Flynn on lievästi omituinen mutta tuskin mikään virallinen myyrä.
Bannon on SE henkilö Trumpin takana.
https://www.buzzfeed.com/lesterfede...e-entire-world?utm_term=.jp70pvMEP#.kd1nw9qNL
Flynn on lievästi omituinen mutta tuskin mikään virallinen myyrä.
Bannon on SE henkilö Trumpin takana.
https://www.buzzfeed.com/lesterfede...e-entire-world?utm_term=.jp70pvMEP#.kd1nw9qNL
ak.tied
Respected Leader
Ja taas Anna Egutkina tekemässä "neutraalia" Venäjä uutisointia.
Hieman korpeaa tuo "miksi hyökätä sinne, minkä voi ostaa laillisesti". Heti lisäkysymyksen paikka, miten Frolov/Venäjä meinasi Suomen hankkia? Se, että täältä voi ostaa mökin ja käydä lomailemassa sekä tekee bisnestä ei tarkoita että omistaa "Suomen".
Myös nato-jäsenyyden leimaaminen tyhmäksi virheeksi tökkäsi välittömästi. Lainaus pitää sisällään lähes verhotun uhkauksen - Pysykää pois natosta, niin kaikki elää elämänsä onnelisina loppuun asti.
Siitä olen samaa mieltä, että Venäjä tekisi virheen jos lähtisi sotaan, jota ei voi voittaa
Coffee Man
Respected Leader
Tämä kyllä haiskahtaa todella omituiselle...
- On tietenkin olemassa sellainen vaara, että Suomi tekee tyhmän virheen ja liittyy Natoon, mutta en usko siihen. Venäjän ja Suomen hyvät suhteet siis todennäköisesti jatkuvat tulevaisuudessakin. Venäläiset käyvät edelleen Suomessa mökkeilemässä, ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti, Frolov sanoo.
Sitä en sitten tiedä tuleeko se haju vanhasta kalasta vai happamasta maidosta, mutta Moskovassa heilutellaan peukkuja ja hymyillään omituisesti.
Tässä ollaan kyllä ihan oikeilla jäljillä...
- Venäjä rakastaa Suomea, se on mukava maa viikonloppulomaa, kalastusta ja shoppailua varten. Venäjä ei haluaisi pilata Suomen koskemattomuutta sodalla, jota se ei voi voittaa. Miksi hyökätä sinne, minkä voi hankkia laillisesti?
Suomea ei voi ostaa kesämökkien mukana eräänlaisena kytkykauppana pakettihintaan, mutta Suomea voi kyllä ohjailla omistussuhteilla ja juuri näin Venäjä on aina tehnyt.
Tämä ohjaus on ihan varmasti lisääntynyt tuntuvasti tässä lähivuosina, vaikka yllättävän vähän siitä puhutaan. Mutta niinhän siitä aina puhutaan...se on tässä maassa sellainen puhu Moskovasta hiljaa kuiskaten hommeli.
Tämä on tärkeä pointti...
Trumpin valtakaudella Suomi saa Frolovin mukaan kokea neutraalin maan voiman renessanssin ja toimia siltana Venäjän ja lännen välillä.
On liian aikaista sanoa mihin suuntaan mennään Trumpin ja Putinin aikakaudella, mutta Suomi on jo Obaman valtakaudella ottanut askeleita juuri tuohon suuntaan ihan tietoisesti ja tämä on tapahtunut Sauli Niinistön johdolla. Tuossa mielessä Suomi palasi vanhoihin aikoihin jopa yllättävän nopeasti ja kivuttomasti...EU:sta ja pakotteista huolimatta.
Tämä on kuitenkin asia mikä minua eniten kiinnostaa...
Frolovin mukaan Venäjä toivottaa Trumpin presidenttikauden tervetulleeksi, sillä se todennäköisesti tuo mukanaan tappion USA:n strategisessa asemassa, mistä Venäjä hyötyy.
- Putin ja Trump ovat luodut toisilleen. Heillä menee hyvin ainakin jonkin aikaa eli siihen asti, kunnes jompikumpi tunkeutuu johonkin maahan. Annan heille 18 kuukautta.
Frolov ennustaa, että Putin saa Trumpista paljon arvaamattomamman ja voimakkaasti yksipuolisen vastustajan, jota Moskova pyrkii hillitsemään erilaisten instituutioiden, kuten YK:n avulla.
Todennäköisin Venäjän ja USA:n tulevan konfliktin syy on asiantuntijan mielestä Venäjän tarve hallita maailmaa ja pyrkiä suurvallaksi.
Vielä on epäselvää, tyytyykö Venäjä siihen, että sille myönnetään vaikutuspiiri sen välittömässä maantieteellisessä läheisyydessä vai tuleeko sille kiusaus geopoliittiseen laajenemiseen USA:n kustannuksella.
Frolov veikkaa jälkimmäistä vaihtoehtoa
- Toisaalta Trump iskee todennäköisimmin takaisin todella kovaa, joten Venäjä on jatkossa varovaisempi eikä ärsytä Trumpia turhaan, kuten se on nyt tehnyt Barack Obaman valtakaudella.
Suurella jännityksellä jään odottelemaan millainen kirja tuosta syntyy. Jokseenkin varmaa on että siitä ei todellakaan tule tylsää unilukemista, vaikka onhan sekin toki mahdollista...aika sen vasta näyttää.
- On tietenkin olemassa sellainen vaara, että Suomi tekee tyhmän virheen ja liittyy Natoon, mutta en usko siihen. Venäjän ja Suomen hyvät suhteet siis todennäköisesti jatkuvat tulevaisuudessakin. Venäläiset käyvät edelleen Suomessa mökkeilemässä, ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti, Frolov sanoo.
Sitä en sitten tiedä tuleeko se haju vanhasta kalasta vai happamasta maidosta, mutta Moskovassa heilutellaan peukkuja ja hymyillään omituisesti.
Tässä ollaan kyllä ihan oikeilla jäljillä...
- Venäjä rakastaa Suomea, se on mukava maa viikonloppulomaa, kalastusta ja shoppailua varten. Venäjä ei haluaisi pilata Suomen koskemattomuutta sodalla, jota se ei voi voittaa. Miksi hyökätä sinne, minkä voi hankkia laillisesti?
Suomea ei voi ostaa kesämökkien mukana eräänlaisena kytkykauppana pakettihintaan, mutta Suomea voi kyllä ohjailla omistussuhteilla ja juuri näin Venäjä on aina tehnyt.
Tämä ohjaus on ihan varmasti lisääntynyt tuntuvasti tässä lähivuosina, vaikka yllättävän vähän siitä puhutaan. Mutta niinhän siitä aina puhutaan...se on tässä maassa sellainen puhu Moskovasta hiljaa kuiskaten hommeli.
Tämä on tärkeä pointti...
Trumpin valtakaudella Suomi saa Frolovin mukaan kokea neutraalin maan voiman renessanssin ja toimia siltana Venäjän ja lännen välillä.
On liian aikaista sanoa mihin suuntaan mennään Trumpin ja Putinin aikakaudella, mutta Suomi on jo Obaman valtakaudella ottanut askeleita juuri tuohon suuntaan ihan tietoisesti ja tämä on tapahtunut Sauli Niinistön johdolla. Tuossa mielessä Suomi palasi vanhoihin aikoihin jopa yllättävän nopeasti ja kivuttomasti...EU:sta ja pakotteista huolimatta.
Tämä on kuitenkin asia mikä minua eniten kiinnostaa...
Frolovin mukaan Venäjä toivottaa Trumpin presidenttikauden tervetulleeksi, sillä se todennäköisesti tuo mukanaan tappion USA:n strategisessa asemassa, mistä Venäjä hyötyy.
- Putin ja Trump ovat luodut toisilleen. Heillä menee hyvin ainakin jonkin aikaa eli siihen asti, kunnes jompikumpi tunkeutuu johonkin maahan. Annan heille 18 kuukautta.
Frolov ennustaa, että Putin saa Trumpista paljon arvaamattomamman ja voimakkaasti yksipuolisen vastustajan, jota Moskova pyrkii hillitsemään erilaisten instituutioiden, kuten YK:n avulla.
Todennäköisin Venäjän ja USA:n tulevan konfliktin syy on asiantuntijan mielestä Venäjän tarve hallita maailmaa ja pyrkiä suurvallaksi.
Vielä on epäselvää, tyytyykö Venäjä siihen, että sille myönnetään vaikutuspiiri sen välittömässä maantieteellisessä läheisyydessä vai tuleeko sille kiusaus geopoliittiseen laajenemiseen USA:n kustannuksella.
Frolov veikkaa jälkimmäistä vaihtoehtoa
- Toisaalta Trump iskee todennäköisimmin takaisin todella kovaa, joten Venäjä on jatkossa varovaisempi eikä ärsytä Trumpia turhaan, kuten se on nyt tehnyt Barack Obaman valtakaudella.
Suurella jännityksellä jään odottelemaan millainen kirja tuosta syntyy. Jokseenkin varmaa on että siitä ei todellakaan tule tylsää unilukemista, vaikka onhan sekin toki mahdollista...aika sen vasta näyttää.
Nuijamies
Kapteeni
Miten voi olla tällaisia Anna Eguttimia, jotka omaavat tuollaisen asenteen, töissä suomalaisessa iltapäivälehdessä?
Tyytyykö venäjä siihen, että sille myönnetään etupiiri... Vmp. Halutaan antaa sellainen kuva, niin kuin tuo olisi jo sovittu ja jotenkin vähimmäisvaatimus joka tulee toteutumaan. P....e tätä hommaa!
Tyytyykö venäjä siihen, että sille myönnetään etupiiri... Vmp. Halutaan antaa sellainen kuva, niin kuin tuo olisi jo sovittu ja jotenkin vähimmäisvaatimus joka tulee toteutumaan. P....e tätä hommaa!
On siellä Ainolakin joka taas luo väliin tappiomielialaa ja väliin kaivelee salaisuuksia.
Coffee Man
Respected Leader
Ainahan tässä maassa on ollut näitä Anna Eguttimia ja tulee aina olemaan.
Jotenkin voisin kuvitella että Moskovassa ajatellaan juuri niin, että tietyt etupiirit on jo jaettu ja niistä pidetään kiinni. Suomi ei tässä jaossa todellakaan kuulu Washingtonin etupiiriin ainakaan Moskovan papereissa, siinä missä Ruotsi melko varmasti kuuluu. Moskovaa ei lopultakaan kiinnosta tippaakaan se mitä Suomi tästä jaosta ajattelee.
Tämä on hyvä kysymys...
Tyytyykö venäjä siihen, että sille myönnetään etupiiri... Vmp.
Samaa asiaa pohtii myös Kremlin kaalisoppaa kauhova lähes puolueeton Frolov
Vielä on epäselvää, tyytyykö Venäjä siihen, että sille myönnetään vaikutuspiiri sen välittömässä maantieteellisessä läheisyydessä vai tuleeko sille kiusaus geopoliittiseen laajenemiseen USA:n kustannuksella.
Frolov veikkaa jälkimmäistä vaihtoehtoa
Minä en uskalla veikata yhtään mitään, mutta varmaa on että mikäli Frolovin veikkaus osuu edes lähelle, niin Suomi on jo ihan lähivuosina sellaisessa kusessa että ei ole moista ihan vähään aikaan nähty.
Se on ainakin varmaa että Putin ei kehu ja ylistä Trumpia siksi että etsii uutta kalakaveria, jonka kanssa voi narrata kaloja ja keskustella naisista. Moskova toivoo ja ehkä jopa uskoo, että Trump on hyödyllinen idiootti, jonka nenästä ja korvista tippuu hunajaa kun oikealla tavalla ravistaa.
Se jää vielä nähtäväksi mitä Trump on ja mitä se ei ole, mutta sellainen käsitys minulla on että Trumpin lähipiiri on valmis tiettyihin sopimuksiin ja ehkä jopa aluejakoihin, jos hinta on sopiva. Mikäli näin tapahtuu, niin Ukraina ei ole jaon paremmalla puolella, mutta Suomesta ei voi vielä sanoa mitään varmaa. Suomella olisi tuossa pelissä paremmat kortit kun Ukrainalla (EU), mutta huonommat kun Baltian mailla (NATO).
Tämä kaikki on kuitenkin vain tyhjää pohdiskelua, sillä siinä missä koko maailma tiesi jo etukäteen mitä se Obaman myötä saa tai ei saa, niin Trumpin kohdalla kukaan ei vielä toistaiseksi tiedä mistään mitään...ei edes Washington tai Moskova...Helsingistä ja muista puhumattakaan.
Myös Obama oli virkakautensa alussa kääntämätön kortti, mutta se oli siitä huolimatta ennalta arvattava kortti...Trump ei todellakaan ole ja sehän tässä erittäin mielenkiintoista onkin. Samalla se on myös erittäin vaarallista, sillä maailmanpolitiikassa ennalta-arvattavuus lisää turvallisuutta kun arvaamattomuus vähentää sitä.
Viimeksi muokattu:
Ainahan tässä maassa on ollut näitä Anna Eguttimia ja tulee aina olemaan.
Jotenkin voisin kuvitella että Moskovassa ajatellaan juuri niin, että tietyt etupiirit on jo jaettu ja niistä pidetään kiinni. Suomi ei tässä jaossa todellakaan kuulu Washingtonin etupiiriin ainakaan Moskovan papereissa, siinä missä Ruotsi melko varmasti kuuluu. Moskovaa ei lopultakaan kiinnosta tippaakaan se mitä Suomi tästä jaosta ajattelee.
Tämä on hyvä kysymys...
Tyytyykö venäjä siihen, että sille myönnetään etupiiri... Vmp.
Samaa asiaa pohtii myös Kremlin kaalisoppaa kauhova lähes puolueeton Frolov
Vielä on epäselvää, tyytyykö Venäjä siihen, että sille myönnetään vaikutuspiiri sen välittömässä maantieteellisessä läheisyydessä vai tuleeko sille kiusaus geopoliittiseen laajenemiseen USA:n kustannuksella.
Frolov veikkaa jälkimmäistä vaihtoehtoa
Minä en uskalla veikata yhtään mitään, mutta varmaa on että mikäli Frolovin veikkaus osuu edes lähelle, niin Suomi on jo ihan lähivuosina sellaisessa kusessa että ei ole moista ihan vähään aikaan nähty.
Se on ainakin varmaa että Putin ei kehu ja ylistä Trumpia siksi että etsii uutta kalakaveria, jonka kanssa voi narrata kaloja ja keskustella naisista. Moskova toivoo ja ehkä jopa uskoo, että Trump on hyödyllinen idiootti, jonka nenästä ja korvista tippuu hunajaa kun oikealla tavalla ravistaa.
Se jää vielä nähtäväksi mitä Trump on ja mitä se ei ole, mutta sellainen käsitys minulla on että Trumpin lähipiiri on valmis tiettyihin sopimuksiin ja ehkä jopa aluejakoihin, jos hinta on sopiva. Mikäli näin tapahtuu, niin Ukraina ei ole jaon paremmalla puolella, mutta Suomesta ei voi vielä sanoa mitään varmaa. Suomella olisi tuossa pelissä paremmat kortit kun Ukrainalla (EU), mutta huonommat kun Baltian mailla (NATO).
Tämä kaikki on kuitenkin vain tyhjää pohdiskelua, sillä siinä missä koko maailma tiesi jo etukäteen mitä se Obaman myötä saa tai ei saa, niin Trumpin kohdalla kukaan ei vielä toistaiseksi tiedä mistään mitään...ei edes Washington tai Moskova...Helsingistä ja muista puhumattakaan.
Myös Obama oli virkakautensa alussa kääntämätön kortti, mutta se oli siitä huolimatta ennalta arvattava kortti...Trump ei todellakaan ole ja sehän tässä erittäin mielenkiintoista onkin. Samalla se on myös erittäin vaarallista, sillä maailmanpolitiikassa ennalta-arvattavuus lisää turvallisuutta kun arvaamattomuus vähentää sitä.
Taiwan on isommassa kusessa, sitä ei edes tunnusteta valtioksi ja vaikeuksia ostaa aseita.
Jos nyt vain luotetaan ensisijaisesti itseemme ja muutetaan Suomi valtavaksi sotilasleiriksi omilla ja muiden raudoilla.
Puolustusbudjetti 3,5-4%, rakennetaan puolustusteollinen kompleksi ja näytetään isosti keskisormea uhkaajille.
Mulle sopii hyvin, että ollaan nykymalliin Venäjän etupiiriä. Jos se siis tarkoittaa, ettei Venäjän kannata tänne hyökätä ja toisaalta Suomi kohentaa koko ajan omaa reakointi- ja puolustuskykyään. Venäjä voi siis siirtää katseensa suoraan Ruotsiin.
EIköhän se tarkoitus kuitenkin ole määräillä esimerkiksi mitä asejärjestelmiä Suomella saa olla ja kuinka paljon sekä yrittävät vaikuttaa muihin maihin mitä saa tänne myydä.
Siksi omaakin puolustusteollisuutta on nyt ruvettava rakentaan ylöspäin varmuuden vuoksi, itse tosin uskon että Yhdysvallat pitää arsenaalinsa auki mutta meidän olisi hyvä pyrkiä luomaan yhteisiä projekteja tämän varmistamiseksi.
Panssari Salama
Respected Leader
Eiköhän Suomi EU-maana ole osa läntistä piiriä, ellemme itse ehdointahdoin itseämme idän syliin aja. Nato-maa emme ole, en tiedä mitä merkitystä Kremlissä tällä on. Ehkä se, että mahdollinen vastus on materiaaliavustettu Suomi, eikä koko Nato-konklaavi.
Mieluummin jatkossakin kiroan Brysselin herroja, enkä Kremliä...
Mieluummin jatkossakin kiroan Brysselin herroja, enkä Kremliä...
Panssari Salama
Respected Leader
Muutoin ihan mielenkiintoinen artikkeli, varsinkin kohta jossa tämä venäläinen asiantuntija toteaa, että todennäköisesti pian ovat alfauroot nokkapokalla...
Mitä tulee tähän kommenttiisi, tämä on se perimmäinen helmasynti, joka myös toimittajilla lyö aina läpi. Mitä muut ajattelee meistä?
"Hyvä herra venäläinen, mitä mieltä olette meistä? Mitä mieltä olette, jos liitymme Natoon? Entä mitä mitä mieltä olette, jos... "
Muutoin ihan mielenkiintoinen artikkeli, varsinkin kohta jossa tämä venäläinen asiantuntija toteaa, että todennäköisesti pian ovat alfauroot nokkapokalla...
Mitä tulee tähän kommenttiisi, tämä on se perimmäinen helmasynti, joka myös toimittajilla lyö aina läpi. Mitä muut ajattelee meistä?
"Hyvä herra venäläinen, mitä mieltä olette meistä? Mitä mieltä olette, jos liitymme Natoon? Entä mitä mitä mieltä olette, jos... "
Samaan se perustuu EU uskovaisuus, niitä ei kiinnosta paskaakaan Suomen kohtalo kovassa paikassa, täysin hukkaan heitettyä uskollisuutta.
Tarkoitan tällä laajamittaista sotaa Suomen ja Baltian puolesta, Yhdysvalloilla on suurempi intressi omista strategisista lähtökohdistaan eikä kulttuurinsa puolesta karta voimankäyttöä ulkomailla.
V. Levola
Kapteeni
Neuvonantaja Frolovin haastattelusta muistui mieleeni tämä Jarmo Mäkelän kolumni aivan vuoden 2016 lopulta:
Venäjän mediassa kerrotaan Suomesta nyt uudella tavalla
Venäjän uusi ulkopoliittinen ”konsepti” eli toimintaohje muuttaa tapaa, jolla Suomesta Venäjällä kerrotaan, kirjoittaa kolumnissaan Jarmo Mäkelä.
Jarmo Mäkelä
Julkaistu: 30.12.2016 17:53 , Päivitetty: 31.12.2016 12:44
(KUVA: Jukka Gröndahl / HS)
Joulupukki on pitkään ollut Venäjällä kunnioitettu merkkihenkilö ja raportteja hänen ja Pakkasukon välisistä ”huippukokouksista” on Venäjän mediasta voitu lukea aina silloin tällöin. Tänä jouluna hän sai kuitenkin osakseen poikkeuksellisen laajaa ja yksinomaan myönteistä julkisuutta.
Syynä voi olla joulukuun alussa voimaan astunut uusi Venäjän ulkopoliittinen ”konsepti” eli toimintaohje. Siinä Suomen ja Ruotsin asema Venäjän etujen kentässä on arvioitu uudelleen. Sen sijaan, että ne luettaisiin Venäjää ympäröivien vihamielisten maiden rintamaan, kuten tähän asti, pysyminen sotilasliittojen ulkopuolella nähdään nyt Venäjän kannalta myönteisenä, tukea ja kunnioitusta ansaitsevana piirteenä.
Tämä muuttaa tapaa, jolla Suomesta Venäjällä kerrotaan. Tähän asti mediassa on yritetty epätoivoisesti luoda mielikuvaa, että Johan Bäckmanin, Janus Putkosen ja Ilja Janitskinin kaltaiset Venäjän politiikan myötäilijät edustavat Suomen kansan todellisia syvimpiä tuntoja. Tällainen vaikutelma syntyy, kun vain heitä ja heidän hengenheimolaisiaan riittävän usein nostetaan esiin.
Samaan aikaan Suomessa Venäjän toimista esitetyt kriittiset mielipiteet ja niiden esittäjät on neuvostotyyliin tuomittu ”russofobiaksi”.
Kaikki tämä on saanut yhä suuremman osan suomalaisia kokemaan Venäjän toiminnan uhkaavana ja pelottavana, mikä on palvellut Venäjän pyrkimyksiä huonosti. Tähän voi olla tulossa muutos.
Ei niin, etteikö Venäjän hännystelijöitä, joita Vladimir Lenin sattuvasti kuvasi ”hyödyllisiksi idiooteiksi”, tarvittaisi edelleen. He säilyttävät asemansa, koska heille on yhä monenlaista käyttöä, mutta heidän merkityksensä vähenee.
Sen sijaan Venäjän poliittisten pyrkimysten uskottavuutta ja hyväksyttävyyttä pyritään Suomessa vahvistamaan tarttumalla uudella tavalla sisäisen keskustelumme tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Hyvä esimerkki siitä, kuinka suurvalta pitää huolen omistaan, on tapa, jolla Venäjällä uutisoitiin espanjalaisen oikeuden päätös luovuttaa nettijulkaisu MV-lehden perustaja Ilja Janitskin Suomeen.
Svobodnaja pressan Ljudmila Nikolajevan mukaan syy Janitskinin ahdisteluun on selvä. Vaikka Suomen viranomaiset eivät halua sitä myöntää, ”juuri Janitskinin Venäjää kohtaan tuntema sympatia...on häneen kohdistuvan vainon pääasiallinen syy”.
Ensimmäinen merkki uudenlaisesta pyrkimyksestä tavoitella uskottavuutta puolestaan näkyi Imatralla kolmen ihmisen kuolemaan johtaneen ampumistapauksen yhteydessä. Suomessa kehitelty venäjämielinen provokaatio, jossa ampujan väitettiin olleen suomalainen upseeri ja ammuttujen venäläisiä, torjuttiin Venäjän mediassa tuoreeltaan.
Pyrkimys arvioida Suomen asemaa uudella tavalla näkyi myös tavassa, jolla Venäjän mediassa käsiteltiin ehdotusta, jonka mukaan Suomen tulisi solmia sotilassopimus Venäjän kanssa.
Venäjän hallituksen lehti Rossijskaja Gazeta julkaisi 22.12. ehdotusta koskevan uutisen otsikolla ”Turva on lähellä”. Kirjoittaja Nadežda Jermolajeva kertoi harhaanjohtavaan tapaansa, että ehdotuksen teki ”Maanpuolustuskorkeakoulun johtava professori” Alpo Juntunen ja että ehdotus ”julkaistiin puolustusministeriön tuella”.
Todellisuudessa Juntunen on jäänyt Strategian laitokselta eläkkeelle vuosia sitten ja lienee esittänyt ajatuksensa yksityishenkilönä.
Aiemmin aiheen käsittely olisi varmasti jatkunut näillä urilla, mutta nyt uuden suunnan antoi verkkolehti Svobodnaja pressa. Se oli haastatellut asiasta kahta venäläistä asiantuntijaa.
Maan sotateollisen komission kollegion asiantuntijajäsen Viktor Murahovski ilmoitti pitävänsä koko ajatusta utopistisena eikä uskonut suomalaisten hyväksyvän sitä.
Entinen kansanedustaja Viktor Alksnis oli vielä jyrkempi. Hänen mielestään Suomen ja Venäjän sotilasliitto on periaatteellisesti mahdoton, eikä sellaisesta pidä edes puhua. ”On tärkeä muistaa, että Suomi kannattaa puolueettomuutta, eikä sitä pidä yrittää työntää minkään sortin liittoumien jäseneksi”, Alksnis huomautti.
Toisin kuin toimittaja Jermolajeva, herrat olivat selvästi jo omaksuneet uuden konseptin.
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005027060.html
Venäjän mediassa kerrotaan Suomesta nyt uudella tavalla
Venäjän uusi ulkopoliittinen ”konsepti” eli toimintaohje muuttaa tapaa, jolla Suomesta Venäjällä kerrotaan, kirjoittaa kolumnissaan Jarmo Mäkelä.
Jarmo Mäkelä
Julkaistu: 30.12.2016 17:53 , Päivitetty: 31.12.2016 12:44
(KUVA: Jukka Gröndahl / HS)
Joulupukki on pitkään ollut Venäjällä kunnioitettu merkkihenkilö ja raportteja hänen ja Pakkasukon välisistä ”huippukokouksista” on Venäjän mediasta voitu lukea aina silloin tällöin. Tänä jouluna hän sai kuitenkin osakseen poikkeuksellisen laajaa ja yksinomaan myönteistä julkisuutta.
Syynä voi olla joulukuun alussa voimaan astunut uusi Venäjän ulkopoliittinen ”konsepti” eli toimintaohje. Siinä Suomen ja Ruotsin asema Venäjän etujen kentässä on arvioitu uudelleen. Sen sijaan, että ne luettaisiin Venäjää ympäröivien vihamielisten maiden rintamaan, kuten tähän asti, pysyminen sotilasliittojen ulkopuolella nähdään nyt Venäjän kannalta myönteisenä, tukea ja kunnioitusta ansaitsevana piirteenä.
Tämä muuttaa tapaa, jolla Suomesta Venäjällä kerrotaan. Tähän asti mediassa on yritetty epätoivoisesti luoda mielikuvaa, että Johan Bäckmanin, Janus Putkosen ja Ilja Janitskinin kaltaiset Venäjän politiikan myötäilijät edustavat Suomen kansan todellisia syvimpiä tuntoja. Tällainen vaikutelma syntyy, kun vain heitä ja heidän hengenheimolaisiaan riittävän usein nostetaan esiin.
Samaan aikaan Suomessa Venäjän toimista esitetyt kriittiset mielipiteet ja niiden esittäjät on neuvostotyyliin tuomittu ”russofobiaksi”.
Kaikki tämä on saanut yhä suuremman osan suomalaisia kokemaan Venäjän toiminnan uhkaavana ja pelottavana, mikä on palvellut Venäjän pyrkimyksiä huonosti. Tähän voi olla tulossa muutos.
Ei niin, etteikö Venäjän hännystelijöitä, joita Vladimir Lenin sattuvasti kuvasi ”hyödyllisiksi idiooteiksi”, tarvittaisi edelleen. He säilyttävät asemansa, koska heille on yhä monenlaista käyttöä, mutta heidän merkityksensä vähenee.
Sen sijaan Venäjän poliittisten pyrkimysten uskottavuutta ja hyväksyttävyyttä pyritään Suomessa vahvistamaan tarttumalla uudella tavalla sisäisen keskustelumme tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Hyvä esimerkki siitä, kuinka suurvalta pitää huolen omistaan, on tapa, jolla Venäjällä uutisoitiin espanjalaisen oikeuden päätös luovuttaa nettijulkaisu MV-lehden perustaja Ilja Janitskin Suomeen.
Svobodnaja pressan Ljudmila Nikolajevan mukaan syy Janitskinin ahdisteluun on selvä. Vaikka Suomen viranomaiset eivät halua sitä myöntää, ”juuri Janitskinin Venäjää kohtaan tuntema sympatia...on häneen kohdistuvan vainon pääasiallinen syy”.
Ensimmäinen merkki uudenlaisesta pyrkimyksestä tavoitella uskottavuutta puolestaan näkyi Imatralla kolmen ihmisen kuolemaan johtaneen ampumistapauksen yhteydessä. Suomessa kehitelty venäjämielinen provokaatio, jossa ampujan väitettiin olleen suomalainen upseeri ja ammuttujen venäläisiä, torjuttiin Venäjän mediassa tuoreeltaan.
Pyrkimys arvioida Suomen asemaa uudella tavalla näkyi myös tavassa, jolla Venäjän mediassa käsiteltiin ehdotusta, jonka mukaan Suomen tulisi solmia sotilassopimus Venäjän kanssa.
Venäjän hallituksen lehti Rossijskaja Gazeta julkaisi 22.12. ehdotusta koskevan uutisen otsikolla ”Turva on lähellä”. Kirjoittaja Nadežda Jermolajeva kertoi harhaanjohtavaan tapaansa, että ehdotuksen teki ”Maanpuolustuskorkeakoulun johtava professori” Alpo Juntunen ja että ehdotus ”julkaistiin puolustusministeriön tuella”.
Todellisuudessa Juntunen on jäänyt Strategian laitokselta eläkkeelle vuosia sitten ja lienee esittänyt ajatuksensa yksityishenkilönä.
Aiemmin aiheen käsittely olisi varmasti jatkunut näillä urilla, mutta nyt uuden suunnan antoi verkkolehti Svobodnaja pressa. Se oli haastatellut asiasta kahta venäläistä asiantuntijaa.
Maan sotateollisen komission kollegion asiantuntijajäsen Viktor Murahovski ilmoitti pitävänsä koko ajatusta utopistisena eikä uskonut suomalaisten hyväksyvän sitä.
Entinen kansanedustaja Viktor Alksnis oli vielä jyrkempi. Hänen mielestään Suomen ja Venäjän sotilasliitto on periaatteellisesti mahdoton, eikä sellaisesta pidä edes puhua. ”On tärkeä muistaa, että Suomi kannattaa puolueettomuutta, eikä sitä pidä yrittää työntää minkään sortin liittoumien jäseneksi”, Alksnis huomautti.
Toisin kuin toimittaja Jermolajeva, herrat olivat selvästi jo omaksuneet uuden konseptin.
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005027060.html
Oletat että olemme Trumpille tärkeämpiä kuin itänaapuri? Putte saattaa ehdottaa Trumpille että meidän aseistaminen viilentää heidän ja jenkkien suhteita.
Kumpi painaa enemmän... me vai itänaapuri? Trumpin twiitristä selviää vastaus tuohon kysymykseen.
Itse käytän analyysien pohjana muuta kuin Trumpin twiittejä, voin jopa lyödä vetoa siitä että Suomi tulee lähentymään Yhdysvaltoja sotilaallisesti Trumpin hallinnon aikana.
Suomi katsotaan Venäjällä sotilaallisesti jo "vihollismaaksi" ja NATO:n liittolaiseksi. Tämän ovat niin johtavat poliitikot kuin sotilashenkilötkin Venäjällä useampaankin otteeseen todenneet.
Coffee Man
Respected Leader
Todella kovassa paikassa Suomen kohtalo kiinnostaa vain suomalaisia...näin on aina ollut ja tulee aina olemaan
EU ja NATO ovat turvatakuita, mutta lähinnä siinä mielessä, että ne hillitsevät Venäjän valtapyrkimyksiä...niin kauan kun hillitsevät.
Jos Putin päättää haistattaa pitkät paskat EU:lle, niin siinä tapauksessa Suomen asema ei todellakaan ole kadehdittava. Suomi on niin kaukana EU:n ytimestä, että ei meistä ole vaikea päästää irti, jos isot pojat joutuvat vaikeiden valintojen eteen.
Jos Putin alkaa kokeilemaan rajoja myös Washingtonin kanssa, niin pahoin pelkään, että Suomi ei ole edes Trumpin pelipöydässä erityisen kovaa valuuttaa, vaikka Baltian maat kyllä ovat kun sijaitsevat ihan liian lähellä NATO:n keskipistettä, joka on siirtymässä vahvasti Puolan suuntaan.
Isäntämaasopimuksesta on tässä mielessä omat hyötynsä, mutta sen varaan ei kannata liikaa laskea ja siinä on myös omat riskinsä.
Viimeksi muokattu:
Todella kovassa paikassa Suomen kohtalo kiinnostaa vain suomalaisia...näin on aina ollut ja tulee aina olemaan
EU ja NATO ovat turvatakuita, mutta lähinnä siinä mielessä, että ne hillitsevät Venäjän valtapyrkimyksiä.
Jos Putin päättää haistattaa pitkät paskat EU:lle, niin siinä tapauksessa Suomen asema ei todellakaan ole kadehdittava. Suomi on niin kaukana EU:n ytimestä, että ei meistä ole vaikea päästää irti, jos isot pojat joutuvat vaikeiden valintojen eteen.
Jos Putin alkaa kokeilemaan rajoja myös Washingtonin kanssa, niin melkein uskallan vetoa löydä, että Suomi ei ole Trumpin pelipöydässä edes isäntämaasopimuksineen erityisen kovaa valuuttaa. Baltian maat ovat, sillä ne sijaitsevat ihan liian lähellä NATO:n keskipistettä.
Ohjusten lentoradat kiinnostavat kyllä ja Suomen siirtyminen Venäjän vaikutuspiiriin ei todellakaan olisi Yhdysvaltain strateginen etu.
Coffee Man
Respected Leader
Ei todellakaan olisi Yhdysvaltain strateginen etu, mutta jos Trump joutuu vaikeiden valintojen eteen, niin en kyllä lähtisi vetoa lyömään Suomen ja lentoratojen puolesta
Toinen asia on sitten se joutuuko Trump vaikeiden valintojen eteen...toivottavasti ei joudu. Toisaalta on myös niin että en todellakaan tiedä, eikä tiedä kovin moni muukaan mikä loppujen lopuksi on Trumpin ja kumppaneiden mielestä Yhdysvaltain strateginen etu suhteessa Venäjään...se on asia jonka kohdalla on ilmassa todella isoja kysymysmerkkejä. Kiina on paljon helpompi rasti, jos Trumpin puheista voi jotain päätellä.
Viimeksi muokattu: