Pidän useita huipputason poliitikkoja pohjimmiltaan pelkääjinä heidän tekojensa ja julkisuuteen antamiensa lausuntojen perusteella. Uskon, että ko "pelkääjillä" ei aktualisoituneessa tositilanteessa olisi rohkeutta tehdä kovaa päätöstä. Tällaisena kovana päätöksenä pidän esim. käskyä aloittaa puolustustaistelu, panna kova kovaa vastaan vihreiden miesten osalta (esim. käskeä ampumaan heitä jos ei muu auta), määrätä selvästi tavallista suuremmat sota- ja kertausharjoitukset siten, että se vaikuttaa yhteiskunnan ns. normaalitoimintoihin tai käynnistää LKP.
Tätä moraalista rohkeutta tarvitaan päätöksenteossa voittamaan vastalauseet yhteiskunnan rahallisista menetyksistä, ulkovaltojen painostuksen sietoon, arvosteluun jota kohdistetaan päätöksiin "jotka eskaloivat tilannetta" ja melko selvää on kuinka hyvin usea myös sanoo, että kaikkein tärkeintä on nyt välttää kaikki kuolonuhrit. Jos aseelliseen puolustus
taisteluun ryhdytään tärkeintä nimenomaan on saada kuolonuhreja (hyökkääjistä) maksimaalisesti. Noin kärkevästi sanottuna. Tietty hyökkäyksen torjunta on faktuaalisesti se perimmäinen tavoite, ei todellakaan ihmisten surmaaminen, mutta mitä tehokkaammin torjutaan sen useampi valitettavasti menehtyy taisteluissa. Niinpä riippuu melko paljon siitä millainen hallitus on, kuka on TP ja keitä eduskuntaan kulloinkin on äänestetty.
Tällaisia huippupoliitikkoja joiden kyvykkyyteen tehdä kovia päätöksiä en luota ovat esimerkiksi Antti Rinne, Matti Vanhanen, Juha Sipilä, Sirkka-Liisa Anttila ja Erkki Tuomioja. Ilman muuta osa heistä on jopa huippuälykkäitä, mutta moraalisen rohkeuden puute häiritsee. Tasavallan presidentin paineensietokykyä en arvio koska hänen lausuntonsa ovat niin monitulkintaisia. Toisaalta näyttää siltä, että mies on taipumaton, toisaalta taas jakkaran jalat ja koko palli horjuu.
Onko tehty väärin kun on betonoitu jakkaran jalkoihin kun nyt jalat taipuvat yksi toisensa jälkeen. Ainakin vaikuttaa siltä, että tilannearvio ei perustu todelliseen tilanteeseen tai ehkä perustui mutta tilanne on muuttunut tai muuttumassa. Ensimmäinen jakkaran jalka eli oma puolustus on tilanteessa jossa puolustuksen määrärahoja leikataan samalla kun ympäröivät maat lisäävät puolustusmenoja. Tärkein ja ainoa mahdollinen uhkaaja eli Venäjä lisää radikaalisti. Niinpä oman puolustuksen panostukset ovat pieneneviä sekä suhteellisesti, että absoluuttisesti. Toisaalta hyvää on, että asevelvollisuudesta ei luovuttu eli paljon huonomminkin voisi olla. Erittäin paljon on kiinni tulevista suurista materiaalihankinnoista ja jakkaran muiden jalkojen kehnous kasvattaa vaatimusta tälle jalalle eli tuleviin suurhankintoihin.
Jakkaran jalat on paremmin perattu tässä
blogitekstissä.
Olen lähes sata varma, että Salea on uhkailtu Kremlistä. En mitenkään sano, että TP:n palli on helppo tai että tuossa henkisessä paineessa olisi helppoa olla. Uskon, että siihen pystyy vain jos isänmaan etu on mielessä, tällöin omatunto ei salli maan ja kansan päästämistä Venäjän etupiiriin mikä olisi hirvittävä ja valtava vahinko maallemme. Sen lisäksi tarvitaan kykyä vastustaa painostusta. Sen verran voin omasta puolesta sanoa, että kieltämättä halveksun niitä henkilöitä jotka kampeavat itsensä maan johtopaikoille ja joilla ei tällaista kykyä ole.
Sen sijaan esim. vihreisiin on tässä suhteessa enemmän luottoa, luottaisin esim. Pekka Haaviston johtajaominaisuuksiin sodan uhan tai sodan kaltaisessa tilanteessa. Samoin keskimäärin luotan enemmän kokoomukseen, rkp:hen ja persuihin kuin keskustan ja SDP:n johtohahmoihin. Kepu on mielestäni oikea seteliselkärankaisten pettureiden käärmeenpesä, susi lampaan vaatteissa joka näyttelee mukamas isänmaallista porvaripuoluetta mutta kulisseissa häärää suomettumisen rajan tuolla puolen.
Poliittiset huippupestit ovat useimmiten
luottamustoimia. Luottamustoimi on eri asia kuin verifioitu kyky, osoitettu pätevyys tai tutkittu psyyke. Luottamus täytyy ansaita nimenomaan poliittisin teoin. Siis puheilla, julkisin kannanotoin turvallisuuspoliittisiin aiheisiin ja omia arvoja julkisesti lausumalla. Siten tästä ei edes voi saivarella niin, että "sinä et voi tietää miten Antti Rinne toimisi tositilanteessa". En niin. Eikä edes täydy.
Koska luottamustoimessa riittää se, että puhuu ja toimii siten, että se on omiaan heikentämään
luottamusta. Noihin nimeltä mainittuihin esimerkkeihin esim. mulla ei ole luottamusta ja siinä on kaikki mikä riittää "tuomioon". Ketään ei voi osoittaa sormella ilman syytä tai ilman perusteluja ja perusteluina ovat nimenomaan alistuksellista ulkosuhdetta puoltavat lausunnot eli poliittiset teot. Jos syvän rauhan aikana Suomen asema länsimaana (mikä on absoluutti) tai ulkopoliittinen liikkumavara ei nauti tietyillä poliitikoilla arvoa, miten tällainen henkilö edes voisi toimia suoraselkäisesti paljon vaativammassa tilanteessa. Joten tähän ei lähtökohtaisesti tule sekoittaa mitään vaatimuksia esim. mitatusta psyykestä tai paineensietokyvyn testeistä. Nimenomaan keskusta on täynnä tällaisia vellihousuja täynnä. En luota heihin tipan tippaa ja pakko on ollut useamminkin ihmetellä, että kuka oikein luottaa kun puolue on kuitenkin suurin jo useamman vuoden peräkkäin...
ei tankatakkaan.
