumasta em. Ribbentropp'in lisäpöytäkirjaan.

Suomen ulkopoliittiseen asemaan olisi vaikuttanut vahventavasti myös se jos Suomi olisi ollut aktiivisempi rakentamaan suhteita kaikkiin muihinkin suuntiin. Toki tiedämme etteivät länsimaat (Britit ja Ranska) olleet suostuvaisia Venäjän ehtoon luovuttaa Suomi Venäjän etupiiriin, siinä vaiheessa kun ne neuvottelivat Stalinin kanssa. Näissä maissa ei myöskään olisi oltu tyytyväisiä jos Suomi olisi suostunut Saksan esittämään hyökkäämättömyyssopimukseen. Mutta tämäkin olisi ehkä hyvällä diplomatialla kyetty hoitamaan..

Eli lyhyesti sanottuna. Pieni juuri itsenäistynyt Suomi oli hieman liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen muun maailman suhteen. Keskittyi niin paljon omiin kuvioihinsa ettei panoksia ja osaamista riittänyt ulkoisten asioiden hoitamiseen. Luotettiin lisäksi liikaa Kansainliittoon ja hyökkäämättömyyssopimukseen Neuvostoliiton kanssa. (aivan samoin kuin samojen puolueiden poliitikot luottavat vielä tänäkin päivänä).

P.S. Oma kuvionsa oli lisäksi ns. Jartsev-neuvottelut ja maamme puolustusvalmiuden laiminlyönti..Se oli suurta typeryyttä Cajanderin hallituksen ministereiltä. He tiesivät tilanteen mutta siitä huolimatta laiminlöivät tehtävänsä. Heidän syykseen voi laskea monta kilometriä kirkkojemme edustojen ristiriveistä.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
1930-luvulla ei ollut mahdollisia vahvoja liittolaisia, ehkä Ranskaa ja Britanniaa lukuunottamatta ja niidenkin vahvuus oli loppujen lopuksi vain paperia. Sen sijaan oman puolustuksen laiminlyönti 30-luvulla ilanteen kiristyessä oli lyhytnäköistä ja typerää. Se oli sitä tuolloin, ja se on sitä yhä edelleen kun tiedetään historian kulku.

Surkeinta on, että nyt toistamme samat virheet. Ei tiedetä syttyykö Euroopassa Suomea koskeva sota lähivuosina, mutta täysin mahdollista se on. Nyt pitäisi panostaa puolustukseen, ja budjettia voi sitten pienentää kun rauhallisemmat ajat taas koittavat.
 
1930-luvulla ei ollut mahdollisia vahvoja liittolaisia, ehkä Ranskaa ja Britanniaa lukuunottamatta ja niidenkin vahvuus oli loppujen lopuksi vain paperia. Sen sijaan oman puolustuksen laiminlyönti 30-luvulla ilanteen kiristyessä oli lyhytnäköistä ja typerää. Se oli sitä tuolloin, ja se on sitä yhä edelleen kun tiedetään historian kulku.

Surkeinta on, että nyt toistamme samat virheet. Ei tiedetä syttyykö Euroopassa Suomea koskeva sota lähivuosina, mutta täysin mahdollista se on. Nyt pitäisi panostaa puolustukseen, ja budjettia voi sitten pienentää kun rauhallisemmat ajat taas koittavat.

Vielä siihen aikaan, siis aikalaisten silmissä Ranska ja Englanti olivat kaikin tavoin vahvoja. Lisäksi ne olivat sitä myös sodan jälkeen..

Suomessa (siis maamme johtajat) ei ehkä ymmärretty riittävästi ulkopolitiikan ja diplomatian merkitystä juuri vähän aikaisemmin itsenäistyneelle valtiolle. Osittain myös kuviteltiin että sen aikainen YK eli Kansainliitto kykenee turvaamaan pienten valtioiden itsenäistä asemaa. Suomessa poliittinen hallinto, niin puolueiden kuin henkilötasolla keskittyivät vain sisäpolitiikkaan sekä oman maan sisäiseen poliittiseen vallantavoitteluun. Sen aikaisilla presidenteillä ei, ikävä kyllä ollut juuri minkäänlaista käsitystä/kansainväliseen politiikkaan ja diplomatiaan kuuluvaa näkemystä ulkomaisten suhteiden hoidosta.

Ennen talvisotaa meillä kuviteltiin että Neuvostoliiton kanssa solmittu hyökkäämättömyyssopimus antaisi turvaa Suomelle. Se olisi voinut sen tehdäkin mutta tueksi olisi pitänyt käyttää/löytyä mahdollisimman vahvaa diplomatiaa niin NL:n suuntaan/johtoon kuin mahdollisiin länsimaisiin liittolaisiin.

Suomessa jätettiin hoitamatta, tai ainakin liian vähäiselle hoidolle suhteet ulkomaihin. Meillä olisi ollut mahdollista toimia aktiivisemmin. Myös Saksan kanssa oli tarjolla puolustuksellisia sopimussuhteita mutta niiden toteuttamiselle (esimerkiksi vastapainoksi Venäjän kanssa tehdyn sopimuksen osalta) ei Suomen valtion johdolta löytynyt riittävää diplomaattista osaamista. Sen aikainen presidentti Kyösti Kallio jätti koko ulkopolitiikan hoitamisen ministeri Rudolf Holstille joka valitettavasti sekoitti oman mielipiteensä sekä nuoren kansainvälisessä politiikassa paikkaansa hakevan Suomen ulkopoliittiset edut. Holstin valinta sekä toiminta ulkomisterinä on ehkä Suomen poliittisen historian suurin yksittäinen erehdys koko itsenäisyysaikamme. kts. https://fi.wikipedia.org/wiki/Rudolf_Holsti Holstin toiminnasta ja sen seurauksista löytyy tietoa myös Aarne Vuorimaan muistelmista (muistaakseni kirjan nimi: "Suurlähettiläänä Hitlerin Saksassa").

Mutta, olen täysin samaa mieltä kanssasi tuon boldaamani lainauksen viimeisen kappaleen osalta.
 
Moneen kertaan todettu että kaikki vaikuttaa 30-luvulta. Pahin on sana Puolueettomuus. Kukaan ei tiennyt mitä se tarkoittaa 30-luvulla. Hypättiin Ruotsin kelkkaan julistamaa sitä kun ei muutakaan voinut.

Puolueettomuuspolitiikka osoittautui täydelliseksi katastrofiksi. Suurvalta hyökkäsi. Puolueettomuuden julistaminen on melkein kuin sotilaallinen tyhjiö. Se ei voi sopia maalle jolla on pienintäkään strategista tai geopoliittista merkitystä eikä muskeleita..
Toisaalta ei voi syyttää, koska toisin kuin nykyisin liittoutuminenkaan ei olisi ollut suojaava,koska euroopan maat ja venäjä sotivat säännöllisesti satojen vuosien ajan.
Nyt olisi kuitenkin Nato tyrkyllä. Sen kanssa ei ole sotinut vielä kukaan.
 
Ts tänään:
Yhdysvaltojen varapuolustusministeri saapuu Suomeen puhumaan puolustusyhteistyöstä
Kotimaa | STT | 9:25 | 0
Jaa artikkeli:
Yhdysvaltojen varapuolustusministeri Robert Work vierailee tällä viikolla Helsingissä. Vierailun yhteydessä Suomi isännöi muun muassa kolmenvälisen tapaamisen Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa. Tapaamisen aiheena on puolustusyhteistyö.

Lisäksi vierailun yhteydessä varapuolustusministeri Work ja puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) allekirjoittavat Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevan aiejulistuksen.
 
Puolustusmäärärahoja olisi tietysti voitu myöntää enemmän. Mutta kyllähän Suomi silti panosti noihin aikoihin huomattavan osan köyhän maan vähistä rahoista puolustukseen. Panostettiin aika pirusti, suhteessa talouden kokoon ja maan köyhyyteen. Nykyiset puolustusmäärärahat voisi hyvin kolminkertaistaa, eikä panostus olisi edelleenkään samaa luokkaa kuin tuolloin.

Kyllä, mutta määrärahat kohdennettiin täysin väärin. Panssarilaivat ja sukellusveneet olivat kalliita ja turhia. Ne varat olisi pitänyt käyttää kenttätykistöön, ilmatorjuntaan, panssarintorjuntaan, jne.
 
Ei tämä Suomen Natopaitsio niin yksioikoinen ole. Nimittäin vaikka poliitikot venkoilevat niin armeija ja virkamieskoneisto on hyvin yhteistyökykyinen ja haluinen Naton kanssa ja tästä varmaan ulkomaalaisetkin poliitikot saavat kaksijakoisen vaikutelman. Kun sitten asioi esim armeijamme kanssa niin siellä on mietittynä asioita vuositolkulla eteenpäin miten toimia Naton ja Usan kanssa. Ja nimenomaan Venäjää vastaan ja peittelemättömästi.
 
Kyllä, mutta määrärahat kohdennettiin täysin väärin. Panssarilaivat ja sukellusveneet olivat kalliita ja turhia. Ne varat olisi pitänyt käyttää kenttätykistöön, ilmatorjuntaan, panssarintorjuntaan, jne.

Panssarilaivoista on esitetty sellaisiakin näkemyksiä, että niiden puutteessa olisi jouduttu sitomaan iso määrä joukkoja rannikolle maihinnousu-uhan takia. Sama koskee tietysti myös sukellusveneitä. Eli eivät ne välttämättä turhia olleet, kalliita kylläkin, mutta kalliiksi olisi käynyt rannikkojoukkojenkin varustaminen.
 
Siirsin tämän meilini tänne paremman topic'in alle kun tämä käsittelee juuri näitä ajankohtaisia NATO-asioita..

Viimeksi eilen myös presidentti Ahtisaari toi julkisesti esille Suomen uhanalaisen tilanteen, länsimaisten turvallisuusjärjestelmien ulkopuolella. Hän on 100%:sen oikeassa. Suomen tulee tehdä päätös/hakemus liittymisestä NATO:n ilman että odotellaan ruotsalaisten päätöksiä.

Suomen päättäjiltä on ehkä jäänyt näkemättä/ymmärtämättä että Ruotsi etenee oman turvallisuutensa kehittämisessä kaiken aikaa. He ovat lähentyneet NATO-naapureitaan kahdenvälisillä sopimuksilla sekä suoralla yhteistyöllä USA:n kanssa.
Meillä ei ole kovin paljoa mietitty sitä miksi ruotsalaiset etenevät näin?

- haluaako Ruotsi ikään kuin livahtaa NATO:n jäsenyyteen ilman julkista jäsenehdokasmenettelyä?
- tekeekö Ruotsi näin siksi että yhteinen jäsenhakemus Suomen kanssa ei enää nykyoloissa olisi järkevä/mahdollinen? Tällä tavalla ruotsalaiset voivat hoitaa itsensä käytännössä NATO:n jäsenyyden kaltaiseen tilanteeseen ilman virallista jäsenyystietä. Lisäksi ilman että Suomi ikään kuin "petetään/jätetään kelkasta".
- ehkä ruotsalaiset vain ilmoittavat Suomelle tyytyvänsä toistaiseksi em. suoriin sopimuksiin Pohjois-Euroopan NATO-maiden ja USA:n kanssa ja jättävät varsinaisen jäsenhakemuksensa joskus tulevaisuudessa, kun Venäjän aiheuttama sotatilanne Ukrainassa ja muualla Itä-Euroopassa saadaan ratkaistua.

Johtuukohan Ahtisaaren näkemys NATO-jäsenhakemuksesta ilman odottelua ruotsalaisten päätöksistä juuri em. seikoista.. Tottahan on ettei Suomen kannata jumiutua odottelemaan ruotsalaisten päätöksiä. Heillä kun on todennäköisesti aivan omat suunnitelmat ja toteutusmallit oman valtionsa sotilaallisen turvallisuuden vahvistamiseksi.

Saattaa hyvinkin olla että niihin suunnitelmiin nimenomaisesti kuuluu Suomen jättäminen ikään kuin puskuriksi Venäjän uhkaa vastaan. Jos Venäjä:
- valtaa Suomen niin ruotsalaiset ovat kuitenkin jo riittävästi sisällä NATO:n organisaatiossa tai ainakin USA:n suoran avun piirissä. Näin Ruotsin sotilaallinen turvallisuus olisi kunnossa. Ottaen myös huomioon geopoliittisen aseman, Itämeri ja Pohjanlahti jäisivät joka tapauksessa Ruotsin ja Venäjän väliin.*
- ruotsalaisille parempi vaihtoehto olisi tietenkin että Suomi lähtisi hakemaan NATO-jäsenyyttä yksinään. Jos se onnistuisi niin tulevaisuudessa Ruotsilla olisi turvanaan em. seikat* + vielä bonuksena NATO:n jäsenmaa puskurina Venäjää vastaan.
- näin Ruotsi kykenisi pelaamaan oman valtiollisen asemansa siten ettei heidän tarvitse virallisesti liittyä NATO:n jäseneksi, mutta saisivat siitä huolimatta täysin katettua oman sotilaallisen turvallisuutensa.

Tuntien ruotsalaiset he katsovat aina ensimmäiseksi omaa etuaan. Siksi en jäisi luottamaan ja odottelemaan heidän päätöksiään. Toisekseen Suomi on tilanteessa jossa ei ole kovin paljoa vaihtoehtoja. Mitä pidemmälle aika kuluu sitä huonommaksi tilanne kehittyy Suomen kannalta.

Ikävä sanoa, me olemme (NATO:n jäsenmaita lukuun ottamatta) se viimeinen Venäjän eurooppalainen rajanaapuri, joka alueella ei vielä toistaiseksi ole venäläisiä sotajoukkoja/miehittäjiä.

P.S.
Minusta tuntuu että Ahtisaari heitti oman mielipiteensä (kirjansa mainostuksen ohella) ikään kuin NATO:n jäsenyyskeskustelun uudelleen avaamiseksi. Uskon että häneltä ja Iloniemeltä löytyy vielä paljon korkean tason tietoa ja monenlaisia argumenttejä taustallaan. Nyt vain odotellaan ottaako Suomen nykyinen politiikan johto haasteen vastaan. Lähtevätkö he edes mukaan keskusteluun?
 
Tuossa hieman taustoja..Mutta mitä sitten olisi Suomen johtajien pitänyt tehdä..mitä jätettiin tekemättä ja miksi?

Veikkaan, että eri kuppikuntien ja puolueiden väliset sisäpoliittiset valtapyrkeet sotkivat monta hyvää asiaa. Näitä ei ole avattu mielestäni ollenkaan tarpeeksi tai sitten en ole vaan törmännyt kovin usein Asiaa koskeviin julkaisuihin.

Meillä oli mm. anglo-suuntautuneet ja saksalaissuuntautuneet. Sitten oli voimallinen ruotsalaisagenda. Eikä vähä mitään: piti olla tietysti vielä neuvostosuuntautuneisuutta. Itsenäisyyden alkutaipaleella Suomeen yritettiin vaikuttaa niin Lontoosta kuin Berliinistäkin ja kaiketi melkoisella volyymilla. Näiden maiden yritykset, pankit jne. yrittivät ottaa niskalenkkiä....ja ruotsalaisetkaan eivät tässä olleet toimettomia. Rettelö Ahvenanmaasta on tunnetuin, muttei suinkaan ainoa, päinvastoin.

Suomen lähtöeväät eivät olleet kummoiset. Aika taitavasti luotsattiin pursi siten, ettemme joutuneet aivan siirtomaa-asemaan. Metsäpuolen raaka-ainetuottajan korostunut rooli ei ollut silti sattumaa. Pääomia ei hevin irronnut jalostuksen kehittämiseen: liian monen öykeän yrityksen etu oli se, että Suomi laivaa pölkkyä, lautaa ja parhaimmillaankin sellua.

Mutta moni asia ajankuvassa saattoi johtua aivan sisäpolitiikan kuvioista.
 
....

Meillä oli mm. anglo-suuntautuneet ja saksalaissuuntautuneet. Sitten oli voimallinen ruotsalaisagenda. Eikä vähä mitään: piti olla tietysti vielä neuvostosuuntautuneisuutta. Itsenäisyyden alkutaipaleella Suomeen yritettiin vaikuttaa niin Lontoosta kuin Berliinistäkin ja kaiketi melkoisella volyymilla. Näiden maiden yritykset, pankit jne. yrittivät ottaa niskalenkkiä....ja ruotsalaisetkaan eivät tässä olleet toimettomia. Rettelö Ahvenanmaasta on tunnetuin, muttei suinkaan ainoa, päinvastoin.

.....

Asiaan liittyvänä suosittelen kirjaa Brittitiedustelusta Suomessa 1918-1941.:

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelu...-agentit-brittitiedustelu-suomessa-1918‒1941/
 
Veikkaan, että eri kuppikuntien ja puolueiden väliset sisäpoliittiset valtapyrkeet sotkivat monta hyvää asiaa. Näitä ei ole avattu mielestäni ollenkaan tarpeeksi tai sitten en ole vaan törmännyt kovin usein Asiaa koskeviin julkaisuihin..

Juuri näin tapahtui...

Vasta itsenäistyneen maan politiikkaan oli tyrkyllä paljon uusia puolueita ja edustajia 1920-1930 luvuilla. Tästä aikakaudesta saa kohtuullisen hyvän kuvan lueskelemalla sen aikaisten poliitikkojen, upseerien ja diplomaattien muistelmia..Monet heistä jäivät päivänpolitiikasta pois 50-70 luvuilla ja kirjoittelivat innokkaasti aktiivivuosistaan.

Näitä kyseisen ajan henkilöhistorioita löytynee lukemattomia..
 
Juuri näin tapahtui...

Vasta itsenäistyneen maan politiikkaan oli tyrkyllä paljon uusia puolueita ja edustajia 1920-1930 luvuilla. Tästä aikakaudesta saa kohtuullisen hyvän kuvan lueskelemalla sen aikaisten poliitikkojen, upseerien ja diplomaattien muistelmia..Monet heistä jäivät päivänpolitiikasta pois 50-70 luvuilla ja kirjoittelivat innokkaasti aktiivivuosistaan.

Näitä kyseisen ajan henkilöhistorioita löytynee lukemattomia..

Pitää paneutua aiheeseen jollain aikavälillä. Jonkun ison metsäpampun muistelmat olivat aika hyvä ja monipuolinen katsaus tuon ajan politikointiin ja henkilöihin. Siitä teoksesta sai sellaisen pääpiirteisen kuvan ajan tapahtumista ja vaikuttajista.
 
Suomi ja Yhdysvallat allekirjoittavat puolustusyhteistyösopimuksen 6. tai 7.10.
5.10.2016 21:01 Ari Pesonen

Yhdysvaltain varapuolustusministeri Bob Work saapuu kaksipäiväiselle vierailulle Suomeen huomenna 6. päivänä lokakuuta, uutisoi Yhdysvaltain puolustusministeriö verkkosivuillaan eilen 4. 10.2016 virallisella lehdistötiedotteellaan (U.S DoD 4.10.2016).

Tiedote on kokonaisuudessaan seuraava:

Deputy Secretary of Defense Bob Work travel to Finland

Deputy Secretary of Defense Bob Work will travel to Finland on Oct. 6-7 to address key issues related to U.S. and European security with several of the United States' most important security partners.

Work's visit to Finland will include bilateral meetings with Finnish government and defense officials and the latest in a series of multilateral meetings with officials from Nordic and Baltic nations to discuss security issues in the Baltic Sea region. During his visit to Helsinki, the United States and Finland are expected to sign a statement of intent to develop closer defense collaboration. Work will also participate in a news conference with representatives from the Nordic and Baltic nations to update the media on joint responses to regional security issues such as unprofessional conduct by Russian forces on and over the Baltic Sea.”

Suomennettuna:

Varapuolustusministeri Bob Work matkustaa Suomeen

Varapuolustusministeri Bob Work matkustaa Suomeen lokakuun 6. ja 7. päivänä vierailuaiheena Yhdysvaltain ja Euroopan turvallisuus yhteistyössä Yhdysvaltojen kaikkein tärkeimpien turvallisuuden yhteistyökumppaneiden kanssa.

[Varapuolustusministeri] Workin Suomen vierailu sisältää kahdenkeskisiä tapaamisia Suomen hallituksen [jäsenten] ja puolustushallinnon virkamiesten kanssa sekä ja monenkeskisiä tapaamisia Pohjoismaiden ja Baltian maiden virkamiesten kanssa aiheena Itämeren alueen turvallisuuskysymykset. Helsingin vierailun aikana Yhdysvaltojen ja Suomen odotetaan allekirjoittavan aiesopimuksen kehittää läheisempää puolustusyhteistyötä [puolustusyhteistyösopimuksen Suomen ja Yhdysvaltain välillä]. [Varapuolustusministeri] Work osallistuu myös tiedotustilaisuuteen Pohjoismaiden ja Baltian maiden edustajien kanssa selventääkseen yhteisiä vastauksia alueellisissa turvallisuuskysymyksissä, kuten Venäjän asevoimien huonoa käyttäytymistä Itämerellä.


Suomeen on siis Yhdysvaltain puolustusministeriön mukaan jo huomenna tai viimeistään ylihuomenna tulossa todennäköisesti myös Baltian maiden ja vähintään Ruotsin hallituksen ja/tai puolustusministeriön ja/tai puolustusvoimien edustajia keskustellakseen - ja kenties tehdäkseen päätöksiä - Itämeren turvallisuuden parantamiseksi yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa.

Näin Suomi mene lähemmäksi Yhdysvaltoja ja Natoa, ja se on todella hyvä asia Suomen turvallisuuden parantamiseksi. Kiitos puolustusministeriölle ja puolustusvoimille jo tässä vaiheessa tästä työstä!

http://aripesonen1.puheenvuoro.uusi...ttavat-puolustusyhteistyosopimuksen-6-tai-710

peukut tälle
 
Tuon uutisen perusteella Suomi ei ole mitenkään jäämässä jälkeen Ruotsista turvallisuuspoliittisessa kehityksessä, vaikka näin on foorumilla aika ajoin epäiltykin. Hyvä homma! Kiitos Sale, kiitos Soini, kiitos Jussi.
 
Back
Top