Suomen kehittämät erikoisjoukot pidetään piilossa julkisuudelta

Kyllä se tuomio on mennyt aika toisinpäin..mutta se on tuollaisen narsistin sitä vaikea tajuta. :)
Sardaukarin harjoittama nimittely ja ketjun pilaaminen asiattomuuksilla on ollut hänelle aika tyypillistä. Perusteluja nimittelyille lienee turha penätä... Toivoisin asiakeskustelua ja rakentavaa keskustelua tai perustelevaa erimielisyyttä. Laitoin ylläpidolle tiedustelun foorumin yleisestä linjasta.
 
Sardaukarin harjoittama nimittely ja ketjun pilaaminen asiattomuuksilla on ollut hänelle aika tyypillistä. Perusteluja nimittelyille lienee turha penätä... Toivoisin asiakeskustelua ja rakentavaa keskustelua tai perustelevaa erimielisyyttä. Laitoin ylläpidolle tiedustelun foorumin yleisestä linjasta.

Sanoo tyyppi, joka joka kerran kun kummalliset agrumentit kumotaan faktoilla, pilkkaa vastapelurin älyllisiä lahjoja. Se kun kuuluu tiettyyn henkiseen ongelmaan, joka on tässäkin nähtävillä. Sitä vain ei ko. henkilö itse tunnusta, mutta muut sen näkevät. :)
 
Odottelen ylläpidon valitsemaa linjaa ja sitä kunnioitan :) Sardaukar sinä et paini alkuunkaan samassa sarjassa ;)
 
Sanoo tyyppi, joka joka kerran kun kummalliset agrumentit kumotaan faktoilla, pilkkaa vastapelurin älyllisiä lahjoja. Se kun kuuluu tiettyyn henkiseen ongelmaan, joka on tässäkin nähtävillä. Sitä vain ei ko. henkilö itse tunnusta, mutta muut sen näkevät. :)

Paras lääke näihin on että ei vastaa tai edes lue tällaisten nimimerkkien kirjoitteluja.
 
Narsistiksi nimittely vaatii oikeasti jonkinlaisen psykologisen kartan pohjakseen ja se on säälittävä natsikortti. Lääkkeiden ottamiseen kehottaminen on myöskin aika rankkaa tekstiä, joskin kulunutta. Jos sanon saman asian 10 kertaa Sardaukarille ja edelleen hän tulkitsee tahallaan tai jostain muusta syystä väärin, pidän sellaista ihmistä vähälahjaisena. Motivaatio sen sijaan voi olla pitkäjänteinen kosto, joka antaa reunaa narsismille. Minä voin väitellä vaikka psykologin kanssa narsismista, joten Sardaukar perässähiihtäjineen voi varautua perustelemaan kantojaan :) Olen usein pidätellyt itseäni tällä foorumilla johtuen siitä, että arvostan tasoa. Jos ylläpito edelleen päättää Sardaukarin kohdalla linjan olevan sopiva, minä kuuliaisena foorumilaisena pystyn vastaamaan kyllä 10-kertaisesti sortumalla edes puoliksi yhtä alatyyliseen henkilökohtaisuuksiin menoon. Älylliseen, perustelevaan keskusteluun olen aina valmis, eikä minulla ole sellaista ylpeyttä, etten voisi unohtaa hetkessä aiemmat erimielisyydet.
 
Hoitui helposti tuon "Ignore"-valinnan kautta. :D
 
Hoitui helposti tuon "Ignore"-valinnan kautta. :D
Ehdotan lämpimästi, että solmitte rauhan. Mitään niin peruuttamatonta ei olla vielä tässä nähty eikä kuultu, etteikö voisi lyödä virtuaalisti vitoset yhteen.
Olen Sardaukarin valinnasta erittäin tyytyväinen. Minä olisin miekkosen unohtanut jo lukemattomia kertoja, ellei hän kerta toisensa jälkeen tulisi trollailemaan ja riitaa haastamaan.
 
Erikoisjääkärialiupseerit tulisi nimetä ihan vakinaisiin virkoihin ja sitten aikanaan iän kohotessa yli kriittisen rajan tai kunnon losahtaessa /vast. siirtää opetusaliupseereiksi.

Millä perusteella? Näinä kansantaloudellisesti vaikeina aikoina kun kehityksen trendi on nimenomaan ollut voimakas valtion ja kuntien virkamieskunnan vähentäminen sekä sementoitujen saavutettujen etujen, suojatyöpaikkojen ja muiden "maan tapojen" leikkaaminen.

Lisäksi aika harva ~40wee herrasmies haluaa enää lähteä opetusaliupseeriksi lasten kanssa leikkimään ja vieläpä oikeasti motivoitua työhönsä. Varsinkin jos kyseessä on tehtävänalennus tai jos yksilö kokee sellaisen kohteeksi joutuneensa.
 
.
Lisäksi aika harva ~40wee herrasmies haluaa enää lähteä opetusaliupseeriksi lasten kanssa leikkimään ja vieläpä oikeasti motivoitua työhönsä. Varsinkin jos kyseessä on tehtävänalennus tai jos yksilö kokee sellaisen kohteeksi joutuneensa.
Oletko sitä mieltä, että tuollainen ajattelutapa olisi laaja varsinkin lähtökohdista, joista koetetaan ponnistaa jääkiekkotasoittelun kaltaiseen? Jääkiekossahan on liiga, mestis, divarit ja sen mukaan palkkaa maksetaan.
 
Lisäksi aika harva ~40wee herrasmies haluaa enää lähteä opetusaliupseeriksi lasten kanssa leikkimään ja vieläpä oikeasti motivoitua työhönsä. Varsinkin jos kyseessä on tehtävänalennus tai jos yksilö kokee sellaisen kohteeksi joutuneensa.

Aikoinaanhan joissakin varuskunnissa palkattiin spol hommiin noita entisiä KOVAlaisia. Miehillä kun oli hyvät taidot, kova kunto ja usein vielä ihan fiksuja tyyppejä. Yllättäen sitten huomattiin, että kaikista erkkareista ei ollut vartioston arkeen joka käsitti aluepartiointia, portilla ja valvomossa notkumista sekä kaikenlaista sälää avainhallinnasta alkaen. Lisäksi monille oli kova paikka se, että monet nuoremmat upseerit eivät suvainneet sitä, että aliupseerit ansaitsivat enemmän kuin he ja vartioston kopin luukusta tulvi vuolaana koskena vittuilua ja muuta mukavaa. "Kyllä herra yliluutnantti - katson ettei se toistu enää ikinä..."
 
Millä perusteella? Näinä kansantaloudellisesti vaikeina aikoina kun kehityksen trendi on nimenomaan ollut voimakas valtion ja kuntien virkamieskunnan vähentäminen sekä sementoitujen saavutettujen etujen, suojatyöpaikkojen ja muiden "maan tapojen" leikkaaminen.

Jotta operaattorin arkinen elämä luottokortti- ja lainahakemuksineen on iisimpiää ja luo ainakin valheellisen turvallisuudentunteen. Pikemminkin tulisi kysyä, että onko normaalien työelämän sääntöjen mukaista antaa määräaikainen virka määräaikaisen viran perään samassa tehtävässä? Me taidamme lisäksi käsittää suojatyöpaikan eritavoin...

Lisäksi aika harva ~40wee herrasmies haluaa enää lähteä opetusaliupseeriksi lasten kanssa leikkimään ja vieläpä oikeasti motivoitua työhönsä. Varsinkin jos kyseessä on tehtävänalennus tai jos yksilö kokee sellaisen kohteeksi joutuneensa.

No ainahan operaattori voi erota jos leipä tulee paremmin jostain muualta, mutta suomalaisilla työmarkkinoilla nuo meriitit eivät paina mitään PV:n ulkopuolella... Tai sitten luodaan samanlainen eläkejärjestelmä kuin briteissä ja jenkeissä - erikoisjääkärialiupseeri saa 22 vuoden virkasuhteen ja sitten sopivan erorahan/eläkkeen.
 
Kuinka moni suomalainen ressu ja sen työnantaja olisi valmis siihen, että ainakin 1/3 vuodesta menee sotahommissa ja niitä harjoitellessa?
Kovissa kertausharjoituksissa vai nykyisellä PvVEH järjestelmällä jossa on vain päivärahat ja kun vapaapäivä on neuvoteltu työnantajan kanssa niin saattaa iskeä "Ei mahdu kurssille." ?
 
Jotta operaattorin arkinen elämä luottokortti- ja lainahakemuksineen on iisimpiää ja luo ainakin valheellisen turvallisuudentunteen. Pikemminkin tulisi kysyä, että onko normaalien työelämän sääntöjen mukaista antaa määräaikainen virka määräaikaisen viran perään samassa tehtävässä? Me taidamme lisäksi käsittää suojatyöpaikan eritavoin...

Eihän tuo ole tavallisen suomalaisen työssäkäyvän palkansaajan arkea kummenpaa. Vakinaiset virka- ja työsuhteet alkavat olemaan yhä harvempien herkkua, eivätkä ne nyt ihan lähiaikoina näytä myöskään yleistyvän. Yhä harvinaisemmaksi on muuttunut myös se, että ihminen tekee alasta riippumatta koko työuransa yhden työnantajan palveluksessa.

Lopulta vastuu järkevästä kouluttautumisesta ja työmarkkinakelpoisuutensa kehittämisestä kuuluu yksilölle itselleen. Tämä tarkoittaa sitä, että osaamista on jatkuvasti kehitettävä ja opiskeltava tarvittaessa lisää, jolloin on parhaat edellytykset pysytellä maailman menossa ajantasalla. Täytyy olla sellaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia ja osaamista, josta joku on halukas maksamaan. Jos kukaan ei halua maksaa siitä, että saa kielen rullalle tai osaa laskeutua äänettömästi puusta, niin silloin täytyy hankkia lisäksi jotain muuta osaamista.

Sama pätee myös vaikka balettitanssiin, taulujen maalaamiseen tai muuhun luovaan taiteelliseen työhön. Jos teokset ja performanssit eivät mene kaupaksi eikä taiteilia nimestä muodostu globaalia brändiä, niin silloin täytyy olla valmis kokeilemaan jotain muuta. Monelle aloittelevalle muusikolle onkin klisheisesti ystävän neuvona ja varsin realistisesta tulokulmasta todettu, että "älä kuitenkaan jätä päivätyötäsi".
 
Eihän tuo ole tavallisen suomalaisen työssäkäyvän palkansaajan arkea kummenpaa. Vakinaiset virka- ja työsuhteet alkavat olemaan yhä harvempien herkkua, eivätkä ne nyt ihan lähiaikoina näytä myöskään yleistyvän. Yhä harvinaisemmaksi on muuttunut myös se, että ihminen tekee alasta riippumatta koko työuransa yhden työnantajan palveluksessa.

Lopulta vastuu järkevästä kouluttautumisesta ja työmarkkinakelpoisuutensa kehittämisestä kuuluu yksilölle itselleen. Tämä tarkoittaa sitä, että osaamista on jatkuvasti kehitettävä ja opiskeltava tarvittaessa lisää, jolloin on parhaat edellytykset pysytellä maailman menossa ajantasalla. Täytyy olla sellaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia ja osaamista, josta joku on halukas maksamaan. Jos kukaan ei halua maksaa siitä, että saa kielen rullalle tai osaa laskeutua äänettömästi puusta, niin silloin täytyy hankkia lisäksi jotain muuta osaamista.

Sama pätee myös vaikka balettitanssiin, taulujen maalaamiseen tai muuhun luovaan taiteelliseen työhön. Jos teokset ja performanssit eivät mene kaupaksi eikä taiteilia nimestä muodostu globaalia brändiä, niin silloin täytyy olla valmis kokeilemaan jotain muuta. Monelle aloittelevalle muusikolle onkin klisheisesti ystävän neuvona ja varsin realistisesta tulokulmasta todettu, että "älä kuitenkaan jätä päivätyötäsi".
Sitten on syytä myös maksaa enemmän palkkaa näistä lyhyemmistä viroista tai olla ihmettelemättä jos parempi aines lähtee ulkomaille operaattoreiksi. Erikoisjääkäreiden tms, suhteen tilanne ei todellakaan ole se että ei olisi kilpailevia "firmoja" jotka olisivat näitä rekrytoimassa ja maksamassa huomattavasti enemmän.


Erikoisjääkärialiupseerit tulisi nimetä ihan vakinaisiin virkoihin ja sitten aikanaan iän kohotessa yli kriittisen rajan tai kunnon losahtaessa /vast. siirtää opetusaliupseereiksi.
Kuinka suurta osaa ei sitten olla nimetty vakinaisiin virkoihin? Vakinaisessa virassa olevat Pv:n erikoisjoukkoaliupseerit eivät ole olleet mikään pokkeus muissa E-osastoissa 2000 luvulla. Oletko varma että homma ei ole jo hoidossa?
 
Viimeksi muokattu:
Minusta ei ole oleellista pohtia mitä on Suomen vaatimattomista lähtökohdista, vaan sitä mitä pitäisi olla. Sen jälkeen voidaan tarkastella sitä, mitä on jo olemassa.
 
Suomessa ei pystytä menemään Israelin erikoisjoukkojen tyyliin, joissa palvelee reserviläisiä paljon. Mutta noiden joukkojen reserviläinen Israelissa on ihan toista kuin suomalainen reserviläinen. Tuntemani israelilaiset heput palvelevat "miluim"-reservipalveluksessa 100+ päivää vuodessa ja siihen ei ole vielä laskettu mahdollisia sodan kaltaisia kriisejä kuten viimeinen Gazan operaatio tms.

Kuinka moni suomalainen ressu ja sen työnantaja olisi valmis siihen, että ainakin 1/3 vuodesta menee sotahommissa ja niitä harjoitellessa?

Suomessa pystytään menemään mihin vain jos tilanne sitä näyttää vaativan.
Nykyiset palvelusajat ja budjetit on luotu syvän rauhan aikana, niiden ei pitäisi olla kiveen hakattuja, järjestelmämme on tarkoitus sopeutua vallitsevaan uhkaan.

Oleellista on säilyttää yleinen asevelvollisuus, itse järjestelmä voi olla mitä milloinkin tarvitaan.
 
Kuinka suurta osaa ei sitten olla nimetty vakinaisiin virkoihin? Vakinaisessa virassa olevat Pv:n erikoisjoukkoaliupseerit eivät ole olleet mikään pokkeus muissa E-osastoissa 2000 luvulla. Oletko varma että homma ei ole jo hoidossa?
Yhtään erikoisjääkäriau:ta ei ole vakivirassa, elleivät ole siirtyneet muihin hommiin. 3 x 5 vuotta on kiveen hakattu.... ainakin toistaiseksi. Toivottavasti luopuvat tosta.
 
@Laamanator Tuo pätee toki yksityisellä ja suurelta osin myös julkisella sektorilla, mutta ei kuitenkaan esimerkiksi sotilaan, poliisin tai rajavartijan ammateissa, sillä nämä ovat valtion itselleen monopolisoimia, valtio on ainoa joka niihin kouluttaa ja vaihtoehtoista työnantajaa noissa ammateissa työskenteleville ei ole.
 
@Laamanator Tuo pätee toki yksityisellä ja suurelta osin myös julkisella sektorilla, mutta ei kuitenkaan esimerkiksi sotilaan, poliisin tai rajavartijan ammateissa, sillä nämä ovat valtion itselleen monopolisoimia, valtio on ainoa joka niihin kouluttaa ja vaihtoehtoista työnantajaa noissa ammateissa työskenteleville ei ole.

Suomen koulujärjestelmässä kaikki tutkintoon johtava koulutus kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan alaisuuteen, ja on siten valtion monopolisoimaa sekä yhteiskunnan verovaroista kustannettua. Päätös koulutukseen hakeutumisesta on yksilön vastuulla ja valinta on vapaa. Työllistämisen lähtökohta puolestaan on aina organisaation tarve. Tosiasiallinen työllistyminen vaatii näiden kahden intressin natsaamista.

Yhteiskunnan velvollisuus ei ole tarjota kaikille jonkin koulutuksen/tutkinnon suorittaneille "varmaa eläkevirkaa", ikään kuin palkintona hamaan tappiin asti. Lisäksi yhteiskunnan tilanne, poliittiset suhdanteet, toiminnan rahoituksen reunaehdot ja organisaation tarpeet voivat muuttua esimerkiksi 30 vuoden aikana (sotilaseläkkeeseen oikeuttava palvelusvuosimäärä) monta kertaa ja hyvinkin radikaalisti. Vaikka elämmekin lähtökohtaisesti holhousyhteiskunnassa, jossa kenellekään ei saa tulla paha mieli, niin yksilön vähäiselle vastuulle jää silti omasta työmarkkinakelpoisuudestaan huolehtiminen ja sen jatkuva kehittäminen.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että yksilön on jatkuvasti opiskeltava lisää ja laajennettava osaamisensa vahvuusalueita - sitä aktiivisemmin, mitä marginaalisempi on osaamisen ydinalue. Jos jossain vaiheessa vankasti sementoiduksi kuviteltu sotilasvirka lähteekin alta ja hommat loppuvat, niin silloin yksilön on tehtävä jotain muuta tai ryhdyttävä vapaaherraksi, mikä tosin ilman riittävää pääomaa ja ruotsin kielen taitoa johtaa lopulta yhteiskunnasta syrjäytymiseen.

Yhteiskunnan dynamiikka ei toimi niin, että jos yksilö päättää kouluttautua vaikka valtion viralliseksi kananmunankatsojaksi, niin hän on automaattisesti kaikissa olosuhteissa ikuisesti etuoikeutettu kananmunankatsojan vakinaiseen virkaan - vaikka koko siipikarjan kasvatus kiellettäisiin epäeettisenä eläinten keskitysleirinä. Tällä tavalla voidaan ehkä toimia jossain Kreikassa, mutta ei Suomessa.
 
Back
Top