Vuonna -43 tai -44

[baikal]

Miten tväl-ups luonnehtisi venäläiskonepistooleja ja suomikp:a rinnakkain? Osien laatu, huollettavuus, kestävyys? Tuotannon puolesta kai venäläiset olivat kiitollisempia, varsinkin se Leningrad-malli, mikä se olikaan sitten, olen kuullut, että se oli nerokkaan yksinkertaisesti kokoonpantu ja silti ihan toimiva.

9-millinen on tietysti tyrnävämpi, mutta onko niin, että läpäisy on tuossa venäläisen kaliberissa parempi?

Oliko suomalaisilla sodan aikana joku sittemmin haudattu projekti pesittää ja putkittaa uusiksi nuo sotasaaliskoopeet?

 

[Tvälups]

Hanke oli olemassa muuntaa nuo 9,00x19 kaliiperiin ja Suomi-kp:n lippaille soiviksi. Aseteollisuus oli aivan liian ylityöllistetty kyetäkseen moiseen. Suoraa hulluutta oli makuuttaa aseita tyhjänpanttina, kun niillä olisi voitu aseistaa jokin yksittäinen Armeijakunta ja vastaavasti jakaa sen Suomet muualle nostamaan määrävahvuuksia.

Mitenkäs noita nyt luonnehtisi? PPSh on kevyempi ja huoltovarmempi. Suomi-kp on TARKKA.
Kunhan kevät koettaa niin käydään a-radalla ja saat itse kokeilla...

 

[baikal]

Kiitos, mielelläni. Tuo paukku taitaa muuten olla aika arvokas tätä nykyä, jos olen oikein ymmärtänyt?

Siis hetkinen: makasiko tuo venäläiskonepistoolien pääosa jossain tyhjänpanttina? Samaan aikaan, kun pääosa ukoista piti vielä hyvinkin panna hankaliin paikkoihin kertalaukauskivääri kainalossa? No on sitä osattu jo tuolloinkin järjestellä.

Yritän etsiä sen sivun vielä, jossa kuvataan sitä, kuinka tuon joukon ase-au oli perehtynyt asioihin jopa niin, että suomennutti venäläisiä ohjekirjoja ja oppaita itselleen. Aika vekkuli ollut muutenkin, järjestellyt joukolleen jos minkälaista pientä ylimääräistä suhteillaan ja tuttavuuksien avulla. Hänellä oli säännöllinen yhteys Lieksaan, josta tuli sitten sakutavaraa ja kotimaista alkaen villasukista päätyen en kehtaa sanoa....

 

[pstsika]

9-millinen on tietysti tyrnävämpi, mutta onko niin, että läpäisy on tuossa venäläisen kaliberissa parempi?

7.62x25 Tokarev läpäisee paremmin ja on muutenkin aika kovapaineinen pistoolinpatruunaksi.

Jotkut hölmöthän ovat sotien aikaan ja niiden jälkeenkin rikkoneet 7,63 Mauser C96 pistooleita noilla Tokarevpatruunoilla. Ne kun pesittyvät oikein, mutta ovat kovapaineisempia.

Itse ottaisin taistelukentälle mieluummin 7,62x25 Tokarev pistoolin kuin 9x19, mutta nykypäivän vaatimukset täyttävänä tuonkaliiperinen pistooli on mahdoton löytää ja patruuna on Suomessa liian harvinainen.

Kaitseliitin herrat ovat länsimaisten aseidenkin aikana jatkaneet Tokarev TT-33 pistoolin käyttöä juurikin sen hyvien läpäisyominaisuuksien takia. Menee kakkostason luotisuojaliiveistä läpi, että heilahtaa...

 

[Tvälups]

Sano, sano vaan! Kuuluu ihmisluontoon niin sodan kuin rauhan oloissa.

Kyllä siinä taas kerran niin kävi. Aseet makasivat varastoituna ja ukot mennä jelkkasi m/1891 kiväärin kanssa. Samoin Sako valmisti uuden uutukaisia m/39 Ukko-Pekkoja, jotka luovutettiin kotijoukoille korvauksena Talvisotaan luovuttamistaan kiväärinrähjistä.

 

[baikal]

En ilkeä sanoa. Vähän yllätys se silti on, kun ottaa huomioon välimatkat yms. mutta ihminen lienee kekseliäs, kun niikseen tulee. Tuhmia tyttöjä tarvitaan sodankin aikana.

 

[Touhottaja]

En ilkeä sanoa. Vähän yllätys se silti on, kun ottaa huomioon välimatkat yms. mutta ihminen lienee kekseliäs, kun niikseen tulee. Tuhmia tyttöjä tarvitaan sodankin aikana.

Kelpaahan ne tosiaan rauhankin aikana. Ja mikäs sen tehokkaampi biologinen ase, kuin maansa puolesta uhrautuva.. ... ..viihdyttäjä, joka ennen rintamalle lähtöään käy kuppasairaalassa..

 

[fulcrum]

Kyllä siinä taas kerran niin kävi. Aseet makasivat varastoituna ja ukot mennä jelkkasi m/1891 kiväärin kanssa. Samoin Sako valmisti uuden uutukaisia m/39 Ukko-Pekkoja, jotka luovutettiin kotijoukoille korvauksena Talvisotaan luovuttamistaan kiväärinrähjistä.

Olen ymmärtänyt että jostain syystä noita PPShia pidettiin kuitenkin sodan jälkeen varastossa aika pitkään, vaikka peltikp- ja Sten-hankinnat kuittasivatkin aika hyvin kp-vajaukset. Eräs tuttavani sanoi vielä 90-luvulla ostaneensa dekotun PPSh:n armeijan huutokaupasta. Halvalla lähti, nykyäänhän dekot maksavat enemmän kuin oikeat.

 

[Tvälups]

Taisi puhua hassuja. Pääosa noista myytiin InterArmsCo:lle jo 1950-luvulla. Loput deaktivoituina henkilökunnalle 1970-luvulla ja tällainen jo kertaalleen myyty deko saattaa putkahtaa esille vieläkin kun joukko-osastojen perinnehuoneet/kerhotilatkin lakkautetaan.

 

[fulcrum]

Niin, voi olla että se oli joku ylijäämäkappale. Minäkin muistelen lukeneeni että tuhatkunta PPSh:ää pidettiin varastoissa kuitenkin vielä 70-luvulle asti. Miksi lie, 9mm konepistooleja oli silloin kuitenkin jo varmaan lähemmäs 100 000.

 

[Roope Ristintekijä]

Ryssän, korjaan, pensasneuvostoliittolaisen sadeviitta oli erittäin haluttua sotasaalista Jatkosodan aikana.
Kaukopartioille näitä oli jopa jakomateriaalina.
Pohjoisessa olleille suomalaisjoukoille kulkeutui myös saksalaisten viittaa joka laadullisesti oli heikompi kuin USSR-laitos.

Muistaakseni tähtiotsan viitta on paksumpi ja jollain aineella impregnoitu, ettei jopa vulkanoitu kumilla. Sama tuote käytössä siellä vieläkin. Heidän systeeminsä oli nimenomaan tehty viitaksi.
Saksalaisten taas oli hieman ohuempi telttakankaan pala ja nimenomaan ensi sijassa teltan osa, jota voitiin käyttää myös viitan tapaisena. Saksalaisversioita oli myös erilaisissa maastoväreissä, mutta sitä ei otu impregnoitu mitenkään.

 

[Roope Ristintekijä]

Rukajärvellä taisi olla laajassa käytössä venäläinen sotasaaliskonepistooli. Muistan yhden syyn: oliko se kevyempi ja mukavampi kantaa? Erityisesti yhteyspartiot kantoivat sitä mielellään ja monet upseerit. Mitenkäs, ampuiko se ase sitä 7.65 patruunaa, jossa on aikamoinen hartia hylsyssä? Olen kerran sellaisella ruutalla ampunut, se oli ihan okei, hylsynpoisto ei ollut kovin mukava kylläkään. Kenttävartiojoukot taisivat olla varsin "omavaraisia" aseiden suhteen, sotasaalista jemmattiin ihan estoitta....taisipa joku kulkeutua aina kotisuomeen astikin.

Papasha oli suosittu ase kenen tahansa joukossa joka sen käsiinsä sai. Erityisesti niksmannit tykkäsivät aseesta. Suomessa taas rssittiin tämänkin suhteen asiat.

 

[Roope Ristintekijä]

Kyllä siinä taas kerran niin kävi. Aseet makasivat varastoituna ja ukot mennä jelkkasi m/1891 kiväärin kanssa. Samoin Sako valmisti uuden uutukaisia m/39 Ukko-Pekkoja, jotka luovutettiin kotijoukoille korvauksena Talvisotaan luovuttamistaan kiväärinrähjistä.

Olen ymmärtänyt että jostain syystä noita PPShia pidettiin kuitenkin sodan jälkeen varastossa aika pitkään, vaikka peltikp- ja Sten-hankinnat kuittasivatkin aika hyvin kp-vajaukset. Eräs tuttavani sanoi vielä 90-luvulla ostaneensa dekotun PPSh:n armeijan huutokaupasta. Halvalla lähti, nykyäänhän dekot maksavat enemmän kuin oikeat.

Ettei ollut jugo-versio? Niitä takavarikoitiin aikoinaan Bosniasta 90-luvulla ja Kosovosta myöhemmin jonkin verran. Muutama taisi kulkea dekottuna Suomeenkin ja jonkun varuskunnan kerho- tms tiloihin

 

[baikal]

Ryssän, korjaan, pensasneuvostoliittolaisen sadeviitta oli erittäin haluttua sotasaalista Jatkosodan aikana.
Kaukopartioille näitä oli jopa jakomateriaalina.
Pohjoisessa olleille suomalaisjoukoille kulkeutui myös saksalaisten viittaa joka laadullisesti oli heikompi kuin USSR-laitos.

Muistaakseni tähtiotsan viitta on paksumpi ja jollain aineella impregnoitu, ettei jopa vulkanoitu kumilla. Sama tuote käytössä siellä vieläkin. Heidän systeeminsä oli nimenomaan tehty viitaksi.
Saksalaisten taas oli hieman ohuempi telttakankaan pala ja nimenomaan ensi sijassa teltan osa, jota voitiin käyttää myös viitan tapaisena. Saksalaisversioita oli myös erilaisissa maastoväreissä, mutta sitä ei otu impregnoitu mitenkään.

Olisko ollut peräti sitä lyijykumia? Painoa lujasti, mutta kestää varmasti vaikka hitsipillin. Neukuilla oli perinteensä lyijykumin käytössä. En tiedä onko lyijykumi oikea termi.

 

[Roope Ristintekijä]

http://www.varusteleka.fi/product/pienet-teltat/cccp-plash-palatka-sadeviitta-telttakangas-uudenveroinen/_2KO0RSV3C
Eivät sano tuollakaan muuta kuin että on käsitelty vettähylkiväksi. Kuka käy katsomassa?

 

[jokiranta]

Mitenkäs noita nyt luonnehtisi? PPSh on kevyempi ja huoltovarmempi. Suomi-kp on TARKKA.Kunhan kevät koettaa niin käydään a-radalla ja saat itse kokeilla...

Siis KONEPISTOOLIKSI tarkka verrattuna muihin konepistooleihinko vaiko aivan oikeasti tarkka? Kertatulellako?

 

[pstsika]

Tvälupsin ollessa tauolla otan vastausvuoron.

Vasemmanpuoeinen taulu: Kymmenen kertatulilaukauksen osumakuvio ammuttuna tuelta 100 metriin. Seitsemän laukausta alle 30 mm:n "kasassa". Usein siteerattu eräkirjailija TAUNO V. MÄKI kirjoitti vielä 1960-luvulla, että: "Metsästysluodikko, joka ampuu viisi laukausta alle viiden senttimetrin hajonnalla sataan metriin, on poikkeuksellisen tarkka ase, jollaisia voi tavata vain harvoin !" SAKO-luodikoilta vaadittiin enintään 45 mm:n hajonta/100 m viidellä koelaukauksella. Kuvattu osumakuvio on ammuttu todellakin SUOMI-kp:lla malli -31. Oravan päähän osuminen alle 50 metrin etäisyyteen ei siis ollut WALT DISNEY-tuotannon DAVY CROCKETT-filmatisointien tapaista legendaa..! Piipun laippaan lyötiin kohdistusleima "5", ja piste numeron alle, koska testattu piippu ampui hieman alle viitosruudun keskiön.

Oikeanpuoleinen taulu: "Kaksitoista vainajaa minuutissa" oli hyvinkin totuudenmukainen vastaus, kun joltain Talvisodan veteraanilta tiedusteltiin KP/-31:n käytännöllistä tulinopeutta... Kuvan esittämästä oikeanpuoleisesta maalitaulusta voidaan laskea 43 - 44 välittömästi tappavaa osumaa, ja hieman ohi tai yli menneistäkin olisivat useimmat kohtalokkaita lyhyen viiveen jälkeen, taikka vähintään taistelukyvyttömäksi heti lamauttavia. TIKKAKOSKI Oy:n esittelykirjasessa tyydytään lakooniseen mainintaan: "Virallisissa vastaanottokokeiluissa ammuttu taulu. Matka 100 m. 50 laukausta kestotulta; tuelta." Laukaussarjojen kestoa ei ole muistettu mainita, mutta vuonna 1942 ne olivat yleensä jo yli viisi laukausta per päräys, koska konepistoolia käytettiin tositoimissa kuin taisteluhaulikkoa: Sarjoja ammuttaessa ei tähtäimiä käytetty lainkaan, ja laukaukset suunnattiin vastustajan vartaloon, eikä päähän, kuten ampumaradalla voitiin tehdä häiriöttömissä olosuhteissa: Pahvinen taulu kun ei ampunut takaisin..!

Lähde: P.T Kekkonen ja kyseinen juttu tässä.

Itse olen ampunut Suomi konepistoolilla 10 laukausta ~ 15x15 cm alueelle kertatulella ametin ollessa 150 metriä.
Aseessa löytyisi tarkkuuspotentiaalia runsaasti, mutta 9x19 Pb ei ole tarpeeksi tömäkkä ja aiheuttaa jo tuolla 150 metrin etäisyydellä enemmän hajontaa kuin ase.
Patruunavalinta oli VPT:n lataama ”punalakkainen” vuodelta -63.

 

[koponen]

Itse en ole ampunut kuin kertatulta (ratarajoitukset, perhana), mutta ainakin ko. yksilö (SJR) ampui 10 ls 50 mm kasan amet 91 m. Patruuna myös kp-patruuna. Vertailun vuoksi FAL optiikalla samalta matkalta NATO-patruunalla 40 mm. Suomeksi, käyttäjä rajoittaa tarkkuuspotentiaalia.

 

[pstsika]

Noissahan on tietysti aika paljon eroja aseyksilöiden suhteen kun ovat vanhoja ja sodankäyneitä aseita. Patruuna aiheuttaa myös eroja, jonka huomaa hyvin kun vertaa kp-patruunalla ja pistoolinpatruunalla rei'itettyjä tauluja.

Sarjatulella Suomi konepistooli on paljon helpompi ampua kuin esim. H&K MP 5.
Lyhyet (noin 5 ls) sarjat pysyvät tupakka-askin kokoisina 50 metristä, vaikkei kys. aseen takana olekaan rutinoitunut konepistoolimies.

 

[baikal]

Tympeitä detaljeja avaukseen liittyen: vuonna - 42 kevättalvella saatiin pyykinvaihto toimimaan kutakuinkin hyvin. Saappaiden huono laatu kismitti, -30-luvun saappaat alkoivat olla sököinä, uustuotannon laatu oli huono. Kenkärasvojakaan ei aina ollut käytössä, yritettiin monenlaista, kekseliäät metsien miehet tekivät esim. pihkasta kenkärasvaa, toimi paremmin kuin jaossa ollut. Osa joukoista sai saappaita, käsineitä, alusvaatteita yms. kotoa, osa oli jakohyvän varassa. Rospuuton aikana kenkätilanteen lohduttomuus iski silmille.

-42 kevääseen osuu se kuuluisa perunafarssi: joukoille tuotiin kuorma-autokaupalla perunoita ja lanttuja. Ne purettiin samaan kasaan, eikä niitä tarvinnut jakaa lainkaan: koko erä oli paleltunut pilalle kuljetuksen aikana.

Heti lumen sulaessa vähiin, kahden kenttävartion välistä hiippaili Suomen puolelle partisaaneja. Heitä ei koskaan tavattu. (tässä kohtaa eräs veteraanikertomus: todennäköisesti jäivät kyyläämään aika lähelle suomalaisia, tavoite oli todennäköisesti yhteydenotot siviileihin alueilla)

Sakuilta? täipulveria saatiin ja kenttävartioiden johtajat yrittivät saada miehiä kenttäpukupyykille, tulvavesien aikaan vatsatautia ja kuumetta. Ihan vähässä kummassa tuohon aikaan ei sairaalareissua irronnut.