Blachkawk! A.R.C. asekotelo
Tarkastelussa on Blackhawkin valmistama A.R.C. -asekotelo. Se on tyypiltään housunkauluksen sisäpuolella ja vartalon etupuolella pidettävä kotelo, eli nk appendix inside the waistband -kotelo (AIWB). Kyseessä on varsin minimalistinen kotelo, sekä kokonsa että ulkonäkönsä puolesta: kotelossa ei ole mitään ylimääräisiä säätöjä tai vempaimia, kuten joissakin koteloissa saattaa olla. Tämä yksinkertaisuus heijastuu myös kotelon hintaan: tilasin kotelon Ebaystä missä kotelo maksoi noin 16 dollaria, ja toimituskuluineen kotelolle tuli hintaa noin 30 euroa.
A.R.C. tulee sanoista appendix reversible carry, eli kotelo toimii sekä oikea- että vasenkätisille: yhdellä ruuvilla kiinni oleva muovinen vyöklipsi ruuvataan irti, ja vaihdetaan kotelon toiselle puolelle. Klipsi on kiinni ainoastaan yhdellä ruuvilla, mikä tarkoittaa sitä että jos ruuvi pääsee löystymään, kotelo saattaa irrota vyöltä, tai ainakaan se ei pysy paikallaan siinä kulmassa johon käyttäjä on sen asettanut. Toisaalta, tämän ansiosta kotelon kulmaa (cant) voi säätää portaattomasti. Lisäksi vyöklipsille on kaksi kiinnityspistettä, joten kotelon korkeutta (ride height) voi vaihtaa. Tosin säätövaraa ei ole kuin pari senttiä. Vyöklipsi ei vaikuta kovin luotettavalta, eli se ei lukitu "automaattisesti" kun kotelon laittaa vyölle, vaan käyttäjän on erikseen varmistuttava että klipsi on kunnolla kiinnittynyt vyöhön.
Koska kotelo on tehty vain yhdelle aseelle (Glock 19 tässä tapauksessa), siinä ei ole ylipitkää luistin suojusta kuten esim. aikaisemmin arvostelemassani Fab defensen Scorpus -kotelossa, ts kotelo ei jatku kovin pitkälle aseen piipun yli. Yhdistettynä säädettävään kantokorkeuteen, kotelo on istuessa ehkä hieman mukavampi kuin em. Scorpus, kun asetta kannetaan vartalon etupuolella. Mutta varsinkaan pitkän päälle ei tämäkään kotelo ole niin huomaamaton, että unohtaisi kantavansa asetta. Toki pitää muistaa, että erityisesti AIWB-koteloiden mukavuus on hyvin paljon kiinni henkilön vartalotyypistä joten se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle; ja päin vastoin.
Koska kyseessä on molempikätinen kotelo, siinä ei ole sweat guardia, eli osaa joka tulee aseen rungon ja vartalon väliin rungon takaosassa. Ilman aluspaitaa kannettaessa ase on siis suoraan ihokosketuksessa, mikä saattaa olla huono juttu jos käyttäjä tuppaa hikoilemaan, ja joka tapauksessa radalla ammuttaessa lämmin aseen luisti osuu helposti ihoon koteloitaessa. Ja ennen kaikkea, huolimattomasti koteloitaessa ihoa saattaa jäädä kotelon ja aseen väliin, mikä tuntuu varsin ikävältä. Tätä asiaa voi toki helpottaa käyttämällä aluspaitaa. Kuitenkin sweat guardin puuttuminen hankaloittaa aseen koteloimista, koska sweat guardia voi käyttää ikään kuin ohjaamaan aseen piippu kotelon sisään.
Koteloa voi kantaa muutenkin kuin vartalon etupuolella eli appendixissa; kotelo siis toimii myös ristivedolla (mitä en ole kokeillut), ja asekäden puolella lonkan etupuolella, lonkan päällä ja lonkan takana (kello 2, kello 3 ja kello 5). Näistä tuo viimeinen eli lonkan takana kantaminen jäi lyhyeen kokeiluun, sen verran oudolta se tuntui. Lisäksi kantotapa on rataturvallisuuden kannalta hankala, koska asetta joudutaan koteloitaessa viemään pitkälle käyttäjän selkäpuolelle, jolloin ase helposti osoittaa ampujan taakse. Joka tapauksessa, kotelo on monipuolinen koska sitä voi kantaa oikeastaan missä tahansa vyöllä, sekä oikean että vasemman käden puolella.
Kotelossa on säädettävä passiivinen lukitus, mikä tarkoittaa sitä että kotelossa ei ole mitään erikseen avattavaa lukitusta, vaan ase lukittuu koteloon liipasinkaaren etupuolelta ja aseen vetäminen kotelosta vaatii sopivan nykäyksen. Koteloon vietäessä ase taas lukittuu koteloon itsestään, kun ase painetaan tarpeeksi syvälle. Lukituksen tiukkuutta voi säätää portaattomasti lukitusruuvia kiristämällä tai löysäämällä. Lukituksen voi säätää hyvinkin tiukaksi; jopa niin tiukaksi että asetta on vaikeaa saada ulos kotelosta.
Todellisessa CCW-käytössä kotelo ei ole kovin hyvä, koska ase näkyy vaatteen läpi (eli printtaa) aika pahasti ainakin T-paidan alla kannettaessa. Ampumaratakäytössä tämä ei tosin ole ongelma, tai mikäli asetta kannetaan takin tai muun paksumman vaatteen alla.
Ampumaratakäytössä kotelo ei vakuuttanut: testasin koteloa ampumalla aikaa vuorotellen muutamasta erilaisesta kotelosta siten, että otin suorituksesta ajan, johon tuli sakkosekunteja huonojen osumien perusteella. Vaikka A.R.C. ei jäänyt viimeiseksi, se suoriutui selvästi huonommin kuin esimerkiksi aikaisemmin mainuttu Scorpus. Mainittakoon, että ainoa A.R.C:ta huonompi kotelo tässä testissä oli vanha nepparilukitteinen kotelo joka kuitenkin oli melkein yhtä hyvä; tämä ei mairittele Blackhawkin koteloa jossa ei ole erikseen avattavaa lukitusta lainkaan. Lisäksi testiä tehdessäni kotelo tuli kerran aseen mukana vyöltä, eli asetta vedettäessä kotelo irtosi vyöstä koska en ollut laittanut sitä tarpeeksi huolellisesti kiinni. Tuolloin olin tosin vaihdellut vyölle useampaa eri koteloa, joten en luultavasti kiinnittänyt riittäväsrti huomiota kotelon kiinnittymiseen vyölle.
Summa summarum: A.R.C. on ampumaradalla kevyessä harjoittelukäytössä ihan OK kotelo, ja hinta huomioiden kohtuullisen hyvä hankinta jos käyttäjä haluaa kokeilla erilaisia kantotapoja. Kilpailu- tai CCW-käyttöön (tai edes tosissaan harjoitteluun) hankkisin kuitenkin erilaisen kotelon. A.R.C:n paras puoli on, että yhdellä varsin edullisella kotelolla käyttäjä voi kokeilla erilaisia kantotapoja ja niiden soveltuvuutta itselleen. Kannattaa tosin huomata, että yhden halvan geneerisen kotelon perusteella ei kannata tyrmätä jonkin kantotavan sopivuutta itselle.
Teksti: Seppo Vesala
Kuva: Blackhawk!
Tarkastelussa on Blackhawkin valmistama A.R.C. -asekotelo. Se on tyypiltään housunkauluksen sisäpuolella ja vartalon etupuolella pidettävä kotelo, eli nk appendix inside the waistband -kotelo (AIWB). Kyseessä on varsin minimalistinen kotelo, sekä kokonsa että ulkonäkönsä puolesta: kotelossa ei ole mitään ylimääräisiä säätöjä tai vempaimia, kuten joissakin koteloissa saattaa olla. Tämä yksinkertaisuus heijastuu myös kotelon hintaan: tilasin kotelon Ebaystä missä kotelo maksoi noin 16 dollaria, ja toimituskuluineen kotelolle tuli hintaa noin 30 euroa.
A.R.C. tulee sanoista appendix reversible carry, eli kotelo toimii sekä oikea- että vasenkätisille: yhdellä ruuvilla kiinni oleva muovinen vyöklipsi ruuvataan irti, ja vaihdetaan kotelon toiselle puolelle. Klipsi on kiinni ainoastaan yhdellä ruuvilla, mikä tarkoittaa sitä että jos ruuvi pääsee löystymään, kotelo saattaa irrota vyöltä, tai ainakaan se ei pysy paikallaan siinä kulmassa johon käyttäjä on sen asettanut. Toisaalta, tämän ansiosta kotelon kulmaa (cant) voi säätää portaattomasti. Lisäksi vyöklipsille on kaksi kiinnityspistettä, joten kotelon korkeutta (ride height) voi vaihtaa. Tosin säätövaraa ei ole kuin pari senttiä. Vyöklipsi ei vaikuta kovin luotettavalta, eli se ei lukitu "automaattisesti" kun kotelon laittaa vyölle, vaan käyttäjän on erikseen varmistuttava että klipsi on kunnolla kiinnittynyt vyöhön.
Koska kotelo on tehty vain yhdelle aseelle (Glock 19 tässä tapauksessa), siinä ei ole ylipitkää luistin suojusta kuten esim. aikaisemmin arvostelemassani Fab defensen Scorpus -kotelossa, ts kotelo ei jatku kovin pitkälle aseen piipun yli. Yhdistettynä säädettävään kantokorkeuteen, kotelo on istuessa ehkä hieman mukavampi kuin em. Scorpus, kun asetta kannetaan vartalon etupuolella. Mutta varsinkaan pitkän päälle ei tämäkään kotelo ole niin huomaamaton, että unohtaisi kantavansa asetta. Toki pitää muistaa, että erityisesti AIWB-koteloiden mukavuus on hyvin paljon kiinni henkilön vartalotyypistä joten se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle; ja päin vastoin.
Koska kyseessä on molempikätinen kotelo, siinä ei ole sweat guardia, eli osaa joka tulee aseen rungon ja vartalon väliin rungon takaosassa. Ilman aluspaitaa kannettaessa ase on siis suoraan ihokosketuksessa, mikä saattaa olla huono juttu jos käyttäjä tuppaa hikoilemaan, ja joka tapauksessa radalla ammuttaessa lämmin aseen luisti osuu helposti ihoon koteloitaessa. Ja ennen kaikkea, huolimattomasti koteloitaessa ihoa saattaa jäädä kotelon ja aseen väliin, mikä tuntuu varsin ikävältä. Tätä asiaa voi toki helpottaa käyttämällä aluspaitaa. Kuitenkin sweat guardin puuttuminen hankaloittaa aseen koteloimista, koska sweat guardia voi käyttää ikään kuin ohjaamaan aseen piippu kotelon sisään.
Koteloa voi kantaa muutenkin kuin vartalon etupuolella eli appendixissa; kotelo siis toimii myös ristivedolla (mitä en ole kokeillut), ja asekäden puolella lonkan etupuolella, lonkan päällä ja lonkan takana (kello 2, kello 3 ja kello 5). Näistä tuo viimeinen eli lonkan takana kantaminen jäi lyhyeen kokeiluun, sen verran oudolta se tuntui. Lisäksi kantotapa on rataturvallisuuden kannalta hankala, koska asetta joudutaan koteloitaessa viemään pitkälle käyttäjän selkäpuolelle, jolloin ase helposti osoittaa ampujan taakse. Joka tapauksessa, kotelo on monipuolinen koska sitä voi kantaa oikeastaan missä tahansa vyöllä, sekä oikean että vasemman käden puolella.
Kotelossa on säädettävä passiivinen lukitus, mikä tarkoittaa sitä että kotelossa ei ole mitään erikseen avattavaa lukitusta, vaan ase lukittuu koteloon liipasinkaaren etupuolelta ja aseen vetäminen kotelosta vaatii sopivan nykäyksen. Koteloon vietäessä ase taas lukittuu koteloon itsestään, kun ase painetaan tarpeeksi syvälle. Lukituksen tiukkuutta voi säätää portaattomasti lukitusruuvia kiristämällä tai löysäämällä. Lukituksen voi säätää hyvinkin tiukaksi; jopa niin tiukaksi että asetta on vaikeaa saada ulos kotelosta.
Todellisessa CCW-käytössä kotelo ei ole kovin hyvä, koska ase näkyy vaatteen läpi (eli printtaa) aika pahasti ainakin T-paidan alla kannettaessa. Ampumaratakäytössä tämä ei tosin ole ongelma, tai mikäli asetta kannetaan takin tai muun paksumman vaatteen alla.
Ampumaratakäytössä kotelo ei vakuuttanut: testasin koteloa ampumalla aikaa vuorotellen muutamasta erilaisesta kotelosta siten, että otin suorituksesta ajan, johon tuli sakkosekunteja huonojen osumien perusteella. Vaikka A.R.C. ei jäänyt viimeiseksi, se suoriutui selvästi huonommin kuin esimerkiksi aikaisemmin mainuttu Scorpus. Mainittakoon, että ainoa A.R.C:ta huonompi kotelo tässä testissä oli vanha nepparilukitteinen kotelo joka kuitenkin oli melkein yhtä hyvä; tämä ei mairittele Blackhawkin koteloa jossa ei ole erikseen avattavaa lukitusta lainkaan. Lisäksi testiä tehdessäni kotelo tuli kerran aseen mukana vyöltä, eli asetta vedettäessä kotelo irtosi vyöstä koska en ollut laittanut sitä tarpeeksi huolellisesti kiinni. Tuolloin olin tosin vaihdellut vyölle useampaa eri koteloa, joten en luultavasti kiinnittänyt riittäväsrti huomiota kotelon kiinnittymiseen vyölle.
Summa summarum: A.R.C. on ampumaradalla kevyessä harjoittelukäytössä ihan OK kotelo, ja hinta huomioiden kohtuullisen hyvä hankinta jos käyttäjä haluaa kokeilla erilaisia kantotapoja. Kilpailu- tai CCW-käyttöön (tai edes tosissaan harjoitteluun) hankkisin kuitenkin erilaisen kotelon. A.R.C:n paras puoli on, että yhdellä varsin edullisella kotelolla käyttäjä voi kokeilla erilaisia kantotapoja ja niiden soveltuvuutta itselleen. Kannattaa tosin huomata, että yhden halvan geneerisen kotelon perusteella ei kannata tyrmätä jonkin kantotavan sopivuutta itselle.
Teksti: Seppo Vesala
Kuva: Blackhawk!