Ampuma-ase hätävarjeluvälineenä

Pitäisikö Suomessa siirtyä parikymmentä vuotta ajassa taaksepäin, ja sallia siviileille taas aseen kantaminen itsepuolustusmielessä?


Taustaa
Elokuussa 2017 tapahtui Turussa Suomen ensimmäinen terroristisessa tarkoituksessa tehty hyökkäys ihmisiä vastaan. Kun asiaa käsiteltiin lehdistössä, Poliisihallituksen edustaja toi julkisuuteen tiedon että jo alkuvuodesta 2017 PoHa oli alkanut tutkia mahdollisuutta sallia vapaalla oleville poliiseille oikeuden kantaa virka-asetta. Syksyllä 2018 tuli tieto, että kokeilua ei jatketa, ja erikseen PoHassa kokeilusta vastanneelta henkilöltä kysyessäni sain vastauksen, että poliisi ei kanna asetta siviilissä, eli kyse ei ollut myöskään siitä että kokeilu loppuisi ja muuttuisi vakiokäytännöksi.


Poliisin mahdollinen aseen kantaminen siviilissä herätti hetkellisesti jonkin verran aktiivista keskustelua mm lehdissä ja erilaisilla keskustelupalstoilla. Osa keskustelijoista kannatti asiaa, mutta merkittävä osa tuntui vastustavan ajatusta. Pelättiin, että Suomessa suistutaan Amerikan malliin, missä "ihmisiä ammutaan päivittäin kaduilla", ihmeteltiin miten selvitään tilanteista joissa siviilissä oleva poliisi puuttuu johonkin rikokseen ja paikalle saapuva poliisin virkapartio ei tiedä että paikalla on aseistettu vapaalla oleva poliisi, päiviteltiin sitä, kuinka paljon vääriä hälytyksiä aiheutuu kun vapailla olevan poliisimiehen ase vilahtaa vaatteen alta, ja niin edelleen. Kaikki varmasti valideja huolenaiheita, mutta näiden asioiden esiin tuojat eivät ole ajatelleet asioita loppuun asti. Näihin asioihin palataan hieman myöhemmin.


Periaatekysymys
Minä lähestyn asiaa siltä kannalta, että kansalaisilla tulee olla paitsi lakiin selkeästi kirjattu ja oikeuskäytännössä testattu oikeus puolustaa itseään ja toisiaan oikeudetonta hyökkäystä vastaan, mutta myös oikeus kantaa tähän tarkoitukseen soveltuvia välineitä. On selvää, että yhteiskunta ei pysty suojelemaan ketään yksittäistä kansalaista; ei edes yhteiskunnan päättävissä asemissa olevia nk Tärkeitä Ihmisiä, rivikansalaisista puhumattakaan. Poliisi toimii lähtökohtaisesti reaktiivisesti, eli poliisi kutsutaan paikalle silloin kun jotain on jo tapahtunut. Toki poliisi pystyy läsnäolollaan myös ennaltaehkäisemään jonkin verran rikoksia, mutta tämä poliisin ennaltaestävä pelote ei ulotu kovin pitkälle, ja pahimmillaan pahoinpitelyita ja muita rikoksia tehdään jopa virkapukuisen poliisin silmien edessä.


Alkukesästä 2017 eli jo ennen Turun terrori-iskua, kansanedustajia ja ministereitä kehotettiin välttämään työmatkojen tekemistä polkupyörillä tai julkista liikennettä käyttäen. Tätä ohjetta perusteltiin riskien minimoimisella. Heillä on onneksi käytössään taksisetelit tai virka-autot kuljettajineen; osalla jopa henkivartija. Tavallisilla kansalaisilla tällaista luksusta ei tyypillisesti ole; olkoonkin että tunnettuihin poliitikkoihin kohdistunee suurempia uhkia kuin tavallisiin kansalaisiin keskimäärin. On kuitenkin syytä huomata, että osa nk tavallisista kansalaisista elää suuremman väkivallan uhan alla kuin luultavasti yksikään poliitikko Suomessa. Esimerkiksi väkivaltaisen ex-puolison, tai mielenterveysongelmaisen ja väkivaltaisen naapurin pelossa elävä henkilö ei välttämättä saa suurta lohtua siitä, että Suomi on kuitenkin tilastollisesti varsin turvallinen maa. Vaikka julkisuuden henkilöillä on suurempi riski saada peräänsä stalkkaajia, kuka tahansa ihminen voi joutua jonkun mielenterveydeltään epävakaan henkilön maalitauluksi. Tietyissä ammattiryhmissä tämä riski on vielä tavallista suurempi.

Kannattaa myös huomata, että suojeluase on käytössä aina kun se on mukana; ei pelkästään silloin kun se on käyttäjän kädessä. Yksi merkittävä syy itsepuolustusvälineen mukana kuljettamiseen on sen luoma mielenrauha, oli itsepuolustusväline sitten ampuma-ase, OC-sumutin tai vaikka isokokoinen koira. Jos henkilö esimerkiksi pelkää syystä tai toisesta liikkua ulkona ilman turvaa, mutta jokin itsepuolustusväline antaa sen verran turvallisuudentunnetta että henkilö ei joudu lukittautumaan neljän seinän sisälle, niin väline on jatkuvassa käytössä ja parantaa merkittävästi henkilön elämänlaatua. Tämä siinäkin tapauksessa, että kukaan ei ikinä saisi tietää että henkilö kuljettaa jotain välinettä mukanaan.

Turvallisuustilanne Suomessa on edelleen tätä kirjoitettaessa varsin hyvä, mutta se on kuitenkin muuttunut huomattavasti epävakaammaksi verrattuna vanhoihin hyviin aikoihin. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa harva olisi pitänyt realistisena, että Suomessa tapahtuu kouluammuskeluja, ostoskeskuksessa tai kadulla räjähtää pommeja, tai kadulla ammutaan sivullisia ilman mitään näkyvää syytä; terrori-iskusta puhumattakaan. Tilanne tuskin tästä oleellisesti tulee paranemaan, vaan jos tässäkin asiassa Suomi seuraa pienellä viiveellä Ruotsia, kohta myös meillä on poliisillakin no-go alueita ja autoja poltetaan kaduilla lähes rutiininomaisesti.


Miten muualla?
Siviilissä tapahtuvasta aseen kantamisesta eli CCW:stä (concealed carry weapon) puhuttaessa ensimmäisenä tulee luonnollisesti mieleen Yhdysvallat ja sieltä kantautuvat uutiset. Pitää kuitenkin muistaa joitakin tärkeitä pointteja: Yhdysvallat ei ole homogeeninen maa, vaan sen eri osissa on toisistaan huomattavasti poikkeavia lakeja ja yhteiskunnallisia olosuhteita. On totta, että jengien piinaamilla suurkaupunkialueilla katuväkivaltaa on ylipäätään paljon, mutta esimerkiksi oloiltaan enemmän Pohjoismaita muistuttavissa Uuden Englannin osavaltioissa tilanne on huomattavan erilainen. Jopa aseisiin hyvin vapaasti suhtautuvilla alueilla aseväkivalta voi olla hyvin vähäistä, kun toisaalta tiukempien aselakien alueilla aseita saatetaan käyttää enemmän rikoksissa. Tärkeimpänä tekijänä ovat yhteiskunnalliset olot.


Tilastoja myös tulkitaan ja tapahtumista uutisoidaan joko tarkoitushakuisesti tai huomiohakuisesti: aseet ja väkivalta herättävät intohimoja ja ihmisten kiinnostuksen, joten uutisoinnissa on helppoa korostaa näitä asioita, tai jopa vääristellä totuutta niin että asiat näyttäisivät tietynlaisilta. Joka tapauksessa Yhdysvalloissa asetta laillisesti kantavilla siviileilla on vuosittaisia laillisia aseenkäyttökertoja lukumääräisesti enemmän kuin kaikilla maan poliiseilla yhteenlaskettuna. Näistä siviilien aseenkäyttötilanteista noin 90% päättyy ilman että ammutaan laukaustakaan, eli pelkkä aseella uhkaaminen riittää useimmissa tapauksissa selvittämään tilanteen.

Yhdysvallat ei kuitenkaan ole paras mahdollinen verrokki kun ajatellaan aseen kantamista Suomessa - ei edes vaikka tarkasteltaisiin aseen kantamista eniten Pohjoismaita muistuttavissa osavaltioissa. Vertailukohtia kannattaa hakea lähempää, Euroopasta. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että jo EU-alueella on useita maita, joissa CCW-aseen kantaminen on mahdollista. Itse asiassa, Suomella on enemmän sellaisia naapurimaita joissa suojeluaseen kantaminen on mahdollista kuin sellaisia maita, joissa se ei olisi sallittua. Esimerkiksi Virossa siviilien suojeluaseet ovat yleisiä ja poliisin suhtautuminen siviilien aseen kantamiseen on myönteistä. Tsekeissä suojeluperuste on yleisin aseluvan myöntämisperuste; noin 3% aikuisväestöstä kantaa suojeluasetta. Sveitsi on luonnollisesti oma lukunsa (vaikka ei EU-maa olekaan), sillä lähtökohtaisesti jokaisessa kodissa on rynnäkkökivääri. Kun puhutaan näistä maista, ei ensimmäisenä tule mieleen, että kaduilla käytäisiin jatkuvia tulitaisteluita. Lisäksi Euroopassa on lukuisia maita joissa vähemmän vaarallisten voimankäyttövälineiden kuten OC-sumuttimien tai teleskooppipatukoiden hankkiminen ja kantaminen on täysin vapaata täysi-ikäisille henkilöille.

Toiset EU-maat toimivat hyvänä vertailukohtana, kun ajatellaan aseen tai muiden voimankäyttövälineiden kantamista Suomessa, mutta paras esimerkki löytyy vielä lähempää: Suomessa vielä 20 vuotta sitten yksi aseluvan myöntämisperusteista oli suojelu. Tämä tarkoitti käytännössä, että suojeluaseluvalla sai hankkia myös taskuaseita joihin on nykyään erittäin vaikeaa saada lupia, ja aseita sai myös kantaa mukana. Näitä suojeluaseita myös kannettiin, esimerkiksi taksikuskit olivat tyypillinen ammattiryhmä joilla oli paljon suojeluaselupia. Kauppojen päivän myynnistä kertyneet käteisrahat vietiin aina illalla kaupan sulkeuduttua yösäilöön, ja näitä rahalähetyksiä toimittivat usein kaupan oma henkilökunta (esimerkiksi myymäläpäällikkö tai vuoropäällikkö), joilla usein oli myös suojeluaseita turvanaan. Kadut eivät tuolloin olleet liekeissä; minkähän takia?


Ongelmia ja ratkaisuja
Tämän tekstin alussa kerrottiin joitakin CCW-keskustelussa esiin tulleita huolenaiheita. Palaan niihin tässä.


Jotkut ihmiset olivat huolissaan siitä, että poliisin (ja jopa siivilien) aseen kantaminen siviilissä johtaa lisääntyneisiin ammuskeluihin kaduilla. Jos näin olisi, tällaisesta olisi varmasti merkkejä niissä maissa joissa CCW on sallittua, tai Suomesta kehden vuosikymmenen takaa. Toki esimerkiksi Yhdysvalloissa siviilit käyttävät aseita lailliseen itsepuolustukseen verrattain paljon, mutta kyseessä on nimenomaan laillinen toiminta, jossa reagoidaan toisen henkilön muodostamaan uhkaan.

Eräs huolenaiheista on, että itseään tai toista henkilöä puolustava aseistettu henkilö saattaa joutua paikalle saapuneen virkapartion voimankäytön kohteeksi. Ilmeisesti tämäkään huolenaihe ei ole kuitenkaan realisoitunut niissä paikoissa, joissa näitä asioita ei pohdiskella pelkästään teorian tasolla vaan myös käytännössä. Joka tapauksessa taktiikka ja etukäteissuunnittelu näyttelee tällaisessa tilanteessa suurta roolia; tämä ei ole mikään uusi kysymys vaan asiaan on kehitetty ratkaisumalleja jo kauan sitten.

Jotkut olivat huolissaan myös siitä, että verhottua asetta siviilivaatteiden kanssa kantavat henkilöt saattaisivat paljastaa aseen vahingossa eli vilauttaa asetta, mikä aiheuttaisi tarpeettomia sydämentykytyksiä kansalaisille ja aiheettomia hälytyksiä työssä oleville poliiseille. Tästä asiasta huolestuneet eivät ehkä ole huomanneet, että nytkin kaupungilla kulkee siviilivaatteissa aseistettuja henkilöitä - esimerkiksi poliisin ja muiden viranomaisten tutkijoita ja kenttävalvontaa, eikä siitä aiheudu kuvitellun kaltaisia ongelmia.

Muunkinlaisia huolenaiheita on esitetty, mutta niissä kaikissa on yhteistä se, että nämä ongelmat eivät ole ainutlaatuisia, vaan niihin on kehitetty ratkaisuja varmasti kaikissa niissä maissa, missä CCW-kantaminen on laillista - siis mikäli ne edes ovat ongelmia käytännössä, eivätkä pelkästään teorian tasolla.

***

Tähän tekstiin ilmestyy jatko-osa lähiaikoina. Siinä käsittelen käytännön kysymyksiä kuten sitä, minkälaisia välineitä kansalaisilla tulisi olla lupa kantaa omaa ja toisten koskemattomuutta suojellakseen, ja minkälaisia edellytyksiä eri välineiden kantamiseen voitaisiin vaatia:
https://maanpuolustus.net/threads/suojeluaseen-myöntämisen-edellytykset.6624/


Tätä aihetta käsitellään myös foorimikeskustelussa: https://maanpuolustus.net/threads/varustautuminen-itsepuolustusta-silmälläpitäen.6622/
 
Viimeksi muokattu:
Pitäisikö Suomessa siirtyä parikymmentä vuotta ajassa taaksepäin, ja sallia siviileille taas aseen kantaminen itsepuolustusmielessä?


Taustaa
Elokuussa 2017 tapahtui Turussa Suomen ensimmäinen terroristisessa tarkoituksessa tehty hyökkäys ihmisiä vastaan. Kun asiaa käsiteltiin lehdistössä, Poliisihallituksen edustaja toi julkisuuteen tiedon että jo alkuvuodesta 2017 PoHa oli alkanut tutkia mahdollisuutta sallia vapaalla oleville poliiseille oikeuden kantaa virka-asetta. Syksyllä 2018 tuli tieto, että kokeilua ei jatketa, ja erikseen PoHassa kokeilusta vastanneelta henkilöltä kysyessäni sain vastauksen, että poliisi ei kanna asetta siviilissä, eli kyse ei ollut myöskään siitä että kokeilu loppuisi ja muuttuisi vakiokäytännöksi.


Poliisin mahdollinen aseen kantaminen siviilissä herätti hetkellisesti jonkin verran aktiivista keskustelua mm lehdissä ja erilaisilla keskustelupalstoilla. Osa keskustelijoista kannatti asiaa, mutta merkittävä osa tuntui vastustavan ajatusta. Pelättiin, että Suomessa suistutaan Amerikan malliin, missä "ihmisiä ammutaan päivittäin kaduilla", ihmeteltiin miten selvitään tilanteista joissa siviilissä oleva poliisi puuttuu johonkin rikokseen ja paikalle saapuva poliisin virkapartio ei tiedä että paikalla on aseistettu vapaalla oleva poliisi, päiviteltiin sitä, kuinka paljon vääriä hälytyksiä aiheutuu kun vapailla olevan poliisimiehen ase vilahtaa vaatteen alta, ja niin edelleen. Kaikki varmasti valideja huolenaiheita, mutta näiden asioiden esiin tuojat eivät ole ajatelleet asioita loppuun asti. Näihin asioihin palataan hieman myöhemmin.


Periaatekysymys
Minä lähestyn asiaa siltä kannalta, että kansalaisilla tulee olla paitsi lakiin selkeästi kirjattu ja oikeuskäytännössä testattu oikeus puolustaa itseään ja toisiaan oikeudetonta hyökkäystä vastaan, mutta myös oikeus kantaa tähän tarkoitukseen soveltuvia välineitä. On selvää, että yhteiskunta ei pysty suojelemaan ketään yksittäistä kansalaista; ei edes yhteiskunnan päättävissä asemissa olevia nk Tärkeitä Ihmisiä, rivikansalaisista puhumattakaan. Poliisi toimii lähtökohtaisesti reaktiivisesti, eli poliisi kutsutaan paikalle silloin kun jotain on jo tapahtunut. Toki poliisi pystyy läsnäolollaan myös ennaltaehkäisemään jonkin verran rikoksia, mutta tämä poliisin ennaltaestävä pelote ei ulotu kovin pitkälle, ja pahimmillaan pahoinpitelyita ja muita rikoksia tehdään jopa virkapukuisen poliisin silmien edessä.


Alkukesästä 2017 eli jo ennen Turun terrori-iskua, kansanedustajia ja ministereitä kehotettiin välttämään työmatkojen tekemistä polkupyörillä tai julkista liikennettä käyttäen. Tätä ohjetta perusteltiin riskien minimoimisella. Heillä on onneksi käytössään taksisetelit tai virka-autot kuljettajineen; osalla jopa henkivartija. Tavallisilla kansalaisilla tällaista luksusta ei tyypillisesti ole; olkoonkin että tunnettuihin poliitikkoihin kohdistunee suurempia uhkia kuin tavallisiin kansalaisiin keskimäärin. On kuitenkin syytä huomata, että osa nk tavallisista kansalaisista elää suuremman väkivallan uhan alla kuin luultavasti yksikään poliitikko Suomessa. Esimerkiksi väkivaltaisen ex-puolison, tai mielenterveysongelmaisen ja väkivaltaisen naapurin pelossa elävä henkilö ei välttämättä saa suurta lohtua siitä, että Suomi on kuitenkin tilastollisesti varsin turvallinen maa. Vaikka julkisuuden henkilöillä on suurempi riski saada peräänsä stalkkaajia, kuka tahansa ihminen voi joutua jonkun mielenterveydeltään epävakaan henkilön maalitauluksi. Tietyissä ammattiryhmissä tämä riski on vielä tavallista suurempi.

Kannattaa myös huomata, että suojeluase on käytössä aina kun se on mukana; ei pelkästään silloin kun se on käyttäjän kädessä. Yksi merkittävä syy itsepuolustusvälineen mukana kuljettamiseen on sen luoma mielenrauha, oli itsepuolustusväline sitten ampuma-ase, OC-sumutin tai vaikka isokokoinen koira. Jos henkilö esimerkiksi pelkää syystä tai toisesta liikkua ulkona ilman turvaa, mutta jokin itsepuolustusväline antaa sen verran turvallisuudentunnetta että henkilö ei joudu lukittautumaan neljän seinän sisälle, niin väline on jatkuvassa käytössä ja parantaa merkittävästi henkilön elämänlaatua. Tämä siinäkin tapauksessa, että kukaan ei ikinä saisi tietää että henkilö kuljettaa jotain välinettä mukanaan.

Turvallisuustilanne Suomessa on edelleen tätä kirjoitettaessa varsin hyvä, mutta se on kuitenkin muuttunut huomattavasti epävakaammaksi verrattuna vanhoihin hyviin aikoihin. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa harva olisi pitänyt realistisena, että Suomessa tapahtuu kouluammuskeluja, ostoskeskuksessa tai kadulla räjähtää pommeja, tai kadulla ammutaan sivullisia ilman mitään näkyvää syytä; terrori-iskusta puhumattakaan. Tilanne tuskin tästä oleellisesti tulee paranemaan, vaan jos tässäkin asiassa Suomi seuraa pienellä viiveellä Ruotsia, kohta myös meillä on poliisillakin no-go alueita ja autoja poltetaan kaduilla lähes rutiininomaisesti.


Miten muualla?
Siviilissä tapahtuvasta aseen kantamisesta eli CCW:stä (concealed carry weapon) puhuttaessa ensimmäisenä tulee luonnollisesti mieleen Yhdysvallat ja sieltä kantautuvat uutiset. Pitää kuitenkin muistaa joitakin tärkeitä pointteja: Yhdysvallat ei ole homogeeninen maa, vaan sen eri osissa on toisistaan huomattavasti poikkeavia lakeja ja yhteiskunnallisia olosuhteita. On totta, että jengien piinaamilla suurkaupunkialueilla katuväkivaltaa on ylipäätään paljon, mutta esimerkiksi oloiltaan enemmän Pohjoismaita muistuttavissa Uuden Englannin osavaltioissa tilanne on huomattavan erilainen. Jopa aseisiin hyvin vapaasti suhtautuvilla alueilla aseväkivalta voi olla hyvin vähäistä, kun toisaalta tiukempien aselakien alueilla aseita saatetaan käyttää enemmän rikoksissa. Tärkeimpänä tekijänä ovat yhteiskunnalliset olot.


Tilastoja myös tulkitaan ja tapahtumista uutisoidaan joko tarkoitushakuisesti tai huomiohakuisesti: aseet ja väkivalta herättävät intohimoja ja ihmisten kiinnostuksen, joten uutisoinnissa on helppoa korostaa näitä asioita, tai jopa vääristellä totuutta niin että asiat näyttäisivät tietynlaisilta. Joka tapauksessa Yhdysvalloissa asetta laillisesti kantavilla siviileilla on vuosittaisia laillisia aseenkäyttökertoja lukumääräisesti enemmän kuin kaikilla maan poliiseilla yhteenlaskettuna. Näistä siviilien aseenkäyttötilanteista noin 90% päättyy ilman että ammutaan laukaustakaan, eli pelkkä aseella uhkaaminen riittää useimmissa tapauksissa selvittämään tilanteen.

Yhdysvallat ei kuitenkaan ole paras mahdollinen verrokki kun ajatellaan aseen kantamista Suomessa - ei edes vaikka tarkasteltaisiin aseen kantamista eniten Pohjoismaita muistuttavissa osavaltioissa. Vertailukohtia kannattaa hakea lähempää, Euroopasta. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että jo EU-alueella on useita maita, joissa CCW-aseen kantaminen on mahdollista. Itse asiassa, Suomella on enemmän sellaisia naapurimaita joissa suojeluaseen kantaminen on mahdollista kuin sellaisia maita, joissa se ei olisi sallittua. Esimerkiksi Virossa siviilien suojeluaseet ovat yleisiä ja poliisin suhtautuminen siviilien aseen kantamiseen on myönteistä. Tsekeissä suojeluperuste on yleisin aseluvan myöntämisperuste; noin 3% aikuisväestöstä kantaa suojeluasetta. Sveitsi on luonnollisesti oma lukunsa (vaikka ei EU-maa olekaan), sillä lähtökohtaisesti jokaisessa kodissa on rynnäkkökivääri. Kun puhutaan näistä maista, ei ensimmäisenä tule mieleen, että kaduilla käytäisiin jatkuvia tulitaisteluita. Lisäksi Euroopassa on lukuisia maita joissa vähemmän vaarallisten voimankäyttövälineiden kuten OC-sumuttimien tai teleskooppipatukoiden hankkiminen ja kantaminen on täysin vapaata täysi-ikäisille henkilöille.

Toiset EU-maat toimivat hyvänä vertailukohtana, kun ajatellaan aseen tai muiden voimankäyttövälineiden kantamista Suomessa, mutta paras esimerkki löytyy vielä lähempää: Suomessa vielä 20 vuotta sitten yksi aseluvan myöntämisperusteista oli suojelu. Tämä tarkoitti käytännössä, että suojeluaseluvalla sai hankkia myös taskuaseita joihin on nykyään erittäin vaikeaa saada lupia, ja aseita sai myös kantaa mukana. Näitä suojeluaseita myös kannettiin, esimerkiksi taksikuskit olivat tyypillinen ammattiryhmä joilla oli paljon suojeluaselupia. Kauppojen päivän myynnistä kertyneet käteisrahat vietiin aina illalla kaupan sulkeuduttua yösäilöön, ja näitä rahalähetyksiä toimittivat usein kaupan oma henkilökunta (esimerkiksi myymäläpäällikkö tai vuoropäällikkö), joilla usein oli myös suojeluaseita turvanaan. Kadut eivät tuolloin olleet liekeissä; minkähän takia?


Ongelmia ja ratkaisuja
Tämän tekstin alussa kerrottiin joitakin CCW-keskustelussa esiin tulleita huolenaiheita. Palaan niihin tässä.


Jotkut ihmiset olivat huolissaan siitä, että poliisin (ja jopa siivilien) aseen kantaminen siviilissä johtaa lisääntyneisiin ammuskeluihin kaduilla. Jos näin olisi, tällaisesta olisi varmasti merkkejä niissä maissa joissa CCW on sallittua, tai Suomesta kehden vuosikymmenen takaa. Toki esimerkiksi Yhdysvalloissa siviilit käyttävät aseita lailliseen itsepuolustukseen verrattain paljon, mutta kyseessä on nimenomaan laillinen toiminta, jossa reagoidaan toisen henkilön muodostamaan uhkaan.

Eräs huolenaiheista on, että itseään tai toista henkilöä puolustava aseistettu henkilö saattaa joutua paikalle saapuneen virkapartion voimankäytön kohteeksi. Ilmeisesti tämäkään huolenaihe ei ole kuitenkaan realisoitunut niissä paikoissa, joissa näitä asioita ei pohdiskella pelkästään teorian tasolla vaan myös käytännössä. Joka tapauksessa taktiikka ja etukäteissuunnittelu näyttelee tällaisessa tilanteessa suurta roolia; tämä ei ole mikään uusi kysymys vaan asiaan on kehitetty ratkaisumalleja jo kauan sitten.

Jotkut olivat huolissaan myös siitä, että verhottua asetta siviilivaatteiden kanssa kantavat henkilöt saattaisivat paljastaa aseen vahingossa eli vilauttaa asetta, mikä aiheuttaisi tarpeettomia sydämentykytyksiä kansalaisille ja aiheettomia hälytyksiä työssä oleville poliiseille. Tästä asiasta huolestuneet eivät ehkä ole huomanneet, että nytkin kaupungilla kulkee siviilivaatteissa aseistettuja henkilöitä - esimerkiksi poliisin ja muiden viranomaisten tutkijoita ja kenttävalvontaa, eikä siitä aiheudu kuvitellun kaltaisia ongelmia.

Muunkinlaisia huolenaiheita on esitetty, mutta niissä kaikissa on yhteistä se, että nämä ongelmat eivät ole ainutlaatuisia, vaan niihin on kehitetty ratkaisuja varmasti kaikissa niissä maissa, missä CCW-kantaminen on laillista - siis mikäli ne edes ovat ongelmia käytännössä, eivätkä pelkästään teorian tasolla.

***

Tähän tekstiin ilmestyy jatko-osa lähiaikoina. Siinä käsittelen käytännön kysymyksiä kuten sitä, minkälaisia välineitä kansalaisilla tulisi olla lupa kantaa omaa ja toisten koskemattomuutta suojellakseen, ja minkälaisia edellytyksiä eri välineiden kantamiseen voitaisiin vaatia:
https://maanpuolustus.net/threads/suojeluaseen-myöntämisen-edellytykset.6624/


Tätä aihetta käsitellään myös foorimikeskustelussa: https://maanpuolustus.net/threads/varustautuminen-itsepuolustusta-silmälläpitäen.6622/

Hyvä kirjoitus mielenkiintoisesta ja ajankohtaisesta aiheesta.

Itse kuulun kukkahattuosastoon tässä asiassa. Nuorempana olin CCW-lupien kannattaja, mutta nyttemmin en niinkään. Muutamia perusteluja.

On totta, että suomessa aseiden kantaminen oli aiemmin vapaampaa. 50-60 luvuille aseita kannettiin ja myös käytettiin kaduilla. Ajat olivat kovemmat ja myös käyttäjäkunta oli kovempaa. Myös poliisien aseenkäyttö oli jotain aivan muuta kuin nykyään. Yhteiskunta on rauhoittunut. Totta on myös se, että huolestuttavia merkkejä muutoksesta on ilmassa ja varmasti erilaista "värinää" tulee olemaan myös jatkossa.

Toisaalta on huomattava että yhteiskunnan rauhoittuminen ei johtunut aseiden lisääntymisestä. On varmasti totta, että Yhdysvalloissa löytyy lukuisia tapauksia joissa aseen kantaminen on auttanut kantajaansa. Mutta yhteiskunta sinänsä ei ole rauhoittunut. Laajassa mielessä sama tilanne on Euroopassa. Vaikka joitain maita löytyy, missä aseita saa kantaa vapaammin, laaja kuva on se, että aseiden kantaminen on vähentynyt kaikkialla koko viime vuosisadan aikana ja yhteiskunnat ovat rauhoittuneet. Totta kai merkittävin tekijä on ollut yleinen yhteiskunnallinen kehitys, mutta aseiden väheneminen ei ole ainakaan lisännyt väkivaltaa.

Otit useita erilaisia tilanteita, joissa CCW voisi olla hyödyksi. Omia ajatuksia:

1. Home invasion, carjacking ja aseelliset ryöstöt ovat onneksi meillä todella harvinaisia. Yleensä näissä on kyseessä hyvin dynaaminen tilanne. CCW voi auttaa tällaisissa tapauksissa, mutta helppoa se ei ole edes ammattilaiselle äkkinäisessä tilanteessa. Olen myös joskus lukenut tilastoja USA:sta joissa monesti puolustautuja joutuu ammutuksi omalla aseellaan kiskoessaan sitä esiin ja päällekävijän riistäessä sen häneltä. Muistan että nuo määrät olivat suuria. Lisäksi tietoisuus siitä, että vastassa voi olla ase saattaa itsessään lisätä hyökkääjän käyttämää väkivaltaa.

2. Kouluammuskelujen estäminen aseenkantamisella on myös periaatteessa mahdollista mutta käytännössä todella haastavaa. En tiedä onko sellaista maailmalla koskaan tapahtunut. Tämä vaatisi opettajien aseistautumisen koska oppilaat tuskin sentään saavat kantolupia tuolla perusteella. USA:ssa monet opettajat ovat olleet myös tuota vastaan, koska pelkäävät että heidän aletaan edellyttää käyvän asetaisteluita ammuskelijoiden kanssa.

3. Pommeja vastaan ei valitettavasti voi puolustautua aseilla.

4. Yksittäinen tero onkin sitten sellainen uhka, jota vastaan aseella voi käydä. Se, onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä, että joukko pelokkaita CCW-luvan omaajia alkaa tilanteessa ammuskelemaan on yksi kysymys, mutta tuossa tilanteessa voin hyvin ymmärtää aseen kantamisen edut ja hyödyn.

5. Pelokas ihminen. Ihminen joka on niin peloissaan ettei uskalla mennä ulos ei ole mielestäni psykologisesti oikea henkilö kantamaan asetta. Ymmärrän, että tarkoitat varmaan esim. perheväkivaltatapausta. Mutta suuri osa lupien haluajista olisi todennäköisesti ihmisiä jotka pelkäävät yleensä jotain uhkaa. Ja aseen antaminen sellaiselle ihmiselle on aika vaarallista mielestäni.

Kokonaisuutena en ainakaan vielä pidä tilannetta sellaisena, että sen takia kannattaisi alkaa lähteä aseistautumisen tielle. Ehkä jatkossa asiat menevät niin paljon huonommaksi että se muuttuu välttämättömäksi. Itseäni ainakin hieman kuumottaisi jos iltaisin kaduilla alkaisi liikkumaan maistissa olevia CCW-luvan haltijoita joiden taskussa olisi rohkeutta lisäävä mutka.

Lain osalta näen suurimpana ongelmana sen, että itsepuolustus on juridisesti omituisessa limbossa. En esimerkiksi näe mitään järkeä siinä lähtökohdassa, että jos joku tulee sinua kadulla lyömään, niin takaisin lyödessäsi syyllistyt lähtökohtaisesti myös pahoinpitelyyn kuten tilanne nyt on. Sinua vain ei välttämättä tuomita rangaistukseen. Laki pitäisi muuttaa siten, että itsepuolustus todetaan lähtökohtaiseksi oikeudeksi eikä ainoastaan rangaistusta alentavaksi tekijäksi.

Tässä omat mietteeni. Nyt saa sitten vapaasti haukkua vihervassariksi:).

5.
 
Suomeen pitäisi ehdottomasti saada ainakin ns. Castle-doctrine, eli ehdoton oikeus puolustautua omassa kodissa tunkeutujaa vastaan ilman perääntymisvelvollisuutta ja työkalurajoitteita.

Itsepuolustusoikeus pitäisi olla myös ehdoton, eli jos et ole hyökkääjä, saat käyttää kaikkea käytössäsi olevaa voimaa pysäyttääksesi hyökkäyksen mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti (mutta vain siihen asti!), ilman pelkoa syytteestä. Nykykäytännössähän jälkiviisastellaan jossain utopian ja teorian välimaastossa Demlan käsikirjoja tavaillen.

Rikollinen ei ole uhri.
 
Hyvä kirjoitus mielenkiintoisesta ja ajankohtaisesta aiheesta.

Itse kuulun kukkahattuosastoon tässä asiassa. Nuorempana olin CCW-lupien kannattaja, mutta nyttemmin en niinkään. Muutamia perusteluja.

On totta, että suomessa aseiden kantaminen oli aiemmin vapaampaa. 50-60 luvuille aseita kannettiin ja myös käytettiin kaduilla. Ajat olivat kovemmat ja myös käyttäjäkunta oli kovempaa. Myös poliisien aseenkäyttö oli jotain aivan muuta kuin nykyään.

Vuonna 1998 ja aikaisemmin Suomessa sai kantaa suojeluasetta. Vartijat, kauppiaat ja taksikuskit niitä hakivat.

En tiedä 1980-1990-luvuilta liiemmin tapauksia, joissa näitä luvallisia olisi käytetty väärin.

Poliisin aseenkäyttö on lisääntynyt eikä vähentynyt. Vakava rikollisuus on saanut uusia muotoja eikä yhteiskunta sillä tavalla ole rauhallisempi.

Vielä 1990-luvulla nyt jo eläkkeellä olevalla miesrehtorilla saattoi olla ase kansliassa lukitussa kaapissa. Sinä et vain tiennyt sitä.
 
Poliisin aseenkäyttömääräykset ovat muuttuneet huomattavasti. Esimerkiksi aikaisemmin ampuma-aseella uhkaaminen ei ollut aseenkäyttöä, ja pakkopysäytystilanteissa pakenevaa ajoneuvoa saattoi ampua renkaisiin paljon alhaisemmalla kynnyksellä kuin nykyään. Lukumääräinen vertailu ei siis ole kovin helppoa.

Sen sijaan itsensä puolustaminen on sallittua ja hyökkääjän saa jopa tappaa; tästä on oikeuskäytäntöäkin olemassa. Toki hätävarjelupykälät voisivat olla selvemmät ja oikeuskäytäntö voisi olla salllivampaa hätävarjelun suhteen.
 
Vuonna 1998 ja aikaisemmin Suomessa sai kantaa suojeluasetta. Vartijat, kauppiaat ja taksikuskit niitä hakivat.

En tiedä 1980-1990-luvuilta liiemmin tapauksia, joissa näitä luvallisia olisi käytetty väärin.

Poliisin aseenkäyttö on lisääntynyt eikä vähentynyt. Vakava rikollisuus on saanut uusia muotoja eikä yhteiskunta sillä tavalla ole rauhallisempi.

Vielä 1990-luvulla nyt jo eläkkeellä olevalla miesrehtorilla saattoi olla ase kansliassa lukitussa kaapissa. Sinä et vain tiennyt sitä.

Suojeluasetta sai hakea, mutta CCW lupia siinä laajuudessa kuin tässä puhutaan ei käsittääkseni ole suomessa ollut. Edellinen aika jolloin kantaminen oli niin yleistä oli juurikin 50-60 luvuilla. Ja kyllä niitä myös käytettiin.

Rikollisuus on jossain määrin muuttunut, mutta katuväkivalta on vähentynyt esim. 80- lukuun nähden. Puhumattakaan siihen 50-60 lukuun. En näe tavalliseen ihmiseen kohdistuvan väkivallan lisääntyneen ainakaan siinä määrin, että sillä voisi perustella yleistä aseistautumista nykypäivänä.

Toki aseita on aina ollut kannossa luvilla tai ilman. Muistan hyvin kuinka esimerkiksi 80-luvulla venekerhojen vartiotuureilla monilla oli mutkaa mukana. Kerran yksi laituriin tulossa oleva vene joutui "vahingon" kohteeksi kun vartija laski haulikolla vesirajasta läpi. Tulijat olivat hieman maistissa eivätkä kyseisen kerhon jäseniä. Keskustelu hieman kuumeni ja pum. Minkä jälkeen pulpulpul....

@YJT hätävarjelu on toki sallittua siinä mielessä että tekijä jätetään rangaistukseen tuomitsematta. Jonkin verran olen oikeuskäytäntöön aikanaan tutustunut ja mielestäni se on ollut varsin epäjohdonmukaista. Ehkä asiat ovat nyt toisin. Mutta mielestäni lainsäädäntö kaipaisi hieman selkiyttämistä tässä kohdin.
 
@YJT hätävarjelu on toki sallittua siinä mielessä että tekijä jätetään rangaistukseen tuomitsematta. Jonkin verran olen oikeuskäytäntöön aikanaan tutustunut ja mielestäni se on ollut varsin epäjohdonmukaista. Ehkä asiat ovat nyt toisin. Mutta mielestäni lainsäädäntö kaipaisi hieman selkiyttämistä tässä kohdin.
Rikoslaki 4 luku 4 pykälä:
Hätävarjelu

Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

Eli teko on sallittu; ei niin että vain jätettäisiin tuomitsematta. Hätävarjelun liioitteluna tehty teko (esim pahoinpitely) taas on rangaistava, mutta saatetaan jättää tuomitsematta.
 
Minusta OC:lle pitäisi herua lupa siinä missä esim. ampuma-aseelle metsästyskäyttöönkin. OC ei sentään ole turhake sekään ja toisaalta sen -väärä käyttö- ei johda niin trakoonisiin lopputuloksiin.

Poliisi vapaa-ajalla - mielestäni ilman muuta pitää sallia aseenkanto-oikeus. Jos katsotaan toimivaksi, niin miksei laajentaa esim. raja-pv-työväellekin? Näillä voimaorganisaatioilla on resurssit kouluttaa väkensä ja jos lähtökohtaisesti työntekijät muutenkin edustavat voimaa duunissaan, niin miksei sitä voi laajentaa koskemaan myös ns. arkea?

Missä kulkee sitten se jakolinja, jossa määritellään -tavan siviilin- oikeus kantaa itsepuolustustarkoitukseen varattua a-asetta? Mitä uhkaa vastaan? Kidnappausyritystä vai katuryöstöä vastaan, konsultti, joka mättää yhtiöstä sata henkeä pihalle, metsästyksenvartija, joka voi saada nykyoloissa turpiinsa pahasti, kaupan kassa, joka meloo yksin iltakymmeneltä sekopäiden kanssa, maahanmuuttanut, joka pelkää rasistista hyökkäystä kotiinsa, liivijengille velkaantunut käytettyjen autojen kauppias, pitäjän peruskoulun kolme miesopettajaa ja yksi intin käynyt naisope, ostarin stevari, vapaaehtoinen huumetyöntekijä, taksikuskit ja bussikuskit, pelastusalan työläiset....??????

Yksi mahdollisuus on sekin, että jos jossain vaiheessa katsotaan aiheelliseksi, niin jokainen ns. lainkuuliainen kansalainen voisi hakea kuveaseen lupaa ilman suuria perusteluja: syy olisi yhteiskunnalliset olot ja tekijät. Silloin oltaisiin jo aika pitkällä ja käsittääkseni Putilohvin regime korjaisi jo pottia silmät vinossa.

Miten määritellään -tarve- kantaa vapaasti asetta, ketkä ovat siihen oikeutetut ja keiden tarve on viranomaisen mielestä -olematon-?
 
Missä kulkee sitten se jakolinja, jossa määritellään -tavan siviilin- oikeus kantaa itsepuolustustarkoitukseen varattua a-asetta?
Miten määritellään -tarve- kantaa vapaasti asetta, ketkä ovat siihen oikeutetut ja keiden tarve on viranomaisen mielestä olematon?
Ratkaisu:
Annetaan lupa vain sellaisille henkilöille jotka ovat kyvykkäitä käyttämään asetta muiden hengen puolustamisessa. Tällaisia ovat poliisi, jotkut vartijat ja aktiivi-reserviläiset.
Edellytys on tietysti normali ampuma-aseluvan myöntämisperusteet ja osoitettu ampumataito. Kyse on siis puolustusaseesta eikä niinkään itsensäpuolustus-aseesta.
Millään muulla perusteella tai muille henkilöille puolustusasetta ei myönnetä. Muiden henkilöiden tulee nojata itsensä turvaaminen ensisijaisesti muilla keinoilla.
.
 
Viimeksi muokattu:
Rikoslaki 4 luku 4 pykälä:


Eli teko on sallittu; ei niin että vain jätettäisiin tuomitsematta. Hätävarjelun liioitteluna tehty teko (esim pahoinpitely) taas on rangaistava, mutta saatetaan jättää tuomitsematta.

No voi.... Allah on armollinen ja kaikkitietävä!

Siitä ei ole kuin 2kk korkeintaan kun tuota pykälää tavasin. Oikein lähteenäkin postasin. Sanamuoto oli jotain "joka itseään puolustaakseen syyllistyy tekoon, joka muuten olisi rikollinen, jätetään kyseisestä rikoksesta rangaistukseen tuomitsematta". Ja ihan olin katsovinani että kyseessä oli juurikin lain nykyversio! Otin oikein kaksi eri lähdettä.

Ja nyt löysin toisen niistä lähteistäni. Minilexin neuvonnassa tuo tulkinta pykälästä menee juuri sen mukaan, että teon tehnyt jätetään tuomitsematta rangaistukseen, vaikka teko itsessään on laiton (linkki ohessa).

https://www.minilex.fi/a/rikoslaki-ja-itsepuolustus

Mielenkiintoinen dilemma. Pykälä, minkä postaat on yksiselitteinen mutta tuossa juristin tulkinta on hyvinkin erilainen.
 
Miten määritellään -tarve- kantaa vapaasti asetta, ketkä ovat siihen oikeutetut ja keiden tarve on viranomaisen mielestä -olematon-?
Mielestäni tarvetta ei pitäisi määritellä sen enempää kuin ajokorttia haettaessa määritellään tarve kortille. Eli kun henkilö on sopiva ja pätevä, lupa tulisi myöntää ilman tarveharkintaa.
 
Ampuma-asetta tulisi kanssa mielestäni käsitellä mekaanisena esineenä ja työkaluna joka se onkin, eikä minään mystisenä oman tahdon omaavana henkiolentona. Tästä syystä en itsekään näe mitään lakisääteistä tarve-erittelyä vaan pätevä, sopiva ja vaatimukset täyttävä saisi suojeluaseluvan. Se että vaikka itse olisi kuinka valmis käymään vaikka mitkä "kommandokurssit" tarvittaessa ei ole kovinkaan toimiva määritelmä tässä jos ajatellaan vaikka lähestymiskieltojen rikkomisesta hengensä puolesta pelkävää yksinhuoltajaa. Vallan kanssa tulee vastuu, sen kun konseptina yksilö ymmärtää niin on jo pitkällä.
 
Ampuma-asetta tulisi kanssa mielestäni käsitellä mekaanisena esineenä ja työkaluna joka se onkin, eikä minään mystisenä oman tahdon omaavana henkiolentona. Tästä syystä en itsekään näe mitään lakisääteistä tarve-erittelyä vaan pätevä, sopiva ja vaatimukset täyttävä saisi suojeluaseluvan. Se että vaikka itse olisi kuinka valmis käymään vaikka mitkä "kommandokurssit" tarvittaessa ei ole kovinkaan toimiva määritelmä tässä jos ajatellaan vaikka lähestymiskieltojen rikkomisesta hengensä puolesta pelkävää yksinhuoltajaa. Vallan kanssa tulee vastuu, sen kun konseptina yksilö ymmärtää niin on jo pitkällä.

En ole samaa mieltä. Ampuma-ase on luonteeltaan aivan eri asia. Ampuma-aseen fundamentaalinen tarkoitus on tappaa. Siksi ja vain siksi se on kehitetty. Se on myös ainoa väline, jolla voi käytännössä vahingossa tappaa itsensä lisäksi jonkun lähellä olevan ihmisen. Ja se on myös käytännössä ainoa väline, jolla heikko ihminen pystyy halutessaan tappamaan pahimmillaan kymmeniä ihmisiä nopeasti.

Juuri tämän voiman takia aseet kiehtovat ihmisiä. Anna mikä tahansa työkalu ihmiselle käteen, niin se ei aiheuta samaa tunnetta kuin ase. Jos sallitaan hieman runollinen vertaus, niin ase on kiteytynyttä valtaa ja voimaa. Muista aina kun itse pidin asetta kädessä ensimmäisen kerran. Ja olen nähnyt ihmisiä jotka pitävät asetta ensimmäisen kerran. Sillä ei ole mitään tekemistä työkalun kanssa.

Aina sanotaan, että ase ei tapa vaan ihminen joka sitä käyttää. Asia ei ole näin yksinkertainen. On totta, että ihminen vetää liipaisimesta. Mutta se liipaisimen olemassaolo myös muuttaa ihmistä. Se voi tehdä pelkurista rohkean, vihaisesta raivohullun ja harkitsevasta uhkarohkean. Ja saada tekemään paljon asioita, jota muuten jäisivät tekemättä.
 
En ole samaa mieltä. Ampuma-ase on luonteeltaan aivan eri asia. Ampuma-aseen fundamentaalinen tarkoitus on tappaa. Siksi ja vain siksi se on kehitetty. Se on myös ainoa väline, jolla voi käytännössä vahingossa tappaa itsensä lisäksi jonkun lähellä olevan ihmisen. Ja se on myös käytännössä ainoa väline, jolla heikko ihminen pystyy halutessaan tappamaan pahimmillaan kymmeniä ihmisiä nopeasti.
Teilläpäin ei sitten ole vielä noita automobiileja liiemmin näkynyt?
 
On noita joskus vastaan tullut. Sellaista ei ole vielä tullut vastaan, mitä kannetaan taskussa kännissä ja vedetään esiin kun hermostutaan. Onko teillä päin sellaisia automobiileja?
Ruuhkaksi asti... Kännissä kaahattu ja hermot heikkona noillakin on henkiä lähtenyt, toki kätkettävyys on tietty pistoolin tai revolverin puolella.
 
Ruuhkaksi asti... Kännissä kaahattu ja hermot heikkona noillakin on henkiä lähtenyt, toki kätkettävyys on tietty pistoolin tai revolverin puolella.
Joa aikomus on kännissä teilata joku niin ennemmin suosittelisin katkaistua haulikkoa, hienomotoriikkaa ei tarvita ihan yhtä paljon...:p
 
Kiitän hyvästä avauksesta.

Itse kiinnitän tässä erityistä huomiota siihen, että tilanteet ovat tämän asian suhteen muuttuneet moneen kertaan ja aika paljonkin.

Mielestäni lainsäädännön pitäisi tämmöisessä asiassa olla sen soveltamista joustavampi. Tällä tarkoitan sitä, että sekä hätävarjelu- että itsesuojelutarve ovat niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla muuttuvia asioita.

Olisi hyvä jos laki menisi jotenkin niin että suojeluperusteinen hyväksyminen riippuu tarveharkinnasta ja tarveharkintaa ohjeistetaan sekä poliittisen ohjauksen että virkamiesten ja tilastojen tarpeesta antamien tietojen mukaan.

Jos ajatellaan tuota tarveharkinnan ohjeistamista, niin laajempia yhteiskunnallisesti siihen vaikuttavia asioita voisivat olla vaikka...
- Järjestäytyneen rikollisuuden vallan ja toiminnan voimakkuus jollain alueella.
- Järjestäytynyt terrorismi tai sen pitkäaikainen uhka.
- Poliittisen väkivallan ilmaantuminen johonkin ympäristöön.
- Yhteiskunnan infran, toimintojen tms. joutuminen systemaattisten hyökkäysten kohteiksi.
- Palo- ja pelastustoimen joutuminen systemaattisten hyökkäysten kohteiksi.
- Huumetilanteen täydellinen käsiin räjähtäminen.

Suppeampia ja paikallisempia tarveharkinnan ohjeistamisen syitä voisivat olla esim:
- Oppilaitoksen tms. joutuminen vakavasti otettavan uhkan kohteeksi.
- Johonkin tiettyyn ammattikuntaan kohdistuvien vakavien ja henkeä uhkaavien rikosten määrän nopea kasvu. (Esim. taksi- tai liikeyritysten ryöstöt, poliitikot, korvaushoitopisteiden tai apteekkien ryöstöt, nyt oli tää vanginvartijauhka...)
- Tanskan pilakuvakeissin tapaiset ilmiöt, joissa jokin ihmisryhmä, media tms. saa fatwan niskaansa.
- Asekuljetusten, -kauppojen tms. joutuminen vakavavasti otettavan uhkan kohteeksi.

Yksilötasolla vaikuttavia tarveharkinnan syitä voisivat olla esim. ne, joissa huomataan, että ihmiset eivät suostu todistamaan järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan ellei heillä ole laillista keinoa ja oikeutta puolustaa itseään. Tai vaikka se jos lähestymiskieltojen aikaiset henkirikokset, ns. kunniamurhat tms. tilastojen mukaan kääntyvät sen verran synkkään suuntaan, että todetaan, että suojeluaseilla selvittäisiin harvemmilla ja syyllisemmillä uhreilla.

Laajemman tarveharkinnan erityistapauksena pitäisin sitä, että valtio tulisi siihen tulokseen, että vakauden ja turvallisuuden takaamiseksi on paras myöntää rajan ja poliisin työntekijöille oikeus kantaa asetta 24/7. Tämmöinen päätös pitäisi voida tehdä kaikessa hiljaisuudessa niin ettei tieto siitä vuoda mihinkään.

Aiheeseen kiertoteitse liittyvä kommentti:

En ole rikollinen enkä pyöri rikollisten tai poliittisen ääriaineksen seurassa. Silti minulle on elämäni aikana tarjottu useita kertoja mahdollisuutta ostaa katukauppahintaan tai puoli-ilmaiseksi, jopa saada ilmaiseksi ase. En ole koskaan tarttunut tämmöiseen mahdollisuuteen.

Jos olisi vakava minuun kohdistuva uhka, niin en tiedä tarttuisinko vai en. Voi olla etten. Jos olisi vakava perheeseen kohdistuva uhka, niin veikkaan, että parissa vuorokaudessa olisi tarpeellinen määrä tilanteen kannalta tarpeellista työkalua tilanteen kannalta sopivalla tavalla saatavilla.

Jotain kummallista siinä kuitenkin on, että laittoman aseen saaminen näyttää olevan lainkuuliaiselle ja epämääräisistä porukoista erossa pysyttelevälle ihmiselle paljon helpompaa, nopeampaa ja halvempaa kuin laillisen, itsepuolustus- tai henkilösuojelukäyttöön tarpeellisen aseen saaminen.

Käytännössä tämmöinen tilanne kääntää ihmisiä poispäin lain ja esivallan kunnioittamisesta.
 
Back
Top