Hänen mielestä "Leopardeja 2A4 oli ostettu liian vähän, varaosat maksavat paljon, siksi osa tankeista purettu varaosiksi. En löytänyt mistään tietoa kranaateista, mahdollisesti niitä ostetaan pienissä erissä, mitä on huonoa, jos joku Suomessa luulee että Suomelle annetaan ne lahjaksi, tai myydään ne sodan aikana ja sotaan Venäjä vastaan, on väärässä. EI, ei tullaan myymään, siksi kranaatit pitää valmistaa itse. Sitten, tankit ovat ехpendable materials, ne loppuvat nopeasti, itse katsapit (ryssät urainalaisittain) eivät saappuu vanhoilla T-72, heillä on massivinen T-90 tuotanto. Abrams, Leopard, Merkava ovat erinomaisia tankkeja, mutta jos joku luulee ertei niitä voi tuhota, on pahasti väärässä, voi tuhota, 1-3 kerrasta"
Viime sodissa oli tuhottu abramsit ja merkavat, leopard ei vielä osallistunut sotaan, mutta siinä on analoginen
panssari. Ei ole vaikea laskea kuinka paljon menee kranaattia tuhotakseen 92 Leopardia - ei paljon. Mutta miksi GDR oli ostettu T-55 en ymmärrä, voi olla oli ylimmäräinen rahaa. Vielä kerran, tankit ovat ехpendable materials, niitä tarvitaan paljon, mutta ei T-55."
En olisi määrittelemässä puolustuksemme akilleen kantapääksi asejärjestelmää, joka on panssaroitu tykki ja joka on erittäin suosittu maali ja jonka sisältä näkee erittäin vähän ulos. Suomessa nämä kyseiset ajoneuvot toki pystyvät rymistelemään metsässä, mutta pääasiallisesti ne ajavat teillä sekä vaativat runsaasti huoltoa. Suomessa on edelleen paljon puita, järviä ja kukkuloita, sekä kivikkoista maastoa. T-90 en näe oleellisesti suurempana uhkana, kuin T-72 vaunua. Molemmat torjutaan samoin periaattein ja molemmilla on samanlainen aseistus.
Suomen pääasialliset ongelmat mielestäni:
A) Ilmatorjunta
B) Pitkän kantaman vastaiskukyvyn puuttuminen lähes kokonaan
C) Tykistön vanhanaikaisuus ja sitä tukevien elementtien vähäisyys
D) Jalkaväkitaistelijan varustuksen pian edessä oleva hyvin oleellinen 20-luvulle päivitys
E) Rahan puute
F) Puolustuskyvyttömyys yllätysiskuun
G) Oman puolustusteollisuuden ja AMOS järjestelmän tukemattomuus ja hyödyntämättömyys
Näiden korjaus ei olisi oikeasti mitään verrattuna siihen, mitä meidän Kataiset ja Urpilaiset ovat lapioineet ulkomaille. Nämä siis ylimääräisenä.
A) Pelkästään alueilmatorjuntaohjuksiin 600 miljoonaa, jolla saatanee 4 asiallista patteristoa tutkineen vaikkapa Stunner -ohjusta sekä 40kpl ilmatorjuntavaunuja, yht miljardi.
B) Risteilyohjukset eivät ole niin kalliita. Puoli miljoonaa kappale maksava ohjus ajaa asiansa ja jos niitä on 1 000, se maksaa 500 miljoonaa. Alustat ei liene ongelma.
C) 500kpl uusia itseliikkuvia 155mm haupitsikanuunoita maksaa 250 miljoonaa. Raketinheittimiä jos tuohon hankitaan 200 miljoonalla ja vastatykistötukaa 50 miljoonalla. Yht 500miljoonaa.
D) Asiallisen taistelijan asun sekä siihen integroidun aseen yhteishinta on minimissään 10 000 euroa. Niitä pitäisi olla 150 000 = Maavoiman määrä. Se tarkoittaa 1,5 miljardia ja on siten pirun kallis hankinta.
E) Ulkomaanavun siirto PV:lle riittää. Ulkomaanavulle ei ole perusteita Suomen eläessä velasta.
F) 10 000 ammattisotilaan palkkaus, harjoituskulut ja ylläpito on luokkaa 500 miljoonaa/vuosi.
G) AMOS heitinjärjestelmän tukeminen 250 miljoonalla = Massatuotannolla noin 100 vaunua.
Tähän kun hankitaan numeroiden tasaamiseksi 250 miljoonalla ilkapääohjuksia ja pst -ohjuksia, saadaan ->
Yhteensä 4 miljardia ja 500 miljoonan lisäys vuosittaiseen määrärahaan. Tämä tarkoittaa siis = ulkomaan avun siirto maan armeijan käyttööön, samalla päivittyy armeijan kokonaismäärärahan tarve ja Suomi on valmis samaan aikaan kun Venäjän varusteluprosessi saa huippunsa, edellyttäen että muutos tapahtuu tänä vuonna tai viimeistään ensi vuonna.
Onko matematiikassa korjattavaa? Halusin tuoda lapsellisen provosoivasti hieman kylmiä lukuja virallisen numerolistan ja keinovalikoiman lisäämisen tueksi. Täysin mutulla heitetyt lukemat eivät kuitenkaan ole kaukana totuudesta, mitä maaanpuolustuksen ja sen tukeman diplomatian uskottavuus maksaa/ehkäisee Suomen kansaa kokemasta. Kukaan ei halua oikeaa sotaa.
miksi heitettäisiin paskaa?
