Uutisia Iranista

Kas näin rauhan Nobelisti Obaman, YK:n ja EU:n "rauhanydinasetta kehittävä ja Islamislaisen suvaitsevaisuuden valtio" edistää "liberaalien märkää unelmaa"
(ainoa voittaja oli muuten tässäkin säätämisessä Venäjä) :rolleyes:



http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000005077731.html

Suomalaislääkärin tutkijaystävä tuomittiin kuolemaan Iranissa – teloitetaan vakoilusta
3bd40a0eb0154b659f204e2d349986bb.jpg

Professori Ahmadreza Djalali pidätettiin keväällä 2016 hänen vieraillessaan Iranissa. Häntä syytettiin ”yhteistyöstä vihollismaiden kanssa”. (KUVA: Rouzbeh Fouladi / NurPhoto / REX / All Over Press, Hand Out)
Julkaistu: 7.2. 6:14

Kuolemantuomio
Suomalainen Maaret Castrén pitää entisen oppilaansa Ahmadreza Djalalin kohtaloa pöyristyttävänä.
Ruotsalais-iranlainen lääketieteen professori Ahmadreza Djalali on tuomittu kuolemaan Iranissa. Häntä epäillään vakoilusta ja ”yhteistyöstä vihollismaiden kanssa”.

Tuomio on tarkoitus panna täytäntöön kahden viikon kuluessa.

Suomalainen lääketieteilijä, Hus Akuutin toimialajohtaja Maaret Castrén on järkyttynyt Djalalin tapauksesta. Hän tuntee vangitun miehen hyvin, sillä hän toimi Djalalin vuosina 2008-2012 tekemän väitöskirjan ohjaajana ollessaan professorina Ruotsin Karoliinisessa instituutissa.

– Ahmadreza teki väitöskirjansa minulle. Se oli erinomainen väitös. Hyvin tunnollinen ja asiallinen ihminen. Kenelläkään Karolinskassa ei ollut pahaa sanottavaa hänestä.

– Olen saanut tiedon, että hänet teloitettaisiin, koska hänen epäillään vakoilleen israelilaisille, työmatkalla Singaporessa oleva Castrén kertoo Ilta-Sanomille.

Suomalaisprofessori selittää epäilyn juontavan juurensa juuri aikoihin, jolloin Djalali teki väitöskirjaansa. Väitös käsitteli maanjäristyksiä, eikä suomalaisella Castrénilla ollut aiheesta kokemusta. Tästä syystä hän lähetti iranilaistutkijan Italiaan, Navarran yliopistoon.

Siellä on maineikas ja arvostettu kansainvälinen katastrofilääketieteen kurssi, European Master in Disaster Medicine, jolla toimii luennoitsijoita ja tutkijoita ympäri maailman. Jotkut heistä ovat israelilaisia, Castrén kertoo.

– Se on erittäin arvostettu kurssi, ja Suomestakin on käynyt kolme henkilöä siellä. Kurssissa ei missään tapauksessa ole mitään poliittista, hän lisää.

– Hän ei itse hakeutunut Italiaan, vaan minä ja hänen toinen ohjaajansa veimme hänet sinne osana väitöskirjan tekemistä. Hän ei puolella sanallakaan vaatinut, että hänen pitäisi päästä tekemään israelilaisten kanssa töitä.

Ei ottanut kantaa Irania vastaan
Tieto Djalalin saamasta kuolemantuomiosta tuli Castrénille ja Karoliinisen instituutin tutkijayhteisölle viikko sitten Djalalin vaimon kautta. Castrén kuvailee Djalalin kaksilapsista perhettä todella kivaksi ja mukavaksi, jonka lisäksi hän kertoo perheen vierailleen myös hänen kotonaan.

– Tämä on aivan pöyristyttävää. Olen puhunut useamman ihmisen kanssa ja kaikista on käsittämätöntä ajatella, ettei Ahmadreza todella olisi se ihminen, kenen kanssa olemme tehneet vuosia töitä.

– En ole koskaan kuullut hänen suustaan ensinnäkään mitään Iranin vastaista, tai edes mitään poliittista. Päin vastoin, hän on aina painottanut, että nämä asiat ovat eri asioita, kuin ne joita teemme tutkijoina, Castrén lisää.

Vaimo ei uskaltanut puhua

Djalalin asiasta kertovat useat tiede- ja ihmisoikeussivustot, muun muassa Science-lehti. Ruotsissa asuva 45-vuotias Djalali pidätettiin keväällä 2016 tämän vieraillessa Iranissa. Hän on ollut vangittuna siitä asti, suurimman osan ajasta ilman oikeudenkäyntiä tai mahdollisuutta oikeusapuun.

Djalali on opettanut myös Brysselin yliopistossa, ja yliopisto julkaisi lääketieteen professorin vapauttamista vaativan lausunnon.

– Tärkeää humanitaarista työtä tekevä tiedemies on tuomittu kuolemaan ilman julkista oikeudenkäyntiä. Tämä on järkyttävä ihmisoikeusrikkomus, jollaista vastaan meidän tulee reagoida päättäväisesti, yliopiston rehtori Caroline Pauwels kirjoittaa.

De Morgen -lehden mukaan Djalali pakotettiin allekirjoittamaan tunnustus, jonka perusteella hänet tuomittiin kuolemaan.

ee6cc19da12d4752bfb927a44b36d02d.jpg

Tuomittu iranilais-ruotsalainen professori Ahmadreza Djalali. (KUVA: Hand Out)

International campaing for human rights in Iran -sivustolle puhunut Djalalin vaimo kertoo miehensä aloittaneen nälkälakon tuomiosta kuultuaan.

– Pidätyksen jälkeen olimme hiljaa, koska ajattelimme kyseessä olevan virheen tai väärinkäsityksen. Seitsemän kuukauden jälkeen hänet siirrettiin julkiseen vankilaan, ja hän sai oikeusapua, mutta lakimies kertoi meille, ettei voi puhua tapauksesta, koska se koskee kansallista turvallisuutta, vaimo kertoo.

Sivusto kertoo, että vuonna 2013 Iranin presidentiksi valittu Hassan Rouhani on useaan otteeseen houkutellut korkeasti koulutettuja, ulkomailla asuvia iranilaisia palaamaan maahan. Myös Djalali oli saanut virallisen kutsun Teheranin yliopistolta.

Vuodesta 2014 saakka Iranin tiedusteluviranomaiset ovat kuitenkin pidättäneet useita Iranin kaksoiskansalaisia ja syyttäneet näitä ”yhteistyöstä vihollisvaltioiden kanssa”.

Piikki ihmisoikeusjärjestöjen lihassa
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro kertoo Ilta-Sanomille, että Iranin ihmisoikeustilanne on ollut jo vuosien ajan todella huolestuttava.

– Iran on tällä hetkellä yksi eniten teloituksia toteuttava maa maailmassa. Vuonna 2015 siellä teloitettiin ainakin 957 ihmistä. Tämän lisäksi Iran on yksi harvoja maita maailmassa, jotka teloittavat myös alaikäisiä, Laajapuro sanoo.

Laajapuro toteaa, että Iranin ihmisoikeusloukkaukset eivät rajoitu kuolemantuomioihin. Lista on pitkä.

Sanan- ja mielipiteenvapauden rajoitukset, kokoontumisvapauden rajoitukset, oikeudettomat pidätykset, Laajapuro luettelee.

– Oikeastaan Iran on sellainen maa, että ei ole mielekästäkään luetella kaikkia niitä alueita, joilla ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu, koska ne ovat läpäisseet yhteiskunnan täysin tällä hetkellä, hän kertoo.
2f66151c1f104ad2885e0e066a7a267c.jpg

(KUVA: Hand Out)
Miikka Hujanen
 
Iranissa ei oikein mene varusmiespalvelu optimaalisti

http://www.latimes.com/world/middle...al&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

What's wrong with the Iranian army? Deadly shootings put spotlight on forced military service
Shashank Bengali and Ramin MostaghimContact Reporter


One night last year at an army barracks in Tehran, a tormented young conscript rousted his sergeant from bed and marched him outside at gunpoint.

The private made his superior writhe in the dirt for an hour, mimicking the exercises he had been forced to do for two months after he was drafted. The private would soon disappear; soldiers later heard he was imprisoned for three years.

Ahmad, a 25-year-old draftee who had just reported to the base, recalled that incident this summer after a series of deadly shootings by conscripts focused national attention on the struggles faced by those completing Iran’s mandatory military service.

“I sympathize with the shooters,” said Ahmad, who like several recruits interviewed for this story requested that his last name be withheld because he could be punished for speaking out. “Something or someone must have been torturing them so deeply. That’s why they did what they did.”

View image on Twitter
CWNzQTKWEAA0Mll.jpg:small


Follow
Everyday Iran @everydayiran

An army draftee helps the other one to wear his uniform. #Mazandaran, #Iran. Photo by @moshttp://ift.tt/1O0yEze



They described Iran’s military training as a 21-month ordeal of physical humiliation, psychological stress and petty corruption, where mental health problems fester and socioeconomic grievances are magnified. Many said superiors often trample on poor and disadvantaged recruits while the wealthy and well-connected avoid the toughest tasks — or dodge the draft altogether.

“Almost everyone is a victim of hazing and mistreatment,” Ahmad said. “I am educated, so I don’t have it as bad. But I hate the service and I hate my surroundings. I don’t feel any patriotism in my heart.”

The shootings have raised uncomfortable questions for Iran’s army, one of the largest in the Middle East with an estimated 350,000 active-duty troops, nearly two-thirds of whom are conscripts.

Although far less powerful or well financed than the elite Islamic Revolutionary Guard Corps — whose commanders hold stakes in key industries and lead Iran’s military adventures in foreign lands— the nation’s conventional army, or artesh, a mainly defensive force, has long been seen as a pillar of the Islamic Revolution at home and loyal servants of the theocracy.

But a prolonged economic crisis and growing resentment of clerics’ sweeping powers have dampened Iranians’ revolutionary zeal.

The recruits entering the army now were all born after the 1979 revolution. Experts say the shootings signal a young generation’s increasing hostility to a ruling class that controls what they watch, wear, read and eat, and its worries about an economy that has failed to rebound despite the promises of the 2015 nuclear agreement, which relaxed international sanctions on Iran.

“When you see things like this in the garrison, it’s a reflection of the broader problems in society,” said Misagh Parsa, a sociology professor at Dartmouth College and author of “Democracy in Iran: Why It Failed and How It Might Succeed.”

“The draftees, almost all of them, they know their future is bleak. They’re sacrificing two years of their lives, but for what? They are more agitated than previous generations because of all the social and economic failures and the absence of better alternatives.”

Iran, among roughly 60 countries that use a draft system, began conscription almost a century ago under the former monarchy. (Women were included until 1979, when the new Islamic rulers began enforcing segregation of the sexes.) Service is mandatory for all males older than 18, although some wealthy families are able to pay fines to keep their children out of the draft, so in practice the poorest Iranians are overrepresented in the forces.

Military service begins with two months of physical training, in which recruits wake before dawn six days a week for frog jumps and other exercises, and education in weapons, self-defense and responding to chemical attacks. Then they are assigned to up to 19 months of active duty.

View image on Twitter
CgWbl_GWwAQZN02.jpg:small


Follow
Everyday Iran @everydayiran

A draftee takes a nap on a bench in Park-e Shahr. #Tehran, #Iran. Photo by @_seyyed__#evehttp://ift.tt/1QiqYZW




Uneducated soldiers are often sent to guard remote outposts, while those with connections can often negotiate undemanding desk jobs. Those disparities are in the spotlight now because they appeared to have been a factor in both July shootings.

Ahmad, the draftee from Tehran, sorts and distributes mail for a senior commander, a job he got because his brother-in-law is a staff officer at the same base. Reza Agarahimi, a 30-year-old who recently completed his service and whose father is a politician, was assigned to defense ministry headquarters while others were told during physical training that they could be sent to far-flung cities where they would not see their families.

“Picture it: You’re a young private stationed in a remote area, you are humiliated by the officers, you miss your family, you are alone in a tower standing guard in the middle of the night and you’re thinking about your future, which is unpredictable in Iran these days,” he said.

“Then someone comes and abuses you, makes you angry. It can make you explode.”

Reza, a 26-year-old software engineer nearing the end of his service, negotiated additional leave by helping senior officers set up their computers, cellphones and the office internet. Such examples of small-time corruption have a prolonged effect on recruits, he said.

“You suddenly open your eyes to how corrupt your country is, and as a young man that discovery brings you despair,” Reza said. “You see that things are not efficiently run. You see the hypocrisy and it makes you lose hope for the future. It’s very bad for a country that needs people to be patriotic.”

In the aftermath of the shootings, Iran’s military announced that it would increase psychological screening of draftees.

“Today’s youth in our society are facing volatility and variables that have an impact on their minds and hearts,” Army Brig. Gen. Kiyoumars Heidari was quoted as saying by the ISCA news agency. “We must talk face-to-face with draftees and listen to them.”

Some politicians have called for abolishing the draft, including Mohsen Rezaei, a twice-failed presidential candidate who is now secretary of the Expediency Council, a powerful body that advises Iran’s supreme leader.

Heshmatollah Falahatpisheh, a member of the Iranian parliament’s national security committee, calls the draft “an obsolete policy.”

“The army must be professional. Even the salaried army staff must undergo psychological exams before they join,” Falahatpisheh told the Fararu news website.

Others said the draft served the interests of the theocracy, which would be less able to control a professional army. During the Iran-Iraq war in the 1980s, waves of lightly trained and often unarmed Iranian conscripts were sent to their deaths in infantry attacks that were repulsed by the better armed Iraqis.

“They need cannon fodder and a source of free labor,” Agarahimi said. “And military service is a shock absorber for social troubles. For two years you are preoccupied, not thinking about jobs or other demands.”

On Fridays, draftees in their uniforms are often seen lounging on park benches in Tehran during their weekly day off from training. Morteza, a 27-year-old wearing a camouflage cap and munching on a pear, said that since the shootings, physical training at his base has become less severe and psychologists have begun regular screenings of conscripts.

“Before this, our mental health wasn’t examined,” Morteza said. “I sympathize with the guys who carried out those shootings. There is a lot of simmering frustration. The army doesn’t want to see those incidents repeated.”
 
Israelin vakooja tuomittu kuolemaan Iranissa.

Iran: Man found guilty of 'spying for Israel' sentenced to death
According to the prosecution in Iran, the individual has shared with the Israeli Mossad information on key figures in Iran's nuclear program, leading to the assassination of several of them.
Oct 24, 2017, 9:30PM Omri Ariel

iranspy.png

Photo credit: Reuters/Channel 2 News

An Iranian court on Tuesday sentenced a man to death after he was found guilty of spying for Israel. The man was described as an agent of Mossad and was not identified by name.

According to the Iranian prosecution, the information passed on by the individual led to the assassination of senior nuclear scientists. It was claimed that he shared information with the Israeli Mossad about 30 key figures in Iran's nuclear program in exchange for "money and Swedish citizenship."

Reza Najafi, Iran's envoy to the International Atomic Energy Agency (IAEA), said last year the assassination of Iranian nuclear scientists between 2010 and 2012 had been done by "Israeli-funded terrorists."

http://www.jerusalemonline.com/news...aign=EveningNewsletter+-+Recurring+2017+(Oct)
 
Iranin väestörakenne ja nykyinen diktatuuri ovat jatkuva aikapommi.

Koskee muita Lähi-Idän maita vielä voimallisemmin kuin Irania. Iranissa aloitettiin sangen laaja perhesuunnittelun edistämiskampanja jonka johdosta
Iran onnistui supistamaan syntyvyyttä voimakkaasti 1990-luvulla. Vaikkapa Egypti ja Iran ovat kaukana perässä. Saudi-Arabialla ja Egyptillä on samat haasteet edessään.

https://www.google.fi/publicdata/ex...GY:IRN:SAU&ifdim=region&hl=fi&dl=fi&ind=false
 
https://blogit.iltalehti.fi/alan-sa...iveen-vierailla-maassa-ensikertaa-20-vuoteen/
30jou2017

Iranin mellakat herättävät minussa toiveen vierailla maassa ensikertaa 20 vuoteen

Kirjoittanut Alan Salehzadeh | 16 Kommenttia
Viimeiset pari päivää Iranissa on puhjennut laajamittaisia mielenosoituksia hallintoa vastaan. Niitä on nähty isoissa kaupungeissa eri puolilla maata. Mielenosoittajat vaativat leipää pöytään ja perustason sananvapautta.

Noin 40 vuoden ajan Iranin valtion kassaan kilahtavat varat on ohjattu shiia-järjestöille ja papistolle Iranissa ja ympäri maailmaa, eikä valtion rahoja juuri ole käytetty yleishyödyllisiin hankkeisiin. Perustason vapauksia poljetaan systemaattisesti uskonnon nimissä. Iranin kansa on ollut lopeensa kyllästynyt uskonnolliseen diktatuuriin jo vuosikymmenet. Kansannousun alkuja on nähty useita, mutta ne ovat kaikki tyrehtyneet väkivallan avulla.

”Kuolema diktaattorille”, ”Haluamme nyt hengittää vapaasti”, ”Iranin kansa kuolee nälkään mutta hallitsijat elelevät herroiksi”, ”emme halua meidän rahoja annettavan Syyrian, Irakin ja Libanonin hallinnoille ja kansainvälisiin konflikteihin”. Muun muassa näillä iskulauseilla on koristeltu mielenosoittajien plakaatit kautta maan.

Ei liene yllätys, että Iranin vallanpitäjät ovat ryhtyneet tiukkoihin vastatoimiin. Satoja mielenosoittajia on pidätetty ja moni on kadoksissa.

Donald Trump on asettunut voimakkaasti tukemaan Iranin kansannousua. Hän totesi, että ne rahat jotka Iran nyt lapioi terrorismin tukemiseen ympäri maailmaa, tulisi ohjata kansalaisten hyvinvoinnin eteen. Hän vaatii Iranin hallitusta kunnioittamaan kansan perusoikeuksia, mukaan lukien oikeutta ilmaista itseään. Minusta Trumpin tuki Iranin kansalle on erittäin tervetullut. Hän on vetänyt kovaa linjaa Iranin hallintoa vastaan, mutta on asettunut kansan puolelle. Täysin vastakkaista linjaa veti Obama: hän puolestaan lämmitti USAn ja Iranin valtiollisia suhteita, muttei liiemmin tuominnut tai puuttunut vuoden 2009 mellakoiden väkivaltaiseen tukahduttamiseen.

Iranilaisilla on käytännössä kaksi vaihtoehtoa, niellä mielipahansa ja hyväksyä nykyinen hirmuhallinto joka on sortanut heitä jo 40 vuoden ajan; tai pyrkiä uuteen, tällä kertaa demokraattiseen vallankumoukseen, jolla islamistit saataisiin kammettua pois vallasta. Itse tietenkin toivon jälkimmäistä vaihtoehtoa sydämeni pohjasta. Iranin fiksu ja koulutettu kansa on ansainnut viimein valtiomuodon, joka antaa heille mahdollisuuden onnistua ja menestyä maailmassa; valtion, joka ei puutu heidän yksityiselämänsä jokaiseen sopukkaan, vaan antaa jokaiselle mahdollisuuden hengittää vapaasti. Ja kuka tietää, ehkä viimein minäkin pääsisin vierailemaan entisessä kotimaassani, ja tapaamaan rakkaita ihmisiä 20 vuoden takaa.

Alan Salehzadeh

Avainsanat Iran, Lähi-itä, Libanon, mielenosoitus, Syyria, Trump
https://blogit.iltalehti.fi/alan-salehzadeh/tag/trump/
 
Viimeksi muokattu:
https://english.alarabiya.net/en/Ne...-movement-Nobel-Peace-Prize-winner-Ebadi.html

“I think the protests are not going to end soon. It seems to me that we are witnessing the beginning of a big protest movement that can go well beyond the Green wave of 2009. It would not surprise me if it becomes something bigger,” said Ebadi to the Italian newspaper La Repubblica.

Jahah. Ja nyt aletaan odottaa milloin jenkkejä aletaan syyttää siitä, että Iranissa kuolee siviilejä ja vieläkin raaempi islamismi ottaa vallan kun sinne ei kerran uskallettu/haluttu lähettää joukkoja päättämään tilanne nopeasti.

No, ehkäpä ihmiset tuolla on viimeinkin alkaneet kyllästyä islamin rikastavaan vaikutukseen?
 
Kansainvälisessä lehdistössä on esiintynyt arvioita, että mielenosoitusten alkuunpanijana on ollut Iranin vallankumouskaarti tarkoituksenaan horjuttaa maltillisen presidentin asemaa,

Homma vaan lähti kaartilta käsistä. Kansa olikin oikeasti vihaista,
 
Kansainvälisessä lehdistössä on esiintynyt arvioita, että mielenosoitusten alkuunpanijana on ollut Iranin vallankumouskaarti tarkoituksenaan horjuttaa maltillisen presidentin asemaa,

Homma vaan lähti kaartilta käsistä. Kansa olikin oikeasti vihaista,

Kansa on jälleen äänestänyt väärin. Tällä kertaa se vain äänesti jaloillaan.
 
Toi Iranin sisäinen hälinä saattaa liittyä Syyriaankin.

Jos ja kun iso osa Iranin pappishallinnolle uskollisimmista joukoista taitaa olla Syyrian näyttämöllä niin he eivät ole Iranissa tukahduttamassa kansan poliittisia näkemyksiä. Ja kansa tietää sen.

Samaan aikaan Syyrian ja Irakin hulinat ovat voimistaneet kurdien autonomia- ja itsenäisyyshaluja. Joten siinäkin suunnassa olisi tavallista suurempi tarve juuri niille pappishallinnon kuuliaisimmille joukkojenhallintataitureille.

Jos ja kun kansa on perillä siitä, että papiston lakeijat eivät riitä kaikkialle, niin tilannettahan on kiva käyttää hyväksi.

Paikalle jääneet pappisvallan suojelijat näkevät oman porukkansa ohuuden suhteessa kansan suureen määrään ja ottavat ehkä vähän maltillisemmin kuin ottaisivat jos Syyriassa taistelevat kurinpalauttajat olisivat paikalla.
 
Back
Top