Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Suomi tarvitsee ehdottomasti sinne johtopaikoille jotain oikeistolaisia ateisteja, jotka on kauppatieteiden tohtoreita. Eikä haittaa, että on joku lievä autisminkirjon häiriö, joka estää samastumisen muiden ihmisten ongelmiin.

Ikävä kyllä yhteiskunta ei koostu roboteista tai autisteista. Jotka käyttäytyisivät kuten talousteoriat ennustavat. Aikoinaan Yhdysvalloissa osa poliitikoista vastusti Rooseveltin sosialiturvaan liittyviä uudistuksia taloustieteellisillä käppyröillä joiden mukaan olisii ollut pitkällä tähtäimellä parempi jos avustukset olisi jätetty antamatta. FDR totesi, "että ihmiset eivät syö pidemmällä tähtäimellä vaan ruokaa on saatava joka päivä".

Luovan tuhon välttämättömyydestä on helppo kirjoitella kun itse istuu vihreällä oksalla. On luonnollisesti helpompi pelata kun tappio tarkoittaa sitä, että penthouse vaihtuu keskustakolmioon.

Tämä on malliesimerkki siitä ylenkatseesta, jota Suomen akateemisissa piireissä harjoitetaan vähemmän koulutettujen suuntaan. Rivikansalaiset eivät ole näiden oppien mukaan kykeneviä muodostamaan mielipidettä hankalista yhteiskunnallisista asioista vaan tarvitsevat eliitin tarjoilemaan ylhäältä alaspäin oikean mielipiteen (tm) ja päättämään kaikesta puolestaan. Alhaalta ylöspäin tapahtuva vaikuttaminen on tässä maassa lähes kirosana. Tämän takiahan esim. kansanäänestyksiä tässä maassa ei liiemmin harrasteta (vaikka yhdessä Euroopan rikkaimmassa maaassa eli Sveitsissä ne ovat arkipäivää).

Perussuomalaiset ovat myös tässä ideologiassa todellinen mörkö, koska se tarjoaa äänen myös näille yhteiskunnan syville riveille, joiden mielipide haluttaisiin asioiden hoidossa mieluiten sivuuttaa kokonaan. Ainoa perin ikävä kivi eliitin kaskessa on demokratian vaatimat vaalit. Olisikin paljon helpompaa vain nimittää taatusti päteviä henkilöitä ja sitten kierrättää kaikkia yhteiskunnan merkittävimpiä tehtäviä sukulaisten, aatetoverien ja saman akateemisen koulutuksen käyneiden kesken.

Samalla logiikalla voisi kysyä, että syrjitäänkö yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden virkojen muodollisilla koulutus- ja kokemusvaatimuksilla matalammin koulutettua työvoimaa? Jos yritysten ja virastojen korkeampiin tehtäviin on asetettu muodollisia pätevyysvaatimuksia, niin miksi niitä ei voisi samalla tavalla asettaa myös kansanedustajan ja vähintään ministerin tehtäviin? Esittämässäni mallissa tehtäviä ei kierrätettäisi parhaiden maan tapojen mukaisesti pienten sisäpiirien kesken, vaan kansanedustajat valittaisiin jatkossakin vapailla vaaleilla, mutta ehdokkaille asetettaisiin tehtävän tason edellyttämät muodolliset pätevyysvaatimukset, mikä karsisi suoraan ainakin entiset missit, urheilijat ja elämän koululaiset pois ehdokaslistoilta.

Ymmärrän toki, että kysymys on demokratiasta ja "kansanvallasta" sekä pihtiputaan mummon vaikutusmahdollisuuksista. Ymmärrän myös tämän aiheen olevan Suomessa erittäin sensitiivinen ja kova, koska se sisältää nykyisen poliittisen järjestelmän ja demokratian toimivuuden kyseenalaistamisen. Siinä päästään niin sanotusti rakenteellisten perustan äärelle.

Sveitsiläistyyppiset suorat kansanäänestykset ovat kannatettavia, mutta ne ovat hyvin alttiita lobbaukselle ja informaatiovaikuttamiselle.
 
Sveitsiläistyyppiset suorat kansanäänestykset ovat kannatettavia, mutta ne ovat hyvin alttiita lobbaukselle ja informaatiovaikuttamiselle.

Liekö sen enempää kuin muutkaan systeemit? Hyvin on meikäsysteemissäkin onnistuttu loppailemaan milloin mitäkin, tokko sveitsiläisessä olisi onnistuttu sen kummemmin.

Kansalaisten tietty "kasvaminen" vastuunottoon ei ole yhden sukupolven juttu. Sveitsissä sitä kansalaisvapautta on harjoiteltu jo silloin, kun meillä tehtiin vielä parhaat jalkineet tuohesta ja risukarhin uusin malli tuotiin maatalousnäyttelyyn. :cool:

Henkilökohtainen vastuu on asia, joka opettaa parhaimmalla tavalla myös ottamaan niitä vapauksia. Tuo Euroopan keskellä luhniva menestyvä valtio ei ole vahingossa niin -menestynyt-. Kaikki johtaa kaikkeen ja vapaus-vastuu-teemasto on vapauttanut ihmiset ja yritykset tekemään runsaasti hyvää työtä, joka on tuottanut ei vain hetelmiä vaan myös ihan kultaa ja timantteja.
 
Esittämässäni mallissa tehtäviä ei kierrätettäisi parhaiden maan tapojen mukaisesti pienten sisäpiirien kesken, vaan kansanedustajat valittaisiin jatkossakin vapailla vaaleilla, mutta ehdokkaille asetettaisiin tehtävän tason edellyttämät muodolliset pätevyysvaatimukset, mikä karsisi suoraan ainakin entiset missit, urheilijat ja elämän koululaiset pois ehdokaslistoilta.

Kuka asettaa nuo "muodolliset pätevyysvaatimukset" ja kuka siitä hyötyy?
 
Näinhän se pitkälti on kuten Laamanator tuossa kirjoitteli.
Tartun vielä hetken terminilogiaan. "Valtamedia" on termi joka on yleisesti käytössä yhteiskunnan rakenteita horjuttamaan pyrkivissä/ sitä edistävissä piireissä. Niiden toimesta termille on luotu mielikuva, jonka mukaan "valtamedia" on jotakin epärehellistä, "eliitin" etua ajavaa valheellista uutisointia.
Näin asia ei ole, siksi pyrin tietoisesti välttämään termiä "valtamedia" ylipäätään missään.
Jos meillä on "valtamedia", on meillä myös "vaihtoehtomedia". Jos "valtamedia" on "eliitin" etuja ajava valhemedia, niin mikä näinollen on "vaihtoehtomedia"??
Aivan - ja näin asia kääntyy päälaelleen, kuten on pyrkimyskin.

Nykyisen ilmiön käsittelemistä helpottaa eri toimijoiden ja käsitteiden selkeä nimeäminen. Valtamedia on selvää pässinlihaa, mutta vaihtoehtomedia on hämärämpi käsite. Periaatteessa vaihtoehtomedia on osa sosiaalista mediaa, mutta se muodostaa kuitenkin siitä selvästi erillisiä toimijoita, jotka on selvyyden vuoksi tarpeen erottaa siitä. Sosiaalinen media puolestaan on yksi osa nykyaikaista mediakentän informaatio- eli toimintaympäristöä.

Valtamedia ei ole koskaan ollut objektiiviseen tiedonvälitykseen pyrkivä toimija, vaan se on kaikissa valtioissa aina ajanut häikäilemättömästi omistajiensa agendaa tai näiden etujen toteutumisen kannalta "hyvien toimijoiden", kuten valtaapitävän hallinnon tai poliittisen suuntauksen agendaa. Muut ovat sen näkökulmasta "pahoja toimijoita", joiden agendoja valtamedia puolestaan pyrkii kampittamaan kaikella voimallaan.

Kenen agendaa vaihtoehtomediat ajavat? Tietenkin omistajiensa agendaa, joilla on ollut jokin motiivi vaihtoehtomedian perustamiselle ja toteuttamiselle. Kuka sitten omistaa vaihtoehtomedian? Riippuu täysin vaihtoehtomediasta. Kaikissa tapauksissa omistaja maksaa ja maksaja määrää, oli tämä sitten yksityinen tai valtiollinen toimija. Tämän vuoksi onkin medialukutaidon kannalta tärkeää tiedostaa, mitä minkäkin toimijan taustalla on ja pyrkiä tunnistamaan tavoitteet. Muuten tulee huijatuksi ja moneen kertaan.

Nykyään kuka tahansa voi ryhtyä oman uutissivustonsa tai bloginsa päätoimittajaksi ja julkaista mitä sattuu huvittamaan, mutta kyllä internetin hiekkalaatikolle mahtuu. Tämä ilmiö on kai osa sitä digitalisaatiota ja sosiaalisen median yleistymistä.
 
Samalla logiikalla voisi kysyä, että syrjitäänkö yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden virkojen muodollisilla koulutus- ja kokemusvaatimuksilla matalammin koulutettua työvoimaa? Jos yritysten ja virastojen korkeampiin tehtäviin on asetettu muodollisia pätevyysvaatimuksia, niin miksi niitä ei voisi samalla tavalla asettaa myös kansanedustajan ja vähintään ministerin tehtäviin? Esittämässäni mallissa tehtäviä ei kierrätettäisi parhaiden maan tapojen mukaisesti pienten sisäpiirien kesken, vaan kansanedustajat valittaisiin jatkossakin vapailla vaaleilla, mutta ehdokkaille asetettaisiin tehtävän tason edellyttämät muodolliset pätevyysvaatimukset, mikä karsisi suoraan ainakin entiset missit, urheilijat ja elämän koululaiset pois ehdokaslistoilta.

Ymmärrän toki, että kysymys on demokratiasta ja "kansanvallasta" sekä pihtiputaan mummon vaikutusmahdollisuuksista. Ymmärrän myös tämän aiheen olevan Suomessa erittäin sensitiivinen ja kova, koska se sisältää nykyisen poliittisen järjestelmän ja demokratian toimivuuden kyseenalaistamisen. Siinä päästään niin sanotusti rakenteellisten perustan äärelle.

Tämä sinun mallisi ei olisi enää demokratia vaan jonkunlainen eliitin ohjaama kastiyhteiskunta, jossa vähemmän koulutettujen äänet pakotettaisiin akateemisesti koulutetuille besserwissereille. Esimerkiksi sinikaulustyöläinen ei enää voisi saada omaan sosiaaliluokkaan kuuluvaa edustajaa eduskuntaan, vaan sinne joutuisi käytännössä äänestämään valkokaulusporukkaa, joka käytännössä kuitenkin ajaa ensisijaisesti oman viiteryhmänsä asioita. Kuten jo aiemmin kirjoitin helpompi olisi vaan ottaa pelkän toisen asteen koulutuksen (tai peruskoulun) käyneiltä äänioikeus kokonaan pois.

Kannattaa miettiä mihin se johtaa jos noin puolelta kansasta otetaan käytännön vaikutusmahdollisuudet pois. Se tuskin päättyy verettömästi ja todellisia voittajia ei luultavasti lopussa ole yhtään.


Sveitsiläistyyppiset suorat kansanäänestykset ovat kannatettavia, mutta ne ovat hyvin alttiita lobbaukselle ja informaatiovaikuttamiselle.

Nykysysteemissähän riittää, että voitelee kourallisen hallituspuolueiden tärkeimpiä johtohahmoja, jotka tekevät päätökset puolueiden linjasta. Ei tarvitse lobata laajemmin eikä edes soluttautua mediaan. Halvempaa ja helpompaa niille jotka pyrkivät vaikuttamaan poliittiseen prosessiin ulkoa käsin.
 
on monta henkilöä jotka ovat luopuneet +10000 kk-ansiosta ottaakseen vastaan (edelliseen tehtävän ansioon nähden) alipalkatun luottamustehtävän.
Hyvä esimerkki on Viron presidenti Kaljulaid. Hän sai EU;ssa ollessaan palkkaa reilut 200 000 vuodessa (hän oli Euroopan tilintarkastustuomiostuimen jäsen), presidenttinä Virossa saa vain kolmanneksen siitä. Tosin kyllä hän saa EU;sta 3 vuoden ajan sopeutumisspalkkaa 12 000 presidenttipalkan (n. 5200/kuukausi) päälle.
 
Olen joskus viime eduskuntavaalien aikaan kommentoinut, että mielestäni kansanedustajien lukumäärä pitäisi puolittaa ja palkka tuplata. Lisäksi tehtävään tulee asettaa tehtävän tason tosiasiallisesti edellyttämät muodolliset pätevyysvaatimukset, eli ylempi akateeminen loppututkinto ja riittävästi työkokemusta. Ministerin tehtävään voisi edellyttää jopa tohtorintutkintoa, mikä esimerkiksi Saksassa on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tällä tavalla eduskunnasta karsittaisiin kansanedustajan palkkion perässä hakeutuvat entiset missit ja elämän koululaiset pois, lisättäisiin tehtävän taloudellisia kannustimia houkuttelemaan yhteiskunnan terävämpää ainesta ja varmistuttaisiin siitä, että palkannauttijoilla olisi edes jonkinlaiset henkilökohtaiset edellytykset asioiden omaksumiseen, hahmottamiseen ja rationaalisen päätöksen tekemiseen.

Kuka koulutettu ja työurallaan menestyvä ihminen haluaa ryhtyä julkiseksi kusitolpaksi vain reilun kuuden tonnin kuukausipalkalla, mikä tarkoittaisi useimmiten palkan alennusta ja yksityisyyden menettämistä? Ei kukaan. Onkin hieman erikoista, että yhteiskunnan korkeimmat johtajanpaikat eli ministerin ja kansanedustajan tehtävät eivät nykyisessä mallissa riitä tarjoamaan kansan terävimmälle kärjelle riittävästi vetovoimatekijöitä, mikä kansakunnan edun vuoksi olisi ehdottoman välttämätöntä.

Kieltämättä jonkunlaista vaatimustasoa olen kaivannut edustajille, mutta asia ei ole kovin yksinkertainen.
Paitsi tietysti jo muiden kirjoittajien esiintuoma epäilys akateemisen loppututkinnon tuomasta osaamisesta, sivistyksestä, tai kyvystä ymmärtää laajoja ja monimutkaisia asiakokonaisuuksia. Osalle akateeminen koulutus on luonut tällaisia ominaisuuksia, mutta vain osalle. Nytkin politiikassa on ihmisiä jotka todistavat akateemisen koulutuksen kyvyttömyyden poistaa ahneutta ja idiotismia, heitä löytyy monista puolueista. Eli hyvä ajatus, mutta ei jatkoon.

Työkokemus on aluksi hyvä ajatus. Mutta millaista työkokemusta vaadittaisiin? Itse bannaisin kaikki virkamiehet, koska ovat vain rakentaneet byrokratiaa ja tuhlanneet verovaroja. Lisäksi poliitikkojen pitäisi vahtia ja valvoa virkamiehiä, joten kyse olisi "pukki kaalimaan vartijana" tilanne, mutta ehkä sieltä joku fiksukin löytyy. Kuinka paljon sitä työkokemusta sitten pitäisi olla, 30v? Silloin kansanedustajiksi ei pääsisi 30 v jolppeja uusien ajatusten kanssa. Ei hyvä sekään.

Siksi siis ainoa järkevä ja demokraattinen keino on hyväksyä kansanedustajien puutteellisuus ja antaa sen puutteellisen kansan valita heidät.
Ja jos raha on jollekkin ihmiselle se tärkeä kannustin, voi keskittyä sen tekemiseen muualla.
 
Tämä sinun mallisi ei olisi enää demokratia vaan jonkunlainen eliitin ohjaama kastiyhteiskunta, jossa vähemmän koulutettujen äänet pakotettaisiin akateemisesti koulutetuille besserwissereille. Esimerkiksi sinikaulustyöläinen ei enää voisi saada omaan sosiaaliluokkaan kuuluvaa edustajaa eduskuntaan, vaan sinne joutuisi käytännössä äänestämään valkokaulusporukkaa, joka käytännössä kuitenkin ajaa ensisijaisesti oman viiteryhmänsä asioita. Kuten jo aiemmin kirjoitin helpompi olisi vaan ottaa pelkän toisen asteen koulutuksen (tai peruskoulun) käyneiltä äänioikeus kokonaan pois.

Kannattaa miettiä mihin se johtaa jos noin puolelta kansasta otetaan käytännön vaikutusmahdollisuudet pois. Se tuskin päättyy verettömästi ja todellisia voittajia ei luultavasti lopussa ole yhtään.




Nykysysteemissähän riittää, että voitelee kourallisen hallituspuolueiden tärkeimpiä johtohahmoja, jotka tekevät päätökset puolueiden linjasta. Ei tarvitse lobata laajemmin eikä edes soluttautua mediaan. Halvempaa ja helpompaa niille jotka pyrkivät vaikuttamaan poliittiseen prosessiin ulkoa käsin.

Kieltämättä jonkunlaista vaatimustasoa olen kaivannut edustajille, mutta asia ei ole kovin yksinkertainen.
Paitsi tietysti jo muiden kirjoittajien esiintuoma epäilys akateemisen loppututkinnon tuomasta osaamisesta, sivistyksestä, tai kyvystä ymmärtää laajoja ja monimutkaisia asiakokonaisuuksia. Osalle akateeminen koulutus on luonut tällaisia ominaisuuksia, mutta vain osalle. Nytkin politiikassa on ihmisiä jotka todistavat akateemisen koulutuksen kyvyttömyyden poistaa ahneutta ja idiotismia, heitä löytyy monista puolueista. Eli hyvä ajatus, mutta ei jatkoon.

Työkokemus on aluksi hyvä ajatus. Mutta millaista työkokemusta vaadittaisiin? Itse bannaisin kaikki virkamiehet, koska ovat vain rakentaneet byrokratiaa ja tuhlanneet verovaroja. Lisäksi poliitikkojen pitäisi vahtia ja valvoa virkamiehiä, joten kyse olisi "pukki kaalimaan vartijana" tilanne, mutta ehkä sieltä joku fiksukin löytyy. Kuinka paljon sitä työkokemusta sitten pitäisi olla, 30v? Silloin kansanedustajiksi ei pääsisi 30 v jolppeja uusien ajatusten kanssa. Ei hyvä sekään.

Siksi siis ainoa järkevä ja demokraattinen keino on hyväksyä kansanedustajien puutteellisuus ja antaa sen puutteellisen kansan valita heidät.
Ja jos raha on jollekkin ihmiselle se tärkeä kannustin, voi keskittyä sen tekemiseen muualla.

Käytännössä esittämäni malli johtaisi jonkinasteiseen koulutustasoon perustuvaan syrjintään politiikassa ja jättäisi monen suutarin lestiinsä. Jos politiikka houkuttelisi nykyistä enemmän kansakunnan lahjakkainta ainesta, niin silloin muodollisten pätevyysvaatimusten asettaminen ei olisi tarpeen, sillä ehdokkaiden suodatus tapahtuisi itsestään. Tämä vaatisi kuitenkin merkittävää taloudellisten kannustimien lisäämistä ja poliittisen työn profiilin kohottamista. Muodolliset pätevyysvaatimukset sen sijaan asetettaisiin samalla tavalla kuin julkistenkin virkojen erityisvaatimukset - tässä tapauksessa esimerkiksi valtioneuvoston asetuksella.

Ahneus ja idiotismi voivat vähentyä tai muuttaa muotoaan, mutta ei tule koskaan poistumaan, koska ne ovat inhimillinen ominaisuus.
 
Käytännössä esittämäni malli johtaisi jonkinasteiseen koulutustasoon perustuvaan syrjintään politiikassa ja jättäisi monen suutarin lestiinsä. Jos politiikka houkuttelisi nykyistä enemmän kansakunnan lahjakkainta ainesta, niin silloin muodollisten pätevyysvaatimusten asettaminen ei olisi tarpeen, sillä ehdokkaiden suodatus tapahtuisi itsestään. Tämä vaatisi kuitenkin merkittävää taloudellisten kannustimien lisäämistä ja poliittisen työn profiilin kohottamista. Muodolliset pätevyysvaatimukset sen sijaan asetettaisiin samalla tavalla kuin julkistenkin virkojen erityisvaatimukset - tässä tapauksessa esimerkiksi valtioneuvoston asetuksella.

Ahneus ja idiotismi voivat vähentyä tai muuttaa muotoaan, mutta ei tule koskaan poistumaan, koska ne ovat inhimillinen ominaisuus.

Muodolliset pätevyysvaatimukset julkisella sektorilla johtuvat monessa virassa puhtaasti jäykästä palkkaluokka mallista.
Nostamalla tehtävän koulutusvaatimus tarpeeksi ylös, saadaan palkka korkeammaksi.

Terveydenhuolto on loistava esimerkki tästä. Osastonhoitajan ja ylihoitajan vaatimustasoksi on vaadittu akateemista tutkintoa jolla ei ole mitään tekemistä henkilöstöjohtamisen, talousasioiden, tai edes potilaan hoidon kannalta.
Lopputuloksena terveydenhuollon henkilöstöjohtaminen on surkuhupaisan ja karmean välissä, rahaa tuhlataan järjettömyyksiin ja potilaiden hoito kärsii. Pääasia kuitenkin on, että johdossa on akateemisesti koulutettuja ihmisiä. Huomaat varmasti miksi en pidä akateemista koulutusta tienä onneen.

Kansanedustajan tehtävässä ehdottamasi vaatimus, käytännössä tuhoaisi demokratian, ei heti, mutta pitkällä juoksulla kyllä. Kirjoituksestasi päätellen, et pitäisi tätä pahana.
 
Muodolliset pätevyysvaatimukset julkisella sektorilla johtuvat monessa virassa puhtaasti jäykästä palkkaluokka mallista.
Nostamalla tehtävän koulutusvaatimus tarpeeksi ylös, saadaan palkka korkeammaksi.

Terveydenhuolto on loistava esimerkki tästä. Osastonhoitajan ja ylihoitajan vaatimustasoksi on vaadittu akateemista tutkintoa jolla ei ole mitään tekemistä henkilöstöjohtamisen, talousasioiden, tai edes potilaan hoidon kannalta.
Lopputuloksena terveydenhuollon henkilöstöjohtaminen on surkuhupaisan ja karmean välissä, rahaa tuhlataan järjettömyyksiin ja potilaiden hoito kärsii. Pääasia kuitenkin on, että johdossa on akateemisesti koulutettuja ihmisiä. Huomaat varmasti miksi en pidä akateemista koulutusta tienä onneen.

Kansanedustajan tehtävässä ehdottamasi vaatimus, käytännössä tuhoaisi demokratian, ei heti, mutta pitkällä juoksulla kyllä. Kirjoituksestasi päätellen, et pitäisi tätä pahana.

Aivan. Sijoitetaan em. tehtäviin sitten mieluummin lähihoitaja tai sairaanhoitaja, niin kaikki toiminta rationalisoituu, henkilöstöjohtamisen laatu nousee kohisten ja rahaa ei koskaan enää tuhlata mihinkään. Tarvitseehan vielä jonkun näyttää kädestä pitäen niille nuorille lääkäreillekin, miten terveydenhuollon organisaation töitä tehdään. Problem solved.

Tässä on itseasiassa hyvä aloite laajemminkin yhteiskunnassa sovellettavaksi: lopetetaan akateeminen koulutus turhana ja täytetään kaikki korkeammat tehtävät huutoäänestyksellä. Näillä askelmerkeillä Suomi nousuun!

Kaikki yhteiskunnalliset kysymykset voidaan lisäksi ratkaista suorilla kansanäänestyksillä, joissa aivan ensimmäisenä voidaan äänestää sitovasti Suomen Nato-jäsenyydestä, mikä vaatimus esitetään tosin tavallisesti lähinnä Naton vastustajien leiristä.
 
Valtamedia ei ole koskaan ollut objektiiviseen tiedonvälitykseen pyrkivä toimija, vaan se on kaikissa valtioissa aina ajanut häikäilemättömästi omistajiensa agendaa tai näiden etujen toteutumisen kannalta "hyvien toimijoiden", kuten valtaapitävän hallinnon tai poliittisen suuntauksen agendaa. Muut ovat sen näkökulmasta "pahoja toimijoita", joiden agendoja valtamedia puolestaan pyrkii kampittamaan kaikella voimallaan.

Valtamedia edustaa vallanpitäjien näkökulmaa. Tai vielä tarkemmin sanottuna sen valtaryhmittymän näkökantaa, joka kyseistä tiedotusvälinettä hallitsee.

Moni kuvittelee, että kun tiedotusvälineissä ei suoranaisesti valehdella tyyliin "ensimmäinen suomalais astronautti laskeutui Venukseen" niin kyseessä olisi jonkinlainen totuusmedia. Median valta on ennenkaikkea siinä, että se valitsee aiheet ja se valitsee näkökulman. Se taas takaa massojen kognitiivisen kartan hallinnan.

Kenen agendaa vaihtoehtomediat ajavat? Tietenkin omistajiensa agendaa, joilla on ollut jokin motiivi vaihtoehtomedian perustamiselle ja toteuttamiselle.

Kaikki mediat ajavat agendaa. Ensimmäisen vuoden tiedotusopin opiskelijakin pystyy repimään esseessään hajalle suomalaisen totuusmedian satavuotisen harhajulistuksen "riippumaton aikakausilehti".
 
Aivan. Sijoitetaan em. tehtäviin sitten mieluummin lähihoitaja tai sairaanhoitaja, niin kaikki toiminta rationalisoituu, henkilöstöjohtamisen laatu nousee kohisten ja rahaa ei koskaan enää tuhlata mihinkään. Tarvitseehan vielä jonkun näyttää kädestä pitäen niille nuorille lääkäreillekin, miten terveydenhuollon organisaation töitä tehdään. Problem solved.

Tässä on itseasiassa hyvä aloite laajemminkin yhteiskunnassa sovellettavaksi: lopetetaan akateeminen koulutus turhana ja täytetään kaikki korkeammat tehtävät huutoäänestyksellä. Näillä askelmerkeillä Suomi nousuun!

Kaikki yhteiskunnalliset kysymykset voidaan lisäksi ratkaista suorilla kansanäänestyksillä, joissa aivan ensimmäisenä voidaan äänestää sitovasti Suomen Nato-jäsenyydestä, mikä vaatimus esitetään tosin tavallisesti lähinnä Naton vastustajien leiristä.

Haluat ilmeisen tahallisesti ymmärtää väärin. En ole sanonut, että akateeminen koulutus olisi turhaa, vaikka mielestäni on olemassa turhia yliopistotutkintoja, mutta yleisesti ottaen akateeminen koulutus ei ole turha. Sen sijaan kyseenalaistan sen, että ihminen ei voisi ilman akateemista tutkintoa kyetä kansanedustajan tehtäviin, tai muihin vastaaviin tehtäviin.

Mitä tulee terveydenhuollon johtotehtäviin, akateeminen koulutus on ollut, kuten usein virkamiehillä on, pelkkä palkkaluokka kysymys. Ihmisten johtamiseen on olemassa monenlaisia, varsin hyviäkin koulutuksia, samoin talouden hoitoon ja potilaan hoitoon. Vaadittu hoitotiede ei kuitenkaan anna mitään valmiuksia mihinkään näistä.
 
Onko kuutena päivänä viikossa 12:sta tuntista työpäivää painanut gynekologi saanut työssään valmiudet toimia puolustusministerinä?
 
Onko kuutena päivänä viikossa 12:sta tuntista työpäivää painanut gynekologi saanut työssään valmiudet toimia puolustusministerinä?

Tietyllä tavalla humoristiselta kannalta kyllä. Kaikkihan menee muutenkin päin v-tua. :D
 
Luulisi tämänkin herättävän jotain ajatuksia myös suomalaisilla poliitikoilla.
YLE 7.3.2017
Nato ei valmistaudu sotaan
Presidentti Kaljulaid sanoi suhtautuvansa tilanteeseen rauhallisesti. Sotilasliitto Naton päätökset lisätä läsnäoloa Itä-Euroopassa ja Baltiassa ovat riittäviä.

– Tunnemme olomme turvalliseksi Naton päätösten johdosta. Ja tiedämme, että Yhdysvallat säilyttää johtavan roolinsa Natossa. Joten olemme aika rauhallisia, sanoi Kaljulaid.

Toisaalta Kaljulaid korosti, että sotilasliiton päätöset perustuvat 360-asteen näkökulmaan ja kattavaan tilanneanalyysiin. Kyse ei ole sotaan valmistautumisesta, vaan normaalista varautumisesta.

– Olen huolissani vain yhdestä asiasta, kommunikaatiosta. Monet ihmiset ovat viime kuukauden aikana saaneet käsityksen, että Itämeren alueella olisi meneillään jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Sen sijaan me näemme, että Nato rauhaa ylläpitävänä järjestönä järjestää tarpeellista pelotetta, jonka se katsoo olevan riitävää nykytilanteessa.

–Jostain syystä maailmalla silti leviää käsitys, että nyt ehkä valmistaudutaan johonkin synkempään. Niin ei todellakaan ole. Meidän on saatava tämä viesti lävitse, sanoi Kaljulaid.

Suomessa tietyissä piireissä vihataan niin pohjattoman syvästi Yhdysvaltoja sekä toisaalta ollaan pyhässä uskossa Venäjän hallinnon hyviin tarkoituksiin ja ikuiseen, jopa poliittiset ideologiat ylittävään, ystävyyteen.

Tässä suhteessa eroamme virolaisista jotka näkevät turvallisuuspoliittiset asetelmat omalta kohdaltaan paljon realistisemmin. Onhan heillä käytännön kokemusta Venäjän (Neuvostoliiton) alaisuudessa elämisestä koko sodan jälkeiseltä ajalta.

Ikävä kyllä Suomen poliittinen johto ei kykene rakentamaan mitään sellaista yhteistyötä läntisen puolustusjärjestelmän suuntaan jolle ei saada hyväksyntää Venäjältä.
 
Luulisi tämänkin herättävän jotain ajatuksia myös suomalaisilla poliitikoilla.


Suomessa tietyissä piireissä vihataan niin pohjattoman syvästi Yhdysvaltoja sekä toisaalta ollaan pyhässä uskossa Venäjän hallinnon hyviin tarkoituksiin ja ikuiseen, jopa poliittiset ideologiat ylittävään, ystävyyteen.

Tässä suhteessa eroamme virolaisista jotka näkevät turvallisuuspoliittiset asetelmat omalta kohdaltaan paljon realistisemmin. Onhan heillä käytännön kokemusta Venäjän (Neuvostoliiton) alaisuudessa elämisestä koko sodan jälkeiseltä ajalta.

Ikävä kyllä Suomen poliittinen johto ei kykene rakentamaan mitään sellaista yhteistyötä läntisen puolustusjärjestelmän suuntaan jolle ei saada hyväksyntää Venäjältä.

Suomella on se vakava painolasti, että 1944 venäläiset pysäytettiin (mikä on ironista) ja sitten alkoi pitkä Kekkosen aika. Paasikivi nyt ei mielestäni ollut niin läheisissä suhteissa.

Jos NL olisi miehittänyt Suomen esim. 1945, niin täällä oltaisiin oltu NATO:ssa heti seuraavana päivänä NL:n hajoamisen jälkeen.
 
Jos NL olisi miehittänyt Suomen esim. 1945, niin täällä oltaisiin oltu NATO:ssa heti seuraavana päivänä NL:n hajoamisen jälkeen.
Ja lisäksi meillä olisi ainakin 2 miljoonaa venäläistä..Siitä että näin ei käynyt saamme kiittää niitä miehiä ja naisia joille ei juurikaan ymmärretty suoda aiheellista kunniaa elinaikanaan.

Siksi olisi vähintäänkin suotavaa että käyttäisimme kaikki mahdollisuudet joiden avulla välttyisimme kokemasta vastaavia aikoja. Juuri siitä kertoo, erinomaisella tavalla, tuo aikaisemmin lainaamani Viron presidentin lausunto.
 
Luulisi tämänkin herättävän jotain ajatuksia myös suomalaisilla poliitikoilla.


Suomessa tietyissä piireissä vihataan niin pohjattoman syvästi Yhdysvaltoja sekä toisaalta ollaan pyhässä uskossa Venäjän hallinnon hyviin tarkoituksiin ja ikuiseen, jopa poliittiset ideologiat ylittävään, ystävyyteen.

Tässä suhteessa eroamme virolaisista jotka näkevät turvallisuuspoliittiset asetelmat omalta kohdaltaan paljon realistisemmin. Onhan heillä käytännön kokemusta Venäjän (Neuvostoliiton) alaisuudessa elämisestä koko sodan jälkeiseltä ajalta.

Ikävä kyllä Suomen poliittinen johto ei kykene rakentamaan mitään sellaista yhteistyötä läntisen puolustusjärjestelmän suuntaan jolle ei saada hyväksyntää Venäjältä.

Joo, Nato ei valmistaudu sotaan ja Lenin-setä asuu Venäjällä, tai from Russia with love. Mihin Nato sitten valmistautuu jos ei sotaan? Onko se vain marttojen kaltainen keskustelukerho, missä jutellaan mukavia ja syödään kampaviinereitä laihan kahvin kera?

Vai onko tässä uutisessa jälleen vain yksi esimerkki läntisestä informaatiovaikuttamisen yrityksestä, millä ehkä onnistutaan jotain sinisilmää tai valmiiksi myötämielistä sumuttamaan?
 
Ja lisäksi meillä olisi ainakin 2 miljoonaa venäläistä..Siitä että näin ei käynyt saamme kiittää niitä miehiä ja naisia joille ei juurikaan ymmärretty suoda aiheellista kunniaa elinaikanaan.

Siksi olisi vähintäänkin suotavaa että käyttäisimme kaikki mahdollisuudet joiden avulla välttyisimme kokemasta vastaavia aikoja. Juuri siitä kertoo, erinomaisella tavalla, tuo aikaisemmin lainaamani Viron presidentin lausunto.


Tämä EI sitten ole se Simo Rantalaisen haastattelu (ehkä monet eivät ole tätä nähneet):


25:50 alkaen hyvä pointti.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top