Taisteluensiapu

Siinä vaiheessa kun haavoittunut evakuoidaan komppanian vastuualueelta, otetaan häneltä pois komppanian kirjan pidossa oleva tst-materiaali.
Tähän on turha kommentoida mitään, mitä on jossain MakkaranPaistoKerhon kahden päivän tst-pelastajakurssilla kerrottu.

Näin lääkintämiehen koulutuksen perusteella epäilen tuota. Ainakaan tähän mennessä en ole kohdannut mitään komppania tason lääkintä osastoa, joka joutaisi/kykenisi käpistelemään noiden kanssa (lämärit eivät tee tväl huoltoa). Ja huoltomiehet eivät nekään jouda hakemaan kamoja millään käytännöllisellä tavalla, joten tst-materiaali yleensä jatkaa matkaa potilaan mukana.

Toki tämä on hieman vanhentunutta tietoa, mutta jos jollakin on uudempaa tietoa, niin varmaan selittää (ellei ole salaista).
 
En ole SJ, mutta veikkaan, että komppania tason lääkintäorganisaatiolla on taistelun aikana ja heti sen jälkeen, kädet täynnä oikeita töitä ja Tväl materiaalille ei juuri aikaa liikene. Kun tilanne rauhoittuu saattaa joku muistaa, sen kasan johon aseet ja a-tarvikkeet heiteltiin. Onko komppania enää lähelläkään tuota kasaa, on toinen juttu.

En lähde väittämään, etteikö Tväl-materiaalin talteenotto olisi tärkeää, mutta...
Tämähän on näitä asioita joita on vasta suunniteltu, todellisuus näyttäytyy sitten sodassa. Voidaanhan se lääkintäryhmä lähettämään etsimään sitä ase kasaa, mutta ehkä tuo temppu ei toimi, koska kukaan ei ole lähdössä viikonloppu vapaille.
 
@SJ paljonko lämärikoulutuksessa käsiteltiin yksikön materiaalikirjanpitoa?

En muista tuntimäärää, mutta käsiteltiin koulutuksessa ja kerrattaessa. Mutta lyhyesti sanottuna se meni näin: "ei kuulu meille! Niin kauan kun joku ei tule niitä varusteita meiltä hakemaan, niin ne kulkee taistelijan mukana. Joskin EHAS:lla taistelijoiden varusteet otettiin sivuun (erillinen huone) merkattuna nimilapuilla. Mutta sitten ne vain meni eteenpäin (tämä tietenkin rauhan-ajan harjoituksessa, joten se saattaa selittää). Varusmiesaikana joku kappari taisi myös sanoa, että "missä me niitä pitäisimmekään?" Eli jälleen kamppeet meni ukon mukana eteenpäin. Ja muistelisin, että olisi todennäköistä että aseet ja varusteet otettaisiin pois potilailta vasta sairaalassa.

Eli ainakin silloin asenne oli, että "lämärit eivät tee TVÄL -huoltoa". Joten jos olet huolissasi siitä kirjanpidosta, niin kannattaa olla itse siellä lääkintäteltan liepeillä valmiina ottamaan ne materiaalit talteen.
 
Vm koulutus ja SA-tilanne ovat kaksi eri asiaa. KH:ssakin saatetaan mennä vm-koulutuksen materiaalivalvonnan säännöillä, eli kaikki materiali seuraa taistelijaa, joka parantuu EHA:lla.

Minähän olen vain eläkeläinen, jokainen vm-palveluksen suorittanut tietää asiat paremmin, joten pitäisi vaan osata olla "hiljaa" ja antaa teidän jakaa täällää tietoanne, olettehan palvelleet 5,5-12 kk, joten tiedätte kaiken.
 
Vm koulutus ja SA-tilanne ovat kaksi eri asiaa. KH:ssakin saatetaan mennä vm-koulutuksen materiaalivalvonnan säännöillä, eli kaikki materiali seuraa taistelijaa, joka parantuu EHA:lla.

Minähän olen vain eläkeläinen, jokainen vm-palveluksen suorittanut tietää asiat paremmin, joten pitäisi vaan osata olla "hiljaa" ja antaa teidän jakaa täällää tietoanne, olettehan palvelleet 5,5-12 kk, joten tiedätte kaiken.

En kritisoi sinua, selitin vain sen mihin lääkintämiehet koulutetaan. Se onko komppanian kalustokirjanpito on toissijaista silloin, kun pitäisi saada haavoittuneet hoitoon/hoidettua (näin siis lääkintähenkilökunta koulutetaan). Se on sitten TVÄL puolen tehtävä käydä keräämässä varusteet lääkintähuollon käsistä. Toisinpäin homma ei onnistu, sen käytännössä määrää jo geneven sopimuskin. Ja jos geneven sopparilla ei katsota olevan merkitystä(mikä vaatisi lainmuutoksen), niin lääkintähuollolla on ihan varmasti omat toimintaohjeensa, joiden katsotaan olevan osa ohjesääntöä, mahdollisesti osa lakia jonkun muun pykälän kautta.
 
Vm koulutus ja SA-tilanne ovat kaksi eri asiaa. KH:ssakin saatetaan mennä vm-koulutuksen materiaalivalvonnan säännöillä, eli kaikki materiali seuraa taistelijaa, joka parantuu EHA:lla.

Minähän olen vain eläkeläinen, jokainen vm-palveluksen suorittanut tietää asiat paremmin, joten pitäisi vaan osata olla "hiljaa" ja antaa teidän jakaa täällää tietoanne, olettehan palvelleet 5,5-12 kk, joten tiedätte kaiken.

Toki vm koulutus on eriasia kuin sa tilanne, mutta eikös vm koulutusta ole juuri sa tilannetta varten?


Anyway konsultoin kolmea työkaveria 2 x lääk Au vm -13 ja -07 sekä lääkm vm -10 mukaan ei oikein tarkkaan muistanut mutta olivat sitämieltä että aseet jää komppania tasalle, suojamateriasli pataljoona. Käytännössä tuumasivat "Vitut minä torrakoita kanna hyvä jos saan ukon pois" "jos haavottunu ite kävelee pitäkööt pyssysä" kaikki ovat sa sijoitettuja ammatiltaan ensihoitajia.
 
Sillä SA-tilanne ja vm-palvelus erolla ajoin takaa RA-materiaalin valvontaa, jossa kuittikamaa ei voi laskea käsistään. Saattaa antaa väärän kuvan joistakin asioista, jos kouluttaja ei muista kertoa asiasta.

Asiasta mainitsin jo aikaisemmin pistooli jokamiehen aseeksi keskustelussa. Sinne jäisi PERK:ssä perustamisen yhteydessä lunastetut "siviiliaseet", jos taistelija evakuioidaan yksiköstä EH-ketjua pitkin ja aseet saa joku täydennyksenä tilalle tuleva.
 
Ei ole kyllä mitään näkemystä tähän tväl-materiaaliasiaan, mutta kommentoin nyt kuitenkin.... ;)

Kotimaisten TECC ohjeistuksien mukaan kaikki paukkumateriaali varmistetaan ja otetaan uhrilta pois heti ensitöiksi lämpimän kehän hoitovaiheessa. Tässä on ensisijaisen tärkeää, että mukana on siipeensä saaneen kissalanpojan virkaveljet (jotka monesti nykyään voivat olla ne ensihoidon aloittajat). TECC ajatusmaailmassa se ainoa ensihoitoa saava voi myös olla se kohdehenkilö, jolla alunperinkin oli ne pahat mielessä. Haavoittuneen virkaveljellä voi olla tietoa esim. miten aseet tehdään vaarattomaksi, poistetaan turvallisesti koteloistaan tai mitä materiaali oli haavoittuneella kannossa, jota voisi tarvita tehtävän päätökseen saattamisessa (vaikka se ainoa pommi, jolla kohdeasunnon ovi "avataan").

Voisin kuvitella, että sotimisessa pätee samat asiat. Eiköhän se haavoittuneen ryhmänjohtaja tai tst-pari ole ensisijaisesti kiinnostunut siitä tväl-materiaalista: "sä et näitä lippaita enää tarvitse niin otanpa nämä sulta" tai "otappa möttönen toi pkm korhoselta ja huuda se lääkintämies tänne".

Ja jos lääkintämies toteaa, että soturi haavoittumisesta huolimatta on orientoituva, ominvoimin liikuva ja ei kipuunsa tarvitse muuta kuin panadolia, niin eiköhän se sieltä komppanien hoitopaikalta nopean tsekkauksen jälkeen palaa omaan joukkoonsa.
 
Voin jokupäivä tarkistaa mitä PV:n lapuissa sanotaan.

Kaatuneen ase ainakin jätetään kaatuneelle, kaatunut laitetaan kylkiasentoon ja ase laitetaan pystyyn selkää vasten nojaamaan merkiksi että taistelija on kaatunut eikä kukaan muu lähde uudestaan pelastamaan ja kaikki lippaat ym a-materiaali poistetaan sekä jaetaan muille.

Haavoittuneelta otetaan ase pois, poistetaan patruuna pesästä ja laitetaan haavoittuneen käden ulottumattomiin hoitotoimen ajaksi sama koskee myös puukkoja ym.
syystä että jos potilas tulee tajuihinsa se voi hyvinkin olla shokissa eikä tajua että onko omat vai viholliset ympärillä eikä muutenkaan ajattele selvästi.

Joukkue kohtainen materiaali jää joukolle myös haavoittumisen sattuessa.

Jotenkin muistelisin että virallisesti RK kuitenkin matkaa haavoittuneen mukana (siis jos potilasta siirretään paareilla).
Sekä jos taistelija on kykenevä jatkamaan taistelua niin sen pitää myös niin tehdä jos tilanne ei salli evakoimista mm ylläkön kohdalla.
Sekä haavoittunutta opastetaan ensin auttamaan itseään.

Vähän kuitenkin varmasti tositilanteessa mennään sen mukaan että mihin lopputulokseen taistelupelastaja tulee.
Tyyliin jos haavoittunut on tajuissaan ja tietää missä mennään niin tuskin siltä kaikkia lippaita lähetään ottamaan pois mutta jos ei tajuissaan niin silloin kaikki a-tarvike pois ihan oman turvallisuuden tähden.
 
Voin jokupäivä tarkistaa mitä PV:n lapuissa sanotaan.

Kaatuneen ase ainakin jätetään kaatuneelle, kaatunut laitetaan kylkiasentoon ja ase laitetaan pystyyn selkää vasten nojaamaan merkiksi että taistelija on kaatunut eikä kukaan muu lähde uudestaan pelastamaan ja kaikki lippaat ym a-materiaali poistetaan sekä jaetaan muille.

Haavoittuneelta otetaan ase pois, poistetaan patruuna pesästä ja laitetaan haavoittuneen käden ulottumattomiin hoitotoimen ajaksi sama koskee myös puukkoja ym.
syystä että jos potilas tulee tajuihinsa se voi hyvinkin olla shokissa eikä tajua että onko omat vai viholliset ympärillä eikä muutenkaan ajattele selvästi.

Joukkue kohtainen materiaali jää joukolle myös haavoittumisen sattuessa.

Jotenkin muistelisin että virallisesti RK kuitenkin matkaa haavoittuneen mukana (siis jos potilasta siirretään paareilla).
Sekä jos taistelija on kykenevä jatkamaan taistelua niin sen pitää myös niin tehdä jos tilanne ei salli evakoimista mm ylläkön kohdalla.
Sekä haavoittunutta opastetaan ensin auttamaan itseään.

Vähän kuitenkin varmasti tositilanteessa mennään sen mukaan että mihin lopputulokseen taistelupelastaja tulee.
Tyyliin jos haavoittunut on tajuissaan ja tietää missä mennään niin tuskin siltä kaikkia lippaita lähetään ottamaan pois mutta jos ei tajuissaan niin silloin kaikki a-tarvike pois ihan oman turvallisuuden tähden.

+1 ja itselle on aikoinaan ja monilla kursseilla opetettu, kaikki vaarallinen pois haavoittuneelta. Ettei prkle räjäytä jotain ambulanssia, joukkosidonta yms paikkaa tai töki lekuria leukulla reikiä täyteen. Jos on suht tolkuissaan, niin ase + lipas max. Muut käyttöön.

Ja RA hommissa, varsinkin jos on raskastasuojaa, viiltosuojahaalaria yms, niin pitää opastaa lääkintähenkilöstö, mistä haalarit yms saadaan leikattua auki, että voidaan suorittaa hoitotoimenpiteitä.
 
Asiasta mainitsin jo aikaisemmin pistooli jokamiehen aseeksi keskustelussa. Sinne jäisi PERK:ssä perustamisen yhteydessä lunastetut "siviiliaseet", jos taistelija evakuioidaan yksiköstä EH-ketjua pitkin ja aseet saa joku täydennyksenä tilalle tuleva.
Harjoituksissa paremmat aseet ollaan kylläkin siirretty suoraan haavoittuneelta/kaatuneelta terveelle eikä näitä laiteta johonkin EH:n jäähylle.
 
Kaiken oikean tiedon ja mutuilun lisäksi on hyvä muistaa, että tosimaailmassa nämä asiat käsketään lähtökohtaisesti aina joukon sisällä erikseen ja luodaan PTM:ä, viimeistään siinä vaiheessa kun ryhmäkohtaista kalustoa on kadonnut ensihoitoketjun syövereihin haavoittuneiden taistelijoiden mukana ja sota ei olekaan loppunut siihen paikkaan kun tulee ensimmäinen pipi. Jos ohjesäännöt eivät tee asiaa selväksi tai niistä ei olla tietoisia, niin maalaisjärki kyllä iskee päälle jossain vaiheessa.
 
Mitä ovat nuo paremmat aseet?

Tästäkin asiasta voidaan kiiställä muutama 10 sivua mutu-tiedon varassa.
No esimerkiksi yhdessä harjoituksessa meillä oli vain yksi lähisomoase rakennusta vyöryttäessä kärkimiehellä.
Sitten on vääpelin mainitsemat aseet ja hyvät sotasaalis aseet ja muut paremmat aseet kuten vaikka SIG516.
 
Ryhmäaseet jää ryhmälle. Kk:t singot noin tutuimmasta päästä. Tst pari on varmasti kiinnostunu heitteistä. Ainakin ite oisin.

Mun kokemus loukkaantuneita ihmisistä (lähinnä liikenne onnettomuudet., putoamiset tapaturmat ja puukotukset) on ettei se trauma älyä vie jos ei päähän ole kolahtanu ja tajunta menny... se on taas eri juttu jos nuppi on ollu sekaisin jo ennen traumaa. Eli tajunnan puolesta pyssyn ja paukkuja voi jättää tajuissaan olevalle..
 
Itse antaisin evakoitavan säilyttää aseen ja osan a-tarvikkeesta vain silloin kun potilas kävelee itse hoidattamaan vammansa.
Muissa tapauksissa RK ym varaalliset välineet pois ensitöikseen.
Jos potilasta lähdetään evakoimaan niin melkein poikkeuksetta taistelijalla on vakavat vammat mihin liittyy iso riski shokkiin tai tajuttomuuteen. Taustalla on monesti kovaa väsymystä, stressiä, kylmyyttä,nestehukkaa mitkä edesauttavat näiden syntymistä + tapahtunut haavoittuminen ja monesti viellä vertakin on "luovutettu" ihan mukavasti.


Nirhaisut voi taistelija/ pari itse sitoa ja tarvittaessa käydä näyttämässä hoitopaikalla jos tilanne sen sallii.



”Hyvä hoito voi olla huonoa taktiikkaa ja huono taktiikka voi tappaa kaikki tai aiheuttaa tehtävän epäonnistumisen”!
Haavoittumisen tapahduttua, hätäevakuoinnista ja muista jatkotoimenpiteistä päättää ryhmänjohtaja.

Lähde: TCCC taistelukentän hätäensiapu PV:n antama ohjeistus varusmiehille: Minun
Poimintoja
tästä ohjeesta:

  1. Taistelukentällä 90% kuolemista tapahtuu ennen haavoittuneiden evakuointia varsinaisiin kenttälääkintähuollon hoitopaikkoihin

    Opetettaville kerrotaan: Taistelutappioista
    − haavoittuneista taistelijoista 70% kuolee 5min kuluessa
    − jos haavoittunut säilyy hengissä 30min ilman ensihoitoa, todennäköisesti myös jää henkiin ilman ensihoitoa
  • Jokaisella taistelijalla on
    • − TCCC/ EA -varusteet samassa paikassa
      − Ensiside
    • − Kiristysside
      − Hoito-/luokittelukortti
    • CAT/kiristysside
      • − säilytetään molempien käsien ulottuvilla /edessä, rintakehän päällä

      • − monta sidettä on parempi kuin yksi
        Jokaisessa ryhmässä on hätäensiapuun erityskoulutuksen saanut taistelupelastaja.
        Taistelupelastajalla on:
        • − ensisiteitä (FEB9)

        • − kiristyssiteitä (CAT -combat application

          tourniquet)

        • − nenänieluputki (Nasopharyngeal Airway 28)

        • − verenvuotoa hillitsevä sidos/ -jauhe (CELOX -hemostaasijauhe/-side)

        • − side avoimeen/lävistävään rintakehävammaan (FOXSEAL

          − jänniteilmarinnan purkuneula (ARS -air release system)
          Näyttökuva 2016-04-21 kello 13.28.07.png


          1. SOKKI

            Sokki on hengenvaarallinen tila, joka johtuu


            − verenkierron häiriöstä

          • − suurista verenvuodoista, sisäinen tai ulkoinen (verta menetetään > 50%)

          • − vaikeista murtumista

          • − palovammoista

          • − nestehukasta

          • − allergisesta reaktiosta

            Sokin oireita voivat olla
            • − levoton, myöhemmin sekavuus

            • − iho on kalpea ja kylmänhikinen

            • − pulssi on nopea ja heikosti tunnettavissa,

            • − suu on kuiva, janon tunne

            • − hengitys tihentynyt

              Sokin ensiapu/ ehkäisy
              • − tyrehdytä mahdolliset verenvuodot

              • − lepo, hyvä asento/ makuu asento, jalat koholle

              • − suojaa kylmältä/ eristä kylmästä

              • − rauhoita

              • − seuraa hengitystä ja verenkiertoa

                Sokkipotilaalle EI SAA tarjota syötävää tai juotavaa.

                Näyttökuva 2016-04-21 kello 14.25.29.png
 
Viimeksi muokattu:
Moro kaikille.

Piti rekisteröityä kun löytyi tällainen aihe...

Paljon on vuosien saatossa puhuttu. Eipä paljoa lisättävää. Mutta kuunnelkaa ja lukekaa ajatuksella AJJV:tä. Se on ammattimies ja ajanut ihan "oikeaa keikkaa" pohjoisen pitkissä kuljetusolosuhteissa huonojen potilaiden kanssa, eikä pelkästään käynyt kursseilla tai harjoitellut simuissa.

Muutama oma ajatus lisättäväksi TCCC/TSTEA:sta ja taistelupelastajan sekä ryhmänjohtajan toiminnasta tappiotilanteissa.

- Ensin taistellaan ja lyödään vihollinen, sitten pelastellaan kun se on riittävän turvallista turvallista ja/tai järkevää.

- Kun hoidetaan, mietitään tarkkaan mitä tehdään suhteutettuna vihollistilanteeseen ja vihollisen tulenkäyttöön. Ollaanko tulen alla vai tulelta suojassa? Kuinka suojassa? Tarvitaanko auttajaa enemmän taistelijaksi vai auttajaksi ja kuinka nopeasti, paljonko on aikaa? Tiukassa paikassa pelkkä kiristysside ja kylkiasento, kun parempi aika ja suoja niin sitten taputellaan koko ukko läpi ajatuksella ja peitellään pakettiin. Tehdään se mitä osataan ja ehditään.

- KISS, tehdään vain vaikuttavia temppuja ja niistäkin ylimääräisiä karsitaan taistelutilanne huomioiden.

- Tositilanteessa kaikkea materiaalia on liian vähän. "Amerikanihmeet" loppuvat ensimmäisenä. Pitää osata improvisoida ja porrastaa huoltoa

- Muistakaa, että myös ensisiteen harsoilla ja siteillä voi tamponoida haavoja ja muistaa pakata tiheään, jos (=kun) Celoxia tms ei ole käytössä. Jotensakin on myös päässyt pesiytymään sellainen ajatus että paineside on täysin tehoton. Ei ole, jos se tehdään harkiten, taiten ja oikeanlaiseen haavaan. Mielummin oikein ja kunnolla tehty paineside kun huonosti asetettu kiristysside.

- Kylkiasentoa ei kannata vähätellä tai unohtaa ilmatien varmistamiskeinona

- IV yhteyden avaaminen ja suonensisäinen nesteytys taistelukentällä aiheuttaa allekirjoittaneessa huutonaurua. Samoin suhtaudun hyvin kriittisesti IO eli luuydinyhteyden avaamisen mielekkyyteen. TCCC:ssä on keskeistä vuotojen tyrehdyttäminen ja verenhukan esto. Nesteytyksellä ei ole mitään tekemistä TCCC:n kanssa. Käytännössä siitä ja sen välineistöstä huolehtiminen on todella haastavaa ryhmä- ja joukkuetasolla.

- Unohtakaa syketaajuuden tarkka laskeminen. Rannesykkeen tuntuminen on olennaisempaa verenkierron tilan arvioinnin kannalta kun syketaajuus. Jos syketaajuutta haluaa arvioida niin arvioi sitten mielummin sanallisesti nopeutta.

- Unohtakaa GCS, käyttäkää AVPU:ta. Paljon yksinkertaisempi kaikille ja informatiivinen tapa ilmoittaa tai mitata tajunnan taso

- Hypotermian ehkäisyn huomioiminen täysin aliarvostettua toimijoiden parissa. Ehkä siksi koska siihen ei liity tacticoolia massiivista verensyöksyä ja sen tyrehdyttämistä CAT:illa tai muilla amerikan ihmevälineillä (jotka kyllä ovat asiallisia ja hyviä). Nyrkisääntönä kaikki vakavasti haavoittuneet menevät hypotermisiksi suomen olosuhteissa kaikkina vuodenaikoina. Käyttäkää kaikkea mahdollista haavoittuneen materiaalia hypotermian ehkäisyyn heti kun tilanne sen sallii. Makuupussi ja wanhanajan sadevitta ovat erinomaisia välineitä tähän käyttöön. Hypotermian vaikutusta vammapotilaan ennusteeseen ja sen aiheuttamista fysiologisista ongelmista voi vilkaista tästä artikkelista
https://en.wikipedia.org/wiki/Trauma_triad_of_death

- Kaikki vähänkin käyttökelpoinen valtion sotaromu jätetään haavoittuneelta oman ryhmän tai joukkueen välittömään käyttöön. Piste, tästä ei mitään muuta. Kumpi sitä rompetta enemmän tarvitsee, esimerkiksi murtokohdassa taistelevat omat miehet vai takalinjojen huoltomiehen varastokirjanpito? Näidenkin vaihtoehtojen pohtiminen aiheuttaa allekirjoittaneessa huutonaurua.

- Kaatuneilta/kuolleilta, ottakaa pois ja kierrättäkää välittömästi omaan käyttöön monikäyttöinen lääkintämateriaali kuten käytetyt/potilaassa kiinniolevat kiristyssiteet ja ilmatien varmistusvälineet. Kuolleet ei niitä enään tarvitse, vielä elävät ehkä kylläkin tulevaisuudessa.

- Ryhmänjohtajat, keskustelkaa oman ryhmän kanssa siitä että kaikki varmasti ymmärtävät että kaikkia ei voida eikä pystytä pelastamaan ja haavoittuneita ei välttämättä pystytä pelastamaan tai evakuoimaan vaan omia haavoittuneita miehiä joudutaan jättämään taakse ja vihollisen käsiin. Näin on aina käynyt läpi aikojen kaikissa konflikteissa ja niin tulee käymään myös tulevaisuudessakin. Suomi ei ole mikään poikkeus tästä.

- Ryhmänjohtajat, keskustelkaa asiasta alaisten kanssa, mitä henkilökohtaista yksityisomaisuutta kukin antaa ottaa käyttöön vaikeasti haavoittuessaan tai kaatuessaan? OK, vihkisormuksille ei välttämättä ole ryhmällä muuta käyttöä kun mustanpörssin kauppa paikallisten tai oman huoltoportaan kanssa, mutta esimerkiksi toimivalle rannekellolle saattaa olla käyttöä omassa ryhmässä jos joltain on päässyt hajoamaan taistojen melskeissä.

Näin hoitotasolla työskentelevän eh amk:n, "lisensoidun" TCCC-kouluttajan ja komppaniatason lääkintähuoltoon SA sijoitetun näkökulmasta.
 
Viimeksi muokattu:
Moro kaikille.

Piti rekisteröityä kun löytyi tällainen aihe...

Paljon on vuosien saatossa puhuttu. Eipä paljoa lisättävää. Mutta kuunnelkaa ja lukekaa ajatuksella AJJV:tä. Se on ammattimies ja ajanut ihan "oikeaa keikkaa" pohjoisen pitkissä kuljetusolosuhteissa huonojen potilaiden kanssa, eikä pelkästään käynyt kursseilla tai harjoitellut simuissa.

Muutama oma ajatus lisättäväksi TCCC/TSTEA:sta ja taistelupelastajan sekä ryhmänjohtajan toiminnasta tappiotilanteissa.

- Ensin taistellaan ja lyödään vihollinen, sitten pelastellaan kun se on riittävän turvallista turvallista ja/tai järkevää.

- Kun hoidetaan, mietitään tarkkaan mitä tehdään suhteutettuna vihollistilanteeseen ja vihollisen tulenkäyttöön. Ollaanko tulen alla vai tulelta suojassa? Kuinka suojassa? Tarvitaanko auttajaa enemmän taistelijaksi vai auttajaksi ja kuinka nopeasti, paljonko on aikaa? Tiukassa paikassa pelkkä kiristysside ja kylkiasento, kun parempi aika ja suoja niin sitten taputellaan koko ukko läpi ajatuksella ja peitellään pakettiin. Tehdään se mitä osataan ja ehditään.

- KISS, tehdään vain vaikuttavia temppuja ja niistäkin ylimääräisiä karsitaan taistelutilanne huomioiden.

- Tositilanteessa kaikkea materiaalia on liian vähän. "Amerikanihmeet" loppuvat ensimmäisenä. Pitää osata improvisoida ja porrastaa huoltoa

- Muistakaa, että myös ensisiteen harsoilla ja siteillä voi tamponoida haavoja ja muistaa pakata tiheään, jos (=kun) Celoxia tms ei ole käytössä. Jotensakin on myös päässyt pesiytymään sellainen ajatus että paineside on täysin tehoton. Ei ole, jos se tehdään harkiten, taiten ja oikeanlaiseen haavaan. Mielummin oikein ja kunnolla tehty paineside kun huonosti asetettu kiristysside.

- Kylkiasentoa ei kannata vähätellä tai unohtaa ilmatien varmistamiskeinona

- IV yhteyden avaaminen ja suonensisäinen nesteytys taistelukentällä aiheuttaa allekirjoittaneessa huutonaurua. Samoin suhtaudun hyvin kriittisesti IO eli luuydinyhteyden avaamisen mielekkyyteen. TCCC:ssä on keskeistä vuotojen tyrehdyttäminen ja verenhukan esto. Nesteytyksellä ei ole mitään tekemistä TCCC:n kanssa. Käytännössä siitä ja sen välineistöstä huolehtiminen on todella haastavaa ryhmä- ja joukkuetasolla.

- Unohtakaa syketaajuuden tarkka laskeminen. Rannesykkeen tuntuminen on olennaisempaa verenkierron tilan arvioinnin kannalta kun syketaajuus. Jos syketaajuutta haluaa arvioida niin arvioi sitten mielummin sanallisesti nopeutta.

- Unohtakaa GCS, käyttäkää AVPU:ta. Paljon yksinkertaisempi kaikille ja informatiivinen tapa ilmoittaa tai mitata tajunnan taso

- Hypotermian ehkäisyn huomioiminen täysin aliarvostettua toimijoiden parissa. Ehkä siksi koska siihen ei liity tacticoolia massiivista verensyöksyä ja sen tyrehdyttämistä CAT:illa tai muilla amerikan ihmevälineillä (jotka kyllä ovat asiallisia ja hyviä). Nyrkisääntönä kaikki vakavasti haavoittuneet menevät hypotermisiksi suomen olosuhteissa kaikkina vuodenaikoina. Käyttäkää kaikkea mahdollista haavoittuneen materiaalia hypotermian ehkäisyyn heti kun tilanne sen sallii. Makuupussi ja wanhanajan sadevitta ovat erinomaisia välineitä tähän käyttöön. Hypotermian vaikutusta vammapotilaan ennusteeseen ja sen aiheuttamista fysiologisista ongelmista voi vilkaista tästä artikkelista
https://en.wikipedia.org/wiki/Trauma_triad_of_death

- Kaikki vähänkin käyttökelpoinen valtion sotaromu jätetään haavoittuneelta oman ryhmän tai joukkueen välittömään käyttöön. Piste, tästä ei mitään muuta. Kumpi sitä rompetta enemmän tarvitsee, esimerkiksi murtokohdassa taistelevat omat miehet vai takalinjojen huoltomiehen varastokirjanpito? Näidenkin vaihtoehtojen pohtiminen aiheuttaa allekirjoittaneessa huutonaurua.

- Kaatuneilta/kuolleilta, ottakaa pois ja kierrättäkää välittömästi omaan käyttöön monikäyttöinen lääkintämateriaali kuten käytetyt/potilaassa kiinniolevat kiristyssiteet ja ilmatien varmistusvälineet. Kuolleet ei niitä enään tarvitse, vielä elävät ehkä kylläkin tulevaisuudessa.

- Ryhmänjohtajat, keskustelkaa oman ryhmän kanssa siitä että kaikki varmasti ymmärtävät että kaikkia ei voida eikä pystytä pelastamaan ja haavoittuneita ei välttämättä pystytä pelastamaan tai evakuoimaan vaan omia haavoittuneita miehiä joudutaan jättämään taakse ja vihollisen käsiin. Näin on aina käynyt läpi aikojen kaikissa konflikteissa ja niin tulee käymään myös tulevaisuudessakin. Suomi ei ole mikään poikkeus tästä.

- Ryhmänjohtajat, keskustelkaa asiasta alaisten kanssa, mitä henkilökohtaista yksityisomaisuutta kukin antaa ottaa käyttöön vaikeasti haavoittuessaan tai kaatuessaan? OK, vihkisormuksille ei välttämättä ole ryhmällä muuta käyttöä kun mustanpörssin kauppa paikallisten tai oman huoltoportaan kanssa, mutta esimerkiksi toimivalle rannekellolle saattaa olla käyttöä omassa ryhmässä jos joltain on päässyt hajoamaan taistojen melskeissä.

Näin hoitotasolla työskentelevän eh amk:n, "lisensoidun" TCCC-kouluttajan ja komppaniatason lääkintähuoltoon SA sijoitetun näkökulmasta.

:solthum::salut:

Tuo hypotermia on kiinnostava juttu kaiken kaikkiaan. Nyky lääketiede tietää ja myöntää ja käyttää hypotermista tilaa esim vaativissa leikkauksissa jne koska se estää hapenpuutteen tekemiä vaurioita aivoissa, sydämmessä ja muullakin kehossa.

Tästähän on ihan konkreettista faktaakin olemassa ja lukuisia tapauksia menneestä talvisodasta nykyaikaan miten hyptotermia on käytännössä pelastanut ihmisen, vaikka on ollutkin käytännössä kliinistesti kuollut ja on sen vuoksi palautunut ihan normaaliin elämään ja ilman hypotermista tilaa olisi varmasti menehtynyt..?

Tällä pohdiskelulla vaan kaipaisin lisää tietoa miten tätä hypotermiaa käytettään taisteluensiavussa vai käytetäänkö lainkaan ja onko tästä mitään keskustelua ollut piireissä jotka näitä taisteluensiapu/ensihoitolinjoa suunnittelevat..?
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top