Tutkimus varusmiesjohtajista

[avasara]

En nyt osaa suoraan sanoa minkälaista tutkimusta on luvassa, kun olen taas takaisin varsinaisessa joukko-osastotyössäni.

Omassa tutkimuksessani lähdin hakemaan myös tuota "vastakkainasettelua", koska havaintojeni mukaan myös aamukamman keskusteluissa oli mukana sekä vanhempaa johtamisoppia että sitten syväjohtamisen mukaista, sekä sitten juuri näitä tapauksia joissa vanhat opit oli "päivitetty", ja sitä kautta tuli ehkä vähän kypsempiä havaintoja.

Suurin ongelmahan tilanteessa on se, että varusmiesjohtajalla keskimäärin on aika vähän johtamiskokemusta, ja armeijan perinteinen autoritäärinen ihmisten johtamismalli on osittain korvattu käsitteillä, jotka eivät sitten kuitenkaan kulje käsi kädessä niiden toimintamallien kanssa, joita armeijassa ihmisille opetetaan. Johtamisen työkalut ja välineet eivät ole linjassa johtamisopin kanssa, kuten tutkimuksessani totesin. Ratkaisua tähän ongelmaan en ole edes yrittänyt hakea.

Onko luvassa vertailevaa tutkimusta; varusmies-/reserviläisjohtajat ennen - jälkeen syväjohtamisopin? ..vaikutuksesta johtamisessa

Täältä Maanpuolustus.net:stä löytyy myös "vanhan mallin" johtamisoppeja saaneita. Tosin osa lienee jo kertautettu syväjohtamiseen ja heillä on kokemusta molemmista.

[/quote]

 

[jokiranta]

Ei edes bannia!

Vittu että tämä sivusto on perseestä. Edes bännejä ei saa.

Et ole sitten huomannut, että täällä on informaatiosodankäynnin asiantuntijoita, jotka antavat kohteen paljastaa itsensä sallimalla ihmisoikeuden, sananvapauden.

Banneja myönnetään vain esiluokkaisille verkkogerilloille. Tavalllisen nostoväen kolmannen luokan häirikön on turha sellaisesta edes haaveilla.

 

[koponen]

jokiranta'n sananvapausasiasta sanoisin kuitenkin, että rajoittamaton oikeus ilmaista itseään ei ole voimassa missään (Suomessa), ja eritoten jonkun muun isännöimällä foorumilla ei sitäkään vähää.

Tämän foorumin bänniperusteisiin en ota kantaa, kun en ole osallinen.

Nyt on kiintoisaa nähdä ponnahtaako Second'n alter ego jossain vaiheessa meuhaamaan kun maassa makaavaa (ikibännättyä) lyödään.

Alkuperäisestä aiheesta: onko jollakulla tullut vastaan tutkittua tietoa varusmiesten suhtautumisesta vapaaehtoiseen maanpuolustukseen?

 

[jokiranta]

Komppania pienoisyhteiskuntana - puolustusvoimat konsernina

En nyt osaa suoraan sanoa minkälaista tutkimusta on luvassa, kun olen taas takaisin varsinaisessa joukko-osastotyössäni.

Omassa tutkimuksessani lähdin hakemaan myös tuota "vastakkainasettelua", koska havaintojeni mukaan myös aamukamman keskusteluissa oli mukana sekä vanhempaa johtamisoppia että sitten syväjohtamisen mukaista, sekä sitten juuri näitä tapauksia joissa vanhat opit oli "päivitetty", ja sitä kautta tuli ehkä vähän kypsempiä havaintoja.

Aamukammassa on tietenkin niin paljon väkeä läsnä, että sieltä saa millaista empiriaa tahansa sosiologiselle tutkimukselle.

Yksi asia, mikä kiinnostaisi, olisi se, miten eri aselajien kulttuurit poikkeavat toisistaan. Jo majuri Timo T. A. Mikkosesta näkee, millainen on tarmokas sissi vielä lisäreservi-ikäisenä. Toisaalta sissi on majuri Arvi Lindkin, jonka keskittyminen siihen, mitä sanoo on niin ikään ammatin sanelemaa. Lind lienee ollut sissi eikä tiedottaja yliluutnantiksi tai kapteeniksi saakka.

Monia vuosia sitten Sotilasaikakauslehdessä oli juttua siitä, että on kolmentyyppisiä sotilaita. Tuo artikkeli pani ajattelemaan, miten erilaisia luonteita eri aselajeihin kokoontuu. Voisiko mitenkään ajatella, että samalla luonteella hakeuduttaisiin panssarijääkäriksi tai erikoisrajajääkäriksi kuin viestimieheksi?

Suurin ongelmahan tilanteessa on se, että varusmiesjohtajalla keskimäärin on aika vähän johtamiskokemusta, ja armeijan perinteinen autoritäärinen ihmisten johtamismalli on osittain korvattu käsitteillä, jotka eivät sitten kuitenkaan kulje käsi kädessä niiden toimintamallien kanssa, joita armeijassa ihmisille opetetaan.

Sotilasmestari Kalevi Virtasella oli lyhyt johtamisoppi:"Käsken, valvon, vastaan" ja varmistan kysymällä käskyn toiston. Tämä oli evästys aliupseerikouluun lähtijöille ikään kuin varmistukseksi, jotta eivät unohtaneet itäsuomalaisen prikaatin johtoajatusta mennessään hieman hienompiin kouluihin mm. Viestikouluun tai Reserviupseerikouluun jne. Hänen otteensa olivat selkeitä ja niistä puhuttiin 20 vuotta - 30 vuotta ajankohtiensa jälkeen.

Johtamisen työkalut ja välineet eivät ole linjassa johtamisopin kanssa, kuten tutkimuksessani totesin. Ratkaisua tähän ongelmaan en ole edes yrittänyt hakea.

Kannattaisi katsoa ehkä asiaa "laatikon ulkopuolelta" toisin sanoen paradigman ja aksiooman ulkopuolelta.

Puolustusvoimissa on monenlaisia tehtäviä tiedustelijasta vesikuuntelijaan. Jos puolustusvoimat olisi konserniemoyhtiö ja jokainen toiminto oma tytäryhtiönsä, niissä jokaisessa olisi miltei erityyppinen toimitusjohtaja ja yrityskulttuuri. Lisäksi kulttuuri on muuttuvaa.

Puolustusvoimissa jotkut harvat yrittävät edelleen olla kovia, luonteita ja esimerkkejä, niin kuin kansalaismielipiteensä lausunut vekaranjärveläinen panssarijääkäriyliluutnantti ja suuri osa taitavia nykyisten oppien mukaisesti.

 

[pstsika]

RE: Komppania pienoisyhteiskuntana - puolustusvoimat konsernina

Monia vuosia sitten Sotilasaikakauslehdessä oli juttua siitä, että on kolmentyyppisiä sotilaita. Tuo artikkeli pani ajattelemaan, miten erilaisia luonteita eri aselajeihin kokoontuu. Voisiko mitenkään ajatella, että samalla luonteella hakeuduttaisiin panssarijääkäriksi tai erikoisrajajääkäriksi kuin viestimieheksi?

Jostain tämäntyylisestä olen joskus jotain kuullut, mutta osaako joku kertoa enemmän tai antaa linkkiä. Ihmisten hakeutuminen persoonallisuuden mukaan erilaisiin tehtäviin ja siihen liittyen mahdolliset syyt ja seuraukset yms. ovat itselleni aika vierasta alaa..

 

[Iso-Mursu]

RE: Komppania pienoisyhteiskuntana - puolustusvoimat konsernina

Monia vuosia sitten Sotilasaikakauslehdessä oli juttua siitä, että on kolmentyyppisiä sotilaita. Tuo artikkeli pani ajattelemaan, miten erilaisia luonteita eri aselajeihin kokoontuu. Voisiko mitenkään ajatella, että samalla luonteella hakeuduttaisiin panssarijääkäriksi tai erikoisrajajääkäriksi kuin viestimieheksi?

Jostain tämäntyylisestä olen joskus jotain kuullut, mutta osaako joku kertoa enemmän tai antaa linkkiä. Ihmisten hakeutuminen persoonallisuuden mukaan erilaisiin tehtäviin ja siihen liittyen mahdolliset syyt ja seuraukset yms. ovat itselleni aika vierasta alaa..

Meillä opiskeluaikaan miespuolisista asevelvollisuuden suorittaneista oli huomattavan yleistä että monella oli lääkintämies tai lääkintä-au-koulutus.

 

[Iso-Mursu]

En nyt osaa suoraan sanoa minkälaista tutkimusta on luvassa, kun olen taas takaisin varsinaisessa joukko-osastotyössäni.

Omassa tutkimuksessani lähdin hakemaan myös tuota "vastakkainasettelua", koska havaintojeni mukaan myös aamukamman keskusteluissa oli mukana sekä vanhempaa johtamisoppia että sitten syväjohtamisen mukaista, sekä sitten juuri näitä tapauksia joissa vanhat opit oli "päivitetty", ja sitä kautta tuli ehkä vähän kypsempiä havaintoja.

Suurin ongelmahan tilanteessa on se, että varusmiesjohtajalla keskimäärin on aika vähän johtamiskokemusta, ja armeijan perinteinen autoritäärinen ihmisten johtamismalli on osittain korvattu käsitteillä, jotka eivät sitten kuitenkaan kulje käsi kädessä niiden toimintamallien kanssa, joita armeijassa ihmisille opetetaan. Johtamisen työkalut ja välineet eivät ole linjassa johtamisopin kanssa, kuten tutkimuksessani totesin. Ratkaisua tähän ongelmaan en ole edes yrittänyt hakea.

Onko luvassa vertailevaa tutkimusta; varusmies-/reserviläisjohtajat ennen - jälkeen syväjohtamisopin? ..vaikutuksesta johtamisessa

Täältä Maanpuolustus.net:stä löytyy myös "vanhan mallin" johtamisoppeja saaneita. Tosin osa lienee jo kertautettu syväjohtamiseen ja heillä on kokemusta molemmista.

[/quote]

Totta että eihän muutaman viikon AU-koulutus kauheasti anna eväitä oppia johtamista. Jonkun verran voi oppia kun kouluttaa uusia varusmiehiä. Toisaalta opettaminen ja johtaminen ei ole ihan samoja asioita.