TST-Panssarivaunut, rynnäkköpanssarivaunut ja yhteistoiminta

Pakko kompata Handea tuon todellisen kokoisen huollon kohdalla. Voisi olla moni ihmeissään kun mekanisoitutaisteluosasto alkaa oikeasti kuluttamaan tykötarpeitaan. Sitä ei parilla Zilttonilla huolleta.
 
Hullua ylipäätään pilkkoa panssarivaunut pienempiin yhtymiin. Panssareiden voima kertaantuu toiseen potenssiin määrän myötä. 60 vaunua yhdessä paikassa on 4x vahvempi kuin 30 vaunua yhdessä paikassa. Myöskin huolto hankaloituu, kun pilkotaan. Panssariprikaatien lakkauttaminen ja voimien jakaminen on ylivoimaisesti suurin maavoimien moka vuosikymmeniin.
 
Onkai ne harjoiteelut yhdessä?

Ne suuret harjoitukset...Niinisalo niin luki panssarit Leot ja panssarijääkärit BMP:t harjoiltelevat yhdessä
 
kimmo.j kirjoitti:
Pakko kompata Handea tuon todellisen kokoisen huollon kohdalla. Voisi olla moni ihmeissään kun mekanisoitutaisteluosasto alkaa oikeasti kuluttamaan tykötarpeitaan. Sitä ei parilla Zilttonilla huolleta.

Asiaa sivuten ihan mielenkiinnosta,tietääkö panssaripuolen miehet,minkälainen ajoneuvokalustovahvuus on esim panssarikomppanialla?
Tarkoittaen huoltokalustoa.
Mulla ei ole mitään käsitystä,mutta epäilen sen vaativan ~25-30 ka:ta?
 
Mun tiedot voivat olla pahasti vanhentuneita, mutta muistelisin 2-3 kuorma-autoa ja ehkä pari maasturia. Lisänä oli kaksi ällitälliä.

Polttoaine tuli säiliöautosta joka ei kuulunut kolmansien vahvuuteen, mutta en tiedä/muita olisiko se pataljoonan vahvuudessa.

Kokemukset ulkomailta ovat osoittaneet juuri huollon merkityksen, esimerkiksi hinauspanssareiden määrä todettiin alimitoitetuksi hyökkäyksessä Irakiin -03. Lisäksi on syytä epäillä kyetäänkö joukkueita huoltamaan kuormaautoilla jos tilanne on päällä. Ällistytti kyllä tuovat tavaraa, mutta siinä selät paukkuvat kun murkuloita aletaan heittämään ensin sisään ja sitten ulos vaunusta. Venäläiset 100mm laukaukset tulivat kahden laukauksen laatikoissa, eli painoa on.

Oma suurin huoleti onkin juuri huolto.
 
Hande kirjoitti:
setämies kirjoitti:
Rautalangasta: Harjoitellakseen pataljoonatason liikkeitä, ei tarvita maastoon kaikkia yksiköitä. Ne voidaan tuomaroida muiden yksiköiden mukaan. On maastossa sitten kaksi, neljä, kuusi, kahdeksan tai jne. palikkaa jotka liikkuvat, se ei tarkoita ettei harjoitusta voitaisi viedä läpi kokonaisuudessaan. Simulaatiolla tarkoitetaa nimenomaan oikean toiminnan jäljittelemistä.

Kyllä sitä sodan kitkaa saadaan simulaatiollakin jos sellaista toivot.

Eli yhteistoimintaa on vaikka se ei olekkaan nimeomaan joukkoyksikkötasoista. Joukkoyksikkönä toimimisen puute ei poissulje suurena joukkona toimimista maastossa.

Todellisuudesta en todellakaan tiedä, mutta minusta tämä kuulostaa todella vaaralliselle koulutuksen merkityksen väheksymiselle. Simulaatiot ovat varmasti hyviä, mutta niiden avulla vasta opetellaan harjoittelemaan tehokkaammin, viilataan rutiinit ja perusasiat kuntoon ennen kuin siirrytään seuraavalle tasolle. Mieluusti ja toivottavasti olen väärässä.

Itse pitäisin tärkeänä sitä, että tärkeimmät joukot pääsisivät harjoittelemaan määrävahvuisilla pataljoonilla/tst-osastoilla ja harjoittelemaan nimenomaan siten, että esim. huoltoa pitäisi samalla pyörittää tilanteen mukaisesti täydellä höyryllä. Ilman tuota ei joukko ole tosiasiallisesti toimintakykyinen kokonaisuus.

Ihanne olisi tietysti vahvennetun prikaatin hyökkäysammunta, mutta sellaista tuskin ihan heti nähdään :a-grin:

Mistä halvatusta löydät rauhanaikana sellaisen maaston jossa voisi vähääkään vapaammin temmeltää tuollaisella joukkomäärällä?
Miettikää nyt oikeasti millaisen vaunumäärän tuollainen orkesteri sisältää... Ei kertakaikkiaan saada sellaista maastoa käyttöön jossa tuollainen porukka pääsisi harjoittamaan sellaisia peliliikkeitä jossa sen kaikkia yksiköt pääsisivät tehokkaasti toimimaan kimpassa. Ei niitä löydy meiltä joka nurkalta sodanaikanakaan vaikka kaikki rajoitteet heitetään romukoppaan.

Jos/kun taas reenataan pienemmillä kokoonpanoilla ahtaimmissa paikoissa, niin mitä hyötyä esim. siellä yhden komp. takana seurailevasta toisesta komp. on koulutuksellisesti? Siellä se seuraa takana edessä menevien liikkeitä, vetovastuuta voidaan tietysti aina vaihtaa mutta ei se nyt kummoinen haaste ole ottaa kärki paikkaa jos edessä menevä pysähtyy puolustukseen/odottamaan huoltoa tms.

Haaste on nimenomaan se pienempien kokoonpanojen yhteistoiminta, miten hyvin ps.jääk.komp. alistettu tst.vaunujoukkue suojaa ryn.vaunuja vastustajan tst-vaunuilta tai miten hyvin tst-vaunu komp.alistettu ps.jääk.joukkue kykenee suojaamaan tst-vaunuja vastustajan jalkamiehiltä jne. Eli haasteet ovat nimenomaan alemman tason yhteistoiminnassa ja kuinka nopeasti näitä alistuksia saadaan käytännössä toteutetuksi muuttuvissa tilanteissa/maastoissa.

Mitä tulee huoltoon niin sen tehtävähän on niin ikään jollain tavalla myös ns. seurailla/ennakoida kärjen liikkeitä ja suorittaa täydennykset sitten käskyn käydessä, sodassa sattuu ja tapahtuu kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähän vaikea luoda sellaisia tilanteita rauhanaikana... Eiköhän teoreettiset PA ja ammuskulutukset ole laskettu moneenkertaan paperilla ja kalustoa/materiaalia pitäisi olla käytössä sen mukaisesti, loppu on sitten enemmän tai vähemmän herran hallussa...

Jatkuu seuraavassa...
 
hessukessu kirjoitti:
Hullua ylipäätään pilkkoa panssarivaunut pienempiin yhtymiin. Panssareiden voima kertaantuu toiseen potenssiin määrän myötä. 60 vaunua yhdessä paikassa on 4x vahvempi kuin 30 vaunua yhdessä paikassa. Myöskin huolto hankaloituu, kun pilkotaan. Panssariprikaatien lakkauttaminen ja voimien jakaminen on ylivoimaisesti suurin maavoimien moka vuosikymmeniin.

Palatkaa maanpinnalle kiitos!
Mistä löydät Suomesta maaston jossa kokonainen ps-prikaati pääsee iskemään kaikilla osillaan samanaikaisesti vihollisen kimppuun? Onko käynyt mielessä että vanhan PsPr pataljoonatkin saattoivat toimia hieman erillään toisistaan, toinen toisensa reservinä jne? Ja jos tarkoitat sitä että esim. vanhan PsPr pataljoonat iskevät toinen toisensa perään vihollista päin edellisen tuhouduttua, niin mikään ei estä edelleenkään ajattamasta kahta mek.tst-osastoa peräkkäin päin hyökkääjän otsaluuta jos tilanne sitä vaatii. Tai toimimaan toistensa reservinä jne.

Suomalainen maasto on niin peitteistä että jopa n.komp. kokoinen osasto joutuu usein toimimaan siten että vain etummainen joukkue näkee mitä edessä on ja kykenee käyttämään tulivoimaansa, muut joukkueet voivat joutua enemmän tai vähemmän vain seuraamaan takana edellä menevien liikkeitä.

Miettikääs nyt, 14 tst-vaunun komp. vahvennettuna 4 ryn.vaunun ps.jääk.joukkueella = 18 vaunua. Isommallakin uralla kärjessä pystyy toimimaan usein vain vaunu pari ja aukeallekkin tullessaan 18 vaunua vaatii aikamoisen läänin että kaikki pääsevät käyttämään tulivoimaansa, vaunujahan ei todellakaan ajateta kylki kyljessä eteenpäin. Rikkoinaisella peltoaukealla tuollainen porukka pääsee esim. etenemään 3-4 eri reittiä pitkin samaan aikaan siten että jokaisella reitillä on 4 tst-vaunua suojanaan 1 rynnäkkövaunu. Toisin päin käännettynä esim. peitteisemmällä peltoaukealla ps.jääk. komp kykenee etenemään 4-5 eri reittiä samaan aikaan, 4 rynnäkkövaunulla suojanaan 1 tst-vaunu.

Eli siis yhdelle etenemisreitille pitäisi mahtua samaan aikaan toimimaan 5 vaunua! Laita siihen vaunujen sivuttaissuuntaiseksi etäisyydeksi 50-100m ja vaikka osa vähän portaittain toistensa syvyyteenkin niin alkaa hahmottumaan mittakaavat siitä millaisen läänin yksi piskuinen vahvennettu komp.:kin jo vaatii kyetäkseen käyttämään samaan aikaan koko tulivoimaansa tehokkaasti!
 
Toivottavasti mahdollinen hyökkääjäkin lukee tätä palstaa ja uskoo, ettei yhtymäkokoonpanoilla kertakaikkiaan kannata harjoitella. Miten turhaa onkaan treenata Lotinapellon aukeilla joutavissa kusikouruissa, treenaa häntä ryhmäkokoonpanoissa ja tietokoneella....eikä tarvi kenenkään suunnitteluportaassa riisua patiineitaan ja vaihtaa saappaita jalkaan, nappaskengissä on ihan jees. Siellä toverillinen tunnelma oikeiden miesten kesken nousee potenssiin kaksi, kun seinälle lävähtää multimedia-spektaakkeli joukkojen hyökyvaiheesta. Ja jos jokin menee pieleen niin kaataa koko sontasaavin kykenemättömän alaportaan niskaan.

No, näin tietysti Naapurissa, meillä on henki toinen.

Älkää pojat viitsikö. Yhtymien harjoitukset ovat juuri sitä, mitä pitää tehdä säännöllisesti. Miten helvetissä muuten voidaan arvioida edes suunnilleen kohdalleen suorituskykyjä erilaisissa oloissa ja tilanteissa? Aina kaakatetaan, että sotajoukko on kokonaisuus. Joo, joka on saatava pelaamaan nykyään kuin sveitsiläinen kello, muuten ottaa ohrakyrsä. Suurin mistaaki tehdään pitkällä aikavälillä siten, että jätetään myös ne isot harjoitukset väliin. Tietokoneet ovat hyviä apuvälineitä, mutta eivät nekään sentään ole mikään Jumala, vaikka foorumilla sellaisiakin puheenvuoroja esiintyy. Ei ihan kaikkea voida siirtää tietokoneiden hoidettavaksi, kuten esim. yhtymien harjoittelua. Yhtymien harjoittelun puutteesta on tehty suomalaiskansalliseen tapaan hyve, selitetään ummet ja lammet kuinka harjoittelemattomuus rahan ja halun puutteessa onkin oikeastaan meidän etu.....ja osa uskoo tämän.
 
baikal kirjoitti:
Älkää pojat viitsikö. Yhtymien harjoitukset ovat juuri sitä, mitä pitää tehdä säännöllisesti. Miten helvetissä muuten voidaan arvioida edes suunnilleen kohdalleen suorituskykyjä erilaisissa oloissa ja tilanteissa? Aina kaakatetaan, että sotajoukko on kokonaisuus. Joo, joka on saatava pelaamaan nykyään kuin sveitsiläinen kello, muuten ottaa ohrakyrsä. Suurin mistaaki tehdään pitkällä aikavälillä siten, että jätetään myös ne isot harjoitukset väliin.

Kerro meille koska Suomessa on harjoiteltu täydellisellä yhtymällä (-45 jälkeen), tai edes sinne päin? Täydelliset kokoonpanot eivät ole realismia rauhanaikana. Ne on aina yhtymän rankoja joista puuttuu yli puolet joukoista...

Olen minäkin ollut ps-pataljoonan kertauksessa, muttä käytännössä alle puolet joukoista oli oikeasti paikalla. Olisiko siellä ollut yksi vajaa ps-jääk.komp.(?), yksi vajaa tst-vaunu komp.(?), krh, joukkue, pioneeri joukkue ja meidän PstOhj joukkue ja tietysti osa komento/huolto porukasta. Pää idea lienee se että about jokaisesta osa-alueesta on jonkunlainen kokoonpano mukana. Seuraava vuonna kertasi toinen vajaa puolikas samasta pataljoonasta. Samalla kaavalla toimivat muistaakseni varusmiesaikaiset yhtymän harjoitukset, eli koulutuksessa olevat pataljoonan osaset ja reservistä kertaamassa joku puuttuvista osasista. Tosin jos kyseessä oli perus tst-harjoitus niin nämä osaset ottelivat toisiaan vastaan.

Epäilen hyvin vahvasti että prikaatin kokoinen poppoo tarvisi kaikki pataljoonat paikalle että harjoitus olisi onnistunut, se on niin massiivinen orkesteri että vähintään puolet porukasta pyörisi mukana vain ns. muodon vuoksi odottamassa toimintaa jota ei koskaan kerkeisi tulla = maksaisi aivan pimeästi ja suurimmalle osalle porukasta hyöty olisi hyvin vähäinen.
 
kauan kauan galaksissa kaukana täältä, kun vielä olin sellaisessa poppoosa oli iso harjoitus jossa oli loppupäivien sovelletussa vaiheessa toiminta-alueella useita jv-pataljoonia sodanaikaisessa kokoonpanossa suunnilleen SA-toiminta-alueellaan.

oman pataljoonani ainoa toimiva henkilökuntaan kuuluva, eli PatKom, oli rankan paineen alla, niissä tilanteissa joissa häntä näin. Hänelle oli käsittääkseni ihan sama oliko ympäristössä oikeita pataljoonia (kuten oli) tai simuloituja. hänelle harjoitus oli "make it or break it". jos meni hyvin, taivas odottaa ja jos perseelleen, jatkossa komentaa polkupyörävarastoa köyliössä.

käsittääkseni ylemmässä esikunnassa olikin jo osa joukoista simuloituja ja osa todellisia. ei sielläkään harjoituksen järjestäjä antanut simuloitujen joukkojen klaarata harjoitusta kuin strömsössä.

näin se vaan tehdään ja todellisilla osilla saadaan pitkässä juoksussa dataa noille sims-yksiköille.
 
Pst-ohjustelija kertoo harvinaisen hyvin siitä miksi näin toimitaan.

Kertoo meikäläiselle esimerkki miten esimerkiksi toiminta muuttuu jos mukana maastossa on täysi pataljoona verrattuna siihen että mukana on puolet pataljoonasta ja loppujen toiminta simuloidaan (eli tilanne elää myös niiden osalta niin hyvässä kuin pahassakin)

A) maastossa?

B) esikunnassa?

Yrittäkää ymmärtää että se yhteinen pumppu ei tarvitse painolastia silloin kun opetellaan tai kehitytään. Se painolasti tulee kuvaan siinä tilanteessa kun aletaan sietää tappioita ja ilmassa on runsaita pitoisuuksia metalleja.

Itse olen ollut myös kokeilemassa vaunun painolastin roolia. Voin kertoa sivustan suojaaminen psj-joukkueella harjoitusalueen rajalla palveli tasan johtotason tehtävissä toimivia (vrt. taisteluosaston komentaja). Olisko sen palikan voinut simuloida silläkertaa??

Simulaatioista on myös kirjoittajilla hivenen ongelmia ymmärtää. Simulaation ei tarvitse olla tietokonepohjainen vaan se voi olla vaikka yksittäinen henkilö radion päässä lukemassa käsikirjoitusta. Eli käskyt ja ilmoitukset liikkuvat, ongelmia tulee, niitä ratkaistaan, komentava osa saa treeniä ja maastossa palikat liikkuvat.
 
crane kirjoitti:
Asiaa sivuten ihan mielenkiinnosta,tietääkö panssaripuolen miehet,minkälainen ajoneuvokalustovahvuus on esim panssarikomppanialla?
Tarkoittaen huoltokalustoa.
Mulla ei ole mitään käsitystä,mutta epäilen sen vaativan ~25-30 ka:ta?

Panssarikomppanioitahan ei siis ainakaan vielä ole olemassa...

Komppanian huollosta en tiedä, mutta joskus osui silmiin tieto pataljoonatasolta. KARJPR:n panssarijääkäripataljoonan huoltokomppaniassa on 125 miestä, 76 ajoneuvoa ja 31 perävaunua. Ajoneuvot ovat pääasiassa maastokuorma-autoja ja täysperävaunurekkoja.

Mekanisoidun tst-osaston listoilla taas on muistaakseni n. 300 kuorma-autoa ja päälle toinen mokoma muita kevyitä ajoneuvoja.
 
setämies kirjoitti:
Pst-ohjustelija kertoo harvinaisen hyvin siitä miksi näin toimitaan.

Kertoo meikäläiselle esimerkki miten esimerkiksi toiminta muuttuu jos mukana maastossa on täysi pataljoona verrattuna siihen että mukana on puolet pataljoonasta ja loppujen toiminta simuloidaan (eli tilanne elää myös niiden osalta niin hyvässä kuin pahassakin)

A) maastossa?

B) esikunnassa?

Yrittäkää ymmärtää että se yhteinen pumppu ei tarvitse painolastia silloin kun opetellaan tai kehitytään. Se painolasti tulee kuvaan siinä tilanteessa kun aletaan sietää tappioita ja ilmassa on runsaita pitoisuuksia metalleja.

Itse olen ollut myös kokeilemassa vaunun painolastin roolia. Voin kertoa sivustan suojaaminen psj-joukkueella harjoitusalueen rajalla palveli tasan johtotason tehtävissä toimivia (vrt. taisteluosaston komentaja). Olisko sen palikan voinut simuloida silläkertaa??

Simulaatioista on myös kirjoittajilla hivenen ongelmia ymmärtää. Simulaation ei tarvitse olla tietokonepohjainen vaan se voi olla vaikka yksittäinen henkilö radion päässä lukemassa käsikirjoitusta. Eli käskyt ja ilmoitukset liikkuvat, ongelmia tulee, niitä ratkaistaan, komentava osa saa treeniä ja maastossa palikat liikkuvat.

Setämies kuvasikin simulaation hyvin. Sallittakoon yksi muistelma 1990-luvulta. Olin silloisessa SA-sijoituksessa kertaamassa suuressa harjoituksessa (olisikohan ollut Leijona 1994?) ja harjoitukseen otti osaa suuri joukko yhtymätason joukkoja. Valtaosa näistä oli tosin pelattuja ja osasta oli muodostettu runko varusmies- tai reserviläispohjalta. Minulle tuli tehtäväksi toimittaa harjoitukseen osallistuvalle panssariprikaatille asiakirja. Tiesin, että joukko oli pelattu, sillä kertaa ei Helsingin lähimaastossa möyrinyt todellista panssariprikaatia edes rungon osalta. Peliorganisaatiota ei kuitenkaan löytynyt mistään eikä kukaan oikein edes tiennyt, mistä panssariprikaatia pelataan. Hetken etisimisen jälkeen löysin "panssariprikaatin" sotaharjoituksen johdon esikuntarakennuksen pannuhuoneesta, jossa yksi unohtunut uninen kadetti vastasi koko panssariprikaatin palaamisesta. Kadetti oli päässyt suuriin saappaisiin ja huomasin, että suurenkin joukon pelaaminen ei välttämättä vaadi isoa organisaatiota...
 
Erotuomaritoiminta yms. on varmasti hyvä jos, siis JOS, erotuomari on itse joskus kokeillut pyörittää vastaavaa pumppua elävässä elämässä. Aika harva todennäköisesti on. 2500 miestä ja lähemmäs tuhat ajoneuvoa on sellainen sirkus, että siinä voi moni teoria osoittautua vääräksi, kun myllyn pyöräyttää käyntiin. Välillä pitäisi siis harjoitella ihan oikeilla joukoilla.

Jos haluttaisiin luoda todellista valmiutta, pitäisi sodanajan joukkoihin kuulua kaikkiaan kymmenkunta pataljoonaa yms. jotka harjoittelisivat vuosittain määrävahvuisina, niille korvamerkityllä henkilöstöllä miehitettynä ja kalustolla varustettuna. Sota sekoittaa suunnitelmat joka tapauksessa, joten perusasioihin pitäisi olla olemassa todelliset rutiinit.

Tästä löytyy mielestäni analogia vaikkapa naimiseen/rakasteluun. Kuinka monella herroista oli ensimmäistä kertaa naisen päälle kiivetessä homma hanskassa, vaikka takana oli kymmeniä, satoja, tai jopa tuhansia simulaatioita? :a-grin:
 
Hande kirjoitti:
Tästä löytyy mielestäni analogia vaikkapa naimiseen/rakasteluun. Kuinka monella herroista oli ensimmäistä kertaa naisen päälle kiivetessä homma hanskassa, vaikka takana oli kymmeniä, satoja, tai jopa tuhansia simulaatioita? :a-grin:

Ja tässäkään lajissa yksittäinen harjoituskerta ei vielä tee mestaria, harjoitusohjelman tulee kattaa useita eilaisia taistelumaastoja ja mahdollisimman useita erilaisia vastustajia. Lisäksi tulee muistaa, että suoritus tallentuu lihasmuistitasolle vasta n. 10000 harjoituskerran jälkeen... :a-grin:
 
Hanski kirjoitti:
Hande kirjoitti:
Tästä löytyy mielestäni analogia vaikkapa naimiseen/rakasteluun. Kuinka monella herroista oli ensimmäistä kertaa naisen päälle kiivetessä homma hanskassa, vaikka takana oli kymmeniä, satoja, tai jopa tuhansia simulaatioita? :a-grin:

Ja tässäkään lajissa yksittäinen harjoituskerta ei vielä tee mestaria, harjoitusohjelman tulee kattaa useita eilaisia taistelumaastoja ja mahdollisimman useita erilaisia vastustajia. Lisäksi tulee muistaa, että suoritus tallentuu lihasmuistitasolle vasta n. 10000 harjoituskerran jälkeen... :a-grin:

Jep, harjoituksen merkitystä ei voi ylikorostaa!
 
Hande kirjoitti:
Hanski kirjoitti:
Hande kirjoitti:
Tästä löytyy mielestäni analogia vaikkapa naimiseen/rakasteluun. Kuinka monella herroista oli ensimmäistä kertaa naisen päälle kiivetessä homma hanskassa, vaikka takana oli kymmeniä, satoja, tai jopa tuhansia simulaatioita? :a-grin:

Ja tässäkään lajissa yksittäinen harjoituskerta ei vielä tee mestaria, harjoitusohjelman tulee kattaa useita eilaisia taistelumaastoja ja mahdollisimman useita erilaisia vastustajia. Lisäksi tulee muistaa, että suoritus tallentuu lihasmuistitasolle vasta n. 10000 harjoituskerran jälkeen... :a-grin:

Jep, harjoituksen merkitystä ei voi ylikorostaa!

Harjoitus on asia, mitä ei voi millään muulla oppimiskeinolla korvata. Siinä vaan on sitten yksi erittäin tärkeä asia. Harjoitus pitää tehdä oikein. Väärin opittua asiaa on hyvin vaikea muuttaa oikeaksi. Paljon, paljon vaikeampaa kuin sellaisen opettaminen, joka ei vielä tiedä asiasta mitään. Eli väärien toimintojen muuttaminen oikeiksi onkin sitten tosi haastavaa.
 
Näin ikkään. Täällä alan miehet kertovat kuinka tärkeää se harjoittelu on...

Kuten sanoin jo kymmenisen postausta sitten: Olkaa huoleti. Harjoittelua tapahtuu ja nimenomaan siinä kokoonpanossa, jolla saadaan eniten maastoharjoituksen vähistä vuorokausista irti mahdollisimman monelle. Kuinka vaikea se on uskoa että esimerkiksi niinisalo täyttyy x kertaa puolen vuoden aikana mekanisoidun yhtymän (ei siis kokonaisen tst-ossin) harjoituksista. Siellä treenavat ne tekijät, jotka maastossa sen työn tekevätkin yhdessä. Niin vaunut, pioneerit kuin jääkäritkin. Lisäksi taisteluharjoituksissa toimitaan yhteistyössä tykistön ja kranaatinheittimistön kanssa. Ja se huolto, se huolto, se huolto: Se on siellä mukana koko ajan.
 
hessukessu kirjoitti:
Hullua ylipäätään pilkkoa panssarivaunut pienempiin yhtymiin. Panssareiden voima kertaantuu toiseen potenssiin määrän myötä. 60 vaunua yhdessä paikassa on 4x vahvempi kuin 30 vaunua yhdessä paikassa. Myöskin huolto hankaloituu, kun pilkotaan. Panssariprikaatien lakkauttaminen ja voimien jakaminen on ylivoimaisesti suurin maavoimien moka vuosikymmeniin.

Öh. Nythän suomalaiset panssarijoukot on käytännöntasolla jaettu kahteen vahvennettuun panssaripataljoonaan (MEKTSTOS) ja yhteen mekanisoituun prikaatiin (KarPr:n tuottama valmari. Tuo kolminaisuus toimii ilmeisesti mainitun mekanisoidun prikaatin komentajan peukalon alla yhdellä alueella ja painopisteessä, mutta sitä on mahdollista käyttää laaja-alaisemmin kuin entistä SA-panssariprikaatia, koska kaikki noista kolmesta palasesta ovat YHTYMIÄ eli niillä on kyky itsenäiseen toimintaan mm. huollon ja epäsuoran osalta. Mekanisoitujen taisteluosastojen ilmatorjunta on heikko ja siitä syystä se tukeutuu Karjalan Prikaatin tuottaman mekanisoidun prikaatin alle, mutta mikään ei estä käyttämästä sitä hyvinkin itsenäiseen tehtävään esim. sivustahyökkäyksessä edellyttäen, että se toimii prikaatin vastuualueella ja sen it:n suojaamana. Ja koska tuo on painopistesuunta, niin siellä on samalla myös ilmatorjunnan, tykistön, ilmavoimien yms. painopiste. Iskevien pataljoonien tulee olla liikuntasotaan kykeneviä - muut joukot pystyvät tukemaan niitä myös otona, kunhan joukko tuottaa kaikkein tärkeimmän itse. Tässä tapauksessa siis iskuportaan (PSJK:t & PSVK:t), liikkeen edistämiseen tarvittavat joukot (ps-pioneerit, taistelupioneerit), huollon sekä tykistön (panssarihaupitsipatteristo). It-ohjukset ovat ”globaaleita” ja auttavat kaikkia alueen joukkoja, mutta tykistön iskut ovat aina ”paikallisia” ja palvelevat pienempien joukkojen tarpeita. Ne MEKTSTOSsin 9 Sergeitä taas suojaavat patteristoa eivätkä iskuporrasta. En saa ehkä ajatusta tarpeeksi selväksi, mutta osa varmaan tajuaa pointin.

Meillä on nytkin kaikki panssarikalusto (Kissat, CV:t, Bemarit) samassa paikassa jaettuna kolmeen mekanisoituun pataljoonaan (KarPr) ja kahteen vahvennettuun panssaripataljoonaan (MEKTSTOSsit). EX-SA-panssariprikaateissa oli iskevänä osana panssaripataljoonat ja pataljoonat + epäreilu oli koottu prikaatiksi eli yhtymäksi. Vähän kuten tuo KarPr:n tuottama mekanisoitu prikaati, mutta isommalla määrällä taistelupanssarivaunuja. Panssaripataljoonien orgaaninen huoltokyky ja epäsuora oli aivan saatanasti huonompi kuin nyt eli sitä ei voinut käyttää vastaavalla tavalla vrt. epäsuoran osalta KRHK (PSPR PSP) vs. PSHPSTO+KRHK (MEKTSTOS). Tietysti kokoonpanot elävät sodassa, mutta lähtökohtaisesti orgaaninen epäsuora on aina käytettävissä kyseiselle joukolle. Nykyinen malli on käsittääkseni modulaarisempi eli antaa komentajalle enemmän toiminnanvapautta, kun valmiusprikaatin lisänä on kaksi itsenäiseen toimintaan (pl. it) kykenevää vahvaa panssaripataljoonaa / mekanisoitua taisteluosastoa /ps-yhtymää eikä liikuntasotaa ajatellen melko jähmeä joskin kokonaisuutena käytettäessä tulivoimainen prikaati. Nuo kolme siis pelaavat samaa peliä samassa pöydässä, mutta mm. käskysuhteiden ja modulaarisemman organisaation takia ovat ”irrallisia” näin rauhan ajan katsannossa. Tuon kolminaisuuden voisi tietyllä tapaa ajatella pienehköksi divisioonaksi, mutta siinä missä divisioona oli aikanaan se perusyhtymä, niin tuo ”PSD M/2013” muodostuu kolmesta yhtymästä, joka silti taistelee samaa taistelua kootusti ja yhdessä. Vaikea selittää…
 
pstsika kirjoitti:
Meillä on nytkin kaikki panssarikalusto (Kissat, CV:t, Bemarit) samassa paikassa jaettuna kolmeen mekanisoituun pataljoonaan (KarPr) ja kahteen vahvennettuun panssaripataljoonaan (MEKTSTOSsit). EX-SA-panssariprikaateissa oli iskevänä osana panssaripataljoonat ja pataljoonat + epäreilu oli koottu prikaatiksi eli yhtymäksi. Vähän kuten tuo KarPr:n tuottama mekanisoitu prikaati, mutta isommalla määrällä taistelupanssarivaunuja. Panssaripataljoonien orgaaninen huoltokyky ja epäsuora oli aivan saatanasti huonompi kuin nyt eli sitä ei voinut käyttää vastaavalla tavalla vrt. epäsuoran osalta KRHK (PSPR PSP) vs. PSHPSTO+KRHK (MEKTSTOS). Tietysti kokoonpanot elävät sodassa, mutta lähtökohtaisesti orgaaninen epäsuora on aina käytettävissä kyseiselle joukolle. Nykyinen malli on käsittääkseni modulaarisempi eli antaa komentajalle enemmän toiminnanvapautta, kun valmiusprikaatin lisänä on kaksi itsenäiseen toimintaan (pl. it) kykenevää vahvaa panssaripataljoonaa / mekanisoitua taisteluosastoa /ps-yhtymää eikä liikuntasotaa ajatellen melko jähmeä joskin kokonaisuutena käytettäessä tulivoimainen prikaati. Nuo kolme siis pelaavat samaa peliä samassa pöydässä, mutta mm. käskysuhteiden ja modulaarisemman organisaation takia ovat ”irrallisia” näin rauhan ajan katsannossa. Tuon kolminaisuuden voisi tietyllä tapaa ajatella pienehköksi divisioonaksi, mutta siinä missä divisioona oli aikanaan se perusyhtymä, niin tuo ”PSD M/2013” muodostuu kolmesta yhtymästä, joka silti taistelee samaa taistelua kootusti ja yhdessä. Vaikea selittää…

Jotenkin tuohon malliinhan ajatus kai on.

Tietysti oman lukunsa heittää se että olisiko tarvetta Porin Prikaatilla kyetä valtaamaan Helsingin läntisiä aukeita panssarikärjen avulla vai posottaa vain AMV-kärjellä aukaisemaaan Helsingin saartoa
 
Back
Top