Second kirjoitti:Juu tämä on kyllä totta ja en kertakaikkiaan ymmärrä että miksi ja mistä syystä? Tuntuu tosiaan että joidenkin poliitikkojen maalitauluna on nimenomaan Israel vaikka se ei ole ainoa eikä edes pahin (kuitenkin Israel on vain toinen osa puoli). Yhdysvallat voivat olla maalitauluna myöskin, mutta Israel tuntuu olevan maali nro 1... Samalla sitten Georgiaa syyllistetään täysin yksipuolisesti eikä pukahdeta halaistua sanaa tsetseenioista yms. Voi olla että olen väärässä mutta tämmöinen käsitys minulle on muodostunut.
Vasemmiston ja Israelin välit taitavat olla vähän mutkikkaat. Ihan aluksi Neuvostoliitto tuki Israelin valtion perustamista ja antoi sille tukensa aina tuonne Suezin kriisiin asti (1955) ja diplomaattisuhteet NL:n ja Israelin välillä säilyivät kuuden päivän sotaan asti (1967). Lisäksi Israelin valtion alkuvaiheissa niiden politiikka oli melko vasemmistolaista ja kibbutsit taisivat olla ainakin osittain varsinaista ruohonjuuritason sosialismia.
Kuusikymmentälukulainen vasurinuoriso muistaa siis vielä ajan jolloin Israel oli melkein yhtä ihana onnela kuin DDR ja poliittisesti korrekti. Suomestakin lähdettiin kibbutsille ja hoilattiin Dona Donaa ilman kriittisyyden häivää. Sitten kun Israel kuuden päivän sodan jälkeen pääsi niskan päälle sotillaallisissa voimasuhteissa arabeja vastaan ja siirtyi NL:n vastapuolelle USA:n liittolaiseksi niin tämä koettiin jollakin tavalla 'petokseksi'. Jos Israel olisi jatkanut pataan ottamista ja kaveerannut NL:n kanssa niin kyllähän se olisi kotimaisille poliitikoille kelvannut.
Ehkä Israelia kuitenkin ajatellaan jollakin tavalla länsimaisena valtiona koska osa israelilaista on euroopanjuutalaista alkuperää vaikka enemmän taitaa tätä nykyä olla venäjänjuutalaisia ja Lähi-Idän juutalaisia ja tämän takia nimenomaan Israelilta odotetaan korkeaa moraalia toimissaan samaan aikaan kun on aivan normaalia että Syyria tai Iran valtionpäämiehen suulla vaativat Israelin valtion tuhoamista. Sivumennen sanoen arabit ovat tehneet palestiinalaisten pakolaisuudesta ihan samanlaisen marttyyrimyytin (Nakba) kuin juutalaiset holokaustistaan ja Lähi-Idän juutalaispakolaisista, minusta koko touhu on 'pata kattilaa soimaa'-tasoa kun aletaan vertailla kärsittyjä vääryyksiä. Molempien osapuolien versio lähihistoriasta on melkoista propagandaa, en sano kumpaa pidän enemmän tekopyhänä mutta korkeita pisteitä en kummallekaan anna.