Suomen kalusto muiden mielestä

Kirjoituksessasi ei ole mitään järkeä eikä yhteyttä mihinkään.
Ruotsissa puolustusvoimat ovat tehneet kalliita hankintoja jolle ei yhden näkemyksen mukaan löydy järkeä. Archer on tällainen. Rahaa on uponnut kehitykseen, kumppani(Norja) on hylännyt projektin, mutta silti RPV on jumissa hankkeen kanssa ja hanke syö rahaa kuin molokin kita. Jos Archerista jotain tulee, myy BAE sitä ympäri maailmaa hyvällä katteella, mutta RPV ei saa omiaan yhtään halvemmalla.

Kotimainen puolustusteollisuus ei ole automaattinen autuus. Toki kotimaisen puolustusteollisuuden tukeminen on järkevää, kuitenkin jossain realistisessa mitassa.
 
En lähtisi pilkkaamaan ukrainalaisia näkemyksiä, mitä tulee sotilastarvikkeiden saamiseen kriisin aikana. Heillä on siihen oma, real-maailmasta selvä näkemyksensä ja se on oikeutettu. Meidän omaa tietenkin fantastista täydennysjärjestelmää ei ole vielä testattu ja jättäisin sen kehumisen myöhemmäksi. Jos ketä kiinnostaa, niin siihen meidän valitsemaamme täydennystiehen kannattaa tutustua, siinähän varastoja syödään kumppanuusperiaatteella. Hyvä ja paha kysymys onkin, että kenellä ja missä nämä varastot ovat? Jos liete kosahtaa ropeliin oikein kunnolla, niin kuka ja mikä luovuttaa omista jo valmiiksi nirkosista varastoistaan? Tähän olisi hauskaa kuulla vastaus. Pekka Himasen fantastinen kirjakaan ei tätä avaa. :rolleyes:

Mitä mitä? Eivätkö Ruotsi ja muut avaakaan asevarikkojensa ovia, jos uloste rysähtää tuulettimeen? :confused:
 
Jotenkin kuulostaa vähäiseltä, kun 120-millisiäkin on tuo >600 kpl. Mutta voihan se olla näin.

Kuinka niin? Komppanialla on usein tukenaan 2-3 * 81 mm heitintä, ja pataljoonalla 9-putkinen kranaatinheitinkomppania. Menee mielestäni hyvin yhteen.

Jonkin verran on tietysti eroavaisuutta paikallisjoukkojen osalta - mutta en nyt tiedä, onko se niin kovin hirveä puute, jos jokaiselle komppanialle ei riitäkään heittimiä. Niitä ei kuitenkaan voida kaikissa tilanteissa edes käyttää (tai jos voidaan, niin hyvin rajoitetusti).
 
En olisi määrittelemässä puolustuksemme akilleen kantapääksi asejärjestelmää, joka on panssaroitu tykki ja joka on erittäin suosittu maali ja jonka sisältä näkee erittäin vähän ulos. Suomessa nämä kyseiset ajoneuvot toki pystyvät rymistelemään metsässä, mutta pääasiallisesti ne ajavat teillä sekä vaativat runsaasti huoltoa. Suomessa on edelleen paljon puita, järviä ja kukkuloita, sekä kivikkoista maastoa. T-90 en näe oleellisesti suurempana uhkana, kuin T-72 vaunua. Molemmat torjutaan samoin periaattein ja molemmilla on samanlainen aseistus.

Suomen pääasialliset ongelmat mielestäni:
A) Ilmatorjunta
B) Pitkän kantaman vastaiskukyvyn puuttuminen lähes kokonaan
C) Tykistön vanhanaikaisuus ja sitä tukevien elementtien vähäisyys
D) Jalkaväkitaistelijan varustuksen pian edessä oleva hyvin oleellinen 20-luvulle päivitys
E) Rahan puute
F) Puolustuskyvyttömyys yllätysiskuun
G) Oman puolustusteollisuuden ja AMOS järjestelmän tukemattomuus ja hyödyntämättömyys

Näiden korjaus ei olisi oikeasti mitään verrattuna siihen, mitä meidän Kataiset ja Urpilaiset ovat lapioineet ulkomaille. Nämä siis ylimääräisenä.

A) Pelkästään alueilmatorjuntaohjuksiin 600 miljoonaa, jolla saatanee 4 asiallista patteristoa tutkineen vaikkapa Stunner -ohjusta sekä 40kpl ilmatorjuntavaunuja, yht miljardi.
B) Risteilyohjukset eivät ole niin kalliita. Puoli miljoonaa kappale maksava ohjus ajaa asiansa ja jos niitä on 1 000, se maksaa 500 miljoonaa. Alustat ei liene ongelma.
C) 500kpl uusia itseliikkuvia 155mm haupitsikanuunoita maksaa 250 miljoonaa. Raketinheittimiä jos tuohon hankitaan 200 miljoonalla ja vastatykistötukaa 50 miljoonalla. Yht 500miljoonaa.
D) Asiallisen taistelijan asun sekä siihen integroidun aseen yhteishinta on minimissään 10 000 euroa. Niitä pitäisi olla 150 000 = Maavoiman määrä. Se tarkoittaa 1,5 miljardia ja on siten pirun kallis hankinta.
E) Ulkomaanavun siirto PV:lle riittää. Ulkomaanavulle ei ole perusteita Suomen eläessä velasta.
F) 10 000 ammattisotilaan palkkaus, harjoituskulut ja ylläpito on luokkaa 500 miljoonaa/vuosi.
G) AMOS heitinjärjestelmän tukeminen 250 miljoonalla = Massatuotannolla noin 100 vaunua.

Tähän kun hankitaan numeroiden tasaamiseksi 250 miljoonalla ilkapääohjuksia ja pst -ohjuksia, saadaan ->

Yhteensä 4 miljardia ja 500 miljoonan lisäys vuosittaiseen määrärahaan. Tämä tarkoittaa siis = ulkomaan avun siirto maan armeijan käyttööön, samalla päivittyy armeijan kokonaismäärärahan tarve ja Suomi on valmis samaan aikaan kun Venäjän varusteluprosessi saa huippunsa, edellyttäen että muutos tapahtuu tänä vuonna tai viimeistään ensi vuonna.

Onko matematiikassa korjattavaa? Halusin tuoda lapsellisen provosoivasti hieman kylmiä lukuja virallisen numerolistan ja keinovalikoiman lisäämisen tueksi. Täysin mutulla heitetyt lukemat eivät kuitenkaan ole kaukana totuudesta, mitä maaanpuolustuksen ja sen tukeman diplomatian uskottavuus maksaa/ehkäisee Suomen kansaa kokemasta. Kukaan ei halua oikeaa sotaa.

Ei mitään huonoja listauksia. Pääongelmiin nostaisin kyllä myös panssarintorjunnan puutteet, jalkaväen heikon liikkuvuudeen ja logistiikkajärjestelmän heikkoudet (etenkin a-tarvikkeiden osalta). Puolustuskyvyttömyyden yllätysiskuun vastaamisessa nostaisin paljon ylemmäs.

Noista korjausliikkeistä muutama kommentti. Arthur tyyppinen itseliikkuva tykki maksanee useita miljoonia kappale ja vastatykistötutkatkin taitavat olla melkein 10 miljoona kappale. Muuten lukemat lienevät kinkeripiirissä. Haasteena vain se, että kokonaisjärjestelmä on aina monta kertaa itse sen aseen hinta. Kaikki mainitsemasi epäsuoran tulen järjestelmät tarvitsevat tuekseen tiedustelu- ja maalitusjärjestelmät, tulenjohto- ja johtamisjärjestelmät, ylläpito- ja kunnossapitojärjestelmän, koulutusjärjestelmän sekä tietenkin ampumatarvikkeet.

Ja listaus oli kovin epäsuoraan tuleen painottuva. Se on toki tänä päivänä erittäin tärkeä elementti, mutta sotaa ei voiteta pelkästään ajamalla tykkejä asemiin. Pitää olla myös se liikkuva elementti.
 
Tottakai Suomen armeijassa on puutteita. Niin on jenkkiarmeijassakin saati sitten itänaapurissa. Mutta peruspaketti on aika hyvin kasattu rajalliset resurssit huomioiden. Suurin puute on mielestäni siinä, että MLRS on jätetty tähän mennessä paraatilavetiksi. Ukrainan sota on edelleen vahvistanut käsityksiä raketinheittimistön tulivoimasta ja kaukovaikuttamisen tärkeydestä. Olisi mielenkiintoista tietää, miksei päätöksiä ja hankintoja ole tehty. Ilmapuolustuksen osalta olen hiukan luottavaisempi, vaikka toki ulottuvampi ohjus NASAMsille olisi hyvä asia. En näe tykistön vedettävyyttä suurena ongelmana hajautuksen ansiosta.

Tämä.

MLRS:lle pitäisi ehdottomasti hankkia nykyaikaisia kuorma-ammuksia tyyppiä steel rain joilla saa putsattua jalkapallokentän kokoisen ruudun panssareineen.

Muuten olen sitä mieltä että Karthago pitää hävit... eiku Suomen pitää pyytää USA:lta turvatakuut NATO:n ohi, samanlaiset kuin Ruotsillakin on. (Ruotsilla on.)

Tornin hardware vaihdettaisiin vastaamaan 1:1 vaikkapa USMC:n kalustoa ja pidettäisiin päivityksissä samalla tasolla. Hardwarea hankittaisiin vain sen verran mitä kaluston operoimiseen koulutettavan reservin massatuotantoon tarvitaan ja mitä tarvitaan sen ensi-iskun lyömiseen. Homman juju olisi se, että jos kakka lävähtää tuulettimeen niin USA hoitaa osansa sopimuksensa roudaamalla meille hardwarea, reservissä on valmiina neljännesmiljoona koulutettua reserviläistä väijymään naama ohjuksen laukaisuruudulla.

Sitten kun putleri toteaa että ei saatana kannata lähteä turpasaunaan niin laitetaan kalskeet takaisin ja kiitetään lainasta.
 
Karkeasti länsimainen taistelupanssarivaunu maksaa sen 6 miljoonaa
Ei pidä paikkaansa, Leo 2 A 6 kauppojen yhteydessä PV:ä sanottiin että Leo 2A4:n modernisointi olisi maksanut n. 5 miljoonaa e/vaunu ja uusi (länsimainen) n.10 milj.e.
Hänen mielestä "Leopardeja 2A4 oli ostettu liian vähän, varaosat maksavat paljon, siksi osa tankeista purettu varaosiksi. En löytänyt mistään tietoa kranaateista, mahdollisesti niitä ostetaan pienissä erissä, mitä on huonoa, jos joku Suomessa luulee että Suomelle annetaan ne lahjaksi, tai myydään ne sodan aikana ja sotaan Venäjä vastaan, on väärässä. EI, ei tullaan myymään, siksi kranaatit pitää valmistaa itse. Sitten, tankit ovat ехpendable materials, ne loppuvat nopeasti, itse katsapit (ryssät urainalaisittain) eivät saappuu vanhoilla T-72, heillä on massivinen T-90 tuotanto. Abrams, Leopard, Merkava ovat erinomaisia tankkeja, mutta jos joku luulee ertei niitä voi tuhota, on pahasti väärässä, voi tuhota, 1-3 kerrasta"

Viime sodissa oli tuhottu abramsit ja merkavat, leopard ei vielä osallistunut sotaan, mutta siinä on analoginen
panssari. Ei ole vaikea laskea kuinka paljon menee kranaattia tuhotakseen 92 Leopardia - ei paljon. Mutta miksi GDR oli ostettu T-55 en ymmärrä, voi olla oli ylimmäräinen rahaa. Vielä kerran, tankit ovat ехpendable materials, niitä tarvitaan paljon, mutta ei T-55."
Maidan olisi nyt kiva tietää "hän-miehen" asema ja identiteetti. Ei ole oikein hedelmällistä edes keskustella jonkin haamukirjoittajan kanssa jota sinä siteeraat hoono-soomella (ei millään pahalla).
Edelleen Wikipedia ei tiedä kuin peruskoulun oppimateriaalin ja vuodelta 1970-jotain. Siellä ei ole juuri ajankohtaista tai eksaktia tietoa, unohtakaa nyt viimein sen lainaaminen, please!

Leo 2 A4:n hankinnoissa tosiaan osa hankituista vaunuista on mennyt vara-osiin mutta syyt voi olla ihan järkeviä : 2 A4 ei valmisteta enää joten linjastoilta ei ehkä saa enää kaikkea tai se että osa hankituista oli niin loppuunajettuja ettei niistä ollut sotakäyttöön ja siksi hyödynnettiin vara-osiksi.

Jos tarkoitat tykistön A-tarvikkeita, niitä on hankittu ja hankitaan suomesta(mm. Raikka Oy: http://www.raikka.fi/konepaja.html). Tuo ja NAMMO tekevät kuoret, panokset ja sytyttimet suomessa 155mm ja 120mm krh ammuksiin.
122mm ammustilanteesta taisi Tykimies kertoa eri aiheessa että noita 122mm paukkuja riittäisi varastosta ihan kivasti. 122mm raketeista en tiedä mutta koska niitä videoiden perusteella ammutaan joka vuosi niin luulisi niitäkin riittävän.

Tst-vaunujen ammuksia on ostettu Leo 2A4 kaupan yhteydessä ja siihen on viimeisintä huutoa oleva A-kaliiperi ammus DM 53 A1 joka on optimoitu kylmiin olosuhteisiin. Ilmeisesti monitoimiammus Leolle on vanhempi mutta toimiva DM 12 A2 ontelo/sirpale. Jonkun vuoden panssariseminaarissa vieraana ollut Diehlin tai Rheinmetallin edustaja sanoi että DM 53 ja DM 63 LKE 2 ammukset tuhoavat minkä tahansa panssarivanun idästä tai lännestä. DM 53 ja 63 paukut on kehitetty nimenomaan 2-toimireaktiivipanssaria(Heavy ERA) vastaan kuten Kontakt-5.
Leo 2 A6:n olisi ilmeisesti mahdollista ampua myös uutta DM 11 monitoimiammusta ja IAI LAHAT ohjusta. LAHAT kantaa 6 km mutta laserhakuisena ei ehkä toimi meidän melko lyhyillä a-etäisyyksillä kuten aroilla. LAHAT on vastaavanlainen kuin Venäläinen 9M119M Reflex-ohjus.

"Analoginen" panssarointi tarkoittanee siis aktiivista panssaria, eikä reaktiivista panssaria? No Leo 2 A4-6 ei omaa reaktiivia jonka me kaikki tiedämme. Syynä tähän lienee sakemannien tyyli tehdä vaunu "perinteisesti" kestäväksi tai sitten se että reaktiivi on lähinnä idässä tarkoitettu osaksi vanhojen ja uusien vaunujen suojausta jolloin paino voidaan pitää alhaisempana. Leo 2 A4:ssä on tietääkseni Chobham / Dorchester tyyppinen keraamia, terästä ja volframia yhdistelevä panssari ainakin edessä jonka suojaus HEAT-tst kärkiä vastaan on kai aika hyvä vieläkin.
Leo 2 A6:ssa on sitten vaihdettava 3-sukupolven komposiittipanssari etusektorissa + muita parannuksia suojauksessa.

Vai tarkoititko aktiivista suojausjärjestelmää kuten Arena ja Shtora? Ne kykenevät toistaiseksi torjumaan vain hitaasti lentäviä raketteja ja ohjuksia jotka lentävät suoralla lentoradalla. 1000-1400 m/s lähestyvää alikaliiperiammusta nuo järjestelmät eivät kykene vielä torjumaan saati muita kehittyneitä ohjuksia (SPIKE, JAVELIN). MIKÄÄN AKTIIVINEN TORJUNTAJÄRJESTELMÄ EI KORVAA PANSSAROINTIA TÄYSIN.

Kukaan vähänkään panssarisotaa ymmärtävä ei varmaankaan luule että mikään vaunu olisi tuhoutumaton....ei edes täällä harhaluuloja elättelevässä ja takapajuisessa suomessa.

Suomen pääasialliset ongelmat mielestäni:
A) Ilmatorjunta
B) Pitkän kantaman vastaiskukyvyn puuttuminen lähes kokonaan
C) Tykistön vanhanaikaisuus ja sitä tukevien elementtien vähäisyys
D) Jalkaväkitaistelijan varustuksen pian edessä oleva hyvin oleellinen 20-luvulle päivitys
E) Rahan puute
F) Puolustuskyvyttömyys yllätysiskuun
G) Oman puolustusteollisuuden ja AMOS järjestelmän tukemattomuus ja hyödyntämättömyys
Laitetaanko tuo kohta "E" tuonne kohdan "A" tilalle? Ammattisotilaat kyllä tietävät mitkä on ne olennaisimmat puutteet firmassaan mutta heillä ei ole rahaa kaikkien niiden korjaamiseen ainakaan kerralla.

Valmius on toki yksi tärkeä korjaamisen kohta ja sitä pitäisi nostaa.
 
Viimeksi muokattu:
Maidan olisi nyt kiva tietää "hän-miehen" asema ja identiteetti. Ei ole oikein hedelmällistä edes keskustella jonkin haamukirjoittajan kanssa jota sinä siteeraat hoono-soomella (ei millään pahalla).
Olen kutsunut jo, niin kun sanoin jo kerran. Enempään en pysty.
 
En lähtisi pilkkaamaan ukrainalaisia näkemyksiä, mitä tulee sotilastarvikkeiden saamiseen kriisin aikana. Heillä on siihen oma, real-maailmasta selvä näkemyksensä ja se on oikeutettu. Meidän omaa tietenkin fantastista täydennysjärjestelmää ei ole vielä testattu ja jättäisin sen kehumisen myöhemmäksi. Jos ketä kiinnostaa, niin siihen meidän valitsemaamme täydennystiehen kannattaa tutustua, siinähän varastoja syödään kumppanuusperiaatteella. Hyvä ja paha kysymys onkin, että kenellä ja missä nämä varastot ovat? Jos liete kosahtaa ropeliin oikein kunnolla, niin kuka ja mikä luovuttaa omista jo valmiiksi nirkosista varastoistaan? Tähän olisi hauskaa kuulla vastaus. Pekka Himasen fantastinen kirjakaan ei tätä avaa. :rolleyes:
Arvaa onko nämä sopimukset merkitty punakynällä? Sen verran voi kai kertoa että vastapuolista ainakin osa on yhtiöitä joiden ensisijainen motiivi on rahallisen voiton tekeminen.
 
En lähtisi pilkkaamaan ukrainalaisia näkemyksiä, mitä tulee sotilastarvikkeiden saamiseen kriisin aikana. Heillä on siihen oma, real-maailmasta selvä näkemyksensä ja se on oikeutettu. Meidän omaa tietenkin fantastista täydennysjärjestelmää ei ole vielä testattu ja jättäisin sen kehumisen myöhemmäksi. Jos ketä kiinnostaa, niin siihen meidän valitsemaamme täydennystiehen kannattaa tutustua, siinähän varastoja syödään kumppanuusperiaatteella. Hyvä ja paha kysymys onkin, että kenellä ja missä nämä varastot ovat? Jos liete kosahtaa ropeliin oikein kunnolla, niin kuka ja mikä luovuttaa omista jo valmiiksi nirkosista varastoistaan? Tähän olisi hauskaa kuulla vastaus. Pekka Himasen fantastinen kirjakaan ei tätä avaa.

Tässä @baikal osuu mielestäni hyvin lähelle napakymppiä. Suomessa on olemassa olettamus, että homma pelaa kriisin syttyessä kuten sopimuksissa lukee (tai kuvitellaan lukevan - kuten tiedämme, sopimuksia luetaan usein itselle edullisella tapaa) mutta mielestäni on syytä todella vakavasti lähteä liikkeelle siitä näkökulmasta, että kriisin tai sodan aikana niitä sopimuksia ryhdytään tulkitsemaan todella paljon ja tuolloin se millaiseksi tilanne on kuviteltu ei välttämättä vastaa todellisuutta.

En kuitenkaan vallan kauheaan epätoivoon vaivu ja tiedostan sen ettei kaikessa tilanne ole niin ongelmallinen jollaisena se ajoittain esitetään, mutta minä en kriisin (tai sodan) aikana laskisi mitään "kultakorttien" varaan - niillä pyyhitään...

Enkä esim. laskisi sen varaan, että Suomi on tunnustettu läntinen demokratia, joten meitä ei kohdeltaisi toisella tapaa kuin esim. Ukrainaa - jolla on aivan toinen historia. Toisaalta Suomi on kaukana kaikesta ja meitä on vähän, joten keskieurooppalaiselle Suomen puolustaminen voi olla (tai jopa on) täysin merkityksetön asia - tässä suhteessa 44 miljoonan asukkaan NATO-maiden naapurissa sijaitseva Ukraina on sijainniltaan kriittisempi ja sen "puolustaminen" voi olla perustellumpi teko.

vlad.
 
MLRS:lle pitäisi ehdottomasti hankkia nykyaikaisia kuorma-ammuksia tyyppiä steel rain joilla saa putsattua jalkapallokentän kokoisen ruudun panssareineen.

Ei ole tulossa vanhan mallisia kuorma-raketteja. Jos jenkkien MLRS AW projekti tuottaa jonkin kuorma-raketin jolla 0% räjähtämättömien määrä niin ehkä sitten. Voi olla ettei toteudu.

GMLRS Unitary raketteja pitäisi toki ehdottomasti saada ja varmaan parin seuraavan vuoden sisällä toteutuukín. Mieluummin GMLRS kuin ATACMS.
 
Ei mitään huonoja listauksia. Pääongelmiin nostaisin kyllä myös panssarintorjunnan puutteet, jalkaväen heikon liikkuvuudeen ja logistiikkajärjestelmän heikkoudet (etenkin a-tarvikkeiden osalta). Puolustuskyvyttömyyden yllätysiskuun vastaamisessa nostaisin paljon ylemmäs.

Noista korjausliikkeistä muutama kommentti. Arthur tyyppinen itseliikkuva tykki maksanee useita miljoonia kappale ja vastatykistötutkatkin taitavat olla melkein 10 miljoona kappale. Muuten lukemat lienevät kinkeripiirissä. Haasteena vain se, että kokonaisjärjestelmä on aina monta kertaa itse sen aseen hinta. Kaikki mainitsemasi epäsuoran tulen järjestelmät tarvitsevat tuekseen tiedustelu- ja maalitusjärjestelmät, tulenjohto- ja johtamisjärjestelmät, ylläpito- ja kunnossapitojärjestelmän, koulutusjärjestelmän sekä tietenkin ampumatarvikkeet.

Ja listaus oli kovin epäsuoraan tuleen painottuva. Se on toki tänä päivänä erittäin tärkeä elementti, mutta sotaa ei voiteta pelkästään ajamalla tykkejä asemiin. Pitää olla myös se liikkuva elementti.
Kotimainen 155 KR 98 itseliikkuva maksaisi sen puoli miljoonaa euroa putki. Tästä oli palstalla aiemmin puhetta ja sellaista hintaa kanssakeskustelijat sille löysi. Panssaroitua turvaahan miehistöllä ei silloin ole. Archer maksoi löytämäni lähteen perusteella 3,5 miljoonaa dollaria kappale ja saksalainen panssarihaupitsi panzerhaubitze 2000 nopeasti vilkaistuna meitä monesti harhauttaneen wikipedian mukaan 4,5 miljoonaa dollaria/kpl. Luvut kuulostavat järkeviltä, paitsi Archerin osalta, mutta kyseessä lienee pienet tilausmäärät.

Joo totta. Listauksessa paransin noita pääpiirteitä, joilla saataisiin mielestäni suorituskykyä ja puhtaasti kappalemäärää riviin, eli normi budjetin päälle apua valtiolta ja raketinheittimiä lukuunottamatta tykistökalustoa on jo riveissä, joten sujahtaisi mukavasti kokoonpanoon. Olen tykistön jyrkkä kannattaja ja minusta se on vähän vanhaa. Vedettävää venäläistä pienellä kaliiberilla ja lyhyellä kantamalla. Jalkaväkitaistelijan taisteuasuja kehitellään maailmalla lujaa vauhtia ja sellaisen pukeminen koko reservin ylle tai edes 1/3 on hankinta, johon PV ei nykyrahoituksella itse pysty.

Tuo vastatykistötutkan hinta on minulle täysi arvoitus. Niitä on tietysti eri hintaisia ja ehkä tuollaisessa tapauksessa voisi olla järkevää kysellä tilausta vaikka Kiinasta? Entä mihin kotimainen teollisuus kykenee tutkatekniikassa?
 
Ruotsissa puolustusvoimat ovat tehneet kalliita hankintoja jolle ei yhden näkemyksen mukaan löydy järkeä. Archer on tällainen. Rahaa on uponnut kehitykseen, kumppani(Norja) on hylännyt projektin, mutta silti RPV on jumissa hankkeen kanssa ja hanke syö rahaa kuin molokin kita. Jos Archerista jotain tulee, myy BAE sitä ympäri maailmaa hyvällä katteella, mutta RPV ei saa omiaan yhtään halvemmalla.

Kotimainen puolustusteollisuus ei ole automaattinen autuus. Toki kotimaisen puolustusteollisuuden tukeminen on järkevää, kuitenkin jossain realistisessa mitassa.
Hutiammuntoja tulee ja jos kaikki myydään BAE:lle, niin silloinhan ei puhuta kotimaisuudesta. Lähinnä tässä ajan sitä, että vaikka projekti kusahtaisikin hieman kalliiksi, kaikki raha jää kotimaahan ja työllistää sekä kouluttaa. Archer on tosiaan aika pieni otanta Ruotsin koko aseteollisuudesta. Pitäisi kaivaa enempi perusteita ja katsoa kokonaisuutta. Ruotsihan valitsi ammattiarmeijan, kun se olisi voinut myös säilyttää reservin.
 
Ei pidä paikkaansa, Leo 2 A 6 kauppojen yhteydessä PV:ä sanottiin että Leo 2A4:n modernisointi olisi maksanut n. 5 miljoonaa e/vaunu ja uusi (länsimainen) n.10 milj.e.

Ei kai nyt ihan sentään 10 milj €.

Leopard 2A7 löytyi maininta 8,5 milj € ja 2A6 tasoinen voisi varmaan olla 5-6 milj € paikkeilla. Tuossa PVn artikkelissa on hilattu noita hintoja melkoisesti ylöspäin varmaankin vain helpottamaan perusteluja 200 milj € yllättävälle hankkeelle.

Jos Leo 2A4 olisi ruvettu modernisoimaan niihin ei todellakaan olisi laitettu 5 milj € vaan todennäköisesti rahapulassa kappalehinta olisi ollut parin miljoonan luokkaa ja ominaisuudet sen mukaiset.

En ole sitä mieltä että 2A6 hankinta olisi ollut huono.
 
Ei pidä paikkaansa, Leo 2 A 6 kauppojen yhteydessä PV:ä sanottiin että Leo 2A4:n modernisointi olisi maksanut n. 5 miljoonaa e/vaunu ja uusi (länsimainen) n.10 milj.e.
.
Niinkö. Kiitos tiedosta. Kyseessä lienee sama ilmiö, kuin torjuntahävittäjienkin kohdalla. Raaan kappalehinnan päälle tulisi oikeasti laskea paljon muutakin ja oikeastaan parempi olisi arvioida koko elinkaarikustannusta johonkin haarukkaan. Pelkän vaunun ei pitäisi ihan noin paljoa maksaa, mutta Suomi makselee aikamoisia "Natottomuus lisiä" näköjään muutenkin. Mutta modernisaatio 5 milliä kappale? Kuulostaa todella paljolta. Olisiko sinulla lähdettä siihen? Esim. T-72 modernisointi nykykelpoiseksi olisi maksanut noin miljoonan, mutta ymmärrän kyllä Leon olevan arvokkaampi värkki kaikin puolin. Mitähän siihen olisi tullut lisää? Voimansiirto, tähtäinlaitetta, omasuojaa, jne...?
 
Kuinka niin? Komppanialla on usein tukenaan 2-3 * 81 mm heitintä, ja pataljoonalla 9-putkinen kranaatinheitinkomppania. Menee mielestäni hyvin yhteen.

Jonkin verran on tietysti eroavaisuutta paikallisjoukkojen osalta - mutta en nyt tiedä, onko se niin kovin hirveä puute, jos jokaiselle komppanialle ei riitäkään heittimiä. Niitä ei kuitenkaan voida kaikissa tilanteissa edes käyttää (tai jos voidaan, niin hyvin rajoitetusti).

Ja raskaita heittimiä on todella paljon jos katsoo minkä verran niitä on ilmoitettu kokoonpanoihin. Lähes 350 on muualla kuin AEMI:n piiriin kuuluvissa kokoonpanoissa. Kuten totesit niin vastaava määrä kevyitä heittimiä jää yli prikaateilta ja taisteluosastoilta. Tuolla ylijäämällä on tietysti varustettu torjuntapataljoonia yms. mutta kaiken järjen mukaan heittimiä on yllin kyllin vaikka kumpaistakin kaliiperia tosiaan olisi käytettävissä se kaikkiaan 600kpl.
 
Analoginen panssari.

Tarkoittanee passiivista panssarointia reaktiivipanssarin sijaan.

"Analoginen" panssarointi tarkoittanee siis aktiivista panssaria, eikä reaktiivista panssaria? No Leo 2 A4-6 ei omaa reaktiivia jonka me kaikki tiedämme. Syynä tähän lienee sakemannien tyyli tehdä vaunu "perinteisesti" kestäväksi tai sitten se että reaktiivi on lähinnä idässä tarkoitettu osaksi vanhojen ja uusien vaunujen suojausta jolloin paino voidaan pitää alhaisempana. Leo 2 A4:ssä on tietääkseni Chobham / Dorchester tyyppinen keraamia, terästä ja volframia yhdistelevä panssari ainakin edessä jonka suojaus HEAT-tst kärkiä vastaan on kai aika hyvä vieläkin.
Leo 2 A6:ssa on sitten vaihdettava 3-sukupolven komposiittipanssari etusektorissa + muita parannuksia suojauksessa.

Panssarointi voi olla reaktiivista vaikkei siinä olisikaan räjähdysainetta.

Tulee hauskaa keskustelua, kun tosiaan analogisella tarkoitettiin "vastaavaa, samankaltaista, samantyyppistä" panssaria :)

Samassa yhteydessä on kuitenkin samalla hyvä tuoda esiin noita panssarien eroja, kuten CarriE66 jo tekikin.

Oleellinen syy, miksi Leo2 A6 panssari on paljon parempi kuin A4, on että siinä on nimenomaan reaktiivinen panssarointi! NERA.

http://en.wikipedia.org/wiki/Reactive_armour
 
En lähtisi pilkkaamaan ukrainalaisia näkemyksiä, mitä tulee sotilastarvikkeiden saamiseen kriisin aikana. Heillä on siihen oma, real-maailmasta selvä näkemyksensä ja se on oikeutettu. Meidän omaa tietenkin fantastista täydennysjärjestelmää ei ole vielä testattu ja jättäisin sen kehumisen myöhemmäksi. Jos ketä kiinnostaa, niin siihen meidän valitsemaamme täydennystiehen kannattaa tutustua, siinähän varastoja syödään kumppanuusperiaatteella. Hyvä ja paha kysymys onkin, että kenellä ja missä nämä varastot ovat? Jos liete kosahtaa ropeliin oikein kunnolla, niin kuka ja mikä luovuttaa omista jo valmiiksi nirkosista varastoistaan? Tähän olisi hauskaa kuulla vastaus. Pekka Himasen fantastinen kirjakaan ei tätä avaa. :rolleyes:

1935 seutuvilla ei uusia vehkeitä ostettu, kun oli luja usko hankintojen onnistumiseen kriisin iskiessä. 1939 lopulla olikin sitten yllättävän nihkeätä. Kylmän sodan aikana törmättiin samaan ongelmaan ilmapuolustusta vahvistettaessa. Näistä kokemuksista viisastuneena reservin vanhat punaniskat ovat pitäneet älämölöä raskaan kaluston mennessä lusikkatehtaalle viimeisten viidentoista vuoden aikana. Ei ole tehonnut. Tilalle ovat tulleet minimaaliset hankintaerät läntisiä aseita ja luja usko jatkohankintoihin kriisin sattuessa.

Mikä mahtaa olla esimerkiksi MLRS järjestelmän todellinen käytettävyys? Vähän veikkaan Tykistömuseon tykkien pääsevän tositoimiin nykyisiä raketinheittimiä nopeammin. MLRS järjestelmän rakettihankinnat ovat todennäköisesti jumissa vielä rauhan tullessa. Museotykkeihin syntynee ammuksia ja varaosia kotimaisenkin teollisuuden toimesta.
 
Back
Top