Suomen ydinase - Suomi suureks, Viro vapaaks, veri virroiks

Henkilökohtaisesti en usko iki kuuna päivänä näkeväni Saksan rakentavan ydinasetta. Maassa on kylmän sodan jäljiltä niin äärettömän vahva vastustus kaikkea atomilta haiskahtavaakin kohtaan, että yrityskin tarkoittaisi jättimielenosoituksia kunnes hankkeesta luovutaan.

Saksa on nyt kumminkin se maa, jossa vastustetaan jopa fuusiotutkimusta kun se on ydin-jotakin.

Jotain yritystä Saksalla on ydinvoimankin saralla. https://en.wikipedia.org/wiki/Wendelstein_7-X

FT (13.2.2017) ajaa jo toisen kerran saman viikon sisällä ydinasetta Saksan pyssyyn: Donald Trump’s election has prompted some deep soul-searching in Germany. One of the most intriguing areas is on nuclear weapons policy. In an oracular pronouncement seized on by the media, Roderich Kiesewetter, a member of the ruling Christian Democrats, said that if Mr Trump’s America “no longer wants to offer a nuclear security guarantee, Europe still needs a nuclear umbrella”. One of the publishers of the Frankfurter Allgemeine Zeitung then gave the screw another twist. Given Russian rearmament and a smallish Anglo-French panoply, let’s think the “unthinkable” — our “own nuclear deterrent”. In fact, the Germans have thought about it since the early days of the Federal Republic, not to speak of the Third Reich’s scientists who had to stop when Hitler denounced the project as “Jewish physics”. https://www.ft.com/content/4a60efd8-f1fd-11e6-95ee-f14e55513608?desktop=true&segmentId=dd5c99e9-30be-ddd0-c634-ff3a0c2b738f
 
Jotain yritystä Saksalla on ydinvoimankin saralla. https://en.wikipedia.org/wiki/Wendelstein_7-X

FT (13.2.2017) ajaa jo toisen kerran saman viikon sisällä ydinasetta Saksan pyssyyn: Donald Trump’s election has prompted some deep soul-searching in Germany. One of the most intriguing areas is on nuclear weapons policy. In an oracular pronouncement seized on by the media, Roderich Kiesewetter, a member of the ruling Christian Democrats, said that if Mr Trump’s America “no longer wants to offer a nuclear security guarantee, Europe still needs a nuclear umbrella”. One of the publishers of the Frankfurter Allgemeine Zeitung then gave the screw another twist. Given Russian rearmament and a smallish Anglo-French panoply, let’s think the “unthinkable” — our “own nuclear deterrent”. In fact, the Germans have thought about it since the early days of the Federal Republic, not to speak of the Third Reich’s scientists who had to stop when Hitler denounced the project as “Jewish physics”. https://www.ft.com/content/4a60efd8-f1fd-11e6-95ee-f14e55513608?desktop=true&segmentId=dd5c99e9-30be-ddd0-c634-ff3a0c2b738f

Siellä on aina välillä yritystä, mutta myös aivan älyttömän ankara vastarinta, kovempi kuin missään Euroopan maassa ehkä Itävaltaa lukuunottamatta.

Oli kyllä hauska seurata paikallisten tikahtumista muutama vuosi sitten, kun jossain parhaat uudet vihreät teknologiat-äänestyksessä voittoon masinoitiin nettiväen toimesta sulasuolareaktori...
 
Suomen ilmakehässä havaittiin mystistä radioaktiivista ainetta – STUK: ”Ei pitäisi olla ilmassa”

Tammikuussa mitatun radioaktiivisen jodin alkuperää ei toistaiseksi tiedetä.

Säteilyturvakeskus STUK tiedotti viime viikolla, että useiden Euroopan maiden ulkoilmassa on havaittu tammikuussa pieniä määriä radioaktiivista jodia.
Jodin määrän ilmakehässä kerrotaan olleen Suomessa erittäin pieni. Se kuitenkin ylitti havaitsemisrajan, jotta sitä pystyttiin mittaamaan Rovaniemen ja Kotkan ilman radioaktiivisuuden valvonta-asemilla kerätyistä näytteistä.
Havaitsemisrajan ylittävä määrä jodin isotooppia 131 on mitattu Suomen lisäksi ainakin Norjassa, Puolassa, Tšekissä, Saksassa, Ranskassa ja Espanjassa.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/a...campaign=tf-IS&utm_term=1&utm_source=tf-other

Saattanut olla jo jossain toisaalla, mutta melko varmasti tuo on peräisin huolimattomasti käsitellystä syöpäpotilaan kusesta tai hupsauksesta hoitoa antaessa.

Nää on näitä syitä miksi pidän ydinaseen salavalmistusta aika perkeleen hankalana puuhana nykyään. Tuossa havaittiin radiojodi sellaisissa pitoisuuksissa, mitkä vastaavat yhtä atomia kolmen zeppeliinin kokoisessa tilassa. Plutoniumin erottelu on yksi sellainen proseduuri mistä ilmakehään lähtee hyvin helposti radioaktiivisia jalokaasuja, jos hommassa tehdään pienikin fiba.
 
Saattanut olla jo jossain toisaalla, mutta melko varmasti tuo on peräisin huolimattomasti käsitellystä syöpäpotilaan kusesta tai hupsauksesta hoitoa antaessa.

Nää on näitä syitä miksi pidän ydinaseen salavalmistusta aika perkeleen hankalana puuhana nykyään. Tuossa havaittiin radiojodi sellaisissa pitoisuuksissa, mitkä vastaavat yhtä atomia kolmen zeppeliinin kokoisessa tilassa. Plutoniumin erottelu on yksi sellainen proseduuri mistä ilmakehään lähtee hyvin helposti radioaktiivisia jalokaasuja, jos hommassa tehdään pienikin fiba.

Varmasti näin, ja en todellakaan osaa sanoa miten ihmeessä IAEA:n tarkastajia pystyttäisiin fuulaamaan onnistuneesti ja kontrollimekanismeja kiertämään salaisen ydinaseohjelman puitteissa.
 
Varmasti näin, ja en todellakaan osaa sanoa miten ihmeessä IAEA:n tarkastajia pystyttäisiin fuulaamaan onnistuneesti ja kontrollimekanismeja kiertämään salaisen ydinaseohjelman puitteissa.

Ehken Iranissa? :D
 
Vanha uutisjuttu, mutta sinällään mielenkiintoista, että tarkastajat pystyvät eri ydinlaitoksista ottamistaan näytteistä jo päättelemään valmistetaanko paikassa ydinasetta vaiko ei.

http://www.tekniikkatalous.fi/tekni.../Salainen-ydinase-syntyy-rahalla-3272417.html


Diplomi-insinööri Mika Nikkinen heiluttelee isoa pakastepussia Säteilyturvakeskuksessa Itä-Helsingissä.

Pussissa on muistiinpanovälineitä ja puuvillalappuja. Niiden avulla IAEA kerää maailmalta näytteitä, jotka paljastavat, onko laitoksella rakennettu ydinasetta tai valmistettu salaa ydinmateriaaleja. Ydinohjelmia valvotaan myös satelliittien, tiedustelun ja median avulla.

Tarkastaja pyyhkii laitoksen mahdollisesti saastuneita osia lapuilla. Näytteen laboratorioanalyysi maksaa tuhansia dollareita. Mikään ei kuitenkaan korvaa paikalla tehtävää tarkastusta”, Nikkinen selostaa.


Yksi parhaista paikoista pyyhkäistä on oven karmi. Se jää puhdistamatta niin kotisiivoojalta kuin ydinpomminvalmistajalta.

Nikkisen mukaan tarkastuskäynnit ovat ylivoimaisia vaikeiden tapausten selvittämisessä. ”Myös Irak paljastui niiden avulla, sillä laitoksista löytyi erillisiä uraani- ja plutoniumpartikkeleita, jotka eivät sinne kuuluneet”, hän kertoo.

Jos laitoksella on käytetty ydinmateriaaleja, on lähes mahdotonta yrittää hävittää kaikki jäljet, niin pienet ainemäärät jäävät kiinni nykyanalytiikalla.

Analysoitavan partikkelin koko voi olla alle yhden pikogramman. Laboratoriomenetelmien avulla pystytään havaitsemaan jopa alle kymmenesosa pikogramman kokoisia ainemääriä. Laboratorion täytyy olla äärimmäisen puhdas.

Ydinaseen valmistus laitoksella joskus muinoin jättää jäljet ikuisesti. Yllättävän monella maalla oli ydinaseohjelma 1960–70-luvuilla.

Käytetty prosessi voidaan kuitenkin ajoittaa mallintamalla radioaktiivinen hajoaminen. ”Se on vaikeaa ydinfysiikkaa”, Nikkinen sanoo.
 
Ehken Iranissa? :D

Ei onnistuttu sielläkään. Onnistuivat rakentamaan jonkin verran sentrifugeja salassa, mutta sekin paljastui ennen pitkää. Jos vaikka olisivatkin kyenneet nuo jotenkin salaamaan, niin ohjelman jatkaminen olisi tasan varmasti johtanut narahdukseen ennemmin tai myöhemmin.

Syyriakin yritti ja rakensi ns. Eufratin Laatikon. No, iippojen ilmavierailun jälkeen sen paikalla on nykyisin Eufratin Kuoppa.

Joitain konsteja on joskus esitetty, millä IAEA:n tarkastajia ja ydinsulkusopimuksen teknistä valvontaa (ts. noita sensoreita millä havaittiin atomi per kolme zeppeliiniä) voisi kenties mahdollisesti huijata-puijata, mutta menevät kyllä pääsääntöisesti sellaiselle sektorille mitä löytää enempi Batmanin arkkivihollisten suunnitelmista, kuin mistään tosiolevaisessa maailmassa toteuttamiskelpoisesta. Ainakaan täällä, teollisuusmaiden ympäröimänä. (Jossain keskellä Saharaa ehkä voisi onnistua paremmin, toisaalta sitten, valtavat rakennusprojektit keskellä Saharaa on nekin vähän hankala piilottaa.)
 
Dokumentti Iranin ydinohjelmasta löytyy Yle Areenasta. Ohjelmassa on suomalaisiakin äänessä.
https://areena.yle.fi/1-3766087
Onkohan joku sairaalassa nakannut vahingossa väärän radiojodi purnukan metallinkeräykseen ja myöhemmin lyijyromua sulattaessa radioaktiiviset huurut ovat levinneet ympäri eurooppaa?
Itsekkin olen kerran bongannut tyhjän radiojodi lyijypurnukan.
EDIT: googletin radiojodin puoliintumisaikaa ja se on kyllä niin lyhyt että teoriani tuskin pitää paikkaansa.
 

Liitteet

  • jodi.jpg
    jodi.jpg
    87.4 KB · Luettu: 6
Viimeksi muokattu:
Dokumentti Iranin ydinohjelmasta löytyy Yle Areenasta. Ohjelmassa on suomalaisiakin äänessä.
https://areena.yle.fi/1-3766087
Onkohan joku sairaalassa nakannut vahingossa väärän radiojodi purnukan metallinkeräykseen ja myöhemmin lyijyromua sulattaessa radioaktiiviset huurut ovat levinneet ympäri eurooppaa?
Itsekkin olen kerran bongannut tyhjän radiojodi lyijypurnukan.
EDIT: googletin radiojodin puoliintumisaikaa ja se on kyllä niin lyhyt että teoriani tuskin pitää paikkaansa.

Tämä liittyy samaan asiaan. Dokkari kertoo A.Q. Khanin pyörittämästä ydinaseteknologian salaisesta myyntiverkostosta.

 
Ei onnistuttu sielläkään. Onnistuivat rakentamaan jonkin verran sentrifugeja salassa, mutta sekin paljastui ennen pitkää. Jos vaikka olisivatkin kyenneet nuo jotenkin salaamaan, niin ohjelman jatkaminen olisi tasan varmasti johtanut narahdukseen ennemmin tai myöhemmin.

Syyriakin yritti ja rakensi ns. Eufratin Laatikon. No, iippojen ilmavierailun jälkeen sen paikalla on nykyisin Eufratin Kuoppa.

Joitain konsteja on joskus esitetty, millä IAEA:n tarkastajia ja ydinsulkusopimuksen teknistä valvontaa (ts. noita sensoreita millä havaittiin atomi per kolme zeppeliiniä) voisi kenties mahdollisesti huijata-puijata, mutta menevät kyllä pääsääntöisesti sellaiselle sektorille mitä löytää enempi Batmanin arkkivihollisten suunnitelmista, kuin mistään tosiolevaisessa maailmassa toteuttamiskelpoisesta. Ainakaan täällä, teollisuusmaiden ympäröimänä. (Jossain keskellä Saharaa ehkä voisi onnistua paremmin, toisaalta sitten, valtavat rakennusprojektit keskellä Saharaa on nekin vähän hankala piilottaa.)

Luonnollisesti tällaiset projektit toteutetaan jossain Suomen Lapissa sijaitsevissa syvissä ja jo kylmän sodan aikana louhituissa luolastoissa, joihin ei IAEA osaa ja josta ei turhaan päästöjä karkaile. Siellä ei myöskään ole ovia, joten ovenkarmeille muodostuvaa paljastavaa jäännöstä ei pääse muodostumaan. Luotettavien lähteiden mukaan yksi luolaston sisäänkäynneistä sijaitsi Kaamasen Kievarin miesten vessassa. Uloskäynnistä on olemassa vain tämä yksi valokuva, jonka vuosi julkisuuteen vuonna 1960 eräs saamelaisten vapautusarmeijan ylikorpraali:

tunneli.jpg
 
Suomen ilmakehässä havaittiin mystistä radioaktiivista ainetta – STUK: ”Ei pitäisi olla ilmassa”

Tammikuussa mitatun radioaktiivisen jodin alkuperää ei toistaiseksi tiedetä.

Säteilyturvakeskus STUK tiedotti viime viikolla, että useiden Euroopan maiden ulkoilmassa on havaittu tammikuussa pieniä määriä radioaktiivista jodia.
Jodin määrän ilmakehässä kerrotaan olleen Suomessa erittäin pieni. Se kuitenkin ylitti havaitsemisrajan, jotta sitä pystyttiin mittaamaan Rovaniemen ja Kotkan ilman radioaktiivisuuden valvonta-asemilla kerätyistä näytteistä.
Havaitsemisrajan ylittävä määrä jodin isotooppia 131 on mitattu Suomen lisäksi ainakin Norjassa, Puolassa, Tšekissä, Saksassa, Ranskassa ja Espanjassa.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/a...campaign=tf-IS&utm_term=1&utm_source=tf-other

Suomessa ei ole juuri kiinnitetty huomiota useissa brittl ym. iehdissä olleisiin väittämiin siitä, että tämä jodilaskeuma, jota on havaittu pitkulaisella alueella läpi Euroopan pohjoisesta etelään ja USA:n kahdesta omistamastaan toisen ydinkoehaistelija-WC-135-lentokoneen lähetys Pohois-Eurooppan suuntaan vihjaa Venäjän mahdollisesti aloittaneen ydinkokeet Novaja Zemljalla, josta tämä laskeuma olisi peräisin.

https://www.thesun.co.uk/news/2915352/russia-nuclear-bombs-arctic-radioactive-particles-europe/

http://www.news.com.au/technology/s...e/news-story/c26dcf8452b829c64a48ab8f65eeffed

Tällaisen laskeuman ns. tuulen alla voisi vaikka tehdä Suomen omia alikriittisiä kohtuullisen mittaviakin ydinkokeita mahdollisesti tulematta havaituksi. Pienten annosten kokeita ei välttämättä havaittaisi muutenkaan.
 
Varmasti näin, ja en todellakaan osaa sanoa miten ihmeessä IAEA:n tarkastajia pystyttäisiin fuulaamaan onnistuneesti ja kontrollimekanismeja kiertämään salaisen ydinaseohjelman puitteissa.

No vaikka tämä kohonnut jodipitoisuus on nyt havaittu ympäri Eurooppaa ja USA lähettänyt paikalle WC-135:n niin ei silti ole löytynyt sitä syöpäpotilasta, jonka kusinäyte oli niin vahva, että väärään roskiin joutuessaan on aiheuttanut havaitun jodilaskeuman puolessatusinassa Euroopan maassa. Antaa aihetta uskoa, ettei ydinasekehityksen havaitsemisen varmuus aina ole mikään itsestäänselvyys. Edelleen, kun Suomen on oikeasti hankittava uskottava puolustus, ei kysymystä ydinaseesta voi ohittaa. Siihen voi suhtautua kuten Talvisodan torjuntavoiton hankkimiseen. Suunnittelijoille kaikki data näytti, että mahdoton tehtävä (ks. mm. Mannerheimin mietteet sodan alussa), mutta eksistentiaalisena välttämättömyytenä se silti onnistui. Sama suhtautuminen tulee olla Suomen ydinaseeseen niiden keskuudessa, jotka sen oikeasti tekevät.
 
Viimeksi muokattu:
Viimeksi muokattu:
Tähän Saksan ydärijuttuun liittyen: Euroopan Unionille omat ydärit Ranskalta?
https://www.nytimes.com/2017/03/06/world/europe/european-union-nuclear-weapons.html?_r=2&referer

Under such a plan, France’s arsenal would be repurposed to protect the rest of Europe and would be put under a common European command, funding plan, defense doctrine, or some combination of the three. It would be enacted only if the Continent could no longer count on American protection.

Though no new countries would join the nuclear club under this scheme, it would amount to an unprecedented escalation in Europe’s collective military power and a drastic break with American leadership.

Analysts say that the talk, even if it never translates into action, demonstrates the growing sense in Europe that drastic steps may be necessary to protect the postwar order in the era of a Trump presidency, a resurgent Russia and the possibility of an alignment between the two.

Continue reading the main story

Even proponents, who remain a minority, acknowledge enormous hurdles. But discussion of a so-called “Eurodeterrent” has entered the mainstream — particularly in Germany, a country that would be central to any plan but where antinuclear sentiment is widespread.

Jana Puglierin of the German Council on Foreign Relations said that a handful of senior European officials had “for sure triggered a public debate about this, taking place in newspapers and journals, radio interviews and TV documentaries.”

She added: “That in itself is remarkable. I am indeed very astonished that we discuss this at all.”

A Nuclear ‘Plan B’
Jaroslaw Kaczynski, Poland’s former prime minister and now the head of its ruling party, provided the highest-level call for a European Union nuclear program in a February interview with a German newspaper.

But the most important support has come from Roderich Kiesewetter, a lawmaker and foreign policy spokesman with Germany’s ruling party, who gave the nuclear option increased credibility by raising it shortly after President Trump’s election.

In an interview in the German Bundestag, Mr. Kiesewetter, a former colonel who served in Afghanistan, calibrated his language carefully, providing just enough detail to demonstrate the option’s seriousness without offering too much and risking an outcry from German voters or encouraging the American withdrawal he is hoping to avoid.

“My idea is to build on the existing weapons in Great Britain and France,” he said, but acknowledged that Britain’s decision to leave the European Union could preclude its participation.

The United States bases dozens of nuclear warheads in Germany, Italy, Belgium and the Netherlands as both a quick-reaction force and a symbol of its guarantee to protect the Continent. Mr. Kiesewetter said his plan would provide a replacement or parallel program.

This would require, he said, four ingredients: a French pledge to commit its weapons to a common European defense, German financing to demonstrate the program’s collective nature, a joint command and a plan to place French warheads in other European countries.

The number of warheads in Europe would not increase under this plan, and could even decrease if the United States withdraws.

“It’s not a question of numbers,” Mr. Kiesewetter said. “The reassurance and deterrence comes from the existence of the weapons and their deployability.”

He envisioned a program designed to deter nuclear as well as conventional threats — a clear nod to Russia’s military superiority.

This would require a doctrine, he said, allowing Europe to introduce nuclear weapons to a non-nuclear conflict. He compared it to the Israeli program, which is believed to allow for a nuclear strike against an overwhelming conventional attack.

“These are political weapons. Their use must be unpredictable,” he said. Smaller nuclear powers often maintain vague doctrines to deter more powerful adversaries.

The goal, he said, would be to maintain Europe’s defense, seen as crucial for its internal unity, as well as its international diplomatic standing.

German lawmakers across the political spectrum worry that Mr. Trump could strike a grand bargain with Russia that excludes Europe, a potential first step toward Washington and Moscow dictating Europe’s future. Mr. Kiesewetter believes a European nuclear program would allow Europe to preserve its autonomy.

‘A Political Minefield’
Mostly, Mr. Kiesewetter said he hoped to spur Mr. Trump to end doubts over American security commitments to Europe, rendering unnecessary the nuclear “Plan B.”

For now, Mr. Kiesewetter’s intention is merely to “trigger a debate” over addressing “this silent, gigantic problem.”

It has worked. A small but growing contingent of German analysts and commentators have endorsed versions of a European nuclear program.

Mr. Kiesewetter said he had heard interest from officials in the Polish and Hungarian governments, at NATO headquarters in Brussels and within relevant German ministries, though he would not say which.

But any European nuclear program would face enormous hurdles.

“The public is totally opposed,” Ms. Puglierin said, referring to German antinuclear sentiment, which has at times culminated in nationwide protests against the weapons.

In practical terms, the plan would change the flag on Europe’s nuclear deterrent from that of the United States to that of France. But this would risk making an American exit from Europe more permanent.

Oliver Thränert, a German analyst with the Switzerland-based Center for Security Studies, warned in a white paper that any plan “would not only be expensive, but also a political minefield full of undesirable potential political consequences.”

The biggest challenge may be who controls the French arsenal and where it is based.

The United States currently shares warheads with allies like Germany, whose militaries are equipped to deliver the weapons, granting the program credibility as a Pan-European defense.

But France has shown no willingness to share its weapons, much less put them under a joint European command. If Paris maintains final say over their use, this might cause an adversary to doubt whether France would really initiate a nuclear conflict to protect, say, Estonia.

France and ‘a Special Responsibility’
These sorts of problems are why Bruno Tertrais of the Foundation for Strategic Research in Paris said, “In other times I would have told you don’t bother, there’s no story here.”

Similar proposals have been floated before, including by the French government, and always rejected as politically risky and strategically unnecessary. But, he said, that calculus appears to have a potential to change with Mr. Trump.

“There’s already a bit more interest in Berlin and in Paris,” Mr. Tertrais said, though he emphasized that this talk would become action only if there were “a serious loss of trust in the U.S. umbrella.”

But a joint European command or funding scheme would most likely be impossible, he warned. The French government would insist on maintaining “the final decision to use nuclear weapons.”

That is also United States policy in Europe, which is why Mr. Tertrais believes a more workable plan would be for France to reproduce American-style practices of basing its warheads abroad, while keeping them under French control.

While most French warheads are lodged on submarines, a few dozen are fitted to air-launched cruise missiles that could be housed in, for example, German airfields. These are smaller, shorter-range tactical weapons — exactly the American capability that Europe most fears losing.

French policy already allows for, though does not require, using nuclear weapons in defense of an ally.

With Britain’s exit from the European Union, “the French might feel they have a special responsibility” as Europe’s sole nuclear power.

Vipin Narang, a Massachusetts Institute of Technology professor who studies regional nuclear powers, was initially skeptical but came to see such a plan as both technically and politically feasible.

For France, he said, “it extends their frontier,” making it likelier that a nuclear conflict would be fought far from French soil. For Germany and other European states, it would “increase the credibility of the forward deployment against Russian aggression.”

An Insurance Policy
Some observers believe that official shows of support are intended only to pressure Mr. Trump into maintaining the status quo, which Mr. Kiesewetter emphasized is his preferred outcome.

But Mr. Narang said that, regardless of intentions, there is a blurry line between mere signaling and actually pursuing a fallback nuclear option.

Nuclear scholars call this “insurance hedging,” in which a protectee comes to doubt its protector and responds by taking steps toward, but not actually completing, its own nuclear program. This is meant to goad the protector into staying, and to prepare in case it doesn’t.

Japan, for instance, has quietly developed latent capabilities that are sometimes figuratively described as a “screwdriver’s turn” away from a bomb.

Because Europe’s primary challenges are political rather than technical — France already possesses the warheads — sparking public discussion and exploring options makes those challenges more surmountable and the option more real.

“In order for it to be credible there has to be some sort of workable option,” Mr. Narang said.

‘I Never Thought We Would See This Again’
Mr. Kiesewetter hopes the United States will come around. He puts particular faith in Jim Mattis, the defense secretary, whom he met in Afghanistan and Brussels while both were military officers.

But Mr. Mattis has echoed Mr. Trump’s warnings that the United States could lessen its support for Europe, saying in a recent speech in Brussels, “I owe it to you to give you clarity on the political reality in the United States.”

If Europeans grew more serious about a nuclear program, Mr. Tertrais said, “you would not necessarily see it.” Negotiations would most likely remain secret for fear of giving Mr. Trump an excuse to withdraw — or of triggering a reaction from Russia.

Mr. Narang said he was reeling from the seriousness of the discussion, the first since a failed and now-forgotten effort in the 1950s for French-German-Italian nuclear cooperation.

“I never thought we would see this again. I never thought there would actually be this concern,” he said. But, he added, “You can see where the debate is surfacing from. There is a logic to it.”
 
Suomen ydinaseohjelma voitaisiin aloittaa tekemällä kaikki se muu, mikä ei sisällä varsinaista ydinmateriaalia eli Pakistanin Baburin kaltainen risteilyohjus, niiden liikuteltavat siviilikonteiksi naamioidut laukaisukontit, hankkia hyvin piiloteltaviksi lisälaukaisualustoiksi 3-4 esim. Saksan Thyssenin edullista Type-212,214, tai 216 sukellusvenettä esim. risteilyohjus-torpedolaukaisimin tai tulinopeammin vedenalaisin pystylaukaisimin ja jopa valmistaa ydinkärjen konventionaalinen alkuräjähde ydinmateriaalikammion ympäriltä aseen kokeineen niin pitkälle, että tarvittaisiin vain ydinmateriaali ja koko muu infra olisi valmis.

Kaikki tämä voitaisiin toteuttaa täysin laillisesti ja se antaisi signaalin ulkomaailmalle, että Suomi on vihdoinkin tosissaan aikeessaan lopettaa k-linja-kepuli-stalinistidemarivalehtelu ns. "uskottavasta itsenäisestä puolustuksesta" ja aloittamassa tositoimet hampaisiin ydinaseistautuneen roistoimperialismia huokuvan naapurimme aisoissa pitämiseksi maanpuolustuksemme pelotekyvyllä. Järjestelmä jo ilman ydinkärkiä olisi harppauksenomainen lisäys nykypuolustukykyymme hyvin piilotetuin konventionaalisin risteilyohjuksin, joiden standoff-doktriini sekä ohjuksen konventionaalinen kyky ja salvon koko läpäisisi mm. Kronstadtin, Lugan ja Kaliningradin laivasto- ja Suomeen suunnattujen Iskander-ydinasetukikohtien puolustusjärjestelmät, järjestelmämme kyetessä olemaan hajautetusti piilossa missä vain Lapin Haltia-tunturilta ja Utsjoelta Tanskan salmiin ulottuvalla alueella. Sopiva puolustusyhteistyöhön liittyvä sopimus Ruotsin kanssa voisi lisäksi avata toiminta-alueeksi kaikki Ruotsin Itämeren aluevedet piilopaikkapinta-alan maksimoimiseksi aseen kantamassa, jolloin pre-emptiivinen aseemme eliminointi olisi entistäkin vaikeampaa.

Ja itse atomipommin tekemiseen on 3D-printtaus yksi nouseva teknologia, jonka proliferaatiota helpottavasta vaarasta seuraava artikkeli varoittaa samalla luetellen detaljeja osista, joita pomminteko tarvitsee, kuitenkin sanoen, ettei itse pommia tekniiikalla kuitenkaan voi rakentaa, vaikkakin joidenkin osien tuontirajoituksia voi sen avulla jo nyt kiertää kun jotkut osat voi printata mm. sentrifugien tekoon.

http://www.css.ethz.ch/en/services/...cle.html/80ed3f2d-18d1-47d3-b16e-1c385e2db46c
 
Viimeksi muokattu:
Naapurin salailu ydinase turmissa on tulossa esille vasta nyt. Valtavirta media ei ole tietääkseni koskaan puhunut tästä, mutta pointti tässä on se että numeroita siloitellaan, ja papereita katoaa koska väestö ei tiettää miten viranomaiset ovat sössineet asioita. Ydinaseet ei millään tavalla halpa ratkaisu.

When the Soviet Union collapsed that year, the dispensary became the IRME. But according to its current chief scientist, Boris Gusev, who first worked at Dispensary No. 4 in 1962, many reports in its archives were either taken to Moscow or destroyed before the handover.

One report, he says, recorded that 638 people were “hospitalised with radiation poisoning” in the city after the 1956 test. This was more than four times the 134 radiation cases diagnosed after the Chernobyl accident. Nobody knows how many died.

The newly exposed report of the expeditions in 1956 and 1957 was one of the few to escape the Soviet censors that destroyed or moved other reports from the country. It found “considerable radioactive contamination of soils, vegetable cover and food” in eastern Kazakhstan. Faecal samples taken from people on a collective farm just south of Ust-Kamenogorsk contained high levels of radioactivity, which were no longer detectable between two and five days after they stopped eating local food and switched to imported food.

The expedition called for a halt to eating local grain, and suggested that it was “inexpedient to conduct atomic tests (especially ground explosions) before the full harvest from fields” so the food was sheltered from the fallout.

But this recommendation was evidently not acted on. Gordeev mapped the fallout trajectories of subsequent major tests in August 1957 and August 1962.

The report also downplayed the dangers, saying that various changes in people’s nervous system and blood recorded by doctors, “could not be considered as the changes which arose only due to impact of ionizing radiation”. Instead, it goes on to blame poor sanitation, a “dreary diet” and various diseases such as brucellosis and tuberculosis.

Atmospheric bomb tests at Semipalatinsk stopped in 1963. Although much of the area downwind is now safe to live in, “some areas will never return to nature”, says Apsalikov. “The situation in others is uncertain and potentially dangerous.”
https://www.newscientist.com/articl...r-up-of-nuclear-fallout-worse-than-chernobyl/

Huvittavinta tässä on se että maailmalla tiedetään paremmin kuin biopreparat tärveäli Aralin rannat ja muita paikkoja bioase ohjelmillaan, mutta meillä ei ole kuitenkaan hirveän hyvä kyky ymmärtää kuin paljon ydinaseohjelmat ovat saastuttaneet maapallo koska kaikki on vitun salaista.
 
Naapurin salailu ydinase turmissa on tulossa esille vasta nyt. Valtavirta media ei ole tietääkseni koskaan puhunut tästä, mutta pointti tässä on se että numeroita siloitellaan, ja papereita katoaa koska väestö ei tiettää miten viranomaiset ovat sössineet asioita. Ydinaseet ei millään tavalla halpa ratkaisu.

https://www.newscientist.com/articl...r-up-of-nuclear-fallout-worse-than-chernobyl/

Huvittavinta tässä on se että maailmalla tiedetään paremmin kuin biopreparat tärveäli Aralin rannat ja muita paikkoja bioase ohjelmillaan, mutta meillä ei ole kuitenkaan hirveän hyvä kyky ymmärtää kuin paljon ydinaseohjelmat ovat saastuttaneet maapallo koska kaikki on vitun salaista.

Tätä on kyllä arveltu aika pitkään, koska on hyvin tiedossa millaisia laskeumia jenkkien kokeet saivat aikaan, ja neukuilla ei ollut tuolloin mitään eristäytynyttä atolliryhmää räjäyteltäväksi.

Pintaräjähdyksessä syntyy tujusti laskeumaa, kun reaktion neutronit aktivoivat paitsi pommin osat myös tulipallon taivaalle tempaisemaa maaperää, ja laskeuma on "kuumaa." Isosta vetypommista tulee hyvin helposti tunnissa tai nopeammin tappavaa laskeumaa vielä kymmenien kilometrien päähän, ja akuuttia säteilysairautta aiheuttavaa paljon pidemmälle.
 
Miten pitkälle asti ruotsalaiset ehtivät funtsia omaa pommiaan ? Raaka-aineet kotoisasta maaperästä (uraani?) vaiko muualta ? Miten pitkälle pääsivät teoreettisissa laskelmissaan, jos nyt vaikka se Nagasakin höyrystänyt 20 kilotonnin perusjytky olisi toiminut esimerkkinä ? Mitä ilmeisimmin tarkoitus oli saada aikaan ilmakuljetteinen peruspommi ja varmaankin kuljetusalustana A-32 Lansen.
Siitä kuuluisasta "jostakin", eli en muista mistä kaikkialta, lueskelin aikoinaan, että joskus 1960-luvulla sekä Suomessa että Ruotsissa pohdittiin ydinaseen rakentamista. Molempien tapauksissa kyse oli saman uhan, eli Neuvostoliiton sotilaallisen aggression torjumisesta. Suomessa tehtiin taustaselvitykset, eli aikataulut, tarvittavat resurssit, hyöty jne. Selvityksen jälkeen todettiin, että ydinaseesta ei ole saatavissa riittävää hyötyä (=ensi-isku olisi riittämätön lamauttamaan kostoiskun, joka tuhoaisi koko Suomen), joten presidentti Kekkonen päätti, ettei hanketta jatketa.
Ruotsissa taas mentiin pitemmälle, kuten tässäkin ketjussa on jo nähty. Eli periaatteessa pommin ainekset olivat kasassa ja tarvittiin vain päätös kasata pommi(t). Poliittinen johto (taisi olla Palme) tuli sitten samoihin johtopäätöksiin kuin Kekkonen Suomessa, eli että hyödyt eivät korvanneet haittoja. Tietysti pitää muistaa, että joissakin suunnitelmissa Ruotsi siltikin oli valmis käyttämään kemiallisia aseita Suomen Pohjanmaalle ryhmittyneitä puna-armeijan maihinnousujoukkoja vastaan...
 
Back
Top