Taistelijan varustuksen uusiminen etenee

Suurin ero noissa gradun varustekokonaisuuksissa tulee luotiliivistä. Sirpa 3+ kg, luotiliivi 11 kg. Onko vastaavaa hyötyä, ihmettelen? Voisi ajatella, että se etupuolen levy olisi rakennetulla alueella se tärkein, ja muut pois...

Oksennustaudista toipuvana ei oikein ole energiaa lukea tuota gradua läpi (täytyy kyllä lukea!), mutta yksi juttu mitä tulee kasvavan suojavarustuksen mukana on veden tarve. Luin tutkimusta ameriikkalalaissotilaiden varustustuksesta, esim taisteluvarustuksen paino on 40-50 kiloa, riippuen siitä onko kiväärimies vai KK/krenätööri. Tilpehööriä on mukana muutenkin mutta käytännössä varustuksen lisäpaino tulee juuri luotisuojasta ja vedestä (yhteispaino noin 15 kg), ja nämä kulkee käsikädessä. Hiostavan liivin takia päivätarve oli 7 litraa eikä aina sekään riittänyt ja tämä määrä vietiin taisteluun myös. Kiväärimiesten kohdalla sitten vielä se että he kantoivat KK-miesten partuunoita, omia patruunoita 2 tuliannosta. Käytännössä ero esim päiväpakkaukseen taisi olla vain muutamin kiloja -> MRE jne.

Ja mitä ilmeisemmin tuota ei sovellettu kentälläkään sen kummemmin, eli vettä kulki kokoajan se 7 lirtaa mukana (toki se päivän mittaan hupeni), en tiedä johtuiko siitä että reppu oli kuljetettava mukana muutenkin joten siirryttäessä marssivarutksesta tasiteluvarustukseen kovin merkittävää eroa ei tst- ja marssivarustuksen välille päässyt syntymään. Ja aliupseereiden piti tästäkin huolimatta vahtia että sotilaat eivät työnnä LISÄÄ tavaraa pakkauksiinsa. Käytännössä he toimivat sillä varustuksella jonka kokivat minimalistisimmaksi, eli mikään virallisen pumaskan kanssa ei menty vaan homma oli oman porukan kanssa mietitty aika tarkkaan.

Kyseessä siis laskuvarjojoukkojen porukkaa sekä harjoituksissa kotimaassa, että tositoimissa Afganistanissa. Eli ei voi väittää sitäkään että hajroituskentillä harjoiteltiin kurjuutta ja sitten tositoimissa tehtiin hommat eritavalla. Irakissa toimineilla ajoneuvoihin tukeutuneilla joukoilla varutus painoi jonkin verran vähemmän, mutta reilusti yli 30 kilon mentiin sielläkin. Sama juttu kotimaisilla Afganistanissa toimineilla kavereilla.

Eli aika iso kysymys on se että jätetäänkö liivit pois vai ei. Voi vaikuttaa aika radikaalisti hommiin. Tähän vaiheeseen pitää vielä lisätä että ameriikkalaisilla aika usein liivejä PITÄÄ pitää yllä, halusi tia ei. Kyseessä lienee tappioiden minimointi, mikä on toki ihan ok juttu mutta voi syödä taistelutehoa aika raakasti. Luulisin että maanmiehillämme A-maassa on sama juttu ollut.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä sitä vettä kuluu muutenkin runsaasti kun taisteluvarustuksessa liikutaan. Ei liivien pitäminen tai poisjättäminen tässä ole mikään ratkaiseva tekijä.

Kuten tuolla jo maikitsin niin liivejä voi onneksi muokata. Läheskään aina ei ole fiksuinta kulkea täysissä suojissa mutta sillekin on paikkansa, samoin suojavarustukselle ylipäätään.
 
Aseen kenttäkelpoisuus, kestävyys ja luotettavuus ovat ainakin omasta henkilökohtaisesta näkökulmastani niin tärkeitä ominaisuuksia, että olen niiden vuoksi tinkimään hieman aseen tarkkuudesta ja rekyylin vähäisyydestä. Kuitenkin vain siten, että tarkkuus on asetettujen vaatimusten X perusteella vähintään riittävä ja rekyyli siedettävä.

Ja miten kenttäkelpoinen aseen pitää olla, pitääkö sillä voida ampua 50 000 ptr puhdistamatta tai jotain muuta epärealista kun muistetaan että suomalainen varusmies koulutetaan n. 200 patruunalla. Sellaisessa koulutusmääärässä jotta oppii ampumaan ei saa olla juuri aseesta johtuvaa hajontaa. Ja miltä osin M4 uusimmassa konfiguraatiossaan ei olisi riittävän luotettava peli?

Vaikka taisteluvarustus M05 on vanhaa M91:ä ja M62 ergonomisempi ja monessa suhteessa kehittyneempi, niin molemmat ovat painoltaan hyvin raskaita ja niiden kissamaisen ketterä liikuttaminen maasto-olosuhteissa vaatii pohjalle runsaasti punttisalia ja lähes huippu-urheilijan fyysisen kunnon. Tämä yhdistettynä keskivertoasevelvollisen riittämättömäksi todettuun fyysisen suorituskyvyn tasoon lupaa sen verran huonoja kertoimia yhdistelmän toimivuudelle, että Äänisjärven rantaan rakennetun kesämökin avaimet eivät ainakaan löydy varustemäärästä eikä varsinkaan sen kasvattamisesta enää nykyistä suuremmaksi. Suurin osa huonokuntoisista reserviläisistä ovat raskaan kuormansa alla hitautensa ja kömpelyytensä vuoksi vastustajilleen pelkkiä maalitauluja. Tätä seikkaa ei myöskään paranna varustuksen taskujen tuomat laajat ulkoiset mitat, mikä hankaloittaa suojan käyttöä ja suojautumista tähystykseltä.

M91:n tai mitä tällä nyt tarkoitetaan kanssa kannetaan täysin tarpeettomia varusteita mutta tärkeimmät varusteet ovat hankkimatta ja koko järjestelmä M/85-tetsareineen ei ole kuin kantoalusta, ei se mikään taistelukelpoinen ole lipastaskuineen sekä muina huonoinen taskuratkaisuineen. M/05:n on paljon parempi kun muistaa ettei kaikkia taskuja tarvitse kiinnittää liiviin ja toisaalta lipastaskut loppuvat peruspaketissakin kesken. Käytännössä M/05 on kevyempi ja ergonomisempi, lisäpaino tulee ainoastaan kovasta levystä jos sellaista on edes jakaa eikä sellainenkaan paljon paina jos ei hankita vanhentuneita levyjä painon puolesta.
 
Oksennustaudista toipuvana ei oikein ole energiaa lukea tuota gradua läpi (täytyy kyllä lukea!), mutta yksi juttu mitä tulee kasvavan suojavarustuksen mukana on veden tarve. Luin tutkimusta ameriikkalalaissotilaiden varustustuksesta, esim taisteluvarustuksen paino on 40-50 kiloa, riippuen siitä onko kiväärimies vai KK/krenätööri. Tilpehööriä on mukana muutenkin mutta käytännössä varustuksen lisäpaino tulee juuri luotisuojasta ja vedestä (yhteispaino noin 15 kg), ja nämä kulkee käsikädessä. Hiostavan liivin takia päivätarve oli 7 litraa eikä aina sekään riittänyt ja tämä määrä vietiin taisteluun myös. Kiväärimiesten kohdalla sitten vielä se että he kantoivat KK-miesten partuunoita, omia patruunoita 2 tuliannosta. Käytännössä ero esim päiväpakkaukseen taisi olla vain muutamin kiloja -> MRE jne.

Ja mitä ilmeisemmin tuota ei sovellettu kentälläkään sen kummemmin, eli vettä kulki kokoajan se 7 lirtaa mukana (toki se päivän mittaan hupeni), en tiedä johtuiko siitä että reppu oli kuljetettava mukana muutenkin joten siirryttäessä marssivarutksesta tasiteluvarustukseen kovin merkittävää eroa ei tst- ja marssivarustuksen välille päässyt syntymään. Ja aliupseereiden piti tästäkin huolimatta vahtia että sotilaat eivät työnnä LISÄÄ tavaraa pakkauksiinsa. Käytännössä he toimivat sillä varustuksella jonka kokivat minimalistisimmaksi, eli mikään virallisen pumaskan kanssa ei menty vaan homma oli oman porukan kanssa mietitty aika tarkkaan.

Kyseessä siis laskuvarjojoukkojen porukkaa sekä harjoituksissa kotimaassa, että tositoimissa Afganistanissa. Eli ei voi väittää sitäkään että hajroituskentillä harjoiteltiin kurjuutta ja sitten tositoimissa tehtiin hommat eritavalla. Irakissa toimineilla ajoneuvoihin tukeutuneilla joukoilla varutus painoi jonkin verran vähemmän, mutta reilusti yli 30 kilon mentiin sielläkin. Sama juttu kotimaisilla Afganistanissa toimineilla kavereilla.

Eli aika iso kysymys on se että jätetäänkö liivit pois vai ei. Voi vaikuttaa aika radikaalisti hommiin. Tähän vaiheeseen pitää vielä lisätä että ameriikkalaisilla aika usein liivejä PITÄÄ pitää yllä, halusi tia ei. Kyseessä lienee tappioiden minimointi, mikä on toki ihan ok juttu mutta voi syödä taistelutehoa aika raakasti. Luulisin että maanmiehillämme A-maassa on sama juttu ollut.


Tota, muistan lukeneeni Amerikkalaista tutkimusta sotilaiden marssimistehosta. Tutkimus sivusi myös tst-toimintaa ja marssitoimintaa tietenkin myös.

Tuossa sotilasliikunnallisessa tutkimuksessa todettiin että jalkaväki oli liian "lastattua" painolla.

Ei riittäneet voimat ja kunto talibanien jahtaamiseen vuorilla. (siis käsketty varustus oli mennyt reilusti yli ohjesäännön, ja tulokset tietenkin olivat heikompia). Johtopäätöksessä neuvottiin muistuttamaan kenttäkomentajia etteivät he kuormita liikaa solttuja vuoristotaistelussa!:eek:

On olemassa marssivarustus, ja taisteluvarustus. Ainakin noin periaatteessa. Jos parhaita tuloksia haetaan niin turhat tavarat pitää jättää pois tst- varustuksesta.
 
Juu tuossa tutkimuksessa sivutiin tätäkin aihetta: etenemistahti oli pari kolme mailia päivässä, toki vuoristossa mutta kuitenkin vain murto-osa siitä mitä talebanit. Myös tehtävien suorittaminen jäi välillä kesken vesipulan vuoksi (eli 7 litraa ei riittänyt kuin osaksi päivää), mm yksi taisteluhtehtävään siirtyminen piti keskeyttää eli joukko ei ehtinyt päämääräänsä. Käytännössä maastossa toimivat joukot ovat kiinni päivittäisesssä huollossa! Suurin pullon kaula nimenomaan vesi, joka taas johtuu suojavarustuksesta. Toki olosuhteet tuossa maassa on kovasti erilaiset Suomeen nähden.

Kysymys herää että voisiko asiat meillä tehdä toisin... En tiedä. En ole pitänyt päälläni edes sirpaleliiviä. Metsurin varustus toki on jossakin määrin tuttua ja turhahaalarit yleensä on saatanallisen kuumat. Toki osassa on verkkomaista kangasta takana joten ilmavuus on pikkuisen toista kuin niissä mitä minä olen käpistellyt, omissa turvahousuissa saa lintsien vetoketjun jätettyä auki, haalareissa haarukset oli perseen puolelta revenneet auki... siinä se ilmavuus.
 
Tutkimusta en ole lukenut mutta varmaan jokin vaikutus on sillä että paikalliset ovat afgoisaa tottuneet vuoristoilmaan ja olosuhteisiin.
 
No kun miehet ihan eri ilmastosta lähtevät ääriolosuhteisiin eli aavikolle tai vuoristoon niin saattaahan siinä tulla vähän hiki ja hengästyä kun ei ole vielä sopeutunut. Joku joskus puheli että esim. Afganistaniin pitäisi valmistautua väh. 6 kk vuoristoilmassa.
 
Juu tuossa tutkimuksessa sivutiin tätäkin aihetta: etenemistahti oli pari kolme mailia päivässä, toki vuoristossa mutta kuitenkin vain murto-osa siitä mitä talebanit. Myös tehtävien suorittaminen jäi välillä kesken vesipulan vuoksi (eli 7 litraa ei riittänyt kuin osaksi päivää), mm yksi taisteluhtehtävään siirtyminen piti keskeyttää eli joukko ei ehtinyt päämääräänsä. Käytännössä maastossa toimivat joukot ovat kiinni päivittäisesssä huollossa! Suurin pullon kaula nimenomaan vesi, joka taas johtuu suojavarustuksesta. Toki olosuhteet tuossa maassa on kovasti erilaiset Suomeen nähden.

Kysymys herää että voisiko asiat meillä tehdä toisin... En tiedä. En ole pitänyt päälläni edes sirpaleliiviä. Metsurin varustus toki on jossakin määrin tuttua ja turhahaalarit yleensä on saatanallisen kuumat. Toki osassa on verkkomaista kangasta takana joten ilmavuus on pikkuisen toista kuin niissä mitä minä olen käpistellyt, omissa turvahousuissa saa lintsien vetoketjun jätettyä auki, haalareissa haarukset oli perseen puolelta revenneet auki... siinä se ilmavuus.

saattapi olla...

on kuitenki huomattava se tosiasia, että Afghanistanin sodassa on liikuntaelinten ja tukirangan vammat lähteneet räjähdysmäiseen nousuun (eikä tämä ole vain nälvimistä IED ja miinaväijytysten ja räjäytysten suhteen, vaan oikeasti liikuntavammat ovat lisääntyneet)

X määrä taistelujoita kärsii liikuntavamman taistelukentällä, joudutaan evakuoimaan kopterilla koska ei ole järkeä raahata sitä ukkoa pitkin vuoristoa kovinkaan kauaa? Tulee pian lisää liikuntavammoja sen seurauksena :p
 
No kun miehet ihan eri ilmastosta lähtevät ääriolosuhteisiin eli aavikolle tai vuoristoon niin saattaahan siinä tulla vähän hiki ja hengästyä kun ei ole vielä sopeutunut. Joku joskus puheli että esim. Afganistaniin pitäisi valmistautua väh. 6 kk vuoristoilmassa.

Mutta kyseinen 7 litran sääntö on pitänyt paikkansa jo kotimaassa. Eli pelkästään A-maan oloilla sitä ei voi selvittää. Toki suorituskyky ainakin ensimmäisinä viikkoina on ollut varmasti normaalia huonompi jos kavereita ei ole ehditty totuttaa olosuhteisiin.

Urheilijoiden korkean paikan leirit kestää joitakin viikkoja, käsittääkseni suurimmat adaptaatiot (eli punasolujen määrän lisääntyminen) ehtii tapahtua tuossa vaiheessa. En tosin tiedä onko muita pidemmän aikavälin adaptaatioita, mutta jos näin olisi niin A. kestävyysurheilua hallitisivat vuoristolaisheimojen edustajat B. urheilijat viettäisivät enemmän aikaa korkean paikan leireillä.

Jos muistan oikein niin kyseissä tutkimuksessa mainittiin että A-maan suuri haaste oli juuri kuumuus kyseisten joukkojen osalta. Tästä syystä se 7 litraa ei aina riittänyt ja tehtävä piti keskeyttää.

 
Irakin ja Afghanistanin sodat ovat päivittäneet amerikkalaisten jalkaväkivarustuksen aika perinpohjaisesti. Operaatioista saadut kokemukset on implementoitu:
-Kypärä on vaihtunut
-Suojaliivi on vaihtunut ja rinnalle tullut pelkistetympi "Plate carrier"-tyyppinen liivi.
-Maastopuku on vaihtunut ja rinnalle tullut ns. taistelupuku (taistelupaita ja -housut)
-Erillinen taisteluliivi näkee todella harvakseltaan enää käyttöä, pääasiassa varusteet kannetaan suojaliiviin kiinnitettävissä taskuissa.
-Reppujärjestelmä on päivittynyt ja saanut pienen ja ison lisäksi välikoon.
-Kenkämalli on vaihtunut niin moneen kertaan, ettei siinä enää pysy kärryillä edes QM.
-Yms yms.

Useimmat näistä muutoksista ovat vieläpä olleet asteittaisia, esimerkiksi suojaliiviä on päivitetty ensin täysin uuteen malliin, josta sitten on tullut hieman paranneltu versio ulos parin vuoden päästä.
Käsittääkseni myös Puolustusvoimilla jalkaväentaistelijan varustus on tällainen askeleittain etenevä projekti, jossa hyödynnetään myöskin operaatioista ja koulutuksesta saatuja kokemuksia. Esimerkkinä mainittakoon M05-kantolaitejärjestelmän eri osien päivitetyt versiot, M10-luotisuojaliivi jne.
Osa noista Afghanistanin vuoriston negatiivisista kokemuksista on kyllä ollut ihan silkkaa kädettömyyttä jenkeiltä. Partiointia suurten korkeuserojen alueella on suoritettu suunnilleen kokovartalopanssariin pukeutuneena ja mukana on raahattu aivan saatanallinen määrä tavaraa, kun tilanne olisi nimenomaan vaatinut kevyttä, syvyyteen sopivaa varustusta. Tähän ei valitettavasti ammattiarmeija kaikkine turvallisuussääntöineen taivu. Noissa olosuhteissa vastapuolella on ollut aivan kiistaton etu liikkuvuuden osalta, heillä kun taisteluvarustus on mallia mies, ase ja ammukset.
Tasaisemmassa maastossa, laaksoissa yms. tilanne taas on toinen, varsinkin kun osa taisteluista käydään lähietäisyydeltä rakennetulla alueella. Silloin paremmasta suojavarustuksesta ja muista mukana kulkevista lisälaitteista on suurempaa hyötyä, eivätkä ne aiheuta niin suurta suorituskyvyn laskua hankalaan maastoon verrattuna.

Taisteluvarustus M05:n idea on nimenomaan tuo Commandon esilletuoma modulaarisuus, eli varustus voidaan skaalata tehtävien mukaan. Kotimaan puolustuksen kannalta relevantissa sodankuvassa se ei tarkoita, että jokaisella taistelijalla on oma sovituskoppi tukikohdassa, vaan että tietyille joukoille räätälöidään jaettava varustus niiden oletettujen tehtävien perusteella: Timpat puuhaa kevyellä, huolto ja KT pyörittelee sirpat päällä, jääkärit työntää pistintä paholaiseen sirpa+levyt kombon kanssa ja asutuskeskuksissa hiippailevat, hyökkäykselliset kaupunkijääkärit leikkivät panssarijunaa raskaat luotisuojaliivit päällään ja Erikoiset sitten puuhastelevat plate carrierit sun muut päällä omiaan jne. Taisteluliiviä voidaan käyttää, tai tarvittavat taskut voidaan kiinnittää suoraan suojaliiviin ja loput mukana kulkevat rojut 40-litraiseen pikkureppuun. Kokonaisuutena järjestelmä on kyllä erittäin suuri parannus M91-järjestelmään nähden.

Esimerkiksi tuo aiemmin mainittu hajautettu jääkärikomppania ei toteuta tehtäväänsä 30 kilon varustepallo selässään, vaan selkeästi kevyemmällä setillä mennään. On myöskin loppupeleissä joukosta itsestään kiinni, miten se toteuttaa käsketyt tehtävänsä. Taisteluosaston esikunnasta ei tule kukaan tunkemaan lakerikenkää ahteriisi, jos käyt laukaisemassa kylkimiinan tai ammuttamassa epäsuoraa havaii-paidassa. Ainoa rajoittava tekijä lienee, että tilanteessa ei ole järkevää kylvää varusteita ihan pitkin kuusikkoa, mutta esimerkiksi tuliylläkön jälkeen on eri kätevä napata esimerkiksi reput kantoon kätköltä, samalla kun noudetaan lisää kessejä ja muita tarpeellisia virveleitä.
 
Mutta kyseinen 7 litran sääntö on pitänyt paikkansa jo kotimaassa. Eli pelkästään A-maan oloilla sitä ei voi selvittää. Toki suorituskyky ainakin ensimmäisinä viikkoina on ollut varmasti normaalia huonompi jos kavereita ei ole ehditty totuttaa olosuhteisiin.

Urheilijoiden korkean paikan leirit kestää joitakin viikkoja, käsittääkseni suurimmat adaptaatiot (eli punasolujen määrän lisääntyminen) ehtii tapahtua tuossa vaiheessa. En tosin tiedä onko muita pidemmän aikavälin adaptaatioita, mutta jos näin olisi niin A. kestävyysurheilua hallitisivat vuoristolaisheimojen edustajat B. urheilijat viettäisivät enemmän aikaa korkean paikan leireillä.

Jos muistan oikein niin kyseissä tutkimuksessa mainittiin että A-maan suuri haaste oli juuri kuumuus kyseisten joukkojen osalta. Tästä syystä se 7 litraa ei aina riittänyt ja tehtävä piti keskeyttää.

Aivan tasan ja kiistatta vuoristo-oloissa taakoitettu joukko ei pysy paikallisten tahdissa, kun polun pitäisi maistua. Tähän teemaan alustettiin joukkotyyppejä, kun sota afgoissa alkoi, mutta käyttö oli rajallista ja käsittääkseni hanke haudattiin muutamassa vuodessa. Koska tavoitteet muuttuivat ja tietyt asemat oli jo saavutettu.
 
Taisteluosaston esikunnasta ei tule kukaan tunkemaan lakerikenkää ahteriisi, jos käyt laukaisemassa kylkimiinan tai ammuttamassa epäsuoraa havaii-paidassa. Ainoa rajoittava tekijä lienee, että tilanteessa ei ole järkevää kylvää varusteita ihan pitkin kuusikkoa, mutta esimerkiksi tuliylläkön jälkeen on eri kätevä napata esimerkiksi reput kantoon kätköltä, samalla kun noudetaan lisää kessejä ja muita tarpeellisia virveleitä.

Ehkä esikunnista ei kukaan tule potkimaan havaijipaidasta, mutta komppaniatason kantahenkilöt ja oma hattivattijoukkue vinkuu yhtenäisestä asusta. Joillekin kaunis pukeutuminen on tärkeämpää kuin toimintakyky.
 
"Operaatiot" ovat tainneet heikentää Amerikkalaisten taistelutehoa. Öperaatioissa kekkuloidaan savimajojen reunustamilla kujilla siviilien seassa. Kekkulointi ja patsastelu ei ole fyysisesti raskasta, joten varustusta jaksaa pitää päällä ja ajoneuvot on max. 10 metrin päässä. Kuka tahansa siviili saattaa olla vihollinen joka ampuu kiväärillä tai laukaisee jonkun vesitynnyripommin. Tällöin on järkevää pitää niitä täysiä suojavarusteita. Ei voida ampua heti kaikkea mikä liikkuu kun ollaan siviilien seassa. Ihan oikeassa sodassa on sitten taas aivan eri asia. Eli suunnilleen kaikki ihmiset joita nähdään on vihollisia. Ei tarvii odottaa luotiliivit päällä onko se kenties ampuva vihollinen vaan voi itse ampua ensin. Tällöin luotiliivien antama suoja ei ole niin tärkeässä roolissa. Alussa mainitsemani taistelutehon heikkeneminen tulee siitä, että ei ymmärretä öperaation ja oikean sodan eroa. Kuvitellaan, että kaikki armeijan jv -soltut tarvii välttämättä täyden haarniskan. No nää nyt on vaan tämmöisiä arvailuja, mutta tällaisia on tullut mieleen.
 
Ehkä esikunnista ei kukaan tule potkimaan havaijipaidasta, mutta komppaniatason kantahenkilöt ja oma hattivattijoukkue vinkuu yhtenäisestä asusta. Joillekin kaunis pukeutuminen on tärkeämpää kuin toimintakyky.

Olen varma että tositilanteessa näin ei olisi. Varusmieskoulutuksessa toki näin on, mikä taas johtuu siitä että jos nuori kouluttaja sallii joukolle vapauksia varustuksessa, tulee ylempää äkäistä palautetta. Olen varma ettei yksikään möhömahainen majuri tositilanteessa tule posmeltamaan jos joukolta puuttuu varustuksesta kenkälankkiharja tai muuta tosi oleellista.
 
Olen varma että tositilanteessa näin ei olisi. Varusmieskoulutuksessa toki näin on, mikä taas johtuu siitä että jos nuori kouluttaja sallii joukolle vapauksia varustuksessa, tulee ylempää äkäistä palautetta. Olen varma ettei yksikään möhömahainen majuri tositilanteessa tule posmeltamaan jos joukolta puuttuu varustuksesta kenkälankkiharja tai muuta tosi oleellista.

Tästä en ole kyllä ollenkaan varma. Byrokratia elää ja voi hyvin myös sodan aikana, jopa tuoreimmissa sodissa on vaikka millaista byroihmettä saatu aikaan, en usko tämän olevan Suomessakaan tuntematon ilmiö, olipa sade tai vari, sota tai auvo.
 

No åålright. Eli hyvää tekstiä oli, jos tuota koittaa referoida niin:

-Testattavat olivat hyvä kuntoisia vapaaehtoisia varusmiehiä. Olettavasti ei puhuta perustyyppisestä varusmiesmassasta vaan jonkinverran parempi kuntoisista kavereista. Testiryhmä ei kuitenkaan ollut järin suuri (12 kpl) ja testattava massa oli varsin homogeenistä joten kovin luotettavana tutkimuksena tätä ei vielä voi sinällään pitää.

-Testirata oli noin 1500 metriä pitkä, sisältäen esteitä (ryömintä, kiipely yms), haavoittuneen tst-toverin kantamista, ampumista.

-M/91 (16,8kg) varustuksessa keskimäärinen suoritusaika 25 min, M/05 (30,3kg) varustuksessa 30 min.

-Vain osa M/05 varustusta kantavista suoritui hyväksyttävästi kaikista esteistä! Yhdistävänä tekijänä hyvä hapenottokyky, hyvät voimaominaisiuudet keskivartalossa sekä alaraajoissa sekä matala rasvaprosentti ja vastaavasti isompi lihasmassa, ja keksimääräistä pidempiä he olivat myös.

-M/05 varustuksessa taistelijat olivat hivenen rasittuneempia mutta merkittävät erot alkaisivat muodostua vasta päivien myötä jos sama höykkyytys jatkuisi, toisaalta suurin osa ei suoritunut esteistä vaan kiersi ne (=vähemmän rasitusta), joka vääristää tuloksia. Testiradan onnistuneesti suorittaneet M/05 varustuksessa olivat rasittuneempia kuin ne jotka epäonnistuivat joillakin esteillä. Kuitenkin siis taistelijat pysyttelivät omalla "mukavuus" alueellaan säilyttäen toimintakykynsä ja mitään kovin merkittäviä eroja ei päässyt syntymään.

-M/91 varustuksella kaikki suorittivat esteet hyväksytysti.

-Ammunnantarkkuuden ja nopeuden välillä ei kaiketi ollut merkittävää eroa, mutta testi ei varsinaisesti siihen puoleen paneutunutkaan. Vaan lähinnä tarkkaili ammunnan aikaista sykkeitä ja laktaattia ja näiden perusteella seurasi taistelijoiden palautumista. Tässä vaiheessa M/05 tasitelijat siis olivat hieman enemmän rasittuneita, mutta ei kovin merkittävästi.

-Eli käytännössä M/05 on hitaampi ja vaatii esteiden ylitykseen paremmat fyysisen suorituskyvyn omiansiuudet joka suhteessa: vähemmän läskiä, enemmän lihasta/voimaa, pidemmät raajat, parempi hapenottokyky.

Että semmoista.

Teksti suositti että kaupunkijääkäriksi koulutettavan pitäisi omata niin erinomaisen cooperin tuloksen kuin erinomaiset lihaskuntotestin tulokset.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt takerrun yhteen argumentoinnin kulmapalikkaan, joka valitettavasti kaataa koko korttitalon: Kyseinen tutkimus vertailee M/91-varustusta ja M/05-varustusta mallia kaupunkijääkäri, joten M/05-henkilöillä on päällään raskas luotisuojaliivi M/05, aseessa lisävarusteita ja enemmän patruunaa kannossa. Nämä pitkälti selittävät tuon painoeron (Tarkemmin erot on eritelty dokumentissa. Näiden mainitsemieni lisäksi kaupunkijääkärillä on mukana jos jonkinmoista tilpehööriä perus M/05-varustuksen ulkopuolelta.) ja erot liikkuvuudessa ja rasittavuudessa. Tämän takia tutkimuksen käyttäminen M/91- ja M/05-varustuksen vertailussa on harhaanjohtavaa.
 
Jep, onhan sitä olemassa luotisuojaliivi M/91 myös. Sehän ei eroa mitenkään M/05:sta kuin kankaan osalta. Onhan M/05:n osana oleva korsettiliivi samoilla taskuilla ergonomisempi ja kevyempi kuin M/85-tetsari.
 
kyllähän nuo olivat kovia silloin aikanaan nuo intin esteradat. Mutta kuten sanoin joskus aiemmin niin vaikein rasti niistä oli omasta mielestäni se pölkyiltä pölkylle hyppääminen (pölkyt ovat hiekkalaatikossa eikä saa tippua)

Gulp... siinä jos missä kysytään tasapainoa. Sitten kun on sykkinyt siinä muulla radalla jo ihan hyvin, niin pitää yht'äkkiä hyppiä sillä tavalla jetsulleen tarkasti ja tasapainotella vähän.

Tiedä sitten, mitä sotilaallista toimintaa tuon rastin piti simuloida... joki täynnä krokotiileja missä voi hyppiä vain kiveltä kivelle... ? :D
 
Back
Top