Eikös se kokeneempi tarjonnut Kennedylle apua, mutta kaveri kohteliaasti kieltäytyi vastaanottamasta ja päätti itse hoitaa lentämisen.
Näin siinä kävi. Lennonopettaja tiesi, ettei Kennedyn kelpuutuksetkaan ole riittäviä, jos päivänäöllä ei perille ehditä.
Onhan tuossa sekin ihmeellisyys, että Kennydy oli lentänyt aika paljon, mutta suurimman osan lennoista lennonopettajan kanssa.
Eikö taitotaso ollut kunnolla riittävä edes näkölento olosuhteisiin? Puhumattakaan sumupilvessä lentämisessä yöllä.
Meillä systeemi on sellainen, että riittävän taitotason saavutettuaan toinen lennonopettaja ottaa oppilaan tarkastuslennon vastaan, jossa suoritetaan tietyt manööverit.
Jotka oppilaan on hyväksytysti suoritettava. Tämän jälkeen lupakirja lätkäistään kouraan kehotuksella lennä mahdollisimman paljon.
Kahden vuoden välein lennetään kertauskoululento lennonopettajan kanssa. 1h, ohjelma on vapaa. Kerrataan niitä asioita, joissa lentäjä tuntee tarvitsevansa kertausta.
Myös lennonopettaja ehtii siinä tunnin aikana nähdä, onko vaarallisia tai ei suositeltavia käytäntöjä päässyt syntymään. Jos on ja ne ovat niin pahoja, ettei niitä tunnin aikana oikaista, lennetään opettajan kanssa lisää, kunnes homma on taas paketissa.
Myös pitkien lentotaukojen jälkeen on syytä käyttää sitä lennonopettajaa kyyydissä. Lentotuntuma voi olla ruosteessa. Turvallisempi on palautella asioita ja menetelmiä käytäntöön, kun joku puuttuu tekemiseen heti, jos asiat näyttävät lähtevän menemään huonolle tolalle.
Ilmailu on siinä mielessä armoton laji, että jonkun toimenpiteen vähemmän menestyksekäs suorittaminen saattaa aiheuttaa virheiden ketjun, joka päättyy murheellisesti.
Riskit on ymmärrettävä ja niitä pystyy kokemuksen kautta tehokkaasti välttämään.
Ja aina on oltava varasuunitelma. Jos keli ei salli, ei lähdetä väkisin.
Toivottavasti oli kasko kunnossa. No ei auta, vakuutusyhtiöt kyllä pesee kätensä, jos kelpuutukset ei ole kunnossa.
