Israelin Suomen-suurlähettiläs HS:n mielipidepalstalla: Iranin ydinsopimus on uhka koko Lähi-idälle
http://www.hs.fi/mielipide/a1437358696777
Historia ei toista itseään. Menneisyyden virheiden sivuuttaminen voi kuitenkin johtaa niiden toistamiseen. Iranin ja niin kutsuttujen P5+1-maiden välinen sopimus herättää mielleyhtymiä aiempiin sopimuksiin, joihin kohdistettiin suuria toiveita.
30.syyskuuta1938 Britannian pääministeri Neville Chamberlain viittasi Münchenin sopimukseen sanoilla "rauha meidän elinajaksemme". Ei kulunut vuottakaan, kun Hitlerin hyökkäysten ja Puolan valtauksen seurauksena Eurooppa syöstiin toiseen maailmansotaan.
17.lokakuuta1994 Yhdysvallat ja Pohjois-Korea pääsivät sopimukseen Pjongjangin salaisen ydinaseohjelman jäädyttämisestä. Seuraavana päivänä presidentti Bill Clinton totesi sopimuksen auttavan tekemään lopun ydinaseiden leviämisen uhasta Korean niemimaalla.
Pohjois-Korea väitti vetäytyneensä ydinsulkusopimuksesta tammikuussa 2003 ja käynnisti jälleen ydinlaitoksensa. Sittemmin maan hallinto on todennut, ettei se aio koskaan palata neuvotteluihin ja että sopimukset eivät enää sido sitä.
Kun otamme huomioon Iranin jatkuvan hämäys- ja salailupolitiikan sekä ennen kaikkea YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien toistuvat rikkomukset, voiko sopimusta todellakin pitää merkittävänä askeleena kohti koko Lähi-idän tilanteen vakauttamista?
Iran on IAEA:n ydinmateriaalivalvonnasta huolimatta salassa saavuttanut pitkälle edenneen ydinvalmiuden. Sopimus antaa Iranille mahdollisuuden edelleen jatkaa merkittävää uraanin rikastamista, joka ylittää siviilikäytön "käytännön tarpeet".
Sopimus vain lykkää ajankohtaa, jolloin Iran saavuttaa ydinasevalmiuden. Jos Iran päättää rakentaa ydinaseen, se voi sopimusehtojen puitteissa luottaa valmiuteensa rikastaa uraania nopeasti ja salassa. Sopimus ei rajoita Iranin ydinaseistautumista riittävästi vaan jättää tien auki pomminvalmistukselle.
Jotkut sanovat, että pakotteiden poistaminen auttaa Irania palaamaan tiiviimmin osaksi kansainvälistä yhteisöä ja edistämään taloutensa ja kansalaistensa hyvinvointia. Voi myös toivoa Iranin ottavan rakentavan roolin toiminnassaan Lähi-idässä. Toisaalta asevientikiellon päättyminen voi antaa Iranille myös mahdollisuuden edelleen kehittää ohjusohjelmaansa ja parantaa perinteisiä sotilaallisia voimavarojaan.
Iran saa nyt käyttöönsä yli sata miljardia euroa. Menneisiin kokemuksiin perustuen nämä varat todennäköisimmin käytetään Hizbollahin ja Hamasin Israelin-vastaisten terroritekojen tukemiseen. Iranin kumoukselliset toimet Irakissa, Syyriassa, Libanonissa ja Jemenissä voivat myös lisääntyä, kun Iran katsoo saaneensa vastasolmitusta sopimuksesta kansainvälistä legitimiteettiä ja vahvistuneen aseman ydinasekynnysvaltiona.
Ydinvalmiudet Iranin käsissä ovat suunnanmuuttaja. Ne johtavat lähes varmasti ydinvarustelukilpaan, joka heikentää Lähi-idän alueellista turvallisuutta. Ydinasein varustettu Iran on uhka sekä Israelille että muualla Lähi-idässä ja kauempanakin sijaitseville maille.
Dan Ashbel
Israelin Suomen-suurlähettiläs
Heti perään aiheesen liittyvä kirjoitus
Iranin ydinsopimus vaarantaa Lähi-Idän rauhan
http://hannutanskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198721-iranin-ydinsopimus-varaantaa-lahi-idan-rauhan
Israelin Suomen suurlähettiläs varoittaa Iranin ydinsopimuksen vaaroista tämän päivän Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan:
http://www.hs.fi/mielipide/a1437358696777
Totta on, että vaikka Iranin poliittinen johto tämän sopimuksen allekirjoittaa, uskonnollinen johto edelleen saarnaa USA:sta ja Israelista "suurena saatanana", jotka pitää tuhota. Poliittinen johto saattaa hyvinkin vaihtua, mutta uskonnollinen on ja pysyy.
Obaman tarve tehdä rauhaneleitä perustunee haluun tehdä ennen kautensa päättymistä niitä rauhantekoja, joista sai ennakoivasti rauhan nobel-palkinnon jo presidenttikautensa ensi päivinä poliittisesti vasemmistolaiselta Norjan nobelkomitealta.
Obaman tarve saada poliittisia voittoja peilautuu myös sitä tosiasiaa vasten, että edustajainhuoneen molempien kammarien ollessa republikaanien vallassa hän on "Lame Duck", rampa ankka politiikassa ja voi viedä asioita, kuten terveydenhoidon uudistus vain presidentin veto-oikeuksien avulla. Eli Obama on valmis vaarantamaan sekä Lähi-idän tärkeimmän liittolaisensa Israelin että oman maansa turvallisuuden.
Obaman vaikea suhde Israelin pääministeri Netanjahun kanssa johti outoon episodiin parisen vuotta sitten. On tietenkin mahdotonta sanoa, menikö asia juuri näin, mutta tämä kuva ainakin kirjoittajalle syntyi: Pääministeri Netanjahu oli ilmeisesti uhannut pommittaa Iranin ydinlaitoksia ilman Yhdysvaltain hyväksymistäkin ja tukea. Silloin Yhdysvaltain hallituslähteistä (?) vuosi huippusalainen tieto Israelin Iranin selustasta, Azerbaidanista vuokraamista kuudesta lentokentästä. Se romutti sunnitelmat yllätyshyökkäyksestä, sillä muutoin suunnitelma vaatisi pitkiä ja ilmatankkauksia vaativia pommituslentoja pitkin Välimerta ja Turkin rajan pinnassa lentämistä, olihan jo presidentti George W. Bush kieltänyt aikoinaan Israelilta lyhimmän reitin, eli valvomansa Irakin ilmatilan ylilentämisen.
Ei silti liene aihetta tehdä niin dramaattisia johtopäätöksiä kuin että lapsuudessaan Indonesiassa kaksi vuotta muslimikoulua käynyt Obama olisi islamin "Troijan puuhevonen", lähettihän tämä vasta puolustusministerinsä Israeliin neuvottelemaan uusista asetoimituksista, antaako USA Israelille ensimmäisenä F-22 -kalustoa? Ainakin ilmatankkauskalustoa, kenties myös pahan päivän varalle edistyneimpiä "bunker buster"-pommeja.
Eräs tekninen tosiasia laittaa pohtimaan ydinasekiellon toimivuutta: Sopimuksessa määritellään vain Iranille sallittujen uraanisentrifugien määrä. Kuitenkin asiantuntijat tietävät, että nk. kalutronilla, jättikokoisella massaspektrometrillä esirikastetun uraanin jatkorikastaminen sentrifugeilla on paljon nopeampaa ja kalutronit ovat niin vanhaa tekniikkaa, ettei niitä huomioida sopimuksissa.
.
