Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
fulcrum kirjoitti:
adam7 kirjoitti:
mikä puujalkalogiikka tämä on?

"kannattaa liittoutua ruotsin ja norjan kanssa muttei mennä 28 (pääosiin) demokraattisen maan littoutumaan"

täällä on esitetty natosta "pidä tunkkisi" logiikkaa, eli "ei se kumminkaan tulisi apuun". kuitenkin NATO on estänyt agressiivisen totalitarismin laajentumisen ja tänäkin päivänä on stabiliteetin takaaja.

Ongelmahan on siinä ettemme ole liittymässä (jos olemme) menneisyyden Natoon tai edes tämän päivän Natoon, vaan tulevaisuuden Natoon. Ja se kuva ei ole kovin ruusuinen. Liittouma on enenevässä määrin USAn tulivoiman varassa, jenkit ovat kuitenkin menettäneet kiinnostuksensa koko puljuun ja pikkuhiljaa irroittamassa operaationsa Naton päätöksenteosta. Samalla Nato lisää uusia jäseniä, joista ei kuitenkaan ole vahvistamaan liittouman asevoimia.

Yleisesti ajateltuna on ymmärrettävää että Euroopan Nato jäsenistä monet eivät koe tarpeelliseksi kehittää asevoimiaan. Monen maan kohdalla ollaan niin suojassa keskellä sotilaallisia ja taloudellisia liittolaisia, että esimerkiksi Idän Uhkaan ei nähdä tarvetta varautua.

Suomessahan tilanne on lähinnä se että ainoita syitä varustautua on juuri tämä Idän Uhka.

On todennäköistä että Naton ja USA:n välit tulevat rikkoutumaan juuri siitä syystä että jenkit tajuavat maksaneensa Euroopan puolustuksen viimeiset 70-vuotta
 
veffeade kirjoitti:
Bo Ek kirjoitti:
NATO ei ole ratkaisu alimittaiseen puolustusbudjettiimme. Ruotsin kanssa liittoutuminen sen sijaan saattaisi ollakin.

Ruotsi-Suomi voisi sitten hakeutua Natoon, tai olla hakeutumatta.

Ihan järkevän kuulonen ajatus. Mitäs muut on mieltä asiasta?; aletaanko lobbaamaan oikein kunnolla?.

Kannatetaan. Ahvenmaalaisetkin pääsisivät palvelemaan isänmaataan, kun voisivat palvella ilman vaaraa suomenkielelle altistumisesta.

Kannattaa tosin ensin kysyä Ruotsista, haluavatko ottaa tuhat kilometriä yhteistä rajaa vanjan kanssa ristikseen.
 
skärdis kirjoitti:
Kannattaa tosin ensin kysyä Ruotsista, haluavatko ottaa tuhat kilometriä yhteistä rajaa vanjan kanssa ristikseen.

Tämä on varmasti se mielenkiintoisin kysymys.

Itse ajattelen, että Venäjän hyökätessä Suomeen Ruotsin intresseissä olisi turvata oma asemansa hyvin nopeasti hakemalla turvaa lännestä. Niin kuin olemme saaneet eri lähteistä lukea, tämä apu on jo rauhan aikana varmistettu, joten kriittiseksi tekijäksi muodostuu aika.

Ajan riittävyyden Ruotsi voisi helpoimmin varmistaa vahvistamalla Suomen maa-alueen puolustusta. Selkeä tasonnosto tuolla sektorilla taas tarkoittaisi nykymallin mylläämistä ihan kertakaikkiaan. Mikään tankkien lahjoittaminen tms. ei riitä, vaan Suomen pitäisi saada reilusti lisää resursseja käyttöön. Paras tapa lisätä yhden puolustushaaran paukkuja olisi kahden muun lakkauttaminen. Koska ilma- ja meripuolustuksesta ei Suomessakaan voida luopua, olisi ne järjestettävä muilla keinoin.

Molemmat olisivat tämän jälkeen toisistaan riippuvaisia, mikä olisi kokonaisuutta ajatellen hyvä asia, mutta kummaltakin kansalliselta näkökannalta myös huono. Huono siis siinä tapauksessa, että venäjä alkaisi riehua, mutta provosoituisi käyttämään voimaa molempia vastaan ainoastaan sen takia, että näillä on yhteinen puolustus.

Mutta mutta, miten todennäköisenä pidätte Ruotsin ja Venäjän sotaa, johon Suomi ei joutuisi osalliseksi? Tai miten paljon oletatte Ruotsin luottavan oman koskemattomuutensa kunnioittamiseen, jos idän panssarijyrä alkaa höökiä Suomen puolelle?

Jos puhutaan kansakunnan luotettavuudesta, moraalista tms. niin katson Ruotsin olevan reippaasti meitä edellä vastuullisuudessa. Suomalaisilla on toisinaan kovin erikoisia ajatuksia ulko- ja turvallisuuspolitiikan sektorilla. Todellisuutta ei joko kyetä näkemään tai sitten sitä ei vain haluta nähdä. Tämä lienee Neukkulan vaikutuksen jälkilöylyjä. Ajattelinkin perusratkaisun sellaiseen muotoon, että me emme voi livetä sopimuksesta ja Ruotsin taas ei kannata sitä tehdä.
 
Bo Ek kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Kannattaa tosin ensin kysyä Ruotsista, haluavatko ottaa tuhat kilometriä yhteistä rajaa vanjan kanssa ristikseen.

Tämä on varmasti se mielenkiintoisin kysymys.

Itse ajattelen, että Venäjän hyökätessä Suomeen Ruotsin intresseissä olisi turvata oma asemansa hyvin nopeasti hakemalla turvaa lännestä. Niin kuin olemme saaneet eri lähteistä lukea, tämä apu on jo rauhan aikana varmistettu, joten kriittiseksi tekijäksi muodostuu aika.

Ajan riittävyyden Ruotsi voisi helpoimmin varmistaa vahvistamalla Suomen maa-alueen puolustusta. Selkeä tasonnosto tuolla sektorilla taas tarkoittaisi nykymallin mylläämistä ihan kertakaikkiaan. Mikään tankkien lahjoittaminen tms. ei riitä, vaan Suomen pitäisi saada reilusti lisää resursseja käyttöön. Paras tapa lisätä yhden puolustushaaran paukkuja olisi kahden muun lakkauttaminen. Koska ilma- ja meripuolustuksesta ei Suomessakaan voida luopua, olisi ne järjestettävä muilla keinoin.

Molemmat olisivat tämän jälkeen toisistaan riippuvaisia, mikä olisi kokonaisuutta ajatellen hyvä asia, mutta kummaltakin kansalliselta näkökannalta myös huono. Huono siis siinä tapauksessa, että venäjä alkaisi riehua, mutta provosoituisi käyttämään voimaa molempia vastaan ainoastaan sen takia, että näillä on yhteinen puolustus.

Mutta mutta, miten todennäköisenä pidätte Ruotsin ja Venäjän sotaa, johon Suomi ei joutuisi osalliseksi? Tai miten paljon oletatte Ruotsin luottavan oman koskemattomuutensa kunnioittamiseen, jos idän panssarijyrä alkaa höökiä Suomen puolelle?

Jos puhutaan kansakunnan luotettavuudesta, moraalista tms. niin katson Ruotsin olevan reippaasti meitä edellä vastuullisuudessa. Suomalaisilla on toisinaan kovin erikoisia ajatuksia ulko- ja turvallisuuspolitiikan sektorilla. Todellisuutta ei joko kyetä näkemään tai sitten sitä ei vain haluta nähdä. Tämä lienee Neukkulan vaikutuksen jälkilöylyjä. Ajattelinkin perusratkaisun sellaiseen muotoon, että me emme voi livetä sopimuksesta ja Ruotsin taas ei kannata sitä tehdä.

Itse uskoisin että Ruotsin mahdollinen järkevä apu Suomelle olisi meidän merireittiemme aukipitäminen. Olisihan kauppalaivojen helpompi purjehtia Kalingradin ohitse jos Ruotsin meri- ja ilmavoimat auttaisivat suojaamisessa.

Ja mahdollinen Ahvenanmaan suojaaminen
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Itse uskoisin että Ruotsin mahdollinen järkevä apu Suomelle olisi meidän merireittiemme aukipitäminen. Olisihan kauppalaivojen helpompi purjehtia Kalingradin ohitse jos Ruotsin meri- ja ilmavoimat auttaisivat suojaamisessa.

Ja mahdollinen Ahvenanmaan suojaaminen

Näin varmasti on, jos ajatellaan jatkettavan nykyisillä peruslinjoilla.

Tuollaisella "lääppimisellä" ei kuitenkaan ratkaista sitä resurssipulaa, joka on meillä käsillä, on ollut jo vuosikymmeniä. En usko suuren ratkaisun löytyvän detaljeilla näpertelystä.
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Itse uskoisin että Ruotsin mahdollinen järkevä apu Suomelle olisi meidän merireittiemme aukipitäminen. Olisihan kauppalaivojen helpompi purjehtia Kalingradin ohitse jos Ruotsin meri- ja ilmavoimat auttaisivat suojaamisessa.

Ja mahdollinen Ahvenanmaan suojaaminen

Tai vielä parempi olisi ettei suomalaisten tarvitsisi purjehtia Kaliningradin ohitse lainkaan: mieluummin voitaisiin roudata tavarat mantereelta Göteborgiin tai muihin L-Ruotsin satamiin ja laivailla ne sieltä Pohjanlahden ylitse, ilman että tarvitsisi lähteä kikkailemaan riskialttiille vesille. Luonnollisesti tätä liikennettä jo kaukaa uhkaavien Murmanskin Tu-22 pommareiden kurissapitämiseen ruotsalaisten ilma-apu olisi korvaamatonta.

Tämä luonnollisesti vaatii Tukholma-Åland-Hanko linjan täydellistä hallussapitoa, mihin riittää yhteisesti paljon enemmän voimavaroja. Kaiken lisäksi jos Ruotsin meriväki hoitaisi vielä Ahvenanmaan pulustuksen niin säästyisi meiltä nekin joukot mantereen turvaamiseen.
 
vm78 kirjoitti:
Iso-Mursu kirjoitti:
Itse uskoisin että Ruotsin mahdollinen järkevä apu Suomelle olisi meidän merireittiemme aukipitäminen. Olisihan kauppalaivojen helpompi purjehtia Kalingradin ohitse jos Ruotsin meri- ja ilmavoimat auttaisivat suojaamisessa.

Ja mahdollinen Ahvenanmaan suojaaminen

Tai vielä parempi olisi ettei suomalaisten tarvitsisi purjehtia Kaliningradin ohitse lainkaan: mieluummin voitaisiin roudata tavarat mantereelta Göteborgiin tai muihin L-Ruotsin satamiin ja laivailla ne sieltä Pohjanlahden ylitse, ilman että tarvitsisi lähteä kikkailemaan riskialttiille vesille. Luonnollisesti tätä liikennettä jo kaukaa uhkaavien Murmanskin Tu-22 pommareiden kurissapitämiseen ruotsalaisten ilma-apu olisi korvaamatonta.

Tämä luonnollisesti vaatii Tukholma-Åland-Hanko linjan täydellistä hallussapitoa, mihin riittää yhteisesti paljon enemmän voimavaroja. Kaiken lisäksi jos Ruotsin meriväki hoitaisi vielä Ahvenanmaan pulustuksen niin säästyisi meiltä nekin joukot mantereen turvaamiseen.

Mietin vain että kuinka helposti poikkeusoloissa tuo manteretta pitkin roudaaminen tapahtuu, jos normaalioloissakin suurin osa ulkomaankaupasta käydään meriteitse.

Tietysti voi olla syynä se että meriteiden käyttäminen on halvempaa kuin maantiet. Mutta silloin taas ei ole olemassa kauheasti kuljetuskalustoa joka voisi koukata Haaparannan kautta Göteborgiin.

Tai riittäisikö Ruotsin merivoimien vahvuus saartamaan Kalingradin alueen mereltä?

No menee ajatusvirran puolelle, mutta eikös se ole vain kuoleman synti
 
Bo Ek kirjoitti:
Iso-Mursu kirjoitti:
Itse uskoisin että Ruotsin mahdollinen järkevä apu Suomelle olisi meidän merireittiemme aukipitäminen. Olisihan kauppalaivojen helpompi purjehtia Kalingradin ohitse jos Ruotsin meri- ja ilmavoimat auttaisivat suojaamisessa.

Ja mahdollinen Ahvenanmaan suojaaminen

Näin varmasti on, jos ajatellaan jatkettavan nykyisillä peruslinjoilla.

Tuollaisella "lääppimisellä" ei kuitenkaan ratkaista sitä resurssipulaa, joka on meillä käsillä, on ollut jo vuosikymmeniä. En usko suuren ratkaisun löytyvän detaljeilla näpertelystä.

Millaista Ruotsin avun pitäisi sitten olla? Sotilaita Malmööstä jotka ovat valmiita kuolemaan Raatteentien toisessa tuotantokaudessa?

Apu voisi olla myös lahjapaketti jossa olisi esim 220 kpl CV-90 vaunuja, 4500 kp NLAW, RBS-70 laukauksia ja jotain muuta pientä :heart:
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Bo Ek kirjoitti:
Iso-Mursu kirjoitti:
Itse uskoisin että Ruotsin mahdollinen järkevä apu Suomelle olisi meidän merireittiemme aukipitäminen. Olisihan kauppalaivojen helpompi purjehtia Kalingradin ohitse jos Ruotsin meri- ja ilmavoimat auttaisivat suojaamisessa.

Ja mahdollinen Ahvenanmaan suojaaminen

Näin varmasti on, jos ajatellaan jatkettavan nykyisillä peruslinjoilla.

Tuollaisella "lääppimisellä" ei kuitenkaan ratkaista sitä resurssipulaa, joka on meillä käsillä, on ollut jo vuosikymmeniä. En usko suuren ratkaisun löytyvän detaljeilla näpertelystä.

Millaista Ruotsin avun pitäisi sitten olla? Sotilaita Malmööstä jotka ovat valmiita kuolemaan Raatteentien toisessa tuotantokaudessa?

Apu voisi olla myös lahjapaketti jossa olisi esim 220 kpl CV-90 vaunuja, 4500 kp NLAW, RBS-70 laukauksia ja jotain muuta pientä :heart:

Resurssipulassa me sitten sulatamme tuon lahjapaketin.
 
baikal kirjoitti:
Iso-Mursu kirjoitti:
Bo Ek kirjoitti:
Iso-Mursu kirjoitti:
Itse uskoisin että Ruotsin mahdollinen järkevä apu Suomelle olisi meidän merireittiemme aukipitäminen. Olisihan kauppalaivojen helpompi purjehtia Kalingradin ohitse jos Ruotsin meri- ja ilmavoimat auttaisivat suojaamisessa.

Ja mahdollinen Ahvenanmaan suojaaminen

Näin varmasti on, jos ajatellaan jatkettavan nykyisillä peruslinjoilla.

Tuollaisella "lääppimisellä" ei kuitenkaan ratkaista sitä resurssipulaa, joka on meillä käsillä, on ollut jo vuosikymmeniä. En usko suuren ratkaisun löytyvän detaljeilla näpertelystä.

Millaista Ruotsin avun pitäisi sitten olla? Sotilaita Malmööstä jotka ovat valmiita kuolemaan Raatteentien toisessa tuotantokaudessa?

Apu voisi olla myös lahjapaketti jossa olisi esim 220 kpl CV-90 vaunuja, 4500 kp NLAW, RBS-70 laukauksia ja jotain muuta pientä :heart:

Resurssipulassa me sitten sulatamme tuon lahjapaketin.

Ajattelin että kieltäytyisimme siitä, koska aseet olisivat todistetusti Nato yhteensopivia ja niistä osaa on käytetty käynnissä olevissa sodissa.
 
No täytyy sanoa, että tuollaiset unelmat siitä kuinka Suomi muodostaa maavoimat ja Ruotsi meri- ja ilmavoimat ovat pelkkää höperehtimistä.

Mitään tuollaista ihmeellistä unionia ei tulla koskaan muodostamaan. Jonkinlainen pohjolan puolustusliitto on mahdollisuuksien rajoissa siinä vaiheessa kun Nato piiputtaa ja vetää viimeisiään Yhdysvaltojen raahautuessa omalle mantereelleen. Jo pelkästään ajatus siitä, että suomalainen varusmies palvelisi jossain Pohjanmeren rannoilla on useimmille suomalaisille absurdin ja naurettavan välistä. Tuskin kannattaa edes mainita minkälainen bordelli saataisiin aikaiseksi siitä, että Ruotsin maavoimat liitetään Suomen armeijan organisaatioon tai Suomen ilmavoimat Flygavapnetin alaisuuteen... Ylipäätänsä koko ajatus on jostain absurdistanista ja noudattaa samanlaista logiikkaa kuin neuvostoliittolainen 20-luvun piiretty "Yhdessä olemme vahvempia!" joka käsittelee kolhoosin etuja maanviljelyssä...

Samanlaisia ideoita heitätään virolaisissa netti- ja yleisönosasto kirjoituksissa. Yleensähän kupletin juoni menee tällä tavalla "Pitää muodostaa Suomen ja Viron valtioliitto." Käsi pystyyn vaan reilusti kaikilta jotka kannattaa asiaa Suomenlahden pohjois puolella! "Suomen poeg ylen vägev Hornet aka Pihkakova ilmarykimä bombeeraas..."
 
Mosuri kirjoitti:
No täytyy sanoa, että tuollaiset unelmat siitä kuinka Suomi muodostaa maavoimat ja Ruotsi meri- ja ilmavoimat ovat pelkkää höperehtimistä.

Mitään tuollaista ihmeellistä unionia ei tulla koskaan muodostamaan. Jonkinlainen pohjolan puolustusliitto on mahdollisuuksien rajoissa siinä vaiheessa kun Nato piiputtaa ja vetää viimeisiään Yhdysvaltojen raahautuessa omalle mantereelleen. Jo pelkästään ajatus siitä, että suomalainen varusmies palvelisi jossain Pohjanmeren rannoilla on useimmille suomalaisille absurdin ja naurettavan välistä. Tuskin kannattaa edes mainita minkälainen bordelli saataisiin aikaiseksi siitä, että Ruotsin maavoimat liitetään Suomen armeijan organisaatioon tai Suomen ilmavoimat Flygavapnetin alaisuuteen... Ylipäätänsä koko ajatus on jostain absurdistanista ja noudattaa samanlaista logiikkaa kuin neuvostoliittolainen 20-luvun piiretty "Yhdessä olemme vahvempia!" joka käsittelee kolhoosin etuja maanviljelyssä...

Samanlaisia ideoita heitätään virolaisissa netti- ja yleisönosasto kirjoituksissa. Yleensähän kupletin juoni menee tällä tavalla "Pitää muodostaa Suomen ja Viron valtioliitto." Käsi pystyyn vaan reilusti kaikilta jotka kannattaa asiaa Suomenlahden pohjois puolella! "Suomen poeg ylen vägev Hornet aka Pihkakova ilmarykimä bombeeraas..."

Pohjolan sotilasliitto kuulostaa kyllä hullulta ajatukselta. Ja ei Suomi ja Viro yhdessäkään kuulosta kauhean uskottavalta. Eikä taija pari hornettia auttaa Viron urheita poikia..
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Pohjolan sotilasliitto kuulostaa kyllä hullulta ajatukselta. Ja ei Suomi ja Viro yhdessäkään kuulosta kauhean uskottavalta. Eikä taija pari hornettia auttaa Viron urheita poikia..

Miksi askarrella kaksistaan kun meillä pohjolassa on ihan yhteisiäkin vastustajia?

Mitä taas tulee Pohjolan sotilasliittoon niin Naton jälkeisessä Euroopassa se saattaa noustaa melkoiseksi voimatekijäksi.

Yhdistäviä tekijöitä löytyy:

-Kulttuurit ovat melko samankaltaisia.

-Norjaa, Suomea, Ruotsia yhdistäisi yhteinen potentiaalinen vihollinen Venäjä. Tanska taas haluaisi estää valumisensa Saksan valtapiiriin historiallisista syistä.

-Ruotsilla on merkittävää osaamista sotilas- ja ilmailuteknologiasta. Vastaavaa kapasiteettia ei Norjasta, Suomesta tai Tanskasta löydy.

-Norjalla on öljyvaroja mitä taas muilta pohjoismailta ei löydy.



Nykyisessä Natossa on taas paljon maita joilla ei välttämättä ole hirveästi yhteistä ulkopoliittisissa tavoitteissa. Esimerkkinä vaikka Norja ja Portugali.

Idean "naurettavuudesta" voi olla monta mieltä kun horjuvia askeleita sen suuntaan on jo otettu.

http://www.nordefco.org/
 
No joo, Pohjolan VOIMATEKIJÄÄ voi tulevina vuosina rassata melko rankalla kädellä taloudellinen niukkuus, ymmärtääkseni myös Pohjolan valtiontaloudet vedetään melko kureelle. Samaan aikaan eletään aikaa, kun uhka on olematon niin ei tarvi arvata mihin poliitikkojen säästökirves korahtaa.
 
baikal kirjoitti:
No joo, Pohjolan VOIMATEKIJÄÄ voi tulevina vuosina rassata melko rankalla kädellä taloudellinen niukkuus, ymmärtääkseni myös Pohjolan valtiontaloudet vedetään melko kureelle. Samaan aikaan eletään aikaa, kun uhka on olematon niin ei tarvi arvata mihin poliitikkojen säästökirves korahtaa.

Selvennetään, että kyseessä on voimatekijä PUOLUSTUKSESSA. Naton ja mahdollisesti EU:nkin luisuessa historian roskakoriin tilalle astuvat huomattavasti pragmaattisemmat tavoitteet ja rauhanturvaaminen 20 vuoden kuluttua voi hyvinkin tarkoittaa vain pohjoismaiden yhteistä YK-pataljoonaa Etelä-Afrikan sisällissodan tulitaukoa valvomassa.

Todellisuudessahan tilanne on se, että useimmilla valtioilla on pelimerkit lopussa. Esimerkiksi yhdysvaltojen ilmavoimien pitäisi aloittaa jossain vaiheessa ikääntyvien hävittäjien merkittävä uusiminen- hintalaput on kuitenkin sitä luokkaa, että vuosikymmenen sotimisen jälkeen- uutta tullaan saamaan riviin vain vähän ja ikäätyntyvien lentokoneiden käyttöikää jatketaan ja jatketaan. USAFin tilanne saattaa kymmenen vuoden kuluttua muistuttaa Venäjän nykyisten ilmavoimien tilannetta.
 
Mosuri kirjoitti:
Iso-Mursu kirjoitti:
Pohjolan sotilasliitto kuulostaa kyllä hullulta ajatukselta. Ja ei Suomi ja Viro yhdessäkään kuulosta kauhean uskottavalta. Eikä taija pari hornettia auttaa Viron urheita poikia..

Miksi askarrella kaksistaan kun meillä pohjolassa on ihan yhteisiäkin vastustajia?

Mitä taas tulee Pohjolan sotilasliittoon niin Naton jälkeisessä Euroopassa se saattaa noustaa melkoiseksi voimatekijäksi.

Yhdistäviä tekijöitä löytyy:

-Kulttuurit ovat melko samankaltaisia.

-Norjaa, Suomea, Ruotsia yhdistäisi yhteinen potentiaalinen vihollinen Venäjä. Tanska taas haluaisi estää valumisensa Saksan valtapiiriin historiallisista syistä.

-Ruotsilla on merkittävää osaamista sotilas- ja ilmailuteknologiasta. Vastaavaa kapasiteettia ei Norjasta, Suomesta tai Tanskasta löydy.

-Norjalla on öljyvaroja mitä taas muilta pohjoismailta ei löydy.



Nykyisessä Natossa on taas paljon maita joilla ei välttämättä ole hirveästi yhteistä ulkopoliittisissa tavoitteissa. Esimerkkinä vaikka Norja ja Portugali.

Idean "naurettavuudesta" voi olla monta mieltä kun horjuvia askeleita sen suuntaan on jo otettu.

http://www.nordefco.org/

Pohjolan viimeisin kunnollinen liitto taitaa olla Hansa-liitto?

Jokainen liitto on joskus hajonnut. Nato ja EU:kin tulee hajoamaan joskus siihen ei tarvita vasemmistolaista tai perussuomalaista maailmankuvaa. Mutta milloin hajoaminen tapahtuu? Huomenna vai 20-vuoden kuluttua?

Jos huomenna niin turvallisuus- ja talouspolitiikassa on helppo lähteä rakentamaan vaikka Pohjolan Talous ja Sotilasliittoa. Jos hajoaminen tapahtuu 20-vuoden kuluttua niin millainen on maailma? Entä onko esim. Puolustusvoimat ajettu alas että ollaan saatu ostettua 3 F-35 hävittäjää yksi jokaiselle lennostolle.
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Pohjolan viimeisin kunnollinen liitto taitaa olla Hansa-liitto?

????????????

Tuolla tietämykselläkö maassamme näistä Nato asioista päätetään?
 
Mosuri kirjoitti:
Iso-Mursu kirjoitti:
Pohjolan viimeisin kunnollinen liitto taitaa olla Hansa-liitto?

????????????

Tuolla tietämykselläkö maassamme näistä Nato asioista päätetään?

No korjaa jos olen väärässä äläkä keljuile.

Esitän tässä tällaisen mielipiteen, koska en keksi muuta Pohjolan liittoa jossa olisi yhdistetty kauppa ja sotilaallinen valta pariksi sadaksi vuodeksi.
 
Eläkkeelle jäänyt USA:n puolustusministeri Robert Gates varoittaa että NATO voi romahtaa. Syynä eurooppalaisten valtioiden laskevat puolustusbudjetit ja USA:n jopa 75 % noussut osuus liittouman kustannuksista. Meneillään oleva Libyan operaatio on näyttänyt NATO:n eurooppalaisten jäsenvaltioiden heikot resurssit taistella pitkässä konfliktissa. Useiden jäsenvaltioiden pommit olivat loppumassa jo 11 viikkoa operaation alusta, vaikka vastassa on heikko ja kehittymätön vastus.
USA:n on ollut pakko tulla muiden jäsenvaltioiden avuksi ammuspulan takia.

Lisäksi ilma-operaatio on suunniteltu 300 päivittäisen lennon varaan ja liittoumalla on vaikeuksia päästä edes puoleen suunnitellusta määrästä.

NATO:n epävarma tulevaisuus perustuu euroopan maiden laskevien puolustusbudjettien lisäksi liittouman jakautumiseen kahtia. Toisena osapuolena ovat maat jotka haluavat keskittyä vain siviilikriisinhallintaan ja toisena maat jotka edelleen pitävät rauhaanpakottamista ja voimatoimia NATO:n päätehtävänä.

Mm. edellämainittujen seikkojen vuoksi uudet johtajat USA:ssa voivat tulevaisuudessa hylätä turvatakuut euroopalle koska kustannukset nousevat liitouman tarjoamien hyötyjen ohitse.

US defence chief blasts Europe over Nato

Robert Gates blames a failure of political will and defence cuts as he warns that younger US politicians could abandon alliance

Robert-Gates-US-defence-s-007.jpg

Robert Gates delivers a speech on entitled Reflections on the status and future of the transatlantic alliance, warning that Nato risks 'military irrelevance' unless spending is increased by members other than the US. Photograph: Jason Reed/AFP/Getty Images

The US defence secretary, Robert Gates, has warned that a new post-cold war generation of leaders in America could abandon Nato and 60 years of security guarantees to Europe, exasperated by Europe's failures of political will and the gaps in defence funding needed to keep the alliance alive.

In a blistering attack on Europe - which he accused of complacency over international security - Gates predicted a Nato consigned to "military irrelevance" in a "dim if not dismal" future unless allies stepped up to the plate.

"If current trends in the decline of European defence capabilities are not halted and reversed, future US political leaders - those for whom the cold war was not the formative experience that it was for me - may not consider the return on America's investment in Nato worth the cost," Gates, a former CIA chief, warned.

Three weeks before standing down as Pentagon head and retiring from decades at the heart of the US security establishment, Gates used a 20-minute valedictory speech in Brussels to read the riot act to a stunned elite audience of European officers, diplomats, and officials.

Nato had degenerated into a "two-tiered" alliance of those willing to wage war and those only interested in "talking" and peacekeeping, he fumed in his bluntest warning to the Europeans in nearly five years as the Pentagon head.

Washington's waning commitment to European security could spell the death of the alliance, he said. The speech was laced with exasperation with and contempt for European defence spending cuts, inefficiencies, and botched planning.

The Libya mission was a case in point, Gates said, pointing out that the Anglo-French-led campaign was running out of munitions just weeks into operations against an insubstantial foe. The US had again had to come to the rescue of the Europeans in a campaign on Europe's shores and deemed to be of vital interest to the Europeans, he complained.

"The mightiest military alliance in history is only 11 weeks into an operation against a poorly armed regime in a sparsely populated country. Yet many allies are beginning to run short of munitions, requiring the US, once more, to make up the difference."

In March, all 28 Nato members had voted for the Libya mission, he said. "Less than half have participated, and fewer than a third have been willing to participate in the strike mission … Many of those allies sitting on the sidelines do so not because they do not want to participate, but simply because they can't. The military capabilities simply aren't there."

The air campaign had been designed to mount 300 sorties daily but was struggling to deliver 150, Gates added.

Away from the specifics of the current operations in Libya and Afghanistan, Gates charged Europe's leaders with lacking the political will to sustain Nato, complained bitterly about unending defence budget cuts, but conceded that the reduction in spending was probably irreversible.

The US share of Nato military spending had soared to 75%, much more than during the cold war heyday when Washington maintained hundreds of thousands of US troops across Europe, he said. The US public would not stand for this much longer.

Congress would rebel against spending "increasingly precious funds on behalf of nations apparently willing and eager for American taxpayers to assume the growing security burden left by reductions in European defence budgets", he said.

Noting he was 20 years older than Barack Obama, Gates said his peers' "emotional and historical attachment" to Nato was "ageing out".

"In the past, I've worried openly about Nato turning into a two-tiered alliance, between members who specialise in 'soft' humanitarian, development, peacekeeping, and talking tasks, and those conducting the 'hard' combat missions ... This is no longer a hypothetical worry. We are there today. And it is unacceptable."
http://www.guardian.co.uk/world/2011/jun/10/nato-dismal-future-pentagon-chief
 
Poimin tuon Ruotsi-Suomi-ehdotukseni eräästä turvallisuuspolitiikka sivunneesta paneelikeskustelusta, jota minulla oli hiljattain tilaisuus kuunnella.

Siinä keskustelussa em. ehdotus todettiin poliitikkojen ja asiantuntijoiden taholta taloudellisesti ja teknisesti järkeväksi, mutta henkisesti ja sitä kautta myös poliittisesti mahdottomaksi (ainakin toistaiseksi).

Täältä löytyy siis todellista asiantuntijuutta!

Varjopuolena tietysti se, että keskustelijat totesivat myös itsenäisen puolustuksen käyneen jo mahdottomaksi, kun meillä on varaa vain yhteen vahvaan puolustushaaraan. Niitähän tarvittaisiin välttämättä kaksi, eli niin maa- kuin ilmavoimatkin, merivoimat on joka tapauksessa marginaalissa.
 
Back
Top