Tutkija: Venäjä ei ole Suomelle uhka

[Tacitus]

Kun taas lueskelee näitä salaliittoteorioita liittyen Snellmannin tuontirajoituksiin ja Suomen poliittisen tuuliviirin muuttumisesta kauppapolitiikan takia idän suuntaan, niin herää taas ajatus siitä, että miten huonosti täällä tunnetaan EU:n vaikutus. Siitä nostan kyllä peukkua, että turvallisuuspoliittisena ykkösuhkana ei enää nähdä puna-armeijan massahyökkäystä rajan yli, vaan talouspoliittista painostusta. Näinhän se kuuluukin olla. Mutta asian ydintä ei tässä keskustelussa ole ymmärretty. Ei Suomi yksin neuvottele Venäjän kanssa kaupankäynnin ehdoista. EU neuvottelee Venäjän kanssa niistä. Ja vaikka Suomen ulkomaankaupasta nyt jo se reilut 10% käydään Venäjän kanssa, niin yli 50% on kuitenkin EU:n sisämarkkinoille menevää.

Talous- ja jopa sotilaallispoliittisesti Suomen EU-jäsenyydellä on huomattavasti suurempi merkitys kuin mahdollisella Nato-jäsenyydellä. Suhteessamme Venäjään emme siis ole vain 5-miljoonainen kansakunta, vaan selkänojanamme on 500-miljoonainen, bkt:llä mitattuna maailman suurin talous. Ja skeptikoille vielä sanoisin, että aika hyvin EU tuntuu omistaan huolta pitävän. Siitä nämä eri maille myönnetyt satojen miljardien eurojen tukipaketit olkoon todisteena.

 

[TomTom]

Kun taas lueskelee näitä salaliittoteorioita liittyen Snellmannin tuontirajoituksiin ja Suomen poliittisen tuuliviirin muuttumisesta kauppapolitiikan takia idän suuntaan, niin herää taas ajatus siitä, että miten huonosti täällä tunnetaan EU:n vaikutus. Siitä nostan kyllä peukkua, että turvallisuuspoliittisena ykkösuhkana ei enää nähdä puna-armeijan massahyökkäystä rajan yli, vaan talouspoliittista painostusta. Näinhän se kuuluukin olla. Mutta asian ydintä ei tässä keskustelussa ole ymmärretty. Ei Suomi yksin neuvottele Venäjän kanssa kaupankäynnin ehdoista. EU neuvottelee Venäjän kanssa niistä. Ja vaikka Suomen ulkomaankaupasta nyt jo se reilut 10% käydään Venäjän kanssa, niin yli 50% on kuitenkin EU:n sisämarkkinoille menevää.

Talous- ja jopa sotilaallispoliittisesti Suomen EU-jäsenyydellä on huomattavasti suurempi merkitys kuin mahdollisella Nato-jäsenyydellä. Suhteessamme Venäjään emme siis ole vain 5-miljoonainen kansakunta, vaan selkänojanamme on 500-miljoonainen, bkt:llä mitattuna maailman suurin talous. Ja skeptikoille vielä sanoisin, että aika hyvin EU tuntuu omistaan huolta pitävän. Siitä nämä eri maille myönnetyt satojen miljardien eurojen tukipaketit olkoon todisteena.

Eli, nämä satojen miljardien tukipatetit ovat mielestäsi hyvä juttu ja lisää rahaa kannattaa laittaa selkänojan vahvistamiseen? Muut EU maat tulevat kärppänä auttamaan jos täällä on jotain taloudellista/sotilaallista epävarmuutta? Miten NATO liittyy tähän EU talouteen?

 

[AKE-ukki]

Kun taas lueskelee näitä salaliittoteorioita

Kuka on näitä esille tuotuja asioita väittänyt salaliittoteoriaksi? Nehän on tyypillistä valtioiden välistä "kaupankäyntiä". Vaikutetaan suoraan tai epäsuoraan toisen valtion sisä/ulkopolitiikkaan tai muuhun oman valtion edun kannalta huomionarvoiseen seikkaan.
Kun on taas päästy neuvottelupöytään ja saatu "sovittua" joku kengässä hiertävä juttu... kas kummaa pakotteet häviävät.

Snelmannin läskin puolesta ei EU:n herrat tule neuvottelemaan! Se on varma! :angel:

 

[Creidiki]

Talous- ja jopa sotilaallispoliittisesti Suomen EU-jäsenyydellä on huomattavasti suurempi merkitys kuin mahdollisella Nato-jäsenyydellä. Suhteessamme Venäjään emme siis ole vain 5-miljoonainen kansakunta, vaan selkänojanamme on 500-miljoonainen, bkt:llä mitattuna maailman suurin talous. Ja skeptikoille vielä sanoisin, että aika hyvin EU tuntuu omistaan huolta pitävän. Siitä nämä eri maille myönnetyt satojen miljardien eurojen tukipaketit olkoon todisteena.

Saksa, Ranska, Iso-Britannia ja Italia eli euroopan raskas sarja, pelaa EU:ssa eri säännöillä kuin muu rupusakki ja ne pelaavat puhtaasti omaan kansalliseen pussiin. EU:lla ei ole ollut eikä tule olemaan yhteistä ulko- tai turvallisuuspolitiikkaa ei armeijaa eikä turvatakuita. Selkänoja on puhtaasti psykologinen. Satojen miljardien eurojen tukipaketit on myönnetty ehdoilla jotka ovat tehneet selvää jälkeä saajien kansantalouksista ja EU on pitänyt huolta lähinnä Deutsche Bankista, BNP Paribaksesta ja Santanderista. Pankkien ottama luottoriski on nyt siirretty käytännössä euromaiden veronmaksajille.

 

[baikal]

Talous- ja jopa sotilaallispoliittisesti Suomen EU-jäsenyydellä on huomattavasti suurempi merkitys kuin mahdollisella Nato-jäsenyydellä. Suhteessamme Venäjään emme siis ole vain 5-miljoonainen kansakunta, vaan selkänojanamme on 500-miljoonainen, bkt:llä mitattuna maailman suurin talous. Ja skeptikoille vielä sanoisin, että aika hyvin EU tuntuu omistaan huolta pitävän. Siitä nämä eri maille myönnetyt satojen miljardien eurojen tukipaketit olkoon todisteena.

Saksa, Ranska, Iso-Britannia ja Italia eli euroopan raskas sarja, pelaa EU:ssa eri säännöillä kuin muu rupusakki ja ne pelaavat puhtaasti omaan kansalliseen pussiin. EU:lla ei ole ollut eikä tule olemaan yhteistä ulko- tai turvallisuuspolitiikkaa ei armeijaa eikä turvatakuita. Selkänoja on puhtaasti psykologinen. Satojen miljardien eurojen tukipaketit on myönnetty ehdoilla jotka ovat tehneet selvää jälkeä saajien kansantalouksista ja EU on pitänyt huolta lähinnä Deutsche Bankista, BNP Paribaksesta ja Santanderista. Pankkien ottama luottoriski on nyt siirretty käytännössä euromaiden veronmaksajille.

Just.

Poliitikkojen tehtävä on raivata esteitä ja luoda edellytyksiä
elinkeinoelämän sijoituksille ja toiminnalle mm. Venäjällä.
Tämä on fakta. Se on poliitikkojen päärooli. Ja poliitikkojen
työtä tukee tiettyyn rajaan saakka virkamieskunta. Kuinka
pitkä on sellaisen poliitikon elinkaari, joka alkaa asetella es-
teitä ko. toiminnalle esim. ideologisista syistä? Viikoissa se
mitataan. Jokaisesta maan valiosta löytyy joku asia, joka
voidaan livauttaa keltaiseen lehdistöön ja se on silloin silu-
vee. Uusi ja "yhteistyökykyinen" poliitikko nostetaan kehiin.

Tuossa yllä on taatusti vankka rautalankamalli asiasta. Voi-
daan loputtomiin pauhata suomettumisesta tms. keskenä-
mme, mutta ratkaisut tapahtuvat jossain muualla kuin kan-
salaismielipiteen esittäjien toimesta. Ei minustakaan ole fant-
sua, että sitoudumme esim. Venäjän kylkeen siten, että se
voi meitä kiristää. Eikä Venäjä ole ainoa, joka meitä voi kiris-
tää. Mikä tahansa valtio tai kompus voi panna meidät lujille,
jos olemme hirttäytyneet johonkin ratkaisuun. EU on varmasti
fantsu juttu, mutta tällä haavaa näyttää siltä, että tulee kallis
opintomatka tämän kumppanin kanssa.

Käsittääkseni maailmantalous on ajanut ja on ajamassa sellai-
seen seinään, ettei moista ole nähty. Moni asia tulee muuttu-
maan, maailma ei ole sama kuin 10 vuotta sitten. Vääjäämät-
tä Suomi joutuu hakemaan paikkaansa muuttuvassa tilantees-
sa.

 

[miheikki]

Islanti jäädyttää neuvottelut EU- jäsenyydestä ja ryhtyy Kiinan kaveriksi.

Islannista tuli maanantaina ensimmäinen Euroopan maa, jolla on vapaakauppasopimus Kiinan kanssa.

Sopimukseen päästiin kuuden vuoden neuvottelujen jälkeen, jotka huipentuivat Islannin pääministerin Johanna Sigurdardottirin nelipäiväiseen vierailuun Pekingissä.

Vapaakauppasopimuksen uskotaan alentavan tullimaksuja ja edistävän vientiä. Sigurdardottir kertoi China Dailylle, että ”tullimaksujen alentamisen tai jopa nollaamisen myötä vapaakaupan pitäisi alentaa kiinalaistuotteiden hintoja myös islantilaiskuluttajille ja lisätä sellaisten islantilaisyritysten kilpailukykyä, jotka vievät tuotteita tai palveluita Kiinaan.”

Tällä hetkellä Islanti vie Kiinaan enimmäkseen kalaa ja tuo sieltä monenlaisia tuotteita. Kiinan ulkomaankauppaministeriön mukaan Kiinan ja Islannin välinen kauppa kasvoi viime vuonna reilut 21 prosenttiyksikköä 180 miljoonaan dollariin.

Sopimus on tervetullut Islannin taantuman murjomaan talouteen ja Kiinalle se avaa väylän arktiselle alueelle. Kiina on hakenut pysyvää tarkkailijan paikkaa arktisessa neuvostossa, jonka kahdeksan hengen kokoonpanoon Islanti kuuluu. Neuvosto keskustelee tapaamisissaan arktista aluetta koskevista asioista.

Arktinen alue kiinnostaa Kiinaa, sillä sulavan jään alta uskotaan paljastuvan kaasua, öljyä, timantteja, kultaa ja rautaa sekä uusia kuljetusreittejä alueen kautta.

 

[Tacitus]

Poliitikkojen tehtävä on raivata esteitä ja luoda edellytyksiä
elinkeinoelämän sijoituksille ja toiminnalle mm. Venäjällä.
Tämä on fakta. Se on poliitikkojen päärooli. Ja poliitikkojen
työtä tukee tiettyyn rajaan saakka virkamieskunta.

Nyt saat kyllä luvan tuoda esille sen todistusaineiston, jonka nojalla julistat tuon oman harhaisen tulkintasi faktaksi. Seuraavassa viestissäsi tuot sen selkeästi esille. Siis että poliitikkojen PÄÄROOLI on esteiden raivaaminen elinkeinoelämän sijoituksille. Mikä on se konkreettinen todistusaineisto, jolla perustelet väitteesi.

Meillä on hallituksessa mm. Paavo Arhinmäkeä, Krista Kiurua, Merja Kyllöstä, Heidi Hautalaa, Ville Niinistöä, jne, jotka eivät ole juurikaan tulleet tunnetuiksi yritysten etujen ajamisesta. Edes kokoomuslainen ministeri Jan Vapaavuori ei saanut yhtä ainutta risteilijätilausta sumplittua Suomeen muutaman hassun tukimiljoonan takia.

Nyt, baikal, ne faktat tiskiin, tai leimaidut kyllä puhtaaksi valehtelijaksi.

 

[setämies]

Itseasiassahan poliitikon pitäisi olla nimenomaan pelinrakentaja. Suomalaisten tämänhetkinen heimojohtaja Niinistö on se kärki jonka pitäisi edustaa meitä ja puhua pois aitoja kansantalouden kasvun (tai pelastumisen) tieltä. Puhumisella tarkoitan myös sitä, että ei se vastapuoli aina ole oikeassa, mutta olisi suotavaa saada se tuntemaan olonsa turvalliseksi.

 

[baikal]

Poliitikkojen tehtävä on raivata esteitä ja luoda edellytyksiä
elinkeinoelämän sijoituksille ja toiminnalle mm. Venäjällä.
Tämä on fakta. Se on poliitikkojen päärooli. Ja poliitikkojen
työtä tukee tiettyyn rajaan saakka virkamieskunta.

Nyt saat kyllä luvan tuoda esille sen todistusaineiston, jonka nojalla julistat tuon oman harhaisen tulkintasi faktaksi. Seuraavassa viestissäsi tuot sen selkeästi esille. Siis että poliitikkojen PÄÄROOLI on esteiden raivaaminen elinkeinoelämän sijoituksille. Mikä on se konkreettinen todistusaineisto, jolla perustelet väitteesi.

Meillä on hallituksessa mm. Paavo Arhinmäkeä, Krista Kiurua, Merja Kyllöstä, Heidi Hautalaa, Ville Niinistöä, jne, jotka eivät ole juurikaan tulleet tunnetuiksi yritysten etujen ajamisesta. Edes kokoomuslainen ministeri Jan Vapaavuori ei saanut yhtä ainutta risteilijätilausta sumplittua Suomeen muutaman hassun tukimiljoonan takia.

Nyt, baikal, ne faktat tiskiin, tai leimaidut kyllä puhtaaksi valehtelijaksi.

Sinähän alat kuulostamaan ihan vaimoltani.

 

[JOKO]

Kun taas lueskelee näitä salaliittoteorioita liittyen Snellmannin tuontirajoituksiin ja Suomen poliittisen tuuliviirin muuttumisesta kauppapolitiikan takia idän suuntaan, niin herää taas ajatus siitä, että miten huonosti täällä tunnetaan EU:n vaikutus. Siitä nostan kyllä peukkua, että turvallisuuspoliittisena ykkösuhkana ei enää nähdä puna-armeijan massahyökkäystä rajan yli, vaan talouspoliittista painostusta. Näinhän se kuuluukin olla. Mutta asian ydintä ei tässä keskustelussa ole ymmärretty. Ei Suomi yksin neuvottele Venäjän kanssa kaupankäynnin ehdoista. EU neuvottelee Venäjän kanssa niistä. Ja vaikka Suomen ulkomaankaupasta nyt jo se reilut 10% käydään Venäjän kanssa, niin yli 50% on kuitenkin EU:n sisämarkkinoille menevää.

Talous- ja jopa sotilaallispoliittisesti Suomen EU-jäsenyydellä on huomattavasti suurempi merkitys kuin mahdollisella Nato-jäsenyydellä. Suhteessamme Venäjään emme siis ole vain 5-miljoonainen kansakunta, vaan selkänojanamme on 500-miljoonainen, bkt:llä mitattuna maailman suurin talous. Ja skeptikoille vielä sanoisin, että aika hyvin EU tuntuu omistaan huolta pitävän. Siitä nämä eri maille myönnetyt satojen miljardien eurojen tukipaketit olkoon todisteena.

Korostukset minun tekosia.

Usko, toivo ja toiveajattelu. Siinä suomalaisen eliitin ulkopolitiikan kulmakivet. Näin se on ollut itsenäisyyden alusta asti ja yhä mennään samalla linjalla.

Ja kyllä. EU neuvottelee kaupankäynnin ehdoista Venäjän kanssa. Eli käytännössä varsinainen neuvottelija on Saksa ja yhtenä kauppatavara saattaa olla Suomi. Ei olisi ensimmäinen kerta.

EU on väkirikas. Mutta onko se meidän selkänoja vaiko pikemmin selän takana? "Rauha meidän ajaksi" ajatuksella EU saattaa aivan hyvin hylätä muutaman itäisen rääpälevaltion. Mitäpä merkitsee muutama miljoona puolivenäläistä satojen miljoonien muiden ihmisten rinnalla?

EU:n tukipaketit ovat kaikkea muuta kuin huolen pitämistä jäsenvaltioista. Lähinnä ne ovat huolenpitoa pankkiireista, suurtallettajista ja pankkien omistajista. Nämä tekivät huonoja sijoituksia lainaamalla rahaa useamman maan asuntokuplaan, pörssikuplaan ja valtioiden ylivarojen elämiseen. Asia olisi pitänyt ratkaista kuten Islannissa. Huonon sijoituksen tehneet kärsiköön. Pankit konkurssiin. Vain oman maan kansalaisten pienet talletukset pelastetaan verovaroista. Euromaiden osalta tämä vaatisi vielä lisäksi siirtymisen omaan vapaasti kelluvaan valuuttaan.

Nyt toimitaan toisin. Mitä huonompi sijoitus pankeilta, sitä varmemmin pankki pelastetaan verovaroin. Tilannetta ei pyritä edes korjaamaan. Pankit vippaavat edelleen rahaa jo ennestään maksukyvyttömille valtioille. Me takaamme nämä lainat, eli käytännössä joudumme ne maksamaan tai vähintäänkin ne tulevat rasittamaan meitä pysyvän valtionvelan muodossa. Raha tulee EKP:n painokoneesta.

Tämän rahavirran vastineeksi velkaantuvia maita vaaditaan yksityistämään valtionyhtiöt ja julkinen infra. Yllätys, yllätys. Näiden ostajaksi ja uudeksi omistajaksi ilmaantuvat nämä samaiset valtiota rahoittavat pankit ja pankkien taustalla olevat omistajat. Useimmiten monopolin tai oligopolin turvin toimivat yhtiöt pompauttavat hinnat välittömästi aivan toiselle tasolle yksityistämisen jälkeen. Useimmiten infan myynyt valtio huomaa aiemman tulovirran valtionyhtiöstä muuttuneen huomattavan korkeiksi maksuiksi yksityistetylle yhtiölle. Myynnistä saatu raha menee muutamassa vuodessa monopolin kiskomiin maksuihin ja sitten on edessä tavallisten kansalaisten verotuksen kiristäminen tai velanoton lisääminen.

 

[Tvälups]

JOKOn erinomaisen analyysiin voin allekirjoittaa ilman epäilyksen häivääkään. Mikäli olisin tilanteessa jossa hyötyisin tilanteesta niin laittaisin vastalausetta huutaen ja kirkuen vaan kun en ole.

 

[Tacitus]

Pointsit JOKOlle siitä, että ei sentään julistanut mielipidettään faktaksi. Jos joku täällä jonkin väittämän julistaa faktaksi - vaikka että maa on liitteä - niin on kyllä syytä esittää erittäin pitävät todisteet asian tueksi. Esimerkiksi tässä baikalin tapauksessa todisteen pitäisi olla luokkaa Suomen perustuslaki tms. Lähtökohtaisesti kaikki täällä kirjoitettu teksti on vain ihmisten omia mielipiteitä, ja jokaiselle suotakoon vapaus sellaisten esittämiseen. Mutta sana FAKTA tarkoittaa sitten jo jotakin aivan muuta. Se ei ole mielipide, vaan yksiselitteisesti todistettu tosiasia.

Itsekin olen muuten pankkien omistaja. Omistan kohtuullisen nipun Nordean osakkeita. Lisäksi omistan myös muita(kin) ruotsalaisia ja saksalaisia osakkeita. Uskoisin myös, että saksalaiset omistavat esimerkiksi ranskalaisia, espanjalaisia ja jopa suomalaisia osakkeita. Ranskalaisetkin varmaan omistavat saksalaisia, suomalaisia ja englantilaisia osakkeita. Ei yhtiöiden omistaminen ole millään tavalla sidottu kansallisvaltioihin.

En siis oikein ymmärrä näitä "Suomi suomalaisille", "eurooppalaiset eivät välitä Suomesta", jne kommentteja. Jos nyt Suomelle kävisi huonosti, niin huonosti kävisi täällä toimiville firmoillekin. Kyllä Nordean, Stora Enson, Koneen, Fortumin, UPM:n, jne mukana sulaisi aika paljon eurooppalaistenkin omaisuutta. Joten tuskimpa ne saksalaiset nyt Suomelle kauhean huonoa toivovat. Ne on ihan samanlaisia tavallisia ihmisiä, peruskoulun opettajia, rakennusmestareita ja vaikka mitä, jotka ovat muutaman kymppitonnin sijoittaneet eläkepäiviään varten.

 

[fulcrum]

Itsekin olen muuten pankkien omistaja. Omistan kohtuullisen nipun Nordean osakkeita. Lisäksi omistan myös muita(kin) ruotsalaisia ja saksalaisia osakkeita. Uskoisin myös, että saksalaiset omistavat esimerkiksi ranskalaisia, espanjalaisia ja jopa suomalaisia osakkeita. Ranskalaisetkin varmaan omistavat saksalaisia, suomalaisia ja englantilaisia osakkeita. Ei yhtiöiden omistaminen ole millään tavalla sidottu kansallisvaltioihin.

Juu ei ole, tosin joskus sitä toivoisi että olisi, edes jossain määrin. Kenties silloin meillä ei olisi tällaisia hirvityksiä kuin Itella, jolle maksamme rahaa enenevässä määrin, palveluista jotka huononevat koko ajan, ja se raha menee...mihin?

En siis oikein ymmärrä näitä "Suomi suomalaisille", "eurooppalaiset eivät välitä Suomesta", jne kommentteja. Jos nyt Suomelle kävisi huonosti, niin huonosti kävisi täällä toimiville firmoillekin. Kyllä Nordean, Stora Enson, Koneen, Fortumin, UPM:n, jne mukana sulaisi aika paljon eurooppalaistenkin omaisuutta. Joten tuskimpa ne saksalaiset nyt Suomelle kauhean huonoa toivovat. Ne on ihan samanlaisia tavallisia ihmisiä, peruskoulun opettajia, rakennusmestareita ja vaikka mitä, jotka ovat muutaman kymppitonnin sijoittaneet eläkepäiviään varten.

Mutta eihän heistä kukaan piittaa. Hehän ovat juuri niitä, joilta kerätään kriisin varjolla rahat pois. Talouskriisi on kriisi vain sellaiselle jolla ei ole kykyä tai tietoa käyttää sitä hyväkseen. Sellaiselle jolla on, se on upea tilaisuus. Esimerkiksi jokainen länsimainen pankkikriisi on johtanut pankkisektorin yhä voimakkaampaan keskittymiseen. N. 20 vuoden päästä koko Länsi-Euroopassa ei tule luultavasti olemaan kuin ehkä puolisen tusinaa pankkia.

Enkä nyt puhu mistään salaliitosta, Illuminatista tai kv. juutalaisuudesta. Raha - kuten valta - keskittyy ajan myötä, samalla tavoin kuin massa. Se on täysin luonnollinen kehityskulku.

 

[Tacitus]

Raha - kuten valta - keskittyy ajan myötä, samalla tavoin kuin massa. Se on täysin luonnollinen kehityskulku.

En ole kyllä täysin samaa mieltä, sillä kyllä kehitys kulkee joskus toiseenkin suuntaan. Jos mietitään vaikka tilannetta Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla, niin henkilöt kuten John D. Rockefeller ja Cornelius Vanderbilt omistivat käytännössä kokonaisia teollisuusaloja. Uusien markkinoiden syntyessä toiminnalla näyttää olevan usein taipumusta keskittyä yhden firman monopoliksi, mutta kilpailun lisääntyessä, ja valtion säätelyn lisääntyessä, monopolitilanne saadaan useimmiten puretuksi. Ellei sitten kyse ole valtionyhtiöstä. Viime vuosikymmeniltä hyvä esimerkki tästä on Microsoft. PC koneiden alkuaikana Windows-käyttöjärjestelmällä taisi olla parhaimmillaan/pahimmillaan 90% markkinaosuus. Linuxin, Applen ja nyt viimeisimpänä Androidin noustua, käyttöjärjestelmien markkinatilanne on aika paljon tasoittunut. 1990-luvullahan liittovaltio uhkasi monta kertaa pilkkoa Microsoftin pienempiin osiin, mutta jotenkin se Gates onnistui kuitenkin aina luikertelemaan pois siitä tilanteesta.

Keskittyminen riippuu tietysti aika paljon markkinoiden koosta. Suomen kokoinen markkina-alue (olipa toimiala mikä tahansa), ei pysty elättämään juuri 2-3 firmaa enempää.

 

[juhapar]

Raha - kuten valta - keskittyy ajan myötä, samalla tavoin kuin massa. Se on täysin luonnollinen kehityskulku.

En ole kyllä täysin samaa mieltä, sillä kyllä kehitys kulkee joskus toiseenkin suuntaan. Jos mietitään vaikka tilannetta Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla, niin henkilöt kuten John D. Rockefeller ja Cornelius Vanderbilt omistivat käytännössä kokonaisia teollisuusaloja. Uusien markkinoiden syntyessä toiminnalla näyttää olevan usein taipumusta keskittyä yhden firman monopoliksi, mutta kilpailun lisääntyessä, ja valtion säätelyn lisääntyessä, monopolitilanne saadaan useimmiten puretuksi. Ellei sitten kyse ole valtionyhtiöstä. Viime vuosikymmeniltä hyvä esimerkki tästä on Microsoft. PC koneiden alkuaikana Windows-käyttöjärjestelmällä taisi olla parhaimmillaan/pahimmillaan 90% markkinaosuus. Linuxin, Applen ja nyt viimeisimpänä Androidin noustua, käyttöjärjestelmien markkinatilanne on aika paljon tasoittunut. 1990-luvullahan liittovaltio uhkasi monta kertaa pilkkoa Microsoftin pienempiin osiin, mutta jotenkin se Gates onnistui kuitenkin aina luikertelemaan pois siitä tilanteesta.

Keskittyminen riippuu tietysti aika paljon markkinoiden koosta. Suomen kokoinen markkina-alue (olipa toimiala mikä tahansa), ei pysty elättämään juuri 2-3 firmaa enempää.

OT:ta tuohon liittyen: onko kenelläkään tietoa siitä, miten tietokoneen mukana tulevasta tarpeettomasta Windowsista saisi rahat takaisin?

 

[SJ]

Raha - kuten valta - keskittyy ajan myötä, samalla tavoin kuin massa. Se on täysin luonnollinen kehityskulku.

En ole kyllä täysin samaa mieltä, sillä kyllä kehitys kulkee joskus toiseenkin suuntaan. Jos mietitään vaikka tilannetta Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla, niin henkilöt kuten John D. Rockefeller ja Cornelius Vanderbilt omistivat käytännössä kokonaisia teollisuusaloja. Uusien markkinoiden syntyessä toiminnalla näyttää olevan usein taipumusta keskittyä yhden firman monopoliksi, mutta kilpailun lisääntyessä, ja valtion säätelyn lisääntyessä, monopolitilanne saadaan useimmiten puretuksi. Ellei sitten kyse ole valtionyhtiöstä. Viime vuosikymmeniltä hyvä esimerkki tästä on Microsoft. PC koneiden alkuaikana Windows-käyttöjärjestelmällä taisi olla parhaimmillaan/pahimmillaan 90% markkinaosuus. Linuxin, Applen ja nyt viimeisimpänä Androidin noustua, käyttöjärjestelmien markkinatilanne on aika paljon tasoittunut. 1990-luvullahan liittovaltio uhkasi monta kertaa pilkkoa Microsoftin pienempiin osiin, mutta jotenkin se Gates onnistui kuitenkin aina luikertelemaan pois siitä tilanteesta.

Keskittyminen riippuu tietysti aika paljon markkinoiden koosta. Suomen kokoinen markkina-alue (olipa toimiala mikä tahansa), ei pysty elättämään juuri 2-3 firmaa enempää.

OT:ta tuohon liittyen: onko kenelläkään tietoa siitä, miten tietokoneen mukana tulevasta tarpeettomasta Windowsista saisi rahat takaisin?

Älä osta paketti konetta. Tuosta oli aikoinaan maailmalla kamppanja, jossa tarkoituksena oli viedä ne tarpeettomat kauppaan, mutta nyt nykytilasta en tiedä. Tämä taisi johtua jostakin oikeuden päätöksestä, jossa päätettiin, että MS:n piti ottaa ne turhat vastaan ja muutenkin huolehtia, että koneen voi ostaa ilman windowsia. En tidä, että miten homma kulkee nykyään.

 

[juhapar]

Raha - kuten valta - keskittyy ajan myötä, samalla tavoin kuin massa. Se on täysin luonnollinen kehityskulku.

En ole kyllä täysin samaa mieltä, sillä kyllä kehitys kulkee joskus toiseenkin suuntaan. Jos mietitään vaikka tilannetta Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla, niin henkilöt kuten John D. Rockefeller ja Cornelius Vanderbilt omistivat käytännössä kokonaisia teollisuusaloja. Uusien markkinoiden syntyessä toiminnalla näyttää olevan usein taipumusta keskittyä yhden firman monopoliksi, mutta kilpailun lisääntyessä, ja valtion säätelyn lisääntyessä, monopolitilanne saadaan useimmiten puretuksi. Ellei sitten kyse ole valtionyhtiöstä. Viime vuosikymmeniltä hyvä esimerkki tästä on Microsoft. PC koneiden alkuaikana Windows-käyttöjärjestelmällä taisi olla parhaimmillaan/pahimmillaan 90% markkinaosuus. Linuxin, Applen ja nyt viimeisimpänä Androidin noustua, käyttöjärjestelmien markkinatilanne on aika paljon tasoittunut. 1990-luvullahan liittovaltio uhkasi monta kertaa pilkkoa Microsoftin pienempiin osiin, mutta jotenkin se Gates onnistui kuitenkin aina luikertelemaan pois siitä tilanteesta.

Keskittyminen riippuu tietysti aika paljon markkinoiden koosta. Suomen kokoinen markkina-alue (olipa toimiala mikä tahansa), ei pysty elättämään juuri 2-3 firmaa enempää.

OT:ta tuohon liittyen: onko kenelläkään tietoa siitä, miten tietokoneen mukana tulevasta tarpeettomasta Windowsista saisi rahat takaisin?

Älä osta paketti konetta. Tuosta oli aikoinaan maailmalla kamppanja, jossa tarkoituksena oli viedä ne tarpeettomat kauppaan, mutta nyt nykytilasta en tiedä. Tämä taisi johtua jostakin oikeuden päätöksestä, jossa päätettiin, että MS:n piti ottaa ne turhat vastaan ja muutenkin huolehtia, että koneen voi ostaa ilman windowsia. En tidä, että miten homma kulkee nykyään.

Läppäreitä kun ei oikein saa muuta kuin "pakettikoneena". Toki tornikotelon ja sisäelimet ostamalla välttyy tarpeettomilta ohjelmilta, mutta sitä pönttöä ja näyttöä on vähän huono kuljettaa mukana. Tuo MS-vero on jännä, ettei sitä edes EU ole saanut nurin, vaikka esim. Saksassa on pyritty hallituksen toimesta Microsoftin tuotteista eroon.

 

[fulcrum]

En ole kyllä täysin samaa mieltä, sillä kyllä kehitys kulkee joskus toiseenkin suuntaan. Jos mietitään vaikka tilannetta Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla, niin henkilöt kuten John D. Rockefeller ja Cornelius Vanderbilt omistivat käytännössä kokonaisia teollisuusaloja. Uusien markkinoiden syntyessä toiminnalla näyttää olevan usein taipumusta keskittyä yhden firman monopoliksi, mutta kilpailun lisääntyessä, ja valtion säätelyn lisääntyessä, monopolitilanne saadaan useimmiten puretuksi. Ellei sitten kyse ole valtionyhtiöstä. Viime vuosikymmeniltä hyvä esimerkki tästä on Microsoft. PC koneiden alkuaikana Windows-käyttöjärjestelmällä taisi olla parhaimmillaan/pahimmillaan 90% markkinaosuus. Linuxin, Applen ja nyt viimeisimpänä Androidin noustua, käyttöjärjestelmien markkinatilanne on aika paljon tasoittunut. 1990-luvullahan liittovaltio uhkasi monta kertaa pilkkoa Microsoftin pienempiin osiin, mutta jotenkin se Gates onnistui kuitenkin aina luikertelemaan pois siitä tilanteesta.

Kaikissa esimerkeissäsi on olennaista poliittisten päättäjien suora puuttuminen markkinoiden toimintaan. Jos olet seurannut yhtään talouskeskustelua, niin tällainen on nykyään, ei ainoastaan pois muodista vaan suorastaan bolshevismia ja paholaisen keksintö. Jos olet esimerkiksi seurannut pankkialan kehitystä, niin 80/90-luvun säästöpankkikriisi Yhdysvalloissa kaatoi tuhansia pankkeja. Tämä viimeisin, paljon pahempi pankkikriisi kaatoi paljon pienemmän määrän pankkeja - koska pankkeja ei enää ollut niin paljoa. Ja nyt niitä on vielä paljon vähemmän.

PC-koneiden alkuaikoina Microsoft oli pikkufirma 80-luvun puolivälissä MikroBitti esitteli parhaimmillaan kai lähemmäs 30 erilaista tietokonetta & käyttöjärjestelmää. Kymmenen vuotta myöhemmin niitä oli yksi.

 

[setämies]

Palataanpa takaisin venäjä aiheeseen.

 

[RDF]

Raha - kuten valta - keskittyy ajan myötä, samalla tavoin kuin massa. Se on täysin luonnollinen kehityskulku.

En ole kyllä täysin samaa mieltä, sillä kyllä kehitys kulkee joskus toiseenkin suuntaan. Jos mietitään vaikka tilannetta Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla, niin henkilöt kuten John D. Rockefeller ja Cornelius Vanderbilt omistivat käytännössä kokonaisia teollisuusaloja. Uusien markkinoiden syntyessä toiminnalla näyttää olevan usein taipumusta keskittyä yhden firman monopoliksi, mutta kilpailun lisääntyessä, ja valtion säätelyn lisääntyessä, monopolitilanne saadaan useimmiten puretuksi. Ellei sitten kyse ole valtionyhtiöstä. Viime vuosikymmeniltä hyvä esimerkki tästä on Microsoft. PC koneiden alkuaikana Windows-käyttöjärjestelmällä taisi olla parhaimmillaan/pahimmillaan 90% markkinaosuus. Linuxin, Applen ja nyt viimeisimpänä Androidin noustua, käyttöjärjestelmien markkinatilanne on aika paljon tasoittunut. 1990-luvullahan liittovaltio uhkasi monta kertaa pilkkoa Microsoftin pienempiin osiin, mutta jotenkin se Gates onnistui kuitenkin aina luikertelemaan pois siitä tilanteesta.

Keskittyminen riippuu tietysti aika paljon markkinoiden koosta. Suomen kokoinen markkina-alue (olipa toimiala mikä tahansa), ei pysty elättämään juuri 2-3 firmaa enempää.

OT:ta tuohon liittyen: onko kenelläkään tietoa siitä, miten tietokoneen mukana tulevasta tarpeettomasta Windowsista saisi rahat takaisin?

Älä osta paketti konetta. Tuosta oli aikoinaan maailmalla kamppanja, jossa tarkoituksena oli viedä ne tarpeettomat kauppaan, mutta nyt nykytilasta en tiedä. Tämä taisi johtua jostakin oikeuden päätöksestä, jossa päätettiin, että MS:n piti ottaa ne turhat vastaan ja muutenkin huolehtia, että koneen voi ostaa ilman windowsia. En tidä, että miten homma kulkee nykyään.

Läppäreitä kun ei oikein saa muuta kuin "pakettikoneena". Toki tornikotelon ja sisäelimet ostamalla välttyy tarpeettomilta ohjelmilta, mutta sitä pönttöä ja näyttöä on vähän huono kuljettaa mukana. Tuo MS-vero on jännä, ettei sitä edes EU ole saanut nurin, vaikka esim. Saksassa on pyritty hallituksen toimesta Microsoftin tuotteista eroon.

Osta samsungin tablettikone?