Suomen kalusto muiden mielestä

Valitettavasti siviili ja moni reserviläinen tuijottaa yleensä liikaa kalustossa ampumalaitteiden määrää ja ehkä hiukan laatuakin. Ei se kuitenkaan ole tykki, panssarikanuuna, kivääri tai TOW 2, joka vihollisen tappaa, vaan se ammus. Länsimaissa, ja oikeastaan idässäkin, kevyttä tykistöä ei liiemmälti enää näy ja tykistön määrä on vähentynyt. Sen voin sanoa, että tulivoima ei ole vähentynyt samassa suhteessa. Tytärammuskranaattien ja nykyaikaisilla hersyillä varustettujen kranaattien teho alkaa maalialueella olla kertaluokkaa suurempi perinteisiin iskusytytin-miinakranaatteihin verrattuna. Eli käytännössä samaan vaikutukseen tarvitaan perinteisillä todella monta tuliyksikköä. Ongelma on kuitenkin sama, kuin RakH:lla, eli ammusten hinta.

Shoot'n'scoot in ihan hyvä taistelutekniikka, jos on sopiva kalusto. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tiellä liikkuessa on eniten altis ilmahyökkäykselle, ja uudet asemat pitäisi olla aina tsekkailtuna, jotta tulenkäyttöön ei tule kovin pitkiä katkoksia.
 
Tytärammuskranaattien ja nykyaikaisilla hersyillä varustettujen kranaattien teho alkaa maalialueella olla kertaluokkaa suurempi perinteisiin iskusytytin-miinakranaatteihin verrattuna. Eli käytännössä samaan vaikutukseen tarvitaan perinteisillä todella monta tuliyksikköä.

Tämä pitää paikkansa lähinnä linnoittamatonta vihollista vastaan ja sellaista vastaan on tulivoima aina riittänyt. Perinteisesti tuollaisissa tilanteissa suurin ongelma on ollut tulen saaminen maaliin oikealla hetkellä.

Huolella kaivautuneen vihollisen nujertamiseen modernit a-tarpeet eivät tarjoa ihmeitä. Sirotteet ja ilmassa räjähtävät murkulat menevät harakoille. Vain raskaat kranaatit ja lentopommit tehoavat. Niitäkin tarvitaan paljon. Täsmäaseet eivät myöskään tuo apua hyökkääjälle, kunhan puolustaja ymmärtää olla tarjoamatta selkeitä maaleja.

Linnoitteisiin nojaavaa jäykkää puolustusta kannattaa käyttää myös nykyisin osana muutoin joustavaa taistelutapaa. Se pakottaa vihollisen raahaamaan mukana raskaita aseita ja niiden tuhtia logistista häntää.
 
Tämä pitää paikkansa lähinnä linnoittamatonta vihollista vastaan ja sellaista vastaan on tulivoima aina riittänyt. Perinteisesti tuollaisissa tilanteissa suurin ongelma on ollut tulen saaminen maaliin oikealla hetkellä.

Huolella kaivautuneen vihollisen nujertamiseen modernit a-tarpeet eivät tarjoa ihmeitä. Sirotteet ja ilmassa räjähtävät murkulat menevät harakoille. Vain raskaat kranaatit ja lentopommit tehoavat. Niitäkin tarvitaan paljon. Täsmäaseet eivät myöskään tuo apua hyökkääjälle, kunhan puolustaja ymmärtää olla tarjoamatta selkeitä maaleja.

Linnoitteisiin nojaavaa jäykkää puolustusta kannattaa käyttää myös nykyisin osana muutoin joustavaa taistelutapaa. Se pakottaa vihollisen raahaamaan mukana raskaita aseita ja niiden tuhtia logistista häntää.

Toisaalta diskurssi tuntuu olevan se, että moderni sodankäynti on jatkuvaa nopeaa liikettä, jossa perusteelliselle linnoittamiselle ei aina ole aikaa. Ilmassa räjähtävät kranaatit tarjoavat kuitenkin suuremman mahdollisuuden tuottaa tappioita kattamattomiin poteroihin ja juoksuhautoihin kaivautuneeseen vastustajaan. Toki korsut ovat asia erikseen. Olet mielestäni oikeassa siinäkin, että jäykkä puolustus on edelleen tärkeä varsinkin vastustajan sitomiseen.

Ohessa pari aihetta sivuavaa suomalaista tutkimusta:
http://ojs.tsv.fi/index.php/ta/article/view/47402
http://www.doria.fi/handle/10024/74212

Postailen myöhemmin tykistö-ketjuun lisää kunhan saan luettua lisää noita tutkimuksia, joita koneelle on jäänyt roikkumaan.
 
Back
Top