Upseeriliiton puheenjohtaja: Nämä ovat Suomen puolustuksen 3 heikkoutta

Minulla on ollut sellainen tilanne, että minulla oli sijoitus sodan ajan yksikköön jossa komppanian päällikkö oli kantahenkilö. Minulle ei ollut n. vuoteen kerrottu lukuisista pyynnöistä huolimatta omaa tehtävääni komppaniassa. Olisin halunnut tietää sen, jotta olisin voinut opiskella aiheesta enemmän. Kirjallisuudesta löytyy aika paljon hyvää materiaalia lähes kaikkiin tehtäviin. Samoin jos tietää tehtävänstä niin voi poimia MPK:n kursseista aiheeseen parhaiten sopivat. No kun en tiennyt tehtävää niin jouduin käymään erityyppisillä MPK:n kursseilla. Ei kovin tehokasta.

CV9030FIN meni ja kirjoitti sitten näin puolustusvoimien MPK:lle antamasta miljoona/vuosi rahoituksesta: "Henkilökohtainen mielipiteeni on että silläkin miljoonalla saadaan liian vähän vastinetta..."
Tuo nyt on niin paksua valetta kuin ikinä päivänä voi olla. Kannattaa muidenkin huomioida tuo lause. Se kertoo sen, että kyseisellä kantahenkilöksi itseään väittävällä ei ole kaikki jauhot tallella. Hänen mielipiteillään ja kommenteillaan ei ole minulle minkäänlaista arvoa tästä lähtien. Ei kantahenkilön tarvitse reserviläisiä aina kehua. On totta kai kerrottava totuus, mutta tuo nyt ei ole totuutta koskaan nähnytkään. Jos koko puolustusbudjetti käytettäisiin yhtä tehokkaasti kuin tuo miljoona MPK:lle niin me voitais aamupäivän aikana vallata Venäjä ja iltapäivällä Kiina.

Kantahenkilöt eivät ilmeisesti ymmärrä sitä, että monet isänmaanystävät valmistautuvat taisteluun vihollista vastaan myöskin siinä tilanteessa jossa puolustusvoimat heittävät pyyhkeen kehään. Eli miehitystilanteeseen. Tällaiseen tilanteeseen varauduttaessa on todella järkevää käydä sissikursseilla ja ta-kursseilla. Tällaisista tilanteista on maailmalta lukuisia esimerkkejä, vaikka en nyt uskokaan suomen puolustusvoimien olevan ihan ensimmäisenä luovuttamassa. Siltikin minä ja monet muutkin ovat ajatelleet niin, että taistelu vihollista vastaan jatkuu vaikka maailman tappiin on puolustusvoimat/valtio mukana tai ei.

Kantahenkilöistä kunnioitan ehkä eniten niitä jotka eläkkeelle siirtyessään tulevat esim. MPK:n toimintaan mukaan kouluttamaan vapaaehtoisesti vapaaehtoisia. Siinä vaiheessa tietää, että tuo se onkin oikeasti isänmaan miehiä, eikä mikään palkkasoturi. Aktiivireserviläinen on periaatteessa aina kantahenkilöä parempi, koska hän tekee samaa työtä ilman palkkaa ja korvausta. Usein vielä laittaa aika paljon omaa rahaa toimintaan. Tätä ei varmaan ihan kaikki kantahenkilöt ole tajunneet. Palkkapappikaan ei välttämättä itse usko Jumalaan, kun taas maallikkosaarnaaja ihan varmasti uskoo. Jos kantahenkilöllä tekee mieli nauraa aktiivireserviläiselle niin kannattaa ensin mennä katsomaan peiliin. Me ollaan maksettu teille palkkaa siksi, että kouluttaisitte meidät hyviksi sotilaiksi. Jos me ei osata kovasta halusta ja yrittämisestä huolimatta mitään niin kyllä taitaa vikaa olla myös kouluttajissakin.
 
En tuota @Secondin ja muiden ajatusta tyrmää, kuten aikaisemmin kirjoitin "yksittäisen sotilaan taitojen parantaminenkaan ei tietysti koskaan mene hukkaan ja varmasti parantaa yksilön valmiuksia", mutta saadaanko nykyjärjestelmällä tehoja irti päätehtävään. Sitä tässä pyrin kyseenalaistamaan.

Edit: Juu ja eiköhän tämä keskustelu ollut sitten tässä...ei tarvitse paljon ihmetellä että ammattilaiset eivät osallistu jos asiallisesta keskustelussa lähinnä vedellään palkokasvit sieraimiin jos erehtyy arvioimaan ammattilaisen näkökulmasta omaan ammattialaansa kuuluvaa toimintaa. On hyvä että isänmaan asiassa on tunnetta mukana, mutta myös muiden kuuntelu ja järkevä argumentointi kuuluu hyvään keskustelukulttuuriin. Ja myönnän että se aikaisempi makkaranpaistokommentti oli vähän ilkeä ja muotoilisin sen nyt toiste. Pahoitteluni siitä.
 
Viimeksi muokattu:
Reserviläiset itse pääasiassa omalla rahallaan hankkivat aseensa, ammuksensa, varusteet ja ilmaiseksi sekä täysin omasta halusta käyvät esim. ta-kursseja kurssimaksut maksaen! Se on aivan sama mitä joku kapiainen on mieltä asian turhuudesta tai hyödystä!

Niin sitä kutsutaan yksisilön harrastustoiminnaksi ei järjestelmälliseksi sotilaallisen suorituskyvyn ylläpidoksi....varmasti hyödyttää yksilötasolla sodan ajan suorituskykyä, mutta niin tekee hiihtoharrastuskin!
 
(Mahdolliselle) ammattilaiselle on aina tilaa keskustelussa.

Samalla tavalla jos omaan ammattialaan kuuluvaa asiaa käsittelee, on varmasti hyödyllistä kuunnella ja huomioida kaikki näkökulmat aiheeseen. Eritoten, kun virkakunnassa on liikkeellä ikävän paljon vääriä/vanhentuneita mielikuvia tai vielä enemmän täyttä tietämättömyyttä vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen/-kouluttautumisen arjesta tänä päivänä. Joskus meinaa turhauttaa, kun saman j-os sisältä tulee väkeä joilla ei ole aavistustakaan mitä asevelvollisuuspuolella tapahtuu, koulutuksellisesti tai muutoin. Maailmassa on toki valtavasti turhaa tietoa, mutta kun samoilta henkilöiltä löytyy usein vahvoja mielipiteitä joihin liittyy reserviläinen ja suorituskyky jostain näkökulmasta.

Edellä mainittu ei koske CV9030FIN nimimerkkiä, kun en häntä verkkokeskustelua enempää tunne. Tai siis koskee tuo ylin rivi.

Yhtä lailla olisi kiva jos vempk osallistuva reserviläinen ottaisi sitä päätä sieltä pyllystä. Liian harvinainen tapahtuma sekin.
 
En tuota @Secondin ja muiden ajatusta tyrmää, kuten aikaisemmin kirjoitin "yksittäisen sotilaan taitojen parantaminenkaan ei tietysti koskaan mene hukkaan ja varmasti parantaa yksilön valmiuksia", mutta saadaanko nykyjärjestelmällä tehoja irti päätehtävään. Sitä tässä pyrin kyseenalaistamaan.

Ei saada, mutta onko se niinkään reserviläisten ja MPK:n vika? Ei sinänsä, että olisi myöskään PV:n vika, mutta asia ei ole niin yksiselitteinen. Sinänsä olen noin 110% samaa mieltä siitä, että MPK:n toiminta pitäisi sitoa tarkkaan tukemaan joukkotuotannon tarpeita. Tähän tosin tarvittaisiin joukkotuotannollista remonttia sen varusmiespalveluksen jälkeisen ajan osalta. Jokaiselle putkesta tulevalle komppanialle PVMOODLE:n työtila, vuosittaisia harjoituksia ja omaehtoista organisoitumista (kuntokerhot, kaljoittelut, kalustohankinnat yms yms.) Pieniä askeleita tähän suuntaan ollaan ottamassa. Reserviin on käsitteenä Suomessa vaihdettava tritiumit, jotta se saadaan aktiiviseksi.

Reserviläiskouluttajien osalta koulutusta, laadunvalvontaa ja järjestelmää ollaan vasta kehittämässä, mutta osa tuloksista puhuu jo puolestaan. Toiset esimerkit taas näyttävät, että vaikka tehtävään saisi asianmukaisen koulutuksen, ei se paikkaa luonteenköyhyyttä ja soveltumattomuutta opettajaksi noin muuten.
 
Edit: Juu ja eiköhän tämä keskustelu ollut sitten tässä...ei tarvitse paljon ihmetellä että ammattilaiset eivät osallistu jos asiallisesta keskustelussa lähinnä vedellään palkokasvit sieraimiin jos erehtyy arvioimaan ammattilaisen näkökulmasta omaan ammattialaansa kuuluvaa toimintaa. On hyvä että isänmaan asiassa on tunnetta mukana, mutta myös muiden kuuntelu ja järkevä argumentointi kuuluu hyvään keskustelukulttuuriin. Ja myönnän että se aikaisempi makkaranpaistokommentti oli vähän ilkeä ja muotoilisin sen nyt toiste. Pahoitteluni siitä.

Minun mielestäni Sinun ei pidä lopettaa kirjoittamista vain siksi, että moni asiaa eri sektorista katsova näkee asian aivan eritavalla ja emme ole samaa mieltä. Keskustelua ei synny jos lähtökohta on konsensus, mutta toisaalta tässäkin ketjussa on kyllä molemmin puolin lyöty vyön alle, vaikka samalla asialla tässä kai ollaan? Ja nuo vyönalle tulevat tulevat aivan aiheesta jos katsoo miten keskimääräinen aktiivireserviläinen näkee keskimääräisen ammattisotilaan ja miten keskimääräinen ammattisotilas näkee aktiivireserviläisen. Ei näitä pidä ottaa henkilökohtaisesti. Asiat riitelevät, eivät henkilöt.

Vaikka olenkin Sinun kanssasi aivan erimieltä tästä asiasta, niin se ei tarkoita sitä, että pitäisin sinua lähtökohtaisesti aivopestynä kusipäänä. Päinvastoin uskon, että jos kahdestaan saisisimme vaihtaa mielipiteitä esim. olutlasin ääressä niin olisimme hyvinkin paljon samaa mieltä. Ratkaisevaa tässä nettikeskustelussa on se, että sanoja on aikaa harkita, joten se eroaa normaalista keskustelusta ja näkökulma "aktiivireserviläinen vs. ammattisotilas" ovat suuressa ristiriidassa, koska reserviläinen pääasiassa näkee perusyksikön ja yksittäisen taistelijan siinä missä ammattisotilas keskittyy isompaan kokonaiskuvaan ja kenties lähtökohta on yhtymä eikä ryhmä tai joukkue. Kumpikaan ei lähtökohtaisesti ole huono näkökulma ja jos hermo antaa periksi, niin noista saadaan aikaan hedelmällistä keskustelua.
 
Niin sitä kutsutaan yksisilön harrastustoiminnaksi ei järjestelmälliseksi sotilaallisen suorituskyvyn ylläpidoksi....varmasti hyödyttää yksilötasolla sodan ajan suorituskykyä, mutta niin tekee hiihtoharrastuskin!

Yksityinen harrastustoimintani palvelee sa-sijoitustani aika laajastikin ja harrastustoiminta on jopa vaikuttanut sa-sijoitukseeni ja vaikuttaa edelleenkin siihen mikä on seuraava sijoitus. Joukko koostuu yksilöistä. Mitä enemmän "makkaranpaistokursseilla" on ollut joukossani yksilöitä harrastelemassa sitä parempi siitä on tullut.
 
Jos harjoitellaan joukkueen toimintaa joukkue kokoonpanossa mutta harjoituksella on myönteistä vaikutusta vain yksilö tasolla niin silloin harjoitus on epäonnistunut ja kantahenkilökuntaan kuuluvat kouluttajat eivät ole hoitaneet tehtäävänsä kunnolla. Vai mitä?
Aiheellinen kritiikki ja neuvoa antava palaute on aivan oikein mutta voisi perustella mielipiteensä tai välttää oletuksiin perustuvia yleistyksiä.
 
Kyllä välillä oikein panee ihmetyttämään tämä joidenkin kantahenkilökuntaan kuuluvien "reserviläisvihamielisyys". Meillä kun on kuitenkin ainakin vielä toistaiseksi asevelvollisuusarmeija, jonka todellinen sodanajan suorituskyky perustuu ainakin 90 %:sesti koulutetun reservin osaamiseen...

Mitä taas tulee tähän MPK:n kurssien tasoon, niin varmasti niitä löytyy monenlaisia, mutta esimerkiksi itselleni on opettanut kursseilla aseenkäsittelyä muun muassa Ranskan muukalaislegioonan käynyt reservinupseeri, sekä muita alan ammattilaisia. Saman tasoista koulutusta on vaikea löytää Suomesta edes rahalla yksityisiltä markkinoilta, eikä sitä voi edes verrata PV:n varusmiespalveluksen aikana tarjoamaan koulutukseen. Tai sitten merivoimien puolella kursseja on pitänyt mm. entinen ohjuslaivueen komentaja, hänkään ei varmaan osaa asiaansa, eihän?

On se kummaa kun suurelta osin jopa samat kouluttajat kouluttavat teistä "ammattisotilaista" (joita kohti ei ole edes koskaan ammuttu) niitä superosaavia huippuammattilaisia, mutta kun samoja asioita opetetaan meille reserviläisille, niin oppi meneekin kankkulan kaivoon...

Reservistä sitten kuitenkin kummasti kaivetaan niitä oikeita osaajia, silloin kuin niitä oikeasti tarvitaan mm. Afganistanissa ja Somalian rannikolla...

On tullut vastaan myös niitä tapauksia, että reservistä kaivetaan "kissojen ja koirien kanssa" tiettyjen alojen erikoisosaajia opettamaan jotain tiettyä erityisasiaa kantahenkilökuntaan kuuluville ammattisotilaille, kun PV:n palkkalistoilta ei vain yksinkertaisesti löydy jonkun asian osaajia...

Mutta onneksi meillä on näitä hemmetin päteviä kantaupseereja, joille varusmiehet joutuvat opettamaan kännykän käyttöä, tai jotka ajelevat maanantaiaamuna kännissä skootterilla töihin työpaikalleen varuskuntaan, katoavat pariksi päiväksi kesken laivastovierailun Kööpenhaminaan ryyppäämään, ryyppääväät niin kovin kesken kriisinhallintaoperaatiota, että heidät on pakko lähettää kotiin kesken operaation, harrastavat jotain sadistisia kidustusleikkejä kesken sotaharjoituksen, törmäilevät merivoimien aluksilla minne sattuu, tuhlaavat satoja miljoonia viestijärjestelmään, joka ei sitten olekaan yhteensopiva muiden PV:n järjestelmien kanssa jne, jne... Tapauksia löytyy vaikka kuinka paljon, jos niitä jaksaisi kaivaa...

Mutta sitä kuvitellaan olevansa jotain kaiken kaikesta tietäviä yli-ihmisiä, koska on käyty Mpkk parikymmentä vuotta sitten, ja väheksytään reserviläisiä, koska he eivät aina täytä sataprosenttisesti YLPALVO:n määräyksiä sotilaallisesta pukeutumisesta eivätkä kuulu Upseeriliittoon...

Mitä sitten tulee tähän PV:n tarpeeseen vastaamiseen, niin merivoimien puolella on aktiivipalveluksessa olevien upseerien kanssa käyty ihan rakentavassa hengessä keskusteluita siitä, miten pystyttäisiin kertausharjoitusten loistaessa poissaolollaan paikkaamaan tätä vajetta MPK:n kautta. On menty jopa niin pitkälle, että PV on ihan yksiselitteisesti saanut laatia tiettyjen harjoitusten teemat ja aiheet, sekä valita harjoitukseen osallistujat omien tarpeidensa mukaan. On ollut puhetta jopa siitä, että tiettyinä viikonloppuina alusten muuten seisoessa tyhjänpanttina laiturissa PV:n itse valitsemat reserviläiset tulosivat aluksille palvelukseen kantahenkilökunnan miehittäessä vain välttämättömimmät johtotehtävät, ja sitten harjoitellaan täsmälleen sitä mitä nämä kantaupseerit itse haluavat ja käskevät. Aloite tähän on tullut ihan itse aktiivipalveluksessa olevien upseerien taholta, ainoa este on ollut PV:n järjetön byrokratia ja tietyt korkeassa asemassa olevat "kirjoituspöytäupseerit". Nimiä tai paikkakuntia en tässä mainitse, ettei taas joku virkaintoinen urpo byrokraattiupseeri torpedoi koko lupaavasti alkanutta yhteistyötä...

Että kyllä pallo näissäkin asioissa on ihan PV:n omissa käsissä, reserviläiset ovat kyllä valmiita vaikka mihin, jos PV itse niin haluaa...
 
Viimeksi muokattu:
"yksittäisen sotilaan taitojen parantaminenkaan ei tietysti koskaan mene hukkaan ja varmasti parantaa yksilön valmiuksia", mutta saadaanko nykyjärjestelmällä tehoja irti päätehtävään. Sitä tässä pyrin kyseenalaistamaan.

Nuo tuo on kyllä hyvä kysymys, joka minulla jäi vastaamatta (piti kyllä mutta unohtui sitten :) ).

Ainakin omalla seudulla vähän mietityttää tuo että miksi vuoden aikana kahtena viikonloppuna on lähestulkoon kaikki (laadukas) koulutustoiminta. Tuskin tuo järjestely palvelee täysin Maakin miehiä tai PV:tä: Liikaa kursseja päällekkäin, joten isolla osalla kursseja on tilaa meille epämääräisille (=liian vanhoille) epä-oleville (=ei sijoitetuille) sen sijaan että ne miehitettäisiin Maakin miehillä, joille ne alunperin on suunnattu.

Että onhan tuo oikeastaan resurssientuhlausta tuossa mielessä.
 
Nuo tuo on kyllä hyvä kysymys, joka minulla jäi vastaamatta (piti kyllä mutta unohtui sitten :) ).

Ainakin omalla seudulla vähän mietityttää tuo että miksi vuoden aikana kahtena viikonloppuna on lähestulkoon kaikki koulutustoiminta. Toki muinakin viikonloppuina on, mutta nuo on enemmän vapaaluonteisempia harjoituksia joiden koulutuksellinen merkitys ei välttämättä ole niin suuri, esimerkiski Pohjanmaalinja joka on pitkähkö sissitoimintaharjoitus. Maakille järjestetty koulutus on minun kokemuksiin perustuen laadukasta ja nimenomaan kouluttamiseen pyrkivää. Meillä ei-sijoitetuilla 30+ vuotiaille nyt on ihan sama, mutta tuskin tuo järjestely palvelee täysin Maakin miehiäkään: Liikaa kursseja päällekkäin, joten isolla osalla kursseja on tilaa meille epämääräisille (=liian vanhoille) epä-oleville (=ei sijoitetuille). Onhan tuo oikeastaan resurssientuhlausta tuossa mielessä.

Suurin ongelma tuossa on varmaan se, että ainakin oman ymmärrykseni mukaan MPK:lla on ajoittain suuriakin vaikeuksia saada käyttöönsä riittävästi asiansa osaavia kouluttajia / kursseille ei saada houkuteltua riittävästi osallistujia, tällöin kursseja joudutaan pakostakin niputtamaan tarpeettomasti yhteen, jolloin tulee päällekkäisyyksiä. Samanaikaisesti järjestettävät kurssit myös helpottavat tietyissä tapauksissa kurssien varustamis-, huolto- ja logistiikkapuolta.

Lisäyksenä tuohon edelliseen viestiini vielä, niin tulee ymmärtää vapaaehtoistoiminnan ja käsketyn toiminnan ero. Silloin kun Puolustusvoimat käskee, Puolustusvoimat voi itse täysin määritellä mitä se käskee ja missä muodossa. Sitten taas kun toiminta "ulkoistetaan" muille toimijoille, kun itse ei viitsitä hoitaa asiaa tai haetaan kustannussäästöjä, niin Puolustusvoimien kontrolli toiminnan järjestämiseen pakostakin vähenee...

Mielestäni kuitenkaan esimerkiksi sodanajan sijoitusta ei pitäisi nähdä liian orjallisena, vaan on hyvinkin yleistä, että reserviläisen sijoitus vaihtuu useaankin otteeseen reservissä oloaikana iän karttumisen, hankitun elämänkokemuksen ja saadun sotilaallisen koulutuksen kautta. Mielestäni on parempi skenaario, että reserviläisen SA-sijoitus vaihtuu vaikka sitten MPK:n kurssien myötä jossain vaiheessa, kuin että reserviläinen pidetään jääräpäisesti sijoitettuna tehtävään, johon hän on viimeksi saanut koulutusta parikymmentä vuotta sitten varusmiespalveluksessa...

Tässä tulee huomioida myös se, että varusmiespalvelus ei välttämättä kerro koko totuutta tietyn reserviläisen todellisesta osaamisesta ja motivaatiotasosta, vaan reserviläinen voi myös myöhemmällä iällä hankkia lisää PV:n kannalta hyödyllisiä sotilaallisia ja muita taitoja, jolloin hänen sijoitustaan voidaan arvioida tarvittaessa uudestaan. VEH:it ja muut MPK:n kurssit, jos niiden tuottamaa tietoa osataan käyttää oikein, kertovat myös jotain yksittäisen reserviläisen motivaatio- ja kuntotasosta, jolloin PV voi varmistua siitä, että reserviläinen kykenee edelleen suoriutumaan tehtävästään, johon hänen on sijoitettu. Tällöin PV voi joustavasti valmiutta nostettaessa paljon suuremmalla varmuudella kutsua tällaisen henkilön palvelukseen ja olla vakuuttunut siitä, että hän kykenee suorittamaan hänelle käsketyn tehtävän, kuin että PV kutsuisi palvelukseen ns. "syvästä reservistä" jonkun henkilön, johon PV:lla ei ole ollut minkäänlaista kontaktia varusmiespalveluksen jälkeen...
 
Suurin ongelma tuossa on varmaa se, että ainakin oman ymmärrykseni mukaan MPK:lla on ajoittain suuriakin vaikeuksia saada käyttöönsä riittävästi asiansa osaavia kouluttajia / kursseille ei saada houkuteltua riittävästi osallistujia, tällöin kursseja joudutaan pakostakin niputtamaan tarpeettomasti yhteen, jolloin tulee päällekkäisyyksiä. Samanaikaisesti järjestettävät kurssit myös helpottavat tietyissä tapauksissa kurssien varustamis-, huolto- ja logistiikkapuolta.

Lisäyksenä tuohon edelliseen viestiini vielä, niin tulee ymmärtää vapaaehtoistoiminnan ja käsketyn toiminnan ero. Silloin kun Puolustusvoimat käskee, Puolustusvoimat voi itse täysin määritellä mitä se käskee ja missä muodossa. Sitten taas kun toiminta "ulkoistetaan" muille toimijoille kun itse ei viitsitä hoitaa asiaa tai haetaan kustannussäästöjä, niin Puolustusvoimien kontrolli toiminnan järjestämiseen pakostakin vähenee...

Mielestäni kuitenkaan esimerkiksi sodanajan sijoitusta ei pitäisi nähdä liian orjallisena, vaan on hyvinkin yleistä, että reserviläisen sijoitus vaihtuu useaankin otteeseen reservissä oloaikana iän karttumisen, hankitun elämänkokemuksen ja saadun sotilaallisen koulutuksen kautta. Mielestäni on parempi skenaario, että reserviläisen SA-sijoitus vaihtuu vaikka sitten MPK:n kurssien myötä jossain vaiheessa, kuin että reserviläinen pidetään jääräpäisesti sijoitettuna tehtävään, johon hän on viimeksi saanut koulutusta parikymmentä vuotta sitten varusmiespalveluksessa...

Tässä tulee huomioida myös se, että varusmiespalvelus ei välttämättä kerro koko totuutta tietyn reserviläisen todellisesta osaamisesta ja motivaatiotasosta, vaan reserviläinen voi myös myöhemmällä iällä hankkia lisää PV:n kannalta hyödyllisiä sotilaallisia ja muita taitoja, jolloin hänen sijoitustaan voidaan arvioida tarvittaessa uudestaan. VEH:it ja muut MPK:n kurssit, jos niiden tuottamaa tietoa osataan käyttää oikein, kertovat myös jotain yksittäisen reserviläisen motivaatio- ja kuntotasosta, jolloin PV voi varmistua siitä, että reserviläinen kykenee edelleen suoriutumaan tehtävästään, johon hänen on sijoitettu. Tällöin PV voi joustavasti valmiutta nostettaessa paljon suuremmalla varmuudella kutsua tällaisen henkilön palvelukseen ja olla vakuuttunut siitä, että hän kykenee suorittamaan hänelle käsketyn tehtävän, kuin että PV kutsuisi palvelukseen ns. "syvästä reservistä" jonkun henkilön, johon PV:lla ei ole ollut minkäänlaista kontaktia varusmiespalveluksen jälkeen...

Äch! Scheise. Editoin viestiäni vähän rankasti, mutta eipä tuo taida mihinkään vaikuttaa.

Juu nuo on hyviä pointteja. Jos tätä systeemiä lähdetään oikein kunnolla ruotimaan niin pitäisi lähteä jo sijoitus-järjestelmän täydestä remontista. Tuo nykyinen vaan vaikuttaa niin pirun jäykälle ja aikaan saamattomalle. Ottaen huomioon että viime vuosina MPK on järjestänyt varmaan enemmän kertausharjoitusvuorokausia reserviläisille kuin PV ja osa koulutusta on ehkä jopa melkein yhtä laadukasta (toiminnallisella puolella jopa laadukkaampia)... Ja tietääkseni PV ei vieläkään ota näitä harjoituksia/kertuasharjoitusvuorokausia huomioon reserviläisten kohdalla, eli kauhea maanpuolustusaktiivi joka on kolunnut koko valtakunnan koulutustarjonnan läpi voi olla PV:n kirjoissa edelleen täysin kertauttamaton ikäloppu (30+ vuotias) nostoväkimies. Joku homma ei tuossa yhtälössä ole oikein...

Mutta ei saatana, valitus ei maailmasta lopu. Eikä viat. Ja saattaapa meikäläisen asian tuntemus olla kovasti vanhahtavaa, asia kun ei oikeastaan ole kiinnostanut vuosiin.
 
Viimeksi muokattu:
En tuota @Secondin ja muiden ajatusta tyrmää, kuten aikaisemmin kirjoitin "yksittäisen sotilaan taitojen parantaminenkaan ei tietysti koskaan mene hukkaan ja varmasti parantaa yksilön valmiuksia", mutta saadaanko nykyjärjestelmällä tehoja irti päätehtävään. Sitä tässä pyrin kyseenalaistamaan.

Edit: Juu ja eiköhän tämä keskustelu ollut sitten tässä...ei tarvitse paljon ihmetellä että ammattilaiset eivät osallistu jos asiallisesta keskustelussa lähinnä vedellään palkokasvit sieraimiin jos erehtyy arvioimaan ammattilaisen näkökulmasta omaan ammattialaansa kuuluvaa toimintaa. On hyvä että isänmaan asiassa on tunnetta mukana, mutta myös muiden kuuntelu ja järkevä argumentointi kuuluu hyvään keskustelukulttuuriin. Ja myönnän että se aikaisempi makkaranpaistokommentti oli vähän ilkeä ja muotoilisin sen nyt toiste. Pahoitteluni siitä.

No kyllä pitäisi tietää, miten arka asia tuo makkaranpaisto on! :D

Kuten Veli Baikkali jo aikaisemmin totesi, niin ammattilaiset ja reserviläiset katsovat asiaa aivan eri vinkkeleistä. Ammattiupseerit ovat SA-kokoonpanoissa yleensä vähintään jjohtajia tai komppanian päälliköitä, kun taas suurin osa reserviläisistä on suorittavaa kuraporrasta. Kpäällikölle on tärkeää, että JOUKKO toimii kuten pitääkin, yksittäisen sotilaan taidot eivät sinänsä merkitse niin paljoa. Sataviisikymmentä hyvät perustaidot omaavaa taistelijaa on vasta hyvä alku, mutta ilman yhteistä harjoittelua ei muodosta komppaniaa. Sataviisikymmentä keskinkertaista perustaistelijaa taas muodostaa, yhdessä harjoiteltuaan, komppanian, joka kykenee ainakin säädyllisiin suorituksiin.

Ruohonjuuresta katsoen taas oman tst-parin tai ryhmän osaaminen on arvokkaampaa. Henki ja selviytyminen riippuu niistä lähimmistä sotureista. Kaveri joko laittaa sulle kiristysiteen, tai pyörtyy, ja se on sitten siinä.

Koska komppanian kertausharjoituksia ei järjestetä, jää reserviläisen ainoaksi vaihtoehdoksi kehittää niitä taitoja, joita vapaaehtoistoiminnassa kyetään kouluttamaan. Siellä ei valitettavasti pystytä kouluttamaan juuri ryhmää suurempia kokonaisuuksia. Ei ole päteviä kouluttajia, eikä sitoutuneita reserviläisiä, maakuntakomppanioita lukuunottamatta.

JOUKKOTUOTANTO ei ole MPK:n tai vapaaehtoisten tehtävä. Se on Puolustusvoimien tehtävä. MPK:n kurssitoimintaa pitää ilman muuta suunnata Pv:n haluamalle linjalle, mutta samalla pitää muistaa ne reunaehdot: Mopolla ei mahdottomia, ja jotenkin ne vapaaehtoiset on saatava sinne kursseille. Jos se tarkoittaa, että joskus pitää paistaa makkaraa, niin sitten täytyy. Tai kovat kh:t tilalle.
 
Vedän tässä takaisin jotain sanomisia. :p

Olisikohan oikea tehtävänjako MPK:n/vapaaehtoisen koulutuksen ja PV:n välillä se (niinkuin taitaa pitkälti olla), että edellinen keskittyy henkilökohtaisen taidon ja ryhmä/joukkuetason taitojen kehittämiseen, PV sen lisäksi komppaniatason ja ylemmän laajuuden koulutukseen.

En itse ymmärrä, miten henkilökohtaisen taidon kehittäminen (vaikka ei välttämättä omaan sijoitukseen sovi) olisi jotenkin pois muusta. Ampumakoulutus on aina positiivista, oli sitten sijoitus kokki tai lentokonemekaanikko tai komppanian kirjuri. Ei se esim. tarkka-ampujakoulutus ole millään tavalla pois sodanajan taidoista, jos sen hankkii omalla vapaa-ajallaan, vaikka sotatilanteessa sen soveltamiseen olisikin vain 0.1% mahdollisuus. Mutta taitojen kehittäminen kasvattaa itseluottamusta ja samanhenkisten kanssa hengailu ko. asian piirissä kasvattaa yhteenkuuluvuutta (poisluettuna nurkkkakuntaisuus, jota tässäkin threadissä esiintyy). Eli siinä mielessä edes makkaranpaisto ja mukavien juttelu on jo sinänsä yhteenkuuluvaisuuden tunteen lisäämistä, etenkin jos se tapahtuu samaan joukkoon sijoitettujen kesken.

Joka sotilaanhan pitäisi periaatteessa omata valmiudet ryhmätason jalkaväkisotilaan toimintaan, täysin riippumatta aselajista tai sijoituksesta. Tähänhän vapaaehtoinen koulutus on aivan omiaan. Keneltäkään tuskin on pois myöskään kohteen suojaamisen taidot. Rahaa ja aikaa asiaan laittamalla voi hankkia vaikka millaisen "kotiseutukommandon" (tässä tapauksessa EI halventava termi) taidot, jotka tuskin ovat pois PV:ltä vaan enemmänkin lisäävät kollektiivista taitovalikoimaa.

Itse toimin myös turvallisuusalalla pitempään kuin kapiaisena ja panostin jonkun $6000 - 8000 omaa rahaa henkilösuojauskoulutukseen täällä Israelissa..ja päivääkään tehnyt niita hommia tai edes hakenut moiseen. Silti tietty hankittu tietämys ja taito on aina bonusta. Kyseinen ala vaan työtehtävänä on niin vitun kaukana "glamourista" kun vaan voi olla. Yksitoikkoista (kuten kaikki vartiointi) ja silti pitäisi olla aina valppaana, kanniskelet 10 kg varusteita koko päivän, pari kertaa pääset kusitauolle, lounaalle harvemmin. Ja kovissa hommissa hyvä mahdollisuus hajota..kirjaimellisesti..jonkin itsemurhapommittajan tms. toimesta.

Oma kapiaisura ns. "asiantuntijatehtävissä" eli erikoisupseerina aikoinaan antoi mielestäni aika hyvän näkökulman siihen, miten silloiset kadetti-/opisto-/erikoisupseerit ja muu kantahenkilökunta suhtautuivat asioihin ja voin sanoa, että eroja löytyi ja varmasti löytyy nykyisinkin.

Ehkä kun ei ole liiallisesti sotakoulujen pilaama ( :D ) niin asioihin voi suhtautua toisellakin tapaa.
 
Ei saada, mutta onko se niinkään reserviläisten ja MPK:n vika? Ei sinänsä, että olisi myöskään PV:n vika, mutta asia ei ole niin yksiselitteinen. Sinänsä olen noin 110% samaa mieltä siitä, että MPK:n toiminta pitäisi sitoa tarkkaan tukemaan joukkotuotannon tarpeita. Tähän tosin tarvittaisiin joukkotuotannollista remonttia sen varusmiespalveluksen jälkeisen ajan osalta. Jokaiselle putkesta tulevalle komppanialle PVMOODLE:n työtila, vuosittaisia harjoituksia ja omaehtoista organisoitumista (kuntokerhot, kaljoittelut, kalustohankinnat yms yms.) Pieniä askeleita tähän suuntaan ollaan ottamassa. Reserviin on käsitteenä Suomessa vaihdettava tritiumit, jotta se saadaan aktiiviseksi.

Keskustelijat katsovat tosiaan asiaa aivan eri suunnista / mittakaavassa.
Reserviläisiltä unohtuu lähes järestään millaisista sijoitus massoista miehiä joku yksittäinen kantaupseeri yksi toimiston täti apunaan ja vielä tod.näk. kakkos tehtävänään vastaa...
SA sijoituksissa liikkuu suuret kokonaisuudet ja massat, millä halvatulla mitättömillä resursseilla aletaan muuttelemaan/poimimaan yksittäisi tehtäviä sieltä täältä? Todennäköisesti siellä mennään hyvinkin raakalla periaatteella joka pohjaa varmaan pitkälti kotiutumisesta kuluneeseen aikaan. Tuoreita reserviläisiä kotiutuu kuitenkin sitä tahtia joka vuosi että koko halvatun 230 000 miehen SA reservi uusiutuu helposti 10-vuodessa, tähän kun lisätään palkattu henkilöstö + SA-tilanteessa siviili yrityksistä otettava palkattu henkilöstö jne., niin voidaan hyvin äkkiä laskea että perustaistelijat kyetään uusimaan jopa luokkaa +5-vuoden syklillä ilman minkäänlaisia kertauksia tai MPK harjoituksia. Joten ihmekkö tuo ettei asiaan kauheasti PV puolelta panosteta.

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen parissa puuhastelee todella marginaalinen osa reserviläisistä, kuulostaa melkoisen haastavalta sovittaa vapaaehtoisia harjoituksia joukkotuotannon tarpeisiin -> koska harjoituksiiin saapuu todella sekalainen seurakunta väkeä ei heillä ole mitään tekemistä keskenään yhtenä joukkoja. Tällöin toiminta luonnollisesti panottuu yksittäisen taistelijan perustaitojen hiomiseen. Maakuntakomp. lienevät sellainen kokonaisuus mihin tämä aktiivinen porukka yritetään kasata samaan sijoitukseen -> muu toiminta näyttäytyy helposti kantahenkilökunnan silmissä yksilöiden harrastelulta joka ei kuulu PV kontolle.
 
Jouduin hetken miettimään, että oliko viestissäsi vasta-argumentteja, jotka olivat osoitetut aiempaan viestiini. Kyllä ne lähemmällä tarkastelulla sieltä löytyivät, joten:

Se on hyvinkin totta, että näistä asioista meuhkaava keskivertoressu ei tosiaan ole pysähtynyt ajattelemaan asiaa omaa näkökenttäänsä rajoittavia lillukanvarsia korkeammalta. Yksi asia, joka on selkeästi jäänyt ymmärtämättä on se, ettei nykyisessä SA-organisaatiossa yksinkertaisesti enää ole ensirysäyksessä (230 000) tehtäviä 95%:lle yli 40-vuotiaista miehistön ja aliupseeriston edustajista, josko useimmille reservinupseereillekaan, mikäli eivät ole paikkaamassa poistumaa jossakin itseään nuoremmassa perusyksikössä, tai saaneet uutta koulutusta P-YKS tasoa korkeampiin/tärkeämpiin tehtäviin, yleensä osana aktiivireserviä.

EDIT-lisäys:
Miksi MPK:n toiminta pitäisi sitouttaa paremmin palvelemaan joukkotuotannon tarpeita?

-Siksi, ettei kohdennetuille 1,5v kestoisille tiedustelukurssisarjoille lähetettäisi jotain SA-sijoitukseltaan "Prikaatin moraali-upseeri"-tasoisia res.yliluutnantinroikaleita oppimaan TAISTELUTAPA2015 saloja, jotta he olisivat päteviä myöhemmin kouluttamaan sen Ylä-keski-Harmialan Maakuntakomppanialle. Ollaan siinä perimmäisten kysymysten äärellä, kun nämä kyseiset heput istuvat läpimärkänä sumuisena lopputalven lauantaiyönä tähypaikalla jossain päin Etelä-Suomea miettien, etteivät ole kyllä tähän asti saaneet aivan niin yhtään mitään tuliaisiksi tuleviin koulutussuoritteisiinsa.

-Siksi, että MPK:n tulenjohdon perusteet-kurssilla taitojaan voisivat hioa/verestää Talousmies "nenänkaivuu on paras ja call of duty" Jaatisen sijaan niihin hommiin SA-sijoitetut, aiemmin koulutuksen saaneet kaverit.

En meinaa, ettei MPK saisi järjestää näitä yleishyödyllisiä sotilas-henkisiä viikonloppukursseja, vaan että kyseisessä organisaatiossa on oikein hyödynnettynä aivan järkyttävä potentiaali, joka tällä hetkellä virtaa osittain täysin harakoille.
/EDIT-lisäys

Hahmottelemani MPK koulutusruljanssi painottuisi pyramidin yläpäähän, eli johtajiin, erikoismiehiin yms. Miehistölle voisi mielestäni ihan hyvin järjestää perusyksikkökohdennettuja taistelijan perus/erikoistaitoja kertaavia/päivittäviä VEHejä, löyhimmillään muutaman vuoden välein toistuvien perus/joukkoyksikkökertausten lisäksi. On täysin ymmärrettävää, ettei paikalle saapuisi edes puolia/neljäsosaa kutsutuista, mutta hyöty siitä, että saman perusyksikön kaverit osallistuvat yhdessä harjoituksiin on aivan päivänselvä, oli sitten harjoitus mikä tahansa. Joukon yhtenäisyys ja ammattitaito varmasti olisivat paremmalla tasolla, kuin ilman vastaavia harjoituksia. Toki PAREMPI olisi järjestää tällaisetkin harjoitukset kovana, mutta jos tällä hetkellä ei ole siihen muka rahaa, niin milloin sitten olisi?
Vakaa näkemykseni on, etteivät miehistönkään tehtävät ole tässä vuosien varrella missään vaiheessa päässeet HELPOTTUMAAN nykyaikaisessa sodankäynnissä, päin vastoin. Mitä paremmin miehistö on tehtäviensä tasalla paskan osuessa tuulettimeen, sen helpompaa johtajien on toimia heidän kanssaan tavoitteellisesti ja sen taistelutehokkaammasta joukosta on kyse.

Taistelijan perus/erikoistaitoja kertaavilla ja päivittävillä kursseilla tarkoitan tätä:
Kaikki Kukkamultalan NurmiporaJR30:n:

-Taistelupelastajat/lääkintämiehet kutsutaan kohdennetulle kurssille, jossa kerrataan ne omat hommat, päivitetään tietoutta tekniikoiden, taktiikoiden ja välineiden osalta ("teille opetettiin VM-palveluksessa näin, koska joku koulutuksen kehittämisosastolta oli nähnyt sen Black hawk downissa. Älkää tehkö niin, jenkit ja erkkarit huomasivat viimeisimmässä maailmanpoliisioperaatiossa, että noin itseasiassa tapetaan haavoittunut varmemmin, kuin jos ette koskisi ollenkaan. Tehkää siis näin:..."
-PST-miehet -//- ("K2 keltainen on lisännyt näitä ja näitä jekkuja niihin koinsyömiin peltotraktoreihinsa, jotka me stenasimme leojen tieltä. Nykyään saatte ne keitettyä vain, jos teette näin ja näin.")
-KK-miehet -//- ("Rakkaat KVKK:nne on valitettavasti lahjoitettu Viron puolustusvoimille. Tilalle saatte näitä PKM:iä. Kenttäpurku käy näin *niks naks*, patruuna näyttää tältä ja tekee *plöts* tälläistä jälkeä lihaan. Nyt ammumme viikonlopun aikana tuhansia laukauksia per mies ja aseen saa putsata vasta palautusta ennen. Viimeisenä keskustelemme aiheesta PKM ja toimintavarmuus ja jaamme kokemuksia.")
-Jääkärit/kaikki -//- ("Teille opetettiin asutuskeskustaistelun alkeet näin. Tässä kaikille simunition-vehkeet, tehkää kuten opetettu ja vyöryttäkää tuo huone. *pumpampom* Miksi teidät lahdattiin kaikki samaan paikkaan, ajatuksia? Noh... tekniikkaa, joka teille opetettiin ei ollut kukaan vaivautunut kokeilemaan tilanteessa, jossa vastustajan piipun suusta lentää muutakin, kuin räkäpään säleitä sysärin läpi. Näin sen sijaan satutatte vastustajaa nassuun ilman, että irmelikultanne saa itsekin surunvalitteluviestin. Seuratkaa:..")

Tämä kaikki toki vaatisi sen, että asevelvollisuus ja armeija merkitsisi kansalaisille muutakin, kuin nuorena 6-12 kuukautta armeijassa vietettyä aikaa ja keski-iän ylittäneen jokke-sedän kännisiä Kertaussotajuttuja itsenäisyyspäivänjuhlissa. Eli sitä jo väläyteltyä selkeämpää reserviläisen "urapolkua" keihäänkärjestä sylttytehtaalle. Mielestäni joukkokokonaisuuksien (Perusyksikkö ja joukkoyksikkö) rauhanajan toiminta pitäisi ulottaa paljon pidemmälle myös reserviläisille. SA-joukon päällikön (KPÄÄLL, PKOM yms) harteille säilyttäisin OTO-henkisesti näiden palettien hallinnan, he kun tuppaavat olemaan pääasiassa kantahenkilökuntaa tai vähintään aktiivireserviläisiä. Tarkoittaa siis: Satunnaista yhteydenpitoa yksikkönsä kanssa tulevista harjoituksista tms. PVMOODLE:n/vast. välityksellä. Tavoitteena tässä on siis luoda tunne ja henki, jossa tosiasiallisen reserviajan (20-40/45 ikävuodet) valtaosa joukosta tiedostaisi kuuluvansa johonkin SA-organisaatioon ja ammentavansa siitä tietynlaista ohjetta elolleen (Jos syön itseni palloksi, minulla tulee olemaan todella kurjaa seuraavassa taisteluharjoituksessa). Eli siis jotain muuta, kuin nykyinen tilanne jossa SA-hommista ei käytännössä kukaan reservissä kehtaa metelöidä vakavasti ja selvinpäin.

SA-organisaatioita säännöllisesti uudelleentarkasteltaessa/käpälöitäessä henkilöitä kyllä siirrellään eri joukkoihin sijoituskelpoisuuksiensa mukaan mikäli tarvetta ilmenee, eli siis oma yksikkö on lahonnut alta ja toisessa vielä aktiivisessa on puutetta, tai yhden yksikön tarve ylittää toisen. Joukkotuotannon periaatteiden mukaisesti komppanian henkilöstö pyritään pitkälti pitämään yhdessä, vaikka itse yksikkö muuttaisikin muotoaan Mikäliekomppaniasta sikäliekomppaniaan, sen sijaan että perusyksiköt hajotettaisiin atomeiksi, ja puliukkokaartit koottaisiin täysin summamutikassa.

Miehistön kohdalla reservin uusiutuminen on tosiaan suhteellisen nopeaa, mutta johtajiston ja erikoismiesten poolia syövät mm. poliisi, Puolustusvoimat ja muut SA-sijoitusta muuttavat koulutukselliset elämän kompastuskivet, sekä tietenkin luonnollinen poistuma, maastamuutto jne. Yksi hyvä pointti, jonka vedit esille on tosiaan tuo SA-tilanteessa siviilistä rekrytty jengi, joka ei käsittääkseni edes kuulu SA-vahvuuteen. Tähän niputetaan alle jo ihan MILLOGin sun muiden strategisten kumppanien henkilöstö, joilla on periaatteessa jo SA-joukkoja palvelevat tehtävät valmiina ja siirtyminen sotavaihteelle lisää lähinnä työn määrää.

Ongelma nähdäkseni on se, että maan johdon kivesten lähestyessä uhkaavasti äänihuulia, on PV:n omilla toimillaan paikattava Poliittisen tahdonpuutteen syömää valmistautumisaikaa mahdollisen kriisin alla. Mitä toimintavalmiimmat joukot saadaan kasaan out-of-the-box, sen nopeammin ja TEHOKKAAMMIN ne kykenevät vastaamaan aseellisiin aggressioihin. Kuten joku jossain topikissa mainitsi, on periaatteessa kyse jo reserviläisten TYÖTURVALLISUUDESTA. Lähes missään muualla yhteiskunnassamme ei oleteta rivikaverien hyppäävän:
- kylmiltään syvään päähän (ei harjaantumista ammattiin ja koulutuksestakin on aikaa aeoneita)
- lähes liikuntakyvyttömänä (vrt. fyysinen ja henkinen kuntovaatimustaso ja todellisuus)
 
Viimeksi muokattu:
J Miehistölle voisi mielestäni ihan hyvin järjestää perusyksikkökohdennettuja taistelijan perus/erikoistaitoja kertaavia/päivittäviä VEHejä, löyhimmillään muutaman vuoden välein toistuvien perus/joukkoyksikkökertausten lisäksi. On täysin ymmärrettävää, ettei paikalle saapuisi edes puolia/neljäsosaa kutsutuista, mutta hyöty siitä, että saman perusyksikön kaverit osallistuvat yhdessä harjoituksiin on aivan päivänselvä, oli sitten harjoitus mikä tahansa.

Totta.

Voisin antaa realistisen esimerkin tyypillisestä VEH-harjoittelusta. Kerron ylimalkaisesti eikä tässä pitäisi olla mitään, mitä ei ole kuvattu maanpuolustuslehdissä tms.

Vartiokomppanian harjoituksiin saarelle X kutsuttiin joka vuosi uusia. Muodostimme ryhmät aina niin, että jokaisessa oli edes yksi, joka oli ollut edellisvuoden koulutusputken tai pitempäänkin. Ihailin muutamien res. jääkärien luontoa, kun joutuivat ottamaan vastaan samaa koulutusta useammankin kerran alusta asti ilman muita porkkanoita kuin vakaumus. Painotimme sitä, miten arvokkaita he olivat, jotta saatiin taas yksi toimiva ryhmä, jolla jo jotain tekisi. Ajan vähyys oli ongelma, koska tehtäväkenttä on varsin laaja: kulunvalvonta, etsintä, eristäminen, aluepartiointi, ajoneuvon tarkastaminen, henkilön tarkastus, kuljettaminen, raudoittaminen, liikkuminen rakennetussa ympäristössä, rakennusten tutkinta, nurkkien haltuunotto, rakennustaistelu ym.

Harjoitukset ovat raskaita valvomisen vuoksi, mutta askeleitakin tulee paljon. Suunnitelmakortit on tehty täysille ryhmille, mutta ne olivat takuuvarmasti puolikkaita porukoita, kun joku "ei tullut". Jos harjoitus on "esivalmistetulle porukalle" to-su ja perjantaista tilanne päällä, pelkästään viestipäivystystä, tulivartiota ja telttavartiota vedetään parin tunnin välein samoilla. 6-7 miehen ryhmät joutuvat suunnitelman mukaan pyörimään rastilta toiselle. Luultavasti joukossa on vänrikki, kolme kersanttia, korpraali ja kaksi jääkäriä. Ensimmäinen yöt kuluvat siviilipukuisten "tiedustelijoitten" kanssa painiessa.

Huoneisiin menoa ja rakennuksessa liikkumista harjoitellaan kymmeniä vetoja ennen kuin jotain simulaattoria aletaan tutkia "a-tarvikkeiden" kanssa, H-hetki klo 8. Siten voi olla vielä ulkoalueen taistelu. Simulaattorissa voi olla kahdeksan tiedustelijaa piilossa, mutta jossain huoneessa voi olla "varusmies", jossain "talon asukas" ja jossain "miinoja". Kouluttajana yleensä ammattilainen, jolla on kokemusta kriisialueilta.

Sitten kun pirullisimmilla harhautuksilla tai röyhkeydellä ei päästä tukikohtiin eli kohteet pitävät ja rakennus puhdistetaan olemattomin tappioin, porukka alkaa olla valmis. Yksi ja sama porukka alkaa saavuttaa tason kahden vuoden aikajänteellä (6 viikonloppua). Näin on saatu kasaan yksi joukkue ja siten periaatteessa yksi pienehkö kohde voidaan varmistaa. On se tyhjää parempi.

Vartiokomppanioista luovuttiin, mutta samankaltaista toimintaa on tehostettu (ja supistettu) huomattavasti organisaatiomuutoksen jälkeen. Kutsutut ovat olleet nuorempia ja koulutustausta sopiva. Pari Wanhan Koulun kaveria on ollut MPK:n puolesta sparraamassa, mutta he ovatkin tavallista lahjakkaampia. :)

Yhden asian haluan sanoa selvästi. Meille maanpuolustus ei ole harrastus, vaan vakaumus. Inhoamme itsekin sellaisia harrastelijoita, jotka haluavat tulla makoilemaan eivätkä meinaa persettä nostaa, kun heidän tulisi antaa koulutuspanoksensa.

Mitä taas tulee KH:n etuihin tässä... no, onhan vartiotoiminnan järjestäminen vaikkapa yhdeksän päivän sotaharjoituksen oheen jossain Niinisalossa järkevämmän aikataulun ja paremman opin tuova.
 
Pitkä erittäin hyvin perusteltu viesti!

@Stagideus sai kiinni problematiikasta jota yritin tässä keskustelussa nostaa. Erittäin hyviä ajatuksia...ja ymmärrystä miksi minä näen nykyisen koulutuksen vähemmän tehokkaana SA-joukkojen suorituskyvyn kannalta tällä hetkellä. Maailma on erilainen monellakin tavalla 1.1.2015 alkaen PV:n näkökulmasta - eikä vähiten juuri tuon joukkomäärän (= joukkokierron tarpeettomuus). Edelleen MPK:n koulutus ja erityisesti PV:n ja MPK:n yhteistoimintaa tulee kehittää. Stagideus esitti hyviä malleja.

Nyt sanon sen oman ratkaisuni mitä olen halunnut välttää tähän asti jotta en vetäisi politiikkaa peliin; Käyttökelpoisin ratkaisu olisi Kodinturvajoukko -järjestelmä joka on osa Puolustusvoimia, mutta toimii osin vapaehtoisuuteen perustuen. Tanskan ja Ruotsin mallit ovat hyviä lähtökohtia, mutta Britannialainen TA:n malli voisi olla vielä tehokkaampi ja integroitua paremmin myös KRIHA koulutuksen tarpeisiin (EUBG:t, ATU:t, KRIHA sotilaiden hyödynnettävyys mission jälkeen).
 
Viimeksi muokattu:
Jouduin hetken miettimään, että oliko viestissäsi vasta-argumentteja, jotka olivat osoitetut aiempaan viestiini. Kyllä ne lähemmällä tarkastelulla sieltä löytyivät, joten:

Vastaukseni oli enemmänkin osoitettu koko keskustelulle aiheesta.

Se on hyvinkin totta, että näistä asioista meuhkaava keskivertoressu ei tosiaan ole pysähtynyt ajattelemaan asiaa omaa näkökenttäänsä rajoittavia lillukanvarsia korkeammalta. Yksi asia, joka on selkeästi jäänyt ymmärtämättä on se, ettei nykyisessä SA-organisaatiossa yksinkertaisesti enää ole ensirysäyksessä (230 000) tehtäviä 95%:lle yli 40-vuotiaista miehistön ja aliupseeriston edustajista, josko useimmille reservinupseereillekaan, mikäli eivät ole paikkaamassa poistumaa jossakin itseään nuoremmassa perusyksikössä, tai saaneet uutta koulutusta P-YKS tasoa korkeampiin/tärkeämpiin tehtäviin, yleensä osana aktiivireserviä.

Näin se menee. Itsellä esim. olisi lähtenyt SA-sijoitus alta jo jossain alle 25v. huitteilla jos ei olisi ollut tarvetta paikata nuoremmassa erässä olleita puutteita, tästä huolimatta sijoitus katosi lopulta jo joskus alta 30v:nä. Ja tämä oli 350 000 SA vahvuuden aikaan. Erityisesti operatiiviset joukot ilmeisesti kierrätetään tuoreiksi erityisen nopeasti -> mikä sopii kuvaan erityisen hyvin jo senkin takia että kyseessä on nopeiten/ensimmäisenä perustettavat joukot joiden harjoittamiseen on tiukassa tilanteessa kaikista vähiten aikaa.

Tämä kaikki toki vaatisi sen, että asevelvollisuus ja armeija merkitsisi kansalaisille muutakin, kuin nuorena 6-12 kuukautta armeijassa vietettyä aikaa ja keski-iän ylittäneen jokke-sedän kännisiä Kertaussotajuttuja itsenäisyyspäivänjuhlissa. Eli sitä jo väläyteltyä selkeämpää reserviläisen "urapolkua" keihäänkärjestä sylttytehtaalle. Mielestäni joukkokokonaisuuksien (Perusyksikkö ja joukkoyksikkö) rauhanajan toiminta pitäisi ulottaa paljon pidemmälle myös reserviläisille. SA-joukon päällikön (KPÄÄLL, PKOM yms) harteille säilyttäisin OTO-henkisesti näiden palettien hallinnan, he kun tuppaavat olemaan pääasiassa kantahenkilökuntaa tai vähintään aktiivireserviläisiä. Tarkoittaa siis: Satunnaista yhteydenpitoa yksikkönsä kanssa tulevista harjoituksista tms. PVMOODLE:n/vast. välityksellä.

Ongelma nro1 -> harjoituksia ei juuri käytännössä ole joista tiedottaa / hekumoida
nro2 -> SA pääliköllä on kädet täynnä töitä uusien korvaavien joukkojen kouluttamisessa
nro3 -> suurimmalla osalla resrviläisiä on kädet täynnä töitä siviilissä / homma ei muuten vain kiinnosta kuin kovan / pakollisen kertauksen muodossa -> joita ei juurikaan järjestetä

Yhteenveto: kuten todettua joukot uudistuvat nykyisen asevelvollisuuden massamaisuuden seurauksena niin nopeasti ettei maksa vaivaa käyttää kummoisesti resursseja ainakaan suuren perusmassan muodostavan reservin penkomiseen/hyysäämiseen.


Miehistön kohdalla reservin uusiutuminen on tosiaan suhteellisen nopeaa, mutta johtajiston ja erikoismiesten poolia syövät mm. poliisi, Puolustusvoimat ja muut SA-sijoitusta muuttavat koulutukselliset elämän kompastuskivet, sekä tietenkin luonnollinen poistuma, maastamuutto jne. Yksi hyvä pointti, jonka vedit esille on tosiaan tuo SA-tilanteessa siviilistä rekrytty jengi, joka ei käsittääkseni edes kuulu SA-vahvuuteen. Tähän niputetaan alle jo ihan MILLOGin sun muiden strategisten kumppanien henkilöstö, joilla on periaatteessa jo SA-joukkoja palvelevat tehtävät valmiina ja siirtyminen sotavaihteelle lisää lähinnä työn määrää.

Millogeista en tiedä, mutta esim. melko lukuisina määrinä näköjään (toisessa topicissa) esiintyvät pioneerirykmentit ja esim. myös huoltorykmentit saavat varmaan aika isolla prosentilla ainakin tärkeimmät osaajansa kalustoineen siviiliyrityksistä. Taattua SA-vahvuutta, tuollaisiin isoihin massoihin sijoitettavien ns. apukäsien "spartalainen harjaannuttaminen" on myös täysin toissijainen asia, tärkeämpi osaaminen tulee siviilistä.


Ongelma nähdäkseni on se, että maan johdon kivesten lähestyessä uhkaavasti äänihuulia, on PV:n omilla toimillaan paikattava Poliittisen tahdonpuutteen syömää valmistautumisaikaa mahdollisen kriisin alla. Mitä toimintavalmiimmat joukot saadaan kasaan out-of-the-box, sen nopeammin ja TEHOKKAAMMIN ne kykenevät vastaamaan aseellisiin aggressioihin. Kuten joku jossain topikissa mainitsi, on periaatteessa kyse jo reserviläisten TYÖTURVALLISUUDESTA. Lähes missään muualla yhteiskunnassamme ei oleteta rivikaverien hyppäävän:
- kylmiltään syvään päähän (ei harjaantumista ammattiin ja koulutuksestakin on aikaa aeoneita)
- lähes liikuntakyvyttömänä (vrt. fyysinen ja henkinen kuntovaatimustaso ja todellisuus)

Tässä on yksi iso syy sille miksi tärkeimmät joukot kierrätetään melko nopeasti tuoreemmilla ikäluokilla, niillä on homma vielä hanskassa. Jos uhka on niin iso että koko 230 000 miehen SA paletille on tarvetta, niin kaiken järjen mukaan sellaisen uhan kasaaminen rajan taakse ei ainakaan tule yllätyksenä.
 
Nyt sanon sen oman ratkaisuni mitä olen halunnut välttää tähän asti jotta en vetäisi politiikkaa peliini; Käyttökelpoisin ratkaisu olisi Kodinturvajoukko -järjestelmä joka on osa Puolustusvoimia, mutta toimii osin vapaehtoisuuteen perustuen. Tanskan ja Ruotsin mallit ovat hyviä lähtökohtia, mutta Britannialainen TA:n malli voisi olla vielä tehokkaampi ja integroitua paremmin myös KRIHA koulutuksen tarpeisiin (EUBG:t, ATU:t, KRIHA sotilaiden hyödynnettävyys mission jälkeen).

Mielestäni tosin kodinturvajoukot on ällö rauhanomaiseksi naamioitu termi korkean valmiuden paikallis- ja alueellisille joukoille. Ei nimi miestä pahenna, tietenkään.

Turhaan olet pidättäytynyt, mielestäni maanpuolustuksen oikeasti uskottavasta järjestämisestä on loppupeleissä politiikka kaukana! Se, että vedät Brittien TA:n pöydälle osoittaa myös, että olet tutustunut aihepiiriin oikeasti. Periaatteessa kotikutoiset MAAKKimme ovatkin omalta osaltaan pilotteja suomalaisesta kodinturvajoukosta. Ongelma MAAKKeissa on ensinnäkin toiminnan imago-ongelmat ("makkaranpaistoa ja mummonetsintää" vs todellisuus jossa kaikkialla missä MAAKK toiminnasta vastava kantahenkilökunta ja MPK:n jampat vaan ovat älynneet jutun jujun on meno lähinnä ruudinkatkun ja taistelukiiman täyttämää tekemistä.) ja toisaalta myöskin toiminnan ja siihen suhtautumisen kirjavuus niin valtakunnan eri kolkissa, kuin myös paikallisen organisaation kaikilla tasoilla (koulutettavat, kouluttajat ja koko poletista vastuussa olevat). Imago-ongelmat johtuvat osittain siitä, että koko maanpuolustus koetaan joidenkin kansanosien keskuudessa yhtä seksikkääksi, kuin vuoden vanhat paskaiset kalsarit. PV on nyt lähivuosina selkeästi alkanut vasta hanskaamaan, millainen voimavara strategisia tarpeita palvelemaan suitsittu vapaaehtoiskenttä on ja toisaalta miltä nykyaikaisen reservin pyörittäminen pitäisi ehkä näyttää... Vai miltä kuulostaa tosiasia, että nyt ns. syvän rauhan aikana on olemassa aktiivireservijoukkoja, joille on esimerkiksi koulutettu (s.o.=voimassaolevat) aseelliset voimankäyttöoikeudet virallisin kokein todennettuina, latvakakkoset pois porukasta seulottuina ja ne tarpeen vaatiessa kutsutaan palvelukseen vaikkapa virka-avuksi paketoituna?
Mikäli paikallispataljoonasta tulee nyt ihan oikea juttu, olisi tämä jo askel laajempia "kodinturvajoukko" konseptia kohti.

Käsittääkseni PV:n puolella on ollut monenlaisia pohdintoja jonkinlaisten aktiivisten reserviläiskokoonpanojen hyödyntämisestä osittain sellaisenaan KRIHA-hommissa, muilla elementeillä vahvennettuna tietenkin. Tämä vaatii käytännössä reservi-käsitteen perusteellista mylläämistä ja jopa lainsäädännöllisiä muutoksia. Kaikki tosin suttaantuu lopulta, kunhan joku ottaa ensimmäisen askeleen.

Vastaukseni oli enemmänkin osoitettu koko keskustelulle aiheesta.

Sitä vähän epäilinkin, mutta hyökkäys on paras puolustus, kun on kyse hiuksenohuesta lasista tehdystä egostani ;)

Ongelma nro1 -> harjoituksia ei juuri käytännössä ole joista tiedottaa / hekumoida
nro2 -> SA pääliköllä on kädet täynnä töitä uusien korvaavien joukkojen kouluttamisessa
nro3 -> suurimmalla osalla resrviläisiä on kädet täynnä töitä siviilissä / homma ei muuten vain kiinnosta kuin kovan / pakollisen kertauksen muodossa -> joita ei juurikaan järjestetä

Yhteenveto: kuten todettua joukot uudistuvat nykyisen asevelvollisuuden massamaisuuden seurauksena niin nopeasti ettei maksa vaivaa käyttää kummoisesti resursseja ainakaan suuren perusmassan muodostavan reservin penkomiseen/hyysäämiseen.

Nro1:Käsittelin asiaa nimenomaan v.2015 ja eteenpäin eteenpäin ja silloinkin haaveilemallani lisäpanostuksella ja reserviremontilla. Viimeisten vuosien tilanteessa toki täysin naurettava ajatus tuo ehdotukseni laajennettuna koko reserviin. Mutta katsotaan tulevaa!
Nro2: Ensinnäkään kyse ei ole lähes pakkomielteen omaiseksi menevästä aikasyöpöstä MP.netin seuraamisesta, vaan intensiivisimmilläänkin ehkä viikottaista tunnin-kahden paneutumista asiaan. Ylimääräisistä kahvitunneista tinkimällä en uskoisi kenenkään maitolasin kaatuvan tähän.
Nro3: Asevelvollisten ollessa kyseessä tarkoitus ei olekaan olettaa, että kaikkia kiinnostaa. Taas lähden siitä olettamuksesta, että tälle kiinnostuksen asteelle on tehty jotain jo varusmiespalveluksen aikana ja sen jälkeen, siis että reservissä olo tarkoittaisikin jotain. Jos päällikön taholla homma ei vie sitä viikkotuntia enempää, ei se reserviläisiltä veisi kuin vartin. Tärkeimmät turvaluokittelemattomat tiedoksiannot/kaljakutsut yms. massasähköpostina/vast liikkeelle ja ken noteeraa, noteeraa. Kiinnostuksen määrä riippuu tiettyyn pisteeseen asti myös siitä, kuinka mielekkääksi ja tärkeäksi asia koetaan. Mielekkääksi, ei miellyttäväksi. Mikäli edes osa reserviläisistä saadaan tuntemaan, että heidän panoksellaan on jotain väliä näkyy se aivan varmasti aktiivisuudessa tässä hahmottelemassani järjestelyssä.

Minusta koko villakoiran ydin on se, että kun konflikti iskee käsille, ei ole varaa jäädä odottelemaan niitä varusmiespalveluksen läpi putkahtelevia iskukykyisiä joukonkikkareita vuositolkulla, vaan saatavilla pitäisi saman tien olla mahdollisimman suurin osa paperilla olevista 230 000 kaverista. Koulutettuina, kerrattuina ja valmiina sotaan.

Millogeista en tiedä, mutta esim. melko lukuisina määrinä näköjään (toisessa topicissa) esiintyvät pioneerirykmentit ja esim. myös huoltorykmentit saavat varmaan aika isolla prosentilla ainakin tärkeimmät osaajansa kalustoineen siviiliyrityksistä. Taattua SA-vahvuutta, tuollaisiin isoihin massoihin sijoitettavien ns. apukäsien "spartalainen harjaannuttaminen" on myös täysin toissijainen asia, tärkeämpi osaaminen tulee siviilistä.

Tässä olen samassa uskossa sinun kanssasi, siis että esimerkiksi panostamisten, linnoittamisten yms toimien osalta kontrahtoidaan hyvin suurelta osin/lähes täydellisesti siviilimaailmasta, mikäli se paletti vaan suinkin saadaan käyntiin ajoissa. Sama huollon osalta, etenkin logistiikan puolella konttiliikenne tuskin kulkee ainostaan OD7:lla maalattujen torniautojen kyydissä, puhumattakaan siitä kun ne Scaniat tullaan tienlaidalta korjaamaan varmastikin valmistajan virallisen huolto-organisaation toimesta. Hyvin suurilta osin kokonaismaanpuolustuksen kautta PV itseasiassa tukeutuu laajalti eri siviilitahoihin, koska se vaan on järkevää ja tehokasta. Näiden suurempien mittakaavojen rakaisujen takia itse uskon vakaasti siihen, että suurin osa puolustusasioista hoidetaan maassamme oikeasti fiksusti, näistä jutuista nyt vaan ei syystä tai toisesta tehdä youtube-videoita.
 
Back
Top