Pitäisikö Suomessa siirtyä parikymmentä vuotta ajassa taaksepäin, ja sallia siviileille taas aseen kantaminen itsepuolustusmielessä?
Taustaa
Elokuussa 2017 tapahtui Turussa Suomen ensimmäinen terroristisessa tarkoituksessa tehty hyökkäys ihmisiä vastaan. Kun asiaa käsiteltiin lehdistössä, Poliisihallituksen edustaja toi julkisuuteen tiedon että jo alkuvuodesta 2017 PoHa oli alkanut tutkia mahdollisuutta sallia vapaalla oleville poliiseille oikeuden kantaa virka-asetta. Syksyllä 2018 tuli tieto, että kokeilua ei jatketa, ja erikseen PoHassa kokeilusta vastanneelta henkilöltä kysyessäni sain vastauksen, että poliisi ei kanna asetta siviilissä, eli kyse ei ollut myöskään siitä että kokeilu loppuisi ja muuttuisi vakiokäytännöksi.
Poliisin mahdollinen aseen kantaminen siviilissä herätti hetkellisesti jonkin verran aktiivista keskustelua mm lehdissä ja erilaisilla keskustelupalstoilla. Osa keskustelijoista kannatti asiaa, mutta merkittävä osa tuntui vastustavan ajatusta. Pelättiin, että Suomessa suistutaan Amerikan malliin, missä "ihmisiä ammutaan päivittäin kaduilla", ihmeteltiin miten selvitään tilanteista joissa siviilissä oleva poliisi puuttuu johonkin rikokseen ja paikalle saapuva poliisin virkapartio ei tiedä että paikalla on aseistettu vapaalla oleva poliisi, päiviteltiin sitä, kuinka paljon vääriä hälytyksiä aiheutuu kun vapailla olevan poliisimiehen ase vilahtaa vaatteen alta, ja niin edelleen. Kaikki varmasti valideja huolenaiheita, mutta näiden asioiden esiin tuojat eivät ole ajatelleet asioita loppuun asti. Näihin asioihin palataan hieman myöhemmin.
Periaatekysymys
Minä lähestyn asiaa siltä kannalta, että kansalaisilla tulee olla paitsi lakiin selkeästi kirjattu ja oikeuskäytännössä testattu oikeus puolustaa itseään ja toisiaan oikeudetonta hyökkäystä vastaan, mutta myös oikeus kantaa tähän tarkoitukseen soveltuvia välineitä. On selvää, että yhteiskunta ei pysty suojelemaan ketään yksittäistä kansalaista; ei edes yhteiskunnan päättävissä asemissa olevia nk Tärkeitä Ihmisiä, rivikansalaisista puhumattakaan. Poliisi toimii lähtökohtaisesti reaktiivisesti, eli poliisi kutsutaan paikalle silloin kun jotain on jo tapahtunut. Toki poliisi pystyy läsnäolollaan myös ennaltaehkäisemään jonkin verran rikoksia, mutta tämä poliisin ennaltaestävä pelote ei ulotu kovin pitkälle, ja pahimmillaan pahoinpitelyita ja muita rikoksia tehdään jopa virkapukuisen poliisin silmien edessä.
Alkukesästä 2017 eli jo ennen Turun terrori-iskua, kansanedustajia ja ministereitä kehotettiin välttämään työmatkojen tekemistä polkupyörillä tai julkista liikennettä käyttäen. Tätä ohjetta perusteltiin riskien minimoimisella. Heillä on onneksi käytössään taksisetelit tai virka-autot kuljettajineen; osalla jopa henkivartija. Tavallisilla kansalaisilla tällaista luksusta ei tyypillisesti ole; olkoonkin että tunnettuihin poliitikkoihin kohdistunee suurempia uhkia kuin tavallisiin kansalaisiin keskimäärin. On kuitenkin syytä huomata, että osa nk tavallisista kansalaisista elää suuremman väkivallan uhan alla kuin luultavasti yksikään poliitikko Suomessa. Esimerkiksi väkivaltaisen ex-puolison, tai mielenterveysongelmaisen ja väkivaltaisen naapurin pelossa elävä henkilö ei välttämättä saa suurta lohtua siitä, että Suomi on kuitenkin tilastollisesti varsin turvallinen maa. Vaikka julkisuuden henkilöillä on suurempi riski saada peräänsä stalkkaajia, kuka tahansa ihminen voi joutua jonkun mielenterveydeltään epävakaan henkilön maalitauluksi. Tietyissä ammattiryhmissä tämä riski on vielä tavallista suurempi.
Kannattaa myös huomata, että suojeluase on käytössä aina kun se on mukana; ei pelkästään silloin kun se on käyttäjän kädessä. Yksi merkittävä syy itsepuolustusvälineen mukana kuljettamiseen on sen luoma mielenrauha, oli itsepuolustusväline sitten ampuma-ase, OC-sumutin tai vaikka isokokoinen koira. Jos henkilö esimerkiksi pelkää syystä tai toisesta liikkua ulkona ilman turvaa, mutta jokin itsepuolustusväline antaa sen verran turvallisuudentunnetta että henkilö ei joudu lukittautumaan neljän seinän sisälle, niin väline on jatkuvassa käytössä ja parantaa merkittävästi henkilön elämänlaatua. Tämä siinäkin tapauksessa, että kukaan ei ikinä saisi tietää että henkilö kuljettaa jotain välinettä mukanaan.
Turvallisuustilanne Suomessa on edelleen tätä kirjoitettaessa varsin hyvä, mutta se on kuitenkin muuttunut huomattavasti epävakaammaksi verrattuna vanhoihin hyviin aikoihin. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa harva olisi pitänyt realistisena, että Suomessa tapahtuu kouluammuskeluja, ostoskeskuksessa tai kadulla räjähtää pommeja, tai kadulla ammutaan sivullisia ilman mitään näkyvää syytä; terrori-iskusta puhumattakaan. Tilanne tuskin tästä oleellisesti tulee paranemaan, vaan jos tässäkin asiassa Suomi seuraa pienellä viiveellä Ruotsia, kohta myös meillä on poliisillakin no-go alueita ja autoja poltetaan kaduilla lähes rutiininomaisesti.
Miten muualla?
Siviilissä tapahtuvasta aseen kantamisesta eli CCW:stä (concealed carry weapon) puhuttaessa ensimmäisenä tulee luonnollisesti mieleen Yhdysvallat ja sieltä kantautuvat uutiset. Pitää kuitenkin muistaa joitakin tärkeitä pointteja: Yhdysvallat ei ole homogeeninen maa, vaan sen eri osissa on toisistaan huomattavasti poikkeavia lakeja ja yhteiskunnallisia olosuhteita. On totta, että jengien piinaamilla suurkaupunkialueilla katuväkivaltaa on ylipäätään paljon, mutta esimerkiksi oloiltaan enemmän Pohjoismaita muistuttavissa Uuden Englannin osavaltioissa tilanne on huomattavan erilainen. Jopa aseisiin hyvin vapaasti suhtautuvilla alueilla aseväkivalta voi olla hyvin vähäistä, kun toisaalta tiukempien aselakien alueilla aseita saatetaan käyttää enemmän rikoksissa. Tärkeimpänä tekijänä ovat yhteiskunnalliset olot.
Tilastoja myös tulkitaan ja tapahtumista uutisoidaan joko tarkoitushakuisesti tai huomiohakuisesti: aseet ja väkivalta herättävät intohimoja ja ihmisten kiinnostuksen, joten uutisoinnissa on helppoa korostaa näitä asioita, tai jopa vääristellä totuutta niin että asiat näyttäisivät tietynlaisilta. Joka tapauksessa Yhdysvalloissa asetta laillisesti kantavilla siviileilla on vuosittaisia laillisia aseenkäyttökertoja lukumääräisesti enemmän kuin kaikilla maan poliiseilla yhteenlaskettuna. Näistä siviilien aseenkäyttötilanteista noin 90% päättyy ilman että ammutaan laukaustakaan, eli pelkkä aseella uhkaaminen riittää useimmissa tapauksissa selvittämään tilanteen.
Yhdysvallat ei kuitenkaan ole paras mahdollinen verrokki kun ajatellaan aseen kantamista Suomessa - ei edes vaikka tarkasteltaisiin aseen kantamista eniten Pohjoismaita muistuttavissa osavaltioissa. Vertailukohtia kannattaa hakea lähempää, Euroopasta. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että jo EU-alueella on useita maita, joissa CCW-aseen kantaminen on mahdollista. Itse asiassa, Suomella on enemmän sellaisia naapurimaita joissa suojeluaseen kantaminen on mahdollista kuin sellaisia maita, joissa se ei olisi sallittua. Esimerkiksi Virossa siviilien suojeluaseet ovat yleisiä ja poliisin suhtautuminen siviilien aseen kantamiseen on myönteistä. Tsekeissä suojeluperuste on yleisin aseluvan myöntämisperuste; noin 3% aikuisväestöstä kantaa suojeluasetta. Sveitsi on luonnollisesti oma lukunsa (vaikka ei EU-maa olekaan), sillä lähtökohtaisesti jokaisessa kodissa on rynnäkkökivääri. Kun puhutaan näistä maista, ei ensimmäisenä tule mieleen, että kaduilla käytäisiin jatkuvia tulitaisteluita. Lisäksi Euroopassa on lukuisia maita joissa vähemmän vaarallisten voimankäyttövälineiden kuten OC-sumuttimien tai teleskooppipatukoiden hankkiminen ja kantaminen on täysin vapaata täysi-ikäisille henkilöille.
Toiset EU-maat toimivat hyvänä vertailukohtana, kun ajatellaan aseen tai muiden voimankäyttövälineiden kantamista Suomessa, mutta paras esimerkki löytyy vielä lähempää: Suomessa vielä 20 vuotta sitten yksi aseluvan myöntämisperusteista oli suojelu. Tämä tarkoitti käytännössä, että suojeluaseluvalla sai hankkia myös taskuaseita joihin on nykyään erittäin vaikeaa saada lupia, ja aseita sai myös kantaa mukana. Näitä suojeluaseita myös kannettiin, esimerkiksi taksikuskit olivat tyypillinen ammattiryhmä joilla oli paljon suojeluaselupia. Kauppojen päivän myynnistä kertyneet käteisrahat vietiin aina illalla kaupan sulkeuduttua yösäilöön, ja näitä rahalähetyksiä toimittivat usein kaupan oma henkilökunta (esimerkiksi myymäläpäällikkö tai vuoropäällikkö), joilla usein oli myös suojeluaseita turvanaan. Kadut eivät tuolloin olleet liekeissä; minkähän takia?
Ongelmia ja ratkaisuja
Tämän tekstin alussa kerrottiin joitakin CCW-keskustelussa esiin tulleita huolenaiheita. Palaan niihin tässä.
Jotkut ihmiset olivat huolissaan siitä, että poliisin (ja jopa siivilien) aseen kantaminen siviilissä johtaa lisääntyneisiin ammuskeluihin kaduilla. Jos näin olisi, tällaisesta olisi varmasti merkkejä niissä maissa joissa CCW on sallittua, tai Suomesta kehden vuosikymmenen takaa. Toki esimerkiksi Yhdysvalloissa siviilit käyttävät aseita lailliseen itsepuolustukseen verrattain paljon, mutta kyseessä on nimenomaan laillinen toiminta, jossa reagoidaan toisen henkilön muodostamaan uhkaan.
Eräs huolenaiheista on, että itseään tai toista henkilöä puolustava aseistettu henkilö saattaa joutua paikalle saapuneen virkapartion voimankäytön kohteeksi. Ilmeisesti tämäkään huolenaihe ei ole kuitenkaan realisoitunut niissä paikoissa, joissa näitä asioita ei pohdiskella pelkästään teorian tasolla vaan myös käytännössä. Joka tapauksessa taktiikka ja etukäteissuunnittelu näyttelee tällaisessa tilanteessa suurta roolia; tämä ei ole mikään uusi kysymys vaan asiaan on kehitetty ratkaisumalleja jo kauan sitten.
Jotkut olivat huolissaan myös siitä, että verhottua asetta siviilivaatteiden kanssa kantavat henkilöt saattaisivat paljastaa aseen vahingossa eli vilauttaa asetta, mikä aiheuttaisi tarpeettomia sydämentykytyksiä kansalaisille ja aiheettomia hälytyksiä työssä oleville poliiseille. Tästä asiasta huolestuneet eivät ehkä ole huomanneet, että nytkin kaupungilla kulkee siviilivaatteissa aseistettuja henkilöitä - esimerkiksi poliisin ja muiden viranomaisten tutkijoita ja kenttävalvontaa, eikä siitä aiheudu kuvitellun kaltaisia ongelmia.
Muunkinlaisia huolenaiheita on esitetty, mutta niissä kaikissa on yhteistä se, että nämä ongelmat eivät ole ainutlaatuisia, vaan niihin on kehitetty ratkaisuja varmasti kaikissa niissä maissa, missä CCW-kantaminen on laillista - siis mikäli ne edes ovat ongelmia käytännössä, eivätkä pelkästään teorian tasolla.
***
Tähän tekstiin ilmestyy jatko-osa lähiaikoina. Siinä käsittelen käytännön kysymyksiä kuten sitä, minkälaisia välineitä kansalaisilla tulisi olla lupa kantaa omaa ja toisten koskemattomuutta suojellakseen, ja minkälaisia edellytyksiä eri välineiden kantamiseen voitaisiin vaatia:
https://maanpuolustus.net/threads/suojeluaseen-myöntämisen-edellytykset.6624/
Tätä aihetta käsitellään myös foorimikeskustelussa: https://maanpuolustus.net/threads/varustautuminen-itsepuolustusta-silmälläpitäen.6622/
Taustaa
Elokuussa 2017 tapahtui Turussa Suomen ensimmäinen terroristisessa tarkoituksessa tehty hyökkäys ihmisiä vastaan. Kun asiaa käsiteltiin lehdistössä, Poliisihallituksen edustaja toi julkisuuteen tiedon että jo alkuvuodesta 2017 PoHa oli alkanut tutkia mahdollisuutta sallia vapaalla oleville poliiseille oikeuden kantaa virka-asetta. Syksyllä 2018 tuli tieto, että kokeilua ei jatketa, ja erikseen PoHassa kokeilusta vastanneelta henkilöltä kysyessäni sain vastauksen, että poliisi ei kanna asetta siviilissä, eli kyse ei ollut myöskään siitä että kokeilu loppuisi ja muuttuisi vakiokäytännöksi.
Poliisin mahdollinen aseen kantaminen siviilissä herätti hetkellisesti jonkin verran aktiivista keskustelua mm lehdissä ja erilaisilla keskustelupalstoilla. Osa keskustelijoista kannatti asiaa, mutta merkittävä osa tuntui vastustavan ajatusta. Pelättiin, että Suomessa suistutaan Amerikan malliin, missä "ihmisiä ammutaan päivittäin kaduilla", ihmeteltiin miten selvitään tilanteista joissa siviilissä oleva poliisi puuttuu johonkin rikokseen ja paikalle saapuva poliisin virkapartio ei tiedä että paikalla on aseistettu vapaalla oleva poliisi, päiviteltiin sitä, kuinka paljon vääriä hälytyksiä aiheutuu kun vapailla olevan poliisimiehen ase vilahtaa vaatteen alta, ja niin edelleen. Kaikki varmasti valideja huolenaiheita, mutta näiden asioiden esiin tuojat eivät ole ajatelleet asioita loppuun asti. Näihin asioihin palataan hieman myöhemmin.
Periaatekysymys
Minä lähestyn asiaa siltä kannalta, että kansalaisilla tulee olla paitsi lakiin selkeästi kirjattu ja oikeuskäytännössä testattu oikeus puolustaa itseään ja toisiaan oikeudetonta hyökkäystä vastaan, mutta myös oikeus kantaa tähän tarkoitukseen soveltuvia välineitä. On selvää, että yhteiskunta ei pysty suojelemaan ketään yksittäistä kansalaista; ei edes yhteiskunnan päättävissä asemissa olevia nk Tärkeitä Ihmisiä, rivikansalaisista puhumattakaan. Poliisi toimii lähtökohtaisesti reaktiivisesti, eli poliisi kutsutaan paikalle silloin kun jotain on jo tapahtunut. Toki poliisi pystyy läsnäolollaan myös ennaltaehkäisemään jonkin verran rikoksia, mutta tämä poliisin ennaltaestävä pelote ei ulotu kovin pitkälle, ja pahimmillaan pahoinpitelyita ja muita rikoksia tehdään jopa virkapukuisen poliisin silmien edessä.
Alkukesästä 2017 eli jo ennen Turun terrori-iskua, kansanedustajia ja ministereitä kehotettiin välttämään työmatkojen tekemistä polkupyörillä tai julkista liikennettä käyttäen. Tätä ohjetta perusteltiin riskien minimoimisella. Heillä on onneksi käytössään taksisetelit tai virka-autot kuljettajineen; osalla jopa henkivartija. Tavallisilla kansalaisilla tällaista luksusta ei tyypillisesti ole; olkoonkin että tunnettuihin poliitikkoihin kohdistunee suurempia uhkia kuin tavallisiin kansalaisiin keskimäärin. On kuitenkin syytä huomata, että osa nk tavallisista kansalaisista elää suuremman väkivallan uhan alla kuin luultavasti yksikään poliitikko Suomessa. Esimerkiksi väkivaltaisen ex-puolison, tai mielenterveysongelmaisen ja väkivaltaisen naapurin pelossa elävä henkilö ei välttämättä saa suurta lohtua siitä, että Suomi on kuitenkin tilastollisesti varsin turvallinen maa. Vaikka julkisuuden henkilöillä on suurempi riski saada peräänsä stalkkaajia, kuka tahansa ihminen voi joutua jonkun mielenterveydeltään epävakaan henkilön maalitauluksi. Tietyissä ammattiryhmissä tämä riski on vielä tavallista suurempi.
Kannattaa myös huomata, että suojeluase on käytössä aina kun se on mukana; ei pelkästään silloin kun se on käyttäjän kädessä. Yksi merkittävä syy itsepuolustusvälineen mukana kuljettamiseen on sen luoma mielenrauha, oli itsepuolustusväline sitten ampuma-ase, OC-sumutin tai vaikka isokokoinen koira. Jos henkilö esimerkiksi pelkää syystä tai toisesta liikkua ulkona ilman turvaa, mutta jokin itsepuolustusväline antaa sen verran turvallisuudentunnetta että henkilö ei joudu lukittautumaan neljän seinän sisälle, niin väline on jatkuvassa käytössä ja parantaa merkittävästi henkilön elämänlaatua. Tämä siinäkin tapauksessa, että kukaan ei ikinä saisi tietää että henkilö kuljettaa jotain välinettä mukanaan.
Turvallisuustilanne Suomessa on edelleen tätä kirjoitettaessa varsin hyvä, mutta se on kuitenkin muuttunut huomattavasti epävakaammaksi verrattuna vanhoihin hyviin aikoihin. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa harva olisi pitänyt realistisena, että Suomessa tapahtuu kouluammuskeluja, ostoskeskuksessa tai kadulla räjähtää pommeja, tai kadulla ammutaan sivullisia ilman mitään näkyvää syytä; terrori-iskusta puhumattakaan. Tilanne tuskin tästä oleellisesti tulee paranemaan, vaan jos tässäkin asiassa Suomi seuraa pienellä viiveellä Ruotsia, kohta myös meillä on poliisillakin no-go alueita ja autoja poltetaan kaduilla lähes rutiininomaisesti.
Miten muualla?
Siviilissä tapahtuvasta aseen kantamisesta eli CCW:stä (concealed carry weapon) puhuttaessa ensimmäisenä tulee luonnollisesti mieleen Yhdysvallat ja sieltä kantautuvat uutiset. Pitää kuitenkin muistaa joitakin tärkeitä pointteja: Yhdysvallat ei ole homogeeninen maa, vaan sen eri osissa on toisistaan huomattavasti poikkeavia lakeja ja yhteiskunnallisia olosuhteita. On totta, että jengien piinaamilla suurkaupunkialueilla katuväkivaltaa on ylipäätään paljon, mutta esimerkiksi oloiltaan enemmän Pohjoismaita muistuttavissa Uuden Englannin osavaltioissa tilanne on huomattavan erilainen. Jopa aseisiin hyvin vapaasti suhtautuvilla alueilla aseväkivalta voi olla hyvin vähäistä, kun toisaalta tiukempien aselakien alueilla aseita saatetaan käyttää enemmän rikoksissa. Tärkeimpänä tekijänä ovat yhteiskunnalliset olot.
Tilastoja myös tulkitaan ja tapahtumista uutisoidaan joko tarkoitushakuisesti tai huomiohakuisesti: aseet ja väkivalta herättävät intohimoja ja ihmisten kiinnostuksen, joten uutisoinnissa on helppoa korostaa näitä asioita, tai jopa vääristellä totuutta niin että asiat näyttäisivät tietynlaisilta. Joka tapauksessa Yhdysvalloissa asetta laillisesti kantavilla siviileilla on vuosittaisia laillisia aseenkäyttökertoja lukumääräisesti enemmän kuin kaikilla maan poliiseilla yhteenlaskettuna. Näistä siviilien aseenkäyttötilanteista noin 90% päättyy ilman että ammutaan laukaustakaan, eli pelkkä aseella uhkaaminen riittää useimmissa tapauksissa selvittämään tilanteen.
Yhdysvallat ei kuitenkaan ole paras mahdollinen verrokki kun ajatellaan aseen kantamista Suomessa - ei edes vaikka tarkasteltaisiin aseen kantamista eniten Pohjoismaita muistuttavissa osavaltioissa. Vertailukohtia kannattaa hakea lähempää, Euroopasta. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että jo EU-alueella on useita maita, joissa CCW-aseen kantaminen on mahdollista. Itse asiassa, Suomella on enemmän sellaisia naapurimaita joissa suojeluaseen kantaminen on mahdollista kuin sellaisia maita, joissa se ei olisi sallittua. Esimerkiksi Virossa siviilien suojeluaseet ovat yleisiä ja poliisin suhtautuminen siviilien aseen kantamiseen on myönteistä. Tsekeissä suojeluperuste on yleisin aseluvan myöntämisperuste; noin 3% aikuisväestöstä kantaa suojeluasetta. Sveitsi on luonnollisesti oma lukunsa (vaikka ei EU-maa olekaan), sillä lähtökohtaisesti jokaisessa kodissa on rynnäkkökivääri. Kun puhutaan näistä maista, ei ensimmäisenä tule mieleen, että kaduilla käytäisiin jatkuvia tulitaisteluita. Lisäksi Euroopassa on lukuisia maita joissa vähemmän vaarallisten voimankäyttövälineiden kuten OC-sumuttimien tai teleskooppipatukoiden hankkiminen ja kantaminen on täysin vapaata täysi-ikäisille henkilöille.
Toiset EU-maat toimivat hyvänä vertailukohtana, kun ajatellaan aseen tai muiden voimankäyttövälineiden kantamista Suomessa, mutta paras esimerkki löytyy vielä lähempää: Suomessa vielä 20 vuotta sitten yksi aseluvan myöntämisperusteista oli suojelu. Tämä tarkoitti käytännössä, että suojeluaseluvalla sai hankkia myös taskuaseita joihin on nykyään erittäin vaikeaa saada lupia, ja aseita sai myös kantaa mukana. Näitä suojeluaseita myös kannettiin, esimerkiksi taksikuskit olivat tyypillinen ammattiryhmä joilla oli paljon suojeluaselupia. Kauppojen päivän myynnistä kertyneet käteisrahat vietiin aina illalla kaupan sulkeuduttua yösäilöön, ja näitä rahalähetyksiä toimittivat usein kaupan oma henkilökunta (esimerkiksi myymäläpäällikkö tai vuoropäällikkö), joilla usein oli myös suojeluaseita turvanaan. Kadut eivät tuolloin olleet liekeissä; minkähän takia?
Ongelmia ja ratkaisuja
Tämän tekstin alussa kerrottiin joitakin CCW-keskustelussa esiin tulleita huolenaiheita. Palaan niihin tässä.
Jotkut ihmiset olivat huolissaan siitä, että poliisin (ja jopa siivilien) aseen kantaminen siviilissä johtaa lisääntyneisiin ammuskeluihin kaduilla. Jos näin olisi, tällaisesta olisi varmasti merkkejä niissä maissa joissa CCW on sallittua, tai Suomesta kehden vuosikymmenen takaa. Toki esimerkiksi Yhdysvalloissa siviilit käyttävät aseita lailliseen itsepuolustukseen verrattain paljon, mutta kyseessä on nimenomaan laillinen toiminta, jossa reagoidaan toisen henkilön muodostamaan uhkaan.
Eräs huolenaiheista on, että itseään tai toista henkilöä puolustava aseistettu henkilö saattaa joutua paikalle saapuneen virkapartion voimankäytön kohteeksi. Ilmeisesti tämäkään huolenaihe ei ole kuitenkaan realisoitunut niissä paikoissa, joissa näitä asioita ei pohdiskella pelkästään teorian tasolla vaan myös käytännössä. Joka tapauksessa taktiikka ja etukäteissuunnittelu näyttelee tällaisessa tilanteessa suurta roolia; tämä ei ole mikään uusi kysymys vaan asiaan on kehitetty ratkaisumalleja jo kauan sitten.
Jotkut olivat huolissaan myös siitä, että verhottua asetta siviilivaatteiden kanssa kantavat henkilöt saattaisivat paljastaa aseen vahingossa eli vilauttaa asetta, mikä aiheuttaisi tarpeettomia sydämentykytyksiä kansalaisille ja aiheettomia hälytyksiä työssä oleville poliiseille. Tästä asiasta huolestuneet eivät ehkä ole huomanneet, että nytkin kaupungilla kulkee siviilivaatteissa aseistettuja henkilöitä - esimerkiksi poliisin ja muiden viranomaisten tutkijoita ja kenttävalvontaa, eikä siitä aiheudu kuvitellun kaltaisia ongelmia.
Muunkinlaisia huolenaiheita on esitetty, mutta niissä kaikissa on yhteistä se, että nämä ongelmat eivät ole ainutlaatuisia, vaan niihin on kehitetty ratkaisuja varmasti kaikissa niissä maissa, missä CCW-kantaminen on laillista - siis mikäli ne edes ovat ongelmia käytännössä, eivätkä pelkästään teorian tasolla.
***
Tähän tekstiin ilmestyy jatko-osa lähiaikoina. Siinä käsittelen käytännön kysymyksiä kuten sitä, minkälaisia välineitä kansalaisilla tulisi olla lupa kantaa omaa ja toisten koskemattomuutta suojellakseen, ja minkälaisia edellytyksiä eri välineiden kantamiseen voitaisiin vaatia:
https://maanpuolustus.net/threads/suojeluaseen-myöntämisen-edellytykset.6624/
Tätä aihetta käsitellään myös foorimikeskustelussa: https://maanpuolustus.net/threads/varustautuminen-itsepuolustusta-silmälläpitäen.6622/
Viimeksi muokattu: