Suomen konflikti

No...minä ainakin heti seuraavan sähkökatkon sattuessa hybridisotaa olettaen käyn tuikkaamassa jokaisen ränsistyneen lomakylän tulille ja ampumassa Airiston Helmen sotalaivat Ahdin valtakuntaan. Ei vaan ole aseistusta, mutta eikö netistä saa jotain jalkajousia lupavapaasti? :D
Ruotsissa tuon "Korridoren till Kaliningrad" kirjoittaja tutkii tällä hetkellä netti- ja sähköhäiriöiden trendejä.

Kyseessä ei ole tavallinen foliohattu, vaan arvostettu puolustuspoliittinen toimija.
 
Mietin vielä tuota, että miksi ei muka voisi käsitellä avoimesti Venäjän hyökkäystä Suomeen. Melkein kirjoitin siitä viestin.

Sitten valo syttyi päässäni...aktiiviupseeri...Erkki Tuomioja. Pitkät piuhat, sori. Eki ulos, ei jatkoon.
 
Ruotsin reagointi perustunee noissa skenarioissa heidän toimiinsa mm. kylmän sodan aikaisissa U-båt jahdeissa, missä pudoteltiin syvyyspommeja ihan
tosimielellä. Samoin voidaan muistaa heidän ja Neuvostoliiton kissa-hiirileikit ilmatilassa. Ruotsi oli todellakinvarautunut Neuvostoliiton maihinnousua vastaan.
Siitä muistuttaa tämän päivän kulttuuririkkaassa naapurissamme mm. sadat bunkkerit ja kk-pesäkkeet Öölannissa ja Gotlannissa. Kiva lisäys, kun kalareissulla kävelee pitkin rantoja...
 
Testosteronitason laskettua näen upseerien kirjoituksen varoittavana esimerkkinä päättäjille, miten ohraisessa asemassa voidaan olla jos asetetaan sotatilan välttäminen kaikin mahdollisin keinoin liian suureen asemaan. Putin ei välitä sotilaistaan edes sateenpieksämän lehmänläjän verran, onko riski että Sauli välittää heistä (meistä?) liikaa?

Epärealistista skenaarioissa on monien muiden, esim. Ruotsin pyyteetön sankarillisuus Suomen totaalisen munattomuuden kylkeen.

Mitä ydinaseilla uhkaamiseen tulee, se bluffi on pakko katsoa, koska jos taipumiseen mentäisiin niin se voitaisiin toistaa sata kertaa. Nouda mun tohvelit tai tiputan taktisen ydinaseen. Jos se ei olisikaan bluffia niin nähdään toisella puolen.

Tämä Ruotsin "pyytettömän sankarillisuuden" pilkkaaminen on apukoululaisten harrastus. Ihan kuten meillä on kiinnostus naapurimaihimme, niin Ruotsilla on kiinnostus että Baltia ei ole venäläinen ja Venäjä ei ole Ahvenanmaalla eikä Torniossa. Vaikka Ruotsilla ei ole oikeita maavoimia enään, ilmavoimat ja laivasto toimivat vielä. Lisäksi heidän sotilastiedustelulla on aivan eri resurssit, kuin meillä, kuten artikkelista kävi selväksi.

Pitäiskö näistä keskusteluista jättää pois nämä vanhat ennakkoluulot Ruotsin suhteen. Jos joku seuraa minua twitterissä, hän havaitsee että haastan usein ruotsalaiset ratkaisut ruotsalaisille, mutta se ei ole syy kansakunnan dissaukseen . Ruotsissa on nyt vallassa demarit, jotka kaipaavat yksinkertaisemmalle NL-ajalle, ja aiemmin oli vallassa Ruotsin kokoomus, joka luuli ikuisen rauhan koittaneen, taas. Saman tekivät puolustuspäätöksessään 1925 jossa maa demilitarisoitiin
http://sv.wikipedia.org/wiki/Försvarsbeslutet_1925

Tämän johdosta Suomellekaan ei riittänyt joukkoja vaikka hieman korjattiin http://sv.wikipedia.org/wiki/Försvarsbeslutet_1936

Karmeassa krapulassa herättiin 9 toukokuuta 1940 kun sakemannit olivat Norjassa
 
Tämä Ruotsin "pyytettömän sankarillisuuden" pilkkaaminen on apukoululaisten harrastus. Ihan kuten meillä on kiinnostus naapurimaihimme, niin Ruotsilla on kiinnostus että Baltia ei ole venäläinen ja Venäjä ei ole Ahvenanmaalla eikä Torniossa. Vaikka Ruotsilla ei ole oikeita maavoimia enään, ilmavoimat ja laivasto toimivat vielä. Lisäksi heidän sotilastiedustelulla on aivan eri resurssit, kuin meillä, kuten artikkelista kävi selväksi.

Pitäiskö näistä keskusteluista jättää pois nämä vanhat ennakkoluulot Ruotsin suhteen. Jos joku seuraa minua twitterissä, hän havaitsee että haastan usein ruotsalaiset ratkaisut ruotsalaisille, mutta se ei ole syy kansakunnan dissaukseen . Ruotsissa on nyt vallassa demarit, jotka kaipaavat yksinkertaisemmalle NL-ajalle, ja aiemmin oli vallassa Ruotsin kokoomus, joka luuli ikuisen rauhan koittaneen, taas. Saman tekivät puolustuspäätöksessään 1925 jossa maa demilitarisoitiin
http://sv.wikipedia.org/wiki/Försvarsbeslutet_1925

Tämän johdosta Suomellekaan ei riittänyt joukkoja vaikka hieman korjattiin http://sv.wikipedia.org/wiki/Försvarsbeslutet_1936

Karmeassa krapulassa herättiin 9 toukokuuta 1940 kun sakemannit olivat Norjassa

Ei minulla ole mitään ruotsalaisia vastaan vaan päinvastoin pidän esim. esitettyjä yhteistyökuvioita aivan loistavana asiana. Enkä ole ruotsalaisten sotilaallista voimaakaan täällä missään vähätellyt. Ihmettelen vaan että skenaariossa puolueeton Ruotsi tarjoaa meille tilanteen kiristyttyä yhteistä puolustusratkaisua ja sitten muka SUOMI EI USKALLA OTTAA SITÄ VASTAAN. Tuossa kohtaa tuntuu kyllä että vähän överiksi menee. Ennemminkin Ruotsilla on vähän pelivaraa vielä tuossa tilanteessa ja meille kyllä lisämuskeli kelpaa jos vaan sitä antavat.
 
Kyllähän tuollaista "sähkökatkohippaa" voisi pelata äärimmäisessä tilanteessa varmaan etänäkin. Ilmavoimilla kai olisi kyky kaukovaikuttaa vaikkapa pisteeseen: 59°54'42.4"N 30°34'16.0"E

Jos helsingistä katkeaa sähköt puolelta miljoonalta, niin pietari pimenee vastineeksi ;)



 
Kyllähän tuollaista "sähkökatkohippaa" voisi pelata äärimmäisessä tilanteessa varmaan etänäkin. Ilmavoimilla kai olisi kyky kaukovaikuttaa vaikkapa pisteeseen: 59°54'42.4"N 30°34'16.0"E

Jos helsingistä katkeaa sähköt puolelta miljoonalta, niin pietari pimenee vastineeksi ;)




Näin on. V-maisuuteen löytyy sentään keinoja meiltäkin.
 
Siitä porukasta ei monesta olisi edes noihin armeijan hommiin..
Jos 300000 työttömästä ei löydy 50000 kelpoa ihmistä, niin sitten voidaan pistää taas kerran ne pillit pussiin ja luovuttaa samantien ja lopettaa koko armeija samantien. Kyllä löytyy.
 
Alkaa nämä palstan tyhjästä temmatut vainoharhat olla taas sitä luokkaa, jotta voitais vaihtaa tuo etusivun logo;

logo.gif
 
Testosteronitason laskettua näen upseerien kirjoituksen varoittavana esimerkkinä päättäjille, miten ohraisessa asemassa voidaan olla jos asetetaan sotatilan välttäminen kaikin mahdollisin keinoin liian suureen asemaan. Putin ei välitä sotilaistaan edes sateenpieksämän lehmänläjän verran, onko riski että Sauli välittää heistä (meistä?) liikaa?

Epärealistista skenaarioissa on monien muiden, esim. Ruotsin pyyteetön sankarillisuus Suomen totaalisen munattomuuden kylkeen.

Mitä ydinaseilla uhkaamiseen tulee, se bluffi on pakko katsoa, koska jos taipumiseen mentäisiin niin se voitaisiin toistaa sata kertaa. Nouda mun tohvelit tai tiputan taktisen ydinaseen. Jos se ei olisikaan bluffia niin nähdään toisella puolen.

Mietin, että onko olemassa lähtökohtaa jolla Suomen "munattomuus" olisi perusteltavissa, jonka perusteella voidaan tulla lopputulokseen jonka mukaan Suomi toimisi tietyssä mielessä epäloogisella tapaa (minun näkökulmasta katsoen). Luodaanpa katsaus lähimenneisyyteen eli aikaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Neuvostoliiton hajottua Koiviston kaudella tehtiin (Koivistoon kohdistuneesta kritiikistä huolimatta) merkittäviä päätöksiä - YYA sai mennä ja jo aiemmin Suomi julisti yksipuolisella päätöksellään Pariisin rauhansopimuksen aserajoitusartiklat mitättömiksi ydinasekieltoa lukuunottamatta, tämä oli seurausta Saksan jälleenyhdistymisestä.

Koivistoa seuranneen Ahtisaaren kaudella Suomi suuntasi selkeällä tapaa kohti läntistä yhteisöä ja EU:hun Suomi liittyi 1995 - Ahtisaari laittoi tässä pelissä itsensä myös likoon ja samalla Suomi ohjautui entistä tiukemmin läntiseen arvoyhteisöön. Suomi teki siis pesäeroa suomettumisen aikakauteen (käymättä kuitenkaan kyseistä aikakautta kovinkaan kummoisesti läpi).

90-luvun loppupuolella (tarkalleen ottaen vuodesta 1995 lähtien) ja tämän vuosituhannen alussa pääministerinä toimi SDP:n Paavo Lipponen (Lipponen I ja II hallitukset) ja minusta tuolloin suhteiden kehittyminen Yhdysvaltoihin oli suotuisaa ja Lipponen ohjasi hallituksia selkeällä tapaa. WTC:n jälkimainingeissa nähtiin varsin hyvin Lipposen asennoituminen ja Suomi liittyi osaksi läntistä yhteisöä esim. Afganistan-operaation myötä. Monien asiantuntija-arvioiden mukaan Suomi oli esim. ISAF:issa tiukemmin mukana mitä moni varsinainen NATO-maa ja onpa esitetty sen suuntaisia arvioita, että suotuisassa tilanteessa Lipponen olisi voinut johdattaa Suomen entistäkin tiiviimpään yhteistyöhön NATO:n kanssa.

Toisaalta 1. maaliskuuta 2000 tasavallan presidentin virkaan astui Tarja Halonen (SDP) ja tuolloin oli jo nähtävillä linjaeroja tasavallan presidentin ja pääministerin välillä, mutta nähdäkseni puoluetoveruus sekä Lipposen henkilökohtainen status saivat aikaan sen, että Halonen ei kyennyt mestaroimaan samalla tapaa ulkopolitiikansaralla mitä myöhemmin. Irak-vuodon myötä v. 2003 pääministeriksi nousi lopulta Matti Vanhanen Anneli Jäätteenmäen jouduttua eroamaan tehtävästä (eduskuntavaalit v. 2003) ja näkisin, että tämä on eräs niistä virstanpylväistä jotka auttoivat Halosta mestaroimaan entistä laajemmin ulkopolitiikan pelikentällä presidenttinä ja ajamaan sisään omaa poliittista agendaansa - Lipponen olisi kenties ollut puoluetoveruudesta huolimatta vaikeampi (haasteellisempi) vastus Haloselle. Ja Halonen sai epäilemättä tuolloin tukea um Tuomiojalta, vaikka heidän suhtautumisessa esim. Neuvostoliittoon on ollut aikanaan tiettyä ideologista eroa.

Jos jätetään laskuista Halosen presidenttiyden alku (v. 2003 saakka) hänen kaudella pääministeri ei ole minun silmissä näyttäytynyt kovinkaan voimakkaalta persoonalta vaan ennemminkin henkilöltä, joka on myötäileväinen ja altis painostukselle, joten tämä seikka on minusta olennaisella tapaa vaikuttanut siihen kuinka voimakastahtoinen (SAK:n lakimiehenä uransa aloittanut) silloinen tasavallan presidentti Halonen on kyennyt johtamaan Suomea haluamaansa suuntaan - toisaalta tehtävää on osaltaan helpottanut se, että ideologisesti läntisessä-Euroopassa on tuudittauduttu samansuuntaiseen uskoon (vaikkakaan ei kenties samalla ideologisella vakaumuksella ja pieteetillä) ja näin Suomi hiljalleen ajautui Halosen kaudella "jälkisuomettuneisuuden" tilaan ja tässä tilassa olemme edelleen. Eikä minusta ole riittävästi tehty määrätietoisia tekoja sen puolesta, että tästä tilasta päästäisi eroon vaan ennemminkin hyvin monella taholla ajattelussa nousee esille huomio ja jopa huoli "Venäjän mielipiteestä, mitä Moskovassa tuumataan teoistamme" tai "Venäjää ei pidä provosoida" joka entisestään työntää Suomea sellaiseen asemaan, jossa on mahdollista tulkita annettujen viestien perusteella asia siten ettei Suomi välttämättä kriisissä kykene itsenäiseen päätöksentekoon vaan liiankin pitkälle Moskovalla on sananvaltaa Helsingissä tehtäviin päätöksiin. Kenties tämä - ei kovinkaan positiivinen - Suomi-kuva omalta osaltaan on johdattanut skenaarioiden luojat lopputulokseen, jossa Suomi on "munaton toimija".

Se on sitten aivan toinen asia, että onko Suomi oikeasti näin lohduttomassa asemassa vai onko tarvittaessa pystyviä poliitikkoja kantamaan vastuuta ja tekemään kiperiä päätöksiä. Tavallaan en näe tarvittavaa valtiomiesmäisyyttä nykyisen poliittisen vallan huipulla olevissa poliitikoissa (tai sen huipun tuntumassa olevilla poliitikoilla, joitain poikkeuksia lukuunottamatta) mutta toisaalta erityislaatuinen tilanne ja asema johon Suomi joutuisi kriisissä tai sodan uhan alla voi johdattaa päättäjät tekemään päätöksiä joihin heidän ei uskota kykenevän nykyisessä tilassa. Tähän on asetettava toivo! (Ja toisaalta luottamukseni suomalaisiin on korkeammalla tasolla mitä luottamukseni suomalaisiin poliitikkoihin).

vlad.
 
Mietin, että onko olemassa lähtökohtaa jolla Suomen "munattomuus" olisi perusteltavissa, jonka perusteella voidaan tulla lopputulokseen jonka mukaan Suomi toimisi tietyssä mielessä epäloogisella tapaa (minun näkökulmasta katsoen). Luodaanpa katsaus lähimenneisyyteen eli aikaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Neuvostoliiton hajottua Koiviston kaudella tehtiin (Koivistoon kohdistuneesta kritiikistä huolimatta) merkittäviä päätöksiä - YYA sai mennä ja jo aiemmin Suomi julisti yksipuolisella päätöksellään Pariisin rauhansopimuksen aserajoitusartiklat mitättömiksi ydinasekieltoa lukuunottamatta, tämä oli seurausta Saksan jälleenyhdistymisestä.

Koivistoa seuranneen Ahtisaaren kaudella Suomi suuntasi selkeällä tapaa kohti läntistä yhteisöä ja EU:hun Suomi liittyi 1995 - Ahtisaari laittoi tässä pelissä itsensä myös likoon ja samalla Suomi ohjautui entistä tiukemmin läntiseen arvoyhteisöön. Suomi teki siis pesäeroa suomettumisen aikakauteen (käymättä kuitenkaan kyseistä aikakautta kovinkaan kummoisesti läpi).

90-luvun loppupuolella (tarkalleen ottaen vuodesta 1995 lähtien) ja tämän vuosituhannen alussa pääministerinä toimi SDP:n Paavo Lipponen (Lipponen I ja II hallitukset) ja minusta tuolloin suhteiden kehittyminen Yhdysvaltoihin oli suotuisaa ja Lipponen ohjasi hallituksia selkeällä tapaa. WTC:n jälkimainingeissa nähtiin varsin hyvin Lipposen asennoituminen ja Suomi liittyi osaksi läntistä yhteisöä esim. Afganistan-operaation myötä. Monien asiantuntija-arvioiden mukaan Suomi oli esim. ISAF:issa tiukemmin mukana mitä moni varsinainen NATO-maa ja onpa esitetty sen suuntaisia arvioita, että suotuisassa tilanteessa Lipponen olisi voinut johdattaa Suomen entistäkin tiiviimpään yhteistyöhön NATO:n kanssa.

Toisaalta 1. maaliskuuta 2000 tasavallan presidentin virkaan astui Tarja Halonen (SDP) ja tuolloin oli jo nähtävillä linjaeroja tasavallan presidentin ja pääministerin välillä, mutta nähdäkseni puoluetoveruus sekä Lipposen henkilökohtainen status saivat aikaan sen, että Halonen ei kyennyt mestaroimaan samalla tapaa ulkopolitiikansaralla mitä myöhemmin. Irak-vuodon myötä v. 2003 pääministeriksi nousi lopulta Matti Vanhanen Anneli Jäätteenmäen jouduttua eroamaan tehtävästä (eduskuntavaalit v. 2003) ja näkisin, että tämä on eräs niistä virstanpylväistä jotka auttoivat Halosta mestaroimaan entistä laajemmin ulkopolitiikan pelikentällä presidenttinä ja ajamaan sisään omaa poliittista agendaansa - Lipponen olisi kenties ollut puoluetoveruudesta huolimatta vaikeampi (haasteellisempi) vastus Haloselle. Ja Halonen sai epäilemättä tuolloin tukea um Tuomiojalta, vaikka heidän suhtautumisessa esim. Neuvostoliittoon on ollut aikanaan tiettyä ideologista eroa.

Jos jätetään laskuista Halosen presidenttiyden alku (v. 2003 saakka) hänen kaudella pääministeri ei ole minun silmissä näyttäytynyt kovinkaan voimakkaalta persoonalta vaan ennemminkin henkilöltä, joka on myötäileväinen ja altis painostukselle, joten tämä seikka on minusta olennaisella tapaa vaikuttanut siihen kuinka voimakastahtoinen (SAK:n lakimiehenä uransa aloittanut) silloinen tasavallan presidentti Halonen on kyennyt johtamaan Suomea haluamaansa suuntaan - toisaalta tehtävää on osaltaan helpottanut se, että ideologisesti läntisessä-Euroopassa on tuudittauduttu samansuuntaiseen uskoon (vaikkakaan ei kenties samalla ideologisella vakaumuksella ja pieteetillä) ja näin Suomi hiljalleen ajautui Halosen kaudella "jälkisuomettuneisuuden" tilaan ja tässä tilassa olemme edelleen. Eikä minusta ole riittävästi tehty määrätietoisia tekoja sen puolesta, että tästä tilasta päästäisi eroon vaan ennemminkin hyvin monella taholla ajattelussa nousee esille huomio ja jopa huoli "Venäjän mielipiteestä, mitä Moskovassa tuumataan teoistamme" tai "Venäjää ei pidä provosoida" joka entisestään työntää Suomea sellaiseen asemaan, jossa on mahdollista tulkita annettujen viestien perusteella asia siten ettei Suomi välttämättä kriisissä kykene itsenäiseen päätöksentekoon vaan liiankin pitkälle Moskovalla on sananvaltaa Helsingissä tehtäviin päätöksiin. Kenties tämä - ei kovinkaan positiivinen - Suomi-kuva omalta osaltaan on johdattanut skenaarioiden luojat lopputulokseen, jossa Suomi on "munaton toimija".

Se on sitten aivan toinen asia, että onko Suomi oikeasti näin lohduttomassa asemassa vai onko tarvittaessa pystyviä poliitikkoja kantamaan vastuuta ja tekemään kiperiä päätöksiä. Tavallaan en näe tarvittavaa valtiomiesmäisyyttä nykyisen poliittisen vallan huipulla olevissa poliitikoissa (tai sen huipun tuntumassa olevilla poliitikoilla, joitain poikkeuksia lukuunottamatta) mutta toisaalta erityislaatuinen tilanne ja asema johon Suomi joutuisi kriisissä tai sodan uhan alla voi johdattaa päättäjät tekemään päätöksiä joihin heidän ei uskota kykenevän nykyisessä tilassa. Tähän on asetettava toivo! (Ja toisaalta luottamukseni suomalaisiin on korkeammalla tasolla mitä luottamukseni suomalaisiin poliitikkoihin).

vlad.

Minusta Suomi on ollut nuilla mainitsemillasi ajajaksoilla munaton vain ja ainostaan Halosen aikakaudella (en nyt sitten tarkoita jotta Halosella olisi ollut vain ...).

Demareilla muistaakseni oli täysi ylivalta hallituksessa ja Eduskunnassa tuolloin: värisuora oikein (Halonen, Lipponen, Tuomioja). Kun Lipponen vielä oli rivissä, niin Halonen ja Tuomioja jäivät pimentoon: Iso-Paavo sanoi miten tehdään.

Kun Paavo lähti putkihommiin (toki myöhemmin) avautui näille kahdelle H&T vapaa tanner toimitella näitä
upload_2015-2-28_5-11-43.jpeg ja näitä ajatelmia upload_2015-2-28_5-12-36.jpeg. Tähän vielä Ottawa siis, niin jo potkaistiin SA:n

suorituskyky alas.

53v on ikää ja minusta Tarja on on ollut HUONOIN, YLIVOIMAISEST HUONOIN Suomen presidentti. Tuomiojaakaan en arvosta: miehellä olisi munaa (ehkä), mutta vissiin sillä on matkassa tuo "Halosen perintö".

No, tuo nuista ressoista.

Edelleen sitä mieltä, jotta meidän on yritettävä luovia taitavasti Brysselin ja Moskovan välissä, jotta Kursk II ei koskaan tapahtuisi. Ei sitä munattomasti toki tartte tehdä, vaan taitavasti: Sovitellen ja lisää selkärankaa (=SA määrärahat) rakentaen. Puuttinin pöhjä on menetellyt koko ajan näin, tosin se on potkinut lisäksi Krimillä ja Ukrainaissa oikein huolella munallisia jalkojen väliin ja munattomia perseelle. Huono homma tässä vain on se, jotta reisille taitaa loppupeleissä mennä. Miksi=TALOUS...
 
Minusta Suomi on ollut nuilla mainitsemillasi ajajaksoilla munaton vain ja ainostaan Halosen aikakaudella (en nyt sitten tarkoita jotta Halosella olisi ollut vain ...).

Ilmaisin itseni ilmeisen epäselvästi - viestini tarkoitus oli nimittäin juuri päätyä lopputulemaan, jossa lukija havaitsee Tarja Halosen presidenttiyden johdattaneen Suomen "jälkisuomettuneeseen" tilaan, josta se ei ole vieläkään päässyt irti ja tästä johtuu tämä esille tuotu "munattomuus".

Ennen Halosen presidenttiyttä suunta oli minusta toinen, hitunen kerrallaan tehtiin pesäeroa Moskovaan ja vastaavasti lähennyttiin länttä erinäisten valintojen kautta. Ikävä kyllä kaikki kääntyi sitten hitaasti mutta varmasti päinvastaiseen suuntaan Halosen saatua kaudellaan Lipposen jätettyä pm:n tehtävät entistä suuremmat vapaudet toteuttaa haluamaansa (ja kaipaamaansa) ideologista huttua.

vlad.
 
Ilmaisin itseni ilmeisen epäselvästi - viestini tarkoitus oli nimittäin juuri päätyä lopputulemaan, jossa lukija havaitsee Tarja Halosen presidenttiyden johdattaneen Suomen "jälkisuomettuneeseen" tilaan, josta se ei ole vieläkään päässyt irti ja tästä johtuu tämä esille tuotu "munattomuus".

Ennen Halosen presidenttiyttä suunta oli minusta toinen, hitunen kerrallaan tehtiin pesäeroa Moskovaan ja vastaavasti lähennyttiin länttä erinäisten valintojen kautta. Ikävä kyllä kaikki kääntyi sitten hitaasti mutta varmasti päinvastaiseen suuntaan Halosen saatua kaudellaan Lipposen jätettyä pm:n tehtävät entistä suuremmat vapaudet toteuttaa haluamaansa (ja kaipaamaansa) ideologista huttua.

vlad.

Juuri näin se meni. Lyhyt historiikki:

Koivisto palautti Suomen parlamentarismiin, irtisanoi Pariisin rauhansopimuksen sotilaalliset artiklat, mitätöi YYA-sopimuksen ja ajoi ETA-sopimuksen eli sillanpään EU:hun. Hän junaili EU:n kurssiksi vuonna 1991 ja otti myönteisen kannan valtiopäivien avajaispuheessa vuonna 1992.

Koiviston ulkopoliittinen ideologia kiteytyy hänen omissa sanoissaan: "Ei ollut kyseessä Suomelle kohtalokkaat vaihtoehdot, sillä talousedut olivat jo varmistumassa. Ei siis ollut aikapaineita. Ruotsissa ei haluttu sitoutua Suomeen, eikä vieläkään ymmärretä Suomen asemaa. Tanska osoittautui epäluotettavaksi Baltian kriisin aikaan 1991. Ruotsilla ja Tanskalla on taipumusta demonstraatiopolitiikkaan, kun Suomi oli mielummin Saksan ja Yhdysvaltojen tapaan reaalipolitiikan linjalla. Suomen ei pidä rakentaa ulkopolitiikkaa ulkoisen tuen varaan.”

Jatkohaastattelussa Koivisto kertoi, että ”oli parempi kiinnittää Suomi vakaaseen Länsi- ja Keski-Euroopan maiden ryhmään, lähinnä Saksaan, kuin epävarmoihin pohjoismaihin. Pienten maiden on pidettävä omista eduistaan kiinni. Suurvallat pyrkivät sanelemaan, kuten Yhdysvallat Natossa.”

Ahtisaari laittoi koko arvovaltansa peliin EU-hankkeeseen ja junaili sovittelua, jossa Jeltsin ja Clinton sopivat NATOn laajentumisesta itäiseen Eurooppaan. Kosovon kriisissä hän taivutti Milosevicin.

Suomessa media alkoi lobata Ahtisaarta vastaan ja hänet torjuttiin erityisesti SDP:ssä, mutta hän ymmärsi itse tehdä johtopäätökset eikä asettunut ehdolle toiselle kaudelle.

Halonen oli kahdentoista vuoden kammottava virhe. Mutta ei pelkästään virhe, vaan jotain vielä pelottavampaa ja käärmemäisempää. Miksi Halonen eikä Ahtisaari? Miten Ahtisaari torpattiin...


Viimeinen niitti ja vihje oli Ahtisaaren avustajan tohtori Alpo Rusin joutuminen suojelupoliisin tutkintaan.

Taustalla oli sosialidemokraattien verkosto, jolla oli äkillinen tarve kääntää huomio pois vasemmistopoliitikkojen Stasi-kytkennöistä ja estää länsikehitys. Saneltiinko se Tehtaankadulta - sen saa jokainen miettiä itse.

Supo, saatuaan käsiinsä ns. Rosenholz-aineiston päätti sosiaalidemokraattien kehotuksesta ryhtyä painostamaan valt.tri Alpo Rusia sillä, että hän olisi ollut Stasin laskuun työskentelevä agentti XV/11/69, koodinimi "Pekka" (XV/11/69 oli Jukka Rusi, ja "Pekka" on kirjattu Stasiin jo Alpon ollessa vielä 16-vuotias koulupoika).

Rusi -tutkinnan aikana Supon johtajana ollut Seppo Nevala oli toiminut mm. sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän sihteerinä vuosina 1971-1977 ja pääministeri Kalevi Sorsan poliittisena sihteerinä 1977 - 1978.

Alpo Rusi itse oli aikoinaan SDP:n jäsen, mutta erosi puolueesta 1970-luvun alussa sen linjan käännyttyä selkeästi vasemmalle. Hän kannatti näkyvästi Martti Ahtisaaren valintaa presidentiksi 1993 alkaneessa kampanjassa kääntyen Sorsaa vastaan. Se oli SDP:lle ja sen Tehtaankatu-linjalle kova isku.

Rusin ajojahti-ansaan lankesivat toimissaan pahasti epäonnistunut silloinen Lipposen vietävissä olllut pehmopoliitikko ja kakara, sisäministeri Ville Itälä (kok) sekä oppositiojohtajana tuolloin ollut "Kannuksen Kennedy", Keskustan puheenjohtaja Esko Aho. Juuri Esko Aho ilmeisesti vuoti saamansa tiedot Rusi-tutkinnasta julkisuuteen. Lisäksi Suojelupoliisi julkaisi esitutkinta-aineistoa ja teki epäillystä syyllisen.

Sen sijaan Olli Rehn laittoi koko maineensa peliin Rusin vuoksi. Hän luopui jopa eduskuntavaaliehdokkuudesta vuoden 2003 vaaleissa kyetäkseen päätoimisesti puolustamaan Rusia.

Supolle selvisi jo varhain, että Alpo se ei ollut, mutta se jatkoi silti esitutkintaa estäen Rusin eduskuntavaaliehdokkuuden.

Valtionsyyttäjä Rautakoski ei nostanut syytettä, mutta jätti lausunnossaan toteamatta, että Alpo Rusia ei voitu mitenkään kytkeä mihinkään rikokseen. Hän itsekin arvosteli itseään Helsingin Sanomissa 24.10.2010 ja syytti Supoa siitä, ettei se ollut lopettanut esitutkintaa Alpo Rusin osalta viimeistään tammikuussa 2003.

Rosenholz-tutkimusryhmän puheenjohtaja Müller-Enbergs luonnehti suojelupoliisin toimintaa toteamalla: "suurempaa virhettä ei voi tehdä". Supo olisi hänen mukaansa voinut tarkistaa puhelinsoitolla tai sähköpostilla sen, että Alpo Rusi ei ollut Stasin kontakti.

Näiden vuosien aikana sivuutettiin muut linjat - eli ne edelleen yhteiskunnassa vaikuttavat myyrät.
 
Jos 300000 työttömästä ei löydy 50000 kelpoa ihmistä, niin sitten voidaan pistää taas kerran ne pillit pussiin ja luovuttaa samantien ja lopettaa koko armeija samantien. Kyllä löytyy.

Onhan sitä rekrypohjaa:


Vitalis, että sylettää katsoa tuollaista. Tuollainen ihmisjäte pitäisi sterilisoida ja laittaa jonnekin työ- ja ojennusleirille kuivaamaan suota sekä ruoskia säännöllisesti muutaman kerran viikossa. Rupeaisi normiduunit kelpaamaan...
 
Viimeksi muokattu:
Onhan sitä rekrypohjaa:

Vitalis, että sylettää katsoa tuollaista. Tuollainen ihmisjäte pitäisi sterilisoida ja laittaa jonnekin työ- ja ojennusleirille kuivaamaan suota sekä ruoskia säännöllisesti muutaman kerran viikossa. Rupeaisi normiduunit kelpaamaan...

Kiitos varoituksesta, nyt ei varmaankaan tarvitse katsoa tuota. Oletan, että siinä on jostakin elämäntapa asennevikaisesta kyse?
 
Leningrad governor attacks Finno-Ugric groups as threats to Russia’s territorial integrity

1020px-Inkerin_lippu.svg1_.jpg

Flag of Ingria


2015/03/04 • ANALYSIS & OPINION, RUSSIA

Leningrad Governor Aleksandr Drozdenko says the Izhors, a Finno-Ugric group numbering 26,000, and the supporters of a largely Internet-based project calling for the establishment of an autonomous republic uniting Finno-Ugric and Slavic groups in the northwestern part of the Russian Federation, as threats to the territorial integrity of the country.

On the one hand, Drozdenko’s attack may be nothing more than his following the current Russian nationalist trend of the Moscow media and a way of shoring up his support not only among the ethnic Russian majority in his region but among the ethnic Russians who dominate policy making in the Kremlin.

But on the other hand, it could have a far more sinister meaning either as a signal to Estonia and Finland to end their support for Finno-Ugric groups inside the Russian Federation or even as a preparation for possible aggression of one kind or another against Estonia, its NATO membership notwithstanding.

Speaking to the Council on Inter-Ethnic Relations yesterday, the oblast governor said* that the time had come to focus attention on what he called “extremist organizations working on the territory of the region.”

“We have small groups of citizens who, even though they are not residents of Leningrad oblast, are trying to influence the minds, opinions and actions of residents,” Drozdenko said. And he singled out two Finno-Ugric ones, the Ingria group and the Shoikulaorganization, which is based in Vistino and Ust-Luga in the Kingisepp region.




According to the governor, these groups are engaged in activities which undermine the interests of the Russian state by casting doubt on its unity and calling for the formation of a separate Ingria state, an assertion which is quite at odds with those on the website of the group, a site that appears to have been taken down yesterday as well.

Drozdenko said that “we must speak about this lest the situation of 2004 be repeated when the first growths of fascism and chauvinism appeared in Ukraine.” He added that he viewed even that situation calmly now because “the multi-national people of Ukraine” will be able to deal with it and “everything will be in order.”

The governor has clashed with the Shoikula group representing the Izhors before because that small ethnic community has protested both within the Russian Federation and to neighboring Estonia about the threat to their survival that the untrammeled development of the Ust-Luga port poses.
 
Halonen oli kahdentoista vuoden kammottava virhe. Mutta ei pelkästään virhe, vaan jotain vielä pelottavampaa ja käärmemäisempää.

Juuri tämän takia inhoan Halosta yli kaiken. Koko 12-vuoden valtakautensa ajan eukko onnistui romuttamaan puolustusvoimien suorituskykyä. Tässäkin tv-haastattelussa, jossa aiheena on "puolustusvoimauudistus", Halonen vetäytyy ammattisotilaiden selän taakse. Ensin itse on innolla romuttamassa puolustuskykyä ja sitten kun ammattisotilaat ovat katkeran kalkin nielleet ja sopeutuneet uuteen tilanteeseen (jalkaväkimiinakielto, varuskuntien lakkautukset yms.) ja esittäneet puolustusvoimien toimenpide-ehdotukset ja uuden tilanteen mukaiset suunnitelmat, änkyröi ylipäällikkö heti sotilaiden selän taakse suojaan. Ikään kuin unohtaen oman roolinsa ja antamansa poliittisen ohjauksen, jonka takia tähän tilaan alkujaan edes jouduttiin. "Me maksettais väärille ihmisille palkkaa jos me ei uskottais sotilaiden sanaa..." , toteaa tämä Muumimamma.

 
Juuri tämän takia inhoan Halosta yli kaiken. Koko 12-vuoden valtakautensa ajan eukko onnistui romuttamaan puolustusvoimien suorituskykyä. Tässäkin tv-haastattelussa, jossa aiheena on "puolustusvoimauudistus", Halonen vetäytyy ammattisotilaiden selän taakse. Ensin itse on innolla romuttamassa puolustuskykyä ja sitten kun ammattisotilaat ovat katkeran kalkin nielleet ja sopeutuneet uuteen tilanteeseen (jalkaväkimiinakielto, varuskuntien lakkautukset yms.) ja esittäneet puolustusvoimien toimenpide-ehdotukset ja uuden tilanteen mukaiset suunnitelmat, änkyröi ylipäällikkö heti sotilaiden selän taakse suojaan. Ikään kuin unohtaen oman roolinsa ja antamansa poliittisen ohjauksen, jonka takia tähän tilaan alkujaan edes jouduttiin. "Me maksettais väärille ihmisille palkkaa jos me ei uskottais sotilaiden sanaa..." , toteaa tämä Muumimamma.


Näin. Lisäksi Ylipäälliköltä on hyvä linja levittää jo muutenkin liiallisena vellovaa defaitismia oikein kirjallisesti:

"Presidentti Tarja Halonen arvioi elämäkertakirjassaan Suomen puolustuksen kestokykyä sanomalla, että "kyllä me pari kolme päivää kestetään, kunnes CNN ehtii kameroineen paikalle".

Mitä ajattelet Halosen arviosta?
Hägglund: Se on näitä Halosen heittoja (naurahtaa).
 
Näin. Lisäksi Ylipäälliköltä on hyvä linja levittää jo muutenkin liiallisena vellovaa defaitismia oikein kirjallisesti:

"Presidentti Tarja Halonen arvioi elämäkertakirjassaan Suomen puolustuksen kestokykyä sanomalla, että "kyllä me pari kolme päivää kestetään, kunnes CNN ehtii kameroineen paikalle".

Mitä ajattelet Halosen arviosta?
Hägglund: Se on näitä Halosen heittoja (naurahtaa).

Tavja sai sentään venäläisen kissan palkkioksi tekemästään myyräntyöstä.

1581558.jpg
 
Back
Top