Suomi ei selviytyisi strategisista iskuista

[rukkaskikka]

"Ruotsi tai Nato Baltia ei tasanvarmasti suvaitsisi Venäjän miehittämää Affenan maata, tavalla tai toisella se savustettaisiin sieltä ulos ihan muidenkin kuin Suomen toimesta."

Venäjä on pitänyt 20 vuotta hallussaan Kaliningradin aluetta keskellä Natoa. Onko siellä kovastikin savua? En muutenkaan ymmärrä tätä foorumin Maihinnousu Ahvenanmaalle -fixaatiota. Liekö tuolla mitään tekemistä Venäjän todellisten suunnitelmien kanssa?

"Kun vaatimuksiin ei suostuta, hyökkääjä suorittaa strategisen kampanjan ilma- ja ohjusasein. Tätä tuetaan uhkaamalla maahyökkäyksellä ja maihinnousulla Helsinkiin."

Tuossa on kuvailtu Lännen toimintaa, venäläinen strateginen hyökkäys on omanlaisensa.

 

[Creidiki]

Tuplat

 

[Creidiki]

Kurillien saaretkin on Venäjän hallussa vaikka Japani niitä aika ajoin kyselee takaisin. Israel puolestaan miehittää Golanin kukkuloita eikä ole menossa mihinkään.

 

[Vonka]

Hyvä avaus.

Huoltovarmuus on tärkeää. Strategisen iskun jälkeen poliitikot tuntevat houkutusta viheltää pilliin, että on hävitty tämä peli.

 

[scip10]

"Ruotsi tai Nato Baltia ei tasanvarmasti suvaitsisi Venäjän miehittämää Affenan maata, tavalla tai toisella se savustettaisiin sieltä ulos ihan muidenkin kuin Suomen toimesta."

Venäjä on pitänyt 20 vuotta hallussaan Kaliningradin aluetta keskellä Natoa. Onko siellä kovastikin savua? En muutenkaan ymmärrä tätä foorumin Maihinnousu Ahvenanmaalle -fixaatiota. Liekö tuolla mitään tekemistä Venäjän todellisten suunnitelmien kanssa?

"Kun vaatimuksiin ei suostuta, hyökkääjä suorittaa strategisen kampanjan ilma- ja ohjusasein. Tätä tuetaan uhkaamalla maahyökkäyksellä ja maihinnousulla Helsinkiin."

Tuossa on kuvailtu Lännen toimintaa, venäläinen strateginen hyökkäys on omanlaisensa.

Miten se eroaa läntisestä? Maskirovkaa ja panssariarmeijan syöksy kohteeseen? Kysyn kun en tiedä.

Kaliningrad on huono esimerkki, koska se on toisen maailmansodan perintöä (kuten aika pitkälti koko nykyinen maailmanjärjestys). Ei sen aikaisia rajoja halua oikeastaan kukaan tosissaan muutella.

 

[scip10]

Hyvä avaus.

Huoltovarmuus on tärkeää. Strategisen iskun jälkeen poliitikot tuntevat houkutusta viheltää pilliin, että on hävitty tämä peli.

Jos strategista iskua ei pystytä torjumaan, riittää jo sellaisella uhkaaminen. Näin huonosti eivät asiat kuitenkaan liene.

 

[Taitolaji]

Ohessa hieman strategiseen iskuun liittyvää spekulointia ja pari kysmystä!

Dosentti Markku Salomaan arvio Venäjän asevoimista ja vastaavasti Suomen.
Riittääkö Suomen voima? - Tätä on vastassa itärajan takana

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288499906827.html

On selvä, että osa kalustoa on vanhaa, mutta niin on Suomellakin. Mitä tulee esimerkiksi Iskander ohjeuksiin, Suomella ei asiantuntijoiden mukaan ole kykyä niiden torjumiseksi. Strategisten iskujen torjuntaa esimerkiksi ilmanvoimien avulla vaikeuttaa se, ettei niiden kohteesta voi olla varma ennalta. Ilmavoimat saattavat lisäksi itse olla hyökkäyksen kohteena ja lukkiintuneina ilmataisteluihin.

Tilanne olisi kiristynyt jo useamman kuukauden ajan, Suomi ei ole suostunut asetettuihin vaatimuksiin ja odottaa ensimmäistä iskua milloin tahansa. Puolustusvoimat on käynnistänyt osittaisen liikekannallepanon ja hajoittanut osan materiaalistaan pitkin metsiä. Koko maa valmistutuu sotaan. Ilmavoimat sekä merivoimat ovat valmiustlassa ja valvovat tehostetusti ilma- ja meritilaamme. Kansainvälinen tilanne on niin sekaisin, ettei Suomi saa muualta apua. Venäjä kiristää vaatimuksiaan, kunnes eräänä helmikuisena aamuna kello 08.00 ihmisten lähtiessä töihin tulevat ensimmäiset iskut strategisiin kohteisiin. Iskuja ei vielä seuraa aseellisten joukkon maahanlaskua tai laajamittainen hyökkäystä maahamme, mutta kylläkin uusi ultimatum.

Mihin kohdistuisivat ensimmäiset strategiset iskut?

- Sähkönjakelu; muuntajakentät ja asemat ja itse sähköverkko. Sähkönjakelun osalta voidaan todeta, että esimerkiksi muuntajakentät ovat usein yli hehtaarin suuruisia ja siten helppoja kohteita sabotaasille, ohjuksille, raketeille, pommeille tai konetykkien ammuksille. Pelkästään kantaverkon pituus on n. 14000, se on helposti sabotoitavissa myös maan kamaralta käsin. Vajerin heittäminen (ampuminen) lankojen yli tai parin tolpan räjäyttäminen riittää.

- Suuret linnkkimastot ja ns. radio- ja tv-mastot, Pasilan ja Tohlopin tornit (vast.)

- Puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen ja lentokenttien suuret tutkat.

- Lentokentät ja varalaskupaikat (kiitoradat)

- Satamarakennukset ja laitteet.

- Näytöksenomaisesti eduskuntatalo ja presidentinlinna jotka vahingoittuvat pahoin.

Maa on pimeänä ja ilmatila, sekä avomeri hyökkääjän hallussa.

Kuviteltu tilanne on karkeasti kuvattu ja vahvasti yksinkertaistettu, mutta täysin mahdollinen. Kysymys kuuluu, miten tähän vastattaisiin ja ennenkaikkea nyt kun eletään syvän rauhan aikaa, miten siihen varauduttaisiin. Mitä olisi jo nyt tehtävä, jottei yhteiskuntamme lamaantuisi totaalisesti.

Ensimmäisiä strategisia iskuja seuraisivat uudet, sitten hyökkäykset erikoisjoukoilla ja lopulta täysmittainen ilma- meri- ja maahyökkäys. Missä vaiheessa Suomi antaisi periksi, kuinka pitkänä yhteiskuntamme ja poliitikkomme kestäisivät.

Mutta asia kerrallaan!

 

[Vonka]

Koko aluepuolustusajatus lähti aikanaan tästä strategisen hyökkäyksen käsitteestä. Maahanlaskujoukot, panssarikiilat, partisaanisodankäynti, raskaat pommituskoneet, raketit ja viimeistään atomipommi mursivat näkemyksen perinteistä sodankäynnistä, joka rajoittuisi sotilaiden väliseksi kamppailuksi rintamilla. Sodan totaalisuus, jonka piirteisiin kuului siviiliväestön säälimätön, lähes teollisen mittakaavan saavuttanut surmaaminen, oli omiaan vahvistamaan käsityksiä siitä, että tulevaisuuden sota tunkeutuisi vääjäämättä yhteiskunnan kaikille elämänalueille.

Paikallispuolustusta alettiin kehittää kaappaushyökkäyksen vuoksi. Nimi "kaappaushyökkäys" muutettiin ulkopoliittisista syistä "yllätyshyökkäykseksi". Jostain syystä kaappaus-sana yhdistettiin Neuvostoliittoon. 1990-luvulla alettiin puhua strategisesta iskusta.

En aio kertoa, miten sähköverkkoon tehtäviin iskuihin on varauduttu, mutta muistutan, että sähköverkko on silmukoitu, koska häiriöitä tapahtuu muutenkin koko ajan. Jos joku väittää, että me odotetaan täällä kuin hölmöläiset, se ei taida ihan pitää paikkaansa. Kaikki arjen asiat eivät myöskään ole oleellisia. Siteeraan sotilasprofessoria: "Tuskin yhteiskunta kaatuu, jos ihminen ei pääse kahteen tuntiin Facebookiin."

Iskender-ohjuksia emme pysty torjumaan. Tässä kaikki ovat tasaveroisia: eivät pysty muutkaan. Natollakaan ei ole vielä ohjuspuolustusta.

Signaalitiedustelusta johtuen massiivisen strategisen iskun valmistelua ei oikein voi salata. Tarkan ajankohdan kyllä.

Strategisen iskun onnistuminen riippuu siitä, miten esimerkiksi selustaan lasketut maahanlaskujoukot onnistutaan huoltamaan. Mikäli hyökkääjällä on hallussaan alueen ilmaherruus, voidaan kevyesti aseistettuja maahanlaskujoukkoja huoltaa. Jos taas ilmaherruutta ei onnistuta saavuttamaan, huolto rajoittuu ilmateitse suoritettaviin täydennyksiin, jolloin hyökkääjä ajan oloon jää puolustajan raskaammin aseistettujen joukkojen saartamaksi ja menettää toimintakykyään huollon katkettua. Puolustajalla on maahanlaskujoukkoja raskaampi aseistus, esimerkiksi kenttätykistöä kevein tai raskain haupitsein tai vaihtoehtoisesti panssarijoukkoja, joiden liikkuvuus on kenttätykistöä suurempi ja joita voidaan kenttätykistön tapaan käyttää hyökkäävän jalkaväkiyksikön tukena, mutta myös taistelevana osana esimerkiksi nämä meidän mekaaniset taisteluosastot.

Mikä sitten on siviilien osa tässä? No sen voit kuvitella, tai olet varmaan nähnytkin.

Huoltovarmuus Suomessa on mietitty vuoden mittaista kriisiä varten, mutta 2000-luvun alussa luotettiin Venäjän demokratisoitumiseen ja maailmantilanteen muuttumiseen. Uhkakuvien muuttumisen myötä varmuusvarastoinnissa tehtiin muutoksia. Tuontipolttoaineiden varastointitavoitetta laskettiin seitsemästä kuukaudesta viiteen normaaliaikojen kulutuksella laskettuna. Rehuviljan varastoinnista luovuttiin ja se korvattiin tuontivalkuaisen varmuusvarastoinnilla.

Valtioneuvosto vahvisti huoltovarmuuden tavoitteet toukokuussa 2002. Yleistavoitteena oli edelleen turvata ensi sijassa kansallisiin toimenpiteisiin ja voimavaroihin perustuva huoltovarmuus vuoden mittaisen kriisin aikana. Laajamittaisen hyökkäyksen sijasta nostettiin strateginen isku tulevaisuuden uhkakuvaksi. Oletetut kriisit muuttuivat luonteeltaan alueellisiksi.

2000-luvulla tapahtui sitten "kaikenlaista". Mutta homma etenee. Kansainvälinen yhteistyö on tullut mukaan myös huoltovarmuusasioissa. Samalla lääkkeet, energiahuollon matreriaaleja ja elintarvikkeita on myös varastoitu ja hajautettu.

Tietotekniikan puolesta ja viestinnän puolesta pärjätään kyllä. Hajauttaminen ja suojaus on itse asiassa jo kriittisimmissä jutuissa tehty, Suomen Huoltovarmuusdata oy on maailmanluokan turvallisuusratkaisujen tekijä.

Ei se silti hauskaa olisi, ei ollenkaan.

 

[baikal]

Minä en oikein pysy nyt enää kärryillä. Taitolaji on siirtynyt kritiikistä ohjelmalliseen "ei maha mitää" - julistukseen. Aina on mahdettu ja mahdetaan eteenpäinkin. On ihan selvää, että sotilaallinen suurvalta voi halutessaan tehdä pikkunaapurin elämän vaikeaksi, mutta jos niin käy, sitten on juotava sekin kalkki täytenä. SIETO muuten lienee aihe, josta on harvinaisen vähänlaisesti julkista tietoa tarjolla.

 

[Taitolaji]

Koko aluepuolustusajatus lähti aikanaan tästä strategisen hyökkäyksen käsitteestä. Maahanlaskujoukot, panssarikiilat, partisaanisodankäynti, raskaat pommituskoneet, raketit ja viimeistään atomipommi mursivat näkemyksen perinteistä sodankäynnistä, joka rajoittuisi sotilaiden väliseksi kamppailuksi rintamilla. Sodan totaalisuus, jonka piirteisiin kuului siviiliväestön säälimätön, lähes teollisen mittakaavan saavuttanut surmaaminen, oli omiaan vahvistamaan käsityksiä siitä, että tulevaisuuden sota tunkeutuisi vääjäämättä yhteiskunnan kaikille elämänalueille.

Paikallispuolustusta alettiin kehittää kaappaushyökkäyksen vuoksi. Nimi "kaappaushyökkäys" muutettiin ulkopoliittisista syistä "yllätyshyökkäykseksi". Jostain syystä kaappaus-sana yhdistettiin Neuvostoliittoon. 1990-luvulla alettiin puhua strategisesta iskusta.

En aio kertoa, miten sähköverkkoon tehtäviin iskuihin on varauduttu, mutta muistutan, että sähköverkko on silmukoitu, koska häiriöitä tapahtuu muutenkin koko ajan. Jos joku väittää, että me odotetaan täällä kuin hölmöläiset, se ei taida ihan pitää paikkaansa. Kaikki arjen asiat eivät myöskään ole oleellisia. Siteeraan sotilasprofessoria: "Tuskin yhteiskunta kaatuu, jos ihminen ei pääse kahteen tuntiin Facebookiin."

Iskender-ohjuksia emme pysty torjumaan. Tässä kaikki ovat tasaveroisia: eivät pysty muutkaan. Natollakaan ei ole vielä ohjuspuolustusta.

Signaalitiedustelusta johtuen massiivisen strategisen iskun valmistelua ei oikein voi salata. Tarkan ajankohdan kyllä.

Strategisen iskun onnistuminen riippuu siitä, miten esimerkiksi selustaan lasketut maahanlaskujoukot onnistutaan huoltamaan. Mikäli hyökkääjällä on hallussaan alueen ilmaherruus, voidaan kevyesti aseistettuja maahanlaskujoukkoja huoltaa. Jos taas ilmaherruutta ei onnistuta saavuttamaan, huolto rajoittuu ilmateitse suoritettaviin täydennyksiin, jolloin hyökkääjä ajan oloon jää puolustajan raskaammin aseistettujen joukkojen saartamaksi ja menettää toimintakykyään huollon katkettua. Puolustajalla on maahanlaskujoukkoja raskaampi aseistus, esimerkiksi kenttätykistöä kevein tai raskain haupitsein tai vaihtoehtoisesti panssarijoukkoja, joiden liikkuvuus on kenttätykistöä suurempi ja joita voidaan kenttätykistön tapaan käyttää hyökkäävän jalkaväkiyksikön tukena, mutta myös taistelevana osana esimerkiksi nämä meidän mekaaniset taisteluosastot.

Mikä sitten on siviilien osa tässä? No sen voit kuvitella, tai olet varmaan nähnytkin.

Huoltovarmuus Suomessa on mietitty vuoden mittaista kriisiä varten, mutta 2000-luvun alussa luotettiin Venäjän demokratisoitumiseen ja maailmantilanteen muuttumiseen. Uhkakuvien muuttumisen myötä varmuusvarastoinnissa tehtiin muutoksia. Tuontipolttoaineiden varastointitavoitetta laskettiin seitsemästä kuukaudesta viiteen normaaliaikojen kulutuksella laskettuna. Rehuviljan varastoinnista luovuttiin ja se korvattiin tuontivalkuaisen varmuusvarastoinnilla.

Valtioneuvosto vahvisti huoltovarmuuden tavoitteet toukokuussa 2002. Yleistavoitteena oli edelleen turvata ensi sijassa kansallisiin toimenpiteisiin ja voimavaroihin perustuva huoltovarmuus vuoden mittaisen kriisin aikana. Laajamittaisen hyökkäyksen sijasta nostettiin strateginen isku tulevaisuuden uhkakuvaksi. Oletetut kriisit muuttuivat luonteeltaan alueellisiksi.

2000-luvulla tapahtui sitten "kaikenlaista". Mutta homma etenee. Kansainvälinen yhteistyö on tullut mukaan myös huoltovarmuusasioissa. Samalla lääkkeet, energiahuollon matreriaaleja ja elintarvikkeita on myös varastoitu ja hajautettu.

Tietotekniikan puolesta ja viestinnän puolesta pärjätään kyllä. Hajauttaminen ja suojaus on itse asiassa jo kriittisimmissä jutuissa tehty, Suomen Huoltovarmuusdata oy on maailmanluokan turvallisuusratkaisujen tekijä.

Ei se silti hauskaa olisi, ei ollenkaan.

Heti alkuun Baikalille. En minä synkistele, heitän hyvin todennäköisen skenaarion ja ilahdun jokaisesta positiivisesta ideasta, mutta jos herroja yhtään lohduttaa, niitä on vaikea saada myös asiantuntijoilta.

Vonkalle toteaisin, että jos hyökkääjänä on Venäjä, eikä Suomi saa ilmatukea esimerkiksi Natolta, on ainastaan tuntien tai päivien kysymys, jonka jälkeen maalla on ilmaherruus. Kyse ei ole ainoastaan ilmaylivoimasta ja koneiden määrästä, vaan ilmasta ilmaan ohjusten määrästä, mutta myös lentokentistä, varakentistä, tutkista ja niiden tuhoamisesta. En tiedä tarkkaan kuinka montaa varalaskukenttää pystymme pyörittämään samalla kertaa, mutta emme montaakaan. Kyse on melkoisesta organisaatiosta. Viime sodassa ilmatilamme oli ainakin pääosin omassa hallinnassa. Voi vain kuvitella kuinka tukalaan tilanteeseen etenkin tykistömme, panssarijoukkomme ja yli päätään joukkomme joutuisivat jos hyökkääjä saisi lähes vapaasti rynnäköidä ja pommittaa, ei ainoastaan hävittäjillään ja pommikoneillaan, vaan myös taisteluhelkoptereillaan. Omalla ilmatorjunnallamme on toki merkitystä, mutta onko sitä riittävästi. Olen jo aiemmin maininnut erääksi ongelmaksi sen, ettemme itse kykene iskemään hyökkääjän puolelle, sinne mistä koneet ja ohjukset lähtevät.

Suomessa ei ole pulaa hyvistä miehistä, meillä on huutava pula modernista (ja kalliista) kalustosta.

Odotan hyviä vastaperusteluja ennenkuin jatkan Suomen alistamista!

 

[Vonka]

Vonkalle toteaisin, että jos hyökkääjänä on Venäjä, eikä Suomi saa ilmatukea esimerkiksi Natolta, on ainastaan tuntien tai päivien kysymys, jonka jälkeen maalla on ilmaherruus.

Tiedän. Ei minulla ole harhakuvitelmia siitä, että pieni maa yksin voittaa ilmasodan suurvaltaa vastaan ja alkaa sanella rauhanehtoja. Juuri ilmatukea, materiaalia ja tiedustelutietoa Natosta tarvitsisimme.

Kustannustehottomaksi pystymme asian hyökkääjälle tekemään. Se on muuten ainoa syy, miksi vielä saamme päättää itse Suomenlahden pohjoisrannasta. Mikäli paitaa vielä kiristetään, olemme samassa tilanteessa kuin 1930-luvun lopussa, jolloin sotilaallinen heikkoutemme teki alueestamme kuolettavan vaarallisen Kremlistä katsoen. Meidän kykymme vastata luoteessa suurvallan "puolustusvyöhykkeestä" oli liian heikko.

Minä olen ihan hereillä, vaikka en "asiantuntija" olekaan. Viittaan Forss-Kiianlinna- Inkinen-Hultin tutkimukseen 2011:

Leningradin ja Moskovan sotilaspiirien yhdistyminen ja uuden esikunnan sijoittaminen Pietariin merkitsee Venäjän armeijan painopisteen siirtymistä läntisellä suunnalla Keski-Euroopasta luoteeseen eli lähemmäksi Suomea.

Vuonna 2010 Venäjä perusti uuden moottoroidun jalkaväkiprikaatin Pietarin eteläpuolelle. Samalla alueella sijaitsevaan tykistöohjusprikaatiin ostettiin Iskander-M-ohjuksia, joiden kantama kattaa pääosan Suomen alueesta. Ohjukset voidaan varustaa sekä tavanomaisin että ydinkärjin.

Pietarin pohjoispuolelle on rakennettu tutka-asema ja toista ollaan perustamassa Suursaareen. Sallan itäpuolelle sijoitettaneen uusittu helikopterirykmentti.

Venäjä on sijoittanut aiemmin vain Moskovan suojana olleita S-400-ilmatorjuntaohjuksia myös Kaliningradiin erillisalueelle Liettuan kainaloon. Koska ohjuksilla voitaisiin käytännössä sulkea Itämeren ilmatila, ne kyseenalaistavat sen, pystyttäisiinkö Baltian maita puolustamaan mahdolliselta hyökkäykseltä.

Ruotsin sotatiedeakatemian laskelmien mukaan sotilasliitto Nato ei todennäköisesti ehtisi reagoida kyllin nopeasti, jos Baltian maissa olisi sotilaallinen konflikti.

Suomenkin sotilaallisen turvallisuuden heikkeneminen perustuu tilanteeseen, jossa Nato-maat ja Ruotsi keskittyvät kriisinhallintaan ja niiden kyky puolustaa omia alueitaan vähenee samalla, kun EU on osoittautunut turvallisuuspolitiikassa heikoksi.

Euroopan unionin ja Naton perustat eivät enää vaikuta yhtä vakailta kuin vielä vuosituhannen vaihteessa. Venäjä hyödyntää syntynyttä tilannetta ja toimii toisin.

Nato-maiden puolustuksen alasajo ja toisaalta Venäjän korkeassa valmiudessa olevien joukkojen kehittäminen ovat aiheuttaneet hämmennystä ja epävarmuutta lähialueellamme ja itäisen Keski-Euroopan valtioissa.

Vuonna 2009 Venäjän kuusi sotilaspiiriä muutettiin neljäksi strategiseksi yhteisjohtoalueeksi. Leningradin ja Moskovan sotilaspiirit yhdistettiin läntiseksi sotilaspiiriksi. Samaan aikaan järjestettiin joukot aiempaa joustavammin prikaateiksi.

Sittemmin joukkoja on läntisessä sotilaspiirissä siirretty enemmän länteen eli Suomen suuntaan. Lähialueella toimii useita nopeassa valmiudessa olevia jalkaväkiprikaateja, joista osa tosin on olemassa vasta paperilla. Kansainvälisen strategisen tutkimuskeskuksen IISS:n mukaan vain noin 40 prosenttia uusista prikaateista oli vuonna 2011 toimintavalmiudessa.

Hiukan huvittava oli silti viitteesi Ilta-Sanomien juttuun, jossa kaikki Venäjän asevoimat oli laitettu vertailuun pienen Suomen asevoimien rinnalle. No tietysti, jos he nyt haluaisivat jostain syystä luopua tärkeimpien öljy- ja energia-alueittensa valvonnasta ja tuoda kaiken tänne ongelmattomimmalle luoteisnurkalle.

Varalaskukenttien määrään tai sijaintiin tai poikkeusolojen aikaiseen kykyyn pyörittää niitä en ota kantaa eikä pidä muidenkaan. En myöskään defensiiviseen offensiiviin rajojemme ulkopuolelle - kalusto ja etäisyys em. avainkohteisiin on kyllä melkeinpä sopiva.

 

[hessukessu]

Edelleenkin, ne Suojeluskunnat / Kodinturvajoukot olisivat todella tärkeitä tämmöisiä iskuja vastaan. Olkoon vaan, että ovat vain kivääri ja lippis -porukkaa, mutta ovatpahan silti. Ne saataisiin nopeasti kokoon suojaamaan olennaisia kohteita, vartioimaan, valvomaan, opastamaan ja ohjaamaan, sekä tietenkin auttamaan raivaus- jne. töissä ja suojaamaan liikekannallepanoa. Paikallistuntemus on kova, motivaatio on kova ja porukkaa varmasti riittäisikin ihan kivasti. Tällöin ne vähän "raskaat valmiusjoukot" joita meillä on, voitaisiin keskittää vain vastaiskuihin sinne, missä vihollisen erikoisjoukot ovat pahojaan tekemässä - kissahiirileikin ja niiden sitomisen taisteluun voisivat hoitaa nuo Kodinturvajoukot. Erikoisjoukkojen liikkuminen ja kohteisiin iskeminenkin vaikeutuisi huomattavasti, kun aseistautuneita silmiä ja korvia olisi vähän kaikkialla mutta etenkin tärkeiden kohteiden läheisyydessä. Myöskään minkäänmoinen paraatimarssi itärajalta Helsinkiin ei onnistuisi villeimmissä unelmissakaan eikä pahimmassa mahdollisessakaan yllätyksessä, sen verran tiellä olisi kodinturvajoukkoja kiusaa tekemässä ja tappioita tuottamassa, etenkin jos noille olisi vielä varattu paikallistasolla jonkinmoisia kätköjä räjähteille tms. jne.

Ohjuksia ei pysäytyä mikään ja todellakin, toivottavasti sähköverkkoa kehitetään verkottuneemmaksi ja toisaalta varasysteemeihin panostetaan tarpeeksi. Muuta ei noille oikein voi tehdä.

Maihinnousua Ahvenanmaalle on aika vaikea lähteä torjumaan rauhantilasta. Kauaskantoiset meritorjuntaohjukset voisivat auttaa, jos ne voisi ampua Saaristomereltä aina Ahvenanmaan edustalle saakka. Ilmavoimilla on muuta puuhaa ja merivoimilla ei riitä rahkeet.

 

[Taitolaji]

Tiedän. Ei minulla ole harhakuvitelmia siitä, että pieni maa yksin voittaa ilmasodan suurvaltaa vastaan ja alkaa sanella rauhanehtoja. Juuri ilmatukea, materiaalia ja tiedustelutietoa Natosta tarvitsisimme.

Kustannustehottomaksi pystymme asian hyökkääjälle tekemään. Se on muuten ainoa syy, miksi vielä saamme päättää itse Suomenlahden pohjoisrannasta. Mikäli paitaa vielä kiristetään, olemme samassa tilanteessa kuin 1930-luvun lopussa, jolloin sotilaallinen heikkoutemme teki alueestamme kuolettavan vaarallisen Kremlistä katsoen. Meidän kykymme vastata luoteessa suurvallan "puolustusvyöhykkeestä" oli liian heikko.

Minä olen ihan hereillä, vaikka en "asiantuntija" olekaan. Viittaan Forss-Kiianlinna- Inkinen-Hultin tutkimukseen 2011:

Leningradin ja Moskovan sotilaspiirien yhdistyminen ja uuden esikunnan sijoittaminen Pietariin merkitsee Venäjän armeijan painopisteen siirtymistä läntisellä suunnalla Keski-Euroopasta luoteeseen eli lähemmäksi Suomea.

Vuonna 2010 Venäjä perusti uuden moottoroidun jalkaväkiprikaatin Pietarin eteläpuolelle. Samalla alueella sijaitsevaan tykistöohjusprikaatiin ostettiin Iskander-M-ohjuksia, joiden kantama kattaa pääosan Suomen alueesta. Ohjukset voidaan varustaa sekä tavanomaisin että ydinkärjin.

Pietarin pohjoispuolelle on rakennettu tutka-asema ja toista ollaan perustamassa Suursaareen. Sallan itäpuolelle sijoitettaneen uusittu helikopterirykmentti.

Venäjä on sijoittanut aiemmin vain Moskovan suojana olleita S-400-ilmatorjuntaohjuksia myös Kaliningradiin erillisalueelle Liettuan kainaloon. Koska ohjuksilla voitaisiin käytännössä sulkea Itämeren ilmatila, ne kyseenalaistavat sen, pystyttäisiinkö Baltian maita puolustamaan mahdolliselta hyökkäykseltä.

Ruotsin sotatiedeakatemian laskelmien mukaan sotilasliitto Nato ei todennäköisesti ehtisi reagoida kyllin nopeasti, jos Baltian maissa olisi sotilaallinen konflikti.

Suomenkin sotilaallisen turvallisuuden heikkeneminen perustuu tilanteeseen, jossa Nato-maat ja Ruotsi keskittyvät kriisinhallintaan ja niiden kyky puolustaa omia alueitaan vähenee samalla, kun EU on osoittautunut turvallisuuspolitiikassa heikoksi.

Euroopan unionin ja Naton perustat eivät enää vaikuta yhtä vakailta kuin vielä vuosituhannen vaihteessa. Venäjä hyödyntää syntynyttä tilannetta ja toimii toisin.

Nato-maiden puolustuksen alasajo ja toisaalta Venäjän korkeassa valmiudessa olevien joukkojen kehittäminen ovat aiheuttaneet hämmennystä ja epävarmuutta lähialueellamme ja itäisen Keski-Euroopan valtioissa.

Vuonna 2009 Venäjän kuusi sotilaspiiriä muutettiin neljäksi strategiseksi yhteisjohtoalueeksi. Leningradin ja Moskovan sotilaspiirit yhdistettiin läntiseksi sotilaspiiriksi. Samaan aikaan järjestettiin joukot aiempaa joustavammin prikaateiksi.

Sittemmin joukkoja on läntisessä sotilaspiirissä siirretty enemmän länteen eli Suomen suuntaan. Lähialueella toimii useita nopeassa valmiudessa olevia jalkaväkiprikaateja, joista osa tosin on olemassa vasta paperilla. Kansainvälisen strategisen tutkimuskeskuksen IISS:n mukaan vain noin 40 prosenttia uusista prikaateista oli vuonna 2011 toimintavalmiudessa.

Hiukan huvittava oli silti viitteesi Ilta-Sanomien juttuun, jossa kaikki Venäjän asevoimat oli laitettu vertailuun pienen Suomen asevoimien rinnalle. No tietysti, jos he nyt haluaisivat jostain syystä luopua tärkeimpien öljy- ja energia-alueittensa valvonnasta ja tuoda kaiken tänne ongelmattomimmalle luoteisnurkalle.

Varalaskukenttien määrään tai sijaintiin tai poikkeusolojen aikaiseen kykyyn pyörittää niitä en ota kantaa eikä pidä muidenkaan. En myöskään defensiiviseen offensiiviin rajojemme ulkopuolelle - kalusto ja etäisyys em. avainkohteisiin on kyllä melkeinpä sopiva.

Viittasin Ilta-Sanomien juttuun, koska sen olisi näppäräyhteenveto nimenomaan kaikesta kalustosta, josta toimija sitten valitseen itselleen mieleisen arsenaalin, johon totta kai vaikuttaa myös rauhanajan sijainti. Olihan siinä lisäksi myös pienen Suomen koko kalusto .

Varalaskukenttia on Suomessa 16 kappaletta, mutta pystytäänkö niistä varustamaan kerralla paria enemmän. Jotta et luulisi, että paljastan sota-salaisuuksia voin kertoa, että lainasin lukumäärän oheiselta Wiki-sivustolta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Lentokoneiden_varalaskupaikka
Sitten vain google maps esille ja katselemaan karttojen ja sateliittiikuvien perusteella niiden tarkempi sijainti. Osalle on annetu jopa valmiit koordinaatit. Eivätköhän kaikki aiheesta kiinnostueet osapuolet ole käyneet paikan päällä selvittämässä ko. paikat, kuten myös varsinaiset lentokentät, puolustusvoimien varastot, tutka-asemat, satamat, esikunnat ja jopa riukulat. Aikaa on kyllä ollut!

Offensiiviin rajomme ulkopuolelle emme juurikaan pysty. Kohteet eivät läheskään aina olisi stationäärisiä ja niiden pakantaminen edellyttäisi, joka ilma- tai sateliittiseurantaa, jonka aiheen yhteydessä tulemme jälleen siihen tosiasiaan, että tarvitsisimme liittouman tukea.

Olen siis päätymässä siihen, että emme ilman apua selviäisi sarjasta meihin kohdistuvia strategisia iskuja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että metsiin hajautetut joukkomme olisi vielä lyöty, mutta niiden murentaminen alkaisi seuraavassa vaiheessa. Se tapahtuisi ennen kaikkea jatkuvin ilmaiskuin, jotka ensi vaiheessa kohdistuisivat raskaaseen kalustoon. Olen itse suorittanut pienkoneella tähystyslentoja, joiden tarkoituksena oli selvittää, kuinka hyvin prikaati kalustoineen onnistuu maastouttamaan itsensä Suomalaisessa metsässä, ei hyvin. Tykistö on eräs suurimpia murheenaiheita. Jos se on asemissa, löytyvät tykit välittömästi koska ne vaativat vapaata tilaa edessään. Marssimuodostelmassa oleva prikaati puolestaan lienee yli 50 km pitkä letka. Sen suojaaminen ei ole helppo juttu.

Vihollinen olisi jo kuukausien ajan seurannut puolustusvoimiemme liikeitä ja materiaalisiirtoja mm. sateliittien avulla. Varastoissamme on kymmeniä miljoonnia kiloja (kymmeniä tuhansia tonneja) räjähteitä ja lisäksi muuta materiaalia, joiden hajauttaminen alkaa tilanteen kiristyessä. Osa materiaalista sijoitettaisiin pikkuteiden varsille ja metsiin. Ei vaadin paljoakaan mielikuvitusta kuvitella mitä jälkeä näiden kenttävarastojen pommittaminen saisi aikaan.

Toisessa linkissä mainittiin kodinturvajoukot (vast.). Niiden tarpeellisuudesta olen samaa mieltä, mutta järjestelmää olisi pohjustettava jo nyt syvän rauhan aikana.

Mikä olisi seuraava vaihe tässä itsenäisessä puolustuksessa?

 

[Raveni]

Viittasin Ilta-Sanomien juttuun, koska sen olisi näppäräyhteenveto nimenomaan kaikesta kalustosta, josta toimija sitten valitseen itselleen mieleisen arsenaalin, johon totta kai vaikuttaa myös rauhanajan sijainti. Olihan siinä lisäksi myös pienen Suomen koko kalusto .

Varalaskukenttia on Suomessa 16 kappaletta, mutta pystytäänkö niistä varustamaan kerralla paria enemmän. Jotta et luulisi, että paljastan sota-salaisuuksia voin kertoa, että lainasin lukumäärän oheiselta Wiki-sivustolta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Lentokoneiden_varalaskupaikka
Sitten vain google maps esille ja katselemaan karttojen ja sateliittiikuvien perusteella niiden tarkempi sijainti. Osalle on annetu jopa valmiit koordinaatit. Eivätköhän kaikki aiheesta kiinnostueet osapuolet ole käyneet paikan päällä selvittämässä ko. paikat, kuten myös varsinaiset lentokentät, puolustusvoimien varastot, tutka-asemat, satamat, esikunnat ja jopa riukulat. Aikaa on kyllä ollut!

Offensiiviin rajomme ulkopuolelle emme juurikaan pysty. Kohteet eivät läheskään aina olisi stationäärisiä ja niiden pakantaminen edellyttäisi, joka ilma- tai sateliittiseurantaa, jonka aiheen yhteydessä tulemme jälleen siihen tosiasiaan, että tarvitsisimme liittouman tukea.

Olen siis päätymässä siihen, että emme ilman apua selviäisi sarjasta meihin kohdistuvia strategisia iskuja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että metsiin hajautetut joukkomme olisi vielä lyöty, mutta niiden murentaminen alkaisi seuraavassa vaiheessa. Se tapahtuisi ennen kaikkea jatkuvin ilmaiskuin, jotka ensi vaiheessa kohdistuisivat raskaaseen kalustoon. Olen itse suorittanut pienkoneella tähystyslentoja, joiden tarkoituksena oli selvittää, kuinka hyvin prikaati kalustoineen onnistuu maastouttamaan itsensä Suomalaisessa metsässä, ei hyvin. Tykistö on eräs suurimpia murheenaiheita. Jos se on asemissa, löytyvät tykit välittömästi koska ne vaativat vapaata tilaa edessään. Marssimuodostelmassa oleva prikaati puolestaan lienee yli 50 km pitkä letka. Sen suojaaminen ei ole helppo juttu.

Vihollinen olisi jo kuukausien ajan seurannut puolustusvoimiemme liikeitä ja materiaalisiirtoja mm. sateliittien avulla. Varastoissamme on kymmeniä miljoonnia kiloja (kymmeniä tuhansia tonneja) räjähteitä ja lisäksi muuta materiaalia, joiden hajauttaminen alkaa tilanteen kiristyessä. Osa materiaalista sijoitettaisiin pikkuteiden varsille ja metsiin. Ei vaadin paljoakaan mielikuvitusta kuvitella mitä jälkeä näiden kenttävarastojen pommittaminen saisi aikaan.

Toisessa linkissä mainittiin kodinturvajoukot (vast.). Niiden tarpeellisuudesta olen samaa mieltä, mutta järjestelmää olisi pohjustettava jo nyt syvän rauhan aikana.

Mikä olisi seuraava vaihe tässä itsenäisessä puolustuksessa?

Prikaatihan ei liiku todellisuudessa 50km pitkässä letkassa vaan voidaan liikuttaa eriteitäpitkin vaikka joukkueen/komppanian kokoisissa yksiköissä alueelle. Lisäksi prikaati yleisesti ottaen hajautuu aika isolle alueelle. Mutta oikeassa olet että vihollisella on paljon sellaista mitä meillä ei eli tiedustelu kykyä sekä resursseja vaikuttaa löytämiinsä kohteisiin. Ja kuten toisessa ketjussa olen maininnutkin niin tiedusteludatan analysointiakin voidaan tänäpäivänä jo automatisoida joka nopeuttaa ja helpottaa sen käsittelyä...

Mikäli liikekannalle pano suoritetaan ajoissa niin vihollisen on paljon vaikeampi toimia omilla erikoisjoukoillaan mutta olen vähän skeptinen että täällä oikeasti kyettäisiin sellaiseen päätöksen tekoon...

 

[Taitolaji]

Prikaatihan ei liiku todellisuudessa 50km pitkässä letkassa vaan voidaan liikuttaa eriteitäpitkin vaikka joukkueen/komppanian kokoisissa yksiköissä alueelle. Lisäksi prikaati yleisesti ottaen hajautuu aika isolle alueelle. Mutta oikeassa olet että vihollisella on paljon sellaista mitä meillä ei eli tiedustelu kykyä sekä resursseja vaikuttaa löytämiinsä kohteisiin. Ja kuten toisessa ketjussa olen maininnutkin niin tiedusteludatan analysointiakin voidaan tänäpäivänä jo automatisoida joka nopeuttaa ja helpottaa sen käsittelyä...

Mikäli liikekannalle pano suoritetaan ajoissa niin vihollisen on paljon vaikeampi toimia omilla erikoisjoukoillaan mutta olen vähän skeptinen että täällä oikeasti kyettäisiin sellaiseen päätöksen tekoon...

Vastaan heti, kun sattui olemaan kone vielä auki!

Osuit todella arkaan kohtaan, eli poliitiseen päätöksentekoon. Päätäjämme olisivat äärimmäisen haluttomia nostamaan valmiutta ainakaan näkyvästi, koska se saatettaisiin tulkita provokaatioksi. Vielä vaikeampaa on määrätä edes osittainen liikenallapano tai siirtyminen jonkinasteiseen valmiustilaan. Jos tutustuu alan lainsäädäntöön, ymmärtää myös miksi. Liitän oheen ainoastaan linkin Wikipedian sivustoon: http://fi.wikipedia.org/wiki/Liikekannallepano Mielenkiintoista miten siinäkin korostuu strateginen isku. Valmiuden kohottaminen häritsee siinä määrin myös yhteiskunnan normaaleja toimintoja, että on suuri riski, että se tehdään liian myöhään.

Muissa linkeissä olen usein törmännyt siihen, että korostetaan suomalaisen reserviläisen ylivoimaisuutta verrattuna esimerkiksi jenkkisotilaisiin, jotka urbaanin legendan mukaan koostuvat yhteiskunnan pohjasakasta. Haluaisin tähän todeta, että jos strategisten iskujen yhteydessä maahamme iskisi tuhansia erikoiskoulutetuja taistelijoita, olivat ne sitten jenkkejä, venäläisiä, Ranskan muukalaislegionasta tai Brittien erikoisjoukkoja, siis ammattisotilaista, saattaisivat panettelijat joutua ottamaan sanansa takaisin. Olisin itse hyvilläni jos edes osa tätä porukasta taistelisi omalla puolellamme!

 

[Raveni]

Vastaan heti, kun sattui olemaan kone vielä auki!

Osuit todella arkaan kohtaan, eli poliitiseen päätöksentekoon. Päätäjämme olisivat äärimmäisen haluttomia nostamaan valmiutta ainakaan näkyvästi, koska se saatettaisiin tulkita provokaatioksi. Vielä vaikeampaa on määrätä edes osittainen liikenallapano tai siirtyminen jonkinasteiseen valmiustilaan. Jos tutustuu alan lainsäädäntöön, ymmärtää myös miksi. Liitän oheen ainoastaan linkin Wikipedian sivustoon: http://fi.wikipedia.org/wiki/Liikekannallepano Mielenkiintoista miten siinäkin korostuu strateginen isku. Valmiuden kohottaminen häritsee siinä määrin myös yhteiskunnan normaaleja toimintoja, että on suuri riski, että se tehdään liian myöhään.

Muissa linkeissä olen usein törmännyt siihen, että korostetaan suomalaisen reserviläisen ylivoimaisuutta verrattuna esimerkiksi jenkkisotilaisiin, jotka urbaanin legendan mukaan koostuvat yhteiskunnan pohjasakasta. Haluaisin tähän todeta, että jos strategisten iskujen yhteydessä maahamme iskisi tuhansia erikoiskoulutetuja taistelijoita, olivat ne sitten jenkkejä, venäläisiä, Ranskan muukalaislegionasta tai Brittien erikoisjoukkoja, siis ammattisotilaista, saattaisivat panettelijat joutua ottamaan sanansa takaisin. Olisin itse hyvilläni jos edes osa tätä porukasta taistelisi omalla puolellamme!

Suomessa on mielestäni paha tapa aliarvioda muita... Tosin ei se yliarviointikaan ole hyväksi. Niin venäläisillä kuin kuin jenkeillä on oikeita sotaa käyneitä veteraaneja jotka ovat vieläkin rivissä. Suomen viimeisestä sodasta on sitä vastoin jo kauan ja aika kullannut muistot moneltakin saralta, maailma ja sota ylipäätänsä on muuttunut paljon noista ajoista. Lisäksi ei se aines suomessakaan niin erikoista ole vaikka jenkeissäkin pääsyvaatimuksia on taidettu madaltaa useammankin kertaa että riviin saadaan miehiä. Tosin upseerit ovat sielläkin sitä parhaimmistoa jotka eivät varmastikaan häviä suomalaisille vastineilleen. Siitä mitä se sotilas on siviilissä tehnyt ei merkkaa mitään jos ei sodan ajan sijoitus sitä tue. 20v vuotta panostajan hommia tehnyt voi olla kova pieneeri samoin kuin kaivinkone kuljettaja. Metsästys on suomessa yleinen harrastus vaikka onkin alkanut juttujen mukaan pahasti ukkoutumaan mutta ajattelisin että jos osaa ja uskaltaa eläintä ampua niin ehkä sen ihmisen ampuminenkin luonnaa hieman helpommin, tiedä häntä... Taitaa se sotilaan tärkein ominaisuus kuitenkin olla käskyjen noudattaminen ja tätä kautta luottamus että tehtävä tulee suoritetuksi tähän luonnollisesti vaikuttaa paljon sodan syy minkä puolesta taistelee ja minkä yksilö kokee oikeutetuksi. Lopputulemaksi sanoisin että harjaantunut ja ehkä muutaman sodan kokenut ammattisotilas on aina ikävä vastus suhteellisen kevyen koulutuksen saaneelle asevelvollisuus armeijalle jonka puutteita korjataan määrällä.

 

[Creidiki]

Oisko tää nyt sitä Strategisen hyökkäyksen harjoittelua?

Venäjä ja Valko-Venäjä aloittivat perjantaina suuren sotaharjoituksen Baltian maiden itäpuolella Kaliningradin alueella ja Itämerellä. Joukot harjoittelevat muun muassa maahanlaskuhyökkäyksiä.

Zapad 2013 (Länsi 2013) -nimiseen harjoitukseen osallistuu yli 30 000 armeijan ja sisäministeriön sotilasta, joista suurin osa on venäläisiä.

 

[Kapiainen]

Minusta alkaisi olemaan aika määritellä koko termi "strateginen isku" uudelleen.. Aikaisemmin on uskottu sen olevan jotain..useimmat keskustelijoista varmasti tietävät mitä meillä on ajateltu strategisen iskun olevan. Mutta onko se sitä, se onkin sitten toinen kysymys.. Jälleen palaamme siihen, mikä olisi se tilanne jossa Venäjän olisi tarkoitunsenmukaista käyttää sotilaallista voimaa Suomea vastaan. Väitän (taas) että tilanne olisi se, jossa pääoperaatio on meneillään Suomenlahden eteläpuolella ja Suomen eteläinen rantamaa tarvitsee suojata tuon operaation pohjoisena sivustana. Siinä ei auta pätkääkään sellainen strateginen isku jolla katkotaan sähköt ja vedet pääkaupunkiseudulta, lamautetaan ihmisten pankkikortit ja tehdään muita hyvin tarkasti kohdennettuja tihutöitä. Siinä ei auta edes se, että nakellaan Iskandereita tärkeisiin kohteisiin millintarkasti ja pudotetaan hiukan maahanlaskujoukkoja Helsingin tuntumaan.. Se, minkä hyökkääjä tuossa tilanteessa tarvitsee, on konkreettisesti eteläisen rantamaan hallinta..oli siellä sähköt ja vedet jakelussa tai ei..
Se nyt vaan on niin, että maailma on muuttunut siitä ajasta kun tuo "strategisen iskun" käsite muotoiltiin..ja siksi se ei ehkä enää toimi..
Väitän, että tämän päivän "strateginen isku" on Georgian kaltainen, rajutempoinen taisteluoperaatio hyvin rajoitetuin tavoittein. Lyhyehkön ilmaiskujen sarjan aloittama, epäsuorantulenjärjestelmien jatkama tulivalmistelu, jota seuraa nopeantoiminnan joukkojen rajutempoinen maaoperaatio rajoitetuin tavoittein. Tällainen operaatio on Venäläisille suht nopeasti ja huomaamattomasti valmisteltavissa ja toteutettavissa = siihen on kenen tahansa vaikea reagoida riittävän nopeasti. Tilanne on jo ohi ennenkuin puolustaja ehtii reagoimaan..vaikka puolustajallakin olisi kyky reagoida nopeasti jonkinlaisilla korkean valmiuden joukoilla.

Luulenpa, että tuon kaltainen "strateginen isku" olisi ollut todennäköisin operaatio jo aikaisemminkin - jostain syystä meillä vain rakenneltiin jonkun mielestä ilmeisesti ja jostain syystä meille sopiva uhkakuva "strateginen isku".
Ei silti, toteutuessaan hyökkääjän kannalta täydellisesti: Sähkönjakelu poikki, vedenjakelu poikki, tiedotusvälineet hallintaan, tärkeimpien avainkohteiden yllättävä haltuunotto erikoisjoukoilla ja avainhenkilöiden surmaaminen tai vangitseminen ajaisi minkä tahansa nykyaikaisen länsimaan sekasortoon samantien - toisaalta on sitten niinkin että kukaan ei koskaan missään ole sellaista iskua minkäänlaisella menestyksellä toteuttanut missään - ja jos tarkkoja ollaan niin ei ole tiedossa, että kukaan olisi koskaan missään sellaista edes harjoitellut. Siitä voinee päätellä jotakin siitä, kuinka todennäköinen sellainen operaatio olisi.. Nimittäin se jos mikä vaatisi tunnollista, perusteellista ja pitkäaikaista harjoittelua..kukaan ei kuitenkaan ole sellaista treeniä tehnyt..

Sensijaan tuota toista mallia "strategisesta iskusta" on tehty useammankin armeijan toimesta - Venäläiset mm. ovat sellaista jo vuosia harjoitelleet ja ovatpa he sellaisen onnistuneesti siis lähiaikoina toteuttaneetkin..

 

[baikal]

Joo, tuossa Kapiaisen kuvaamassa "operaatio Baltiassa"-casessa olisi ymmärtääkseni varmaa, että nimenomaan eteläinen rantamaa muuttuisi sotanäyttämöksi rajatuin tavoittein. Onko rajatuin tavoittein sitten toiveajattelua, mene tiedä sitäkään?

Olisiko tuo meikäläinen SIETO tai ainakin käsitys siitä jäänyt vähän vuoteen 1968, viitaten Tsekkoslovakian miehittämiseen? Toinen olisi tuo 1979 Kabul? Aika loogista olisi ajatella, että nuo tapahtumat muokkasivat käsityksiä ja ajatuksia.

Tehtiinkö SIETO:sta sitten poliittisesti ja taloudellisesti "sopiva" malli, se sopi näppärästi rahoituskehykseen, kuulosti puheissa mukavammalta ja sopivammalta? Kieltämättä loogista tuokin. Myönnän, että en ole aiemmin tarpeeksi miettinyt tuota puolta asiassa. Jos näin kävi, niin tällöin poliitikot ovat pikkasen kusettaneet meitä....tai vain tarjoilleet meille kansalaisille sitä, mitä me halusimmekin kuulla: pikku määrärahat riittävät mainiosti vastaamaan uhkaa????? Mikäs mukavampaa, halpaa on.

Jos kuviot ovat suunnilleen noin, niin siinä mielessä ja silloin ei kannata kovin paljon hangata tällä asialla näppäimiä. Jos Kapiaisen käsitys on oikea, silloin SIETO meidän ymmärtämänä vaiheena on oikeasti väärä ja huomiomme on kiinnittynyt asioihin, jotka eivät olekaan oikeasti NIITÄ juttuja. Tätä sopii pohtia.

Ja jos tuo käsitys edelleen on oikea, se tarkoittaa armotta ja ilman muuta sitä, että varusteluun ja harjoitteluun on alettava löytyä rahaa enemmän kuin tähän asti.

 

[Susitaival]

Joo, tuossa Kapiaisen kuvaamassa "operaatio Baltiassa"-casessa olisi ymmärtääkseni varmaa, että nimenomaan eteläinen rantamaa muuttuisi sotanäyttämöksi rajatuin tavoittein. Onko rajatuin tavoittein sitten toiveajattelua, mene tiedä sitäkään?

Kyllähän ne tavoitteet tietyllä tapaa rajattuja ovat ... koko Venäjän seinäkartasta katsottuna ainakin.

Komppaan kapiaista siinä, että Baltian operaation pohjoinen sivusta käsittää suppeastikin ajateltuna suunnilleen Kymenlaakso - Uusimaa -Varsinais-Suomi -alueen, ja suurvalta voi oikeasti pitää tuollaisen itärajalta Porkkalaan ja Hankoon ulottuvan viipaleen haltuunottoa isomman sotatoimen osana "rajoitettuna tavoitteena". Meille se ei ikävä kyllä sitä ole, koska siellä sattuu sijaitsemaan maan pääkaupunki ja melkoinen määrä talouselämän keskuksia. Onkin siis luultavaa että Venäjä tuollaisessa skenaariossa koittaisi saada Suomen ensin painostamalla antamaan alueensa käyttöönsä tai ainakin sitoutumaan olemaan kusi sukassa hiljaa ja erossa siitä mitä lahden eteläpuolella tapahtuu. Jos se ei onnistu, niin sitten todennäköisesti nähtäisiin maa, meri- ja ilmakomponentteja sisältävä hyökkäys jonka tavoitteet Etelä-Suomessa eivät juurikaan poikkeaisi maan valloittamiseen tähtäävästä sotatoimesta. Yhdysvaltojen ja Britannian sodankäynnissä korostuu se, että heillä on aina meri ensin ylitettävänä ja sitä myöden vahvat merivoimat ja ilmavoimat, maavoimien ollessa se viimeinen mitä käytetään jos muu ei riitä, Venäjä taas on 'maavoimat ensin'-armeija ja jos sellainen hyökkää maaraja-naapureihinsa niin se ei näytä eikä tunnu länsimaiden viimeaikaiselta tavalta sotia.