Suomen liikekannallepanoaika?

Döödihärry kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
Suunnitelmat taatusti on firman puolelta, mutta niin kuin Kapiainen sanoi, niin "lkp-junan" käynnistäminen tai edes kh-kierron nopeuttamiseen tarvitaan poliittine päätös ja jos päättävä taho ei uskalla ajoissa tuota potkaista liikkeelle, niin...

Kävin miettimään, onko sittenkään näin. Voiko esim. maanpuolustusalueen komentaja omin päin, ilman poliitikkojen päätöstä, alkaa kohotella valmiutta? Lomat perutaan, pojat pihalle telttamajoitukseen, kalusto hajasijoitukseen. Varastoja aletaan pöyhiä jakovalmiuteen. Tämä kaikki "harjoituksen" verukkeella? Toki ressut tuosta vielä puuttuu, mutta jotain olisi jo valmiina...

Varuskunnissa ei hirveitä määriä kalustoa ja poksahtavaa löydy vaan ne on kaivettava varikoista ja muista pitkäaikaissäilytyksistä. Varusmiehiä on palveluksessä häviävän vähän verrattuna koko sa-vahvuuteen. No, varmaan jotain pystyvät virkansa puolesta tornin väki tekemään, mutta kyllä siihen vaaditaan ainakin puolustusministerin (ja varmaan myös pääministerin) päätöksiä.
 
baikal kirjoitti:
Eiköhän siihen ole mietitty ja suunniteltu järjestelyjä, minun on vaikea uskoa, että tässä(kään) asiassa on nähty pelkkää Ruususen unta.

Suunnitelmat ovat eittämättä olemassa ja hyvälaatuisia mutta olennainen seikka on poliitikkojen tahto toimia riittävän ajoissa. Ammattiarmeijan etuna on nopeammin saavutettava valmius nimenomaisesti tilanteissa jotka vaativat nopeaa reagointia. Nykyinen varusmiespalvelusjärjestelmä ei tarjoa käyttöön välittömän valmiuden joukkoja. Missä tilanteessa poliittinen johto olisi realistisesti valmis antamaan signaalin jolla järjestelyä muutettaisiin?

Täytyy ottaa huomioon että nykyisillä palvelusajoilla yksin sotakelpoisten joukkojen kouluttaminen vaatisi aikaa lkp:stä 6-12 kuukautta.
 
Yksityiskohtaiset tiedot ovat tietysti ETS:ää (Ei Tietoja Sivullisille).

Liikekannallapano on jo kymmeniä vuosia ollut vanhanaikaista. Doktiriini on valmiuden kohottaminen tarpeen mukaan ja aivan alempien asteiden jälkeen kyseessä on poliittinen päätös.

Jos joudutaan liikekannallepanoon kun luodit viuhuvat ja pommit paukkuvat, on homma jo reisillä.

Tuo arvio 6 - 12 kk on toki ihan pihalla.
 
adam7 kirjoitti:
Tuo arvio 6 - 12 kk on toki ihan pihalla.

Itse käsitin tuon siten, että tuossa ajassa saadaan koututettua kokonaan uuden saapumiserän, eli oikean LKP ajan on sitten oltava tuon alta.
 
CarlH kirjoitti:
Suunnitelmat ovat eittämättä olemassa ja hyvälaatuisia mutta olennainen seikka on poliitikkojen tahto toimia riittävän ajoissa. Ammattiarmeijan etuna on nopeammin saavutettava valmius nimenomaisesti tilanteissa jotka vaativat nopeaa reagointia. Nykyinen varusmiespalvelusjärjestelmä ei tarjoa käyttöön välittömän valmiuden joukkoja. Missä tilanteessa poliittinen johto olisi realistisesti valmis antamaan signaalin jolla järjestelyä muutettaisiin?

Suunnitelmat ja järjestelmä on kunnossa, kysymys on juuri siitä minkä otat esille, eli poliittisen päätöksenteon nopeudesta. Kun päätös syntyy ja sen edellyttämät käskyt, niin armeija on iskussa nopeammin kuin useimmat uskovat.
Varusmiesten varassa tuo systeemi ei missään tapauksessa ole, vaikka meillä pari kertaa vuodessa periaatteessa muutaman hetken suunnilleen käyttökelpoisia joukkoa onkin käytössä myös varusmiespohjalta.
Järjestelmämme mukaisesti joukko on kuitenkin koulutettu vasta sitten kun se on käynyt varusmiespalveluksen + kertautettu.
Ammattiarmeijalla kyetään eittämättä periaatteessa reagoimaan nopeammin kuin reserviläisarmeijalla, mutta toisaalta reserviläispohjaisellakin armeijalla kyetään reagoimaan käytännössä yhtä nopeasti, kunhan asiat on hoidettu oikein.

Kapeikko asiassa on siis ennenkaikkea poliittisessa päätöksenteossa..ja tietenkin myös tiedustelun onnistumisessa, jotta poliitikoille pystytään tuottamaan oikeaa tietoa ja tilannearviota päätösten pohjaksi.
 
baikal kirjoitti:
Huomio, suksisissi, CarlH. viittasi SOTAVALMIISIIN YKSIKÖIHIN. Mikä on sotavalmis yksikkö? Se ollee melko hankalasti määriteltävä asia.

Ei ole hankalasti määriteltävä asia, tähän on jopa ohjesäännön mukainen, "helppo" vastaus:
Joukko on sotavalmis kun sen on hyväksytysti läpäissyt sotavalmiustarkastuksen, joka on yksi perustamisen vaihe.
Yksityiskohdista tietävät toivottavasti vain ne, joiden tehtäviin tällaiset asiat kuuluvat.

Ei tämä toisaalta mitään salatiedettäkään ole, jokaisen perustettavan yksikön SA-päällikkö osallistuu tähän tavalla tai toisella.
(ja on toivottavasti myös koulutettu siihen)
 
vehamala kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Huomio, suksisissi, CarlH. viittasi SOTAVALMIISIIN YKSIKÖIHIN. Mikä on sotavalmis yksikkö? Se ollee melko hankalasti määriteltävä asia.

Ei ole hankalasti määriteltävä asia, tähän on jopa ohjesäännön mukainen, "helppo" vastaus:
Joukko on sotavalmis kun sen on hyväksytysti läpäissyt sotavalmiustarkastuksen, joka on yksi perustamisen vaihe.
Yksityiskohdista tietävät toivottavasti vain ne, joiden tehtäviin tällaiset asiat kuuluvat.

Ei tämä toisaalta mitään salatiedettäkään ole, jokaisen perustettavan yksikön SA-päällikkö osallistuu tähän tavalla tai toisella.
(ja on toivottavasti myös koulutettu siihen)

Raapaisen vielä tätä asiaa vaikka tämä onkin herkkää tietoa.
Yksi lähde perustuen toisen maan tilanteeseen ja aikaan muutamia vuosia sitten (Nordberg: Arvio ja Ennuste) kirjoittaa näin:

Mitä virkaa liikekannallepanossa perustettavalla venäläisellä reserviläisdivisioonalla olisi 2000-luvun alun taistelukentällä?
  • ei mitään ainakaan laajamittaisessa hyökkäystilanteessa
  • vaatisi vähintään puolen vuoden täydentävän sotilaskoulutuksen joka kyllä voitaisiin järjestää huomaamatta
 
täydellisessä maailmassa voitaisiin, reaalimaailmassa ei :)
Nykyään on hyvin vaikea tehdä mitään suurempia peliliikkeitä, kuten divisioonan siirtoja, koulutuksia, varustamisia tai harjoituksia salassa. Juuri mikään ei pysy salassa.
 
henu kirjoitti:
Nykyään on hyvin vaikea tehdä mitään suurempia peliliikkeitä, kuten divisioonan siirtoja, koulutuksia, varustamisia tai harjoituksia salassa. Juuri mikään ei pysy salassa.

Ei pysy salassa ei, mutta se on eri asia kyetäänkö saatuun tietoon reagoimaan riittävästi.
Naapurin pojilla on kuitenkin koettu hyvin tärkeäksi se, että pystytään siirtämään suuriakin joukkoja hyvin nopeasti valtakunnan sisällä rajalta toiselle. He ovat sitä myös paljon harjoitelleet ja ovat siinä asiassa itseasiassa melko hyviä.
Eli vaikka vihollisen liikkeet eivät pysy salassa, niin eivät ne meidänkään joukot ja puolustusjärjestelmä silmänräpäyksessä liiku tai muuta operaatiosuuntaa tai vaihda meneillään olevaa tehtävää. Joten jos vastustajan liike on nopeaa, ei välttämättä auta kovin paljoa, vaikka puolustaja tietää mitä on tapahtumassa, koska se ei ehdi siihen kunnolla reagoimaan.
 
Tässä se pointti juurikin on....ei kannata tulevia silmällä pitäen tuudittautua siihen, "että eihän stä Leningradin sotilaspiirissä ole kun blabladiblaa". Naapuri kehittää koko ajan isolla momentilla kykyä siihen, että siihen taistelutilaan on mitä pumpata, olipa se taistelutila sitten Vladivostokissa tahi Viipurin läntisessä kuvernementissa. Tähän voi mielensä hyviksi sitten kajauttaa: noku se tarvii himmeesti joukkoja kiinassa ja etelä-vislokissa. KYLLÄ osa joukoista on aina siirreltävissä, jos siellä ei nyt ihan justi sota päälle ole pakkaamassa.

Olisi edelleen mielenkiintoista tietää, miten paljon tuohon Leningradin piirin harjoitukseen liittyi mm. viestijärjestelmien uudistamista, lentokenttäkapasiteetin lisäämistä ja runkotiestön solmukohtien paikkaamista ja laajentamista, rautatiekapasiteetin testaamista ja ongelmien korjaamista yms. ? Joku pikkupistis supittaa alati epäluuloisen baikalin korvaan, että liittyihän siihen vaikka mitä. Periaatteessa voi olla niin, että tällaisen Lännestä suuntautuvan hyökkäyksen torjuntaan kaavittiin kuoppia. Mitä kuoppia, lähtökuoppia tietysti. Eikös Venäjän doktriiniin kuulu edelleenkin suomeksi sanottuna se, että taistelut viedään toisen osapuolen alueelle? Siviilistä se kuulostaa hyökkäykseltä.

Liittyikö ko. harjoitukseen yhteistoiminta Merivoimien kanssa? Oliko yhtenä aiheena maihinnousut rajatuin tavoittein? Kyllä kaikkineen tuo harjoitus herätti ajatuksia, tietoa vaan on ollut tosi vähän.
 
baikal kirjoitti:
Eikös Venäjän doktriiniin kuulu edelleenkin suomeksi sanottuna se, että taistelut viedään toisen osapuolen alueelle? Siviilistä se kuulostaa hyökkäykseltä.

Siinäkin muuten näkyy hyvin se, että kun on iso ja vahva, voi tehdä mitä vain..pienen joutuessa pohtimaan jokaista liikettä paljon tarkemmin.
Tarkoitan siis sitä, että jos Suomen ja Venäjän välille olisi syntynyt sen laatuinen kiista että eskaloituminen sodaksi olisi vain ajan kysymys, ei Suomi käytännössä voisi tehdä minkäänlaista "ensi-iskua" rajan toiselle puolelle. Kansainvälinen mielipide kun olisi meille enemmän kuin ensiarvoisen tärkeä asia siinä vaiheessa. Sitä ei olisi varaa vaarantaa "aloittamalla" sota.
Naapuri sensijaan voi hyvin ajatella, että taistelut viedään heti alusta pitäen muualle kuin oman maan rajojen sisäpuolelle..mikä onkin täysin loogista ja järkevää. Suomen kaltainen maa ei vain kertakaikkiaan voi toimia siten edes välittömän sodan uhan alla.
Vieläpä naapurin sotilaallisten toimien alkaessakin tässä asiassa olisi oltava äärimmäisen varovainen. Sekin nimittäin näyttäisi "hivenen" kiusalliselta jos Suomen asevoimat iskisivät samantien rajusti maalta, mereltä ja ilmasta yli rajan kun meidän puolella on kerran paukahtanut.. Näinhän käytännössä kävi Jatkosodassa..ja siinähän Suomi profiloitui hetkessä hyökkääjäksi, vaikka siis NL periaatteessa taisikin "aloittaa sodan" pommittamalle Suomen aluetta ilmasta.
 
Kapiainen kirjoitti:
Näinhän käytännössä kävi Jatkosodassa..ja siinähän Suomi profiloitui hetkessä hyökkääjäksi, vaikka siis NL periaatteessa taisikin "aloittaa sodan" pommittamalle Suomen aluetta ilmasta.

Tästähän on väitelty. Jos ruvetaan pikkumaisiksi niinehkä Osasto Marttinan retki Stalinin kanavalle ja Murmanskin radalle teknisesti ottaen rauhan aikana voidaan laskea sotatoimeksi.
 
Kapiainen kirjoitti:
henu kirjoitti:
Nykyään on hyvin vaikea tehdä mitään suurempia peliliikkeitä, kuten divisioonan siirtoja, koulutuksia, varustamisia tai harjoituksia salassa. Juuri mikään ei pysy salassa.

Ei pysy salassa ei, mutta se on eri asia kyetäänkö saatuun tietoon reagoimaan riittävästi.
Naapurin pojilla on kuitenkin koettu hyvin tärkeäksi se, että pystytään siirtämään suuriakin joukkoja hyvin nopeasti valtakunnan sisällä rajalta toiselle. He ovat sitä myös paljon harjoitelleet ja ovat siinä asiassa itseasiassa melko hyviä.
Eli vaikka vihollisen liikkeet eivät pysy salassa, niin eivät ne meidänkään joukot ja puolustusjärjestelmä silmänräpäyksessä liiku tai muuta operaatiosuuntaa tai vaihda meneillään olevaa tehtävää. Joten jos vastustajan liike on nopeaa, ei välttämättä auta kovin paljoa, vaikka puolustaja tietää mitä on tapahtumassa, koska se ei ehdi siihen kunnolla reagoimaan.


No tuskin kukaan on muuta väittänytkään, että lkp tai reserviläisarmeija heilahtaa silmänräpäyksessä. Riittävällä ennakkovaroitukella voidaan voittaa aikaa ja allokoida resurssit oikein, ajoissa.
 
Creidiki kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
Näinhän käytännössä kävi Jatkosodassa..ja siinähän Suomi profiloitui hetkessä hyökkääjäksi, vaikka siis NL periaatteessa taisikin "aloittaa sodan" pommittamalle Suomen aluetta ilmasta.

Tästähän on väitelty. Jos ruvetaan pikkumaisiksi niinehkä Osasto Marttinan retki Stalinin kanavalle ja Murmanskin radalle teknisesti ottaen rauhan aikana voidaan laskea sotatoimeksi.

Kuten myös Kalevan pudotus 14.6.1940.
 
henu kirjoitti:
No tuskin kukaan on muuta väittänytkään, että lkp tai reserviläisarmeija heilahtaa silmänräpäyksessä. Riittävällä ennakkovaroitukella voidaan voittaa aikaa ja allokoida resurssit oikein, ajoissa.

Se, mistä äsken kirjoitin, koski aikaa jolloin meillä on jo joukot rivissä.

Jos olemme sen varassa, että odotamme merkkejä siitä, että naapuri alkaa siirtää joukkojaan idästä länteen ja aloitamme liikekannallepanotoimet vasta sitten, emme ehdi perustaa varmaankaan yhtään mitään joukkoa ennenkuin naapuri on jo Helsingissä.
Meillä olisi sodankin aikana todennäköisesti täysi työ reagoida naapurin joukkojensiirtoihin..saati sitten ennenkuin armeija on edes rivissä.
 
Kukaan koskaan kuullut joustavasta lkp:stä? Liikekannallepano ei ole ns. on-off-juttu vaan tilanteen kiristyessä kutsutaan uutta väkeä palvelukseen, kunnes jossain välissä kenttäarmeija on perustettu.
 
Caveman kirjoitti:
Kukaan koskaan kuullut joustavasta lkp:stä? Liikekannallepano ei ole ns. on-off-juttu vaan tilanteen kiristyessä kutsutaan uutta väkeä palvelukseen, kunnes jossain välissä kenttäarmeija on perustettu.

Hätäisesti jotain huhuja... :D
 
Kapiainen kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Eikös Venäjän doktriiniin kuulu edelleenkin suomeksi sanottuna se, että taistelut viedään toisen osapuolen alueelle? Siviilistä se kuulostaa hyökkäykseltä.

Siinäkin muuten näkyy hyvin se, että kun on iso ja vahva, voi tehdä mitä vain..pienen joutuessa pohtimaan jokaista liikettä paljon tarkemmin.
Tarkoitan siis sitä, että jos Suomen ja Venäjän välille olisi syntynyt sen laatuinen kiista että eskaloituminen sodaksi olisi vain ajan kysymys, ei Suomi käytännössä voisi tehdä minkäänlaista "ensi-iskua" rajan toiselle puolelle. Kansainvälinen mielipide kun olisi meille enemmän kuin ensiarvoisen tärkeä asia siinä vaiheessa. Sitä ei olisi varaa vaarantaa "aloittamalla" sota.
Naapuri sensijaan voi hyvin ajatella, että taistelut viedään heti alusta pitäen muualle kuin oman maan rajojen sisäpuolelle..mikä onkin täysin loogista ja järkevää. Suomen kaltainen maa ei vain kertakaikkiaan voi toimia siten edes välittömän sodan uhan alla.
Vieläpä naapurin sotilaallisten toimien alkaessakin tässä asiassa olisi oltava äärimmäisen varovainen. Sekin nimittäin näyttäisi "hivenen" kiusalliselta jos Suomen asevoimat iskisivät samantien rajusti maalta, mereltä ja ilmasta yli rajan kun meidän puolella on kerran paukahtanut.. Näinhän käytännössä kävi Jatkosodassa..ja siinähän Suomi profiloitui hetkessä hyökkääjäksi, vaikka siis NL periaatteessa taisikin "aloittaa sodan" pommittamalle Suomen aluetta ilmasta.

Ja vaikka kuinka yritettäisiin pelata varman päälle hankkiaksemme "oikeutuksen" kansojen silmissä, niin hyökkääjän nähtävästi ammattitaitoinen propagandakoneisto jauhaa omaa asiaansa...Georgian sodan aikaan Venäjän pr-osasto oli jotain muuta kuin tiltu tahi joku muu hotisija vuonna - 44.

Mielestäni ei riitä edes se, että odotamme "oikeutusta", tiedotussota on osattava myös ja siinä on onnistuttava paremmin kuin kaveri.
 
juhapar kirjoitti:
Caveman kirjoitti:
Kukaan koskaan kuullut joustavasta lkp:stä? Liikekannallepano ei ole ns. on-off-juttu vaan tilanteen kiristyessä kutsutaan uutta väkeä palvelukseen, kunnes jossain välissä kenttäarmeija on perustettu.

Hätäisesti jotain huhuja... :D

Juu, hienoja termejä ja määritelmiä on aikojen kuluessa pyöritelty :dodgy:
 
Back
Top