Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Niin, jos sanoisi niin voisi olla. Ehkä. Mutta sehän tässä on kun ei sano. Toiseksi, nää johtohahmot ovat kai kaikki betonoineet kantansa kansanäänestykseen.
 
http://yle.fi/uutiset/3-9460636

"Ylen aamu-tv:ssä vieraillut Tarkka arveli, että vaikka hallitus kykenisikin neuvottelemaan sopimuksen Natoon liittymisestä, se todennäköisesti kaatuisi kansanäänestyksessä.
– Sen jälkeen Suomi olisi turvallisuuspoliittisesti banaanitasavalta, jota kukaan ei ottaisi tosissaan, Tarkka pohti.

Nato-jäsenyyttä aiemmin kannattanut Tarkka kertoi itse kääntäneensä takkinsa Naton suhteen.
Mikään vastuullinen hallitus ei voi ottaa sitä riskiä, että rupeaisi nyt ajamaan Nato-jäsenyyttä, joka jouduttaisi toteuttamaan kansanäänestyksen kautta. Se on arvaamaton ja laskematon riski, hän sanoi.
"

Nyt on järkevää asemoitua niin, että NATO on sössitty pois vaihtoehdoista ja Suomi ei lähitulevaisuudessa jäsenyyttä hae. Se tarkoittaa sitä, että oma puolustus pitää olla ja pysyä uskottavana muiden mielestä.
Ei, kyllä Tarkka tuossa nimenomaan tarkoittaa vain, että tuota tietä Natoon kansanäänestyksen kautta ei voida käyttää.
Mielestäni tuossa ajatellaan, että tilanteen muuttuessa voitaisiin harkita kansanäänestyksen ohittamista ja jäsenyyttä sitä kautta, mutta että muuten jäsenhakemusta ei jätetä, koska se edellyttäisi käytännössä kansanäänestystä, ja asian kaatuminen kansanäänestyksessä tarkoittaisi, että kynnys hakea jäsenyyttä tilanteen muuttuessa olisi todella korkea, kun kansa olisi aiemmin ilmaissut vastustuksensa.
 
Järjetöntä pitää kansanäänestystä Natoon liittymisestä Kansalle, jota on kyllästetty ja aivopesty 50-luvulta lähtien neuvosto/venäjän propagandalla. Suomessa suurin osa ihmisistä ei tajua hölyn pölyä tämän päivän todellisesta tilanteesta. Sitten se osa vasemmistosta, joka on manipuloinut lapsensakin siihen, joiden sokea näkemys on, että Nato ja USA on se suuri saatana.
 
Ei, kyllä Tarkka tuossa nimenomaan tarkoittaa vain, että tuota tietä Natoon kansanäänestyksen kautta ei voida käyttää.
Mielestäni tuossa ajatellaan, että tilanteen muuttuessa voitaisiin harkita kansanäänestyksen ohittamista ja jäsenyyttä sitä kautta, mutta että muuten jäsenhakemusta ei jätetä, koska se edellyttäisi käytännössä kansanäänestystä, ja asian kaatuminen kansanäänestyksessä tarkoittaisi, että kynnys hakea jäsenyyttä tilanteen muuttuessa olisi todella korkea, kun kansa olisi aiemmin ilmaissut vastustuksensa.

Sitä se tarkoittaa. Voiko tuossa käyttää sanaa "vain", koska lähes kaikki aiheen kannalta keskeiset vallankäyttäjät ovat sitoutuneet kansanäänestykseen. Se on tässä ihan avainkysymys.
 
Sitä se tarkoittaa. Voiko tuossa käyttää sanaa "vain", koska lähes kaikki aiheen kannalta keskeiset vallankäyttäjät ovat sitoutuneet kansanäänestykseen. Se on tässä ihan avainkysymys.

Poliitikon "sitoutuminen" on aivan sama kuin poliitikon "vastuu". Kannattaa pitää mielessä.
 
Sitä se tarkoittaa. Voiko tuossa käyttää sanaa "vain", koska lähes kaikki aiheen kannalta keskeiset vallankäyttäjät ovat sitoutuneet kansanäänestykseen. Se on tässä ihan avainkysymys.
Kansanäänestykseen on yksiselitteisesti sitouduttu vain, mikäli geopoliittinen tilanne ei muutu. Venäjän uusi aggression aalto Ukrainassa/Valko-Venäjällä tai Ruotsin Nato-jäsenyys muuttaisi sitä oleellisesti, etenkin Ruotsin jäsenyyshakemus.
 
Ruotsin tilanteen aika näyttää, mutta geopolittiinen tilanne Ukrainan osalta muuttui jo. Silti johtavat hahmot jäsenyyden kannalta ovat ihan yhtä sitoutuneita kansanäänestykseen. Turha tässä mua on "käännyttää" olenhan ilman muuta naton kannalla ja mielestäni äänestystä ei pitäisi järjestää ollenkaan.

Esim. Turkki saattaisi olla sitä mieltä, Venäjän vaikuttamana, että Suomi ei pääse. Liittyminen voidaan tehdä vain silloin jos etukäteen voi pitää varmana myönteistä lopputulosta. On valtava riski hakea ja saada hylätty hakemus. Silloinkin joudutaan turvallisuuspoliittiseen limboon.
 
Mitäs mieltä tästä? Onko Saksasta uudeksi USA:ksi, nyt kun varttihullun möläyttelijän presidentiksi valkannut USA ja EU:n voittokulun hylännyt Britannia ovat kovin karvaasti tuottaneet pettymyksen Kaija Ahtelalle unelmineen?

Minä olen tästä asiasta aika hiton skeptinen. Saksa on sotilaallisesti, tai oikeammin sotilaallisena JOHTAJAVALTIONA täysin kuohittu historiallisen painolastinsa takia. Siellä yksi neljästä olisi valmis taistelemaan aseellisesti maansa puolesta. Saksa kyllä pitää kiinni sopimuksista ja siellä on sisäisen turvallisuuden osalta tiukka "ordnung" jos joku liikaa ryttyilee (erotuksena esim. Ruotsiin, jossa seurataan asioita voimattomana vierestä), mutta sotilaallisen intervention johtajavaltioksi siitä ei tämän sukupolven, tuskin seuraavankaan aikana ole.

Trump sinne tai tänne, mutta USA on ja nähdäkseni tulee myös olemaan se NATOn pihvi ja liima. Saksa on kyllä tarvittaessa hyvä ja suuret resurssit omistava luutnantti eversti USA:lle, mutta sillä ei ole tarvittavaa "munaa" ottaa johtoroolia etenkään Venäjää vastaan. Tämä on nähty kiusallisen konkreettisesti monta kertaa lähivuosina.

Muidenkaan eurooppalaisten vaihtoehtojen perään on turha haikailla. Ranskalla on resursseja ja munaa, mutta se on toivottoman omaehtoinen ja jopa itsekäs toiminnassaan. Ja putinisti puskemassa ehkä valtaan. Puolalla on munaa ja jossakin määrin resursseja, mutta en usko että sillä on yksinään uskottavuutta ja painoarvoa ottamaan johtoroolia - ristiriidat Venäjän kanssa ehkä myös liian suoria, mikä vaikeuttaisi NATOn poliittista puolta. Puola jäänee siis ärhäkän verikoiran rooliin, väitän että Venäjä pelkää Puolan potentiaalia vaikka Sputnikeissa ym. kyllä väheksytään maata.

Sorry vaan Ahtela - unelmasi johtomaa Saksan turvatakuista ei tule tapahtumaan.

Edit: Yksi läheltä löytyvä instituutio on tehnyt hyviä liikkeitä viime aikoina. Suomen Puolustusvoimat.

2i0qgwk.jpg
 
Saksalla ei ole kykyä puolustaa edes itseään. Alasajettu armeija, ei ydinasetta. Eurooppa olisi Ranskan ja Brittien varassa, jos jenkit lähtisivät takavasemmalle.

Onneksi eivät ole lähdössä. Presidenttejä tulee ja menee.

Trumpin kabinetti on muuten monin verroin vakuuttavampi kuin mitä Obaman oli, vaikka mies itse näyttisi fiilispohjalta päätöksiä tekevän. Jos malttaa kuunnella, kokemusta ja näkemystä hänen ministereillään kyllä riittää. Bannonit yms toki suuri kysymysmerkki.
 
Mitäs mieltä tästä? Onko Saksasta uudeksi USA:ksi, nyt kun varttihullun möläyttelijän presidentiksi valkannut USA ja EU:n voittokulun hylännyt Britannia ovat kovin karvaasti tuottaneet pettymyksen Kaija Ahtelalle unelmineen?

Minä olen tästä asiasta aika hiton skeptinen. Saksa on sotilaallisesti, tai oikeammin sotilaallisena JOHTAJAVALTIONA täysin kuohittu historiallisen painolastinsa takia. Siellä yksi neljästä olisi valmis taistelemaan aseellisesti maansa puolesta. Saksa kyllä pitää kiinni sopimuksista ja siellä on sisäisen turvallisuuden osalta tiukka "ordnung" jos joku liikaa ryttyilee (erotuksena esim. Ruotsiin, jossa seurataan asioita voimattomana vierestä), mutta sotilaallisen intervention johtajavaltioksi siitä ei tämän sukupolven, tuskin seuraavankaan aikana ole.

Trump sinne tai tänne, mutta USA on ja nähdäkseni tulee myös olemaan se NATOn pihvi ja liima. Saksa on kyllä tarvittaessa hyvä ja suuret resurssit omistava luutnantti eversti USA:lle, mutta sillä ei ole tarvittavaa "munaa" ottaa johtoroolia etenkään Venäjää vastaan. Tämä on nähty kiusallisen konkreettisesti monta kertaa lähivuosina.

Muidenkaan eurooppalaisten vaihtoehtojen perään on turha haikailla. Ranskalla on resursseja ja munaa, mutta se on toivottoman omaehtoinen ja jopa itsekäs toiminnassaan. Ja putinisti puskemassa ehkä valtaan. Puolalla on munaa ja jossakin määrin resursseja, mutta en usko että sillä on yksinään uskottavuutta ja painoarvoa ottamaan johtoroolia - ristiriidat Venäjän kanssa ehkä myös liian suoria, mikä vaikeuttaisi NATOn poliittista puolta. Puola jäänee siis ärhäkän verikoiran rooliin, väitän että Venäjä pelkää Puolan potentiaalia vaikka Sputnikeissa ym. kyllä väheksytään maata.

Sorry vaan Ahtela - unelmasi johtomaa Saksan turvatakuista ei tule tapahtumaan.

Edit: Yksi läheltä löytyvä instituutio on tehnyt hyviä liikkeitä viime aikoina. Suomen Puolustusvoimat.

2i0qgwk.jpg

Hyvin tiivistetty. Saksa kykenee toimimaan NATO:n puitteissa, osoituksena esim. viime aikoina nähty sitoutuminen Baltian puolustukseen ja joukkojen sijoittelu sinne. Mutta en minäkään usko mihinkään saksalaisten osoittamaan turvallisuuspoliittiseen johtajuuteen. Maa ei kykene vielä pariin sukupolveen pääsemään yli natsimenneisyydestä. Ja Ranskan varaan on turha laskea mitään. Marine Le Pen nuoleskelee Putleria ja on jopa uhannut irrottaa Ranskan NATO:n jäsenyydestä, mikäli sattuu voittamaan presidentinvaalit.
 
Ruotsin tilanteen aika näyttää, mutta geopolittiinen tilanne Ukrainan osalta muuttui jo. Silti johtavat hahmot jäsenyyden kannalta ovat ihan yhtä sitoutuneita kansanäänestykseen. Turha tässä mua on "käännyttää" olenhan ilman muuta naton kannalla ja mielestäni äänestystä ei pitäisi järjestää ollenkaan.

Esim. Turkki saattaisi olla sitä mieltä, Venäjän vaikuttamana, että Suomi ei pääse. Liittyminen voidaan tehdä vain silloin jos etukäteen voi pitää varmana myönteistä lopputulosta. On valtava riski hakea ja saada hylätty hakemus. Silloinkin joudutaan turvallisuuspoliittiseen limboon.

Juuri näin.

Menetimme historiallisen tilaisuuden vahvistaa Suomen puolustus-/turvallisuuspolitiikan uskottavuutta sosialistipresidenttien ja ulkoministerien aikana. Baltian maat tiesivät ja ymmärsivät käyttää tilaisuutensa ainoalla oikealla tavalla.

Seuraava mahdollisuus tulee siinä tilanteessa kun Putinin diktatuuri romahtaa Venäjällä. Silloin tulevat monet nykyisistä Venäjän aluetasavalloista irtaantumaan ja itsenäistymään. Ehkä myös Suomelle aukeaa mahdollisuus päästä NATO:n jäsenyyteen. Toivotaan ettei Suomen poliitikot tällä kertaa kehitä samanlaista riippuvuutta nykyvenäjään, jonka sosialistit (halonen, tuomioja, lipponen, koivisto jne. tekivät aikoinaan Neuvostoliittoa kohtaan.

Mutta saattaa olla että suomalaisten oma typeryys estää jäsenyyshakemukset. Ehkä siinä tapauksessa työnnetään taas pää pensaaseen ja kuvitellaan ettei Suomea uhkaa mikään vaara idästä päin. Ikään kuin ei edes haluttaisi nähdä historian kertomaa yksinkertaista totuutta. Tai kuvitellaan oman ideologian antavan suojaa ikuista vihollista vastaan.

Sinänsä on hämmästyttävää etteivät Suomen poliitikot edelleenkään tunne Venäjää. Venäläisten kansanluonnetta, kansallista ideologiaa, Venäjän historiaa jne.

Suomella/suomalaisilla olisi erinomainen paikka ja maine, jopa sukulaisuus isovenäläisyyteen jonka perusteella voisimme luoda ainutlaatuisen hyvät kauppasuhteet Venäjän kanssa. Ainoa asia mikä tämän estää on suomalaisten ikävä "tsuhnamaisuus", turha nöyryys, kansallinen typeryys. Se estää rehellisten ja aitojen suhteiden muodostamisen venäläisten kanssa.

Suomalaisten tulisi järjestää maanpuolustuksensa, kansallinen turvallisuutensa niin kivikovalla tavalla ettei Venäjällä kukaan edes teoriassa kuvittelisi sotatoimia/painostusta Suomea kohtaan. Jos olisimme sotilaallisesi samanlaisia kuin esim. Israel, voisimme aidosti ja tasavertaisesti ylläpitää ystävyyttä venäläisten kanssa. Venäläisetkin olisivat ylpeitä ystävyydestään vahvan naapurin kanssa. Vain tämän kaltaisella perustalla on mahdollista luoda aidosti ja molemmin puolin ystävälliset suhteet Venäjään. Ikävä kyllä suomalaiset/johtajamme eivät yksinkertaisesti ymmärrä tätä kokonaisuutta.

Vain Suomen kansallinen tyhmyys on esteenä hyvälle ystävyydelle Venäjän kanssa. Eivät he turhaan kutsu suomalaisia "tsuhniksi". He tuntevat suomalaiset. Ovat tunteneet jo tuhat vuotta. Koko pohjoinen Venäjä on ollut suomensukuisten kansojen kotimaata.
 
Järjetöntä pitää kansanäänestystä Natoon liittymisestä Kansalle, jota on kyllästetty ja aivopesty 50-luvulta lähtien neuvosto/venäjän propagandalla. Suomessa suurin osa ihmisistä ei tajua hölyn pölyä tämän päivän todellisesta tilanteesta. Sitten se osa vasemmistosta, joka on manipuloinut lapsensakin siihen, joiden sokea näkemys on, että Nato ja USA on se suuri saatana.

Niin. Kansahan voisi vaikka äänestää väärin. Sen vuoksi mitään suuria päätöksiä ei ole järkevää vesittää kansanäänestyksen dogmilla ja sen ehdotonta vaatimista käyttävätkin yleensä lähinnä asian vastustajat lyömäaseenaan.

Myös jokaiselle täysi-ikäiselle kansalaiselle automaattisesti kuuluvan äänioikeuden tosiasiallista mielekkyyttä sietää pohtia, kuten myös mahdollisia muodollisia pätevyysvaatimuksia kansanedustajan ja ministerin virkoihin.
 
Minä olen tästä asiasta aika hiton skeptinen. Saksa on sotilaallisesti, tai oikeammin sotilaallisena JOHTAJAVALTIONA täysin kuohittu historiallisen painolastinsa takia. Siellä yksi neljästä olisi valmis taistelemaan aseellisesti maansa puolesta. Saksa kyllä pitää kiinni sopimuksista ja siellä on sisäisen turvallisuuden osalta tiukka "ordnung" jos joku liikaa ryttyilee (erotuksena esim. Ruotsiin, jossa seurataan asioita voimattomana vierestä), mutta sotilaallisen intervention johtajavaltioksi siitä ei tämän sukupolven, tuskin seuraavankaan aikana ole.

Saksalaiset ovat vanha sotilaskansa joka tulee varmasti nousemaan myös sotilaallisesti yhtä vahvaksi kuin aina ennenkin. Se on saksalaisilla geeneissä.

Itse asiassa, Saksa on jo noussut erittäin pitkälle kehityksessään. Saksa on jo johtava talousmahti Euroopassa. Juuri tällä hetkellä ollaan taitekohdassa josta Saksa tulee aloittamaan myös yhteiskunnallisen kehityksen sotilaallisesti vahvaksi valtioksi.

Presidentti Trump on tässä mielessä eräänlainen vedenjakaja. Hän vaatii Euroopalta aikaisempaa suurempaa panostusta oman alueellisen turvallisuutensa varmistamiseksi. Tällaista ei ole vielä sotien jälkeen tapahtunut. Saksa on tarkoituksella, ympärysvaltojen toimesta, jätetty sotilaallisen varustautumisen ulkopuolelle. Tähän asti Euroopan puolustus on toteutettu ilman saksalaisten varustautumista. Johtuen tietenkin Hitlerin ja Natsien aiheuttamasta "painolastista".

Toki saksalaiset ovat olleet tyytyväisiä tähän tilanteeseen. Se on ollut eräs tekijä jonka ansiosta Saksa on saanut kehittää talouttaan ilman sotilaallisen varustelun aiheuttamia kustannuksia. Myös Saksojen yhdistyminen on ollut omalla tavallaan suururakka joka on vienyt saksalaisten voimavaroja. mutta nyt yhdistynyt Saksa alkaa olla jo järjestyksessä. Ulkoiset poliittiset esteen varustautumisella alkaa olla ohitse. Kiitos Donald Trump'in. Esteenä on vielä oman sisäpoliittisen hallinnon sopeutuminen uuteen kansainväliseen tilanteeseen. Se edellyttää varmasti myös uutta sukupolvea Saksan hallintoon. Kysymys voi olla myös sopivalla tavalla uuden poliittisen johtajahahmon esiinnoususta. Koska löytyy uusi nuorempi johtaja Merkelin tilalle. Johtajan joka kykenee yhdistämään saksalaiset sekä nostamaan Saksan ulkopoliittisesti sille paikalle joka sille Euroopan ylivoimaisesti suurimpana talousmahtina kuuluu.

Saksalla on tietotaitoa ja erinomaiset taloudelliset edellytykset varustautua sotilaallisesti. Kysymys on vain ajasta. Koska Saksa on valmis ottamaan vastuun Euroopan turvallisuudesta. Siihen voi mennä vielä 10-20 vuotta. Ehkä pidempäänkin. Todennäköisesti Saksa kuitenkin nousee maailman sotilaalliseen kärkikastiin vielä tämän vuosisadan aikana.

He joilla on onni syntyä Suomen 100-juhlavuoden aikana tai sen jälkeen on erinomaiset mahdollisuuden päästä kuulemaan saksalaisten sotilassaappaiden rytmikästä marssia Keski-Euroopassa. Ehkä suomalaisten kumppaneina..Onhan siitä historiallisia perinteitä.
 
Niin. Kansahan voisi vaikka äänestää väärin. Sen vuoksi mitään suuria päätöksiä ei ole järkevää vesittää kansanäänestyksen dogmilla ja sen ehdotonta vaatimista käyttävätkin yleensä lähinnä asian vastustajat lyömäaseenaan.

Myös jokaiselle täysi-ikäiselle kansalaiselle automaattisesti kuuluvan äänioikeuden tosiasiallista mielekkyyttä sietää pohtia, kuten myös mahdollisia muodollisia pätevyysvaatimuksia kansanedustajan ja ministerin virkoihin.

Ei hassumpi torjunta ja vastaisku.

Se mikä itsestäni on ongelmallista aiheessa "NATO ja kansanvalta", on se että koko aihe on hyvin vahvasti salamyhkäisyyden ja kaikenlaisten arvausten ja oletusten varassa. Tämä korostuu kun puhutaan ensiksikin aika heterogeenisestä sotilasliitosta johon pitää olla uusille jäsenille olemassaolevien konsensus. Meidän osaltamme asia korostuu Venäjän rajamaana ja historiallisena vastuksena - ja etenkin 1800-luvulla myös aitona liittolaisena ja yhteistyökumppanina, eipä juuri muulloin (YYA ei ollut liittolaisuutta vaan ulkopoliittinen miehityksen kevytversio).

Muutama vuosi sitten, etenkin ennen Ukrainaa, olin aidosti huolissani että Puolustusvoimien korvaaminen NATOlla on vahvasti jalansijaa saava suuntaus liiton kannattajien keskuudessa. "Ohi On" ja vastaavat kuhisevat ko. sakkia avoimien isänmaanpetturien lisäksi. Trumpin valinta osoittanee, ettei huoli NATOn ikuisesta muuttumattonasta luonteesta ole täysin perusteeton. Trump ei sitä paitsi faktisesti ole sekavissa puheissaan vaatinut kuin suojeltavien kohtuullista panostusta kokonaisuuteen, ja monessa paikassa ollaan paniikissa. Ei liene mahdotonta että USAssa joskus pääsee todella NATO-vastainen ehdokas valtaan. Silloin pelkän USAn varaan ripustautuminen voi olla elämän ja kuoleman ratkaiseva valinta.

Ukrainan tapahtumat ovat onneksi meillä murskanneet tämän PV-vastaisen suuntauksen kuin torakan, kun "maanpuolustuksen ulkomuseo" onkin yhtäkkiä kansallisaarre jota arvostetaan ulkomaita myöten. Vielä se sieltä esille ryömii mutta ihailtavan oikealla tavalla suomalaiset ovat tehneet johtopäätöksensä ainakin tästä asiasta. NATO-myönteiset, mutta omaa roolia väheksyvät tahot ovat osoittautuneet olevan pieni joukko itsestään liikoja luulevia viisastelevia vinkujia joiden realiteettien taju on hämärtynyt. Yleisempää on sekä NATO-jäsenyyden että SUUREMPIEN omien panostusten kannatus. Se on riittänyt tekemään itsestäni selkeän NATO-jäsenyyden kannattajan, jos se suinkin olisi mahdollista.
 
Saksa on jo johtava talousmahti Euroopassa. Saksalla on tietotaitoa ja erinomaiset taloudelliset edellytykset varustautua sotilaallisesti. Koska Saksa on valmis ottamaan vastuun Euroopan turvallisuudesta? Todennäköisesti Saksa kuitenkin nousee maailman sotilaalliseen kärkikastiin vielä tämän vuosisadan aikana.
Miten saitkin asian kuulostamaan samalta kuin se vanha hokema: " se mitä Saksa koetti pari kertaa aseilla, se tekee sen tällä kertaa rahalla - nimittäin Euroopan valloittamisen..." ;)

Puhuttiin tuossa aiemmin Natoon liittyvästä kansanäänestyksestä. Mun mielestäni ainoa paikka missä noita kansan ääniä voi ottaa vastaan ja mittailla on YLE Puheen ohjelmat samaan tyyliin kuin tämä pohdinta:

" Onko Suomen puolustus uskottava? Hallitus haluaa vahvistaa oman maan puolustusta, kansainvälistä sotilasyhteistyötä sekä varautua miljardien asehankintoihin. "
Tunnin juttelut 16.2.2017 - http://areena.yle.fi/1-3970117
 
Ei hassumpi torjunta ja vastaisku.

Se mikä itsestäni on ongelmallista aiheessa "NATO ja kansanvalta", on se että koko aihe on hyvin vahvasti salamyhkäisyyden ja kaikenlaisten arvausten ja oletusten varassa. Tämä korostuu kun puhutaan ensiksikin aika heterogeenisestä sotilasliitosta johon pitää olla uusille jäsenille olemassaolevien konsensus. Meidän osaltamme asia korostuu Venäjän rajamaana ja historiallisena vastuksena - ja etenkin 1800-luvulla myös aitona liittolaisena ja yhteistyökumppanina, eipä juuri muulloin (YYA ei ollut liittolaisuutta vaan ulkopoliittinen miehityksen kevytversio).

Muutama vuosi sitten, etenkin ennen Ukrainaa, olin aidosti huolissani että Puolustusvoimien korvaaminen NATOlla on vahvasti jalansijaa saava suuntaus liiton kannattajien keskuudessa. "Ohi On" ja vastaavat kuhisevat ko. sakkia avoimien isänmaanpetturien lisäksi. Trumpin valinta osoittanee, ettei huoli NATOn ikuisesta muuttumattonasta luonteesta ole täysin perusteeton. Trump ei sitä paitsi faktisesti ole sekavissa puheissaan vaatinut kuin suojeltavien kohtuullista panostusta kokonaisuuteen, ja monessa paikassa ollaan paniikissa. Ei liene mahdotonta että USAssa joskus pääsee todella NATO-vastainen ehdokas valtaan. Silloin pelkän USAn varaan ripustautuminen voi olla elämän ja kuoleman ratkaiseva valinta.

Ukrainan tapahtumat ovat onneksi meillä murskanneet tämän PV-vastaisen suuntauksen kuin torakan, kun "maanpuolustuksen ulkomuseo" onkin yhtäkkiä kansallisaarre jota arvostetaan ulkomaita myöten. Vielä se sieltä esille ryömii mutta ihailtavan oikealla tavalla suomalaiset ovat tehneet johtopäätöksensä ainakin tästä asiasta. NATO-myönteiset, mutta omaa roolia väheksyvät tahot ovat osoittautuneet olevan pieni joukko itsestään liikoja luulevia viisastelevia vinkujia joiden realiteettien taju on hämärtynyt. Yleisempää on sekä NATO-jäsenyyden että SUUREMPIEN omien panostusten kannatus. Se on riittänyt tekemään itsestäni selkeän NATO-jäsenyyden kannattajan, jos se suinkin olisi mahdollista.


Aivan lyhyesti sanottuna, olen myös Naton kannalla. Mutta keskusteluani heimoveljieni kanssa, olen huolestunut siitä suuresta määrästä Nato-vastaisia kantoja. Syvemmin heidän kanssa jutellessa ja kysyessä perusteluja asialle, olen huomannut, etteivät ymmärrä asiasta hevon persausta. Toistavat yleensä vaan niitä vanhoja typeriä mantroja, kuten: ei aleta sotimaan USA:n öljysotia sun muuta, jotka tulevat kotikasvatuksena ja vuosikymmenten neuvostopropagasta.
Eli, miksi äänestyttää noin tärkeästä asiasta, NL/venäjä-propagandan saastuttamilla ihmisillä?
 
Aivan lyhyesti sanottuna, olen myös Naton kannalla. Mutta keskusteluani heimoveljieni kanssa, olen huolestunut siitä suuresta määrästä Nato-vastaisia kantoja. Syvemmin heidän kanssa jutellessa ja kysyessä perusteluja asialle, olen huomannut, etteivät ymmärrä asiasta hevon persausta. Toistavat yleensä vaan niitä vanhoja typeriä mantroja, kuten: ei aleta sotimaan USA:n öljysotia sun muuta, jotka tulevat kotikasvatuksena ja vuosikymmenten neuvostopropagasta.
Eli, miksi äänestyttää noin tärkeästä asiasta, NL/venäjä-propagandan saastuttamilla ihmisillä?
Henk.koht. mielipiteeni on että propaganda on purrut ja puree!
Jos tarkastellaan mitkä ovat olleet propagandan päälinjat niin huomaa kyllä että tehoa on ollut. Epäluottamus mediaan on yksi linja. "Valtamedia" oli pari vuotta sitten harvinainen termi, sitten siitä tuli synonyymi epäluotettavalle medialle. Toki esim. YLE:n omat puuhastelut ovat hyvin tätä mielikuvaa tukeneet.
Toinen päälinja on epäluottamus EU:niin. Hyvin on sekin purrut ja siinäkin EU:n omatkin toimet ovat auttaneet asiaa.
Ei Nato kuitenkaan auta on eräs linja. Trump on auttanut tätä linjaa merkittävästi. Tai oikeammin se miten hänen sanomisiaan on tulkittu ja tuotu äänekkäästikin esiin.
Propaganda puree, sen huomaan omallakin kohdallani. Uskon aika hyvin tunnistavani propagandan. Silti huomaan sillointällöin ajattelevani propagandan toivomalla tavalla joistakin asioista.
Mielestäni kansanäänestykset Nato-jäsenyydestä ja myös muista, isoista asioista joissa jompikumpi tulos ajaa Venäjän toiveita, on poissuljettu vaihtoehto.
Tämä on huomattu myös useammassakin Euroopan valtiossa. Avointa huolta siitä että Venäjä vaikuttaa vaaleihin on tuotu esiin. Mielestäni huoli on perusteltu.
 
Tämän Naton suhteen on muutamia lähes ylipääsemättömiä asioita saada info perille:

Suomen nykyinen taloudellinen panostus asevoimiin riittää Natoon ja jopa ylittää normit.
Suomen ei tarvitse ottaa maaperälleen muiden maiden asevoimaa. Jos tosin täällä vierailee sitä nytkin.
Suomi voi jatkaa nykyisenlaista asepalveluskonseptia sitä muuttamatta.
Suomi itse harkitsee ja avustaa Nato-operaatioissa niissä missä haluaa - ihan niin kuin nytkin.
Suomen standardit ovat jo Natosopivia. Muutosta tulisi enää johtojärjestelmiin ja suomalaisten osuuteen esikunnissa.
Suomi toisi Natoon enemmän turvallisuutta kuin tuottaisi siihen vajetta. Nyt Suomi pelkästään tuo turvallisuutta.

Natojäseninä saisimme 5. Artiklan suojan ja monia keskitettyjä toimintoja joita jaetaan jäsenien kesken. Juuri mikään muu ei muuttuisi. Kasarmien ovissa lukee jo nyt englantia; deltat & bravot sekä rapid forcet.
 
Henk.koht. mielipiteeni on että propaganda on purrut ja puree!
Jos tarkastellaan mitkä ovat olleet propagandan päälinjat niin huomaa kyllä että tehoa on ollut. Epäluottamus mediaan on yksi linja. "Valtamedia" oli pari vuotta sitten harvinainen termi, sitten siitä tuli synonyymi epäluotettavalle medialle. Toki esim. YLE:n omat puuhastelut ovat hyvin tätä mielikuvaa tukeneet.
Toinen päälinja on epäluottamus EU:niin. Hyvin on sekin purrut ja siinäkin EU:n omatkin toimet ovat auttaneet asiaa.
Ei Nato kuitenkaan auta on eräs linja. Trump on auttanut tätä linjaa merkittävästi. Tai oikeammin se miten hänen sanomisiaan on tulkittu ja tuotu äänekkäästikin esiin.
Propaganda puree, sen huomaan omallakin kohdallani. Uskon aika hyvin tunnistavani propagandan. Silti huomaan sillointällöin ajattelevani propagandan toivomalla tavalla joistakin asioista.
Mielestäni kansanäänestykset Nato-jäsenyydestä ja myös muista, isoista asioista joissa jompikumpi tulos ajaa Venäjän toiveita, on poissuljettu vaihtoehto.
Tämä on huomattu myös useammassakin Euroopan valtiossa. Avointa huolta siitä että Venäjä vaikuttaa vaaleihin on tuotu esiin. Mielestäni huoli on perusteltu.

Unohdit mainita sen propagandan, jonka mukaan kaikki kriittisesti eliitin valtavirtaistamiin asioihin ja hankkeisiin suhtautuvat pyritään leimaamaan automaattisesti "putinisteiksi" tai vähintään "propagandan uhreiksi" ja Venäjää hyödyttäviksi hölmöiksi. Sillä yritetään sitten selitellä, miksi mikäkin asia tai hanke kohtaa kansalaisten taholta vastarintaa tai vähintään syvää epäluuloisuutta.

Tämä valittu linja tulee vielä ajamaan päin seinää ja kompastumaan omaan kömpelyyteensä niin Suomessa kuin muuallakin. Sitten internetin syövereistä framille ilmestyy vihreä meemisammakko kysymään, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä.
 
NATO-jäsenyydessä on se ongelma, että periaatteessa se kuitenkin on iso ja merkityksellinen asia. Käytännössä en ole nykytilanteeseen verrattuna niin hirveästi uskoisi muutoksia tulevan, mutta on se silti myös lupaus, että syödään myös ne ällöt rusinat herkullisen pullan kanssa. ;)

Anyways, isoista asioista tietysti pitäisi äänestyttää. Toisaalta, koko aihe on sellainen propagandan, vastapropagandan, tahattomien ja tahallisten väärinymmärrysten ja epämääräisyyksien suo, että en usko edes poliitikkojen tietävän kovin hyvin mistä on kyse. Miten sitten äänestäjän laita...ei sitäkään vähää. En usko että mikään informaatiokampanja korjaa tätä asiaa, koska sitä käytetään ihan vahvasti kotimaisten toimijoiden politiikan välikappaleina. Silloin kun Venäjä oli kanveesissa niin kyllä niitä samoja jälkineuvostoliittolaisia äänenpainoja käytettiin (ja käytetään) koska se on poliittisesti hyödyllistä. Väärinymmärryksiä kuulee toki voittopuolisesti liiton vastustajilta, mutta myös kannattajilta.

Kerrankin eräs herra selitti minulle silmät kiiluen, miten on joku "NATO-armeija" joka on kuulemma ammattisotilaita ja ne siis puolustavat meitä "joidenkin läskien reserviläisten" sijaan. Ei tahtonut uskoa, että kun liitymme NATOon niin meidän läskit reserviläiset ovatkin siis sitä "NATO-armeijaa". Vaikka ko. henkilön kanta siis on jotakuinkin sama kuin omani, niin en silti ole mitenkään erityisen jäykkänä myöskään näiden "oikea päätös vääristä syistä" -tyyppisten ratkaisujen osalta.

Mitä tulee tuohon instituutioiden vastustukseen minkä @Kapiainen mainitsee. en näe NATO-asiaa ihan niin selvänä jatkumona noihin vastustettaviin. Joidenkin havaintojen mukaan tietyt tahot (Väykkä ja kaikenlaiset kovan linjan äärivasemmistolaiset sekä jotkut epähistoriallista viikinkiglooriaa huokuvat nahkatakit) tietysti vastustavat ihan kaikkea mahdollista. Mutta aika monen osalta näyttää olevan esim. EU-kritiikki riippumatonta NATO-kannasta. Toisaalta jotkut ovat itsepintaisen jääräpäisesti NATOa pahana sotaliittona pitäviä, ja näkevät EU:n suorastaan vastavoimana tälle, vaikka se on aika hassua kun katsoo jäsenkuntien lähes yhtenevyyttä. Etenkin Trumpin myötä tämä anti-USA/NATO ja pro-EU -siipi saanee (ja äänenvoimakkuuden tasosta päätellen on jo saanutkin) tuulta purjeisiinsa.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top