Tutkimus paljastaa: Yleisen asevelvollisuuden kannatus murenee

Vanha veteraani kirjoitti:
Lunni kirjoitti:
Osaamiskeskus OY:llä oli pointti. Kannattaa miettiä mitä esim mediassa ollut uutisointi vaikuttaa. Jos 900 000 suomalaista elää köyhyydessä ja ~400 000 työttömänä niin varmasti tämä vaikuttaa intoon puolustaa tätä maata.

Kuten joskus joku sanoi nasevasti;
Talvisodassa kaikki puhaltivat yhteen hiileen, nyt tuntuu että joku kusee siihen hiileen...

Sopiiko pyytää sinulta arvaus/ omasta mielestäsi varma tieto /tai ainakin valistunut arvaus siitä kuka/ketkä kuseskelevat yhteisiin muroihin.

Varmaan ne ketkä eivät yhteisiin talkoisiin osallistu. Jotkut maksaa vähästään enemmän kuin toiset isostaan. Voit sinä minua vasemmistolaisena pitää vaikka pk-yrittäjä olenkin. Minulle kun tärkeintä on se, että oltaisiin edes jollain tavalla reilulla pelillä liikenteessä.

Ystäväpiirini on isohko ja siihen mahtuu laidasta laitaan. On vain viimeaikoina näkynyt se, että ne kellä on porskuttavat, ja ne kellä ei uppoavat yhä syvemmälle. Reilua tai ei.
 
Lunni kirjoitti:
Vanha veteraani kirjoitti:
Lunni kirjoitti:
Osaamiskeskus OY:llä oli pointti. Kannattaa miettiä mitä esim mediassa ollut uutisointi vaikuttaa. Jos 900 000 suomalaista elää köyhyydessä ja ~400 000 työttömänä niin varmasti tämä vaikuttaa intoon puolustaa tätä maata.

Kuten joskus joku sanoi nasevasti;
Talvisodassa kaikki puhaltivat yhteen hiileen, nyt tuntuu että joku kusee siihen hiileen...

Sopiiko pyytää sinulta arvaus/ omasta mielestäsi varma tieto /tai ainakin valistunut arvaus siitä kuka/ketkä kuseskelevat yhteisiin muroihin.

Varmaan ne ketkä eivät yhteisiin talkoisiin osallistu. Jotkut maksaa vähästään enemmän kuin toiset isostaan. Voit sinä minua vasemmistolaisena pitää vaikka pk-yrittäjä olenkin. Minulle kun tärkeintä on se, että oltaisiin edes jollain tavalla reilulla pelillä liikenteessä.

Ystäväpiirini on isohko ja siihen mahtuu laidasta laitaan. On vain viimeaikoina näkynyt se, että ne kellä on porskuttavat, ja ne kellä ei uppoavat yhä syvemmälle. Reilua tai ei.

Minun kaltaisen "vanhan kävyn" ei tarvitse miettiä enään mitä elämä on. Elämä on opettanut minulle, että täysin riippumatta puoluekannasta jokaiselle meille on se oma napa lähinnä. Kukaan ei halua alkuunkaan miettiä mihinkä se johtaa jos elämä jatkuu nykyisellään. Eli otetaan ensi vuonna 8-9 miljardia syömälainaa. Eihän se koske minua ja tulevien polvien murheet ovat tulevien polvien murheita kunhan minut valitaan vielä uudestaan Eduskuntaan.
 
Vanha veteraani kirjoitti:
Kukaan ei halua alkuunkaan miettiä mihinkä se johtaa jos elämä jatkuu nykyisellään. Eli otetaan ensi vuonna 8-9 miljardia syömälainaa. Eihän se koske minua ja tulevien polvien murheet ovat tulevien polvien murheita kunhan minut valitaan vielä uudestaan Eduskuntaan.

Minua paljon paremmin maan talousasioita ymmärtävä ekonomistiheppu totesi tuossa vajaa kuukausi sitten, ettei Suomen velkaantumisaste ole niin paha kuin usein annetaan ymmärtää. Muistaakseni hän valotti lukujen avulla, että Suomen valtion nettovarallisuusaste (saatavat - velat) on luokkaa 135 %. Ruotsissa, jossa aina kaikki on tietenkin suurempaa, komeampaa ja rikkaampaa, vastaava nettovarallisuusaste on alle 50%. Luottotappiot ja niiden mahdollinen vaikutus tilanteeseen on toki asia erikseen. Ehkä sen takia ei kannata päästää EU-kumppanimaita ajautumaan vararikkoon vaikka pelkän solidaarisuuspulan takia näin voitaisiinkin ajatella. Asiat siis saattavat näyttää usein aika erilaisilta riippuen siitä, kenen saappaista niitä katsoo :huh:

http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=169049&tstart=0
 
Lunni kirjoitti:
Osaamiskeskus OY:llä oli pointti. Kannattaa miettiä mitä esim mediassa ollut uutisointi vaikuttaa. Jos 900 000 suomalaista elää köyhyydessä ja ~400 000 työttömänä niin varmasti tämä vaikuttaa intoon puolustaa tätä maata.

Ei minulla elämästä sen kummempia romanttisia kuvitelmia ole, mutta eiköhän jokainen ryhmässä toiminut tiedä, että jos osa ryhmäläisistä lusmuilee tai ei ryve reilusti, niin motivaatio toimia ryhmän hyväksi pienenee. Tavoitteen saavuttamiseksi yhtenäisesti toimivassa ryhmässä motivaatio taas kasvaa ja tavoite kirkastuu.

Suomi ei enää tunnu ryhmältä, jolla on yhteinen tavoite. Elämä armaassa isänmaassamme on muuttunut sooloiluksi. Täällä jokaisen kannattaa pyrkiä turvaamaan oma etunsa. Yhteinen etu ei näet enää omaksi eduksi käänny, vaan ahneimmat ja röyhkeimmät kuorivat omansa päältä pois ennen kuin maltillisemmat ehtivät jaolle.

Surullista on, että Suomessa pitää nykyään joskus olla ahne, vilpillinen ja häikäilemätön, jotta ylipäänsä selviäisi. Sellaisilla vanhoilla hyveillä kuin nöyryydellä, kovalla työllä, suoraselkäisyydellä, oikeudenmukaisuudella ja kärsivällisyydellä ei enää pitkälle pääse. Nuo arvot toimivat maailmassa, joka oli totta. Nykymaailma on peliä, jossa pelataan merkityksillä ja mielikuvilla.

Ei nykynuorella ole kunniaan ja arvoihin perustuvaa sisäistettyä velvoitetta, joka kannustaisi häntä toimimaan maan puolustamiseksi. Sen sijaan hän kysyy, "mitä mä tästä hyödyn?" Niin hänet on opetettu kysymään. Se on oikeistolaisen politiikan ydin, hyötyminen - usein materiaalisessa mitassa.
 
<Miten pitää ymmärtää oikeisto ja vasemmisto? Se oli nimenomaan Lipposen hallitusten aikaa, kun kotimaata reivattiin lujasti oikealle, ja Lipponen kaiketi esikuntineen edusti ymmärtämäämme vasemmistoa?

Minusta tuntuu, ettei Suomessa ole ollut vasemmistoa oikeistoa enää pitkään aikaan entisessä mielessä. On vain kolme suurta puoluetta, jotka vuorollaan hästäävät maan asioissa....ja hyvin hyvin hyvin samaan suuntaan kukin.
 
Sanottakoon kuitenkin, että pidän lähes maanpetoksellisena ajatteluna Suomen puolustuslaitoksen kaikinpuolista heikentämistä.
Lienee totta, että yleisen asevelvollisuuden kannatus on laskussa. Totta lienee myös se, että yhä nuoremmat ikäluokat ottavat nykyisen rauhaiselon itsestäänselvyytenä. Aivan kuin Suomelle olisi annettu ikuinen takuu koskemattomuudesta.

Baltian maat ostivat itselleen turvatakuut Natolta. Mielestäni Suomen ei kannata maksaa sitä hintaa. Varsinkin, kun olemme nähneet, että Euromaat eivät päästä toisia euromaita romahtamaan. Kuuluminen Euroopan talousalueeseen on jo iso turvatakuu.

Yleinen asevelvollisuus tarkoittaa, että annettu panos on edes jossainmäärin yhteinen ja siten kansa voi tuntea puolustusvoimat omakseen.

Mitä tulee poliittiseen ajatteluun, niin punainen on poistunut ja tilalle tullut vihreä maailmankansalaisuus.
 
Onkohan 30-luku taas ehkä vähän yliarvostettua aikaa? Köyhyys ja kurjuus oli silloin pikkuisen toista luokaa kuin nyt ja läheskään aina nuo henkilöt eivät saaneet apua juuri ollenkaan, omaan napaan tuijottajia kystä kyllin (silloin siihen oli ihan oikeasti tarvetta). Luokkaerot voimissaan yms. Toki silloin ihminen ehkä asettui enemmän omaan ekologiseen lokeroon, jätkä oli jätkä hautaan saakka ja herraksi pääseminen hyvin-hyvin vaikeaa ja eipä siinä voinut kuin alistua sen asian edessä että ylempi luokka eli makeampaa elämää. Tuon vuosikymmenen keski-ikäiset olivat nähneet 10- ja 20-luvulla vielä pahempaa kurjuutta, eli persektiiviä oli. Mehän on eletty oikeassa unelmayhteiskunnassa 90-luvulle saakka jossa kaikki kannetiin melkein syliin (lievästi liioiteltuna). Tähän tuskin on paluuta takaisin.

Suomalainen yhteiskunta on varmasti vähemmän solidaarinen kuin aiemmin, mutta luulenpa että se solidaarisuuden huippu saavutettiin 70-80 luvuilla, toki aikanasa politiikka veti ilmeisesti aika syviäkin rantuja, mutta toisaalta aika selvää näkyypi olevan se että ihmsiä silloin enemmän kiinnosti se mitä tapahtuu omassa kunnassa tai kotimaassa.
 
Second kirjoitti:
Onkohan 30-luku taas ehkä vähän yliarvostettua aikaa? Köyhyys ja kurjuus oli silloin pikkuisen toista luokaa kuin nyt ja läheskään aina nuo henkilöt eivät saaneet apua juuri ollenkaan, omaan napaan tuijottajia kystä kyllin (silloin siihen oli ihan oikeasti tarvetta). Luokkaerot voimissaan yms. Toki silloin ihminen ehkä asettui enemmän omaan ekologiseen lokeroon, jätkä oli jätkä hautaan saakka ja herraksi pääseminen hyvin-hyvin vaikeaa ja eipä siinä voinut kuin alistua sen asian edessä että ylempi luokka eli makeampaa elämää. Tuon vuosikymmenen keski-ikäiset olivat nähneet 10- ja 20-luvulla vielä pahempaa kurjuutta, eli persektiiviä oli. Mehän on eletty oikeassa unelmayhteiskunnassa 90-luvulle saakka jossa kaikki kannetiin melkein syliin (lievästi liioiteltuna). Tähän tuskin on paluuta takaisin.

Suomalainen yhteiskunta on varmasti vähemmän solidaarinen kuin aiemmin, mutta luulenpa että se solidaarisuuden huippu saavutettiin 70-80 luvuilla, toki aikanasa politiikka veti ilmeisesti aika syviäkin rantuja, mutta toisaalta aika selvää näkyypi olevan se että ihmsiä silloin enemmän kiinnosti se mitä tapahtuu omassa kunnassa tai kotimaassa.

En nyt oikein käsitä mistä tuo nykyinen ihailu luokkayhteiskuntaa kohtaan nykyisin kumpuaa. Täytyy nyt ihan ensimmäiseksi oikaista se käsitys jonka mukaan ihmiset syntyivät yhteen luokkaan ja kuolivat siinä. Jos tarkastellaan suomalaista yhteiskuntaa aikavälillä 1900-1990 niin yksi keskeisistä tekijöistä on mahdollisuus sosiaaliseen nousuun tai kuten ruotsalaiset sitä hauskasti sitä kutsuvat "luokkaretkeen". Joskus vielä vuoden 1910 paikkeilla korkeakoulututkinto oli lähes varma tae pääsystä suomalaiseen eliittiin. Teknisessä koulussa (vastaavat lähinnä nykyisiä ammattikouluja) suoritettu tutkinto taas antoi mahdollisuuden päästä kiinni alemman keskiluokan elämäntapaan.

Toki aika moni tajusi, että "lukemalla herraksi pääsee" mutta mikään mahdottomuus tai edes harvinaisuus se ei ollut. Yhteiskunnan ja varsinkin talouselämän vaatimattomampi tehokkuus tarkoitti myös sitä tilaa erilaisille pienyrityksille oli nykyistä huomattavasti enemmän. Moni ponnisti arvostetuksi kansalaiseksi kuten kulunut fraasi sanoo "pelkällä kansakoulupohjalla". Aikoinaan oli kunnia tuntea mm. eräs jatkosodasta sotamiehenä kotiutunut ja aikoinaan pelkkää kansakoulua käynyt mies- joka eläköityi 80-luvulla liikennöitsijänä ja markkamiljonäärinä.

Toki en väitä, että mahdollisuus sosiaaliseen nousuun on täysin kadonnut mutta moni asia on muuttunut viimeisen 30 vuoden aikana. Koulutusinflaatio on ollut valtavaa, vielä 70-luvulla keskikoulu ja keskinkertaisuus riitti keskiluokkaan niin nykyisin kovin moni opiskelija edes arvostetuissa korkeakouluissa ei voi suhtautua levollisin mielin tulevaisuuteensa. Sama pätee myös yrittämiseen- tehostunut talouselämä on vienyt mahdollisuuksia monilta pienyrityksiltä. Yksinkertaisesti tehokas ja ketjuihin perustuva talous ei mahdollista samanlaista pienyrittäjien katrasta kuin vaikka 80-luvulla.

Samanaikaisesti esimerkiksi siirtolaisuus on kuivunut lähes täysin. Vielä 80-luvun alussa suomalainen yhteiskunta pystyi siirtämään "ylijäämäihmisensä" Ruotsiin. Nyt tilanne on enemmän tai vähemmän se, että viimeisetkin istumapaikat on tällä planeetalla täytetty.

Se mihin kaikki tämä johtaa on sitten eri kysymys. Vallankumoukset tai edes poliittiset liikkeet eivät koskaan lähde liikkeelle sieltä missä kurjuus on suurinta. Todennäköisesti kurjistuvan keskiluokan raivo antaa tarvittavat aseet. Eiväthän suomalaisen yhteiskunnan viimeiset "hullut tappajatkaan" olleet mistään kotiväkivallan tai insestin vaivaamista lähiökämpistä karanneita "ongelmanuoria" vaan kaksi kolmesta oli peräti ammattikorkeakouluopiskelijoita.
 
Näyttää vääjäämättömästi siltä, että nykyisenkaltainen reserviläisarmeija on tulossa tiensä päähän jos reservin koko pienennetään 250k mieheen tai sen alle. On helvetinmoista yhteiskunnallista tyhjäkäyntiä pistää koko ikäluokka varusmieskoulutukseen jos vain pieni osa sijoitetaan varsinaiseen sodanajan organisaatioon.

Mitä siis olisi järkevintä tehdä Suomen puolustuskyvyn kannalta?

Itse olen kääntymässä valikoivan varusmiespalveluksen kannalle sillä ehdolla, että PV kykenee järjestämään asiat niin, että sitä arvostetaan:

* Raha

Esimerkiksi reilusti korotettu opintotuki ja jonkinlainen bonari valmistumisesta. Voidaan perustella, että puolustusvoimat hyötyy hyvin koulutetusta ja työllistyneestä reservistä.

* opintopisteet
* mahdollisimman kova etukäteiskarsinta
* mainonta, brändäys, ...
* arvostus työelämässä (johtajakoulutus, ...)

10000 miestä ja naista varusmieheksi vuosittain, vähintään 20 vuotta reservissä jos kunto sen sallii. Kertaukset pyörivät tasaisin väliajoin.

Melkoisen radikaali muutoshan tuo olisi, mutta palkka-armeija ei mielestäni ole vaihtoehto edelleenkään.

Saadaanko noillakaan kannustimilla määrällisesti riittävä sekä henkiset ja fyysiset kriteerit täyttävä porukkaa astumaan palvelukseen?
 
elso kirjoitti:
On helvetinmoista yhteiskunnallista tyhjäkäyntiä pistää koko ikäluokka varusmieskoulutukseen jos vain pieni osa sijoitetaan varsinaiseen sodanajan organisaatioon.

Näin on, eikä kyse ole pelkästä rahasta. Tarpeettomuudentunne aiheuttaa sekin paljon vahinkoa. Enemmistö tietysti ymmärtää olevansa tarpeeton vain kasvottomana sotilaana, mutta osa ottanee tuonkin liian henkilökohtaisesti.

Mitä siis olisi järkevintä tehdä Suomen puolustuskyvyn kannalta?

elso kirjoitti:
Itse olen kääntymässä valikoivan varusmiespalveluksen kannalle sillä ehdolla, että PV kykenee järjestämään asiat niin, että sitä arvostetaan:

* Raha

Totta. Onhan se perin erikoista, että kruununraakki saa kotona maatessaankin noin 500 euroa työttömyyspäivärahaa tai saman verran sossusta.

Entäs varusmies päivärahaa?

elso kirjoitti:
* opintopisteet
* mahdollisimman kova etukäteiskarsinta
* mainonta, brändäys, ...
* arvostus työelämässä (johtajakoulutus, ...)

Opintopisteitä saa nykyisin jostakin keskinkertaisuuksia tuottavista oppilaitoksista.

Esimerkiksi oikis tai lääkis ei hyvitä mitään, eikä kyllä ole syytäkään. Ylimmän opetuksen (=yliopistolaitos) itsenäisyys on turvattu perustuslaissa eli mitään pakkokompensaatiota on kutakuinkin turha edes ajatella.

Mainonta ja brändäys? Hmm, iskenee 13-15 vuotiaisiin, mutta moni ylioppilas on jo sen verran fiksu, että voi kääntyä itseään vastaan. Aivan kuten määräaikaisen upseerikoulutuksen mainostaminen takavuosina ponnahduslaudaksi "pankinjohtajan uralle".

Etukäteiskarsinnassa on se ongelma, että sen pitäisi sitten olla kaikille pakollista. Pitäisikö sitten olla esim. 2 kk:n palvelus, josta parhaimmat jatkaisivat?

Arvostus työelämässä? :a-smiley: Miten se tehtäisiin? Säädettäisiin laki sotilaan arvostamisesta?


elso kirjoitti:
Saadaanko noillakaan kannustimilla määrällisesti riittävä sekä henkiset ja fyysiset kriteerit täyttävä porukkaa astumaan palvelukseen?

Onhan meillä aivan ainutlaatuisen korkea maanpuolutustahto.
 
Second kirjoitti:
Onkohan 30-luku taas ehkä vähän yliarvostettua aikaa? Köyhyys ja kurjuus oli silloin pikkuisen toista luokaa kuin nyt ja läheskään aina nuo henkilöt eivät saaneet apua juuri ollenkaan, omaan napaan tuijottajia kystä kyllin (silloin siihen oli ihan oikeasti tarvetta). Luokkaerot voimissaan yms.

Tästä voisi jatkaa kyseenalaistamalla miten "yhteen hiileen" Suomen kansa tuolloin oikein puhalsi? Useimpien ihmisten elävässä muistissa oli vielä verinen, katkera ja kaikinpuolin ruma sisällissota, jonka jäljiltä kansa oli vielä vahvasti jakautunut. Eikä siinä vielä kaikki vaan tähän päälle jotkut yrittivät vielä puuhata uutta vallankaappausta joka olisi luultavasti johtanut uuteen sisällissotaan. Tästä joltisenkin tulenarasta meiningistä saatiin kuitenkin kansakunta tolpilleen maahanhyökkääjää vastaan. Jos taas siirrytään 70-luvulle niin silloin tietynlainen egalitarismi oli ehkä enemmän voimissaan kuin nykyään. Tosin Suomi oli silloin jopa niin mahtava paikka että täältä lähdettiin sadoin tuhansin naapurimaahan. Jotkut ehkä nostalgisesti kaipailevat tuon ajan värikästä poliittista elämää, mutta "värikäs" on vain kiertoilmaisu "banaanivaltiolle". Ei edes Putin ole kehdannut valituttaa itseään millään poikkeuslailla.
 
Back
Top