Venäjän Euraasian unioni -hanke ja lähialueintressit

Kapiainen kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
Meillä suomalaisilla on aivan erilainen näkökulma sodankäyntiin, kuin useimmilla muilla kansoilla. Tämä tietysti johtuu käymistämme sodista. Vastaavia lihamyllyjä on vähän. Oman historiamme ei saa antaa sokaista. Useimmille muille kansoille sodat ovat osa normaalia ulkopolitiikkaa. Niitä tulee ja menee muutaman vuosikymmenen välein, ilman suurempaa vaikutusta tavallisten ihmisten elämään.

Hyvä pointti!
Yleisestiottaenhan on juuri niin, että esimerkiksi Britit ovat käyneet useita sotia toisen maailmansodan jälkeen..mutta yksikään niistä ei ole koskettanut Brittein saaria tai sitä tavallista Brittiä juuri mitenkään. Tietenkin yksittäisiä tragedioita niiden ihmisten kohdalle on sattunut, jotka ovat menettäneet läheisiään noissa sodissa, mutta mitään sellaista kansallista katastrofia ei ole ollut..mitä sitten taas oikeastaan jokainen meidän käymämme sota on ollut. Käytännössä aina kun sota on koskettanut Suomea, se on tuhonnut ison osan maata ja koskettanut ankaralla kouralla lähes jokaista kansalaista.

Tässä lienee hyvä syy sille, miksi moni valtio tosiaankin suhtautuu sotaan hyvinkin eri tavalla kuin me Suomalaiset.


Niinpä.Eikä monet pullamössöpolvet joihin kaikki kuulutaan ymmärrä sitä täysin. . 16prosenttia koko kansasta mobilisoitu ja uhrattiin pari prosenttia. Puhumattakaan siittä erittäin kunnianarvoisesta työstä hoitotyön alalla kun kymmenet tuhannet vammautuneet piti jotenkin hoitaa sodan jälkeen köyhässä maassa. Siinä oli saavutusta kerrakseeen.Olisi kiva joskus siittäkin puolesta nähdä tilastoja ja dokumentteja. Montako laitospaikkaa oli,montako sairaalaa/lääkäriä suhteessa vammautuneiden määrään ja siviiliväestökin vei osan paikoista.. Oli sen oltava aikasmoista touhua.
Jenkeillä oli vielä psykiatrian palvelutkin ihan erilailla. Täällä ryypättiin ja ajettiin perhe pakkaseen.
Samahan tuo on kaikessa. Luullaan että 8h:n työpäivät,palkalliset keslomat ja äitiysvapaat ovat aina olemassa olevia itsestään selvyyksiä Niiden eteen on väännetty.
 
Euraasian Unioni-hanke on edennyt. Ensimmäinen konkreettinen askel Unionia kohti otettiin jo 2010 tammikuussa, kun Venäjän, Kazakstanin ja Valko-Venäjän tulliliitto astui voimaan ja 2011 tullirajat maiden väliltä saatiin pois. 2012 alusta maat käsittävä Euraasian yhteinen talousalue ja Euraasian komissio tulivat voimaan. Näiden integraatitoimenpiteiden on tarkoitus johtaa varsinaiseen Euraasian Unioniin 2015 mennessä tai sen aikana.

Venäjän, Kazakstanin ja Valko-Venäjän lisäksi myös Kirgisia ja Tadzhikistan ovat käsittääkseni jo käynnistäneet liittymisprosessin. Ukraina olisi tietysti merkittävä saalis, koska se on iso maa(vaikka Kazakstan on taloudeltaan suurempi), mutta sen sisäinen kahtiajakoisuus voi estää varsinaisen liittymisen. Länsiukrainalaiset haluavat Natoon ja Eu:hun, kun taas idässä CSTO ja Euraasian Unioni houkuttelee. Tällä hetkellähän vallassa ovat venäjämieliset ja Ukraina onkin jo jatkanut Venäjän Ukrainalla sijaitsevan laivastotukikohdan vuokrasopimusta pitkälle 2040-luvulle ja vastikään Ukraina ja Venäjä sopivat maiden välisen merirajan poistamisesta. Venäjä myös on käyttänyt energiakorttiaan tehdäkseen liittymisestä houkuttelevampaa, sillä Valko-Venäjä sai roiman alennuksen energiaansa ja maksaa nyt vain 40% siitä mitä Ukraina joutuu maksamaan. Venäjä on lisäksi Ukrainan selvästi tärkein kauppakumppani 30% osuudellaan, joten pragmaattisiakin syitä Venäjään päin kallistumiselle on olemassa.
 
Et ottanut huomioon usbekkejä?

Lähtivät jo aiemmasta puljusta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kollektiivinen_turvallisuusj%C3%A4rjest%C3%B6

http://www.huffingtonpost.com/huff-wires/20120628/eu-uzbekistan-security-pact/

Sama löytyy myös venäläisiltä saiteilta.
 
adam7 kirjoitti:
Et ottanut huomioon usbekkejä?

Lähtivät jo aiemmasta puljusta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kollektiivinen_turvallisuusj%C3%A4rjest%C3%B6

http://www.huffingtonpost.com/huff-wires/20120628/eu-uzbekistan-security-pact/

Sama löytyy myös venäläisiltä saiteilta.

Uzbekistan jäädytti CSTO-jäsenyyden, se ei suoranaisesti liity Euraasian Unioniin. Uzbekistan nyt ei mikään merkittävin ex-neuvostovalta ole, vaikka väkimäärä on kohtalaisen suuri ja kasvaa. Eikä tämä Uzbekistanin palloilu mitään uutta ole. 94 se ensimmäisen kerran liittyi CSTOhon, 99 erosi, 2006 liittyi takaisin ja nyt taas erosi. Tämä Uzbekistania johtava Islam Karimov vaikuttaa melko sekopäiseltä tuuliviiriltä. On suututtanut aivan tarpeettomasti käytännössä kaikki rajanaapurinsa, mm. Kazakstanin joukkojen siirtymisen Shanghain yhteistyöjärjestön sotaharjoitukseen esti, vaikka molemmat maat kuuluvat kyseiseen järjestöön.
 
Onko mitenkään mahdollista, että Turkki suuntautuisi tiukemmin Venäjän kanssa tehtävään yhteistyöhön? Jotain lämmityksiä taitaa olla tekeillä? Turkkia houkuttaa ainakin tällä haavaa suunta Iran ja - stan-valtiot, Kiina ja Venäjä. EU ei ollutkaan niin houkuttava eikä koukuttava kuin meille suomalaisille ulvottiin ja kerrottiin. Toiseen topikkiin liittyen: taas kerran olisi ollut tärkeää se, mitä jätettiin kertomatta. Kerrottiin Turkin himokkuudesta EU-jäsenyyteen, mutta jätettiin kertomatta se, että ehdoitta Turkki ei liittoon lähde ja kas, suuntasikin mielenkiintonsa muihin.
 
Tämä on ehkä enemmän mutua ja tunneperäistä, eikä suoranaiseen faktaan perustuvaa, mutta jotenkin tuntuu että olemme jälleen ajautumassa tietynlaiseen blokkijakoon kylmän sodan tapaan.

Toisen blokin muodostavat Kiina, Venäjä ja Iran alusmaineen. Tähän joukkoon voidaan lukea tietyin varauksin esim. Pohjois-Korea, Syyria, Pakistan, Valko-Venäjä, Sudan, Venezuela ja Kuuba jne...

Toisen blokin muodostavat tietenkin länsimaat etunenässä Yhdysvaltojen johtamana. Tähän kuuluvat kaikki NATO- ja EU-maat sekä muita länsimaisia valtioita kuten Australia, Israel, Japani ja Etelä-Korea. Myös Intia on viime aikoina suuntautunut tähän suuntaan. Ylipäätään joukon yhdistävänä tekijänä on jonkinlainen liittolaisuus-/ystävyyssuhde Yhdysvaltoihin.

Saattaa olla että pahimmassa tapauksessa tälläkin hetkellä III ms:n ennakkoasetelmia haetaan niin Lähi-Idässä kuin Etelä-Kiinan merelläkin. Millä tahansa näiden valtioiden välisellä suoralla konfliktilla on vaara eskaloitua globaaliksi vastakkainasetteluksi ja pahimmillaan avoimeksi suursodaksi. Aseellinen kilpavarustelu esimerkiksi Lähi-Idässä ja Aasiassa on jo täydessä käynnissä.

Kaiken taustalla voidaan katsoa olevan globaali kamppailu hupenevista luonnovaroista. Joskus 2050-luvulla esim. öljyä ei tulee enää riittämään globaaliin talouskasvuun kaikkialla, mikä tulee väkisinkin johtamaan tilanteen kärjistymiseen.
 
Jo nyt voidaan esim. sanoa että Syyriassa käydään tietynlaista proxy-sotaa Vietnamin tapaan länsivallat ja arabimaat vs. Iran ja Venäjä. Iranin vallankumouskaartin "neuvonantajia" sotii Syyrian hallinnon puolella ja Venäjä toimittaa aseita minkä kerkiää. Arabimaat taas toimittavat aseita "Vapaan Syyrian Armeijalle", ja tuskin läntisest tiedustelupalvelut/erikoisjoukot ihan toimettomia ovat...

Lisäksi esim. Hizbollah pyrkii levittämään Syyrian konfliktia Libanon puolelle sekä käyttämään Muhammed-videokohua tavoitteidensa (lue Iranin etujen) ajamiseen ja sekasorron kylvämiseen.

Lähteitä näihin löytyy tarvittaessa vaikka millä mitalla, mutta eivätköhän kaikkia asioista paremmin perillä olevat, voi yhtyä näihin faktoihin.
 
baikal kirjoitti:
Onko mitenkään mahdollista, että Turkki suuntautuisi tiukemmin Venäjän kanssa tehtävään yhteistyöhön? Jotain lämmityksiä taitaa olla tekeillä? Turkkia houkuttaa ainakin tällä haavaa suunta Iran ja - stan-valtiot, Kiina ja Venäjä. EU ei ollutkaan niin houkuttava eikä koukuttava kuin meille suomalaisille ulvottiin ja kerrottiin. Toiseen topikkiin liittyen: taas kerran olisi ollut tärkeää se, mitä jätettiin kertomatta. Kerrottiin Turkin himokkuudesta EU-jäsenyyteen, mutta jätettiin kertomatta se, että ehdoitta Turkki ei liittoon lähde ja kas, suuntasikin mielenkiintonsa muihin.

Vahvensin hieman. Hyvä havainto. Mutta kun eihän meille kerrota koko totuutta ... tiedon osittainen panttaaminen on tarpeen esim sisäpolitiikan kilpailussa tai kansainvälisessä diplomatiassa. Tai työelämässä. Ei ole vitsi.

Turkki ja EU: Koetetaan nyt vaan päästä irti sellaisesta ihannekuvasta, jossa me EU:ssa mukamas ollaan joku haaveiden sumea kohde ja idoli, jonne monet maat haluavat pyyteettömasti pyrkiä. Muukin maailma menee eteenpäin omia teitään, eikä jää odottelemaan, että EU ja varsinkaan Euroalue saa askelmerkkinsä kohdalleen. Turkin naapureissa ja lähialueella tapahtuu nyt niin paljon, että EU:n sotkeminen siihen ei välttämättä olisikaan pelkästään Turkille eduksi tai edes ainoa optio? Esimerkiksi: jos Syyriassa tai Irakissa sattuisi käynnistymään kurdien itsenäistyminen, niin Turkki haluaa varmaankin pitää sen mahd matalana, eikä kuitenkaan leviävän oman alueensa puolelle.
 
Tähystäjä kirjoitti:
Tämä on ehkä enemmän mutua ja tunneperäistä, eikä suoranaiseen faktaan perustuvaa, mutta jotenkin tuntuu että olemme jälleen ajautumassa tietynlaiseen blokkijakoon kylmän sodan tapaan.

harvinaisen rehellistä.

Toisen blokin muodostavat Kiina, Venäjä ja Iran alusmaineen. Tähän joukkoon voidaan lukea tietyin varauksin esim. Pohjois-Korea, Syyria, Pakistan, Valko-Venäjä, Sudan, Venezuela ja Kuuba jne...
ei nyt mikään varsinainen blokki, vaikka tunnetasolla saattaa mieltyä ns. "lännen" vastapooliksi.

Venäjä ja Kiina esittävät USA:n vastapainoksi kovin hyviä kavereita. Tosiasiassa Venäjän asevoimien enemmistö on nykyään idässä ja harvaanasutun Venäjän kauko-idän väestö on päivä päivältä kiinalaisvastaisempi. Kiinalaisia muuttaa venäjälle ja ainoa kasvava talouden osuus liittyy kiinalaisten luomaan teolliseen kauppaan joka kohdistuu kiinaan.

Venäjän johto ymmmärtää että ennen pitkää tämä yksityisyritteliäisyys, siirtyy valtiolliselle tasolle.

Mitä sitten tulee Kiina - Pakistan akselille, Intia, jota et maininnut, ei tuota lämmöllä katsele ja vaikka on lämmittänyt suhteitaan USA:an ja ostanut eurooppalaisia aseita, pitää kuitenkin yllä suhteita perinteiseen aseistajaansa, jonka nimi nykyään, taas, on Venäjä.

Toisen blokin muodostavat tietenkin länsimaat etunenässä Yhdysvaltojen johtamana. Tähän kuuluvat kaikki NATO- ja EU-maat sekä muita länsimaisia valtioita kuten Australia, Israel, Japani ja Etelä-Korea. Myös Intia on viime aikoina suuntautunut tähän suuntaan. Ylipäätään joukon yhdistävänä tekijänä on jonkinlainen liittolaisuus-/ystävyyssuhde Yhdysvaltoihin.

tämän "blokin" osalta on varmaan helpompi mieltää, ettei ole kyse "blokista".

eli joudun olla eri mieltä analyysistasi, jolla esität kahta blokkia. nähdäkseni ongelmana/mahdollisuutena on moninapaisuus.

Saattaa olla että pahimmassa tapauksessa tälläkin hetkellä III ms:n ennakkoasetelmia haetaan niin Lähi-Idässä kuin Etelä-Kiinan merelläkin. Millä tahansa näiden valtioiden välisellä suoralla konfliktilla on vaara eskaloitua globaaliksi vastakkainasetteluksi ja pahimmillaan avoimeksi suursodaksi. Aseellinen kilpavarustelu esimerkiksi Lähi-Idässä ja Aasiassa on jo täydessä käynnissä.

en oikein tuota "mikä tahansa..." argumentaatiota allekirjoita. lähi-idässä on varusteltu kauan. aasian varustelu liittyy alueen taloudelliseen noousuun.

Kaiken taustalla voidaan katsoa olevan globaali kamppailu hupenevista luonnovaroista. Joskus 2050-luvulla esim. öljyä ei tulee enää riittämään globaaliin talouskasvuun kaikkialla, mikä tulee väkisinkin johtamaan tilanteen kärjistymiseen.

kamppailu gloaaleista resursseista oli jo ensimmäisen koko maailmassa käydyn sodan syy
http://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsenvuotinen_sota

suomenkielinen artikkelli on hiukan rajoittunut.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Sju%C3%A5rskriget
http://en.wikipedia.org/wiki/Seven_Years%27_War
http://de.wikipedia.org/wiki/Siebenj%C3%A4hriger_Krieg
yllä olevissa on juttua hieman laajemmin


ja vielä ketkä osallistuivat

800px-SevenYearsWar.png


eli ei skaba resursseista ole uutta.

sitävastoin nykyinen teollinen sota ei välttämättä ole tehokkain keino saavuttaa resursseja, kuten Kiina on Afrikassa osoittanut.
 
adam7 kirjoitti:
Tähystäjä kirjoitti:
Tämä on ehkä enemmän mutua ja tunneperäistä, eikä suoranaiseen faktaan perustuvaa, mutta jotenkin tuntuu että olemme jälleen ajautumassa tietynlaiseen blokkijakoon kylmän sodan tapaan.

harvinaisen rehellistä.

Toisen blokin muodostavat Kiina, Venäjä ja Iran alusmaineen. Tähän joukkoon voidaan lukea tietyin varauksin esim. Pohjois-Korea, Syyria, Pakistan, Valko-Venäjä, Sudan, Venezuela ja Kuuba jne...
ei nyt mikään varsinainen blokki, vaikka tunnetasolla saattaa mieltyä ns. "lännen" vastapooliksi.

Venäjä ja Kiina esittävät USA:n vastapainoksi kovin hyviä kavereita. Tosiasiassa Venäjän asevoimien enemmistö on nykyään idässä ja harvaanasutun Venäjän kauko-idän väestö on päivä päivältä kiinalaisvastaisempi. Kiinalaisia muuttaa venäjälle ja ainoa kasvava talouden osuus liittyy kiinalaisten luomaan teolliseen kauppaan joka kohdistuu kiinaan.

Venäjän johto ymmmärtää että ennen pitkää tämä yksityisyritteliäisyys, siirtyy valtiolliselle tasolle.

Mitä sitten tulee Kiina - Pakistan akselille, Intia, jota et maininnut, ei tuota lämmöllä katsele ja vaikka on lämmittänyt suhteitaan USA:an ja ostanut eurooppalaisia aseita, pitää kuitenkin yllä suhteita perinteiseen aseistajaansa, jonka nimi nykyään, taas, on Venäjä.

Toisen blokin muodostavat tietenkin länsimaat etunenässä Yhdysvaltojen johtamana. Tähän kuuluvat kaikki NATO- ja EU-maat sekä muita länsimaisia valtioita kuten Australia, Israel, Japani ja Etelä-Korea. Myös Intia on viime aikoina suuntautunut tähän suuntaan. Ylipäätään joukon yhdistävänä tekijänä on jonkinlainen liittolaisuus-/ystävyyssuhde Yhdysvaltoihin.

tämän "blokin" osalta on varmaan helpompi mieltää, ettei ole kyse "blokista".

eli joudun olla eri mieltä analyysistasi, jolla esität kahta blokkia. nähdäkseni ongelmana/mahdollisuutena on moninapaisuus.

Saattaa olla että pahimmassa tapauksessa tälläkin hetkellä III ms:n ennakkoasetelmia haetaan niin Lähi-Idässä kuin Etelä-Kiinan merelläkin. Millä tahansa näiden valtioiden välisellä suoralla konfliktilla on vaara eskaloitua globaaliksi vastakkainasetteluksi ja pahimmillaan avoimeksi suursodaksi. Aseellinen kilpavarustelu esimerkiksi Lähi-Idässä ja Aasiassa on jo täydessä käynnissä.

en oikein tuota "mikä tahansa..." argumentaatiota allekirjoita. lähi-idässä on varusteltu kauan. aasian varustelu liittyy alueen taloudelliseen noousuun.

Kaiken taustalla voidaan katsoa olevan globaali kamppailu hupenevista luonnovaroista. Joskus 2050-luvulla esim. öljyä ei tulee enää riittämään globaaliin talouskasvuun kaikkialla, mikä tulee väkisinkin johtamaan tilanteen kärjistymiseen.

kamppailu gloaaleista resursseista oli jo ensimmäisen koko maailmassa käydyn sodan syy
http://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsenvuotinen_sota

suomenkielinen artikkelli on hiukan rajoittunut.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Sju%C3%A5rskriget
http://en.wikipedia.org/wiki/Seven_Years%27_War
http://de.wikipedia.org/wiki/Siebenj%C3%A4hriger_Krieg
yllä olevissa on juttua hieman laajemmin


ja vielä ketkä osallistuivat

800px-SevenYearsWar.png


eli ei skaba resursseista ole uutta.

sitävastoin nykyinen teollinen sota ei välttämättä ole tehokkain keino saavuttaa resursseja, kuten Kiina on Afrikassa osoittanut.

En väitä että tämä on mikään absoluuttinen totuus asiasta eikä vielä mitään virallista liittokuntaa ole muodostettu, mutta kyllä mielestäni kehityskulku viime aikoina viittaa esittämääni suuntaan. Lisäksi tuohon "Venäjän asevoimien enemmistö idässä" -kohtaan olisi ihan hyvä saada lähde. Kyse on tietenkin myös siitä miten "itä" määritellään.

Intia tietenkin pitää yllä suhteita myös Venäjään (niin Suomikin tekee), mutta kyllä kehityskulku viime aikoina on ollut selkeästi länteen suuntautunut. Esim. Ranska ja Iso-Britannia ovat aina olleet merkittäviä asetoimittajia Intialle, nytkin on päädytty Rafalen-hankintaan. Lisäksi amerikkalaisten kanssa on tehty merkittäviä asekauppoja, jenkkiarmeijan joukot ovat jopa harjoitelleet Intiassa, ja intialaiset osallistuneet mm. Red Flag -harjoituksiin USA:ssa.

Ei kyse olekaan samanlaisesta blokkijaosta kuin kylmän sodan aikaan, nykymaailma on paljon moniulotteisempi. Silti ainoina globaaleina suurvaltoina tällä hetkellä voidaan pitää USA:aa, Kiinaa ja Venäjää. Jollain Brasilialla tai Etelä-Afrikalla on hyvin vähän vaikutusvaltaa oman maanosansa ulkopuolella.

Teollinen sota ei varmasti ole (kustannus)tehokkain tapa hankkia resursseja, mutta niukkuuden kasvaessa tulevaisuudessa, ei sitäkään voida täysin sulkea pois. 2020- ja 2030-luvulla tullaan varmasti näkemään lukuisia asymmetrisia konflikteja, mutta häviölle jäävän osapuolen houkutus turvautua konventionaaliseen voimankäyttöön tavoitteidensa saavuttamiseksi kasvaa sitä mukaa kun epätavanomaiset keinot osoittautuvat riittämättömiksi tarvittavien resurssien hankkimiseksi.
 
Suomen Euraasian Unioniin liittämistä varten on perustettu Euraasian Kansanrintama, jonka puhemiehistön muodostavat Johan Bäckman, Dmitri Jermolajev ja Alfred Krumin.

http://yle.fi/uutiset/venajan_verkossa_kohti_euraasian_liittoa/6396979
 
Rocket kirjoitti:
Suomen Euraasian Unioniin liittämistä varten on perustettu Euraasian Kansanrintama, jonka puhemiehistön muodostavat Johan Bäckman, Dmitri Jermolajev ja Alfred Krumin.

http://yle.fi/uutiset/venajan_verkossa_kohti_euraasian_liittoa/6396979

Jos oltaisiin 1930-luvulla, niin olisin jo muiluttanut Bäckmanin itärajan toiselle puolelle. Kohta Bäckman varmaan perustaa Terijoen hallituksen, ja asettaa itsensä nokkamieheksi...

Säälittävä raukka.
 
Back
Top