Uusi Taistelija

Näkyy olevan pieni OT menossa mutta pari pientä huomiota.

Ensinnäkin kaliberi vääntö alkaa muistuttamaan ns. Thompson-LaGarde testejä ja niistä vääntämistä. Vaihtakaa levyä.

Ei. Koska mun caliberi on isompi kun sun.

images


Mitä tulee painoon. Oliko talvi- ja jatkosodan sotilaat vahvempia kun jaksoivat kantaa Suomi-konepistoolia, joka ilman lipasta painoi 4.6-4.9kg ilman lipasta. En usko, keskimäärin olivat myös pienempiä kuin nykyinen sukupolvi.

Paino sanalla pienempiä :rolleyes: Sillee sivusuunnassa, mahan ja perseen kohdalta. :cool:

Lihaskunto on ropissut alas samaa tahtia kuin cooperin tulos. Toki 70-luvulta astihan meillä näistä on vain tietoa mutta luultavasti kauheaa eroa ei ole sotien ajoilta. Sekä aerobinen kunto että lihaskunto helpottavat tuon tyyppisen kuorman kantamista ja käsittelyä, kun puhutaan yli 1 minuutin suoritteista.

Toki läski mahdollistaa isomman lihasmassan ja todennäköisesti etenkin alakropassa tyypillisellä 100 kiloisella reserviläispossulla on lihaksia enemmän kuin sotien aikana kun se ruhon liikuttaminen vaatii semmoisia (sikäli mikäli sitä ruhoa liikutellaan joka on nykypäivänä vähän kyseenalaista). Mutta vaikka lihasta olisikin niin se ei tuo mitään hyötyä koska se 100 kiloinen ruho edelleen roikkuu siinä jalkojen nokassa.

Eli vahvempi tietyssä mielessä kyllä, mutta varsinkaan sotilaallisessa mielessä ei.

Ja nyt tietysti porukka huutaa että se liikunta-aihe täältä vittuun nyt ja takaisin caliberi keskuteluun. Vaikeaa on ihmisiä miellyttää :(
 
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin tuohon aikaan hylättiin nuoria miehiä enemmän kuin nykyään.
Tosin silloin pääasiallinen syy oli aliravitsemus, mutta ei se lihaskunto mikään hääppöinen ollut.
Ei myöskään jenkeissäkään kunto ole mikään suomesta eroava.
Jos sota syttyisi ni varmasti läskejä laitettaisiin taakse ja hyväkuntoisia tilalle eteen.

Myös venäjällä on samoja ongelmia ja myös heillä varuste määrä kasvanut.

Sen varusteiden kannossakin on hyvä pitää järki mukana. Päiväreppuun ne tärkeimmät vain.
Kun keraamisia levyjä ei ole niin paino ei älyttömästi eroa ja reppu kivenkoloon.
 
Sen ajan sotilailla ei ollut ~30kg painava taisteluvarustus kuten nykyään.

Edelleenkin, jos on liikaa, niin voi jättää pois kampetta. Lähet sitten kalsareissa taistelemaan. Muutama satagrammaa jos tulee lisää aseen painoon pahimmillaan ja parantaa sen suorituskykyä, niin ei meinaa mitään kokonaisuudessa.

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin tuohon aikaan hylättiin nuoria miehiä enemmän kuin nykyään.
Tosin silloin pääasiallinen syy oli aliravitsemus, mutta ei se lihaskunto mikään hääppöinen ollut.
Ei myöskään jenkeissäkään kunto ole mikään suomesta eroava.
Jos sota syttyisi ni varmasti läskejä laitettaisiin taakse ja hyväkuntoisia tilalle eteen.

Myös venäjällä on samoja ongelmia ja myös heillä varuste määrä kasvanut.

Sen varusteiden kannossakin on hyvä pitää järki mukana. Päiväreppuun ne tärkeimmät vain.
Kun keraamisia levyjä ei ole niin paino ei älyttömästi eroa ja reppu kivenkoloon.

Tämä ei sinulle, mutta otin lainauksen, koska lukenut täällä niistä läskeistä, huonokuntoisista yms. taistelijoista. Jos sota on kestänyt 2vk ja olet hengissä, niin olet jo huomattavan hyvässä kunnossa vaikka, et ihan eturintamalla juoksisikaan. Jos sota on kestänyt 3kk ja edelleen hengissä, niin se cooper menee aika koviin lukemiin ihan täysillä varusteillakin.
 
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin tuohon aikaan hylättiin nuoria miehiä enemmän kuin nykyään.
Tosin silloin pääasiallinen syy oli aliravitsemus, mutta ei se lihaskunto mikään hääppöinen ollut.

Ennen Talvisotaa hylättiin. Silloin alokasmateriaali pidetiinkin varmaan yhtenä Euroopan parhaista. Kyllä nuo kruununraakit sitten Jatkosotaan kelpasi.

Todellista aliravitsemuksen tilaa ei tiedetä. Oliko se hurja väite totta että 20% väestöstä? Minä en tiedä, mutta tietääkseni tuo väite ei välttämättä ole kovin tarkka. No ok, sovitaan kutienkin että tuo pitää paikkansa. Ja tuokin oli 30-luvun alusta jolloin lama iski päälle, Talvisodan alla tilanne oli jo parantunut paljon (ja siitäpä se Talvisodan henki pitkälti johtuikin). Mutta pidetään se tasapuolisuuden nimissä silti.

Nykyään noin puolet ovat ylipainoisia, 20% on suorastaan lihavia.

Ylipaino on ylipainoa. Se heikentää suhteellista voimaa ja hapenottokykyä. Kovin montaa lihavaa urheilijaa ei tule mieleen. Kuulamiehet tarvitsee voimaa ja massaa samoin raskaimman sarjan painonnostajat. Siinäpä nuo taitaa olla, kumpikaan ei liikuttele omaa kroppaansa niinkään kuin ulkoista kuormaa ja tuottettavan tehon tarve on järjetön (painonnostossa ja kuulantyönnössä tuotetaan hetkellisesti korkeimmat joulemäärät kuin missään muussa lajissa).

Alipaino, vaikka kuntoa heikentääkin, ei ole läheskään yhtä paha asia koska ei ole sitä ylimääräistä painoa. Vaikka siis alipaino ei hyväksi olekaan niin etenkin kestävyysurheilijat voivat olla lähellä alipainon rajaa... Siis huippu-urheilijat.

Eli hyvin yksinkertaisesti aliravitsemus ei heikennä fyysistä suorituskykyä likikään kuin lihavuus. Ylipaino itsessään voi olla alipainon kanssa jo lähes samalla tasolla mitä suorituskykyyn tulee. Toki en ihan täysi ekspertti aiheesta ole, vaikken ihan tietämätönkään ole.
 
No niin. Niille sotilaan kunnoille, aliravitsemukselle ja ylipainolle on omat ketjunsa. Ei tuoda ihan joka paikkaan, vaikka tärkeä asia onkin. Eiköstä?
 
Uusi taistelijan ase on kiinnostava suorituskyvyn ja myös kotimaisen aseteollisuuden jatkuvuuden kannalta.

Ja...ööö... liika paino on miehelle pahasta vaikka mahan saakin vain rahalla.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä ei sinulle, mutta otin lainauksen, koska lukenut täällä niistä läskeistä, huonokuntoisista yms. taistelijoista. Jos sota on kestänyt 2vk ja olet hengissä, niin olet jo huomattavan hyvässä kunnossa vaikka, et ihan eturintamalla juoksisikaan. Jos sota on kestänyt 3kk ja edelleen hengissä, niin se cooper menee aika koviin lukemiin ihan täysillä varusteillakin.

Nämä asiat ei niin helppoja ole kuin kuvittelisi. Asiaan tutustuminen suotavaa. Miksi varusmiespavelus (6-12kk) ei sekään riitä tekemään tuota muutosta jota odotata muutaman kuukauden sotatilanteelta??? ... Toki sotatilassa evoluution kautta kunto on kasvanut koska paskakuntoiset on ammuttu. Mutta kuten tunnettua on niin sotatilanteessa kunto ei välttämättä edes pääse kasvamaan koska välttämättä ei päästä nauttimaan päivittäisestä koulutus- ja liikuntatoiminnasta kun varusmiehenä ja iavan yhtä todennäkösitä on etät paskakuntoinen joukko on koulutus ja linnoitustoiminnan aikana ajettu niin huonoon kuntoon että siitä ei ole tasitelukentälle: tätä ilmeni Jatkosodassa asemasodan muuttuessa puolustusvaiheeksi, vuosia maanneet joukot väsähtivät yllättävän nopeasti koulutus- ja linnoitustoimintaan jopa niin pajon että niiden taistelukyky kärsi. Uuno Tarkin kirjasta Taistelu Viipurista 20.6.1944 asiasta voi lukea enemmän (@Vonka llekin saatiin referenssit nyt :) )

Kunto ei nouse päivässä tai viikoissa kun kissan paskan verran (eli ei paljoa) toki jos täysi sohvaperuna on kyseessä niin sitten, mutta se kertoo sitä että sotilaaksi ei olisi asiaa ollenkaan.

Laihtumisesta:

Sotatilanteessa jos laihdutaan niin silloin mennään entistä huonompaan kuntoon, optimaalista olisi jos siellä jopa vähän lihottaisiin koska se kertoo siitä että ainakaan kalorivajetta ei pääse syntymään. Koska univaje, huono kunto lähtöjään, psyykkinen stressi yms sotatilan ongelmat. Riittävällä ravinnon saannilla (eli ei pääse tapahtumaan laihtumista) noita ongelmia voi vähentää ja lykätä myöhemmäksi.

Esim noiden "erikoisjoukkokurssien" eli rääkkäys- ja karsintasessioiden yhteydessä noita hormoonipitoisuuksia on mitattu yhteydessä laihtumiseen ja kaverit on aika huonossa kunnossa noiden lopussa (lihasta ja läskiä on lähtenyt paljon, testostrooni- ja kasvuhormoonitasot pohjissa, toipuminen voi vielä kuukausia). Ainoa syy miksi ne selviää niistä on kova fyysinen kunto jo kurssin alussa, sekä toki uskomaton henkinen sitkeys. Ja aivan turha kuvitellakaan että noista selviää pelkällä sisulla.

"Suosittelen" jokaiselle kokeilemaan mitä 2 viikon näännytysdietti tekee, vaikka niin että painoa lähtee se 4 kiloa, eli 2 kiloa viikko, terveen laiduttamisen raja on 0,5-1 kilon verran ja tuokin sillä oletuksella että saadaan riittävästi unta ja lepoa ja elämä on kohtuu stressitöntä. Ja tällä tarkoitan läskiä, en nesteitä joiden taso saattaa vaihdella kilon verran vuorikaudessa, todella lihavalla useita kiloja.

Eli lyheysti:

3 kuukaudessa jo jotakin edistymistä on kunnon suhteen voinut tapahtua, mutta olisi suotavaa että porukka olisi kunnossa jo päivänä 1.
 
Koska thråådi on kuollut mutta minulla vielä olutta jäljellä niin ehdotan että jokainen joka kuvittelee jonkinlainen sotilaankuva olevansa toteuttaa seuraavat 12 viikkoa seuraavaa ohjelmaa:

-10 tuntia viikko harjoittelua.
*6 tuntia liikuntaa. Sisältäen:
x3-4:30 tuntia kestävyysliikuntaa. Vaikka juoksee tai pyräilee tai mikä parasta harrastaa triathlonia. Yksi kovempi lenkki (vauhtikestvyys tai intervalleja), muut keveämpiä (peruskestävyys).
x1-2 tuntia voimaharjoittelua. Ei ole pakko levytangolla/kuntosalilla tehdä, jos käy läpi intin lihaskuntotestiä niin sekin käy. Tehokkuus on vähän sitä ja tätä tosin.
x0:30-1 tunti venyttelyä. Koko kroppa 1 minuutti per lihas.

*3 tuntia ampuma-/aseenkäsittelyharjoittelua. Kieltämättä kyllä en ekpertti ole mutta sen mitä itse aihetta tunnen niin useasti päivässä kuivia laukausia joitakin kymmeniä, ei vie aikaa paljoa. Lisäksi lippaanvaihtoja, nostoja, eri valmiusasentoja yms. Ampumaratakäynnyt lohkaisee helposti sen tunnin verran. Jos on intoa ja halua harrastaa airsofita niin tälle sarakkeelle se. Varmaan joku fiksumpi osaa vääntää tarkemmat systeemit.

*1 tunti yleistä taitotreeniä. Esim ottaa projektiksi miten puukko tai kirves teroitetaan, miten sytytetään tuli, miten trangiaa käytetään yms. Tämä on sikäli vittumainen osuus että internetistä yms joutuu hakemaan tietoa aiheesta ja niitä en kyllä "koulutusajaksi" laskisi (koska "taitotreeneihin" korvamerkityt tunnit kuluu pornosivuilla kuitenkin) Toki nitä voisi säästellä yhteen metsäreisuun, toki silloin aikaa menee enemmän kuin tuo yksi tunti viikossa. Itse olen aiemmin noudattanut ajatusta että yksi yö ulkona vuoden jokaisena vuodenaikana, joka ei ihan paska mielestäni ole, mutta tuohan tekee jo noin 100 tuntia vuosi pelkästään, eli 2 tuntia viikko keskimäärin...

Muutamia erityishuomioita:

-Kamppailutaidot sijoittaisin tuonne taitotreeneihin. Ei ne nyt niin tärkeitä sotilaan kannalta ole kuitenkaan.

-Nettipelaaminen, esim Red Orchesta tai Insurgency, on toisaalta aika oivaakin ampuma- ja aseenkäsittelytreeniä realistisessa "simulaatio"ympäristössä kaksipuoleisesti harjoitellen, joka sotilailla on aika rajallista hupia, mutta kuitenkin listaisin nuo ennemminkin vapaa-ajan aktiviteetit osioon. Ei sillä ettäkö itse en olisi noita hyödyntänyt niin sotilashommissa kuin metsästysjutuissakin. Mutta lähdetään nyt ihan käytännön perustaidoista liikkeelle ampuma- ja aseenkäsittelykoulutuksessa.

Juu tiedän raskasta ja vaikeaa on ja tuskin kukaan foorumilta tähän täkyyn tarttuu, en minäkään koska ampumajutut ei jaksa kiinnostaa tätä nykyä eikä koko maanpuolllllustusjutut noin niinkuin yleensä kun käytännön tasosta puhutaan. Mutta sitäpä se on olla (uusi) sotilas.

EDIT: Olut loppuikin juuri sopivasti, joten se on moro ja haistakaatte vidu. #FooruminKyrpä.
 
Viimeksi muokattu:
ihq itkupotkuraivari. Sieltähän tuli kaikki klassiset kliseet miten urheilijat tuupertuu marssille kun jätkä sen kun porskuttaa vaan, et sentään sanonut että 'ei tänne olla tultu juoksemaan' :) Helvetillinen ihme että kaukopartioihin kelpasi nimenomaan hyvä kuntoiset urheilijat kun ne ei noita täyspakkausmarsseja kestä, sama koskee laskuvarjojääkäreitä mitä parempi cooper niin sen paremmin se indikoi sisäänpääsyä ja menestystä.
.

Niinpä :D

Kannattaisin varmaan Deltoille, Navy Sealeille, SAS:lle, suomalaisille tstsukeltajille ja erikoisjääkäreille kertoa, että kannattaakin mieluummin rekrytoida huonokuntoista ja ainakin jonkin verran ylipainoista materiaalia... ;)
 
Paljon puhetta ja pullistelua Cooperin testistä ja grillimakkarasta, mutta vähänlaisesti nupin sisäpuolen kestävyydestä ja sen treenaamisesta. On tosin vielä haastavampi ja vaikeampi laji kuin rujon ruumiin kurittaminen.
 
Saunailta kaljoitteluineen palveluksen alkuun, niin kaikki on kavereita tai ikuisia vihamiehiä.

Uusi piirre varusmiehissä huolestuttaa Puolustusvoimien psykiatrian ylilääkäriä
TATU BLOMQVIST/ARKISTO

KOTIMAA | 26.9.2015 | 22:56 | PÄIVITETTY 04:021 http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/119...puolustusvoimien+psykiatrian+ylilaakaria.html
Jorma Havula


Nykyvarusmiehet ovat fyysisesti ja psyykkisesti vähintään yhtä hyviä maanpuolustajia kuin heidän esi-isänsä olivat 75 vuotta sitten. Yksi asia kuitenkin huolestuttaa Puolustusvoimien psykiatrian ylilääkäriä Antti-Jussi Ämmälää: sosiaalisesti täysin lahjattomat nuoret.


- Jotkut eivät osaa ollenkaan luoda toverisuhteita ja ylläpitää niitä, Ämmälä kummastelee.


Sodassa miehiä suojasi mielen murtumiselta ennen kaikkea se, että heillä oli taistelutoverien tuki. Se edellytti kuitenkin sosiaalisia taitoja, joita ei nyt kaikilta löydy. Syytä ilmiöön ei tiedetä, ja toistaiseksi puhutaan hyvin pienestä joukosta.


- On aivan eri asia olla vetäytyvä, hiljainen, arka ja ujokin, jos kuitenkin pystyy luomaan kontaktin kaveriin ja tietää, miten ihmisiä lähestytään. Sosiaaliset perustaidot pitäisi olla repussa jo armeijaan tultaessa, Ämmälä sanoo.
 
Vaikka liikunta sinällään tekee hyvää kaikille niin mä voisin ehdottaa, että varsinkin tämmöiset palstan reserviläishenkiset ihmiset voisi perus-juoksun ym lisäksi ottaa mukaan esim lähivaruskunnan (minkä "lähi"??? varuskunnan) ramboradan kiertämistä.

Ei niitä minun mielestä tyhmyyttään ole sinne rakennettu vaan ihan hyvin ne simuloi tuommoista hätäistä menemistä puunrunkojen yli, syöksymistä, pomppimista ja rynnimistä, yms.

Tekee gutaa hyppiä ensimmäistä kertaa viiteentoistavuoteen intin jälkeen esim parista kolmesta metristä, ryömiä muutamakymmenen metriä, kiivetä pihakeinua korkeammalle, varsinkin köysitikkaita pitkin, yms.

Lapsena ja intissä noi oli ihan normaalia, mutta kyllä ne jää ajanmyötä ja liikkuvuus katoaa kehosta vaikka muuten kuntoilisikin.
 
On se kumma miten cooperin tulos on muka niin huono kunnon mittaaja. Mittaa hapenottokykyä siinä missä penkkipunnerrus lihasvoimaa. Salimöröt ja huonon peruskunnon omaavat dissaavat, koska laji ei sovi heille. 70 kiloiset juoksijat taas dissaavat penkkipunnerusta, koska omat voimat eivät ole samalla tasolla kuin 130 kiloisen painonnostajan.

Tuntuu, että järjestäin ruk:iin otettiin parhaimmat pisteet kuntotesteistä saaneet. Kyllä se nuppi pelaa paineen alla paremmin, kun ei tarvitse keskittyä siihen, että miten saan perseeni ja rinkkani roudattua seuraavan 20km metsäetapin, vaan voi keskittyä tehtävän toteuttamiseen ja huonokuntoisempien alaisten tsemppaamiseen.
 
Vaikka liikunta sinällään tekee hyvää kaikille niin mä voisin ehdottaa, että varsinkin tämmöiset palstan reserviläishenkiset ihmiset voisi perus-juoksun ym lisäksi ottaa mukaan esim lähivaruskunnan (minkä "lähi"??? varuskunnan) ramboradan kiertämistä.

Ei niitä minun mielestä tyhmyyttään ole sinne rakennettu vaan ihan hyvin ne simuloi tuommoista hätäistä menemistä puunrunkojen yli, syöksymistä, pomppimista ja rynnimistä, yms.

Tekee gutaa hyppiä ensimmäistä kertaa viiteentoistavuoteen intin jälkeen esim parista kolmesta metristä, ryömiä muutamakymmenen metriä, kiivetä pihakeinua korkeammalle, varsinkin köysitikkaita pitkin, yms.

Lapsena ja intissä noi oli ihan normaalia, mutta kyllä ne jää ajanmyötä ja liikkuvuus katoaa kehosta vaikka muuten kuntoilisikin.

Tästä ei voi olla kuin samaa mieltä. Erityisesti tuo liikkuvuusomnaisuuden ylläpitäminen tuppaa kalkkeutumisen myötä unohtumaan. Kaikkialla ei ole noita esteratoja, joten siltä osin voisi ottaa nuoresta polvesta mallia ja hyödyntää ympäristöä sellaisena kuin sitä on saatavilla. Kaupunkikikkailut, kuten parkour ja vapaajuoksu sovellettuna progressiivisesti omiin kykyihin antavat korvien välille ja rujolle ruholle uutta suuntaa.

Jos kikkailu ajatuksena tuntuu hurjalta, aloita juoksemalla puiden ja pylväiden ympäri pyörätiellä junnaamisen sijasta, käytä liikkeissä myös käsiä, vaihtele rytmiä, valitse epätyypilliset reitit ja koeta tehdä asiat sopivasti jännän kautta.

Niin - sillä, mitä muut kenties ajattelevat, ei ole väliä. Just do it.
 
Back
Top